Heinä(kuun)hommia

Kesä on mennyt tosi hyvin! Bondi on edistynyt oikein hienosti ja olen todella tyytyväinen poniin. Treenailtu on, mutta yhden viikon vietimme heinäkuussa molemmat kesälomaa, eli minä olin reissussa ja Bondi vietti helteisimmän ajanjakson kokonaan vapaalla. Hevoset laidunsivat välillä yöllä ja olivat tallissa päivät, koska oli niin kuumaa, puhumattakaan paarmoista. Jouduin ostamaan Bondille hyönteisloimenkin noiden ilkiöiden takia.

Ennen lomaa tapahtui parissa viikossa aika paljon. Harjoittelimme laukkaa, joka on meille yhdessä vielä aika uusi juttu. Laukannostot ovat koko ajan helpompia, mutta olisi kyllä hyödyllistä päästä maastoon laukkaamaan pitempää suoraa. Juuri nyt meillä ei ole lähimaastoissa mahdollisuutta, mutta kunhan pellot on puitu päästään sänkkärille (kunhan kuski rohkaisee itsensä). Tunnilla sain yllättyä iloisesti kun Bondi teki tosi nätin volttikahdeksikon ravissa. Niin se vauva kasvaa ja oppii!

Olemme jatkaneet maastoilua ja se on sujunut oikein hyvin. Ollaan oltu lenkillä hevoskaverien kanssa, ja hevoskaverin puutteessa ihmiskaverin kanssa. Ihan yksinkin olin kerran, ja ravikin on sujunyt hyvin niin yksin kuin kaverienkin kanssa. Tallin lähellä olevaa siltaa Bondi ei uskaltanut ylittää kun ei ollut toista hevosta/ihmistä menemässä ensin, mutta kun tulin alas selästä ja talutin niin ylitys sujui hyvin. Bondilla on onneksi hyvä luotto ihmiseen, se seuraa kyllä kun näkee että minä uskallan sillan yli.

Kengityskin oli taas, ja se sujui viime kerran tapaan mallikkaasti. Naulauskaan ei saa ponissa enää suurempia reaktioita esiin.

Laitumet alkavat köyhtyä ja on aika alkaa miettiä sisäruokintakautta. Meillä syödään ainakin loppuvuosi kuivaa heinää, jossa ei muuten ole moitittavaa mutta hiukan valkuaisköyhää se on. No, valkuaista saa pussista ja tarkoituksena on ottaa syöttöön Rypsi-Krono. Viime talvena Bondi sai Norra Pure Proteinia mutta tuo rypsi on halvempaa varsinkin kun syöttömäärä on nyt isompi, niin ajattelin koittaa sitä. 

Koulusatulan etsintäkin saatiin toistaiseksi päätökseen! Haaveilin Equipe Emporiosta, mutta siinä oli hieman liian pyöreät toppaukset Bondin selkään, ja itse en saanut hyvää asentoa. Luulen että 16" penkki oli vähän pieni jopa minun kokoiselleni. Tilasin seuraavaksi sovitukseen meidän estesatulan koulumallina, eli 16,5" Tekna LeTekin. Tästä sitten teinkin kaupat ja satula oli mukavan edullinenkin. Hinta jäi alle tonnin uutena. Etuna tässä satulassa on sama kuin estepenkissä, eli vaihtokaaret.

Erilainen juhannus

Tuli sitten käytyä juhannusviikonloppuna tallilla joka päivä 4 kertaa. Varhain aamulla, pari kertaa päivällä, viimeisen kerran iltamyöhään. Onneksi on lyhyt matka!

Keskiviikkona pari kaveria tuli katsomaan Bondia. Laitumelta pääsimmekin sitten noukkimaan yksisilmäisen ponin. Vasen silmä oli turvonnut lähes umpeen ja poni avasi sen vain vaivoin. 

Soitin päivystäjälle, joka epäili ötökän pistosta, kehotti pitämään sisällä hämärässä ja antamaan allergialääkettä. Itseäni hiukan epäilytti, kun silmävammojen kanssa ei tunnetusti saa aikailla. Päätin kuitenkin jättää Bondin yöksi talliin ja käydä aamulla ennen töitä katsomassa tilannetta ja päättämässä mitä teen.

Silmä torstaiaamuna

Aamulla silmä oli lähes yhtä turvoksissa joten ei muuta kuin eläinlääkärijahtiin. Onnistuin saamaan ajan iltapäiväksi, tosin matkan varrella eläinlääkärikin vaihtui. Ell värjäsi silmän ja sarveiskalvosta löytyi pistemäistä naarmua. Mihin lie poni silmänsä tökännyt. Bondin syke oli hiukan koholla ja ell sanoi että nuo silmäjutut on usein aika kivuliaita, joten poni sai kipulääkettä suoraan suoneen ja Metacam-pullon seuraavia päiviä varten.

Silmä torstai-iltana kaksien antibioottitippojen jälkeen

Jälleen kerran Bondi osoitti kuinka hyväluonteinen on! Sain koko neljän vuorokauden ajan yksin huuhdeltua silmän ja laitettua antibioottitipat. Juhannusaattona laitoin ponin  takaisin laitumelle, huputettuna ja vasemman silmän kohta lisäksi vielä teipattuna umpeen. Yöksi hain Bondin sisään. Tämäkin sujui niin hienosti, rauhassa poni vietti yöt vaikka oli yksinään tyhjässä tallissa.

Perjantaiaamuna tilanne oli jo paljon parempi

Lääkitys loppui muutama päivä sitten ja tilanne näyttää nyt normaalilta, toivottavasti näin myös jatkuu. Vaikka jokainen toivottavasti tietää että silmävammat on tutkittava 24 h kuluessa, niin muistutan tästä vielä; kutsukaa eläinlääkäri paikalle mahdollisimman pian (ja tarkistakaa laitumella olevat hevoset päivittäin vaurioiden varalta)! Hevosen silmävammat etenevät nopeasti. Bondinkaan silmässä ei isoa vauriota näkynyt mutta silti tulehdus oli jo päässyt alkuun.

Väsähtänyt voipulla

Kevään kuvista näkee että Bondi oli välillä aika mielenkiintoisen värinen kesäkarvaa kohti mentäessä. Nyt kun karva on kunnolla vaihtunut niin keltuaisponihan siitä tuli, tai voipulla kuten tätä laitumella viihtynyttä yksilöä välillä kutsun. Tuo keltuaisponi tulee muuten siitä että vuosia sitten eräs paikallinen valmentaja tapasi kutsua ko nimellä Goldy-poniani...

Bondi on tosiaan ollut laitumella nyt jo kuukauden. Jonkin aikaa stressasin ponin turpoamista, mutta nyt tilanne tuntuu tasoittuneen. Meillä on hyvä lauma koottuna köyhemmälle laitumelle. Ruoho ei ole korkeaa mutta sitä on kahdella lohkolla sen verran että saavat syödäkseen tarpeeksi kun vaihdetaan parin viikon välein. Bondi viettää lähes 24/7 turpa maassa joten nyhtölaidun on sille erittäin sopiva ja riittävä.

Lihoamisstressin hiukan loitottua sain uuden paniikin aiheen. Bondilla on tosi hyvät kaviot, mutta täällä on ollut tosi kuivaa ja sunnuntaina huomasin että toinen takakavio on lohjennut vaakasuunnassa kannasta varpaan suuntaan aika inhottavasti. Kerrankin oli niin hieno tuuri että kengittäjä oli juuri tallilla! Hän vuoli lohkeaman niin ettei se toivottavasti enää jatka matkaansa. Jos jatkaa niin laitetaan paikka ja rengaskenkä. Toivotaan parasta. Annan kavioille nyt vähän kosteuskuuria. Ämpärissä seisotus oli vähän liian haastavaa ilman apukäsiä, mutta tallinpitäjän vinkistä laitoin kavioon litimärän vaipan ja annoin sen olla jalassa parikymmentä minuuttia. Bondi sieti tämän hienosti! Torkkui vaan käytävällä samalla kun aikani kuluksi letitin ponin tukkaa.

Kas näin kavio kosteutuu futisvaipassa :D

Treenit meillä on jatkuneet laidunkauden ajankin normaalisti, voisin niistä kirjoitella seuraavaksi. Bondi on laiduntamisesta tosi väsynyt ja eteenpäinpyrkimys on ollut vähän puutteellista, joten se on vähän aiheuttanut haastetta vaika poni on muuten toiminut hienosti. Olen jopa miettinyt että otan Bondin välillä yöksi sisään jotta se saisi levättyä kunnolla. Ei selvästikään ole kevyttä olla ulkona ja syödä 24 h vuorokaudessa! 

Onnellinen!

Eilen juttelin tallinpitäjälle maastossa, että enpä olisi viime kesänä uskonut omistavani seuraavana kesänä nelivuotiaan ponin. Saati sitten että asiat sujuvat niin hyvin, pärjään nuoren kanssa, ja poni on fiksu, toimiva ja luottavainen. Olen niin tyytyväinen Bondiin kaikin puolin!

Ja kyllä, maastossa! En tiedä kiinnittikö kukaan sanaan huomiota ensimmäisessä lauseessa. "Maastoilua" on harrastettu harvakseltaan kevään mittaan pienissä erissä tallin viereisellä tiellä (ja kerran kesälaitumella :D). Eilen tallinpitäjä lähti Bondin laidunkaverin kanssa seuraksi ihan oikeaan metsämaastoon. Vaikea sanoin kuvailla kuinka onnellinen olin kun kaikki sujui niin hyvin; Bondi oli reipas mutta rento ja ratsastajakaan ei juuri jännittänyt. Toivon että maastoilu tulee nyt kesän mittaan tutuksi hommaksi ja pääsemme myös pidemmille retkille parempien maastojen pariin. Eilinen reissu kesti vain reilu puoli tuntia ja pienet polut olivat sen verran kivikkoisia että menimme vain käyntiä. Tuollainen metsäpoluilla tepastelu tosin on mitä parhainta koordinaatio- ja lihaskuntotreeniä Bondille. Muutamat puunrungotkin ylitimme. Takaisin tullessa Bondi kyllästyi kapuamaan yli ja hyppäsi sen sijaan viimeisen rungon kohdalla kunnon loikan :D

Kuvatodisteet tietty unohtuivat, mutta eiköhän näitä reissuja ja kuvausmahdollisuuksia tule lisää!

Toukokuun kootut

Täytyypä ottaa kalenteri avuksi niin muistan mitä kaikkea on tapahtunut. Eli tässä tiivistys menneestä viidestä viikosta:

Aika pian viime päivityksen jälkeen kävi kurja onnettomuus, kun Bondi ja ratsuttaja kaatuivat. Täysin vahinko siis kyseessä. Bondi kompastui laukkakaarteessa eikä yrityksestä huolimatta onnistunut säilyttämään tasapainoaan. Ilman loukkaantumisia tilanteesta ei selvitty, mutta tällaista se vaan joskus hevosten kanssa on. Bondin vammat onneksi olivat pieniä, pari revähtymää jotka ovat parantuneet hyvin.

Kaatumisen jälkeen otettiin vähän normaaliakin kevyemmin. Bondi hierottiin, ja hieroja tulee uudestaan ensi viikolla. Samalla tarkistetaan satulan sopivuus ja mahdollisesti sovitetaan paria koulusatulaa. Sain Leon vanhan Equipen myytyä ja hinkuan Bondille koulusatulaa vaikka en kyllä ihan ymmärrä miksi haluan taas ryhtyä satulansovitusrumbaan kun sopiva estesatula on olemassa... 

Bondi on myös raspattu. Eläinlääkäriltä tuli todella hyvää palautetta. Kuulemma oikein kaunis hammasrivistö kaiken kaikkiaan! Kaikki maitohampaat eivät ole vielä vaihtuneet ja taaimmaiset poskihampaat ovat tulossa. Alakulmahampaat eivät ole vielä puhjenneet, ylös on. Seuraavaa raspausta suositellaan 6-8 kuukauden päästä mutta aion kyllä seurailla tilannetta piikkien suhteen. Bondilla on takaa aika ahtaat posket joten pienetkin piikit tekevät helposti naarmua. Eläinlääkäri myös mittasi Bondin suun. Kuolaimen suositeltu paksuus on ruhtinaalliset 11 mm... Ei tullut kyllä yllätyksenä, tiesin ettei paksu kuolain ole tuohon suuhun hyvä.

Vihreään totutus aloitettiin jo hyvissä ajoin ja nyt Bondi onkin ollut jo viikon laitumella 24/7. Toki hevoset otetaan sisään jos keli on kovin kurja, kuten viime sunnuntaina kun satoi koko päivän oikein kunnolla. Bondin yksintarhaus tuli nyt onneksi päätökseen ja poni laiduntaa tallinpitäjän suokin ja pikkuponin kanssa. Bondia ei kyllä kaverit juuri kiinnosta, hän keskittyy lähinnä syömiseen.

Suuri ylpeydenhetki koettiin, kun Bondi kengitettiin ekaa kertaa kerralla ympäri. Meni niin hienosti! Etusten naulauksessa syötin ponille namuja, takaset naulattiin ilman herkkuja. Kertaakaan Bondi ei repinyt jalkaa tai ollut muuten hankala, ainoastaan luimuun painuvat korvat ja nyrpeä ilme paljastivat ettei naulaus ollut ihan parasta maailmassa. Upeaa nähdä miten poni vaan tämänkin oppii vaikka vielä talvella pelkäsin tuleeko kengityksestä ilman rauhoitusta koskaan mitään!

Ai niin muuten, viikko sitten Bondi täytti virallisesti 4 vuotta! Ja minä ajattelin että onpa se jo vanha, ei mikään varsa enää :D

Pääsiäinen

Loman aikana ehdittiin vaikka mitä! Torstaina meillä oli vihdoin tunti, ensimmäisen tänä vuonna. Nyt on pyrkimys käydä tunnilla kerran viikossa mahdollisuuksien mukaan. Harjoiteltiin tunnilla hieman avon alkeita. Vasempaan sujui tosi hienosti, oikea oli vähän haastavampi. En ollut tästä yllättynyt koska oikea tuntuu meille muutenkin hankalammalta kierrokselta. Bondi oli lisäksi, ehkä lämpimän sään ja paksun turkin vuoksi, hieman tahmea ratsastaa. 

Perjantaina saimme Liisan (Täti tuuppaa-blogista tuttu) käymään. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Liisa näki Bondin livenä, ja poni esiintyi tietysti edukseen omana ihanana itsenään. Sovitimme Bondille Reinon satulaa ja se vaikutti istuvan aika kivasti. Luulenpa että hankin Equipe Emporion kokeiluun kunhan saan Leon vanhan koulusatulan myytyä. Leon Equipe Olympiahan ei Bondille sitten lopulta käynyt, mutta Emporio on hiukan eri mallinen.

Perjantaina ratsastin vain hetken kentällä ja Liisa otti meistä kuvia. Hienoa saada ratsastuskuvia pitkästä aikaa! Kävimme myös pienellä maastolenkillä eli kävelimme tallitietä metsän reunaan ja takaisin. En viitsinyt tehdä paljoa perjantaina vaikka Bondi oli edellistä päivää pirteämpi. Halusin että ponilla olisi virtaa vielä lauantain ratsutuksessakin. 

Ratsutus sujui hyvin, laukkaa ja laukannostoja harjoiteltiin ja hieman väistätystä. Bondi ei ole ratsastajan kanssa kovin paljoa laukannut, mutta koska ponilla on luontaisesti vahva takaosa ja voimakas laukka niin hyvin sujui. Ratsuttaja tosin oli ihmeissään että eikö tämä yhtään rieku kun laukkataukoa on ollut! Mutta eihän Bondi.

Eilen ohjelmassa oli irtohypytystä. Poni verrytteli ensin hetken liinassa ja esitti muutaman hienon kevätjuhlaliikkeen tyyliin "Bondi the flying connemara". Ihanaa kun nuorella on energiaa ja elämäniloa! Tätä mieltä olen siis niin kauan kun noita muuveja ei esitetä ratsastaja selässä :D Hypytyksessä oli ensin pieniä haasteita koska Bondi luikahteli kujan sivusta kentän päätyyn syömään ruohoa, mutta kun saimme kaikki kolot tilkittyä keskittyi poni hyppäämiseen ja hyppäsikin kivasti ja hyvällä energialla. 

Ratsastuskuvat Liisa Enkvist, hyppykuvat Nina Mäki-Kihniä

Suunnittelematon loma

Otsikossa on mahdollista draamapotentiaalia, mutta onneksi mistään sellaisesta ei ole kyse. Bondi on nyt ollut liikuttamatta viikon, syynä yksinkertaisesti sattumusten sarja. Ensin oli suunniteltu vapaa, seuraavana päivänä (täydellinen kevätpäivä +15 joka suorastaan huusi ratsastamaan!) etukenkä irti, sitten odoteltiin kengittäjää ja seuraavaksi iskikin takatalvi. Meillä tuli 15 senttiä lunta ja kenttä on nyt veden ja loskan peitossa. Eilen kävin Bondin kanssa kentällä. Pienellä lumettomalla läntillä pärjättiin kyllä, mutta kun 10 metrin kävely sohjossa sai aikaan jättiläismäiset jäätilsat palautin ponin suosiolla tarhaan (joka on toki myös litimärkä, liukas ja sohjoinen). Takatalvi, olisin voinut olla ilman sua.

Kevät

Not so kevät

Viikon ohjelma, ratsutus ja tunti, on peruttu. Tänään toivon että voidaan tehdä edes jotain. Tie olisi sula mutta sinne en ole turvallisuussyistä halukas lähtemään viikon seisoneen ponin kanssa. Sitten olenkin pari päivää pois joten paras kai kääntää katseet ensi viikkoon ja luvattuun kevään paluuseen.

Ennen breikkiä ehdin kyllä tehdä kaksi onnistunutta treeniä. Ohjasajoin Bondia ekan kerran yksinään ja se sujui tosi hienosti! Lisäksi ratsastin tiellä, myös yksinään, ja sekin sujui hyvin. Niin ja vielä kolmas onnistuminen; olin kerrankin paikalla kengityksessä kun irtokenkä lyötiin, ja pääsin näkemään miten se sujuu. Bondi nosteli käytävällä takasiaan ärtyneenä kun kengittäjä toi kamppeitaan, mutta jalka nousi nätisti ja pysyi ylhäällä naulauksenkin ajan ilman turhia riuhtomisia. Tosin tarjolla oli herkkuja jotka varmasti osaltaan helpottivat tilannetta. Mutta, kyllä se oppii, vaikka ilmeestä ja luimuun menevistä korvista näkee että naulaus on ponin mielestä tosi syvältä.

Matalalennosta nousukiitoon

Täytyi oikein katsoa mitä olen kirjoittanut viimeksi, uhkaa taas blogi vaipua uinoksiin. Mutta en aio antaa sen tapahtua. Haluan saada ylös ja talteen etenkin nämä Bondin nuoruusvaiheet!

Ohjasajoa ollaan harrastettu pariin otteeseen ja se on sujunut tosi hyvin. Ilmeisesti Bondia on ohjasajettu nuorempana enemmän kun luulin koska poni toimii siinä niin hyvin. Ratsastus sen sijaan... Sitten viime kuuleman olen tuskaillut ratsastuksessa (isontuntuisen) ongelman kanssa. Käynti sujui hyvin, mutta ekojen ravien jälkeen homma aina hiipui. Bondi on erittäin taitava tekemään äkkipysähdyksen ravista, se oikein täräyttää etusensa maahan ja juurtuu paikoilleen. Ohjasajosta löytyi onneksi apu liikkeellelähtöön, eli kääntäminen, mutta silti alkoi tuntua että täytyy nopeasti selvittää onko vika ratsastajassa vai vaivaako ponia joku fyysisesti.

Sovin siis ratsuttajan viime viikon lauantaille. Kyseessä on koulupuolen ratsastaja, jonka "uraa" on tullut seurattua useampi vuosi. Pidän hänen tyylistään, hän ratsastaa todella siististi mutta tehokkaasti, ja tuntuu että kaikki hevoset toimivat hänen kanssaan. Ammattiratsuttaja hän ei ole, mutta tehnyt paljon töitä nuorten kanssa. 

Kerroin meidän tilanteen, ja ratsuttaja sanoi heti uskovansa että kyseessä on nuoren hevosen "juttu", mutta katsotaan. Bondi stoppasi ratsuttajallakin pari kertaa, mutta hän osasi ratkaista tilanteen nopeasti ja loppuajan sainkin vaan katsella sydämet silmissä kuinka hieno nuori mulla on! Bondi hakee jo hienosti pyöreäksi ja askellajeissa ainakin itse näen laatua. 

Eilen kipusin jännityksellä itse selkään. Muutama stoppi tuli, mutta sain ilokseni ratkottua tilanteet koska olin seurannut tarkkaan mitä ratsuttaja tekee ja kysynyt neuvoa. Eipä asia ollut kovin monimutkainen, mutta harvemmin on. Isoin juttu taisi olla se, että olen ratsastanut "jalat irti", varoen etten purista tai häiritse hevosta. Jalka kiinni ja hyvä tuntuma mutta pehmeä käsi niin homma alkoi sujua. Stoppitilanteissa (jos ei ole ehtinyt ennakoimaan) nopea reaktio ja heti liikkeelle; kääntö, pohje, maiskutus, tarvittaessa raippa. 

Tätä kirjoittaessa puhelin soi ja meidän ihana kengittäjä soitti kertoakseen että takasten kengitys oli sujunut hyvin, kuulemma paras kengityskerta tähän mennessä. Niin sitä kehitystä tapahtuu vaikka välillä tuntuu ettei missään edetä. Syksyllä oli kavioiden nostokin hankalaa ja kengitykseen rauhoitettiin, nyt kaviot nousee jo "normaalisti" ja kengitykset on saatu suoritettua kahdessa erässä ihan ok.

Bondi sai Leolta perintönä heinälaatikon

Kevätsuunnitelmia

Pienen loman jälkeen on taas palattu töihin ja Bondi on toiminut ihan kivasti. Koen kuitenkin ettei me mennä eteenpäin jos kaksin vaan kotona tahkotaan. Valmentajalle siis lähti viesti että josko aloitettaisiin taas tunnit kun kenttäkin alkaa olla hyvässä kunnossa. Kuten kuvasta näkyy, märkähän kenttä vielä on, mutta aika sula. Loppuviikon tuuliset plussakelit kuivattavat varmaan jo aika hyvin. Myös ratsutushommat ovat olleet mielessä mutta siinä kohtaa suunnitelmat ovat vielä aika auki.

Bondi on nyt tarhannut yksin enkä ole tähän ratkaisuun tyytyväinen. Poni ei liiku kovin paljoa yksinään ja pientä pöllöenergiaa ja rasittavaa käytöstä on alkanut ilmenemään. Selästä poni on edelleen tosi kiltti, mutta tiistaina vapaapäivän jälkeen tajusin ettei kannata koittaa ratsastaa vaan alkukäyntien jälkeen riisuin satulan ja annoin Bondin viilettää menemään. Vartin verran poni paineli ympäri kenttää hippulat vinkuen, ilmassa vuoroin etu- ja takapää. Eilen oli sitten huomattavasti rennompi ja rauhallisempi kaveri, eli taisi tehdä riekkuminen hyvää.

Maastoilua olen taas alkanut treenata matalan kynnyksen harjoittelulla. Suomeksi ihan vaan loppukäynneillä joko maastakäsin tiellä tai selästä kentän portista ulos ja pihalla. Tavoitteena on saada kevään aikana maastoilu mukaan viikko-ohjelmaan.

Täytyy seurailla tilaanko Bondille raspauksen jo lähiaikoina. Ell sanoi viimeksi että voisi katsella toukokuussa, mutta poni veulaa suutaan taas siihen malliin että jotain tapahtuu. Olisiko taas joku hammas vaihtumassa. Kuolain on tosin saanut olla nyt rauhassa suussa, sitä ei pureskele. Kengityskin alkaa lähenemään. Kaviot eivät ole kyllä kovasti kasvaneet niin koitan vielä hiukan viivästyttää jos saisi  laittaa jo kesäkenkään!

Kun ystävä lähtee, on mentävä perässä

Edellisen postauksen jälkeen pikkutamma poistui taas seuraavana päivänä pihaan palloilemaan. Paikalle tullut tallilainen saapui juuri sopivasti todistamaan kun Bondi veti omasta tarhastaan lankojen läpi päästääkseen armaan tyttöystävänsä luo... Joko sähkö ei kulkenut tai sitten Bondin loimitus esti tuntemasta tälliä.

Koska pikkutamma ei mitä ilmeisemmin vanhemman suokkitamman kanssa viihtynyt, teki tallinpitäjä eilen väliaidan Bondin ja pikkutamman tarhaan. Molemmat tarhaavat nyt siis toistaiseksi omilla lohkoillaan (ja toivottavasti myös pysyvät niillä, sähköt on ainakin tarkistettu nyt). Bondi tuskin karkaa jos tuo toinen ei karkaa. Toivottavasti voidaan laittaa ponit pian taas samaan tarhaan. Yksintarhaaminen ei ole  minun mieleeni enkä usko että se on Bondinkaan mieleen. Kunhan maa sulaa niin eiköhän laiteta nuoret taas yhteen ja katsota jos se astumisleikki loppuisi kun pikkutamma saa pitoa kavioiden alle ja voi pistää hanttiin.

Pohjat ovat olleet nyt aika huonot ja liikutus on ollut kevyttä. Ratsastin kuitenkin eilen, pääosin käyntiä tosin. Bondi oli polkenut ilmeisesti hokilla oikean takasen ruununrajaan mutta vamma ei näyttänyt eikä vaikuttanut onneksi naarmua kummemmalta. Ihmeesti alkaa tulemaan näitä orihommia, karkaamisia ja naarmuja juuri kun allekirjoittanut yrittää lähteä parin päivän lomalle...

"Mitä sitten jos nyt vähän karkasin..."

"Ehkä saan anteeksi ja jonkun herkun, kun näytän miten hienosti osaan poimia riimun"

Troubles in paradise

Lieneekö ilmiö nimeltä kevät (joka kyllä näyttää juuri nyt peruuntuneen ainakin kun ikkunasta katsoo) vai mikä sekoittanut ruunani pään. Sunnuntaina kävin päivällä näyttämässä ponia veljelleni ja kaikki oli ok. Pari tuntia myöhemmin tallinpitäjä oli joutunut ottamaan Bondin sisään koska se oli hyppinyt rajusti tammakaverinsa niskaan, ottanut napakan puruotteen säästä ja kuvitellut olevansa kovempikin oripoika. Tammakaverihan on kengätön eikä se tuolla jäätiköllä raukka pakoon pääse kun 400 kiloa connemaraa tulee päälle. Eikä taida tuollainen nuori osata tehdä sitä mitä vanhempi tamma tekisi luultavasti välittömästi, eli kertoisi ruunalle että tuollainen käytös ei tosiaan ole ok.

Eilen Bondi sitten tarhasi yksin ja tammakaveri siirrettiin vanhemman suokkitamman kaveriksi. Tuloksena tammakaveri karkasi uudesta tarhasta ja palloili pihamaalla eksynyt katse silmissään kun saavuin alkuillasta tallille. Bondi taas oli aika levoton ja tallissakin hirnui moneen otteeseen kuuluvasti (yleensä se on yksin tallissa täysin tyynenä).

Luultavasti Bondi joutuu nyt hetken tarhaamaan yksin. Hankala juttu siinäkin mielessä että tallin tarhat on mietitty niin että hevoset ulkoilevat pareittain. Lisäksi mua itseä harmittaa tuo yksintarhaus koska Bondi viihtyy niin hyvin kaverin kanssa. Tosiasia vaan on että hokkikaudella ei välttämättä ole paras aika sekotella kuvioita. Toivon että kun hokit (joskus) saadaan pois järjestyisi Bondille sopiva ruunakaveri, tai toisaalta toivottavasti tämä "orikausi" olisi vaan ohimenevää. Bondi on ruunattu jo nuorena mutta nyt väkisin mietin onko tämä "oreilu" seurausta siitä että B tarhasi niin pitkään nuoren orin kanssa. Onko teillä muilla kokemuksia ruunasta joka yrittäisi astua tammaa?

Todistusaineistoa

Sain lauantaina mieheni seisomaan kentän laidalle melko jäätävässä tuulessa kännykkä kädessään, ja tuloksena on pitkästä aikaa videomateriaalia ratsastuksesta. Katsojille näissä ei ole juuri mitään mielenkiintoista, mutta itse hyödyin kuvaamisesta kyllä. Ravia mentiin vain pari pätkää eikä mitään kovin kummoista liikettä irronnut. Kenttä oli hieman kovahko ja muhkurainen eikä Bondi oikein tykkää liikkua tuollaisella pohjalla. Leikkaisin kuitenkin muutaman klipin todisteeksi siitä kuinka a) poni kävelee, b) poni ravaa. Kuten näkyy, kenttä on melkein lumi- ja jäävapaata aluetta, mutta etenkin tänään taas kivikova kun pakkaset tulivat takaisin.

Ei mitään ihmeempää

Viikonloppuna ratsastin molempina päivinä kentällä. Ei ole mitään suurempaa kertomista näistä. Bondi oli kiva ja rento ja minä tyytyväinen :) Kentän toisen pitkän sivun pohja oli edelleen kova joten raviosuudet mentiin loivan kahdeksikon muodossa. Ratsastuksen jälkeen siivoilin vähän tarhaa ja nappasin samalla muutaman kännykkäkuvan, joten laitetaan nyt niitä kun ei sen mullistavampia uutisia ole tällä erää.

Ponit tulivat "auttamaan" siivouksessa

Hetki ilman loimea kevätauringossa

Tarhan sulaminen on vielä alkutekijöissä mutta kyllä se siitä...

Jäätikkö sulaa

Keskiviikkona vein Bondin kentälle kävelemään, lähinnä siksi että sain itselleni paremman omatunnon kun edes yritin tehdä jotain liikuntaan viittaavaa ponin kanssa. Aika lyhyeksihän se lenkki kyllä jäi. Suurin osa kentästä oli peilijäässä.

Torstaina päätin suosiolla pitää Bondilla (taas) vapaan ja toivoa parempia kelejä. Illalla kävin vesiä ulos viedessä tiirailemassa kännykän taskulampun valossa kenttää ja yllätyin iloisesti! Jäätä oli edelleen, mutta myös paljon (hyvin märkää) hiekkaa. Näköjään oli tallinpitäjältä täysin oikea veto aurata kenttä ennen plussakelien alkamista!

Perjantain ratsastus vaihtui lennossa jo kentälle mentyä maastakäsittelyyn ja juoksutukseen kun totesin päivän fiiliksen puoltavan jotain muuta kuin ratsastusta. Bondi vaikutti monen vapaan jälkeen vähän ylienergiseltä ja luulen että keskittymiskyky ei olisi ehkä selästä riittänyt.

Tältä näytti tarhassa sunnuntaina...

... ja tältä kentällä!

Eilen paistoi ihanasti aurinko ja kentän toinen puolisko oli sula. Tuullutkin oli sen verran että pohja oli kuivunut hyvin. Toinen puolisko oli kova, mutta tein sitten niin että ravasin aina sen sulan puoliskon ja kävelin kovan puoliskon. Bondi oli tosi kiva, hienosti kuulolla ja sopivan reipas. Nyt on kyllä kova into päästä tekemään lisää ja kasvattamaan ponin (ja omaa) kuntoa kevättä kohti! Osa tästä innosta johtunee siitä että sain hiihtoloman ajaksi lainahepan käyttööni ja pääsin viikonloppuna maneesiin koulua tuuppaamaan. Oli muuten eka kerta kuukausiin kun ratsastin ns. kunnolla. Olihan se ihanaa! Ei siitä mihinkään pääse, (wannabe)kouluratsastaja on aina (wannabe)kouluratsastaja.

Pelkkää priimaa!

Bondin irtopalakuvaushan on siirtynyt ja siirtynyt, ensin oman saamattomuuden takia ja sitten eläinlääkärin pakkaseen jääneen auton takia. Maanantaina ell pääsi tallille asti kannettavan röntgeninsä kanssa ja päästiin kuvaamaan.

Pitemmittä puheitta; kuvista ei löytynyt mitään huomautettavaa, ei ole irtopaloja ja muutenkin näyttää hyvältä! Eläinlääkäri myös kehui Bondin rakennetta. Itse olin tyytyväinen ponin hienoon käytökseen. Rauhoittaa ei tarvinnut vaan röntgenkuvaus sujui rennosti riimunnarua mutustellessa, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy.

Eläinlääkäri tarkisti myös Bondin suun. Tilanne näytti  sielläkin hyvältä eikä nyt ollut raspaustarvetta. Suu katsotaan seuraavan kerran muutaman kuukauden päästä, ennen laidunkautta, ja raspataan silloin mahdolliset piikit pois. 

Normaalia (talvi)arkea

Bondi on nyt saatu kengitettyä ympäri ilman rauhoitusta. En sanoisi että ihan täysin sujuvasti ja helposti, mutta kohtuullisen kivuttomasti kuitenkin. Mitä nyt kengittäjä kuulemma venäytti vähän selkäänsä, mistä olin luonnollisesti kauhuissani mutta seppä itse ei onneksi ottanut asiaa pahasti. Eli toivottavasti kengittää jatkossakin.

Kengitys tehtiin kahdessa erässä viikon välein enkä itse asiassa ollut paikalla kuin etusten laiton loppuvaiheessa. Naulaus on Bondille edelleen inhokkiasia ja etusten kanssa poni hyppi muutaman kerran pystyyn. Takaset laitettiin minun toiveeni mukaan eli poni sai syödä heinää kengityksen ajan. Oli se siltikin jonkun verran tänttäröinyt. Tallinpitäjä oli laittanut Bondille korvahuput mikä varmaan oli hyvä idea vaimentamaan naulauksen ääntä. Toivotaan että kengitys lähtee sujumaan paremmin kun rutiinia tulee lisää, mutta toki olen tyytyväinen että nyt jo päästiin rauhoittamisesta eroon.

Kelit olivat viime viikolla hmm... vaihtelevat. Tiistaina ratsastin Bondin auraamattomalla kentällä, toisin sanoen poni kahlasi paksussa lumessa ja itse keskityin vaan istumaan selässä ilman että häiritsen ponin hankijumppaa. Torstaina ratsastin uudelleen hetken ja jatkoin sen jälkeen maastakäsittelyn kanssa koska en saanut Bondia jostain syystä oikein keskittymään selästä. Maasta keskittyi hyvin ja saatiin hyvä treeni. Loppuviikolla olikin takasten kengitys ja ulkona loskaa, jäätikköä, sadetta ja tuulta joten liikunta rajoittui tarhailuun ja pieneen kävelylenkkiin.

Viime postauksessa mainitsin että suitsien laittaminen on ollut haastavaa. Sitä me ollaan nyt harjoiteltu ja edistystä on tapahtunut pienessä ajassa tosi paljon. Enää poni ei lähde suitsia karkuun vaan antaa laittaa ne kivasti.

Bondi jäi kaksin tarhakaverinsa kanssa kun yksi laumasta myytiin. Ilokseni huomasin viikonloppuna että ponit rapsuttelivat jo toisiaan. Nuorempi poni myös seuraa Bondia kuin hai laivaa, turpa Bondin kintereitä viistäen. Välillä Bondi vähän puree kaveriaan ja kaveri potkii takaisin. Nuorten hevosten leikkejä...

Vanhat haasteet poistuu, uudet tulee tilalle

Viime vuoden puolella oli jakso, jolloin Bondia oli vaikea saada milloin tarhaan, milloin kentälle. Etenkin kentän portista kulkeminen oli ihan nounou. Joku aika sitten tallinpitäjä sattui kysäisemään meneekö poni jo portista ja tajusin että olin jo aikaa sitten unohtanut koko ongelman! Toinen haaste on ollut jo pitkään pysähtely ja jumittaminen selästä, joka nyt sinänsä ei ole nuorella kovin harvinaista. Nyt näyttää vahvasti siltä että sekin on jo historiaa (eikä kai vähiten siksi että allekirjoittanut on kiinnittänyt huomiota pohkeensa paikkaan...). Nyt Bondi liikkuu selästä oikein reippaasti ja lähtee pohkeesta hyvin eteen.

Bondi on alusta asti pureskellut kuolainta jonkun verran, ja ennen lomaa taisin kirjoittaakin kerrasta jolloin poni oli jännittynyt ja todella levoton suustaan. Nyt loman jälkeen suu on ollut huomattavasti rauhallisempi. Kuolaimella pelaaminen ja pureskelu on jäänyt melkein kokonaan pois. 

Uusi haaste, tai oikeastaan vanha mutta pahentunut sellainen, on suitset. Suitsiminen ei ole koskaan ollut mikään suosikkijuttu, suu ei aukea helpolla, pää nousee ylös, ja välillä poni jopa peruuttaa karsinan perälle suitset nähdessään. Luulen että tämä on asia joka minun vaan täytyy opettaa uudelleen kärsivällisesti ihan alusta asti. Ei muuta kun namut taskuun ja hommiin.

Jalkojen nostelun, ylhäällä pidon ja naputtelun kanssa olen tehnyt paljon töitä ja edistystä on tapahtunut paljon. Toiveissa on että jatkossa kengitys sujuisi ilman rauhoittamista. Olen ajatellut laittaa ponille kengitykseen heinäkärryn nenän eteen ja toivon että kengitys onnistuu näillä eväillä. 

Keskiviikkona olimme muutaman päivän vapaan jälkeen kentällä. Lunta on tullut aika paljon ja kenttää ei ole nyt aurattu, joten tuli samalla hankitreeni maltillisella lumimäärällä. Juuri Bondille sopiva tuollainen pieni hanki kun kunto ei ole niin hyvä että syvään hankeen olisi asiaa. Poni meni tosi kivasti ja olipa muuten mahtavaa kun pystyi töiden jälkeen ratsastamaan ilman että täytyi sytyttää valot! Toki oli jo aika hämärää kun hiukan ennen kuutta lopettelimme, mutta lumi valaisee kyllä paljon.

Pakko laittaa tämä tärähtänyt kuva Bondin hassun
"Näin juuri todella pelottavan lautakasan!-ilmeen takia :D

Viikonloppuna on mahdollisesti luvassa hankilaukkaa, ei tosin omalla vaan lainaponilla. Tallin pikkuponi kaipaa hieman energianpurkua ja lupauduin stuntiksi koska poni nakkasi oman lapsiratsastajansa viime viikonloppuna hankeen muutamaan otteeseen. Saa nähdä päädynkö itsekin sinne :D

En luovu susta koskaan, vaikka irti päästänkin

Leon kuolemasta on tänään vuosi. Meidän hovikuvaaja Nina Erkkilä tuli vielä pari päivää ennen käymään jotta sain viimeiset kuvat muistoksi. Poimin muutamia tähän julkaistavaksi. 

Vaikka elämä menee eteenpäin, ei tämä poni unohdu koskaan, eikä pidäkään.

Pieni oivallus ja onnistuminen

Alkuviikosta Bondi sai kolme vapaata peräkkäin omien menojeni takia. En usko että noista vapaista on haittaa. Ennemminkin olin aiemman pidemmän loman jälkeen huomaavinani että poni on hyväntuulisempi ja rauhallisempi. Täytyy jatkossakin muistaa lomailun tärkeys.

Otsikkoon viitaten, perjantaina koin pienen ahaa-elämyksen jonka tajuamisen jälkeen olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Huomasin yhtäkkiä että etenkin tilanteissa joissa Bondi jumahtaa paikalleen käytän pohjetta liian taakse. En todellakaan tajua miksi olen tehnyt näin, mutta pohjeapu alkoi tehota heti ihan eri tavalla kun siirsin jalan oikealle paikalle... Muutenkin edellisen viikonlopun opit oli vielä hyvin ponin mielessä ja se liikkui sekä perjantaina että lauantaina hyvin eteen. Perjantain treeni oli parempi, mentiin paljon raviakin. Lauantaina Bondi oli jostain syystä jännittynyt ja keskityin saamaan käynnin rennoksi.

Eilen sunnuntaina Bondilla oli periaatteessa vapaa. Kävin kuitenkin illalla kävelyttämässä ponia koska tiesin että hevoset olivat kovan pakkasen takia tarhanneet hieman normaalia lyhyemmän ajan. Olen harmitellut etten ole päässyt pellolle auratulle radalle ratsastamaan koska jostain syystä Bondi jännittää sinne menoa ja siellä oloa kovin. En näe järkeä ratsastaa ponilla joka pörisee lihakset kireinä, joten olen koittanut tehdä peltoa tutuksi käymällä siellä maastakäsin esim. loppukäynneillä. Eilen sitten otin Bondin narun päähän ja vein sen otsalampun valossa pellolle. Nyt poni olikin ihan rento ja käveli reippaasti. Sain hyvät naurut kun Bondi tunki turpansa lumeen lähes silmiä myöten ja aurasi menemään :) Kiersimme koko peltolenkin mitä ei ole vielä kertaakaan tehty. Pieni juttu periaatteessa, mutta minulle iso ilo kun olin edellisenä päivänä niin murehtinut "pelto-ongelmaa". Toivo siis elää, ehkä pääsemme vielä hankitreeniin! Jos ei muuten niin maastakäsin, tulee kunnon liikuntaa taluttajallekin.

Lomaltapaluu

Perjantaina juoksutin Bondin kevyesti, lauantaina tapahtuvaa satulaanpaluuta silmällä pitäen. Ajattelin että ei ole sitten turhaa energiaa kahden viikon ratsastustauon jälkeen, mutta eipä sitä ollut. Bondi oli sekä lauantaina että sunnuntaina oikein kiva ja rauhallinen. Tarhassa riekkuneet kaveritkaan eivät saaneet reaktioita aikaan vaan poni keskittyi ratsastajaan. Luulenpa että loma teki tehtävänsä, koska nyt tuntuu että Bondi on taas rento oma itsensä parin viikon takaisin hieman ärtyneen ja jännittyneen ponin sijaan. Itseänikään ei jännittänyt ja tunsin että alan vihdoin ratsastaa Bondia niin kuin mitä tahansa normaalia hevosta (toki Bondin nuoren iän ja osaamistason huomioon ottaen!) ilman että koko ajan varon ylettömästi.

Vaihdoin satulaan joustottoman vyön ja se tuntuu kyllä paremmalta. Satula ei tunnu keikkuvalta niin kuin joustollisen kanssa hiukan tuntui, ehkä siksi että olen arka kiristimään joustovyötä kun pelkään että saan sen liian kireälle. Joustottoman kanssa tätä vaaraa ei ole. Pakkasessa tosin tuskailin hieman taas noita Teknan vastinhihnoja. Synteettiset kun ovat niin niistä tulee kylmällä ärsyttävän kovat ja liukkaat! Täytyy nyt varmaan oikeasti toimeentua vaihdattamaan ne. 

Vaikka viikonlopun ratsastukset olivat molemmat hyviä, hieman taas tuskailin jumituksen kanssa. Tarkistin ensin kaiken itseeni liittyvän, eli etten purista tai vedä. Sitten otin vähän napakamman asenteen, eli liikkeelle on lähdettävä ja liikkeessä on pysyttävä, ja jos ei pohje riitä niin raippa muistuttaa ensin kevyesti ja tarvittaessa vähän napakammin. Ja reilu myötäys tietty heti kun poni liikkuu. Muutaman harjoituskerran jälkeen liikkeellelähtö sujuikin paljon paremmin. Tuntuman kanssa on nyt vähän hakemista, tuntuu että täytyy pitää ihan höyhenenkevyt käsi ettei Bondi ota sitä pidätteenä. 

Kävimme loppukäynneillä pellolla ja Bondi aurasi turvallaan :D

Eilen Bondille piti tulla eläinlääkäri. Oli tarkoitus ottaa irtopalakuvat ja katsoa hampaat, mutta eläinlääkärin auto jäätyikin pitkän päivän loppupuolella pakkaseen. Me ja toiseksi viimeinen asiakas jäimme siis seuraavaan kertaan, joka on toki huomenna juuri kun minulla on vuoden ainoa työmatka... No, ensi kuulle varmaan saadaan uusi aika. Mitään akuuttiahan meillä ei sinänsä ole mutta hampaiden tilanteen haluaisi kyllä mahdollisimman pian katsoa. Toki sen voisi tehdä joku paikallinen eläinlääkäri mutta mielellään hoitaisin kaiken yhdella käynnillä. Meidän lähellä ei siis ole kenellekään eläinlääkärillä kannettavaa röntgeniä eli tuo eilinen lääkäri tulee vähän kauempaa näille seuduille noin kerran kuussa.

Täytyy muuten sanoa että nyt ei juuri tarvitse maneesia ikävöidä! Lunta on riittämiin jos hankitreeniin halajaa, ja meidän kenttää aurataan säännöllisesti joten se on ihan kivassa kunnossa myös. Kevään jäätikkökeleillä maneesi-ikävä kyllä iskee, mutta onneksi sinne pahimpaan aikaan voi sitten ajoittaa ponin kevätloman.

Ponikamut lumisateessa <3

Jännitystä elämään lomallakin

Maltoin antaa Bondin lomailla viime viikon, mitä nyt muutaman kerran kävin harjailemassa. Yhtenä iltana päästin ponin kentälle vapaaksi mutta risujen syönti kiinnosti juoksentelua enemmän. Lauantaina tehtiin taas kengityksen kuivaharjoittelua. Homma sujuu jo sen verran hyvin että seuraava kengitys saadaan ehkä vedettyä läpi ilman rauhoitusta.

Sunnuntaina päätin että käydään pieni kävelylenkki maastakäsin. Menomatkalla poni jumitteli alussa jonkin verran. Ensin jaksoin kärsivällisesti pyytää aina uudestaan liikkeelle, mutta kun jumitus vaan toistui ja toistui, paloi pinna. No, yksi kunnon "Nyt perkele!" ja johan alkoi poni kävellä. Joskus on vaan pakko unohtaa hevoskuiskaus ja vaihtaa hevoshuutajan rooliin. 

Kävimme metsänreunassa ja käännyimme sieltä kotiin. Paluumatkalla tuli vastaan toisen tallin vieras hevonen kärryineen. Se oli Bondista kovin jännittävää (seurauksena armoton puhina ja piffaus). Kärryttelijät olivat onneksi niin ystävällisiä että väistivät kapealta tieltä pellolle ja takana tuleva autokin tajusi ettei kannata ohittaa tuota poikittain ravaavaa voipullaa. Taitoimme loppumatkan rivakkaa puolijuoksua, Bondi sekalaisten pupuloikkien säestämänä. Vähän kun olisi leijaa lennättänyt, tai ollut ilmapallo narun päässä!

Tallin pihassa Bondi rauhoittui ja palattiin tielle harjoittelemaan miten narussa kuljetaan käyntiä ja pysähdytään käskystä. Lopuksi menin vielä kentälle ja juoksutin hetken liinassa. Jonkin aikaa sitten pohdin onko Bondia juoksutettu enempää kuin ne muutamat kerrat jotka minä olen sen kanssa asiaa harjoitellut. Uskon yhä vahvemmin että on, koska eilinen juoksutus sujui hyvin mallikkaasti. Kävelylenkin ja lyhyen ravailun jälkeen Bondi olikin valmista kauraa tarhaan torkkumaan, eli koville otti henkisesti ravurin kohtaaminen...

Eilen Bondilla oli hieronta. Selkälihakset olivat vielä viikko sitten hiukan kireät mutta eivät enää juurikaan eli lomailu on siinä suhteessa tehnyt tehtävänsä. Bondi sai kehuja lihaksistostaan, ilmeisesti poni on sitä itse kehittänyt tarhassa kun ei tuo meidän liikutus ole sitä aikaan saanut. Pientä kireyttä oli vasemmalla pyllyn päällä ja oikealla takareidessä, mutta ei mitään pahempaa. 

Bondi saa jatkaa lomailua vielä pari päivää. Viikon loppupuolella on tarkoitus palailla taas töiden pariin kun pohjatkin on nyt lumentulon myötä hyvässä kunnossa. Tallinpitäjän mies lupasi aurata pellolle traktorilla noin puolen kilometrin "radan" jota toivottavasti uskaltaudun kiertämään Bondin kanssa.

Satulansovituksen kautta lomalle

Heti alkuun hyvä uutinen; Bondin satula on edelleen sopiva! Katsottiin tilanne sovittajan kanssa ensin tallissa. Satula istuu selkään kyllä oikein hyvin, rungon malli, paneelien muoto ja paneelikulma ovat oikeat. Näin olin itsekin tuumaillut, mutta tietysti katsottiin satula myös liikkeessä ja selässä. Heti kun lähdin taluttamaan Bondia tallista kentälle sovittaja katseli hieman tuumaillen, ja selästä asia vahvistui; kyllä sitä romaania kuitenkin tarvitaan väliin. Painopiste tulee parempaan kohtaan romaanin kanssa, eikä satula silti purista eli romaani ei kavenna sitä liikaa.

Mietittiin vähän näitä viime päivien haasteita. Eilenkin Bondi oli hiukan jännittynyt ja "outo", se ei ole nyt ihan oma itsensä. Bondi on aika herkkä, joten se saattaa jonkin verran reagoida ihan siihenkin että otin romaanin pois satulasta tuossa reilu viikko sitten. Lisäksi tässä kahden kuukauden aikana on ollut muutto uuteen paikkaan, uusi lauma, ja töitä on tehty säännöllisesti (vaikkakin kevyesti) ilman pidempää lomaa.

Päätin siis että nyt on korkea aika jättää Bondi kunnon talvilomalle. Poni hierotaan ensi viikolla (sillä on hiukan kireyttä selässä) ja voi olla loma jatkuu parikin viikkoa, katsotaan nyt. Vaikeintahan lomailu tulee olemaan minulle! Täytyy kinua kavereiden hevosia ratsastettavaksi.

Puhuttiin satulansovittajan kanssa myös satulavöistä. Minullahan oli haasteita löytää sopiva satulavyö kun vaatimuslista oli niin pitkä, ja päädyin lopulta vyöhön jossa on joustot molemmissa päissä. Sovittaja ei joustovyötä suositellut, enkä minäkään niistä oikein pidä. Ruskeaa, spekseihin sopivaa joustotonta en vaan ole järkihintaan löytänyt. Ehkä kestän sen että satula on ruskea ja vyö musta, eli taidan hakea Horse Comfortin joustottoman S-vyön Puuilosta jossa sitä on tarjolla edullisesti.

Vaatimustason laskua

Meidän edellinen maastoon lähtöhän ei oikein sujunut. Vaikka ratsastaja ei jännittänyt, poni jännitti. Päätin eilen helpottaa hommaa. Otin Bondin narun päähän ja menin kävelemään tielle. Yksinkertaisena tavoitteena meillä oli kävellä metsään johtavaa tietä vähintään sillan yli, koska siellä oli kohta jossa poni hermostui viimeksi kovin. Bondi oli taas aluksi jännittynyt. Sahasimme samaa tienpätkää muutamaan otteeseen ja hetken päästä poni onneksi tajusi että kyseessä on rento sunnuntaikävely.

Luulenpa että jatkan tätä "maastakäsin maastoilua" nyt muutaman kerran ja koitan sitten taas selästä. Eipä maastoon menemisen pitäisi sen kummempaa kai olla kuin muunkaan ratsastuksen, mutta koska näitä jännittämishaasteita on ilmennyt olen sitä mieltä että vaikeustason lasku on tässä kohtaa paikallaan.

Kävimme myös vilkaisemassa mönkkäriä, joka sekin oli Bondin mielestä pelottava siirrettynä "väärään" paikkaan kentälle. Bondi käyttäytyy kyllä mielenkiintoisesti kun se pelkää jotain. Nytkin poni alkoi pörisemään, mutta siirtyi silti itse askel kerrallaan lähemmäs mönkkäriä. Kohdalla Bondi kurotti vaaaarovasti kaulaansa ja teki sitten ison loikan taaksepäin. Sitten uusi lähestyminen, kosketus turvalla, ja mönkkäri olikin ihan ok :)

Lauantaina opetin Bondille juoksutusta. En ole varma onko ponia juoksutettu koskaan liinassa. Ehkä joskus on, koska aika kivasti homma meni jakeluun. Kentän pohja vaikutti hyvältä mutta huomasin että se oli kuitenkin lumen alla aika liukas, joten ravia otettiin vain muutama varovainen kiekka. Tarkoituksena olikin ensisijaisesti seurata miten poni suhtautuu kuolaimeen ilman satulaa ja ratsastajaa. Ensin suu oli ihan rauhallinen, mutta kun vähän alettiin vaatia muutakin kuin kentän ympäri kävelyä löysällä narulla, alkoi taas voimakas kuolaimen pureskelu ja veulaus. 

Tänään meille tulee satulansovittaja, katsotaan nyt varmuudeksi satulakin vaikka uskon (ja toivon!!!) ettei ongelma ole siinä. Eläinlääkäri meille tulee tasan kahden viikon päästä. Tällöin katsotaan hampaiden nykytilanne, nähdään ettei ole uusia piikkejä ja selviää onko maitohampaita irronnut tai irtoamassa. Sudenhammastilanne katsotaan myös. Luulen että annan Bondille vähän lomaa tämän alkuviikon jälkeen, viikon tai pari, fiiliksen ja kelien mukaan.