Erilainen juhannus

Tuli sitten käytyä juhannusviikonloppuna tallilla joka päivä 4 kertaa. Varhain aamulla, pari kertaa päivällä, viimeisen kerran iltamyöhään. Onneksi on lyhyt matka!

Keskiviikkona pari kaveria tuli katsomaan Bondia. Laitumelta pääsimmekin sitten noukkimaan yksisilmäisen ponin. Vasen silmä oli turvonnut lähes umpeen ja poni avasi sen vain vaivoin. 

Soitin päivystäjälle, joka epäili ötökän pistosta, kehotti pitämään sisällä hämärässä ja antamaan allergialääkettä. Itseäni hiukan epäilytti, kun silmävammojen kanssa ei tunnetusti saa aikailla. Päätin kuitenkin jättää Bondin yöksi talliin ja käydä aamulla ennen töitä katsomassa tilannetta ja päättämässä mitä teen.

Silmä torstaiaamuna

Aamulla silmä oli lähes yhtä turvoksissa joten ei muuta kuin eläinlääkärijahtiin. Onnistuin saamaan ajan iltapäiväksi, tosin matkan varrella eläinlääkärikin vaihtui. Ell värjäsi silmän ja sarveiskalvosta löytyi pistemäistä naarmua. Mihin lie poni silmänsä tökännyt. Bondin syke oli hiukan koholla ja ell sanoi että nuo silmäjutut on usein aika kivuliaita, joten poni sai kipulääkettä suoraan suoneen ja Metacam-pullon seuraavia päiviä varten.

Silmä torstai-iltana kaksien antibioottitippojen jälkeen

Jälleen kerran Bondi osoitti kuinka hyväluonteinen on! Sain koko neljän vuorokauden ajan yksin huuhdeltua silmän ja laitettua antibioottitipat. Juhannusaattona laitoin ponin  takaisin laitumelle, huputettuna ja vasemman silmän kohta lisäksi vielä teipattuna umpeen. Yöksi hain Bondin sisään. Tämäkin sujui niin hienosti, rauhassa poni vietti yöt vaikka oli yksinään tyhjässä tallissa.

Perjantaiaamuna tilanne oli jo paljon parempi

Lääkitys loppui muutama päivä sitten ja tilanne näyttää nyt normaalilta, toivottavasti näin myös jatkuu. Vaikka jokainen toivottavasti tietää että silmävammat on tutkittava 24 h kuluessa, niin muistutan tästä vielä; kutsukaa eläinlääkäri paikalle mahdollisimman pian (ja tarkistakaa laitumella olevat hevoset päivittäin vaurioiden varalta)! Hevosen silmävammat etenevät nopeasti. Bondinkaan silmässä ei isoa vauriota näkynyt mutta silti tulehdus oli jo päässyt alkuun.

Väsähtänyt voipulla

Kevään kuvista näkee että Bondi oli välillä aika mielenkiintoisen värinen kesäkarvaa kohti mentäessä. Nyt kun karva on kunnolla vaihtunut niin keltuaisponihan siitä tuli, tai voipulla kuten tätä laitumella viihtynyttä yksilöä välillä kutsun. Tuo keltuaisponi tulee muuten siitä että vuosia sitten eräs paikallinen valmentaja tapasi kutsua ko nimellä Goldy-poniani...

Bondi on tosiaan ollut laitumella nyt jo kuukauden. Jonkin aikaa stressasin ponin turpoamista, mutta nyt tilanne tuntuu tasoittuneen. Meillä on hyvä lauma koottuna köyhemmälle laitumelle. Ruoho ei ole korkeaa mutta sitä on kahdella lohkolla sen verran että saavat syödäkseen tarpeeksi kun vaihdetaan parin viikon välein. Bondi viettää lähes 24/7 turpa maassa joten nyhtölaidun on sille erittäin sopiva ja riittävä.

Lihoamisstressin hiukan loitottua sain uuden paniikin aiheen. Bondilla on tosi hyvät kaviot, mutta täällä on ollut tosi kuivaa ja sunnuntaina huomasin että toinen takakavio on lohjennut vaakasuunnassa kannasta varpaan suuntaan aika inhottavasti. Kerrankin oli niin hieno tuuri että kengittäjä oli juuri tallilla! Hän vuoli lohkeaman niin ettei se toivottavasti enää jatka matkaansa. Jos jatkaa niin laitetaan paikka ja rengaskenkä. Toivotaan parasta. Annan kavioille nyt vähän kosteuskuuria. Ämpärissä seisotus oli vähän liian haastavaa ilman apukäsiä, mutta tallinpitäjän vinkistä laitoin kavioon litimärän vaipan ja annoin sen olla jalassa parikymmentä minuuttia. Bondi sieti tämän hienosti! Torkkui vaan käytävällä samalla kun aikani kuluksi letitin ponin tukkaa.

Kas näin kavio kosteutuu futisvaipassa :D

Treenit meillä on jatkuneet laidunkauden ajankin normaalisti, voisin niistä kirjoitella seuraavaksi. Bondi on laiduntamisesta tosi väsynyt ja eteenpäinpyrkimys on ollut vähän puutteellista, joten se on vähän aiheuttanut haastetta vaika poni on muuten toiminut hienosti. Olen jopa miettinyt että otan Bondin välillä yöksi sisään jotta se saisi levättyä kunnolla. Ei selvästikään ole kevyttä olla ulkona ja syödä 24 h vuorokaudessa! 

Onnellinen!

Eilen juttelin tallinpitäjälle maastossa, että enpä olisi viime kesänä uskonut omistavani seuraavana kesänä nelivuotiaan ponin. Saati sitten että asiat sujuvat niin hyvin, pärjään nuoren kanssa, ja poni on fiksu, toimiva ja luottavainen. Olen niin tyytyväinen Bondiin kaikin puolin!

Ja kyllä, maastossa! En tiedä kiinnittikö kukaan sanaan huomiota ensimmäisessä lauseessa. "Maastoilua" on harrastettu harvakseltaan kevään mittaan pienissä erissä tallin viereisellä tiellä (ja kerran kesälaitumella :D). Eilen tallinpitäjä lähti Bondin laidunkaverin kanssa seuraksi ihan oikeaan metsämaastoon. Vaikea sanoin kuvailla kuinka onnellinen olin kun kaikki sujui niin hyvin; Bondi oli reipas mutta rento ja ratsastajakaan ei juuri jännittänyt. Toivon että maastoilu tulee nyt kesän mittaan tutuksi hommaksi ja pääsemme myös pidemmille retkille parempien maastojen pariin. Eilinen reissu kesti vain reilu puoli tuntia ja pienet polut olivat sen verran kivikkoisia että menimme vain käyntiä. Tuollainen metsäpoluilla tepastelu tosin on mitä parhainta koordinaatio- ja lihaskuntotreeniä Bondille. Muutamat puunrungotkin ylitimme. Takaisin tullessa Bondi kyllästyi kapuamaan yli ja hyppäsi sen sijaan viimeisen rungon kohdalla kunnon loikan :D

Kuvatodisteet tietty unohtuivat, mutta eiköhän näitä reissuja ja kuvausmahdollisuuksia tule lisää!