Lähtölaskenta

Talovahti - check! Kissan hoitaja - check! Ponin liikuttajat - check! Valmiina lähtöön!

Suuntaamme huomisaamuna miehen kanssa lähes kolmen viikon lomalle valtameren toiselle puolen. Jätän hyvillä mielin ponin nauttimaan omasta lomastaan, johon kuuluu kokopäivätarhailu suokkikaverin kanssa, pienten ja isojen hoitajien visiitit, maastolenkkejä ja talutusratsastusta :)

Palaan ponin kuulumisiin ensi vuoden alkupuolella, ja toivottavasti pääsen silloin kirjoittamaan että jalat ovat hyvässä kunnossa ja kunnonkohotus alkamassa. Mutta nyt toivotan blogin lukijoille ja heidän hevosilleen rauhallista joulua ja ihanaa heppavuotta 2012!

kuvassa Goldy laukkailee kesäloman kunniaksi heinäkuussa 2010 :)

 

Hieroja

Viime päiviltä ei ole hevosrintamalta paljon uutta; olemme vaan kävelleet, kävelleet ja kävelleet. Ensin kurassa, sitten lumessa, sitten sohjossa ja jäässä... Tilsakumeja ei laitettu vielä edellisessä kengityksessä mutta voi kyllä niille olisi tarvetta! Olin jo unohtanut kuinka nopeasti Goldylle tulee tilsat (vastaus: kahden metrin aikana). Koko ajan saa olla naputtelemassa niitä pois.

Eilen illalla fysioterapeutti kävi hieromassa Goldyn. Häneltä sain hyviä uutisia; ponilla ei ollut isompia lihasjumeja ja selkääkään ei enää aristanut vaikka klinikalla vähän reagoikin eläinlääkärin paineluihin. Arvelemme että kipeät jalat ovat aiheuttaneet myös selän arkuuden, ja nyt kun jalat alkavat olla paremmat myös kipu selästä on lauennut.

Mutta ei hyvää etteikö pahaakin; Goldylla oli taas uusi vamma! Toisen takajalan yläosassa n. 3*2 cm läntti karvaa pois ja iho verisenä. Loimen toisen jalkalenkin lukko oli mennyt rikki, joten olisiko se sitten raapaissut vai tarhakaveri purrut. Putsasin haavan ja toivon ettei siihen nyt kehity mitään sen kummempaa.

Mashia ja metsäilyä

Eilen kun menin tallille löysin ilokseni ponin karsinasta tyhjän ruokakipan, eli edellisenä päivänä annettu psyllium oli syöty. Uusi satsikin upposi hyvin. Näköjään poni ei nirsoudestaan huolimatta voinut vastustaa Marstallin Mashista tehtyä puuroa :)

Kävimme tunnin kävelylenkillä metsässä. Olin myös itse liikkeellä jalkaisin ja koitin tarkkailla Goldyn kävelyä josko näkisin merkkejä paremmasta (tai huonommasta). Minun silmääni ponin liike on hyvä, mikään kovin reipas se ei kyllä ollut mutta eipä tuo käynti ole terveenäkään ollut Goldylla kovin matkaavoittava askellaji. Tallissa poni tuntuu olevan valppaampi ja virkeämpi kun ennen klinikkakäyntiä.

Tänään Goldy pelkästään tarhailee, ja huomenna "vararatsastaja" N lupasi kävelyttää ponin. Itse lähden mieheni kanssa viettämään viikonloppua rakkaan ystäväperheemme luo. Sunnuntaina aion eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti lisätä kävelylenkkiin vähän ravia suorilla, ja katsoa miltä poni vaikuttaa.

Muiden hevosblogeja lukiessa olen huomannut että kovin monella on nyt huolta ja surua hevosensa kanssa. On raskasta kun oma rakas hevonen voi huonosti. Toivon kaikille pikaista paranemista, ja omistajille tsemppiä.

Valoa kohti

Viime päivät ovat olleet kiireisiä niin töissä kuin tallillakin. Uskomatonta kuinka paljon aikaa saa kulumaan siihen kun koittaa saada ponin syömään tarpeeksi psylliumia... Aikamoista epätoivoa välillä. Goldy on tunnettu ahneudestaan, mutta on myös hyvin valikoiva; heinää sen olla pitää, muu ruoka ei oikein kiinnosta. Kokeiltuani kaikki omat ja vieraiden rehut olen päätynyt kastelemaan heinät vesi-psylliumseoksella, ja tällä konstilla saadaan suunnilleen vaadittu määrä syötettyä. Silti odotan kuumeisesti että tämä 10 päivää on ohi.

Olemme käyneet kävelyillä ja nauttineet lumisista maisemista. Uskomatonta miten paljon lumi valaisee! Poni kulkee ihan pirteästi ja reippaasti joten uskoisin että lääkitys tehoaa. Ensi viikolla alamme pikkuhiljaa taas ravailemaan. Kyllä se tästä.

Iloisempaa asiaa

Goldy oli eilen illalla mielestäni ihan iloisen ja pirteän oloinen, ja omakin mieleni parani. Vielä kun saisin tamman syömään sen vaaditut 400 g Psylliumia päivässä...

Sitten ei-hevosasioihin. Sain blogihaasteen, joka kuuluu näin:

a) Kiitä haasteen antajaa: Kiitos Amalia!
b) Haasta mukaan 8 blogia. Hmm, nyt en kyllä keksi yhtään koska olen tainnut nähdä tämän jo kaikissa lukemissani blogeissa.
c) Kerro haastetuille.
d) Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

1. Rakastan ruokakauppoja. Ulkomailla reissatessa käyn paikallisissa ruokakaupoissa ja tutkin innolla mitä tuotteita niissä myydään.

2. Olin yli 15 vuotta hevosista "erossa", koska tiesin etten koskaan pysty sopeutumaan 1 ratsastustunti viikossa-tyyppiseen harrastukseen vaan haluan olla hevosten kanssa tekemisissä päivittäin. Vaikka välillä meni vuosia etten ollut yhtään karvaturpaa lähelläkään, uskoin aina että vielä joskus toteutan unelmani ja ostan oman ponin. 

3. Olen huono peittämään tunteitani ja ajatuksiani, ja sanon mielipiteeni joskus liiankin suoraan. Olen todella huono valehtelemaan.

4. En voi katsoa formuloiden palkintojenjakoa, koska en kestä sitä että kuskit suihkuttelevat lempishamppanjaani pitkin maita ja mantuja. En kyllä muutenkaan katso formuloita ;)

5. Minulla ei ole koskaan ollut pitkiä hiuksia. Näin ennen säännöllisesti unia, joissa minulla on pitkät hiukset. Vuosien jahkailun jälkeen laitoin hiustenpidennykset muutamaksi kuukaudeksi. Unet loppuivat.

6. Minulla on hassu tapa kosketella varpaankynsiäni kun esim. katson televisiota, luen lehteä tai olen tietokoneella.

7. Rakastan pyykinpesua.

8. Olen asunut 2 vuotta Venäjällä ja synnyttänyt maahan vahvan viha-rakkaussuhteen. Kaipaan sinne jatkuvasti takaisin, vaikka samalla rakastan asua Suomessa.

Kantapään kautta

Sain eilen opetuksen. Niin karvaan sellaisen että tulen muistamaan sen koko elämäni, ja hyvä niin. Opin että omaan tunteeseen pitää aina luottaa. Seuraavan kerran (joka toivottavasti ei ole pian) kun Goldy ei ole oma itsensä, en odota että se piristyy itsestään, enkä uskottele itselleni että poni on vain väsynyt treenistä. En vaadi sitä taipumaan ja liikkumaan paremmin, enkä ihmettele apeaa yleisilmettä. Vaan soitan heti klinikalle.

Goldy tutkittiin eilen läpikotaisin. Jalat taivutettiin ja kuvattiin, maha kuvattiin, selkä tutkittiin, hengitystiet tähystettiin ja suu ja hampaat tarkastettiin. Lisäksi saan vielä verikokeen tulokset tänään.

Ponilla oli useammassa nivelessä niveltulehdus, joita hoidettiin piikittämällä. Tiesin kyllä että ponilla on ennestää alkavaa nivelrikkoa, ja nivelrikkohan ei koskaan parane vaan pikkuhiljaa huononee, mutta tilanne oli silti yllätys. Eläinlääkäri oli hieman yllättynyt kuinka vähän poni reagoi juoksuttaessa vaikka taivutuskokeessa tuli selkeät kipureaktiot. Tästä muistutus itselle jatkoa ajatellen: poni ei näytä kipua ontumalla, joten omistajan on vaan oltava tarkkaavaisempi ja huomattava pienemmät oireet.

Mahasta löytyi hiekkaa, kuten olin arvellutkin. Ei onneksi valtavaa määrää, mutta kuitenkin. Psylliumia pitäisi saada nyt uppoamaan 400 g päivässä. Selässä ponilla on jumia, satula saattaa mennä vaihtoon ja hoidoksi tuli lääkekuuri ja hierontaa.

Huh, oli todella raskas päivä. Olin illalla valtavan surullinen, mutta en lähde syyttämään itseäni. Harmittaa ihan kamalasti etten tajunnut nivelten tilannetta aiemmin, mutta itseruoskintaa on turha harrastaa kun se ei tässä vaiheessa enää mitään auta. Nyt keskityn hoitamaan ponin kuntoon.