Vuosi 2014

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika!

tammikuu

31.12.2013 tapasin Leon ensi kertaa, ja vuoden 2014 ensimmäisenä päivänä oli jo sovittu että poni menee ostotarkastukseen. Hondani kiisi ahkeraan Pori-Ylöjärvi-väliä kun kävin ratsastamassa Leoa ja tutustumassa poniin paremmin. Ratsastin myös muutamaa muuta hevosta omalla ja naapuritallilla. 

helmikuu

Parin viikon lomareissun jälkeen oli vihdoin aika hakea Leo kotiin. Ensimmäiset viikot olivat tutustumisen aikaa. Välillä jännitti kun poni oli hiukan villi, välillä jouduin nipistelemään itseäni uskoakseni että tämä ihana poni on tosiaan minun.

maaliskuu 

Aloitimme valmennukset ja jossain rohkeudenpuuskassa päätin että opettelen hyppäämään. Ensimmäinen estetunti oli huikea elämys, jonka päätteeksi hyppäsimme pienen ristikon! Olin aika ylpeä itsestäni ja tyytyväinen Leoon. Maaliskuun lopussa Leon maha alkoi oireilla ja sitä hoidettiin Antepsinilla, joka onneksi tuntui tehoavan.

huhtikuu

Leolle tilattiin uusi satula. Osallistuimme pääsiäisenä ensimmäisiin yhteisiin kisoihin. Verkassa Leo oli kuin unelma, mutta radalla poni yllätti minut olemalla ihan hassu ja pelkäämällä omaa kuvaansa maneesin peileissä! 59 % ja kotiin treenaamaan. Olimme huhtikuussa myös ekaa kertaa Kikon valmennuksessa.

toukokuu

Uusi satula saapui. Kävimme toisissa kisoissa. Leo teki seurakoulukisoissa hyvän tasaisen radan ja saimme siniseen ruusukkeen ja 67,50 %. Kuun loppupuolella poni tuli kipeäksi, kuumeili ja oli apea. Tampereen hevosklinikalla Leo todettiin ensin terveeksi mutta verikokeen tulosten tultua huolestuttiin. Fibrinogeeni oli aivan liian korkea ja poni laitettiin Oriprim-kuurille.

kesäkuu

Leon vointi huononi ja lähdimme Hyvinkään hevossairaalan päivystykseen. Siellä Leolta löydettiin iso nivuspaise, joka leikattiin nukutuksessa. Kotiin tuotiin kuihtunut poni jolla oli valtava avohaava. Loppukuu meni sumussa. Päiviä rytmittivät Leon kaksi kertaa päivässä tapahtuvat hoitorutiinit. Blogin tutut lukijat antoivat ihanilla kommenteillaan voimaa jaksaa päivästä toiseen.

heinäkuu

Haave tuntui sulkeutuvan todella hitaasti vaikka jälkikäteen ajatellen paraneminen meni ihan hyvin. Kuun puolivälissä haavaa alettiin hoitaa vain kerran päivässä, ja aloin oikeasti uskoa Leon paranemiseen. Poni alkoi kyllästyä sairastarhailuun ja päivittäiset kävelylenkit olivat aikamoista sirkusta. Loppukuusta Leo pääsi takaisin omaan tarhaan, ja saatiin ratsastuslupa.

elokuu

Kuntoutus alkoi. Leo liikkui kevyesti kentällä ja sänkkärillä, tavoitteena palauttaa sairasloman aikana kadonnut kunto ja lihakset. Hyvällä fiiliksellä mentiin, oli ihanaa olla taas oman ponin selässä.

syyskuu

Kuivan syksyn ansiosta peltotreenit jatkuivat, ja Leon kunto kohosi. Päästiin myös aloittamaan taas valmennukset, ja uusi kotivalmentaja astui mukaan kuvioihin. Uutena lajina tutustuimme ohjasajoon, josta tulikin jokaviikkoinen treenimuoto.

lokakuu

Aloimme taas hyppäämään ja kouluvalmennuksissa käytiin ahkerasti. Leolla oli taas hiukan mahaongelmia ja Antepsinia kului. Meille kävi myös onnettomuus kun Leo huitaisi pystyynnoustessa kaviolla minua ohimoon. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja kahdella tikillä. Loppukuussa Leo rokotettiin ja se sai kuumeen, jonka vuoksi viikon verran otettiin tosi iisisti.

marraskuu

Treenasimme monipuolisesti koulua, esteitä ja ohjasajoa. Vaikka alkukuun valmennukset sujuivat hyvin, alkoi Leon haluttomuus liikkua pahentua. Vasta kuun lopussa tajusin epäillä oireilun aiheuttajaksi hiekkaa. 

joulukuu

Leo alkoi psylliumkuurin jälkeen liikkua taas paremmin. Alkukuusta meillä oli todella onnistuneet valmennukset, joiden jälkeen otettiin loppukuu rennommin. Ponissa oli virtaa vaikka muille jakaa, mutta olin vain iloinen siitä että Leo on kunnossa!

Menestyksekästä uutta vuotta 2015 kaikille!

Kaksi hyvää päivää

Eilen tuli mietittyä että miten sokea sitä voi välillä olla. Vaikka kuinka koittaa huolehtia hevosesta hyvin niin aina ei vaan tajua kaikkea. Miksi ihmeessä en aiemmin osannut yhdistää tiettyjä Leon oireiluja hiekkaan? Erilaiset mahaoireet, haluttomuus liikkua... Vasta lannan seassa tullut vesi herätti tajuamaan tilanteen. Psyllium-kuurin loppumisesta on nyt pari viikkoa eikä ole sen jälkeen tarvinnut paljon patistaa ponia liikkumaan. Muistan kuinka kuukausi sitten tuntui välillä että joudun kantamaan Leon maneesin toiseen päähän. On kyllä ilo ratsastaa omalla moottorilla liikkuvalla ratsulla! 

Viime viikon laiskottelu päättyi eilen ja kunnon treenit jatkuvat. Leo oli alussa hiukan sitä mieltä että pakkasessa naksuvaa maneesinovea ja muita pieniä ääniä pitää säikähtää. Kun maneesin ovi avattiin ekan kerran Leo yritti sinkaista laukkaan. Samalla sekunnilla sisuunnuin ihan tosissani! Mun kiltti ja kuuliainen ponini tekee mitä pyydetään eikä sinkoile minkään tyhmän oven takia! Seuraaviin ovenavailuihin ei sitten tullutkaan mitään reaktioita, niinkuin ei pidäkään. Takaoven kyttäilynkin sain loppumaan. Tosin se taisi olla alunperinkin enemmän minun kuin Leon ongelma. Olen aiemminkin sanonut että mulla on paha tapa yrittää lukea hevosta tuijottamalla sen korvia. Tätä olen puolihuomaamatta tehnyt tuon takaovenkin kohdalla. Eilen huolehdin siitä että katse oli ylös ja eteen, laitoin pohkeen kunnolla kiinni enkä edes ajatellut tuijottaako Leo sitä hemmetin ovea. Aika pian koko ovi unohtui meiltä molemmilta. Hyvä treeni siis oli, ja lopussa taisi molemmat olla tyytyväisiä. 

Sunnuntaina oli myös kiva päivä. Olin valoisaan aikaan tallilla ja päätin mennä kävelemään Leon kanssa. Kierreltiin tallin ympäristössä ja välillä kahlattiin lumessa pellolla. Leo oli tosi fiksusti. Vain pari kertaa jouduin vähän komentamaan ja silloinkin totteli heti. Jäi hyvä mieli, kun tässä on maastakäsin ollut kaikenlaista vääntöä. Onneksi ollaan taas menossa parempaan suuntaan senkin asian suhteen. Kävelyn jälkeen ratsastin tallikaverin pienen mustan tamman, joka on kyllä ihana. Hevosella on tosi voimakas ja etenevä laukka, huomaa että on kenttähevonen.

Laiskottelua

Otsikko kertoo kaiken jouluajan "treeneistä". Leo on kyllä liikkunut joka päivä, mutta mitään kunnon treenejä ei ole tehty. Kunhan on humputeltu kevyttä ravia ja rentoa laukkaa. Jonkun verran on sentään tullut jumpattua erilaisten väistöjen ja taivuttelujen parissa.

Ensi viikolla täytyy palata taas ruotuun. Huomenna vielä otetaan rennosti. Ajattelin suunnata pellolle, lunta on tullut sen verran että kyllä siellä ainakin kävelee ja ehkä vähän ravaileekin. Laukkaaminen riippunee siitä millaiselta poni tuntuu. Ihan kaikkein kuuliaisin Leo ei ole nyt ollut, olen tainnut antaa meidän molempien vähän lintsata ja laiskotella.

Ratsastan lomasijaisena pariakin heppaa, joten ihan täysin en ole laiskotellut. Eilen ja tänään jumpattiin tutun ratsun, kaverin pv-tamman, kanssa. Huomenna ratsastan parin viikon takaisen ohjasajo-oppilaani, pienen kenttähevosen. Sen selässä olen ollut vain kerran aikaisemmin. Superkiva hevonen, joten odotan huomista innolla.

Hyvä viikonloppu!

Perjantaina kävelytin Leon valmiiksi ja ravailin hieman odotellessani että Leon lainakuski saapuu. Pian K tulikin paikalle ja hyppäsi selkään. Treeni sujui hienosti ja K fiilisteli kuinka kiva on ratsastaa osaavalla ja toimivalla ponilla. Itsellekin oli taas tosi hyödyllistä nähdä Leo toisen ratsastamana. Näin pystyn tsekkaamaan ovatko mahdolliset ongelmat minussa vai ponissa (niinkuin varmaan arvaatte, minussahan ne yleensä ovat...) ja näen miten poni liikkuu. Suosittelen laittamaan joskus jonkun muun hevosen selkään, siitä on hyötyä.

Lauantaina hypättiin. Lähtökohdat eivät olleet mitkään kovin ideaalit minulle, kun nuo estetreenit kuitenkin vielä hiukan jännittää. Meitä oli viisi ratsukkoa, joista onneksi yksi lähti pois ennenkuin aloitettiin hypyt. Jäljellä jääneiden neljän joukossa oli kaksi esteratsastajaa, ja heidän vauhtinsa oli sen verran reippaampaa että pelkäsin koko ajan olevani tiellä. Verkka ei mennyt kovin hyvin, Leo oli pinkeänä ja otti kipinää muista hevosista. Kun päästiin hyppäämään niin sujui onneksi tosi hyvin. Leo ja minä mentiin tosin vain ristikkoa joka oli suunnilleen 40 cm korkea. Lopussa toinen esteratsastajista hyppäsi pari kertaa kerrostalon korkuisen esteen. Leo keräsi kauheat kierrokset tästä ja oli vähän pitelemistä kun poni pomppi paikoillaan ja veti sivuliirtoa. Ensi kerralla pyrin siihen että meitä olisi vain kaksi ratsukkoa ja meno olisi rauhallisempaa. Oli vähän liian jännää mulle vaikka itse hyppääminen sujuikin.

Leon tuumaustauko kesken juomisen

Eilen tehtiin kunnon koulutreeni. Leo oli taas aika pinkeänä, niinkuin se on nyt reilun viikon ollut. Alussa poni jopa lähti valtavan pelottavan takaoven kohdalla viemään mua täyttä kiitolaukkaa! Sen jälkeen tehtiinkin sitten töitä ihan urakalla ja sainkin Leon rentoutumaan ja töihin. Vaikka tuota pinkeyttä ja pöllövirtaa on ollut nyt hiukan liikaa niin silti se on edelleen parempi kuin aiempi tahmeus. Kun Leo rentoutuu niin eteenpäinpyrkimys jää kuitenkin jäljellä ja etenkin ravi on tosi hienoa ja sen säätely on helppoa.  

Saatiin tallikaverilta ihana joulukortti joka päätyi Leon karsinan oveen

Otin uuden satulavyön käyttöön ja se on nyt parin käyttökerran kokemuksella tuntunut aika hyvältä. En raaskinut ostaa Wintecin kallista Cair-vyötä varsinkin kun en ollut varma sen sopivuudesta. Tilasin siis Nortonin kouluvyön, jossa on hiukan samaa ideaa kuin Cairissa, mutta hintaa vain reilu 50 €. 

Hihhulointia

Keskiviikkona Leo oli alussa aika tahmea ja vähän harmitti kun edellisenä päivänä oli mennyt niin hyvin. Tajusin sitten napata taas ratsastusloimen pois ja heti alkoi poni liikkua. Riitti siis kun riisuin loimen, ei tarvinnut sen enempää käyttää pohkeita tai raippaa. Mielenkiintoista.

Edellispäivän pukkeja ei enää tullut ja ravi oli hyvää, mutta laukka ei. Jotenkin tosi selätöntä eikä pyörinyt kunnolla. Positiivista on että laukka nousee nyt hyvin kun nostojen kanssa oli tuossa hetki sitten vähän ongelmia. 

Olen edelleen on-off-flunssassa, joten eilen säästin itseäni hiukan ohjasajamalla Leon. Tai siis niin luulin. Hikihän siinä tuli. Leo oli taas yliherkkä kaikelle, loikki kun kuului joku ääni jostain. Ponin tuntui myös olevan mahdoton mennä toisen pitkän sivun seinän lähelle. Leo vaan tuijotti maneesin ikkunoita järkyttyneen näköisenä ja poikitti pakoon. Tontutko siellä kurkki?!

Jatkoin tyynen rauhallisesti ohjasajoa vaikka välillä tuli ties mitä pomppua ja sivuttaisliikkeitä. Paljon saatiin hyviäkin pätkiä. Harmittaa vaan kun maneesissa oli yksi aika herkkä hevonen ja Leon sekoilu häiritsi kyllä jonkun verran tämän toisen ratsukon treeniä. Olin ajatellut että päästän Leon irtojuoksemaan, mutta siihen ei eilen ollut tilaisuutta. Pitää oikeasti löytää joku rako jolloin maneesi on tyhjä. Leolla alkaa olla pöllövirtaa hiukan liikaa ja odotan vaan milloin se alkaa tuottaa ongelmia myös selästäkäsin.

Sovin aiemmin että tänään Leolla ratsastaa ystäväni K. Luulen että tulee juuri sopivaan väliin. K kokeneempana ratsastajana saa Leon kunnolla töihin niin saadaan ehkä energiaa purettua. Huomenna meillä onkin sitten taas hyppytreenit.

Old Leo with a new twist

Täytyy sanoa että eilen oli pitkästä aikaa tosi hyvä itsenäinen ratsastus! Siis sellainen että olin tyytyväinen meihin molempiin, ja oikeasti tuntui että ratsastin enkä vain jotain sinnepäin. Alku tosin oli hiukan epämääräistä haahuilua. Meitä oli maneesissa aika monta ja minä en ole mikään paras ratsastamaan ruuhkassa. Leo liikkui aika hyvin. Verkan jälkeen otin ratsastusloimen pois jotta pääsen vaikuttamaan poniin pohkeen lisäksi tarvittaessa raipalla, sen sijaan että lätkin loimea ilman mitään reaktiota. Tämän jälkeen Leo liikkui vielä paljon paremmin. Raippaa tarvitsin vain silloin tällöin ja kevyt hipaisu riitti.

Valmennusopit oli käytössä ja poni ohjan ja pohkeen välissä. Hyvä ravi löytyi oikeastaan aika helposti. Kun minusta tuntui että ravi on hyvä niin pyysin aina vähän lisää, koska tiedän että helposti jään mukavuusalueelle jolloin liike ei todellisuudessa ole sellainen joka esim. valmentajalle riittäisi. Hienosti Leo vastasi apuihin, ja istuminen ravissa tuntui ihan hyvältä kun muistin nostaa katseen ja rintakehän ylös, työntää lantiota vähän eteen ja avata polvet ja reidet. Leo kantoi hyvin itsensä ja muotokin oli hetken työstämisen jälkeen hyvä.

Laukassa oli hiukan kaikenlaista pientä "juttua"... Lieneekö viikonlopun inspiroimaa, mutta Leo on keksinyt että hänhän voi vaikka vähän pukitella ja koittaa lähteä lapasesta. Muutaman kerran takajalat lensi sivulle ilmaan, ja ylimääräisiä temponlisäyksiä tehtiin ratsastajasta piittaamatta. Selkään tuntui että kyse oli silkasta elämänilosta, joten eipä nuo paljon haitannut. Laukkatreeni saatiin kuitenkin hyvin suoritettua. Loppukäynneillä totesinkin tallikavereille, että mieluummin otan reippaan ponin joka on ehkä vähän tuhma, kuin matelevan etanan. Pitkästä aikaa Leo tuntui siltä miltä se on tuntunut parhaimmillaan, olkoonkin että nuo pienet temput oli lisämausteena. 

Haastavaa ratsastusta

Lauantaina jo matkalla maneesiin oli haasteita kun ensin eräs ponipirulainen ei muka uskaltanut tulla tallin ovesta ulos, ja sitten veti maneesin pihassa itsensä kokovartalokipsiin ja puhinapaniikkiin. Ponit ja pakkaskelit, say no more.

Taluttelin maneesissa Leoa ensin hetken ja muistuttelin fiksuista käytöstavoista maastakäsittelyharjoituksilla. Kun nousin selkään poni oli niin jännittynyt ja pinkeä että tuntui ettei se voi pysyä nahoissaan millään. Mitään ääniä Leo ei kestänyt, pienikin rasahdus sai sinkoamaan. No, lähdin kuitenkin ravailemaan ja hetken (erittäin jännittyneen) ravailun jälkeen Kikko kehotti että ottamaan laukkaa silläkin uhalla että poni sinkoaa avaruuteen. Leolla on ollut viime aikoina hankalaa ratsastaa maneesin takapäätyyn koska se kyttää takaovea, ja lauantaina tämä tuntui melko mahdottomalta. Tähän sain mielestäni hyvän ohjenuoran; joka paikkaan ratsastetaan, mutta ei sinne hankalaan kohtaan ole pakko ängetä heti alussa. Lauantaina päätyyn mentiinkin vasta loppuraveissa, koska haasteita riitti aivan tarpeeksi muutenkin.

Hetken laukkailun jälkeen aloitettiin työt kunnolla. Leo oli edelleen tosi kireänä. Sain tehdä niin paljon töitä selässä etten ole hetkeen tehnyt. Vaikka poni ei varsinaisesti tarvinnut eteenpäin ajavia apuja, niin sain kehotuksen pitää pohkeen kiinni. Minulle ainakin helposti käy niin että kun hevonen on lentoon lähdössä niin varon pohjetta enkä laita sitä kiinni. Ei näin, vaan hevonen pitää ratsastaa kunnolla ohjan ja pohkeen väliin niin ettei se voi lähteä omille teilleen.

Vaikka Leo rentoutui jossain vaiheessa niin pöllöilyfiilis jäi jäljelle. Maneesin oven avautuessa poni ottikin sitten oikein kunnon lähdöt. Kikkokin ihmetteli että hitsi miten nopeat jalat sillä on! Leossa on onneksi se hyvä puoli että sillä pelaa jarrut, joten sain sen tuossakin tilanteessa aika nopeasti kiinni. Leo ei myöskään pukittele mitään köyrypukkeja. Tosin sain varoituksen katsoa, etten anna Leon rullata kaulaansa liian alas. Siihen kun se keksii yhdistää pukittamisen niin on sellainen rodeo ettei kyydissä olekaan enää kovin helppo pysyä. Minähän aina kehun että Leo on selästä tosi kuuliainen, mutta olen saanut viime aikoina huomata että kyllä sekin temput osaa.

Sisuunnuin tuosta Leon sinkoamisesta sen verran että jos siihenkin asti olin ratsastanut ihan tosissani niin loppuvalmennuksesta tuli oikeasti tosi hienoja pätkiä. Kummasti sujuu kun pitää vaan sen napakan joustavan tuntuman ja jalan kiinni. Täytyy sanoa että oli onni kun tällainen haasteellinen ratsastuskerta osui valmennukseen. Taisi olla hankalin ratsastus mitä mulla on ikinä Leon kanssa ollut. Jos olisin ollut yksin niin olisin varmaan jossain vaiheessa luovuttanut. Oli niin huonoja treenejä alla ja valmiiksi huono fiilis, niin olisi konstit, usko ja rohkeuskin varmaan loppuneet. Nyt jäi ihan mahtava fiilis! Sain ponin lopulta tekemään töitä mun kanssa, vaikkei se helppoa ollut. Saatiin molemmat kehuja valmentajalta, tästä on kiva jäädä joululomalle! Tosin ei meidän treenit tietenkään kokonaan lomalle jää, mutta valmennuksia ei ole enää tänä vuonna. 

Paremman tuntuman metsästys

Viikonlopun valmennuksista on niin paljon asiaa että jaan tekstin kahteen osaan. Eli tässä tulee perjantai. Leolla oli ennen valmennuksia ohjelmassa kävelyä ja ohjasajotreeniä, ja niiden välissä pari koulutreeniä. Ekasta koulutreenistä ei ole mainittavaa. Jälkimmäinen meni ihan ok mutta oltiin kaukana meidän parhaista treeneistä. Olen ollut vähän harmissani kun yritän parhaani mukaan korjata omia virheitäni ja tehdä kaikki olosuhteet hevoselle optimaaliseksi eikä silti suju. Onneksi on loistava valmentaja, jota tässä vaiheessa todellakin tarvittiin! 

Perjantaina Leo yllätti minut toimimalla tosi hyvin. Verkassa oli hiukan nahkeaa mutta ei yhtään niin hankalaa kun on ollut. Ilmeisesti se on valmentajan ääni joka saa Leon ryhdistäytymään... Hiukan pöllöilyä kyllä esiintyi, hassuja pukintapaisia sivupotkuja kun vaadittiin lisää liikettä ja parempaa muotoa. Toisaalta on kuitenkin parempi että ponilla on energiaa, kuin että se ei liiku kunnolla eteen. Haettiin harjoitusraviin keskiravin tuntua ja aika superhienoa liikettä saatiinkin irti!

Taas työskenneltiin tuntuman kanssa, joka on ollut mulla "työn alla" koko syksyn. Nyt tuntui että tajusin taas jotain uutta. Pidin sitkeästi kyynärkulman ja pyrin että kädet joustaa liikkeen mukana sen sijaan että myötään heittämällä ohjan pois. Hetkittäin tunsin että mulla oli se hyvä joustava käsi jota tavoittelen. Kun olen opetellut ratsastamaan Leoa jalalla ja jättämään ohjien nypläyksen pois (sinänsä hyvä idea), niin olen samalla heittänyt ohjat löysälle ja tuntuman pois. Nyt sain ponin ihan oikeasti ohjan ja pohkeen väliin kun pidin joustavan tuntuman ja ratsastin jalalla eteen. 

Ilahduttavaa että Leon moottori on taas löytynyt. Eilen sunnuntaina palauttelin valmennusten jäljiltä keventelemällä ja reippaalla laukalla, enkä joutunut koko ajan pyytämään eteen. Poni on ollut viikon psyllium-kuurilla, ja hanskatestin perusteella hiekkaa tulee jonkun verran ulos. En usko että hiekkaa on ollut mitään valtavia määriä, mutta mahdollisesti sen verran että se on ärsyttänyt herkkää ponia ja vaikuttanut liikkumiseen. 

Hyppyjä ja hiekkaepäilyjä

Johtuneeko muutamasta hieman epäonnistuneesta ratsastuksesta mutta tällä hetkellä tekisi vaan mieli hypätä ja ohjasajaa ja jättää kouluhommat niille jotka osaa ;) En jaksa edes analysoida noita pieleen menneitä ratsastuksia. Mikään ei vaan sujunut. Joskus huonot päivät on parempi jättää taakse ja jatkaa eteenpäin märehtimisen sijaan. 

Lauantaina sekä minä että Leo nollattiin vapaapäivän merkeissä. Sunnuntaina olikin sitten reipas poni alla. Tosin energia kanavoitui alussa turhan paljon maneesin takaoven kyttäämiseen ja keskittyminen oli hieman hukassa. Otin alkuravien jälkeen reipasta laukkaa ympäri maneesia ja parin koikkaloikan  ja kiihdytysten jälkeen ovikin voitiin ohittaa suht normaalisti. 

Joulujuhlaesitysten jäljiltä oli jäänyt pari estettä joita hyödynsin. Laskin yhden esteen ravipuomeiksi ja toisen ristikoksi. Oli tarkoitus mennä myös kolmatta estettä vähän korkeampana pystynä mutta hyppelöt jäi melko lyhyeksi. Maneesiin alkoi virtaamaan sen verran muita ratsukoita että täytyi korjata esteet pois tieltä. Ehdin kuitenkin ottamaan ristikolle muutamia ihan hyviä hyppyjä. Sen verran tosiaan jäi into päälle että pian täytyy taas päästä pomppimaan. Tuumin myös että jouluviikolla voisin pitää "no dressage"-viikon. Ei yhtään koulutreeniä, vain puomeja, kavaletteja, esteitä sekä kelin sen mahdollistaessa ulkona ratsastamista.

Aloitin Leolla maanantaina psylliumkuurin koska epäilen että sillä saattaa olla hiekkaa. Ostin tällä kertaa siementen sijaan eQ Psyllium Plus-kuorijauhetta. Hyvin tuntui löysän greenline-pellavapuuron joukossa uppoavan. Oli aikamoinen helpotus kun Leo veteli mössön napaansa noin helposti. Goldylle oli nimittäin aikoinaan lähestulkoon mahdotonta syöttää psylliumia. Silloin ei tainnut olla vielä jauhetta, ja siemeniä piti syöttää ell:n ohjeella desikaupalla. Lopulta ei auttanut muu kuin sekoittaa kastellut siemenet ponin heiniin... Mutta niin vaan hiekka lähti, kontrollikuvassa siitä ei näkynyt enää jälkeäkään. Saapi nähdä onko kuurilla mitään vaikutuksia Leoon.

Satulasta ja satulavöistä

Leon satulan istuvuus tarkastettiin eilen ja selästä otettiin mitat. Selkä mitattiin ensimmäisen kerran keväällä kun satula ostettiin, ja nyt uudelleen. Näissä mittauksissa kyllä nähdään harvoin mitään kovin isoja muutoksia. Tietysti jos kyseessä on nuori hevonen voi selkä muuttua aika paljonkin.  

Leon mittauksessa saatiin positiivisia tuloksia. Selän puolierot ovat tasoittuneet, eli satulansovittaja vahvisti sen mitä hierojakin jo sanoi. Satulansovittaja kehotti ottamaan Prestigen trapezium padin pois satula ja huovan välistä. Padiahan on käytetty sairasloman jälkeen koska satula on ollut hiukan liian leveä. Leo on saanut selkälihaksia sen verran takaisin että satula istui paremmin ilman padia. Tänään koitan miltä tuntuu selässä kun padi on pois.  

Varsinainen mietinnän aihe oli satulavyö. Mulla oli ennen käytössä nahkainen muotoiltu kouluvyö ilman joustoja, ihan Horzelta ostettu mutta hyvän mallinen ja monta vuotta palvellut. Sain sitten päähäni että haluan leveämmän vyön jolla paine jakaantuu paremmin. Hain Mattes Crescent-vyön kokeiluun mutta eihän se sopinut Leolle alkuunkaan. Aivan liian muhkea vyö noin sirolle ponille. Lisäksi huomasin että vyössähän on joustot, joista en tykkää yhtään.

Palautin Mattesin, tarkoituksena ottaa palautus rahana, mutta enkös lähtenyt liikkeestä Passierin vyön kanssa. Vähän hölmö heräteostos, koska aika pian alkoi tuntua ettei tuo Passierin vyökään, niin hyvä ja laadukas (ja kallis) kun se onkin, ole Leolle paras mahdollinen. Se antaa kyllä tosi hyvin tilaa liikkeelle, mutta jää Leolla etuosasta liikaakin irti mahasta ja paine tulee liikaa vyön takareunaan. Tämä siis on ollut omaa pohdiskeluani, ja satulansovittaja oli samaa mieltä kun testasimme vyötä. Nyt kaduttaa etten hankkinut Wintecin Cair-vyötä, joka oli keväällä testissä (paitsi olikohan siinäkin joustot?). Se sopi Leolle hyvin, mutta jotenkin unohdin koko vyön ja sorruin tuohon Passieriin. Nyt olis sitten 160 € vyö joka ei ole oikein hyvä, ja tilalle pitäisi ostaa uusi. Ihanan kallista :) Jos jollakulla on vinkkejä hyvistä joustottomista kouluvöistä kapearunkoiselle ponille niin otan mieluusti vastaan! 

Illan päätteeksi ohjasajoin Leon. Poni oli ihan super! Se liikkui jo käynnissä niin reippaasti ja letkeästi, askelta hyvin venyttäen. Taisi hieronta ihan oikeasti auttaa. Toivottavasti nyt jatkossa vältytään jumeilta, joita Leolla tosiaan hieronnassa löytyi aika lailla. Itsekseni mietin että tuntuuko ja näyttääkö musta itsestäni vaan että Leo kulkee tosi hienosti ohjasajossa, mutta sivustakatselijakin kommentoi että poni näyttää tosi tyytyväiseltä ja rennolta ja on hienossa muodossa. Tuo ohjasajo on kyllä niin kivaa, en voi lopettaa sen hehkuttamista! Pitäisi vaan oppia itse enemmän. 

Hyvä idea, huono toteutus

Klippasin tosiaan Leon puolitoista viikkoa sitten. Eilen klippasin ponin uudestaan... Olin nimittäin ajatellut että kun ajan hiukan pidemmäksi jättävällä terällä niin ponista ei tule ihan siilikarvaista ja se ei ole niin kylmänarka. Ihan hyvä ajatus periaatteessa, mutta toteutus tökki ja pahasti.

Ekan kerran klippausjälki oli aika epätasaista ja viirukasta, mutta optimistisesti totesin että "kyllä se siitä tasoittuu". Viikon päästä totesin että ei muuten tasoitu vaan karva muuttui kasvaessaan koko ajan kauheamman näköiseksi. Siinä vaiheessa kun tuntui ettei kehtaa enää omaan maneesiin mennä niin oli pakko ostaa uusi lyhyemmäksi (eli normaaliin klippauspituuteen) leikkaava terä.

Eilen sitten taas seisoskeltiin käytävällä puolitoista tuntia. Ei ollut edes avustajaa mutta Leo jaksoi tosi hienosti. Seisoi koko ajan paikoillaan, välillä vähän nakkeli niskojaan  ja kuopaisi kyllästyksissään lattiaa pari kertaa. Hyvä Leo! Helpotuksekseni uudella terällä tuli tosi siistiä ja tasaista jälkeä. Lyhythän karva on, ihan siili, mutta jätin edelleen karvat päähän, jalkoihin ja selän & pepun päälle joten tällä systeemillä varmaan pärjäillään hyvin talven yli. 

Klippauksen jälkeen käytiin vielä reipas kävelylenkki maneesissa. Tämä viikko on normaalia kevyempi; tänään ohjasajo, huomenna jumppailua, lauantaina vapaa koska olen reissussa, sunnuntain suunnitelmat on vielä vähän auki. Ensi viikolla on tämän vuoden luultavasti viimeiset kouluvalmennukset perjantaina ja lauantaina, joten viikon muu ohjelma rakentuu niiden ympärille.

Jumia

Maanantain oivallukset mielessä tein eilen kevyemmän verkkatyylisen ratsastuksen, kun aikaa ei ollut kovin paljoa ennen hierontaa. Leo oli alussa hiukan jännittynyt kun oltiin yksin maneesissa ja tuuli paukutti ovia, mutta rentoutui kyllä sitten ihan kivasti. Välillä tosin piti hiukan huudella kamuille.

Muistin olla puristamatta, en vetänyt ohjista, käytin ääniapuja ja kevyempää pohjetta "paukuttamisen" sijaan (kamala sana mutta ikävän totuudenmukainen välillä). Leo liikkui tosi kivasti eteen! Olin poniin oikein tyytyväinen, ja itseenikin. 

Hieronnassa hyviä uutisia tuli selän suhteen. Se ei ollut kipeä eikä jumissa enää sään takaa niinkuin aiemmin on ollut. Satulansovittaja tulee tarkistamaan satulan istuvuuden ja padin tarpeen huomenna, mutta satula istunee edelleen hyvin päätellen selän hyvästä kunnosta. Oikeastaan suurempi syy satulansovittajan pyytämiseen on se että haluan pohdiskella hänen kanssaan sopivaa satulavyötä Leolle. Käytössä on nyt Passierin nahkainen muotoiltu (älyttömän kallis) vyö, jonka ostin ehkä hiukan hätäisesti. Se pitää kyllä satulan hyvin paikallaan ja antaa tilaa liikkeelle, mutta jotenkin tuntuu että paine asettuu liikaa vyön takareunalle. En tiedä mikä sitten olisi parempi vaihtoehto, mutta ehkä meidän satulansovittajalla olisi ideoita.

Tuli siellä hieronnassa negatiivisiakin juttuja. Selkä siis hyvä, mutta muuten ei. Jumeja löytyi tyyliin joka puolelta. Lavat jumissa, takaosa jumissa... Positiivista oli se että jumit saatiin auki ja kuulemma ne aukesivat suht helposti. Mietittiin mistähän tämä jumitus nyt johtuu. Yksi syy on varmaan treeni, joka on nyt viimeisen kuukauden ollut kovempaa kuin ennen. On myös mahdollista että poni on saanut hiukan kylmää klippauksen jälkeen. Tämä ei kyllä ole kovin todennäköistä koska loimitus on ollut huolellista. Joten ennemmin uskon että jumit ovat treenin aiheuttamia. 

Nyt joulukuussa keskitytään siis enemmän jumppailuun. Kouluvalmennuksiakaan meillä ei ole tässä kuussa kuin kaksi, nekin samana viikonloppuna. Puomijumppaa tullaan tekemään ja hyppäämään pieniä esteitä. Leolle tekisi myös varmasti tosi hyvää päästä kunnolla laukkaamaan kroppa auki. Siihen ei vaan ole nyt mahdollisuutta kun meillä ei oikein ole kunnon laukkamaastoja. Tulisi nyt lunta niin päästäisiin pellolle laukkaamaan!

Vikaa satulan päällä

Paneuduin eilen jälleen kerran ajatuksella siihen että Leo liikkuu eteen ja etenkin siihen etten häiritse hevosen liikettä. Tuo eteenpäinpyrkimyksen puute on ollut jo jonkin aikaa suurin tuskailun aihe, johon olen etsinyt syitä vähän sieltä sun täältä. Olen miettinyt pääni puhki missä milloinkin mättää ja löytänyt monia mahdollisia syitä joista suurimpaan osaan olen jo puuttunutkin. Leo reagoi tosi herkästi kaikkeen mahdolliseen, joten tarkkana saa olla ruokinnan, varusteiden yms. kanssa. 

Mutta eiliseen. Ensinnäkin, tein pitkän ja huolellisen verkan poni hyvin loimitettuna. Verryttely tosin on asia josta en kyllä muutenkaan tingi. Jos on kiire ratsastaa niin teen sitten vaikka pelkän verkan. Normaalien kymmenen minuutin pitkin ohjin kävelyjen jälkeen lyhensin hiukan ohjaa ja taivuttelin ponia. Vasta kunnon käyntiverkan jälkeen menin kevyttä ravia. Laukkaa menin kevyessä istunnassa. Sekä ravissa ja laukassa pyrin pelkästään siihen että poni etenee hyvin, ohja sai olla hiukan pidempänä mutta kuitenkin tuntumalla. 

Verrattuna pariin aiempaan päivään Leo liikkui oikeastaan aika kivasti. Ja miksi? No siksi että ratsastaja keskittyi siihen ettei puristanut yhtään. Reisi ja polvi irti. Ja siksi että ohjat olivat normaalia pidemmät eikä käsi jäänyt vetämään tai jarruttamaan. Käytin paljon ääniapuja jatkuvan pohkeella paukuttamisen sijaan. Muistin myös kiittää hevosta. Ja hommahan toimi!

Kun sitten lyhensin ohjaa ja aloin "työskentelemään" niin johan alkoi taas meno hiipua. Alussa olimme maneesissa yksin ja huomioni oli 100 % ponissa, mutta kun muita tuli paikalle oma keskittymiseni ei ollutkaan enää niin hyvää. Mitä ilmeisemmin ratsastaessani "kunnolla" puristan ja pusken ponia eteenpäin, samalla kun joustamaton käteni jarruttaa liikettä. Voi tuska. Mutta kuten tallikaverille totesin, parempi että vika on minussa kuin ponissa. Helppoahan se vioista eroonpääseminen ei ole, mutta eilisten ahaa-elämysten avulla pystyn toivottavasti korjaamaan ratsastustani.

Loppukäynneillä tuli yhtäkkiä sähkökatko. Oli kyllä todella pimeää. Seisoimme maneesissa paikoillamme koska emme nähneet edes toisiamme ja liikkuminen olisi aiheuttanut törmäysriskin. Hiukan tuli sentään näkyvyyttä kun saimme maneesin oven auki. Leo hermostui vähän kun ihmiset sohivat kännykän valojen kanssa ja ulkoa kuului epämääräisiä ääniä, mutta rentoutui nopeasti kun tajusi ettei ole mitään sen ihmeempää tapahtumassa. Tuntuu että meidän ahkerat maastakäsittelyharkat on oikeasti auttaneet, poni ei menee enää sellaiseen tilaan missä mitkään käskyt ei mene läpi, ja on muutenkin rauhallisempi ja helpompi käsitellä.

Inspiraatiota odotellessa

Blogissa on hiukan hiljaista. Energiaa ja aikaa ei tahdo riittää kirjoittamiseen kun on niin paljon kaikkea, eikä oikein intoakaan. Ärsyttävää kun muu elämä häiritsee hevostelua...

Tiistaina ratsastin valmennuksen jäljiltä aika rennosti, keventelin vain ja laukassakaan ei tehty mitään ihmeellistä. Keskiviikkona ratsastin ilman satulaa. Silloin tehtiin ihan kunnon treeni käynnissä ja ravissa, laukkaa en mennyt. Tein paljon siirtymisiä ja peruutuksia. Peruutuksiin inspiraatio löytyi Kian blogikirjoituksesta.

Torstaina ohjasajoin Leon. Oli ehkä paras meidän tähän astisista ohjasajotreeneistä. Ennen olen laittanut ohjat niin että ne kulkevat juoksutusvyön ylimmissä, pystyssä olevissa renkaissa. Nyt laitoin alempiin renkaisiin eli ohjat olivat enemmän kyljellä. Tuntui että näin oli helpompaa. Kiva muoto löytyi, joskin raviin haluaisin vähän lisää rentoutta. Ohjaaminen sujuu onneksi jo tosi hyvin. Maneesissa taisi olla viisi muuta hevosta ja hyvin pystyttiin toimimaan niin ettei oltu Leon kanssa kenenkään tiellä. Poni on myös lopettanut alussa harrastamansa "pyörähdänpä yhtäkkiä ympäri"-touhun. Kyllä Leo kerran pelästyi jotain ja yritti lähteä pupuloikkaa karkuun mutta nopeasti tilanne saatiin katkaistua ja työt jatkui. Jotenkin hevosen hallinta tuntuu peräpäästä kahdella ohjalla suht helpolta.

Perjantaina meillä oli estetunti. Ihan superkivaa taas, ja ihana nähdä kuinka Leo tykkäsi ja innostui! Alkuverkassa mentiin kevyessä istunnassa puomeja. Hypyt aloitettiin pienellä ristikolla jonka edessä oli puomi. Seuraavaksi mentiin sarjaa, jonka ekalle osalle tultiin ravissa ja toinen osa jatkettiin laukalla, yksi laukka-askel välissä.  Mentiin vielä lävistäjällä pystyä ja sitten yhdistettiin nämä kolme; ristikko, välissä siirtyminen raviin, sarja pysty-okseri ja toiseen kierrokseen pysty. Okseri oli jopa 50 cm korkea :)

Viikonloppuna ratsastin pitkästä aikaa kentällä, kun pääsi valoisaan aikaan ja pohja tuntui olevan hyvässä kunnossa. Ja onhan siellä toki valotkin. Aika automaattisesti sitä vaan näin talvella suuntaan maneesiin vaikka kentälläkin voisi mennä.