Oujee!!!

Goldylle tehtiin eilen Tampereella perusteellinen ontumatutkimus. Taustan ja sairaushistorian perusteella (alkavaa nivelrikkoa ja niveltulehduksia) eläinlääkäri oletti että taivutuksissa saadaan reaktioita. Mutta ei! Kotiutusohjeista lainattua: "Liikkuu suoralla uralla puhtaasti. Palpaatiossa ei merkittäviä löydöksia. Ei aristele nivelten taivutuksia eikä reagoi taivutuksiin ontumaoireilla. Liikkuu molempiin kierroksiin puhtaasti." 

Eläinlääkärin sanoin "Turha tätä on lähteä lääkitsemään kun selvästikään mitään akuuttia ei ole". Toki Goldylla edelleen on alkava nivelrikkoa jota on ollut jo joitakin vuosia. Lisäksi etujalkojen vuohisten sivusiteet ovat paksuuntuneet, mutta mitään tulehdus- ja kiputiloja ei ole. Sain ohjeeksi jatkaa kuten ennenkin, eli pitää kengityksen, liikutuksen, ruokinnan jne. ennallaan. Sain myös eläinlääkäriltä mielenkiintoista tietoa ja uusia ajatuksia suun kautta syötettäviin nivelvalmisteisiin liittyen. Näiden tietojen valossa aion edelleen jatkaa ko valmisteiden syöttöä mutta syynään tuotteiden sisältöä vielä vähän tarkemmin.

Normaali kengitys on eläinlääkärin mielestä tällä hetkellä sopiva ratkaisu Goldylle. Natural Balancen tai mahdollisesti rengaskengän käyttöä harkitaan uudelleen keväällä jos on tarpeen. Oma kengittäjämme halusi viime kengityksessä vaihtaa painavan Natural Balancen välillä pois, joten Goldylle lyötiin ihan peruskengät.

Goldyn hengitystiet tähystettiin, koska poni on ollut jo pitkään vähän tukkoisen oloinen. Henkitorvi oli lievästi ärtynyt ja siellä oli hieman juoksevaa limaa. Epäilen että nuo hengitystieoireet johtuvat osaltaan vanhan tallin huonohkosta talli-ilmasta, ja toivottavasti paranevat uuden tallin hyvän ilmastoinnin myötä. Eläinlääkärin mukaan oireet ja löydökset sopivat juurikin huonon talli-ilman aiheuttamiksi. Sinänsä tässä hengitystieoireilussa ei ole syytä suurempaa huoleen, mutta jos siltä tuntuu niin voidaan harkita inhaloitavaa kortisonikuuria.

Olen täälläkin maininnut että poni vaikuttaa välillä vähän haluttomalta liikkumaan, enkä ole ollut varma onko sen jalat kipeät vai eikö vaan muuten viitsi... Jaloissa vikaa ei siis ole, mutta eläinlääkäri määräsi tulehduskipulääkekuurin "piristykseksi" (ts. ponilla saattaa olla joku pieni kiputila jossain joka vaikuttaa liikkumiseen, lääkkeen pitäisi auttaa tähän ja saada poni pirteämmäksi).

 

Kuvia, Lavian aluekoulukisat 21.7.2012

Kuvat Katri Pajukoski, ethän kopioi!

Hieno poni!

Tiistaina oli pitkästä aikaa kouluvalmennus, kolmen viikon tauon jälkeen. Kesti hetken ennenkuin sain Goldyn hereille, ja poni oli aika etupainoinen. Sain tehdä töitä että korkeampi muoto löytyi, mutta ajoittain saatiin tosi hienoja ravipätkiä. 

Laukannostot sujuivat suht hyvin. Edelleen kyllä haluaisin omista avuistani eleettömämpiä. Laukka sinänsä yllätti; Goldy oli tosi kevyt kädelle! Vielä täytyisi saada paino pysymään paremmin takaosalla ja saada näin pidettyä poni edestä vähän ylempänä, niin hyvä tulee.

Laukasta harjoittelimme siirtymistä suoraan käyntiin (KN:ssä on yksi tällainen siirtymä). Kuten valmentaja totesi, Goldylle tuo siirtymä ei ole mikään ongelma mutta jos minä en valmistele ja ratsasta siirtymistä hyvin niin ei ponikaan esitä mitään sen parempaa kuin lössähdys käyntiin 4-5 raviaskeleen kautta.

Eilen kävelimme rennosti pelloilla tunnin verran. Tänään ja huomenna harjoittelen vielä lauantain K.N. Specialia varten. Mitään paineita ei onneksi ole. Tavoitteena on vain tasainen rata ja hyvä mieli :) Seurakisat kun on kyseessä, niin voi pukeutuakin rennommin ja jättää ponin letittämättä. Valkoiset housut ja huovan sentään ajattelin laittaa, ja Goldyn ötökkäöljystä tahmaiset jouhet on pakko pestä.

Sitä sun tätä

Tekee mieli kirjoittaa vaikkei mitään kummallista kerrottavaa olekaan... Sunnuntain kuvaukset siirtyivät sateen vuoksi, mutta loppuviikosta kaverini N lupasi tulla ottamaan ratsastuskuvia. Löysin myös muutaman tosi onnistuneen otoksen heinäkuun lopulta aluekisoista, mutta odotan vielä kuvaajan julkaisulupaa ennenkuin laitan ne blogiin.

Perjantaina ehdin tallille vasta aika myöhään joten päädyin taluttelemaan Goldya ja juoksuttamaan sitä hetken kentällä. Oli tosi kuuma päivä, joten kevyempi liikutus sopi ponillekin varmasti hyvin.

Lauantaina treenailin maneesissa enimmäkseen laukannostoja. Ne alkavat sujua jo paremmin mutta hiomista kyllä riittää edelleen.

Sunnuntaina kävelimme lomalta palanneen tallikaverin ja hänen hevosensa kanssa sateisessa metsässä lähes kaksi tuntia.

Eilen oli taas koulutreenin vuoro. Menin vaihteeksi kentällä, ja Goldy oli vähän nihkeän oloinen. Koitin pitää omaa kättä pehmeänä vaikka se olikin vaikeaa kun poni roikkui välillä aika raskaasti kädellä eikä tahtonut taipua kovin hyvin. Loppua kohti meno kyllä parani.

Viikon päästä meillä on edessä se klinikkareissu. Huomaan etten uskalla vaatia ponilta asioita ihan täysillä kun mietin että entä jos klinikalla löytyykin jotain ja sitten kadun kun olen vaatinut hevosta suorittamaan vaikka se on ollut kipeä. 

Selvyyden vuoksi todettakoon kuitenkin että Goldy ei ole osoittanut kipeyden merkkejä. En tietenkään ratsastaisi jos jaloissa olisi jotain oirehdintaa. Muistissa on vaan vielä liian hyvin viime syksy, kun niveltulehdus oireili ainoastaan haluttomuutena ja jäykkyytenä. No, viikon päästä olen viisaampi.

Pirteänä

Ratsastin Goldya eilen maneesissa tunnin verran. Voi kuinka ilostuin kun laukassa poni pinkaisi yhtäkkiä vähän villimpään vauhtiin ja selvästi suunnitteli että nytpä tästä lähden omille teilleni! Eipä lähtenyt, vaan jatkettiin laukkaa ratsastajan pyytämällä nopeudella, mutta tuollaiset pyrähdykset kertovat minulle että poni on kunnossa, hyväntuulinen ja energinen. 

Loppuverkan Goldylla teki tuttuni 6-vuotias tyttö, talutuksessa tietenkin. Mukavaa ilahduttaa pientä ratsastajanalkua, äitinsä kertoi tänään että tyttö oli ollut ponista ja ratsastuksesta ihan haltioissaan. Ratsastuksen jälkeen sain vielä hoitotoimiinkin apulaisen kun tyttö harjasi Goldyn ja kysyi saako puhdistaa kaviot "kun ratsastuksen jälkeen kuuluu tarkistaa ettei kavioissa ole kiviä" :)

Viikonloppuna aion hioa K.N. Specialin juttuja, ja käydä toisena päivänä pitkässä maastossa. Sunnuntaina myös toivottavasti pääsemme kuvattavaksi, toiveena on saada vielä kesäisiä viljapeltokuvia ennen puintien koittamista.

Kehonhuoltoa

Goldya hemmoteltiin eilen hevosfysioterapeutin käynnillä. Oli mukavaa nähdä että poni on oppinut nauttimaan hieronnasta ja osaa jo rentoutua käsittelyn aikana aiemman ihmettelyn sijaan. 

Mitään isompia jumeja ponista ei löytynyt. Kaulan yläosa oli vähän kireä, ja lanneranka vähän jäykkä. Varsinainen syy käsittelyyn oli selässä oleva "kuoppa" ja sieltä löytynyt kipukohta. Hieroja arveli että sen on voinut aiheuttaa vanha satula joka aina tuli hiukan liian pitkälle Goldyn selkään. Nyt selälle tehtiin kraniosakraali-käsittelyä, ja jotain naksahduksia sieltä kuului... Epämääräiset selitykseni johtuvat siitä etten ymmärrä näistä hieronta-asioista niin kovin paljoa. Luotan ammattilaiseen.

Mielenkiintoinen juttu oli se kun hieroja löysi Goldyn oikeasta takajalasta ylhäältä vanhan vamman. Ilmeisesti kyseessä on potkuvamma, jonka jäljiltä lihassäikeitä on katkennut pysyvästi. Vamman aiheuttama "kuoppa" oli selvästi löydettävissä kun vaan osasi koittaa, itsekin tunsin sen. Minun aikanani tuo vamma ei ole tullut, täytynee kysellä entiseltä omistajalta asiasta. Mitään aristusta kohdassa ei enää ollut. Hieroja arveli että vamma on tullut jo vuosia sitten.

Takaisin päiväjärjestykseen

Loma on ohi, mutta hevostelu jatkuu!

Goldy on toipunut kuumeilustaan hyvin. Olen kuitenkin edelleen ratsastanut varmuuden vuoksi vähän kevennetysti, ja valmennuksissa pidetään parin viikon tauko. 

Ensi viikon lauantaina on vuorossa kauden viimeiset kisat, seuratason. Ratana K.N. Special, jota en ole koskaan kisoissa mennytkään. Tavoitteena on jälleen päästä rata loppuun, koska kisapaikkana on se samainen jossa aluekisasuorituksemme päättyi surullisenkuuluisaan rodeoon...

Tänään varasin ponille klinikka-ajan parin viikon päähän. Vaikka Goldylla ei mitään suurempaa oirehdintaa olekaan niin käyn kuitenkin tarkastuttamassa nivelten tilanteen. Samalla hoidetaan raspaus ja rokotus. 

Loppuun maalaistunnelmaa; sunnuntaina olimme illalla tallikaverin kanssa pelloilla kävelemässä. Näimme kauniin sateenkaaren, ja minulle myös selvisi kuinka iso tallille kuuluva pelto onkaan. Nyt aloin odottaa sänkkärikautta, baanaa nimittäin riittää! 

Säikähdys

Olin maanantaina tuskin ehtinyt tallilta kodin kautta kauppaan, kun puhelimeni soi. Kun näin näytöllä tallinpitäjän nimen tiesin että Goldylla on jotain hätänä. Olin oikeassa. Poni kuulemma vaan makasi karsinassaan eikä koskenut heiniinsä (varma merkki siitä että jokin on todellakin vialla!)

Vartin matkan aikana kävin mielessäni ponin aiempaa käytöstä läpi. Ratsastaessa poni oli ihan reipas, mutta huomasin että se hengästyi normaalia nopeammin. Ratsastuksen jälkeen poni oli tosi väsynyt, mutta laitoin sen treenin ja kuuman päivän piikkiin. Ähkyn mahdollisuutta pidin epätodennäköisenä koska muistin että ponin maha toimi normaalisti ratsastuksen aikana. Varmuuden vuoksi soitin kotiin ja pyysin miestä olemaan lähtövalmiudessa jos on klinikkareissu edessä.

Tallille päästyäni kuuntelin mahaäänet, jotka kuuluivat selkeästi molemmilta puolilta. Poni oli kuitenkin todella uupunut ja päästeli kummallista pörinää sieraimistaan. Kuumemittari näyttikin sitten lukemaa 39,1. Päivystävä ell jolle soitin ei ollut ponin voinnista järin kiinnostunut, totesi vaan että noita kuumeita nyt tulee ja menee... 

Goldy on muutenkin huono juomaan, ja mietimme ettei se varmaan ole juonut kunnolla kuumasta päivästä huolimatta. Ykkösasiana oli siis saada poni nesteytettyä. Ei kun melassivettä puolen litran limsapulloon ja suupielestä alas. 

Tallinpitäjä ehdotti että koitamme homeopatiaa. Kuinka ollakaan, melko pian "lääkkeen" antamisen jälkeen poni meni itse juomaan, ja alkoi mutustella heiniä. Kuumekin laski vähän.

Päätin jäädä tallille valvomaan ponin vointia. Puoleenyöhön mennessä lämpöä oli enää 38,2 ja Goldy oli niin pirteän oloinen että uskalsin lähteä kotiin. Aamulla lämpö olikin sitten normaali 37,5.

Soitin omalle eläinlääkärille aamulla ja hän kertoi että hevosflunssaa on nyt liikkeellä. Rokotetuilla oireet tulevat lievinä ja nopeina, joten taidettiin selvitä pelkällä säikähdyksellä. Goldy saa nyt lepäillä pari kuumeetonta päivää ja sitten aletaan pikkuhiljaa taas liikkumaan.

Pieni askel ihmiskunnalle...

... mutta suuri pienelle poniratsastajalle.

Suuntasimme tallikaverin kanssa tänään kauden luultavasti viimeisiin aluekisoihin. Viimeistelytreeni meni aika lailla puihin; sain ratsastaa lähes puolitoista tuntia ennenkuin sain ponin edes jonkin verran avuille. Kiimassa olevan tamman meno oli taas tuttuun tapaan laiskaa ja kiukkuista ;)

Verkan mietin taas tarkkaan etukäteen mielikuvaharjoittelu-tyylisesti. Päätin että edellisten kisojen tyyliin ajattelen että verryttelyssä on vain minä ja poni, eikä meidän maailmaan mahdu kukaan muu. Toimii muuten yllättävän hyvin! Verkassa sain Goldyn suht kivasti avuille, ja ennen kaikkea sain itselle taas varmuutta kun tunsin että poni on töissä yhdessä minun kanssani. Ihan parhaimmillaan Goldy ei kyllä ollut; en ottanut raippaa mukaan ja poni oli vähän turhan vetelä.

Ohjelmana oli tuttu ja turvallinen helppo C:1. Tavoitteena oli tehdä siisti rata hyvillä teillä, ja saada paperiin vähintään 60 %. Rata meni muuten kivasti mutta poni rikkoi toisen laukan. Kyseessä oli täysin oma virheeni, pidätin laukassa liikaa kulmassa koska halusin himmailla ponin lisäämishaluja lävistäjällä. Muuten teimme mielestäni siistin suorituksen. 

Olimme ihan luokan alussa, joten jännitettävää riitti parin tunnin ajan. Lopulta palkintojenjakoon valmistautuvien ratsukoiden nimet kuulutettiin, ja sieltähän se tuli: 4. sija tuloksella 61 %! Mahtava fiilis!!! :D

Kuvasaldo jäi valitettavan pieneksi koska vakkarikuvaajani eivät päässeet tällä kertaa kisoihin mukaan.