Muutosta, ja pieni video

Tilanteet muuttuu nopeasti, nyt onneksi parempaan suuntaan. Kävin äsken nopeasti tallilla tarkistamassa Leon voinnin ennen ylioppilas- ja valmistujaisjuhliin suuntaamista. Vihdoinkin jalkovälin turvotus on lähtenyt laskemaan, jipii! Yöheinistäkin oli kelvannut suurin osa. 

Otin torstaina Leosta pienen videopätkän, liitän sen tähän alle. Näin meillä laidunnetaan ;)

 

Pientä takapakkia

Herkässä hevosessa on se "hyvä" puoli, että sitä oppii lukemaan nopeammin kuin hevosta joka ei näytä fiiliksiään. Leohan on tällainen herkkis, ja eilen seurasin sitä jo hiukan huolestuneena. Poni ei voi hyvin, tämän totesimme yhdessä tallinpitäjän kanssa. Ruoka ei taaskaan maistu kunnolla ja iltaheinät löytyivät eilen aamulla lähes koskemattomina. Onneksi laidunruoho sentään uppoaa. Tosin sitäkään ei uskalla määrättömästi antaa syödä kun maha ei ole vielä kunnolla tottunut vihreään, mutta eipä Leo hulluna ahmikaan. Ponin yleisolemus on jotenkin nuuppa, vaikkei kuumetta ole.

Tänään aamulla soitin Leoa hoitaneelle eläinlääkärille ja keskusteltiin tilanteesta. Kuultuaan ettei poni ole enää ollenkaan niin pirteä kuin klinikkapäivänä eikä haluaisi oikein liikkua ell päätti että aloitetaan muun lääkityksen (Oriprim+antihistamiini) lisäksi kipulääkekuuri, eli Metacamia. Katsotaan jos se vähän piristäisi Leoa. Kerroin että Leon jalkovälin turvotus ei ole laskenut, ja ell sanoi että tulehdusarvojen kohoaminen voi olla tästä "hyönteisvammasta" johtuvaakin. No, jos näin on niin Oriprimin kyllä pitäisi siinäkin tapauksessa tehota. 

Säälittää Leo-rassu. Ponilla ei ollut ennen sairastumista grammaakaan ylimääräistä kropassaan, ja sairastaminen kuihduttaa ponia silmissä. Toki yritän tuupata kaikkia mahdollisia lisärehuja mutta kun ei maistu niin ei maistu. Onneksi laitumen ruoho on tähän aikaan vuodesta melkoisen ravitsevaa. Juomaan olen saanut Leon kohtuullisen hyvin. Metacam piristi ponia selvästi hetkellisesti, mutta sen vaikutus on tietysti ohimenevää. Nyt vaan odotellaan että Oriprim alkaisi tehota.

Ensin, ja sitten

Tapahtui eilen: päivällä Leoa tarhasta hakiessa katselin että aika pirteän oloinen on, ja lämpökin oli normaali. Tallityöntekijä kertoi että Leo oli syönyt yön aikana kaikki heinät, kipeänä ollessaan se söi huonosti. Ajettiin kuitenkin Tampereelle kun meillä kerran se klinikka-aika oli, ja halusin että poni tsekataan. Klinikalla tehtiin yleistutkimus, keuhko- ja sydänäänet normaalit. Hengitystiet tähystettiin. Kurkunpään anatomia oli normaali ja henkitorvi siisti, pientä punoitusta oli mutta ei mitään mainittavaa. Leo käyttäytyi hyvin tähystyksessä, ensin meinasi laittaa vähän vastaan mutta tyytyi sitten osaansa. Olin hiukan hämmästynyt (ajattelin että varmaan pistää ranttaliksi!) mutta toki iloinen ponin fiksusta käytöksestä.

Eläinlääkäri oli sillä kannalla että Leolla on ollut joku pieni "pöpö" jota kuumuus ja siitepöly ovat pahentaneet. Vaikutti kuitenkin siltä että poni on hyvää vauhtia paranemassa eikä lääkitsemistarvetta nähty. Verikoe otettiin varmuuden vuoksi. Näytin ellille myös sunnuntaina havaitsemaani mäkäräisten aiheuttamaa tuhoa, eli Leon turvonnutta jalkoväliä. Hoidoksi tuli kylmätä vedellä päivittäin ja seurata että poni pissaa normaalisti eikä vehkeet tulehdu. Hankalaa kun takajalkojen väliä ei saa ötökkäloimellakaan suojattua. Sain onneksi tallikaverilta pikiöljy-sekoitusta ensihätään, ja laitoin jo oman pullon tilaukseen. Pikiöljy-rypsiöljy-seos kun karkottaa ötököitä aika hyvin ja samalla hoitaa noita jo syntyneitä vammoja.

Kyselin tietysti miten tästä jatketaan. Koska Leolla oli vain yksi varsinainen kuumepäivä, eikä silloinkaan kovin korkea kuume (38,9) niin ell sanoi ettei viikkojen sairaslomaa tarvita. Yksi kuumepäivä -> viikko lepoa pätee kuulemma vain silloin kun hevosella on ollut oikeasti korkea kuume, eli 39,5 ja siitä ylöspäin. Toki tämä riippuu hevosen normaalista ruumiinlämmöstä. Leon normaali lämpö pyörii lähellä 38 astetta. Leo on ollut torstaista lähtien pelkällä tarhaliikunnalla, eli levännyt jo viisi päivää. Sain siis luvan alkaa ratsastaa käyntiä jo tänään, edellyttäen tietysti että lämpö on on normaali.

Tapahtui tänään: tallille ajaessani eläinlääkäri soittaa. Verikokeen tulokset olivat tulleet ja tulehdusarvot ovat aika reilustikin koholla. Tietoa ei ole mikä arvoja nostattaa kun ponista ei eilen löydetty vikaa. Aloitettiin siis antibioottikuuri (Oriprimia), ja paikallinen ell saa tulla ottamaan uuden verinäytteen puolentoista viikon päästä. Siihen asti ei ole lupa liikuttaa kuin rauhallisesti käynnissä. Toivotaan nyt että arvot laskevat. Jos ei niin sitten palaamme klinikalle ja aletaan miettiä missä vika piilee. Onneksi poni kuitenkin voi nyt paljon paremmin kuin viikonloppuna, syö ja juo kunnolla ja lämpö on kutakuinkin normaali.

Huomista odotellessa

Leo voi paremmin, mutta edelleen lämpöä on. Ei paljon, mutta minusta sen verran ettei se ole normaalia. Leo on nyt syönyt ja juonutkin paremmin ja kuivumisvaara  näyttäisi menneen ohi. Mutta silti Leo ei vaan tunnu minusta ihan omalta itseltään (ja tuo lämpöily ihmetyttää, kun tänään ei edes ollut kuuma). Joten olen sitten ylitarkka hevosenomistaja tai en niin varasin huomiselle ajan ja käyn näyttämässä ponia Tampereen hevosklinikalla. Jospa saataisiin diagnoosi ja mahdollinen lääkitys/hoito-ohjeet.

Neljä päivää ratsastamatta ja hirveät vieroitusoireet! Tänään puhuin itseni vähän puoliväkisin ;) Leon karsinanaapurin, piensuokkitamman, selkään. Kiva tammuska oli, ja osaavampi kun luulin. Tarjouduin sitä joskus uusiksikin ratsastamaan. On aina niin kehittävää mennä muillakin hevosilla kuin omalla.

Muutos suunnitelmiin

Näköjään olin turhan optimistinen kun listasin viime postaukseen loppuviikon ohjelman... Kuten aiemmin mainitsin, Leo on tuntunut rasittuvan normaalia helpommin, ja puuskutellut. Lämpöjä olen mittaillut joka päivä ja ne ovat olleet normaalit kunnes torstaina mittarissa olikin sitten 38,9. Eli kipeä on.

Torstaina vielä ajattelin että ehkä kyseessä oli ohimenevä lämpöhalvauksen esiaste. Täällä on ollut todella kuuma. Leo piristyi kun viilensin sitä vedellä, ja lämpökin laski hiukan. Eilen ja tänään pieni kuume on kuitenkin jatkunut, lämpö sahailee normaalin rajoilta selväksi kuumeeksi (ei onneksi kovin korkeaksi kuitenkaan). Aamulla lämpö on alhaisin ja poni on pirteä, mutta tänäänkin tallinpitäjä joutui ottamaan Leon sisään ennen puoltapäivää koska poni muuttui aivan nuupaksi. Hengitys ei ole ihan normaalia, ja mielestäni hengitysäänet ovat rohisevat. Tämä voi kyllä olla vaan kuvitelmaa, koska kuuntelin pelkällä paljaalla korvalla henkitorvea. 

Suuri huolenaihe on ollut ponin kuivuminen. Aiemmin luulin että Leo juo hyvin, koska näen sen usein juomassa, mutta totesin joku aika sitten että se juo aika vähän, liian vähän, kerrallaan. Eilen Leo oli tosi kuiva ja pelkäsin jo että eläinlääkäri joutuu nesteyttämään ponia. Nyt kun on viikonloppu (luonnollisesti nämä tapahtuu viikonloppuisin) niin on aina riski olemassa että joku "lehmälääkäri" (eli ei niin hevosiin erikoistunut) päivystää, joten kovin mielellään ei päivystävää kutsuisi. Toinen vaihtoehto on lähteä ajamaan Hyvinkäälle.

Omenamehu- ja melassihöysteet saivat ponin juomaan vähän, muttei tarpeeksi. Tänään onneksi sain Leon juomaan paljon paremmin, kiitos yhden hevostutun vinkin. Tosi löysä pellava-greenline-velli melassilla ja suolalla höystettynä upposi aika hyvin. Lisäksi olen kerännyt Leolla ruohoa. Ruohossa kun on paljon vettä, ja tulee muutenkin syötyä kun normiheinä ei tunnu maistuvan. Tänään illalla Leo oli onneksi jo vähän pirteämpi kuin päivällä eikä ole enää niin kuivunut kuin eilen.

Oma diagnoosini on, että Leolla on jonkinlainen hengitysteiden infektio joka on mahdollisesti osittain tai kokonaan siitepölyn aiheuttama, ja kuumuus pahentaa yleisoireita, eli saa ponin väsyneeksi ja kuumeiseksi. Mutta en toki aio jäädä tämän oman puoskari-diagnoosini varaan. Maanantaina yritän saada Leolle mahdollisimman pian ajan Teivoon. Kunhan nyt vaan huomisesta sunnuntaista selvittäisiin ilman päivystävän kutsumista. Pitäkää peukkua!

Aurinkoa, mäkäräisiä ja treeniä

Olen koittanut totutella Leoa vihreään koska tallinomistaja on "varoitellut" että pian hevoset pääsee laitumelle. Muutama tallin hevonen lähtee muualle laiduntamaan ja oman tallin hevosista osa menee kokopäivälaitumelle joka on ihan tallin lähellä. Suurin osa, ja tähän joukkoon myös Leo kuuluu, laiduntaa tallialueella olevilla laitumilla, joita on muistaakseni neljä tai viisi. Näissä siis vuorotellaan hevosia, joten Leo pääsee vihreälle luultavasti muutamaksi tunniksi päivässä. Vihreälle totuttamista ovat vaikeuttaneet mäkäräiset, että ne on ärhäköitä! Leo-paran kainalot on ihan syöty jo ja niitä saa olla rasvailemassa, mutta kaipa tilanne rauhoittuu kun tottuu ötököihin. Loimikaan kun ei kainaloihin auta ja vielä en ole löytänyt ötökkämyrkkyä joka oikeasti toimisi.

Tiistaina meillä oli kolmen muun tallilaisen kanssa rataharjoitukset. Menemme kaikki samoihin aluekisoihin, joten päätimme mennä radat ja kuvata jokaisen suorituksen videolle. Edellisenä päivänä oli rankkasade ja kentällä oli niin valtava lätäkkö että jouduimme menemään maneesiin. Hiukan harjoitukset latistuivat kun jouduttiin menemään 60 metrin rata 50 metrin tilassa. Mutta eipä tuo nyt paljon haitannut etenkään tuttarin kouluohjelmassa kun siinä ei oikeastaan ole mitään erityistä joka vaatisi 60 metrin radan. Meidän rata ei mennyt mitenkään ihmeellisesti, mutta tulipa treenattua.

Viime päivinä keli on ollut aika hiostava ja se tuntuu vaikuttavan Leoon jonkin verran. Poni hengästyy normaalia helpommin ja hengitys on puuskuttavaa. Eilen Leo kuitenkin vaikutti aika normaalilta joten veikkaan että on tosiaan vaan näiden äkillisten lämpimien ilmojen sivuoireita. Kaipaan kuitenkin ponille vähän lisää energiaa joten aloin eilen lisätä Leon väkirehua. Poni on nyt saanut vain litran päivässä, kun entisellä omistajalla sai kisakaudella kolme litraa. Tuo kolme litraa on meidän treenillä varmasti liikaa, mutta koitan nyt aluksi lisätä puoli litraa ja katson miten se vaikuttaa.

Eilen kokeilin kuolaimena oliiviniveltä, ja otin myös alaturparemmin pois. Leo oli tosi hyvä suusta! Kevyt kädelle ja tuntuma säilyi hyvin. Vaahtoa tuli sopivasti eikä Leo tuntunut pelaavan kuolaimen kanssa joten oli varmaan aika vakaa sen suussa. Muutenkin ratsastus meni aika kivasti. Ihan perus-koulutreeni tehtiin. Vasemman laukan kanssa on vähän ongelmia, se ei jotenkin pyöri kunnolla.  Onneksi tulossa on kaksipäiväiset valmennukset ennen kisoja. Eli loppuviikon ohjelma on seuraavanlainen: tänään kävelypäivä, huomenna ja lauantaina kouluvalmennukset, sunnuntaina aluekisat.

Rata videolla

Kisaraportti

Kisojen viimeistelytreenit menivät aika lailla pieleen. Oli kuuma, Leo ei liikkunut mihinkään, ratsastaja oli tuskissaan ja tuumaili eikö kallis uusi satula nyt sovikaan. Satulansovittaja onneksi kurvasi paikalle varmistamaan vielä satulan sopivuutta. Sopihan se, joten vika oli taas kerran siellä satulan päällä (ja vähän siinä kuumassa säässä). Fiilis oli perjantai-iltana sellainen että olin valmis perumaan koko kisat. No, sitten ajattelin että yksi seuratason helppo C, sama se miten se menee. Letitin Leon ja päätin laittaa itse täyden kilpailuasun päälle. Näytetään ainakin hyvältä jos suoritus ei silmiä hivelekään!

Kisapaikalla Leo oli ensin tosi jännittynyt. Mieheni kommentoi kisojen jälkeen että olipa se aika pörheä. Ei varmaan viitsinyt kisojen aikana kommentoida kun näki naamastani että ei paljoa naurattanut... Leo teputti vieressäni pää taivaissa, ja pysähtyi välillä huutamaan eli pitämään todella kovaäänistä puhinaa. Kävi siinä jo mielessä että tuon selkään en kyllä mene! Pitäisi vaan muistaa että vaikka Leo on maastakäsin välillä aika hössö niin selkäännoustessa se siirtyy kuuliaisesti työmoodiin. Niin kävi tälläkin kertaa, kaikki oli ok heti kun istuin satulaan.

Jännittynyt hevonen ja mietteliäs ratsastaja

Verkassa Leo oli hiukan samanlainen kuin pari kisoja edeltänyttä päivää. Eli vähän löysä ja eteenpäinratsastettava. Pidin Leon entiseltä omistajalta saamani vinkit mielessä (kiitos Karo!) ja tein verkan hänen ohjeidensa suuntaisesti saaden ponin vähän paremmin hereille ja reipastumaan. Ensin "perusverkka", sitten vähän kävelyä, sitten toinen verkka jossa vähän radan asioita läpi ja sen jälkeen omaa vuoroa odottamaan päästämättä enää ohjia pitkäksi ja tuntumaa pois. Ihan hyvä taktiikka. 

Radalle mennessä Leo reipastui sopivasti  vähän lisää, mutta pysyi silti kuulolla ja avuilla. Jossain vaiheessa rataa sain hiukan enemmän ratsastaa eteen, mutta ei meno videolta katsottuna ihan järkyttävän tahmealta näyttänyt. Olin radalla tosi rauhallisella mielellä koska tunsin että Leo kuunteli. Sain jopa ihan oikeasti vähän ratsastettua normaalin matkustelun sijaan, ja mietittyä yksityiskohtiakin. Silti esim. eka laukannosto tuli vähän roiskaistua, arvostelupaperissa lukikin "valmistele paremmin". 

Helpottuneena radan jälkeen :) Mies oli ottanut Leosta aika monta jalatonta kuvaa... Kun ei kuulemma mahtunut muuten kuvaan ;)

Radan jälkeen olin tyytyväinen, tiesin että ihan mukavasti meni. Kävelytin Leoa ja mies kyttäsi arvostelulappua. Pisti mokoma vielä arvailemaan prosenttejani... Sanoin että kutosella alkaa, mutta ihan noin hyviä prosentteja en odottanut (67,50 %). Voittajalla oli puoli pistettä enemmän kuin meillä. Omat numeroni vaihtelivat välillä 5,5 (askeleen pidennys keventämättä) ja 8 (kolmikaarinen ravissa & toinen laukannosto). Selvästi oli hiukan seurakilpailulisää pisteissä, sinänsä jännä kun helppo B-luokan arvostelu (sama tuomari) oli kuulemma tosi tiukka. Olin oman suoritukseni jälkeen sijalla 2 joten päätimme jäädä odottamaan tuleeko sijoitus. Sen verran harvoin noita rusetteja saa että jos on mahdollisuus päästä palkintojenjakoon niin sinne myös mennään! Niin sitä sitten odoteltiin lähes 1,5 tuntia eikä kukaan mennyt ohi joten satula selkään ja sinistä rusettia hakemaan.

Huvittavaa että tällainen ihan samanlainen palkintojenjako-kuva on olemassa. Ilmeet ja asennot on samat mutta poni vaan eri eli Goldy :)

Kunniakierros

Kisoista jäi hyvä fiilis, ja nyt on mukavampi mennä sunnuntaina ekoihin aluekisoihin. Sieltä en odota suurta menestystä, kunhan nyt selvittäisiin pitkästä radasta kunnialla ja saataisiin tehtyä siisti rata. Eilen palauteltiin puolentoista tunnin maastokävelyllä, ja huomenna on tallilaisten yhteiset ratatreenit sunnuntaita varten.

Hyvä kisapäivä!

Leon kanssa tänään seurakoulukisoissa Helppo C:1, oltiin parinkymmenen lähtijän joukosta toisella sijalla tuloksella 67,50 %. Leo oli kuuliainen ja saatiin tehtyä hyvät tiet ja kohtuullisen siisti ja rikkeetön rata. Super-Leo! Kisaraportti seuraa myöhemmin kun saan kuvat koneelle.

Uusi satula vol 1

Viime viikolla kauan odotettu uusi satula sitten saapui. Toimitusajaksi luvattiin muutama viikko, joka oli käytännössä lähes kuusi viikkoa. Sunnuntaina satulansovittaja sitten tuli tallille satula mukanaan ja pääsin ihailemaan uudenkarheaa Prestige D1 Iceland-satulaa. Oi että se on niin nätti! Satulan istuinosa on ihanaa vasikannahkaa joka on pehmeää ja hiukan "tahmeaa" joten penkissä pysyy hyvin, mutta samalla tuollaiseen nahkaan jää jälkiä suht helposti. Ensimmäistä naarmua odotellessa...

Ihana takakaari :)

Katsoimme satulansovittajan kanssa vielä satulan sopivuuden. Satula asettui helposti oikeaan kohtaan selässä, pitää vaan muistaa ettei koita keinotekoisesti sijoittaa satulaa yhtään oikeaa kohtaa taaemmas saadakseen lavalle liikkumatilaa. D1:ssähän on tosi hyvä lapatila, lavan kohdalla on paneelissa tavallaan "kuoppa" joka antaa tilaa lavan liikkeelle. Toinen muistettava asia on vyön kiristys; aina taaimmainen vastinhihna ensin.

Ratsastin satulalla sunnuntaina käyntiä vajaa puoli tuntia, ja toisen käyntiratsastuksen tein maanantaina. Tiistaina meillä oli hyppytunti ja siellä menin vielä vanhalla satulalla. Eilen kaverini ratsasti Leolla (vanhalla satulalla, koska haluan itse sisäänratsastaa uuden), joten en vielä päässyt ravailemaan uudella satulalla. Tänään se suuri hetki sitten koittaa kun pääsen ravaamaan ja varmaan hiukan laukkailemaankin ihanaisella Prestigellä!

Uusi satula on kyllä aika erilainen kuin Leon vanha. Vanha on "lättänämpää" mallia ja siinä pääsee tavallaan lähemmäs hevosta, kun taas uusi satula on paljon muhkeampi ja korkeampi. Toppaukset oli laitettu tehtaalla aika täyteen, joten voi olla että niitä sisäänratsastuksen jälkeen vähän muokataan jos satulaseppä katsoo sen tarpeelliseksi. On tässä hiukan totuttelemista, mutta ehdottomasti uusi satula tuntuu paljon vanhaa paremmalta. Satulassa asettuu luontevasti oikeaan asentoon. Vanhan satulan jalustinhihnan koukku on tosi takana ja minun on ollut vaikea pitää jalkaa oikeassa kohdassa. Vielä kun satula on etupainoinen (koska se on liian leveä Leolle), minulle käy etenkin siirtymissä helposti niin että jalka menee taakse ja ylävartalo heilahtaa eteen.   

Niin mukava kuin minusta onkin istua uudessa satulassa niin tärkeintä on tietenkin että se sopii Leolle ja poni tykkää liikkua sen kanssa. Vähän jännittää pysyykö satula Leon selässä hyvin paikallaan myös ravissa ja laukassa. Vanha satula kun pyörii jonkun verran geelistä huolimatta. Ja saa nähdä mitä poni pidemmällä aikavälillä tykkää uudesta satulasta. Satula on toki sovitettu ja istuu ponin selkään hyvin, mutta muutos entiseen on tosiaan aika suuri. Nyt ei siis muuta kun sisäänratsastusta. Jatkan raportointia aiheesta ensi viikolla.

Seuraava hankinta on mustat suitset...

Eläinlääkäri kylässä

Leo raspattiin maanantaina. Jos nyt oikein muistan niin edellinen raspaus oli lokakuussa, eli siitä ei ollut kulunut kuin reilu puoli vuotta. Poni kuitenkin puree mielestäni hiukan kiinni vasemmalta (myös Leon läpiratsastaja sanoi samaa), ja halusin muutenkin ell:n arvion sopivasta raspausvälistä.

Rauhoituspiikkiä pistettäessä Leo laittoi vähän vastaan, mutta niin vähän että riitti kun pidin napakasti riimusta kiinni. Pyysin tuikkaamaan suht pienen määrän rauhoitetta, ja laitettiinkin vain hiukan shettisannosta pienempi. Ehkä hiukan enemmän olisi voinut laittaa, täytyy muistaa seuraavalla kerralla. Nätisti Leo kyllä oli tuollakin määrällä, mutta hiukan jaksoi kiskoa päätä telineeltä varsinaisen raspauksen aikana. Vähän piikkejä löytyi mutta ei mitään suurempaa. Sopiva raspausväli voisi olla 9-12 kuukautta, sovimme että tarkkailen tilannetta. 

Ennen sähköraspausta ell kävi huolellisesti Leon hampaat läpi. Vasemman puolen sudenhampaan ien oli hiukan "ulkoneva" ja pääsin sitä itsekin katselemaan. Molemmilla puolilla oli poskissa pientä purujälkeä. Tätä tuumailimme ell:n kanssa vielä raspauksen jälkeenkin. Laitoimme Leolle suitset päähän ja katsoimme miten kuolain sijoittuu suuhun. Meillä pääasiallisesti käytössä olevan Baucher eli varsinivel oli Leon suussa hyvässä kohdassa, ja tällä kuolaimella Leo toimiikin hyvin. Haluaisin kuitenkin käyttöön jonkun vaihtoehtoisen kuolaimen, nykyään kun käsittääkseni suositellaan että kuolaimia vaihdeltaisiin. Kolmipala Leolla on, mutta se ei tunnu oikein sopivan ponille. Ratsastaessa kuuluu kauheat pureskeluäänet...

En ole mikään kuolainekspertti, joten kävin eilen paikallisessa ratsastustarvikeliikkeessä juttelemassa ja sain kaksi kokeilukuolainta testiin. Kokeilussa on oliivinivel, sekä Sprengerin Auriganista tehty kolmipala. Tuo kolmipala siksi, että koitan tuntuuko poni paremmalta jos vaihdan rosterisen kolmipalan Auriganiin. Voi olla ettei ole vaikutusta jos kolmipala ei ylipäänsä oikein sovi. Suuremmat odotukset kohdistuvat oliiviniveleen. Sopivan kuolaimen löytyessä haluaisin mieluummin muun kuin rosterisen kuolaimen. Valinnanvaraa ei vaan näköjään pienisuiselle ponille ole niin paljoa! Selasimme Sprengerin kuvastoa ja totesimme että aika harvasta kuolaimesta saa kokoa 11,5.

Ell muuten ehdotti myös että koitan millainen poni on jos otan alaturparemmin pois. Lisäksi keskustelimme poskihihnojen pituudesta. Ell oli sitä mieltä että niitä voisi ehkä pidentää reiällä, mutta näytti että se on vähän siinä ja siinä. Täytyy nyt rauhassa vähitellen kokeilla eri versioita.

Loppuviikko

Blogi laahaa vähän perässä kiireiden takia. Kirjoittelen loppuviikon kuulumiset nyt kerralla niin pääsen seuraavassa postauksessa kirjoittamaan uudesta satulasta. Kyllä, se saapui lähes kuuden viikon odotuksen jälkeen! Mutta siitä myöhemmin.

Perjantaina oli kotivalmentajan koulutreenit. Aloitettiin tekemällä ravissa volttikahdeksikkoa jossa kiinnitettiin huomiota hevosen taipumiseen koko rungosta, ja tietysti keskellä hevonen piti suoristaa ja sitten asettaa uuden voltin suuntaan.

Tästä jatkettiin pohkeenväistöllä, käynnissä. Lähdettiin väistämään keskihalkaisijalta ja väistön aikana asetusta muutettiin muutaman askeleen välein niin että asetus oli välillä väistön suuntaan ja välillä siitä pois. Hyvää jumppaa, jota aion koittaa myös ravissa.

Seuraavaksi pyrittiin hakemaan hyvää kunnollista ravia. Liian helposti annan Leon mennä pientä ravia, vaikka pienellä vaivannäöllä irtoaisi tosi paljon parempaa liikettä. Keskiraveja tehtiin myös hiukan ja puhuttiin valmentajan kanssa siitä miten niissä oppisi istumaan... Leollahan on upeat lisäykset mutta en ole tosiaan vielä oppinut "leijumaan" ravissa hevosen mukana vaan lähinnä pomppimaan perunasäkki-tyylisesti. Tulevien aluekisojen keskiravi vähän kauhistuttaa, pitkällä radalla kokonainen lävistäjä...

Lauantaina olin taas koko päivän kisajärjestelyissä kiinni. Väsyneenä annoin itselleni luvan laiskaan liikutuksen, joten kävelytin Leon ja juoksutin sitä kentällä hiukan. Ei ollut Leokaan pirteimmillään. Oli varmaan taas saanut päivän liikunta-annoksen täyteen tarhassa poukkiessaan.

Sunnuntaina olikin sitten uuden satulan testausta, siitä lisää heti kun ehdin kirjoittaa enemmän.

Tarhajumppaa

Kisasuunnitelmia

Eilen päivällä huomasin että Leon vuosimaksu oli päivittynyt Kipaan. Eipä sitten auttanut muu kuin käydä ilmoittautumassa meidän ensimmäisiin aluekisoihin... Luokkana on Tutustumisluokan kouluohjelma. Vähän jännittää kun se on pitkällä radalla, ja pitäisi esittää keskiaskellajit. Onneksi on pari viikkoa aikaa treenata. Ennen aluekisoja mennään seurakisoihin ratsastamaan yksi treenirata alle. Tosin siellä on eri ohjelma, Helppo C:1. Se onkin aika kiva eikä kovin vaikea.

Leo oli maanantaina vapaalla. Tiistaina saatiin poni vihdoin kesäkenkään! Leolla on siis ollut tähän asti hokit, koska ne olivat kuluneet niin lyhyiksi etten vaan kertakaikkiaan saanut kierrettyä niitä pois. Kengityksen jälkeen ratsastin kevyesti kentällä kaikissa askellajeissa ja käytiin yhden tallilaisen kanssa pitkät loppukäynnit maastossa. Leo oli taas niin fiksu ja rauhallinen!

Eilen oli puomipäivä. En tiedä miksen saa aikaiseksi harrastaa puomitreenejä enempää, se on meinaan kivaa hommaa! Edellisestä kerrasta oli kai jo 3 viikkoa. Nyt aion ryhdistäytyä ja pitää kiinni siitä että puomeja (ja myöhemmin toivottavasti pieniä esteitä ;) mennään kerran viikossa. Meillä kyllä piti olla tässä kolmen viikon aikana yksi estetunti, mutta se peruuntui niin siitäkin johtuu tuo pitkä väli. Ensi viikolla toivottavasti päästään taas hyppelemään valmentajan silmien alle.

Leo oli mukavan reipas puomeilla ja hyvä ratsastaa. Olen ratsastanut kentällä viimeiset pari-kolme viikkoa, ja mietin maneesiin mennessä mahtaako Leo kytätä takaovea kun se aiemmin on joskus kyttäillyt. Ei kytännyt yhtään. Taitaa olla pikkuhiljaa sopeutumiskausi ohi ja nyt kun Leo on kotiutunut niin voi ottaa rennosti. Leo alkaa kyllä pikkuhiljaa muistuttaa varsinaista ponitädin unelmaponia, se on käyttäytynyt nyt niin hyvin ja ollut hyvä ratsastaa.

Superponi!

Varoitus; edellisen postauksen hehkutus jatkuu... Joitakin viikkoja sitten kirjoitin maastoilun haasteista ja siitä kuinka sekä Leo että minä jännitämme. Pariin viikkoon emme ole käyneetkään pitemmällä maastossa, mutta olen ratsastanut Leoa paljon pellolla ja talutellut ponia lähimaastoissa. Ehkä tästä on ollut hyötyä, tai sitten Leon hyvä ratsastettavuus on tuonut minulle itsevarmuutta myös maastoon ja poni on alkanut vähän luottaa minuun. 

Oli miten oli, eilen mentiin ekaa kertaa ikinä koko maastolenkki, reilu 8 kilometriä tiellä, metsässä, joenrannalla, sillalla ja pellolla kohdaten niin vieraita hevosia, romuauto, mopoautoja kuin traktorikin. Ja mitä teki Leo? No ei niin mitään! Töpsötteli reippaana menemään, eikä kytännyt MITÄÄN! Tuo on yksi Leon ihana piirre, se ei juurikaan turhia tuijottele. Muutamaan otteeseen Leo tuntui hiukan jännittyneeltä mutta rentoutui nopeasti kun keksin vähän jotain pientä tehtävää viemään ajatukset pois jännäyksestä ;) Oli niin ihana maasto ja vieläkin on superhyvä mieli. Mahtava Leo!

Hehkutusta

Niinkuin kaikki hevosenomistajat tietävät, hyvistä hetkistä on nautittava. Ei koskaan tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu ja kuinka kauan onni jatkuu. Joten nyt kun menee hyvin niin pakko hehkuttaa oikein kunnolla!

Leo on toiminut viikonlopun valmennusten jälkeen niiiiin hyvin! Ihan kuin joku uusi maailma olisi auennut. En ole nähnyt ratsastustani videolla koska en ole muistanut pyytää ketään kuvaamaan, mutta tunne selkään on se että Leo liikkuu ja toimii paremmin kuin vielä kertaakaan lyhyen yhteiselomme aikana. Tallikaverien lausunnot tukevat omia tuntemuksiani. Useampi on maininnut että meno näyttää hyvältä.

Salaisuus on se (hemmetin) ulko-ohja, joka kauhukahvan ansiosta pysyy nyt tuntumalla. Toki pyrin välillä irrottamaan otteen, koska kisoissa en voi roikkua satulaan kiinnitetyssä alaturparemmissä... Mutta on se vaan hienoa ratsastaa kun poni on ison osan ajasta peräänannossa sen sijaan että pää kohoaa ylös ja takapää jää talliin! Toki töitä saadaan tehdä nyt ja jatkossakin, ja paljon, mutta on ihanaa huomata että edistymistä tapahtuu.

Leo oli muuten tänään taas niin mainio. Kun tulin tallille niin poni söi tarhassa viimeisiä päiväheiniään. Viisi minuuttia myöhemmin se löhösi silmät ummessa hiekalla, ruokalevolla siis. Hetken annoin ponin torkkua mutta vartin päästä menin kyselemään josko olisi heräilyn aika. Leo avasi kyllä silmänsä, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen ylös. Sain istua viereen ja rapsutella rauhassa. Vasta kun laitoin riimun päähän Leo kampesi itsensä huokaisten jaloilleen. Niin söpö :)