Hammaskeijulle hommia

Harjasin eilen Bondia karsinassa ja poni mutusteli maasta heinänkorsia. Yhtäkkiä kuulin että jotain selvästi tippui. Katsoin maahan ja näin kuivikkeiden päällä hampaan!

Eläinlääkärihän sanoi raspauksessa pari viikkoa sitten että vasemmalta ylhäältä lähtee pian maitohammas. No, nyt se poskihammas sitten irtosi. Aika hauskaa että se lähti niin että saatiin talteen. Olin varma että hammas lähtee niin ettei kukaan huomaa sitä.

En ole ennen nähnytkään hevosen maitohammasta. Hammas oli jotenkin tosi iso! Muodoltaan se on hyvin litteä, tietenkin, koska ei maitohampaalla ole sellaisia juuria kuin pysyvällä hampaalla. Koska hammas on heilunut jonkin aikaa, sen alle oli kertynyt rehua samalla lailla kun esim. diasteemaan. Pesin kotona haisevan rehun pois hammasharjalla (en omalla...), ja laitoin hampaan Minigrip-pussiin talteen. Nyt mietimme vain yhtä asiaa: Jos hammaskeiju tuo ihmislapsille kolikon tyynyn alle, niin mitäs se tuo ponille?

Aina ei suju

Täällä oli viime viikolla aika myrskyistä, niin kuin varmaan muuallakin. Kovasta tuulesta huolimatta ajattelin torstaina koittaa miten ratsastus sujuu. Bondi ei ole ääniherkkä niin ajattelin ettei se varmaan tuuleen reagoi. No, ehkä ei tuuleen mutta tuulessa sinkoileviin pikkuvarsoihin kyllä. 

Tämän kesän varsat tarhaavat siis ihan kentän vieressä ja niistä Bondi ottikin kipinää ja muuttui ensin hiukan sähäkäksi ja sitten aika jännittyneeksi. Tämä onkin ehkä se Bondin heikoin lenkki tällä hetkellä; muut hevoset. Poni reagoi muiden hevosten tekemisiin aika herkästi, ja pukkilaukkaa vetävät varsat 15 m/s tuulessa oli sen verran liikaa että olin selässä vain hetken aikaa ja jatkettiin sitten töitä maastakäsin. Pari kertaa Bondi jännittyi maastakäsinkin mutta lopetettiin tietysti hommat sellaiseen kohtaan kun poni oli tyyni ja rentoutunut.

Minulle jäi vähän huono fiilis tuosta torstaista. Ei olisi ehkä pitänyt viedä ponia tuohon tilanteeseen kun oli pääteltävissä että varsat riekkuvat, ja oli tiedossa että se on asia joka on Bondille vaikea sulattaa. Onneksi mitään vahinkoa ei tapahtunut muulle kuin itseluottamukselleni. Haastavissa tilanteissa on kyllä hiukan ongelmallista pienellä tallilla, koska olen Bondin kanssa lähes aina yksin. Toki on hyvä oppia toimimaan nuoren kanssa yksin, mutta esim. tuolloin torstainakin tilanne olisi luultavasti mennyt eri lailla jos minulla olisi joku apuna. Varsat oltaisiin voitu rauhoittaa heinällä, tai olisin voinut tehdä suunnittelemani ratsastuksen loppuun taluttajan kanssa. 

Perjantaiaamuna otin yhteyttä ratsuttajaan. Haluan edetä Bondin kanssa omaa tahtiani eli pikkuhiljaa ja maastakäsittelyä painottaen, joten ajattelin että on ihan hyvä jos ponin selässä käy välillä joku varma ja osaava ratsastaja. Ratsuttaja menee askellajit läpi, ei sen kummempaa. Aikaa on varattu puoli tuntia, se on mielestäni aika maksimi 3-vuotiaalle. Lisäksi varasin itselleni "minivalkun". Valmennus sinänsä on väärä sana, tarkoituksena siis on että opettaja tulee katsomaan ratsastustani ja tsemppaa minua Bondin kanssa (ja toki korjaa virheitäni).

Tällä viikolla suunnitelmissa on irtojuoksutus ja pari ratsastuskertaa, ensi viikolla sitten tosiaan ratsutus + "valkku".

Kuvan takapuoli on tarhakaverin joka on todellinen pain in the ass...

Tossuihin totuttelua

Bondilla tosiaan oli ensimmäinen kengitys perjantaina. Tallinpitäjän mukaan etusten kengitys sujui hyvin mutta poni oli kyllä jännittänyt naulauksen aikana heinätarjoilusta huolimatta. Täytyy kysellä kengittäjältä tuikataanko ensi kerraksi Domoa kun laitetaan takapääkin. Minua jostain syystä tökkii tuo kengitykseen rauhoittaminen, vaikkei asiasta ole mitään omakohtaista kokemusta suuntaan tai toiseen. Onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa harjoitella. Tosin eihän kaviokoukulla koputtelu-treeni toki ole sama asia kun naulaaminen. 

Lauantaina poni oli vielä kengitysen jälkeisellä vapaalla. Sunnuntaina kävimme metsässä maastakäsin ja huomasi kyllä ettei Bondi ollut tottunut rautaan kavioissaan. Sen verran poni kompasteli ja kolisteli. Metsässä tapasimme tummaan maastopukuun verhoutuneen metsästäjän jolla oli pyssy olalla. Bondi ihmetteli hiukan ja miehen käveltyä ohi kiihdytti hetkeksi tahtia, mutta rentoutui pian. Ilmeisesti viikon vapaalla oli kuitenkin hiukan kertynyt energiaa, kun puskasta rääkyen lähtenyt lintu sai Bondin jopa hypähtämään :) Mönkkärin tekemässä urassa oleva vesilätäkkö on myös Bondille kynnyskysymys, sinne hän ei mene! Kentällä vesilätäköt eivät haittaa mutta tuo mustassa maassa piilevä lammikko vaatii vielä harjoittelua.

Eilen kapusin taas selkään. Edellisellä ratsastuskerralla oli kovasti haasteita liikkumisen kanssa, koska Bondi pysähteli tämän tästä. Kun Bondi pysähtyy, se ihan jämähtää paikoilleen. Seisoo vaan etujalat tanassa eikä liiku, välillä ei sitten millään. Onneksi olin käynyt ystävän kanssa pienen palautekeskustelun aiheesta ja muistin neuvot kun olin selässä. Kappas vaan. Kun Bondi muutaman kerran pysähtyi, tarkistin että takapuoleni on tukevasti satulassa, rentoutin kropan, huolehdin että jalat on "irti", ja lähtihän poni taas liikkeelle. Eli aiemmin jarrutin ja puristin Bondia istunnalla vaikken itse sitä tajunnut. 

Uudet kengät eivät onneksi tuntuneet ponin menoa enää häiritsevän. Pääosin keskityin käynnissä siihen että Bondi kävelee kunnolla eteen. Ravia otettiin joitakin pätkiä mutta kenttä oli sen verran märkä etten kovin paljoa uskaltanut koska pelkäsin mahdollista liukkautta. Olin kuitenkin tähän tyylikkäästi Hai-saappaissa suoritettuun maanantaitreeniimme tyytyväinen. Aikaa kului tasan 31 minuuttia siitä kun lähdimme karsinasta, siihen kun palasimme karsinaan. Selässä olin varmaankin sen suunnilleen 20 minuuttia mitä yleensä. Tänään Bondi saa pitää vapaan, ja huomenna jatkuu taas hommat toivottavasti vähän kuivemmalla kentällä.  

Täällä on muuten aivan järkyttävä karvanlähtö, tai siis lähinnä karvanvaihto, menossa! Ah, muistan taas ruunikkovuosien jälkeen millaista onkaan omistaa ruunivoikko. Vaaleaa karvaa joka paikassa...

Huoltoviikko

Viime viikolla kävin viikon loman jälkeen keskiviikkona selässä tekemässä vain lyhyen käyntitreenin kentällä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tein Bondin kanssa kaiken yksin ja olin tyytyväinen kun kaikki sujui hyvin. Torstaina käytiin maastossa, Bondi narun päässä ja minä kävellen. Tutkimme hiukan toista reittiä kun aiemmin olemme käyneet vain metsäajotiellä. Toinen polku osoittautuikin kivaksi neulaspoluksi, joka vei pellonreunaan. Edemmäs en mennyt, mutta tallinpitäjä kertoi myöhemmin että pellonreunaa kulkemalla pääsee pidemmälle metsämaastoihin. 

Perjantaina ratsastin toisen kerran kentällä, tällä kertaa kauemmin ja sekä käyntiä että ravia. Olin tallilla ihan kokonaan yksin eli tallinpitäjän luonakaan ei ollut ketään kotona. Miehelle toki laitoin "nousen nyt selkään"- ja "tulin nyt alas"-varmistusviestit. Nuori poni on kuitenkin aina nuori poni ja kaikkea voi sattua ja tapahtua. Tosin mitään ei-toivottua ei tapahtunut. Ekaa kertaa tuli olo että voisin nostaa laukankin, mutta se jäi kuitenkin vielä tältä kerralta koska Bondi alkoi hiukan jumitella. Keksityin siis siihen että sain hyvät ravipätkät molempiin suuntiin ja lopetin onnistuneeseen suoritukseen.

Loppukäynneiltä metsästä tulossa

Jumituksesta huolimatta jäi tosi hyvä fiilis kun kaikki sujui muuten niin hyvin. Jos tämä arkisten asioiden sujumisesta iloitseminen ihmetyttää, niin täytyy vaan todeta että minulle ei ole itsestäänselvää että 3-vuotiaan (jota on käsitelty hyvin ja asiallisesti mutta suhteellisen vähän) ja ponitädin (jolla ei ole kokemusta 3-vuotiaista) yhteistoiminta pelaa koko ajan jouhevasti ilman haastavia tilanteita. Siksi jaksan aina ilahtua kun saan vaivatta tehtyä yksin kaikki hoito- ja liikutustoimenpiteet. 

Sunnuntaina oli tarkoitus suunnata metsään selästä käsin mutta kun tulimme Leon lainakuskin N:n kanssa tallille, alkoi ukkostaa. Metsä ja ukkonen ei kuulostanut turvalliselta yhdistelmältä meille ihmisille vaikkei Bondi ukkosesta ja salamoinnista näyttänyt piittaavan. Niinpä maastoretki kutistui harjaukseksi ja lyhyeksi maastakäsittelyharjoitukseksi.  

Siinä ne viime viikon kuulumiset olikin ja taas lomaillaan. Otsikon mukaisesti tällä viikolla on erinäisiä huoltotoimenpiteitä. Eilen oli rokotus ja raspaus. Itse en töiden takia päässyt paikalle mutta onneksi on ihanan joustava tallinpitäjä joka on toistaiseksi päivät kotona ja auttaa näissä juoksevissa menoissa. Lisäksi N oli paikalla korvat tarkkana ja kamera ojossa, joten sain sekä video- että kuvamateriaalia. 

Bondi käyttäytyi normaaliin korrektiin tapaansa ja poni rauhoitettiin raspaukseen vain kevyesti. Sudenhampaita ponilla ei näkynyt, mutta muuta kyllä. Oikealta ylhäältä on hetki sitten irronnut poskihammas mutta pysyvä hammas ei ole vielä kasvanut kokonaan. Vasemmalta ylhäältä on irtoamassa vastaava hammas "lähipäivinä". Vasemmalla oli myös piikkejä jotka olivat aiheuttaneet kurjan näköisiä limakalvovaurioita. Suu saa nyt olla hetken ilman kuolainta, onneksi nuo varmaan parantuvat nopeasti. Ei kuitenkaan ole kiva juttu että nuorelle on tuollaisia vaurioita päässyt tulemaan. Mielenkiintoista nähdä muuttuuko suu nyt kun hampaat on hoidettu. Ratsastaessa Bondi nimittäin on pelannut kuolaimella välillä aika paljonkin. Seuraavan kerran suuhun katsotaan jo kolmen kuukauden päästä. Haluan tarkkailla tilannetta nyt normaalia tiheämmin noiden vaihtuvien hampaiden yms. takia.

Perjantaina on seuraavan jännän aika, enkä pääse silloinkaan paikalle. Palkkatyö, tuo hevosenpitoon kiinteästi liittyvä välttämätön paha... Bondin on siis aika saada (etu)kengät jalkaan. Ponilla on oikein hyvä kavionlaatu ja elämä ilman kenkiä on sujunut hyvin, mutta kuulun siihen koulukuntaan jonka mielestä ratsulla on pääsääntöisesti (poikkeuksia voi toki aina olla) kengät jalassa ja hokit talvella. Vuolut ovat sujuneet hyvin ja kengittäjä on kehunut että B on ongelmaton tapaus, mutta katsotaan nyt miten naulaaminen sujuu. Harjoiteltu on koputtamalla ja naputtamalla mutta onhan se eri juttu kun oikeasti naulataan.    

Kujassa

Olimme hevosettomina aikoina varatulla lomareissulla joten Bondi sai yhteisen ekan viikon perään heti viikon loman. Eilinen reissultapaluupäivä oli niin hektinen etten ehtinyt tallille asti kun kiidin lentokentältä suoraan töihin muutaman tunnin myöhässä, mutta tallinpitäjä vakuutti että ponilla on kaikki ok ilman minuakin.

Ennen lomaa ehdin vielä käydä Bondin kanssa maanantaina pienellä metsälenkillä. Mies oli mukana rauhoittamassa hermoja, minun siis, koska poni suhtautui minimaastoon yhtä fiksusti kuin kaikkeen muuhunkin. Ainoa mikä ei ollut kiva juttu oli tiellä oleva vesilätäkkö, mutta selvisimme sen ohi. 

Tiistaina oli tarkoitus jo aloittaa lomailu, mutta tuli niin hyvä tilaisuus hypyttämiseen että se oli käytettävä. Tallinpitäjä oli nimittäin rakentanut kentälle kujan valmiiksi sopivilla väleillä ja kuja oli vielä rakennettu niin että siinä voi (periaatteessa) hypyttää yksin. Sain kuitenkin tallinpitäjän avuksi. Tämä olikin hyvä juttu koska yksin minulla oli lievästi sanottuna ongelmia saada Bondi ravilla saati laukalla kujaan. Ponia kiinnosti lähinnä kentänvierustan ruohotupsut. 

Kun vauhtia saatiin niin sitähän tuli! Toivottavaa olisi ettei poni esitä samankaltaisia pukkeja ratsastaja selässä koskaan! Mutta hienosti Bondi loikki kujan ja muutaman onnistuneen kerran jälkeen oli kiva aloittaa loma hyvillä mielin. Bondi kuumui hyppäämisestä jonkin verran, mutta hauskaa miten äkkiä sen kierrokset laskee. Muutama sekunti ja poni oli taas oma rauhallinen itsensä. Ai niin unohdin tietysti ottaa hypytysvideon! Ensi kerralla sitten.