Hiljaista on

Tuntuu että tämä blogi kuihtuu kohta kokonaan. Täytyy siis ilmoitella edes vähän elonmerkkejä. Ikävä kyllä hevosrintamalla ei ole paljon kerrottavaa. Hevosia kaipaan, mutta en ole vielä saanut omassa päässäni selvyyttä siihen miten hevosharrastusta ja ratsastusta jatkaisin. Täytynee vaan vielä odottaa ahaa-elämystä. On niin vaikeaa löytää sopivaa tapaa harrastaa kun on tottunut antamaan tälle lajille kaikkensa, ja ajatusmaailma on mustavalkoinen kaikki tai ei mitään-tyyliin. Jonkinlainen hevosmasennus tässä nyt vaivaa, kun en tiedä yhtään mitä haluaisin ja mikä olisi paras ratkaisu.

Tallilla en ole käynyt 1,5 viikkoon, johtuen lähinnä työkiireistä ja lomareissusta. Tällä viikolla olisi vihdoin tarkoitus käydä testaamassa aiemmin mainitsemani suokkitamma, joko huomenna tai viikonloppuna, ja torstaina menen vanhalle tallille moikkaamaan kavereita. Maanantaina pääsen ratsastamaan kaverini Ninan hevosta. G on kunnioitettavan 26 vuoden iän saavuttanut ikinuori tamma, jolta ei virtaa puutu. Saa nähdä miten poniratsastajan käy tämän hevosen kyydissä :)

Suokkiviikko (tai sen yritelmä)

Tällä viikolla minun piti päästä kahden uuden hevosen selkään. Ulkomaille muuttanut hevostuttu vinkkasi että hänen entinen ratsastettavansa kaipaa lisäliikuntaa, ja sovimme omistajan kanssa että menen kokeilemaan hevosta. Tämä suokkitamma on 14-vuotias syötävän suloinen liinakko, joka asustaa omistajan kotona muutaman muun hevosen kanssa. Tallilla ei ole kenttää eikä hevonen sen kummempia koulukiemuroita osaakaan, mutta oli tarkoitus kokeilla tulisiko meistä maastokavereita. Kokeilu kuitenkin siirtyi tulevaisuuteen koska tamma yskii.

Toinen ratsuni oli kouluvalmentajani 15-vuotias suomenhevosruuna, joka on pitkälle koulutettu, kunniakkaan kisauran tehnyt koulukonkari. Tämän hevosen selkään pääsinkin sitten eilen, ja samalla valmentajan pitämällä tunnille.

Ruuna oli tosi kiva uusi tuttavuus! Reilu 150 cm korkeutta, juuri sopiva poniratsastajalle. Lyhyehkön kaulansa, pyöreän runkonsa ja taipuisuutensa vuoksi hevonen tuntui heti kivalta ja tutulta ratsastaa. Kolmen vuoden valmennussuhteen pohjilta osasin jo odottaakin että valmentajan hevonen on hyvin ratsastettu, ja sitä se oli. Erittäin hyvää treeniä minulle ratsastaa hevosella jota on ratsastettu istunnalla, kun itse helposti ratsastan liikaa kädellä.

Alkuverkka meni tosi hyvin, hevonen oli kevyt kädelle, laukat nousi hyvin jne. Tunnilla teimme ensin takaosakäännösmäisiä kulmia, sitten pohkeenväistöä (käynnissä). Harjoitusravissa keskityin vaan istumaan. Siinä vaiheessa hevonen oli jo hyvin lämmennyt ja posotti sellaista ravia että jouduin todella töihin, enkä voi todellakaan kehua istuntaani ravissa... 

Lopputunti menikin sitten laukan parissa. Teki jossain vaiheessa mieli todeta että ratsastus ei vaan ole mun lajini, kun en vaan osaa... En tajua miten voin kaikkien näiden vuosien jälkeen tahia edelleen laukannostojen "vaikeuden" kanssa! Verkassa laukat nousi ongelmitta, mutta kun valmentaja pyytää nostamaan laukan niin alan säätämään ja punkeamaan. No, nousi ne lopulta mutta aikaa kyllä kului.

Loppukäynnit käpyteltiin lähimetsässä, jossa 25 vuotta sitten kirmasin pienenpienenä ponityttönä :) Tämä hevonen siis asuu tallilla jossa aikoja sitten aloitin ratsastuksen. Voi niitä muistoja! Tallin ulkoseinässä oli tuttujen hevosten nimiä kaiverrettuna, ja sisälle talliin mennessä muistin vielä mikä hevonen missäkin karsinassa asusti.

Myytävää

Lisäsin blogin yläreunaan uuden sivun "Myytävää". Käyn pikkuhiljaa läpi hevostavaroitani ja laitan ylimääräiset myyntiin, joten sivulle on tulossa lisääkin tavaraa. Kiinnostuneet ostajat voivat kysellä kamoista Myytävää-sivun kommenttiboksissa.

UUSIA TAVAROITA LISÄTTY 18.8.

Viikon hevostelut

Maanantaina kävin itsenäisesti ratsastamassa E:n, jota jo sunnuntaina omistajan läsnäollessa kokeilin. Menin maneesissa reilun tunnin ja loppukäynnit käveltiin ulkona. Yhteistyö sujui jo paremmin, vaikka minulla oli edelleen hiukan vaikeuksia saada E myötäämään. 

Omistaja kehotti laittamaan kannukset jalkaan, mutta päätin yrittää ilman koska en ole suuri kannusten ystävä. E olikin mukavan reippaalla tuulella ja laukatkin nousivat (niiden kanssa oli sunnuntaina kovasti ongelmia).

Totesin jälleen kerran että kyllä hevosella on vaan niin erilainen ratsastaa kuin ponilla. Toki se on tottumuskysymyskin, mutta kun on tottunut kompakteihin poneihin niin tuntuu että hevosilla on valtavan pitkä kaula, ja liikkeet ovat isot ja jotenkin kulmikkaat. Ponien kanssa tuntuu että kaikki tapahtuu nopeasti, ja hevosten kanssa viiveellä. Syy tähän tunteeseen taitaa kyllä jälleen kerran olla satulan päällä, eiköhän ne hevosetkin toimi ja reagoi sen mukaan miten ratsastaja toimii.

Eilen olin aamusta iltaan koulukisoissa. Aamu alkoi lähitallilta jossa letitin kaverini ruunan. Hevosten lastaus ja tunnin ajo kisapaikalle, missä toisen hevosen letitys. Autoin kavereita hevosten kanssa ja toimin valokuvaajana. Nuo kaksi heppaa lähtivät päivällä kotiin, mutta jäin katsomaan kisoja ja odottamaan kolmatta hoidettavaa. Hevonen starttasi kisojen viimeisenä, joten kotona olin vasta yhdeksältä. Kiva päivä oli huoltojoukkojen puolella!

Comeback

Palasin tänään kolmen viikon tauon jälkeen hevosen selkään. Ilokseni voin todeta, että fiilikset ovat pikkuhiljaa kohentuneet, ja ratsastus, no se ei ollut enempää eikä vähempää kuin ihanaa! 

Lihakset tulevat vielä särkemään, koska en todellakaan aloittanut kaikkein kevyimmällä tavalla. Kaksi hevosta ja reilu puolitoista tuntia. Ensin ratsastin ihanalla S:lla, jonka olen täällä blogissa aiemminkin maininnut. S:lla ratsastin viimeksi kesäkuussa viikon ajan kun omistajat olivat lomalla. S on ollut laidun- ja sairaslomalla, mutta tuntui tänään oikein kivalta ja oli tosi innokas. Muistattehan sen kuinka lapsena viiletettiin ponien selässä pitkin maita ja mantuja? S kiiti reipasta laukkaa ympäri maneesia ja minä nauroin onnesta. Oli niin hyvä fiilis. Katselemassa olleille tallikavereille totesin etten muistanut kuinka mahtava olo ratsastuksesta voikaan tulla!

Toinen ratsu E palautti minut maan pinnalle :) E:lla en ole ennen ratsastanut mutta se on omistajineen ollut usein maastoseurana Fannyn kanssa. E:n omistaja oli lämmitellyt tamman jo hyvin, mutta minulle esiteltiin silti pullottavaa alakaulaa ja jäykistelevää menoa. No, en ole niitä taitavia tyyppejä jotka saavat vieraan hevosen heti toimimaan, joten en jaksanut asiasta niin harmistua. Kokonaisuudessaan E oli kivan tuntuinen, sporttinen ja mukavaliikkeinen. Odotan jo innolla huomista jolloin ratsastan E:n kokonaan itse omistajan lomaillessa.

Aurinko siis paistaa risukasaan, ehkä vähän pilvien välistä mutta kuitenkin. Hevostyttö on aina hevostyttö, vaikka sitten määrittelemättömän ajan olisikin ilman omaa ponia.