Vuosi 2014

On taas perinteisen vuosikatsauksen aika!

tammikuu

31.12.2013 tapasin Leon ensi kertaa, ja vuoden 2014 ensimmäisenä päivänä oli jo sovittu että poni menee ostotarkastukseen. Hondani kiisi ahkeraan Pori-Ylöjärvi-väliä kun kävin ratsastamassa Leoa ja tutustumassa poniin paremmin. Ratsastin myös muutamaa muuta hevosta omalla ja naapuritallilla. 

helmikuu

Parin viikon lomareissun jälkeen oli vihdoin aika hakea Leo kotiin. Ensimmäiset viikot olivat tutustumisen aikaa. Välillä jännitti kun poni oli hiukan villi, välillä jouduin nipistelemään itseäni uskoakseni että tämä ihana poni on tosiaan minun.

maaliskuu 

Aloitimme valmennukset ja jossain rohkeudenpuuskassa päätin että opettelen hyppäämään. Ensimmäinen estetunti oli huikea elämys, jonka päätteeksi hyppäsimme pienen ristikon! Olin aika ylpeä itsestäni ja tyytyväinen Leoon. Maaliskuun lopussa Leon maha alkoi oireilla ja sitä hoidettiin Antepsinilla, joka onneksi tuntui tehoavan.

huhtikuu

Leolle tilattiin uusi satula. Osallistuimme pääsiäisenä ensimmäisiin yhteisiin kisoihin. Verkassa Leo oli kuin unelma, mutta radalla poni yllätti minut olemalla ihan hassu ja pelkäämällä omaa kuvaansa maneesin peileissä! 59 % ja kotiin treenaamaan. Olimme huhtikuussa myös ekaa kertaa Kikon valmennuksessa.

toukokuu

Uusi satula saapui. Kävimme toisissa kisoissa. Leo teki seurakoulukisoissa hyvän tasaisen radan ja saimme siniseen ruusukkeen ja 67,50 %. Kuun loppupuolella poni tuli kipeäksi, kuumeili ja oli apea. Tampereen hevosklinikalla Leo todettiin ensin terveeksi mutta verikokeen tulosten tultua huolestuttiin. Fibrinogeeni oli aivan liian korkea ja poni laitettiin Oriprim-kuurille.

kesäkuu

Leon vointi huononi ja lähdimme Hyvinkään hevossairaalan päivystykseen. Siellä Leolta löydettiin iso nivuspaise, joka leikattiin nukutuksessa. Kotiin tuotiin kuihtunut poni jolla oli valtava avohaava. Loppukuu meni sumussa. Päiviä rytmittivät Leon kaksi kertaa päivässä tapahtuvat hoitorutiinit. Blogin tutut lukijat antoivat ihanilla kommenteillaan voimaa jaksaa päivästä toiseen.

heinäkuu

Haave tuntui sulkeutuvan todella hitaasti vaikka jälkikäteen ajatellen paraneminen meni ihan hyvin. Kuun puolivälissä haavaa alettiin hoitaa vain kerran päivässä, ja aloin oikeasti uskoa Leon paranemiseen. Poni alkoi kyllästyä sairastarhailuun ja päivittäiset kävelylenkit olivat aikamoista sirkusta. Loppukuusta Leo pääsi takaisin omaan tarhaan, ja saatiin ratsastuslupa.

elokuu

Kuntoutus alkoi. Leo liikkui kevyesti kentällä ja sänkkärillä, tavoitteena palauttaa sairasloman aikana kadonnut kunto ja lihakset. Hyvällä fiiliksellä mentiin, oli ihanaa olla taas oman ponin selässä.

syyskuu

Kuivan syksyn ansiosta peltotreenit jatkuivat, ja Leon kunto kohosi. Päästiin myös aloittamaan taas valmennukset, ja uusi kotivalmentaja astui mukaan kuvioihin. Uutena lajina tutustuimme ohjasajoon, josta tulikin jokaviikkoinen treenimuoto.

lokakuu

Aloimme taas hyppäämään ja kouluvalmennuksissa käytiin ahkerasti. Leolla oli taas hiukan mahaongelmia ja Antepsinia kului. Meille kävi myös onnettomuus kun Leo huitaisi pystyynnoustessa kaviolla minua ohimoon. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja kahdella tikillä. Loppukuussa Leo rokotettiin ja se sai kuumeen, jonka vuoksi viikon verran otettiin tosi iisisti.

marraskuu

Treenasimme monipuolisesti koulua, esteitä ja ohjasajoa. Vaikka alkukuun valmennukset sujuivat hyvin, alkoi Leon haluttomuus liikkua pahentua. Vasta kuun lopussa tajusin epäillä oireilun aiheuttajaksi hiekkaa. 

joulukuu

Leo alkoi psylliumkuurin jälkeen liikkua taas paremmin. Alkukuusta meillä oli todella onnistuneet valmennukset, joiden jälkeen otettiin loppukuu rennommin. Ponissa oli virtaa vaikka muille jakaa, mutta olin vain iloinen siitä että Leo on kunnossa!

Menestyksekästä uutta vuotta 2015 kaikille!

Kaksi hyvää päivää

Eilen tuli mietittyä että miten sokea sitä voi välillä olla. Vaikka kuinka koittaa huolehtia hevosesta hyvin niin aina ei vaan tajua kaikkea. Miksi ihmeessä en aiemmin osannut yhdistää tiettyjä Leon oireiluja hiekkaan? Erilaiset mahaoireet, haluttomuus liikkua... Vasta lannan seassa tullut vesi herätti tajuamaan tilanteen. Psyllium-kuurin loppumisesta on nyt pari viikkoa eikä ole sen jälkeen tarvinnut paljon patistaa ponia liikkumaan. Muistan kuinka kuukausi sitten tuntui välillä että joudun kantamaan Leon maneesin toiseen päähän. On kyllä ilo ratsastaa omalla moottorilla liikkuvalla ratsulla! 

Viime viikon laiskottelu päättyi eilen ja kunnon treenit jatkuvat. Leo oli alussa hiukan sitä mieltä että pakkasessa naksuvaa maneesinovea ja muita pieniä ääniä pitää säikähtää. Kun maneesin ovi avattiin ekan kerran Leo yritti sinkaista laukkaan. Samalla sekunnilla sisuunnuin ihan tosissani! Mun kiltti ja kuuliainen ponini tekee mitä pyydetään eikä sinkoile minkään tyhmän oven takia! Seuraaviin ovenavailuihin ei sitten tullutkaan mitään reaktioita, niinkuin ei pidäkään. Takaoven kyttäilynkin sain loppumaan. Tosin se taisi olla alunperinkin enemmän minun kuin Leon ongelma. Olen aiemminkin sanonut että mulla on paha tapa yrittää lukea hevosta tuijottamalla sen korvia. Tätä olen puolihuomaamatta tehnyt tuon takaovenkin kohdalla. Eilen huolehdin siitä että katse oli ylös ja eteen, laitoin pohkeen kunnolla kiinni enkä edes ajatellut tuijottaako Leo sitä hemmetin ovea. Aika pian koko ovi unohtui meiltä molemmilta. Hyvä treeni siis oli, ja lopussa taisi molemmat olla tyytyväisiä. 

Sunnuntaina oli myös kiva päivä. Olin valoisaan aikaan tallilla ja päätin mennä kävelemään Leon kanssa. Kierreltiin tallin ympäristössä ja välillä kahlattiin lumessa pellolla. Leo oli tosi fiksusti. Vain pari kertaa jouduin vähän komentamaan ja silloinkin totteli heti. Jäi hyvä mieli, kun tässä on maastakäsin ollut kaikenlaista vääntöä. Onneksi ollaan taas menossa parempaan suuntaan senkin asian suhteen. Kävelyn jälkeen ratsastin tallikaverin pienen mustan tamman, joka on kyllä ihana. Hevosella on tosi voimakas ja etenevä laukka, huomaa että on kenttähevonen.

Laiskottelua

Otsikko kertoo kaiken jouluajan "treeneistä". Leo on kyllä liikkunut joka päivä, mutta mitään kunnon treenejä ei ole tehty. Kunhan on humputeltu kevyttä ravia ja rentoa laukkaa. Jonkun verran on sentään tullut jumpattua erilaisten väistöjen ja taivuttelujen parissa.

Ensi viikolla täytyy palata taas ruotuun. Huomenna vielä otetaan rennosti. Ajattelin suunnata pellolle, lunta on tullut sen verran että kyllä siellä ainakin kävelee ja ehkä vähän ravaileekin. Laukkaaminen riippunee siitä millaiselta poni tuntuu. Ihan kaikkein kuuliaisin Leo ei ole nyt ollut, olen tainnut antaa meidän molempien vähän lintsata ja laiskotella.

Ratsastan lomasijaisena pariakin heppaa, joten ihan täysin en ole laiskotellut. Eilen ja tänään jumpattiin tutun ratsun, kaverin pv-tamman, kanssa. Huomenna ratsastan parin viikon takaisen ohjasajo-oppilaani, pienen kenttähevosen. Sen selässä olen ollut vain kerran aikaisemmin. Superkiva hevonen, joten odotan huomista innolla.

Hyvä viikonloppu!

Perjantaina kävelytin Leon valmiiksi ja ravailin hieman odotellessani että Leon lainakuski saapuu. Pian K tulikin paikalle ja hyppäsi selkään. Treeni sujui hienosti ja K fiilisteli kuinka kiva on ratsastaa osaavalla ja toimivalla ponilla. Itsellekin oli taas tosi hyödyllistä nähdä Leo toisen ratsastamana. Näin pystyn tsekkaamaan ovatko mahdolliset ongelmat minussa vai ponissa (niinkuin varmaan arvaatte, minussahan ne yleensä ovat...) ja näen miten poni liikkuu. Suosittelen laittamaan joskus jonkun muun hevosen selkään, siitä on hyötyä.

Lauantaina hypättiin. Lähtökohdat eivät olleet mitkään kovin ideaalit minulle, kun nuo estetreenit kuitenkin vielä hiukan jännittää. Meitä oli viisi ratsukkoa, joista onneksi yksi lähti pois ennenkuin aloitettiin hypyt. Jäljellä jääneiden neljän joukossa oli kaksi esteratsastajaa, ja heidän vauhtinsa oli sen verran reippaampaa että pelkäsin koko ajan olevani tiellä. Verkka ei mennyt kovin hyvin, Leo oli pinkeänä ja otti kipinää muista hevosista. Kun päästiin hyppäämään niin sujui onneksi tosi hyvin. Leo ja minä mentiin tosin vain ristikkoa joka oli suunnilleen 40 cm korkea. Lopussa toinen esteratsastajista hyppäsi pari kertaa kerrostalon korkuisen esteen. Leo keräsi kauheat kierrokset tästä ja oli vähän pitelemistä kun poni pomppi paikoillaan ja veti sivuliirtoa. Ensi kerralla pyrin siihen että meitä olisi vain kaksi ratsukkoa ja meno olisi rauhallisempaa. Oli vähän liian jännää mulle vaikka itse hyppääminen sujuikin.

Leon tuumaustauko kesken juomisen

Eilen tehtiin kunnon koulutreeni. Leo oli taas aika pinkeänä, niinkuin se on nyt reilun viikon ollut. Alussa poni jopa lähti valtavan pelottavan takaoven kohdalla viemään mua täyttä kiitolaukkaa! Sen jälkeen tehtiinkin sitten töitä ihan urakalla ja sainkin Leon rentoutumaan ja töihin. Vaikka tuota pinkeyttä ja pöllövirtaa on ollut nyt hiukan liikaa niin silti se on edelleen parempi kuin aiempi tahmeus. Kun Leo rentoutuu niin eteenpäinpyrkimys jää kuitenkin jäljellä ja etenkin ravi on tosi hienoa ja sen säätely on helppoa.  

Saatiin tallikaverilta ihana joulukortti joka päätyi Leon karsinan oveen

Otin uuden satulavyön käyttöön ja se on nyt parin käyttökerran kokemuksella tuntunut aika hyvältä. En raaskinut ostaa Wintecin kallista Cair-vyötä varsinkin kun en ollut varma sen sopivuudesta. Tilasin siis Nortonin kouluvyön, jossa on hiukan samaa ideaa kuin Cairissa, mutta hintaa vain reilu 50 €. 

Hihhulointia

Keskiviikkona Leo oli alussa aika tahmea ja vähän harmitti kun edellisenä päivänä oli mennyt niin hyvin. Tajusin sitten napata taas ratsastusloimen pois ja heti alkoi poni liikkua. Riitti siis kun riisuin loimen, ei tarvinnut sen enempää käyttää pohkeita tai raippaa. Mielenkiintoista.

Edellispäivän pukkeja ei enää tullut ja ravi oli hyvää, mutta laukka ei. Jotenkin tosi selätöntä eikä pyörinyt kunnolla. Positiivista on että laukka nousee nyt hyvin kun nostojen kanssa oli tuossa hetki sitten vähän ongelmia. 

Olen edelleen on-off-flunssassa, joten eilen säästin itseäni hiukan ohjasajamalla Leon. Tai siis niin luulin. Hikihän siinä tuli. Leo oli taas yliherkkä kaikelle, loikki kun kuului joku ääni jostain. Ponin tuntui myös olevan mahdoton mennä toisen pitkän sivun seinän lähelle. Leo vaan tuijotti maneesin ikkunoita järkyttyneen näköisenä ja poikitti pakoon. Tontutko siellä kurkki?!

Jatkoin tyynen rauhallisesti ohjasajoa vaikka välillä tuli ties mitä pomppua ja sivuttaisliikkeitä. Paljon saatiin hyviäkin pätkiä. Harmittaa vaan kun maneesissa oli yksi aika herkkä hevonen ja Leon sekoilu häiritsi kyllä jonkun verran tämän toisen ratsukon treeniä. Olin ajatellut että päästän Leon irtojuoksemaan, mutta siihen ei eilen ollut tilaisuutta. Pitää oikeasti löytää joku rako jolloin maneesi on tyhjä. Leolla alkaa olla pöllövirtaa hiukan liikaa ja odotan vaan milloin se alkaa tuottaa ongelmia myös selästäkäsin.

Sovin aiemmin että tänään Leolla ratsastaa ystäväni K. Luulen että tulee juuri sopivaan väliin. K kokeneempana ratsastajana saa Leon kunnolla töihin niin saadaan ehkä energiaa purettua. Huomenna meillä onkin sitten taas hyppytreenit.

Old Leo with a new twist

Täytyy sanoa että eilen oli pitkästä aikaa tosi hyvä itsenäinen ratsastus! Siis sellainen että olin tyytyväinen meihin molempiin, ja oikeasti tuntui että ratsastin enkä vain jotain sinnepäin. Alku tosin oli hiukan epämääräistä haahuilua. Meitä oli maneesissa aika monta ja minä en ole mikään paras ratsastamaan ruuhkassa. Leo liikkui aika hyvin. Verkan jälkeen otin ratsastusloimen pois jotta pääsen vaikuttamaan poniin pohkeen lisäksi tarvittaessa raipalla, sen sijaan että lätkin loimea ilman mitään reaktiota. Tämän jälkeen Leo liikkui vielä paljon paremmin. Raippaa tarvitsin vain silloin tällöin ja kevyt hipaisu riitti.

Valmennusopit oli käytössä ja poni ohjan ja pohkeen välissä. Hyvä ravi löytyi oikeastaan aika helposti. Kun minusta tuntui että ravi on hyvä niin pyysin aina vähän lisää, koska tiedän että helposti jään mukavuusalueelle jolloin liike ei todellisuudessa ole sellainen joka esim. valmentajalle riittäisi. Hienosti Leo vastasi apuihin, ja istuminen ravissa tuntui ihan hyvältä kun muistin nostaa katseen ja rintakehän ylös, työntää lantiota vähän eteen ja avata polvet ja reidet. Leo kantoi hyvin itsensä ja muotokin oli hetken työstämisen jälkeen hyvä.

Laukassa oli hiukan kaikenlaista pientä "juttua"... Lieneekö viikonlopun inspiroimaa, mutta Leo on keksinyt että hänhän voi vaikka vähän pukitella ja koittaa lähteä lapasesta. Muutaman kerran takajalat lensi sivulle ilmaan, ja ylimääräisiä temponlisäyksiä tehtiin ratsastajasta piittaamatta. Selkään tuntui että kyse oli silkasta elämänilosta, joten eipä nuo paljon haitannut. Laukkatreeni saatiin kuitenkin hyvin suoritettua. Loppukäynneillä totesinkin tallikavereille, että mieluummin otan reippaan ponin joka on ehkä vähän tuhma, kuin matelevan etanan. Pitkästä aikaa Leo tuntui siltä miltä se on tuntunut parhaimmillaan, olkoonkin että nuo pienet temput oli lisämausteena. 

Haastavaa ratsastusta

Lauantaina jo matkalla maneesiin oli haasteita kun ensin eräs ponipirulainen ei muka uskaltanut tulla tallin ovesta ulos, ja sitten veti maneesin pihassa itsensä kokovartalokipsiin ja puhinapaniikkiin. Ponit ja pakkaskelit, say no more.

Taluttelin maneesissa Leoa ensin hetken ja muistuttelin fiksuista käytöstavoista maastakäsittelyharjoituksilla. Kun nousin selkään poni oli niin jännittynyt ja pinkeä että tuntui ettei se voi pysyä nahoissaan millään. Mitään ääniä Leo ei kestänyt, pienikin rasahdus sai sinkoamaan. No, lähdin kuitenkin ravailemaan ja hetken (erittäin jännittyneen) ravailun jälkeen Kikko kehotti että ottamaan laukkaa silläkin uhalla että poni sinkoaa avaruuteen. Leolla on ollut viime aikoina hankalaa ratsastaa maneesin takapäätyyn koska se kyttää takaovea, ja lauantaina tämä tuntui melko mahdottomalta. Tähän sain mielestäni hyvän ohjenuoran; joka paikkaan ratsastetaan, mutta ei sinne hankalaan kohtaan ole pakko ängetä heti alussa. Lauantaina päätyyn mentiinkin vasta loppuraveissa, koska haasteita riitti aivan tarpeeksi muutenkin.

Hetken laukkailun jälkeen aloitettiin työt kunnolla. Leo oli edelleen tosi kireänä. Sain tehdä niin paljon töitä selässä etten ole hetkeen tehnyt. Vaikka poni ei varsinaisesti tarvinnut eteenpäin ajavia apuja, niin sain kehotuksen pitää pohkeen kiinni. Minulle ainakin helposti käy niin että kun hevonen on lentoon lähdössä niin varon pohjetta enkä laita sitä kiinni. Ei näin, vaan hevonen pitää ratsastaa kunnolla ohjan ja pohkeen väliin niin ettei se voi lähteä omille teilleen.

Vaikka Leo rentoutui jossain vaiheessa niin pöllöilyfiilis jäi jäljelle. Maneesin oven avautuessa poni ottikin sitten oikein kunnon lähdöt. Kikkokin ihmetteli että hitsi miten nopeat jalat sillä on! Leossa on onneksi se hyvä puoli että sillä pelaa jarrut, joten sain sen tuossakin tilanteessa aika nopeasti kiinni. Leo ei myöskään pukittele mitään köyrypukkeja. Tosin sain varoituksen katsoa, etten anna Leon rullata kaulaansa liian alas. Siihen kun se keksii yhdistää pukittamisen niin on sellainen rodeo ettei kyydissä olekaan enää kovin helppo pysyä. Minähän aina kehun että Leo on selästä tosi kuuliainen, mutta olen saanut viime aikoina huomata että kyllä sekin temput osaa.

Sisuunnuin tuosta Leon sinkoamisesta sen verran että jos siihenkin asti olin ratsastanut ihan tosissani niin loppuvalmennuksesta tuli oikeasti tosi hienoja pätkiä. Kummasti sujuu kun pitää vaan sen napakan joustavan tuntuman ja jalan kiinni. Täytyy sanoa että oli onni kun tällainen haasteellinen ratsastuskerta osui valmennukseen. Taisi olla hankalin ratsastus mitä mulla on ikinä Leon kanssa ollut. Jos olisin ollut yksin niin olisin varmaan jossain vaiheessa luovuttanut. Oli niin huonoja treenejä alla ja valmiiksi huono fiilis, niin olisi konstit, usko ja rohkeuskin varmaan loppuneet. Nyt jäi ihan mahtava fiilis! Sain ponin lopulta tekemään töitä mun kanssa, vaikkei se helppoa ollut. Saatiin molemmat kehuja valmentajalta, tästä on kiva jäädä joululomalle! Tosin ei meidän treenit tietenkään kokonaan lomalle jää, mutta valmennuksia ei ole enää tänä vuonna. 

Paremman tuntuman metsästys

Viikonlopun valmennuksista on niin paljon asiaa että jaan tekstin kahteen osaan. Eli tässä tulee perjantai. Leolla oli ennen valmennuksia ohjelmassa kävelyä ja ohjasajotreeniä, ja niiden välissä pari koulutreeniä. Ekasta koulutreenistä ei ole mainittavaa. Jälkimmäinen meni ihan ok mutta oltiin kaukana meidän parhaista treeneistä. Olen ollut vähän harmissani kun yritän parhaani mukaan korjata omia virheitäni ja tehdä kaikki olosuhteet hevoselle optimaaliseksi eikä silti suju. Onneksi on loistava valmentaja, jota tässä vaiheessa todellakin tarvittiin! 

Perjantaina Leo yllätti minut toimimalla tosi hyvin. Verkassa oli hiukan nahkeaa mutta ei yhtään niin hankalaa kun on ollut. Ilmeisesti se on valmentajan ääni joka saa Leon ryhdistäytymään... Hiukan pöllöilyä kyllä esiintyi, hassuja pukintapaisia sivupotkuja kun vaadittiin lisää liikettä ja parempaa muotoa. Toisaalta on kuitenkin parempi että ponilla on energiaa, kuin että se ei liiku kunnolla eteen. Haettiin harjoitusraviin keskiravin tuntua ja aika superhienoa liikettä saatiinkin irti!

Taas työskenneltiin tuntuman kanssa, joka on ollut mulla "työn alla" koko syksyn. Nyt tuntui että tajusin taas jotain uutta. Pidin sitkeästi kyynärkulman ja pyrin että kädet joustaa liikkeen mukana sen sijaan että myötään heittämällä ohjan pois. Hetkittäin tunsin että mulla oli se hyvä joustava käsi jota tavoittelen. Kun olen opetellut ratsastamaan Leoa jalalla ja jättämään ohjien nypläyksen pois (sinänsä hyvä idea), niin olen samalla heittänyt ohjat löysälle ja tuntuman pois. Nyt sain ponin ihan oikeasti ohjan ja pohkeen väliin kun pidin joustavan tuntuman ja ratsastin jalalla eteen. 

Ilahduttavaa että Leon moottori on taas löytynyt. Eilen sunnuntaina palauttelin valmennusten jäljiltä keventelemällä ja reippaalla laukalla, enkä joutunut koko ajan pyytämään eteen. Poni on ollut viikon psyllium-kuurilla, ja hanskatestin perusteella hiekkaa tulee jonkun verran ulos. En usko että hiekkaa on ollut mitään valtavia määriä, mutta mahdollisesti sen verran että se on ärsyttänyt herkkää ponia ja vaikuttanut liikkumiseen. 

Hyppyjä ja hiekkaepäilyjä

Johtuneeko muutamasta hieman epäonnistuneesta ratsastuksesta mutta tällä hetkellä tekisi vaan mieli hypätä ja ohjasajaa ja jättää kouluhommat niille jotka osaa ;) En jaksa edes analysoida noita pieleen menneitä ratsastuksia. Mikään ei vaan sujunut. Joskus huonot päivät on parempi jättää taakse ja jatkaa eteenpäin märehtimisen sijaan. 

Lauantaina sekä minä että Leo nollattiin vapaapäivän merkeissä. Sunnuntaina olikin sitten reipas poni alla. Tosin energia kanavoitui alussa turhan paljon maneesin takaoven kyttäämiseen ja keskittyminen oli hieman hukassa. Otin alkuravien jälkeen reipasta laukkaa ympäri maneesia ja parin koikkaloikan  ja kiihdytysten jälkeen ovikin voitiin ohittaa suht normaalisti. 

Joulujuhlaesitysten jäljiltä oli jäänyt pari estettä joita hyödynsin. Laskin yhden esteen ravipuomeiksi ja toisen ristikoksi. Oli tarkoitus mennä myös kolmatta estettä vähän korkeampana pystynä mutta hyppelöt jäi melko lyhyeksi. Maneesiin alkoi virtaamaan sen verran muita ratsukoita että täytyi korjata esteet pois tieltä. Ehdin kuitenkin ottamaan ristikolle muutamia ihan hyviä hyppyjä. Sen verran tosiaan jäi into päälle että pian täytyy taas päästä pomppimaan. Tuumin myös että jouluviikolla voisin pitää "no dressage"-viikon. Ei yhtään koulutreeniä, vain puomeja, kavaletteja, esteitä sekä kelin sen mahdollistaessa ulkona ratsastamista.

Aloitin Leolla maanantaina psylliumkuurin koska epäilen että sillä saattaa olla hiekkaa. Ostin tällä kertaa siementen sijaan eQ Psyllium Plus-kuorijauhetta. Hyvin tuntui löysän greenline-pellavapuuron joukossa uppoavan. Oli aikamoinen helpotus kun Leo veteli mössön napaansa noin helposti. Goldylle oli nimittäin aikoinaan lähestulkoon mahdotonta syöttää psylliumia. Silloin ei tainnut olla vielä jauhetta, ja siemeniä piti syöttää ell:n ohjeella desikaupalla. Lopulta ei auttanut muu kuin sekoittaa kastellut siemenet ponin heiniin... Mutta niin vaan hiekka lähti, kontrollikuvassa siitä ei näkynyt enää jälkeäkään. Saapi nähdä onko kuurilla mitään vaikutuksia Leoon.

Satulasta ja satulavöistä

Leon satulan istuvuus tarkastettiin eilen ja selästä otettiin mitat. Selkä mitattiin ensimmäisen kerran keväällä kun satula ostettiin, ja nyt uudelleen. Näissä mittauksissa kyllä nähdään harvoin mitään kovin isoja muutoksia. Tietysti jos kyseessä on nuori hevonen voi selkä muuttua aika paljonkin.  

Leon mittauksessa saatiin positiivisia tuloksia. Selän puolierot ovat tasoittuneet, eli satulansovittaja vahvisti sen mitä hierojakin jo sanoi. Satulansovittaja kehotti ottamaan Prestigen trapezium padin pois satula ja huovan välistä. Padiahan on käytetty sairasloman jälkeen koska satula on ollut hiukan liian leveä. Leo on saanut selkälihaksia sen verran takaisin että satula istui paremmin ilman padia. Tänään koitan miltä tuntuu selässä kun padi on pois.  

Varsinainen mietinnän aihe oli satulavyö. Mulla oli ennen käytössä nahkainen muotoiltu kouluvyö ilman joustoja, ihan Horzelta ostettu mutta hyvän mallinen ja monta vuotta palvellut. Sain sitten päähäni että haluan leveämmän vyön jolla paine jakaantuu paremmin. Hain Mattes Crescent-vyön kokeiluun mutta eihän se sopinut Leolle alkuunkaan. Aivan liian muhkea vyö noin sirolle ponille. Lisäksi huomasin että vyössähän on joustot, joista en tykkää yhtään.

Palautin Mattesin, tarkoituksena ottaa palautus rahana, mutta enkös lähtenyt liikkeestä Passierin vyön kanssa. Vähän hölmö heräteostos, koska aika pian alkoi tuntua ettei tuo Passierin vyökään, niin hyvä ja laadukas (ja kallis) kun se onkin, ole Leolle paras mahdollinen. Se antaa kyllä tosi hyvin tilaa liikkeelle, mutta jää Leolla etuosasta liikaakin irti mahasta ja paine tulee liikaa vyön takareunaan. Tämä siis on ollut omaa pohdiskeluani, ja satulansovittaja oli samaa mieltä kun testasimme vyötä. Nyt kaduttaa etten hankkinut Wintecin Cair-vyötä, joka oli keväällä testissä (paitsi olikohan siinäkin joustot?). Se sopi Leolle hyvin, mutta jotenkin unohdin koko vyön ja sorruin tuohon Passieriin. Nyt olis sitten 160 € vyö joka ei ole oikein hyvä, ja tilalle pitäisi ostaa uusi. Ihanan kallista :) Jos jollakulla on vinkkejä hyvistä joustottomista kouluvöistä kapearunkoiselle ponille niin otan mieluusti vastaan! 

Illan päätteeksi ohjasajoin Leon. Poni oli ihan super! Se liikkui jo käynnissä niin reippaasti ja letkeästi, askelta hyvin venyttäen. Taisi hieronta ihan oikeasti auttaa. Toivottavasti nyt jatkossa vältytään jumeilta, joita Leolla tosiaan hieronnassa löytyi aika lailla. Itsekseni mietin että tuntuuko ja näyttääkö musta itsestäni vaan että Leo kulkee tosi hienosti ohjasajossa, mutta sivustakatselijakin kommentoi että poni näyttää tosi tyytyväiseltä ja rennolta ja on hienossa muodossa. Tuo ohjasajo on kyllä niin kivaa, en voi lopettaa sen hehkuttamista! Pitäisi vaan oppia itse enemmän. 

Hyvä idea, huono toteutus

Klippasin tosiaan Leon puolitoista viikkoa sitten. Eilen klippasin ponin uudestaan... Olin nimittäin ajatellut että kun ajan hiukan pidemmäksi jättävällä terällä niin ponista ei tule ihan siilikarvaista ja se ei ole niin kylmänarka. Ihan hyvä ajatus periaatteessa, mutta toteutus tökki ja pahasti.

Ekan kerran klippausjälki oli aika epätasaista ja viirukasta, mutta optimistisesti totesin että "kyllä se siitä tasoittuu". Viikon päästä totesin että ei muuten tasoitu vaan karva muuttui kasvaessaan koko ajan kauheamman näköiseksi. Siinä vaiheessa kun tuntui ettei kehtaa enää omaan maneesiin mennä niin oli pakko ostaa uusi lyhyemmäksi (eli normaaliin klippauspituuteen) leikkaava terä.

Eilen sitten taas seisoskeltiin käytävällä puolitoista tuntia. Ei ollut edes avustajaa mutta Leo jaksoi tosi hienosti. Seisoi koko ajan paikoillaan, välillä vähän nakkeli niskojaan  ja kuopaisi kyllästyksissään lattiaa pari kertaa. Hyvä Leo! Helpotuksekseni uudella terällä tuli tosi siistiä ja tasaista jälkeä. Lyhythän karva on, ihan siili, mutta jätin edelleen karvat päähän, jalkoihin ja selän & pepun päälle joten tällä systeemillä varmaan pärjäillään hyvin talven yli. 

Klippauksen jälkeen käytiin vielä reipas kävelylenkki maneesissa. Tämä viikko on normaalia kevyempi; tänään ohjasajo, huomenna jumppailua, lauantaina vapaa koska olen reissussa, sunnuntain suunnitelmat on vielä vähän auki. Ensi viikolla on tämän vuoden luultavasti viimeiset kouluvalmennukset perjantaina ja lauantaina, joten viikon muu ohjelma rakentuu niiden ympärille.

Jumia

Maanantain oivallukset mielessä tein eilen kevyemmän verkkatyylisen ratsastuksen, kun aikaa ei ollut kovin paljoa ennen hierontaa. Leo oli alussa hiukan jännittynyt kun oltiin yksin maneesissa ja tuuli paukutti ovia, mutta rentoutui kyllä sitten ihan kivasti. Välillä tosin piti hiukan huudella kamuille.

Muistin olla puristamatta, en vetänyt ohjista, käytin ääniapuja ja kevyempää pohjetta "paukuttamisen" sijaan (kamala sana mutta ikävän totuudenmukainen välillä). Leo liikkui tosi kivasti eteen! Olin poniin oikein tyytyväinen, ja itseenikin. 

Hieronnassa hyviä uutisia tuli selän suhteen. Se ei ollut kipeä eikä jumissa enää sään takaa niinkuin aiemmin on ollut. Satulansovittaja tulee tarkistamaan satulan istuvuuden ja padin tarpeen huomenna, mutta satula istunee edelleen hyvin päätellen selän hyvästä kunnosta. Oikeastaan suurempi syy satulansovittajan pyytämiseen on se että haluan pohdiskella hänen kanssaan sopivaa satulavyötä Leolle. Käytössä on nyt Passierin nahkainen muotoiltu (älyttömän kallis) vyö, jonka ostin ehkä hiukan hätäisesti. Se pitää kyllä satulan hyvin paikallaan ja antaa tilaa liikkeelle, mutta jotenkin tuntuu että paine asettuu liikaa vyön takareunalle. En tiedä mikä sitten olisi parempi vaihtoehto, mutta ehkä meidän satulansovittajalla olisi ideoita.

Tuli siellä hieronnassa negatiivisiakin juttuja. Selkä siis hyvä, mutta muuten ei. Jumeja löytyi tyyliin joka puolelta. Lavat jumissa, takaosa jumissa... Positiivista oli se että jumit saatiin auki ja kuulemma ne aukesivat suht helposti. Mietittiin mistähän tämä jumitus nyt johtuu. Yksi syy on varmaan treeni, joka on nyt viimeisen kuukauden ollut kovempaa kuin ennen. On myös mahdollista että poni on saanut hiukan kylmää klippauksen jälkeen. Tämä ei kyllä ole kovin todennäköistä koska loimitus on ollut huolellista. Joten ennemmin uskon että jumit ovat treenin aiheuttamia. 

Nyt joulukuussa keskitytään siis enemmän jumppailuun. Kouluvalmennuksiakaan meillä ei ole tässä kuussa kuin kaksi, nekin samana viikonloppuna. Puomijumppaa tullaan tekemään ja hyppäämään pieniä esteitä. Leolle tekisi myös varmasti tosi hyvää päästä kunnolla laukkaamaan kroppa auki. Siihen ei vaan ole nyt mahdollisuutta kun meillä ei oikein ole kunnon laukkamaastoja. Tulisi nyt lunta niin päästäisiin pellolle laukkaamaan!

Vikaa satulan päällä

Paneuduin eilen jälleen kerran ajatuksella siihen että Leo liikkuu eteen ja etenkin siihen etten häiritse hevosen liikettä. Tuo eteenpäinpyrkimyksen puute on ollut jo jonkin aikaa suurin tuskailun aihe, johon olen etsinyt syitä vähän sieltä sun täältä. Olen miettinyt pääni puhki missä milloinkin mättää ja löytänyt monia mahdollisia syitä joista suurimpaan osaan olen jo puuttunutkin. Leo reagoi tosi herkästi kaikkeen mahdolliseen, joten tarkkana saa olla ruokinnan, varusteiden yms. kanssa. 

Mutta eiliseen. Ensinnäkin, tein pitkän ja huolellisen verkan poni hyvin loimitettuna. Verryttely tosin on asia josta en kyllä muutenkaan tingi. Jos on kiire ratsastaa niin teen sitten vaikka pelkän verkan. Normaalien kymmenen minuutin pitkin ohjin kävelyjen jälkeen lyhensin hiukan ohjaa ja taivuttelin ponia. Vasta kunnon käyntiverkan jälkeen menin kevyttä ravia. Laukkaa menin kevyessä istunnassa. Sekä ravissa ja laukassa pyrin pelkästään siihen että poni etenee hyvin, ohja sai olla hiukan pidempänä mutta kuitenkin tuntumalla. 

Verrattuna pariin aiempaan päivään Leo liikkui oikeastaan aika kivasti. Ja miksi? No siksi että ratsastaja keskittyi siihen ettei puristanut yhtään. Reisi ja polvi irti. Ja siksi että ohjat olivat normaalia pidemmät eikä käsi jäänyt vetämään tai jarruttamaan. Käytin paljon ääniapuja jatkuvan pohkeella paukuttamisen sijaan. Muistin myös kiittää hevosta. Ja hommahan toimi!

Kun sitten lyhensin ohjaa ja aloin "työskentelemään" niin johan alkoi taas meno hiipua. Alussa olimme maneesissa yksin ja huomioni oli 100 % ponissa, mutta kun muita tuli paikalle oma keskittymiseni ei ollutkaan enää niin hyvää. Mitä ilmeisemmin ratsastaessani "kunnolla" puristan ja pusken ponia eteenpäin, samalla kun joustamaton käteni jarruttaa liikettä. Voi tuska. Mutta kuten tallikaverille totesin, parempi että vika on minussa kuin ponissa. Helppoahan se vioista eroonpääseminen ei ole, mutta eilisten ahaa-elämysten avulla pystyn toivottavasti korjaamaan ratsastustani.

Loppukäynneillä tuli yhtäkkiä sähkökatko. Oli kyllä todella pimeää. Seisoimme maneesissa paikoillamme koska emme nähneet edes toisiamme ja liikkuminen olisi aiheuttanut törmäysriskin. Hiukan tuli sentään näkyvyyttä kun saimme maneesin oven auki. Leo hermostui vähän kun ihmiset sohivat kännykän valojen kanssa ja ulkoa kuului epämääräisiä ääniä, mutta rentoutui nopeasti kun tajusi ettei ole mitään sen ihmeempää tapahtumassa. Tuntuu että meidän ahkerat maastakäsittelyharkat on oikeasti auttaneet, poni ei menee enää sellaiseen tilaan missä mitkään käskyt ei mene läpi, ja on muutenkin rauhallisempi ja helpompi käsitellä.

Inspiraatiota odotellessa

Blogissa on hiukan hiljaista. Energiaa ja aikaa ei tahdo riittää kirjoittamiseen kun on niin paljon kaikkea, eikä oikein intoakaan. Ärsyttävää kun muu elämä häiritsee hevostelua...

Tiistaina ratsastin valmennuksen jäljiltä aika rennosti, keventelin vain ja laukassakaan ei tehty mitään ihmeellistä. Keskiviikkona ratsastin ilman satulaa. Silloin tehtiin ihan kunnon treeni käynnissä ja ravissa, laukkaa en mennyt. Tein paljon siirtymisiä ja peruutuksia. Peruutuksiin inspiraatio löytyi Kian blogikirjoituksesta.

Torstaina ohjasajoin Leon. Oli ehkä paras meidän tähän astisista ohjasajotreeneistä. Ennen olen laittanut ohjat niin että ne kulkevat juoksutusvyön ylimmissä, pystyssä olevissa renkaissa. Nyt laitoin alempiin renkaisiin eli ohjat olivat enemmän kyljellä. Tuntui että näin oli helpompaa. Kiva muoto löytyi, joskin raviin haluaisin vähän lisää rentoutta. Ohjaaminen sujuu onneksi jo tosi hyvin. Maneesissa taisi olla viisi muuta hevosta ja hyvin pystyttiin toimimaan niin ettei oltu Leon kanssa kenenkään tiellä. Poni on myös lopettanut alussa harrastamansa "pyörähdänpä yhtäkkiä ympäri"-touhun. Kyllä Leo kerran pelästyi jotain ja yritti lähteä pupuloikkaa karkuun mutta nopeasti tilanne saatiin katkaistua ja työt jatkui. Jotenkin hevosen hallinta tuntuu peräpäästä kahdella ohjalla suht helpolta.

Perjantaina meillä oli estetunti. Ihan superkivaa taas, ja ihana nähdä kuinka Leo tykkäsi ja innostui! Alkuverkassa mentiin kevyessä istunnassa puomeja. Hypyt aloitettiin pienellä ristikolla jonka edessä oli puomi. Seuraavaksi mentiin sarjaa, jonka ekalle osalle tultiin ravissa ja toinen osa jatkettiin laukalla, yksi laukka-askel välissä.  Mentiin vielä lävistäjällä pystyä ja sitten yhdistettiin nämä kolme; ristikko, välissä siirtyminen raviin, sarja pysty-okseri ja toiseen kierrokseen pysty. Okseri oli jopa 50 cm korkea :)

Viikonloppuna ratsastin pitkästä aikaa kentällä, kun pääsi valoisaan aikaan ja pohja tuntui olevan hyvässä kunnossa. Ja onhan siellä toki valotkin. Aika automaattisesti sitä vaan näin talvella suuntaan maneesiin vaikka kentälläkin voisi mennä.

Kouluvalmennus

Kirjoittelen eilisen valmennuksen jutut tuoreeltaan ylös ettei unohdu. En ole vielä oppinut että kotivalmentaja tulee aina ajoissa paikalle, siksi nytkin jäi verkka ehkä vähän lyhyeen. Ehdin kyllä kävelemään normaalit reilu kymmenen minuuttia ja ravaamaan ponin lämpimäksi mutta laukka jäi välistä. Muistutus itselle: ensi kerralla 5-10 minuuttia aiemmin verkkaan.

Alussa oli taas hiukan haastetta saada Leo kunnolla liikkeelle. Kerkesi jo vähän tulla hiki siinä kaiken eteenratsastuksen lomassa, mutta suht nopeasti raviin kuitenkin löytyi hyvä tahti. 

Tehtiin alussa harjoitusta jossa ympyrää pienennettiin ravissa 8 metrin voltiksi. Ravin piti tietenkin säilyä. Puolipidätteisiin sain neuvon "työntää" hiukan istunnalla samalla kun ulko-ohja tekee pienen pidätteen, takapuoli kunnolla satulassa. Voltilta jatkettiin pohkeenväistöä pitkälle sivulle. Tehtiin myös muutama pohkeenväistö keskihalkaisijalta pitkälle sivulle. Nämä meni ok, mutta vähän paremmat ristiaskeleet olisi saanut olla ja ajoittain tunsin kuinka Leo nousi vähän peräänannosta ja selkä laski alas.

Laukka oli eilen mukavan helpon tuntuista. Valmentaja totesi että poni taitaa tykätä laukasta enemmän, johon sanoin että voi olla kun en pompi siinä samalla tavalla kuin ravissa... Tehtiin vastalaukkakaaria ja Leo sai kehuja siitä ettei se poikita yhtään vaan tekee tosi siisti tiet ja pysyy suorana. Minä sain ohjeen kääntää yläkroppaa hiukan uraa kohden kun lähdetään palaamaan kaarelta uralle päin. Vastalaukkakaarien jälkeen lisättiin laukkaa hiukan lävistäjällä, ja siirryttiin "lisätystä" takaisin harjoituslaukkaan ennen uralle tuloa. 

Loppuaika tehtiin siirtymisiä. Lähinnä pysähdyksiä. Valmentaja ei ollut tyytyväinen siihen että pysähdykset ovat niin töksähtäviä ja poni pysähtyy ikäänkuin vähän nokilleen, "etujalat eteenpäin sojottaen" (kärjistetysti sanoen). Tätä lähdettiin korjaamaan tietysti sillä, että valmistelin siirtymiset huolellisesti, mutta myös niin että ravista ei pysätty suoraan vaan ensin siisti siirtyminen käyntiin ja sitten vasta pysähdys. Pysähdyksessä auttoi kun kuvittelin että työnsin lantiolla ponin pysähdykseen, ja tein siirtymisen vatsalihaksilla. 

Leo toimi aika kivasti ja sain muutaman hyvän ahaa-elämyksen puolipidätteisiin ja pysähdyksiin liittyen. Ratsastus, se on vaan niin hienoa!

Klipeti-klip

Leo pääsi suunnitelmien mukaisesti eilen karvoistaan. Ihan ihmeen hyvin poni jaksoi seisoskella käytävällä reilu pari tuntia. Tosin olin varautunut kutsumalla kaverin viihdyttäjäksi. Hän rapsutteli ja tarjoili välillä muutaman namun. Itse klippauksen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, näki että Leo on tottunut karvojen ajeluun. 

En ole itse klipannut varmaan pariin vuoteen ja sen kyllä alussa huomasi... Aloitin toiselta kyljeltä joka nyt ei ehkä muutenkaan ole helpoin paikka klipata, ja ajeltu karva oli alussa aika epätasaisen näköistä... Asiaa ei auttanut se että klipperissä on hiukan pitkäksi jättävä terä jonka kanssa sai olla tarkkana että tulee siistiä jälkeä. Täytyy varmaan ostaa uusi vähän lyhyemmäksi ajava terä ettei jälki olisi niin raidallista. No, viikko pari niin näyttää jo paremmalta kun karva vähän tasoittuu.

Sinänsä olen klipperiin tyytyväinen. Oster Golden A5 joka mulla on käytössä on oikeasti kai tarkoitettu koirien ajeluun, mutta hyvin se jaksaa parturoida myös ponin ja jopa suomenhevosen turkin. Varmaan useamman satasen maksavat "oikeat" hevosklipperit tekevät hiukan siistimpää jälkeä, mutta mun melko vähäiseen käyttöön tuo satasen laite on ihan kelpo.

Tein Leolle jonkinlaisen mukaellun loimiklippauksen. Eli pyllyn alaosa, kyljet ja kaula paljaaksi, selän ja pepun päälle jäi karvaa. Pään ja jalat jätin klippaamatta ja samoin mahan alla on karva. On helpompaa kun ei tarvitse käyttää loimessa mahaläppää. Uskoisin että tällä karvalla poni pysyy tarpeeksi lämpimänä muttei hikoa treeneissä liikaa.

Siinä se turkki on. Koitin tarjota tallikavereille jouluaskartelumateriaaliksi,

mutta roskikseen meni lopulta :)

Suunta on eteen

Eilen tosiaan paneuduin oikein ajatuksella siihen, että treenin ainoa teema on pohkeesta eteen. Helppoa se ei ole. Leo on monesti niin pohkeen takana että pahimmillaan reaktio pohkeeseen on vain pieni hännän huiskaisu, ja reaktio raippaan tyyliä korvien lotkautus. Tiedän, tiedän, hevonen on juuri niin reagoiva ja nopea kuin ratsastaja on... Sitten kun moottori lähtee käyntiin niin menee hyvin, mutta välillä on vaan niin vaikeaa saada ratsu kunnolla liikkeeseen.

Päätin pyhästi että jätän ohjat rauhaan. Pidin tuntuman, mutta en tehnyt mitään muuta. En taivuttanut, asettanut enkä tehnyt ohjalla puolipidätteitä. Pyysin vaan Leoa eteen, eteen, eteen. Ensin käynnissä, jonka sainkin eilen yllättävän hyväksi. Sitten ravissa, jossa paineltiin maneesia ympäri pää pystyssä ja selkä alhaalla niin että ratsastajaa hävetti. Laukkaa mentiin tyylikkäästi ulospäin asettuen ja kulmissa kantaten.

Epätoivo ehti iskeä muutamaan kertaan mutta päätin että nyt en luovuta. Päätin että jatkan vaan eteen ratsastamista, ja odotan mitä tapahtuu. Päätin luottaa siihen että Leo hakeutuu ajan kanssa parempaan muotoon. Vihdoin ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä jotain ihan oikeasti tapahtui! Sinne se Leo naksahti peräänantoon niin sanotusti ihan itsestään. Thank goodness.

Kun kaasu ja muoto olivat suht hyvässä mallissa niin tehtiin vähän vastalaukkatreeniä. Vastalaukka ei ole todellakaan sillä tasolla millä se oli keväällä, mutta kunhan saadaan lumi maahan niin päästään hakemaan hankitreeneistä voimaa takapäähän. Juuri nyt pidän tärkeimpinä asioina eteenpäinpyrkimystä ja ponin herkistelyä. Eilinen oli hyvä treeni, töitä saatiin tehdä mutta lopussa Leo oli tosi hyvän tuntuinen.

Viikon suunnitelmia

Blogikin täytti sitten lähes huomaamatta kolme vuotta. Ensimmäisen kirjoituksen raapustin 17.11.2011. Ei voi muuta sanoa kuin että paljon on sen jälkeen tapahtunut. Olen kyllä tyytyväinen että aloin kirjoittamaan blogia aikoinaan. Olen saanut paljon positiivisia juttuja tätä kautta ja olen onneksi välttynyt oikeastaan kokonaan ikävältä kommentoinnilta. Tämä kirjoitus on muuten näköjään blogin 400. julkaistu teksti.

Kuten usein käy, blogissa julistetut asiat eivät toteudu... Niin kävi meidän perjantain estetunnin. Eipä sitä nyt olekaan. Mutta oikeasti se vain siirtyi, joten hyppytunti opettajan silmien alla on luvassa ensi viikolla. Pääsin onneksi samaan ryhmään toisen kouluratsastajan kanssa, niin voimme rauhassa loikkia miniristikoita ja jättää oikeat esteet niille esteratsastajille. 

Leon klippaus on ollut mielessä jo muutaman viikon. Katsotaan jos saisin viikonloppuna aikaiseksi. Leolla on aika paksu turkki vaikkei se ole samanlainen jääkarhu kuin Goldy oli. En varmaankaan ajele ponia kokonaan, koska se ei ole meidän talli- ja treeniolosuhteissa tarpeen eikä tarkoituksenmukaista. Vaikka ratsastan talvella pääosin maneesissa niin sitä ei ole lämmitetty joten siellä ei ole yhtään sen lämpimämpää kuin ulkonakaan, joskus jopa tuntuu että päinvastoin. Talli meillä pysyy pakkasillakin plussan puolella, mutta ei sielläkään keskitalvella mikään kovin lämmin ole. Riittänee kun on osittain klipattu niin karva ei hikoa kovin märäksi.

Tänään olisi taas tiedossa jonkinlaista koulutreeniä teemalla "pohkeesta eteen ja ohjat jätetään rauhaan" (Sanna kirjoitti samantyyppisestä treenistä hyvin viimeisimmässä blogikirjoituksessaan). Huomenna puomeja, perjantaina taas koulua, viikonloppuna varmaankin vähän maastoilua ja ohjasajoa. Siinä se viikko taas meneekin.

Koulua ja esteitä

Viime viikolla treenattiin ihan tosissaan, hiki päässä. Tai voihan olla että hikisyys johtui ratsastajan huonosta kunnosta ja ponin paksusta turkista... Keskiviikkona, ekana koulutreenipäivänä testasin alkuverkassa laukata valmentajan ohjeilla reippaasti eteen ja ponihan meinasi lähteä lipettiin! Ilmeisesti oli kuitenkin hiukan virtaa vapaapäivän jäljiltä, vaikkei Leo mikään virrankerääjä olekaan. 

Alkuverkassa minulla on ollut pahana tapana nyplätä kaulaa kaarelle. Yritän nyt unohtaa koko kaulan ja keskittyä siihen että Leo liikkuu takaa eteen. Hain jokaiselle pyynnölle reaktiota. Välillä onnistui  ekalla, välillä jouduin pyytämään napakammin uudelleen.

Ravi sujui niin keskiviikkona kuin torstainakin hyvin. Oikea muoto ja peräänanto alkavat löytyä koko ajan paremmin ja nopeammin. Tein torstaina vuorotellen avoa ja sulkua ravissa ja ne onnistui kivasti. Laukka sen sijaan oli molempina päivinä vähän murheenkryyni. Jäykkää menoa niin ponilla kuin ratsastajallakin. Yritin vähän vetristellä vastalaukalla ja kyllähän se hiukan auttoi. Oikeaan laukka on parempaa mutta vasempaan oli hankalaa. Mietin että Leolla voi olla vähän jotain jumia jossain kun tuo vasen suunta tökkii.

Perjantaina palauteltiin koulutreenien jäljiltä ja lauantaina olikin taas kouluratsastajien villien hyppelöiden aika! Mentiin ensin ravissa korotettuja puomeja viuhkassa, sitten ihan normaaleja laukkapuomeja. Esteinä oli tällä kertaa n. 30 cm ristikko ja n. 40 cm pysty. Vaikka vähän jännitti niin oli silti tosi kivaa. Parasta oli ettei tullut kertaakaan sellainen olo etten uskaltaisi. Onnistuin myötäämään hyvin ja olemaan hypyissä mukana. Muistaakseni vain kerran tuli vähän huono lähestyminen. Toki saan kiittää hyvistä hypyistä Leoa, joka hoitaa homman aika itsenäisesti. 

Voin kuvitella että monia naurattaa nuo meidän hyppäämiset ja miniesteet! Mutta mulle on tosi iso juttu kun uskallan hypätä yhtään mitään, etenkään itsenäisesti ilman opettajaa. Tällä viikolla onkin taas uusi haaste edessä kun tarkoitus on mennä estetunnille oikeiden esteratsastajien kanssa (lue; ovat hypänneet 60 cm rataa :)  

Video

Tein lyhyen koosteen perjantain videomateriaalista. Eipä tässä mitään sen kummempaa tehdä kuin ravataan ja laukataan, mutta itse olin kyllä tyytyväinen meidän menoon. Ja olipa ihanaa huomata videolta että mullahan on lähes koko ajan edes jonkinlainen kyynärkulma! Olen ehkä vihdoin päässyt eroon suorana sojottavista käsistä... Vielä kun katseen saisi ylös, se on nyt työn alla. Muuta huomionarvoista; Leo on pyöristynyt kivasti kesäiseen kuikeloon verrattuna.

linkki videoon: Valmennus 7.11.2014

Onnistumisia

Tosi hyvä valmennusviikonloppu takana! Perjantaina Leo oli jo verkassa kivan tuntuinen. Liikkui hyvin eteen ja oikeinpäin. Valmentajan pikaisen läpiratsastuksen jälkeen pääsin itse takaisin selkään, ja olipas muuten aika ihanaa! Hevosen selässä aika harvoin voi ja kuuluu matkustaa, mutta nyt tuli sellaisiakin hetkiä että sain vain istua tekemättä mitään. Leo oli pätkittäin niin hyvä ettei akuuttia korjaamistarvetta ollut. 

Saatiin kehuja siitä että poni liikkuu ajoittain tosi hienosti ja eteenpäin mennään koko ajan vaikka työtä on tietysti edelleen tosi paljon edessä. Itselläkin on nyt se tunne että Leo on hyvässä kunnossa vaikka joitakin viikkoja sitten olin vähän epäileväinen ponin voinnin suhteen. Ja kyllähän minä tiedän että poni osaa mitä vain ja pystyy mihin vaan, mutta välillä oma usko loppuu. Tuntuu että jos jokin ei onnistu niin se on aina minun vikani koska poni kyllä osaa jos ratsastaja osaa. No, viikonloppuna se nähtiin että kyllä me onnistutaan yhdessä kun tehdään töitä!

Perjantaina keskityttiin siihen että saan Leon taipumaan kunnolla myös oikealle. Tarkasteltiin tätä kääntymisjuttua ja todettiin että vika on minussa, minä en käännä ponia kunnolla. Vasempaan kierrokseen ongelmaa ei ole. Sain ohjeeksi nosta ulko-ohjaa ylöspäin ja asettaa sisäohjalla kunnolla, jopa hiukan lyhentää sisäohjaa. Pienen harjoittelun jälkeen kääntyminen sujui jo paremmin, ilman että ulkolapa karkasi. 

Toisena valmennuspäivänä Leo ei ollut alussa oikein kuulolla ja oli ehkä vähän hidas pohkeelle. Aloitettiinkin ratsastamalla ponia kunnolla eteen. "Lisättyä" laukkaa (lainausmerkeissä siksi ettei se varmaan oikeasti mitään lisättyä ollut, ehkä keskilaukkaa) ympäri maneesia, tarkoituksena ainoastaan saada Leo lähtemään pohkeesta eteen. Peräänantoon ei tässä vaiheessa kiinnitetty niin suurta huomiota, mutta sain kyllä kehoituksen yrittää työstää laukan aikana ponia pyöreämmäksi vaikka vauhti olikin reipas. 

Laukkapyrähdysten jälkeen alkoi meinaan ravi irrota! Taas sain todeta etten vaadi tarpeeksi, mutta kun vaadin kunnolla niin Leo meni hienosti eikä tarvinnut olla enää koko ajan patistamassa. Ekaa kertaa päästiin Kikon valmennuksissa oikeasti tekemään muutakin kuin perusravia ja -laukkaa. Toki perusratsastus on tärkeää mutta oli kiva kun sain Leon jo alussa toimimaan niin hyvin että voitiin mennä raviavoja ja -pohkeenväistöä ja harjoitella hiukan sulkuja. Ja ihan kivasti ne sujui! 

Seuraavan kuukauden ajan keskityn nyt jälleen kerran siihen että Leo tekee asiat kunnolla ja loppuun asti. Pyyntöjen pitää mennä perille ja minun pitää huolehtia että kaikki tehdään kunnolla eikä vähän sinnepäin. Tuo reipas laukka alkuverkassa toimi niin hyvin että testaan sitä uudelleenkin. Samoin sulut ja paremmat laukannostot kuuluvat treenilistalle. Valmennuksesta on tällä kertaa jopa videokuvaa, laitan sen esille kunhan latautuu. 

Takaisin satulaan

Tiistaina ohjasajoin Leon ja tein myös taas maastakäsittelyharjoituksia. Maanantain oppi oli selvästi purrut meihin molempiin. Minä oli varmempi ja poni oli kuuliaisempi. Hommat sujui jo paremmassa yhteisymmärryksessä. Matkat maneesiinkin meni niin tiistaina kuin eilenkin ilman hötkyilyjä.

Eilen ratsastin ekaa kertaa viikon tauon jälkeen, tosi kevyesti tietenkin. Leo on kyllä siitä kiva että se ei kerää vapaista ylimääräistä pöllövirtaa. Toki lasken väkirehut minimiin aina jos tällainen pitempi vapaa tulee. Eilen tehtiin käyntitaivutteluja, vähän siirtymisiä ja jonkun verran hölköteltiin rentoa ravia ja laukkaa.

Leo oli tosi kiva ja hyvin kuulolla! Laitoin pitkästä aikaa kuolaimeksi baucherin enkä ole ihan varma mitä mieltä olen siitä. Hyvältä poni tuntui mutta ehkä taas hiukan raskaalta edestä, mutta ei se välttämättä kuolaimesta johdu. Tänään tehdään kevyt koulutreeni ja loppuviikko kuluukin sitten valmennusten parissa. Hiukan harmittaa etten ole saanut laukannostoja treenattua paljoakaan paremmaksi viimeisen kuukauden aikana vaikka piti. Päävamma ja rokotus hiukan sotkivat treenejä. Silti menen hyvällä fiiliksellä Kikon valmennuksiin, kun ehdin jo pelätä ettemme pääse mukaan lämmönnousun takia.

Anonyymi kyseli viime postauksen kommenteissa missä on kaikki kuvat ja videot. Nyt on niin pimeää että kännykkäräpsytkin ovat jääneet ottamatta ja blogi on ollut tylsän kuvaton jo jonkun aikaa. Yritän saada jonkun videoimaan valmennuksia koska olisi kiva itsekin nähdä miltä meno näyttää.

© Nina Rintanen, kuvan kopiointi kielletty!

Kenen jalat liikkuvat?

Leolle ei noussut kuume enää uudestaan ja lämmöt ovat olleet kutakuinkin normaalit torstaista lähtien. Varmuuden vuoksi poni kuitenkin tarhaili loppuviikon ja minulle jäi ylimääräistä aikaa. Niinpä lähdinkin oitis kuunteluoppilaaksi kun perjantaina sattumalta kuulin että Mia Kytölä pitää hevosten maastakäsittelykurssia lähitallilla. 

Kurssilla oli useampi hevonen "käsiteltävänä". Oli jyrääjää, huonokäytöksistä, lastausongelmaista, pelokasta, säikkyä, kyttääjää... Kaikkia käsiteltiin aika lailla samojen periaatteiden mukaan ja aika kivasti hevoset alkoivat toimia. Tulipa myös opittua hevosen lastaaminen lähettämällä, ja yhden ohjan pysähdyksen opettaminen hevoselle.

Päällimmäisenä oppina jäi mieleen itsevarmuus ja varautuminen. Vaikka ei niin tietäisi mitä tekee, niin hevoselle sitä ei näytetä vaan esiinnytään varmana käsittelijänä ja luotettavana johtajana. Pitää myös olla valmis reagoimaan nopeasti tilanteissa ja olla hereillä että osaa toimia oikein. Tuo varmuus on se mitä minulta vähän puuttuu nyt koska en luota poniin pystyynhyppäämisepisodin jäljiltä. Epäluottamus on molemminpuolista. Eilen Leo ei suostunut lähtemään minun kanssani takaovesta pimeään ja sateeseen jotta pääsisimme maneesiin. Kaveriheppa veturiksi niin ei ollut enää ongelmaa.

Tärkein asia kurssilta lienee tuo otsikossa mainittu. Ihminen liikuttaa aina hevosen jalkoja, ei koskaan hevonen ihmisen. Kun joku hässäkkätilanne syntyy niin ihminen ei saa liikkua pois hevosen alta (poikkeuksena tietty se jos hevonen tulisi ihan oikeasti päälle), vaan ihminen pysyy paikallaan ja hevonen väistää (eli peruuttaa).

Sain kurssilta vastauksia ja selvennyksiä tiettyihin juttuihin joita olen Leon kanssa miettinyt ja harjoitellut. Olen vähän ihmetellyt miksi sitä peruuttamista käytetään niin paljon. Kuulemma siksi että se on nopein ja tehokkain tapa katkaista pakoreaktio. Tärkeä oppi, jota en ole aiemmin niin paljon ajatellut, oli että hevosen nenän pitää aina olla itseen päin. Jos se ei ole niin se käännetään. Syy on yksinkertainen: Kun sinulla on nenä, sinulla ei ole hevosen takapäätä. Mia käytti myös paljon kättä "stop-merkkinä" hevoselle, ja tämän otin eilen käyttöön Leollekin. Leo tulee helposti minun tilaani ja liian lähelle, siinä kohta tuo käden pystyyn nostaminen auttaa. Tai välillä auttaa, välillä ei, eilisen kokemuksen perusteella.

Eilen (kunhan päästiin maneesiin) harjoittelin Leon kanssa sitä että poni pysyy omassa tilassaan, pois minun alueeltani, ja kulkee juuri niin nopeasti tai hitaasti kun minä haluan. Aika monta kertaa poni "pelästyi" jotain ja riuhtaisi sivuun niinkuin sillä on tapana. Tästä tietysti seurasi aina samantien peruutus ja tarvittaessa nenä kääntäminen takaisin minuunpäin. Tuntui että alussa poni ei kuunnellut minua ollenkaan, vihelteli vaan omiaan. Loppupuolella huomio alkoi olla paremmin minussa. Kuitenkin maneesista lähtiessä Leo taas ryntäsi ovesta pyöräyttäen samalla itsensä pylly menosuuntaan, kuten on tehnyt useamman kerran ennenkin. Ilmeisesti nyt tämä tapahtui ihan vaan siksi koska ulkona oli pimeää ja tiellä liikkui toinen hevonen. Tällä kertaa sain kyllä tilanteen paremmin ja nopeammin haltuun kuin yleensä. Sekunnin sadasosassa poni peruuttamaan kunnes sen huomio oli taas minussa, pää alas, liikkeelle, ja uudesta loikkayrityksestä välittömästi lisää peruutusta. Loppumatka talliin menikin jo fiksusti.

Nuo tilanteet joita meille tulee on sellaisia että Leo ei todellakaan pelkää mitään. Se ei loiki siksi että sitä pelottaisi vaan siksi että se ei kunnioita minua ja minun tilaani vaan kokeilee mitä annan sen tehdä. Ja että poni jaksaa yrittää, kerta toisensa jälkeen! En ole vielä osannut viestittää sille tarpeeksi selvästi että minä olen se joka määrää ja minä en todellakaan anna periksi. Jonkinlaiset lisähermot kyllä olisi välillä tarpeen. Eilenkin tuntui että oikein kihisin raivosta, mutta perkeleiden sijaan pitää vaan rauhoittaa mielensä ja jatkaa harjoituksia.

Vauvaponi

Eilen töiden jälkeen tallille mennessä Leo tarkasteli pää oviluukusta ulkona tallikäytävän toimintaa. Silmistä kyllä näki että vähän on ollut rankka päivä. Sellaiset kuumeisen pikkulapsen silmät... Voi pientä ponia.

Lämpöä oli onneksi enää 37,9. Ponilla oli mennyt päivä yksin sisällä hyvin, ei ollut huudellut eikä kolistellut. Aamulla ei tietty jaksanutkaan kun oli niin kova kuume. Mutta mikäpä siinä ollessa kun olo oli kohentunut kipulääkkeen ansiosta, heinää oli ollut koko ajan edessä, lämmintä melassivettä oli tarjoiltu ja hikoilusta kastuneet loimet vaihdettu kuiviin. Kiitos ihanan tallinpitäjän joka huolehti Leosta karsinoiden siivoamisen lomassa.

Annoin toisen pussin Finadynea ja laitoin takasiin lämpöpintelit yöksi. Aika paljon oli nestettä kertynyt päivän seisomisesta. Pinteleitä kääriessäni ja lämpöä mittaillessani alkoi tuntua niin kovin tutulta. Dejavu. Ihankuin olisin hoitanut sairasta ponia ennenkin...

Tänä aamuna lämpö oli 37,6, eli normaali. Tai Leon normaali on kyllä 37,1-37,3 (tämän kertoo monta kuukautta jatkuneet mittaukseni kolmella eri mittarilla...) mutta ei tuo siitä kaukana ole. Muistelen keväällä kirjoittaneeni että Leon normaalilämpö on lähellä 38 astetta, mutta näinhän ei ole. Silloin kun mittailin lämpöä säännöllisesti niin paise jo nostatti lämpöä.

Viestittelin eläinlääkärin kanssa ja kerroin että poni voi paremmin. Tuli lupa laittaa Leo iltapäiväksi ulos kun lämpötila nousee ja on luvattu aurinkoa. Pitää nyt vaan tarkasti huolehtia ettei Leo kastu, vilustu tai saa vetoa. Hikoilla ja hengästyäkään se ei tietysti saa, toivottavasti poni itsekin muistaa tämän... Toivon että tämä oli nyt tässä eikä kuume nouse uudelleen. Aion pitää Leon joka tapauksessa viikon ajan tarhalevossa eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan, ettei tule mitään lisäongelmia.    

Tyttö jolle ei koskaan tapahdu mitään

Alkaa draama jo kyllästyttää. Kaipaan aikoja kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Ehkä silloin oli välillä vähän tylsää, mutta ottaisin mieluummin tylsyyden kuin sen tapahtumien vyöryn jonka olen tänä vuonna saanut käydä läpi, ja joka vain jatkuu niin hevos- kuin muussakin elämässä. 

Eilen kävin liikuttamassa Leon nopeasti ennen rokotusta ettei jää seisomaan maanantain treenin jälkeen. Maneesin pihassa läpikäytiin kaikkea muuta kuin rentouttava kohtaus johon osallistui kaksi possuilevaa hevosta. Toinen niistä oli tietenkin Leo. Taas saatiin peruutella ja keskustella kuka määrää mihin suuntaan liikutaan ja mitä vauhtia.

Sen jälkeen seuraavaan ohjelmanumeroon eli siihen rokotukseen. Leo ei ole ennenkään tykännyt piikeistä ja Hyvinkään reissun jälkeen vielä vähemmän. Poni peruutti karsinan takanurkkaan, seisoi lihakset pinkeänä korvat luimussa ja nappaili ilmaa hampaillaan. Ei tainnut edes tarjoillut lakunamut helpottaa kurjuudessa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin piikkikammoinen. Rokotus saatiin kuitenkin hoidettua kunnialla.

Tänä aamuna puhelin soi 7.20. Tallinpitäjä soittaa. Kaikkihan me tiedämme mitä nämä jokaisen hevosenomistajan vihaamat aamupuhelut tarkoittavat. Leo ei syö ja sillä on kuumetta, paljon. 40,03 näytti mittari. Loimea niskaan ja Finadynea nassuun. Soitin eläinlääkärille joka kummasteli miten rokotus nostaa näin korkean kuumeen. Sain perushoito-ohjeet, jotka välitin tallille ja jatkoin itse töitäni.

Tunnin päästä tallinpitäjä soittaa taas. Hän on käynyt tarkastamassa ettei Leon kaula ole turvonnut. Poni on litimärkä hiestä ja hengittää todella kiivaasti ja raskaasti. Ja taas soitto eläinlääkärille. Luultavasti kuumeen laskun aiheuttamaa oireilua. Ei voida kuin odottaa. Kyseessä voi myös olla allerginen reaktio Finadynelle mutta se on epätodennäköistä koska Leo on syönyt ko lääkettä ennenkin ilman oireiluja (paiseleikkauksen jälkimeiningeissä). Kaveri kertoo että hänen hevosensa reagoi samalla tavalla kun rokotuksen nostattama kuume lähti kipulääkkeellä laskemaan. Minulle ihan uusi reaktio mutta hyvä tietää tämäkin. 

Muutamia tunteja kipulääkkeen annon jälkeen Leo oli jo pirteämpi ja hikoilu ja puuskutus olivat rauhoittuneet. Puhuin vielä ellin kanssa ja päädyttiin siihen että hänen on turha tulla tässä vaiheessa käymään. Huomenna laitan viestiä Leon voinnista ja katsotaan sen mukaan onko tarvetta tutkimuksiin. Rokotuskuumeen ei pitäisi kestää päivää paria pidempään.

Taas siis mittaillaan kuumetta kaksi kertaa päivässä. Meillehän se on kesältä tuttua hommaa... Ulos ei ole asiaa ennenkuin kuume hellittää. Juomisesta pitää luonnollisesti huolehtia. Finadynea annetaan 12 tunnin välein 1-1,5 pussia. Yhtä kuumepäivää kohden tulee viikko sairaslomaa nyt kun kuume on näin korkea. Kuten aina, tärkeintä on tietysti että Leo tulee kuntoon, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei harmita. Kyllä harmittaa. Treenit katkeavat taas, valmennukset jäävät välistä ja maastakäsittelykoulutuskin siirtyy. Vaan eipä näille mitään voi. Uusia treenejä ja valmennuksia tulee. Miten tuntuu että olen sanonut tämän saman muutamaan kertaan ennenkin...

Oujee!

Pyrin olemaan valmennuksissa aina ajoissa jotta ehdin verkkaamaan kunnolla rauhassa. Eilen tajusin että aikatauluni pettivät ja aikaa pitkään verkkaan ei ole. Meinasin jo saada tästäkin stressin aikaan mutta sitten päätin rauhoittaa mieleni, verkata sen minkä ehdin ja sanoa valmentajalle että tulin ikävä kyllä tallille vähän liian myöhään. Turha pilata valmennusta hermostumalla jo ennen selkäännousua. 

Maneesiin siis varttia ennen sovittua aikaa. Ehdin kävelemään alkukäynnit kun valmentaja jo tulikin hiukan etuajassa. Tällä kertaa tuli siis tehtyä verkka valmentajan silmien alla, mutta välillä sekin on hyvä juttu. 

Taas ratsastettiin Leoa pohkeesta eteen ja pois pohkeen takaa. Takaosan aktiivisuus oli se mitä haettiin. Paljon puolipidätteitä joissa poni ei saanut hidastaa vauhtia. Saatiin kyllä kehujakin että Leo liikkui omilla jaloillaan, ja oli nyt molempiin suuntiin hyvä kun viimeksi laukka oli oikeaan kierrokseen aika huonoa. 

Sain kotivalmentajalta yhden tosi hyvän vinkin/ajatusleikin. Pitää miettiä sisäohjaa keppinä, jota eteenpäin työntämällä saa ponin venyttämään kaulaansa. Kuulostaa hassulta mutta toimii ainakin minulla.

Valmennuksen huippuhetki oli kun valmentaja pyysi "heittämään" sisäohjan pois. Ehkä kaikilla muilla hevonen pysyy tässä vaiheessa peräänannossa, mutta minulla ei yleensä kunnolla koska ulkoavut eivät ole läpi. No, eilenpä pysyi! Leo jatkoi laukkaa hienossa peräänannossa vaikka sisäohja roikkui vapaana. Olin ihan onnessani :) Hieno poni, ja ihan hyvä ratsastajakin kai...

Ps. Pakko vielä lisätä tähän loppuun mieleen tullut keskustelu eiliseltä:
Valmentaja: "No niin, nythän se ravaa! Kyllä se osaa! Hyvä!"
Noora: "No osaa tietysti mitä vaan, mutta ei se aina viitsi kun tietää etten mä osaa."
Valmentaja: "Kuule, et sä mikään huono ole." 

Tämä oli siis kehumista porilaiseen tyyliin!

Stressinpoistaja

Voihan syksy ja lähestyvä talvi... Viime viikolla totesin kauhulla että sormet ja varpaat jäätyy, talvi tulee ihan oikeasti! Eilen taas hikoilin +11 asteessa välikausivarustuksessani. Olisipa aina kesä...

Leo oli lauantaina vapaalla koska olin talliporukan kanssa HIHS:ssa. Ihana piristys ja hauska päivä mahtavassa seurassa! HIHS:ssa olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa. Koululuokkia seurasin suurella mielenkiinnolla, mutta taas totesin että ei esteet vaan oikein ole mun juttu. Lähdinkin itsekseni kiertelemään expoa uudestaan, ja palasin katsomoon kun 160 cm uusinta alkoi. Exposta en löytänyt mitään, vaikka hakusessa oli uudet suitset Leolle. Joka paikassa oli vaan Cobia ja Fullia, ponisyrjintää! Löysin kuitenkin sopivat suitset hypisteltäväksi, ja sen perusteella tein illalla kotona nettikauppaan tilauksen. 

Eilen tallille ajaessa olin aika stressaantunut, mutta päätin etten anna sen vaikuttaa ratsastukseen. Taas ponitaika toimi. Eipä ollut kiireet ja tekemättömät asiat mielessä hevosen selässä. Leo oli eilen tosi kiva vaikka olikin pariin otteeseen sitä mieltä että maneesin ovet paukkuivat liikaa tuulessa ;) 

Tänään meillä on kouluvalmennus, ja huomenna Leo rokotetaan. Sitten mennäänkin pari päivää hissukseen. Leo on joskus aiemmin nostanut rokotteesta kuumeen, joten katsotaan nouseeko lämpöä nytkin. Joka tapauksessa rokotuksen jälkeen mennään 3 päivää kevyesti ennen normaaliin treeniin palaamista.

Perusratsastusta

Sunnuntaina ratsastin Leolla ilman satulaa ensimmäistä kertaa ihan oikeasti. Aiemmat kerran ovat olleet enemmän köpöttelyä ja matkustamista kuin ratsastusta. Leo tuntui tosi hyvältä ja sain ponin liikkumaan oikeinpäin, jolloin istuminen ravissa ja laukassa oli helppoa. Olin muutenkin tyytyväinen, onnistuin aika hyvin istumaan puristamatta ja muistin kiittää hevosta. 

Maanantaina ohjasajoin, perustreeni, ei mitään erityisen hyvää eikä erityisen huonoa. Tiistaina tehtiin jatkettiin kouluratsastuksen merkeissä. Koitin hakea satulassa samanlaista rentoutta kuin ilman satulaa. Meillä on Leon kanssa nyt sellainen vaihe että menee selkäännoususta helposti puolisen tuntia ennenkuin saan ponin hyvän tuntuiseksi. Niskan pehmeäksi, pyöreäksi ja alas, ja selän ylös. Alkuratsastus on vähän sellaista jäkitystä. Niska jäykkänä, tuntuu että ponin pää tulee syliin, selkä alhaalla, ja ratsastaja tietenkin säätää minkä ehtii... Jokaisella ratsastuskerralla olen onneksi lopulta saanut Leon hyvin avuille kun olen jaksanut tehdä töitä. En ole nyt hetkeen keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen että saan ponin avuille ja hyvään peräänantoon. Kaikki temput saavat odottaa kunnes perusratsastus on kunnossa. 

Eilen tein tyhmän virheen ja menin selkään huonotuulisena ja hermostuneena. Eipä siitä sitten kovin hyvää treeniä tullut, jos ei nyt onneksi ihan huonoakaan. Leo ei oikein jaksanut keskittyä vaan kuunteli ja katseli kaikenlaista, ja yritti muutaman kerran maneesin takaovea pakoon jollain ihmeellisellä kiemuraloikalla. Sain kuitenkin pääni kasaan ja keskityin, niin treeni pystyttiin päättämään hyvään laukkaosuuteen.

Huonotuulisuuden sai aikaan se, että maneesiin kävellessä pellolla oli hevonen (ai kauhea!) ja Leo vaan tuijotti sitä pää pystyssä tikkujaloin kävellen. Peruututin tietysti, mutta mitäs siinä teet kun poni peruuttaa laiskasti pari askelta ja jatkaa tuijottelua... Maastakäsittelyn oikeat konstit on edelleen minulta aika lailla hukassa. Suututtaa kun tulee näitä ärsyttäviä tilanteita joissa en osaa toimia oikein ja poni ei tottele. Siksipä hevoskouluttaja tuleekin heti marraskuun alussa laittamaan niin Leon kuin minutkin kuriin. 

Estetreenit

Mitä on tapahtunut kun kaksi kouluratsastajaa taluttaa hevosiaan ympäri maneesia posket punaisina ja hihkuu innosta? No, lauantain villit kuviot eli estehyppelöt ovat juuri päättyneet!

Päätin alkuviikosta että nyt alkaa taas säännöllinen "hyppääminen". Koska esteiden kohdalla mennään selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ilmoitin perumisen välttääkseni hyppyajan julkisesti. Sain mukaani yhden kouluratsastajan hevosineen, ja yhden ihan oikean esteratsastajan toisen henkilön kouluhevosella. Hyvä porukka oli, vaikka esteratsastaja taisi hiukan pyöritellä silmiään meidän jutuille liittyen jättimäiseen (30 cm) esteeseen...

Mentiin ensin ravipuomeja. Niitä menin Leon kanssa itsekin viime viikolla. Kun seurasi muiden menoa niin huomasi taas hyvin kuinka hyödyllistä puomiharjoittelu on. Hevoset venyttävät askelta ihan eri tavalla ja ravista tulee tahdikasta.

Laukkapuomeilla jatkettiin, ja sehän on jo melkein kuin hyppäämistä... Lopulta sitten tehtiin yksi ristikko ja pompittiin sitä molempiin suuntiin. Ekalla kerralla hiukan jännitti mutta sitten ei enää. Leolla on onneksi tosi helppo hypätä. Se hoitaa homman vaikka yksin eikä tällaisilla pikkuesteillä edes kuumene. Tämä oli eka kerta kun hyppäsin Leolla ilman valmentajaa, ja olen itsestäni ylpeä kun uskalsin! Ja oli vielä kivaa! Ens viikolla voisi vaikka ottaa uusiksi...

Poni ruotuun

Leon vanha omistaja soitti eilen ja puhuttiin ponin käytöksestä. Vaikka tuo pystyynhyppääminen oli minulle uutta, niin Leo on tehnyt sitä kuulemma aiemminkin ja ollut hankala käsitellä. Vasta Vepsän opeilla poni saatiin toimimaan maastakäsin. 

Sain toki heti Leon minulle muuttaessa huomata ettei se olekaan sellainen kiltti lastenponi kuin ensinäkemältä vaikutti, mutta tiistain jälkeen otan asiat vielä vakavammin. Laura kiteytti asian viime postauksen kommenteissa mielestäni hyvin: "Ihmistä päin ei koivilla huidota ja muusta tämän tyyppisestä oireilustakin antaisin nyt sitten vauhtia ja olan takaa." Olen mielestäni ollut käsittelyssä napakka, mutta pitää olla vieläkin napakampi. Leo on kiltti ja toimiva ainoastaan niin kauan kun sillä on tiukat rajat ja kunnon kuri. Vähänkin löysää niin ei hyvää seuraa.

Eilen ohjasajoin Leon. Maneesiin taluttaessa tuli ensimmäinen tilanne, kun poni veti pään ylös ja alkoi tuijottelemaan jotain omiaan sen oloisena että kohta karataan johonkin suuntaan. En jäänyt miettimään yhtään vaan peruututin samantien ponia reippaasti useamman metrin. Eka ongelmatilanne ohi. Toinen tilanne tuli alkukäyntien jälkeen, kun laitoin ohjasajo-ohjat kiinni ja siirryin ponin taakse. Leo alkoi keulia ja kun komensin, kääntyi rajusti ympäri. Kiepautin nopeasti ponin takaisin ja käskin sitä Mian oppien mukaan kunnon paineella eteen, ihan sama mihin suuntaan kunhan menee eteen. Toinen ongelmatilanne ohi.

Ohjasajo sujui alun jälkeen taas tosi hyvin. Ainoastaan suunnanvaihdoksessa pitkällä sivulla on haasteita, koska en osaa tehdä sitä oikein. Kun yritän kääntää Leo tarjoaa avoa enkä saa ponia kääntymään. No, ne avot Leo meni kyllä superhienosti niin käynnissä kuin ravissakin! Kerran tuli vielä "pelottavan" takaoven kohdalla tilanne jossa Leo koitti jäädä paikoilleen esittämään omia kuvioitaan. Taas käskin samantien napakasti eteen enkä antanut ponin jäädä miettimään hetkeksikään. Kolmas ongelmatilanne ohi.

Leon kanssa pitää olla tosi nopea, ja koko ajan askeleen edellä. Ei saa antaa sille yhtään aikaa miettiä ylimääräisiä. Itsellä pitää olla koko ajan huomio ja keskittyminen hevosessa. Eilen onnistuin ekaa kertaa tekemään ympärikiepsautus-jutussa sen mitä Mia opetti; pysymään paikallani ja pakottamaan hevosen takaisin oikein päin. Aiemmin lähdin helposti pyörimään mukana, mutta nyt yksinkertaisesti seisoin tasan siinä missä olin ja vedin ulko-ohjasta niin kauan että hevonen kääntyi takaisin. 

Eilisestä jäi aika hyvä ja itsevarma fiilis. Minä määräsin mitä tehtiin ja miten, ja poni totteli kyllä kun en antanut tippaakaan periksi. En todellakaan usko että tämä jää tähän, mutta nyt olen vähän paremmin valmistautunut. Toista kertaa en kaviosta ota, se on varma. Tarpeen mukaan haen lisää maastakäsittelyoppia ammattilaiselta. Tuli mieleen sellainenkin juttu, että miksi en ole toiminyt maastakäsin samoin kuin selästä? Leohan pääsääntöisesti toimii selästä ongelmattomasti, mutta jos se alkaisi ratsain pysäilemään, kääntyilemään, tuijottelemaan tms. niin käskisin sen samantien eteen ja töihin. Miksi siis hyväksyisin maastakäsinkään sellaista käytöstä?