Vuosi 2015

Jaahas, on taas vuosikatsauksen aika! Vanhat vuosikertaukset löytyvät  linkkien takaa; 2014, 2013, 2012.

tammikuu

Meidän ensimmäinen kokonainen yhteinen vuosi alkoi. Blogi päivittyi ahkerasti. Treenasimme niin koulua, esteitä kuin ohjasajoakin. Leo oli hieman jännittynyt ja kävi välillä aika kuumanakin treeneissä. Töitä tehtiin tosissaan, mutta tammikuussa saatiin myös paljon onnistumisia.

helmikuu

Helmikuu alkoi maastakäsittelytreeneillä. Tämän opettajan palkkaaminen olikin yksi vuoden parhaista sijoituksista. Jo yhdellä kerralla saatiin erittäin hyvät ohjeet ja eväät jatkoon ja ponin käsittely alkoi sujua paljon paremmin. Helmikuussa Leo oli ollut minulla vuoden ja muistelin blogissa miten Leo päätyi ponikseni. Kävin moikkaamassa Turussa Liisaa ja hänen silloista ylläpitohevostaan. Kuun lopussa tipuin Leolta ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran. 

maaliskuu

Leo oireili voimakkaasti mahavaivojaan. Ponilta otettiin veriarvot, jotka olivat ok, ja Gastrogard-kuuri aloitettiin. Pohdiskelin vatsaongelmien syitä mutta en juuri tullut viisaammaksi. Lääkitys onneksi auttoi nopeasti ja loppukuun treenit menivät hyvin, keväisissä merkeissä.

huhtikuu

Heti kuun alussa päästiin ulkokentälle ja pellolle ratsastamaan. Leo oli hyvävointinen ja hyväntuulinen ja nautimme upeista ilmoista. Ponille kuitenkin tuli yskää ja se sai eläinlääkäriltä lääkekuurin. Ahkeran maastakäsittelyn tulokset näkyivät Leon käytöksessä. Kuun lopussa Leo oli tosi epäpuhdas takaa ja päädyimme klinikalle, hankkarivammaa peläten. Mitään vakavaa ei kuitenkaan todettu ja muutenkin reissu meni hyvin. Leo lastautui hyvin ja käyttäytyi hienosti!

toukokuu

Kuun alkupuoli käveltiin piikitysten jäljiltä. Hehkutin rakkauttani Leoon, joka toimi superluotettavana peltoratsunani. Loppukuusta päästiin jo ekoille vihreille. Muistelin blogissa vuoden takaisia tapahtumia ja Leon sairastumista. Nuo rankat ajat ei ikinä unohdu, ja olen edelleen valtavan kiitollinen siitä että poni selvisi.

kesäkuu

Kesäkuu oli blogissa vuoden hiljaisin kuukausi. Alkukuusta käytiin valmennuksissa, muuten Leo sai nauttia laiduntamisesta ja hiukan kevyemmästä elämästä.

heinäkuu

Heinäkuu oli ahkera hyppykuu! Taidettiin hypätä joka viikko, joka on ollut tavoitteena joka kuussa mutta toteutunut vuonna 2015 siis vain heinäkuussa. Koettiin sellainenkin ihme, että selvisin 75 cm korkeasta esteestä. Olin tästä ihan riemuissani monta viikkoa! Loppukuusta Leo lomaili lähes viikon kun olin reissussa.

elokuu

Elokuussa julkaisin lupaamiani hyppykuvia, jotka oli mielestäni tosi kivoja. Kiitos luottokuvaajamme Ninan! Vuoden hauskin tapaus koettiin kun Leo päätti ettei anna kiinni tarhasta. Tähän perään tulikin vielä yksi vuoden parhaista valmennuksista. Elokuu oli vierailujen aikaa; Liisa kävi moikkaamassa meitä ja itse kävin visiitillä niin Sannan luona (missä rakastuin Pena-poniin) kuin Peltolan Ponipysäkilläkin. Ikuiset satulavyöpohdinnat jatkuivat ja etsin myös estesatulaa (sitä löytämättä).

syyskuu

Leolla oli sädemätää, joka saatiin oikealla aineella onneksi nopeasti kuriin. Monenmoista treeniä mahtui syyskuuhun, niin hyppyjä, ohjasajoa kuin tallikaverin kanssa suoritettu pas de deux-leikkikin. Kuun lopussa Leo sai taas rokotuksesta kuumeen, mutta ei onneksi niin korkeaa kuin edellisenä vuonna. 

lokakuu

Lokakuussa nautittiin rennoista laukkatreeneistä sänkkärillä ja nostettiin valmennuksissa vaatimustasoa. Satulan leveys mietitytti taas ja Leon vatsan terveys oli erityistarkkailussa.

marraskuu

Vatsavaivat tulivat taas riesaksi ja Leo alkoi syömään Antepsinia. Ruokinta-asiat mietityttivät, poni ei syöynyt heinää kunnolla (onneksi tämä oli väliaikaista!) ja sai muutenkin liian vähän energiaa. Hieroja kävi poistamassa Leon jumeja. Loppukuusta ponin vointi alkoi taas vaikuttaa paremmalta.

joulukuu

Kärsin pienestä motivaatiopulasta ja apukäsien puutteesta. Kalenteria katsoessa huomaa että joulukuu onkin ollut aika yksipuolinen kuukausi. Treenattu on, mutta aika lailla pelkkää koulua. Hyppykertojakin on ollut vain yksi! Joulukuun paras treeni oli ehdottomasti Leon oma irtojuoksutreeni, joka sai katsojat hyvälle tuulelle! 

Vuosi 2015 on ollut meille kokonaisuudessaan hyvä. Toki jonkun verran on ollut vastoinkäymisiä, lähinnä Leon vatsan suhteen, mutta ei mitään suurta. Vuodelle 2016 toivon terveitä treenipäiviä ja itselleni hieman tasaisempaa arkea. Uuden vuoden lupauksena olkoon maastoilun aloittaminen uudelleen, ja hyppypäivän sijoittaminen jokaiseen treeniviikkoon. 

Joululahjoja

On pitänyt kirjoitella vaikka ja mitä, mutta johonkin ne päivät taas kuluivat ja ollaan jo vuoden viimeisessä. Meillä jatkui treenit ihan normaalisti pyhien yli. Muutamana päivänä koulua, yhtenä päivänä juoksutus ja yhtenä hyppypäivä. Juoksutukseen laitoin Leolle pitkästä aikaa sivuohjat. Juoksutus sujuikin tosi hyvin ja Leo toimi hienosti ääniavuilla. Toki poni yritti hieman riehua mutta tajusi heti ekan kokeilun jälkeen ettei sivuohjien kanssa voi hillua ja pukitella samalla lailla kun ilman... Hyppypäivänä mentiin ravipuomien lisäksi pientä pystyä, kaverina meillä oli tallinomistajan nuori suokki. Taas tein pyhän päätöksen että yksi kerta viikkoon pompitaan. Ponista näkee että esteet, niin pieniä kuin ovatkin, piristävät sen mieltä selvästi.

Itse olen jälleen kerran hieman taistellut motivaatiopulan kanssa. Mulle ei vaan sovi tämä että töiden ja remontin lisäksi hevonen pitää liikuttaa kuusi kertaa viikossa. Tarvitsen ne kaksi vapaapäivää tallilta, mutta onneksi nyt näyttää siltä että saadaan lainakuski N taas mukaan remmiin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Eilen N kävikin jo ex tempore ratsastamassa Leon ja kivasti oli kuulemma mennyt.

Leo sai kaksi joululahjaa. Toinen oli tämä (surkeasti kuvassa näkyvä) Hööksin suloinen musta satulahuopa Polle-brodeerauksella:

ja toinen lahja (hmm, poni näitä lahjoja tuskin kovin arvostaa...) oli Sprengerin kuolaimet. Näiden hankkimista olen pitkään ja hartaasti suunnitellut ja pakkohan ne oli ostaa kun sai 20 % hinnasta pois. Kyseessä on siis sensoganista valmistetut 14 mm oliivikuolaimet. Virallisesti tämä kuolain on bridong ja Sprengeriltä löytyy myös 16 mm oliivikuolain, mutta koen että se on Leon pieneen suuhun liian paksu. Kuolain on ollut käytössä nyt reilun viikon. Mitään vau-elämyksiä en ole vielä saanut, mutta suu tuntuu rauhallisemmalta. Palaan varmaan kuolainasiaan vielä kun on testattu tätä kauemmin. 

Kauniit ne ainakin on, niinkuin sadan euron metallimöykyn kuuluukin olla :)

Joulua kohti

Meidän treenit on nyt sujunut nousujohteisesti ja Leo tuntuu paremmalta joka päivä. Ihan superhuippufiiliksiä ei ole vielä saatu mutta olen tyytyväinen nykyhetkeen, kun hetki sitten tuntui moni asia aika vaikealta. Leo on käyttäytynyt tosi kiltisti, paitsi aivan varmasti tänään hyppää pystyyn talutuksessa kun menin sanomaan näin :D Selästä poni on ollut huippukuuliainen. Leoa ei ole nyt viime päivinä häirinnyt eikä kiinnostanut muiden hevosten puuhat vaan poni on keskittynyt hienosti omaan treeniin. Eilen menin ennen tallin joulujuhlia kevyesti ilman satulaa ja Leo oli tosi kiva ja rento.

Maanantaina sattui niin harvinaisesti että ruuhka-aikaan olin yksin maneesissa. Tuo yksinolo on vaan meidän juttu. Keskittyminen on molemmilla ihan eri luokkaa. Alussa Leo kyllä hiukan hirnui ja kuunteli kavereiden vastauksia, mutta keskittyi sitten ja saatiin tehtyä mm. ihan tosi hienoja laukannostoja käynnistä. Alaspäin siirtymiset ei sitten onnistunutkaan niin nätisti mutta se oli minun vikani. En ymmärrä miksen osaa tehdä laukka-käynti-siirtymisiä...

Olin jo siirtymässä loppuverkkaan kun paikalle tuli pari muuta. Heti Leo muuttui hitaaksi ja tahmeaksi vaikka oli siihen asti ollut eteenpäinpyrkivä. Olen tätä asiaa jo hetken analysoinut enkä ole varma mikä vaikuttaa eniten tai minkä verran, muuttuuko Leo kun ruuhkaa on enemmän, vai muutunko minä. Tai siis minä muutun kyllä. Puolet energiasta menee miettimiseen mistä välistä ratsastan ja mitä teen missäkin kohdassa etten osu kenenkään tielle. Onneksi nyt on pitkät pyhät alkamassa ja tilaa maneesissa riittänee. 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville!

Rallittelua

Päätin viime viikolla irtojuoksuttaa Leon pitkästä aikaa. Tai no, irtojuoksutus on Leon kohdalla ehkä väärä sana. En minä ponia mitään juoksuta, kunhan päästän irti ja vietän seuraavan vartin nauraen maha väärässä kun Leo rallittaa. Nyt meillä oli toinenkin katsoja mukana, vähemmän hevoskokemusta omaava tallilainen joka ei ole koskaan ollut läsnä kun hevosta irtojuoksutetaan.

Ensin tietty lämmittelin Leon kävelyttämällä sitä ja juoksuttamalla liinassa. Poni tosin ei kauaa malttanut ravata vaan pisti narun päässäkin jo hieman ranttaliksi. Irti päästyään Leo veti täyttä vauhtia tehden villejä pukkeja ja muita monimutkaisia muuveja. Voisin vaikka vannoa että poni nauroi ohi laukatessaan! Niin iloiselta se näytti kun pääsi irroittelemaan hyvällä pohjalla. Tuli itsellekin oikein hyvä mieli.

Mukana ollut kaveri ihmetteli miten lujaa Leo meneekään, ja pysääkö se koskaan. Muistan sitä itsekin ekalla irtokerralla pelänneeni, mutta kyllä se pysää. Ei tosin silloin kun pyydän, vaan silloin kun on saanut tarpeekseen. Silloin poni ravaa tai laukkaa luokseni, pysähtyy eteeni, ja jää odottamaan että otan kiinni. Kultainen poika <3

Hyvä tuntuma löytyi!

Huomasin etten ole ole kirjoittanut viime perjantain valmennuksesta vielä. Lähdin valmennukseen ilman mitään kummallisia odotuksia mutta sehän meni aika kivasti!

Leo oli verkassa ihan ok, eteenpäinpyrkimys on ollut paljon parempaa sen jälkeen kun maha saatiin parempaan kuntoon ja ruokinnan kautta on hieman lisätty energiamäärää. Itse valmennus oli ihan perushommia, vähän tehtiin väistöjä ja vastalaukkoja. Parasta oli että löysin tosi hyvän tuntuman, jossa Leo oli edestä pehmeä ja kevyt muttei silti tyhjä. Nyt tiedän taas mitä tunnetta metsästää itsenäisissä treeneissä.

Ravissa Leo teki tosi hyviä pätkiä joiden lisääntymiseen olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota. Valmentaja totesi että kun maha ei vaivaa niin poni saa taas raviin ilmavuutta ja joustoa. Nyt vaan pitää ratsastajan myös saada istuntaa joustoa etten jarruta Leon menoa. 

Eilen tehtiin parin kevyen päivän jälkeen mukava koulutreeni. Toivon mukaan kyttäyskausi on tällä erää ohi, koska huomasin että Leo ei kiinnittänyt takaoveen mitään huomiota. Viime viikkoina kun takaoven ohi ratsastaminen on ollut välillä aika haasteellista. Nyt poni oli superkuuliainen!

Vaikken yleensä tee pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska hevonen voi milloin vain sairastua tai loukkaantua tms. niin nyt katselin että meillä olisi 7 viikon treeniputki edessä. Sen jälkeen suunnitelmissa on talviloma meille molemmille. Itse lähden reissuun ja Leo saa ottaa puolitoista viikkoa rennosti. Valjasta nlainakuskit liikuttamaan ponia kevyesti sen verran kun ehtivät, ja muuten Leo saa ottaa rennosti ja tarhailla. Toivottavasti siihen asti saadaan treenata hyvällä fiiliksellä ilman suurempia ongelmia.

Vilkaisu taaksepäin

Bongasin hauskan postauksen Sannan blogista ja päätin varastaa sen :) Eli katsoin blogia taaksepäin; mitä tapahtui edellisinä vuosina joulukuun puolessa välissä.

Vuonna 2014 blogissa käytiin läpi valmennuksia. Tuntuma oli kateissa, niinkuin on edelleen usein... Treenifiilis oli kuitenkin ollut hyvä. Muistan kuitenkin vieläkin että Leo oli lauantain valmennuksessa kuin ruutitynnyri. Ennen valmennuksia poni oli ollut psylliumkuurilla, ilmeisesti hiekkaa oli poistunut kun menohalut olivat niin kasvaneet!

Vuonna 2013 olen kertonut lainahevosista. Tuolloinhan minulla ei ollut omaa ratsua. Joulukuun puolivälissä olin ratsastanut tallillamme vieläkin asuvalla kimoruunalla, ja miettinyt samalla ikuisuuskysymystä; tamma vai ruuna? Pääsin myös ratsastamaan toisen kerran Miljan ihanalla Ponde-ponilla!

Vuonna 2012 olen saanut viestiä Fannyn entiseltä hoitajalta Johannalta, ja kuullut ihania muistoja Fannyn varsavuosista :) 

Vuonna 2011 olen ollut lomatunnelmissa. Goldyn jalkoja oli piikitetty ja poni jäi kevyemmälle jaksolla lainahoitajien ja -liikuttajien huomiin. Minä taas lähdin Karibian lämpöön. Voisin kyllä lähteä sinne tänäkin vuonna... 

Kuppi nurin!

En ole ainoa jota kuohuttaa Lähitapiolan "pikku" muutokset hevosvakuutuksiin. Keskustelua aiheesta löytyy esim. Sannan blogista. Olen jo aiemmin miettinyt että jättäisin Leolle vain henki- ja vastuuvakuutuksen ja luopuisin eläinlääkärikuluvakuutuksesta. Nyt alan olemaan varma tästä päätöksestä. Leon vakuutuksen uusi kausi nimittäin alkaa pian ja niin vaan minullekin tuli eilen Lähitapiolasta kirje. Siinä muun muassa kerrotaan että "Osa vakuutuksista on kotoisin jo vuosien takaa, ja nyt on aika tuoda ne tähän päivään" ja että "Poimimme uusiin vakuutuksiin mukaan paljon vanhaa ja tuttua" ja että "Moni asia on LähiTapiolan uudessa Hevosvakuutuksessa paremmin kuin ennen."

Kas kun en juurikaan löytänyt sitä vanhaa ja tuttua enkä sitä uutta parempaakaan sen puoleen. "Myös joitain tiukennuksia on tehty", no on tosiaan! Omavastuu ei pelkästään ole noussut, vaan se on muuttunut käyntikohtaiseksi entisen sairaus-/tapaturmakohtaisen sijaan. Sen lisäksi rajoituksissa ikäänkuin ohimennen kerrotaan että uusi vakuutus ei sitten korvaa "tuki- ja liikuntaelinten sairautta, vammaa tai rasitusvammaa, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä". Eihän tuo vakuutus korvaa käytännössä enää juuri mitään.  

Minulla meni tähän yksipuoliseen "muutimme vakuutuksesi täysin surkeaksi"-touhuun hermot. Tähän kun vielä lisätään Lähitapiolan kaunisteleva ja mielestäni jopa hiukan alentuva/holhoava tiedotuspolitiikka aiheesta niin yhden ihmisen protestina vaihdan vakuutusyhtiötä. Eipä ne yhden ihmisen auto-, koti- ja hevosvakuutukset kokonaisuudessa paljon paina mutta jotenkin veikkaa etten ole ainoa hevosihminen joka päättää asiakassuhteensa tämän "uudistuksen" johdosta. 

Motivaation puutteesta motivaatioon

Viimeinen viikko on ollut vähän pakkopullaa liikutuksen suhteen, ei ole huvittanut ratsastaa. Vähän liikaa kiirettä, vähän liikaa haasteita ratsastuksessa, ja vähän liikaa tallipäiviä. Leon varakuskikaan ei ole päässyt käymään muutamaan viikkoon. Samalla tietenkin tulee huono omatunto, kun toisilla on hevoset telakalla ja toisilla ei ole edes varaa hevoseen. Mokomakin porvariponitäti kun kehtaa valittaa...

No, asia ratkesi eilen siihen että kuulin uutisia joiden jälkeen olisi ollut suoranaisesti todella typerää mankua ettei jaksa ratsastaa... Kun jollain on ihan oikeitakin ongelmia. Niinpä kiitollisuudella nousin ratsuni selkään ja tehtiin itse asiassa ihan hyväkin treeni. Maneesissa oli hiljaista ja kuten aina, meidän treenit sujuu tällöin paremmin. En tiedä keskitynkö minä paremmin vai poni, vai molemmat, mutta eroa on valovuosi kun vertaa "yksinäistä" treeniä ja ruuhkatreeniä. Vaikkei meillä juuri ruuhkaa edes ole, maksimissaan 6 ratsukkoa ei isossa maneesissa ole kovin paljon.

Leo on vaikuttanut nyt hyvävointiselta. Poni syö paremmin kuin muutama viikko sitten. Annan sille edelleen korsirehulisänä Lusernea, en mitään valtavaa määrää mutta noin 4-5 litraa. Mahan tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Leo on ollut nyt rauhallisena tarhassakin, verrattuna viime vuoteen jolloin se oli pakko siirtää puolipäivätarhaukseen talven ajaksi. Meni sellaiseksi ramppaukseksi että suosiolla siirryttiin puolipäivätarhaan. Nyt Leo ja naapuri ovat ulkona yleensä neljään asti ja hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi.

Joulukuussa ei pitänyt olla valmennuksia, mutta on kuitenkin. Ensi perjantain tunti tekee varmaan ihan hyvää minulle. Jos saisin vaikka jotain ryhtiä tähän loppuvuoteen!

Vaihtelua

Menin perjantaina ilman satulaa. Oli kevyempi päivä, joten tein paljon käyntityöskentelyä ja jonkun verran otettiin ravipätkiä. Leo oli hirmu kiva ja kuuliainen koko ajan.

Lauantaina päätin hieman ex tempore (raahattuani sisään n määrän kuraisia hevosia ja ripustettuani n määrän loimia kuivumaan) että Leo saa viikon toisen vapaan. Harvemmin tällaisia kahden vapaan viikkoja tulee, mutta nyt vaan tuntui siltä että menen mieluummin remonttipäivän jälkeen kotiin suihkuun ja ratsastusseuran pikkujouluihin valmistautumaan, kun ratsastan kiireellä. Venyttelin kyllä Leon ja hieroin sitä vähän.

Sunnuntaina meillä oli hyvä joskin aika pitkä treeni. Tai meidän mittapuulla pitkähkö, 1,5 tuntia. Sain Leon kivaksi ja taas löytyi sitä hyvää ravia joka on ollut hiukan kadoksissa. 

Eiliselle olin suunnitellut puomeja ja pieniä hyppyjä, mutta päädyinkin jättämään hyppäämisen pois ja tehtiin pelkkää puomityöskentelyä. Hyödyllistä hommaa sekin, ja hyvin Leo nosteli jalkojaan korotetuilla puomeilla. Ensi viikolle laitan kalenteriin hyppykerran, niin saadaan taas vaihtelua elämään. 

Pimeys ja kura vaikuttavat täälläkin mielialaan, niinkuin varmaan kaikilla hevosihmisillä. Eilen totesin jälleen kerran että olen niin kiitollinen maneesista. Myönnän suoraan että ei minusta olisi ulkona ratsastamaan näillä keleillä. Aivan liian mukavuudenhaluinen. Isot tsempit teille kaikille jotka liikutatte hevosenne taivasalla! Toivottavasti pian saadaan kunnon talvikelit (vaikka mieluiten hyppäisin suoraan kevääseen).