Ei mitään ihmeempää

Viikonloppuna ratsastin molempina päivinä kentällä. Ei ole mitään suurempaa kertomista näistä. Bondi oli kiva ja rento ja minä tyytyväinen :) Kentän toisen pitkän sivun pohja oli edelleen kova joten raviosuudet mentiin loivan kahdeksikon muodossa. Ratsastuksen jälkeen siivoilin vähän tarhaa ja nappasin samalla muutaman kännykkäkuvan, joten laitetaan nyt niitä kun ei sen mullistavampia uutisia ole tällä erää.

Ponit tulivat "auttamaan" siivouksessa

Hetki ilman loimea kevätauringossa

Tarhan sulaminen on vielä alkutekijöissä mutta kyllä se siitä...

Jäätikkö sulaa

Keskiviikkona vein Bondin kentälle kävelemään, lähinnä siksi että sain itselleni paremman omatunnon kun edes yritin tehdä jotain liikuntaan viittaavaa ponin kanssa. Aika lyhyeksihän se lenkki kyllä jäi. Suurin osa kentästä oli peilijäässä.

Torstaina päätin suosiolla pitää Bondilla (taas) vapaan ja toivoa parempia kelejä. Illalla kävin vesiä ulos viedessä tiirailemassa kännykän taskulampun valossa kenttää ja yllätyin iloisesti! Jäätä oli edelleen, mutta myös paljon (hyvin märkää) hiekkaa. Näköjään oli tallinpitäjältä täysin oikea veto aurata kenttä ennen plussakelien alkamista!

Perjantain ratsastus vaihtui lennossa jo kentälle mentyä maastakäsittelyyn ja juoksutukseen kun totesin päivän fiiliksen puoltavan jotain muuta kuin ratsastusta. Bondi vaikutti monen vapaan jälkeen vähän ylienergiseltä ja luulen että keskittymiskyky ei olisi ehkä selästä riittänyt.

Tältä näytti tarhassa sunnuntaina...

... ja tältä kentällä!

Eilen paistoi ihanasti aurinko ja kentän toinen puolisko oli sula. Tuullutkin oli sen verran että pohja oli kuivunut hyvin. Toinen puolisko oli kova, mutta tein sitten niin että ravasin aina sen sulan puoliskon ja kävelin kovan puoliskon. Bondi oli tosi kiva, hienosti kuulolla ja sopivan reipas. Nyt on kyllä kova into päästä tekemään lisää ja kasvattamaan ponin (ja omaa) kuntoa kevättä kohti! Osa tästä innosta johtunee siitä että sain hiihtoloman ajaksi lainahepan käyttööni ja pääsin viikonloppuna maneesiin koulua tuuppaamaan. Oli muuten eka kerta kuukausiin kun ratsastin ns. kunnolla. Olihan se ihanaa! Ei siitä mihinkään pääse, (wannabe)kouluratsastaja on aina (wannabe)kouluratsastaja.

Pelkkää priimaa!

Bondin irtopalakuvaushan on siirtynyt ja siirtynyt, ensin oman saamattomuuden takia ja sitten eläinlääkärin pakkaseen jääneen auton takia. Maanantaina ell pääsi tallille asti kannettavan röntgeninsä kanssa ja päästiin kuvaamaan.

Pitemmittä puheitta; kuvista ei löytynyt mitään huomautettavaa, ei ole irtopaloja ja muutenkin näyttää hyvältä! Eläinlääkäri myös kehui Bondin rakennetta. Itse olin tyytyväinen ponin hienoon käytökseen. Rauhoittaa ei tarvinnut vaan röntgenkuvaus sujui rennosti riimunnarua mutustellessa, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy.

Eläinlääkäri tarkisti myös Bondin suun. Tilanne näytti  sielläkin hyvältä eikä nyt ollut raspaustarvetta. Suu katsotaan seuraavan kerran muutaman kuukauden päästä, ennen laidunkautta, ja raspataan silloin mahdolliset piikit pois. 

Normaalia (talvi)arkea

Bondi on nyt saatu kengitettyä ympäri ilman rauhoitusta. En sanoisi että ihan täysin sujuvasti ja helposti, mutta kohtuullisen kivuttomasti kuitenkin. Mitä nyt kengittäjä kuulemma venäytti vähän selkäänsä, mistä olin luonnollisesti kauhuissani mutta seppä itse ei onneksi ottanut asiaa pahasti. Eli toivottavasti kengittää jatkossakin.

Kengitys tehtiin kahdessa erässä viikon välein enkä itse asiassa ollut paikalla kuin etusten laiton loppuvaiheessa. Naulaus on Bondille edelleen inhokkiasia ja etusten kanssa poni hyppi muutaman kerran pystyyn. Takaset laitettiin minun toiveeni mukaan eli poni sai syödä heinää kengityksen ajan. Oli se siltikin jonkun verran tänttäröinyt. Tallinpitäjä oli laittanut Bondille korvahuput mikä varmaan oli hyvä idea vaimentamaan naulauksen ääntä. Toivotaan että kengitys lähtee sujumaan paremmin kun rutiinia tulee lisää, mutta toki olen tyytyväinen että nyt jo päästiin rauhoittamisesta eroon.

Kelit olivat viime viikolla hmm... vaihtelevat. Tiistaina ratsastin Bondin auraamattomalla kentällä, toisin sanoen poni kahlasi paksussa lumessa ja itse keskityin vaan istumaan selässä ilman että häiritsen ponin hankijumppaa. Torstaina ratsastin uudelleen hetken ja jatkoin sen jälkeen maastakäsittelyn kanssa koska en saanut Bondia jostain syystä oikein keskittymään selästä. Maasta keskittyi hyvin ja saatiin hyvä treeni. Loppuviikolla olikin takasten kengitys ja ulkona loskaa, jäätikköä, sadetta ja tuulta joten liikunta rajoittui tarhailuun ja pieneen kävelylenkkiin.

Viime postauksessa mainitsin että suitsien laittaminen on ollut haastavaa. Sitä me ollaan nyt harjoiteltu ja edistystä on tapahtunut pienessä ajassa tosi paljon. Enää poni ei lähde suitsia karkuun vaan antaa laittaa ne kivasti.

Bondi jäi kaksin tarhakaverinsa kanssa kun yksi laumasta myytiin. Ilokseni huomasin viikonloppuna että ponit rapsuttelivat jo toisiaan. Nuorempi poni myös seuraa Bondia kuin hai laivaa, turpa Bondin kintereitä viistäen. Välillä Bondi vähän puree kaveriaan ja kaveri potkii takaisin. Nuorten hevosten leikkejä...

Vanhat haasteet poistuu, uudet tulee tilalle

Viime vuoden puolella oli jakso, jolloin Bondia oli vaikea saada milloin tarhaan, milloin kentälle. Etenkin kentän portista kulkeminen oli ihan nounou. Joku aika sitten tallinpitäjä sattui kysäisemään meneekö poni jo portista ja tajusin että olin jo aikaa sitten unohtanut koko ongelman! Toinen haaste on ollut jo pitkään pysähtely ja jumittaminen selästä, joka nyt sinänsä ei ole nuorella kovin harvinaista. Nyt näyttää vahvasti siltä että sekin on jo historiaa (eikä kai vähiten siksi että allekirjoittanut on kiinnittänyt huomiota pohkeensa paikkaan...). Nyt Bondi liikkuu selästä oikein reippaasti ja lähtee pohkeesta hyvin eteen.

Bondi on alusta asti pureskellut kuolainta jonkun verran, ja ennen lomaa taisin kirjoittaakin kerrasta jolloin poni oli jännittynyt ja todella levoton suustaan. Nyt loman jälkeen suu on ollut huomattavasti rauhallisempi. Kuolaimella pelaaminen ja pureskelu on jäänyt melkein kokonaan pois. 

Uusi haaste, tai oikeastaan vanha mutta pahentunut sellainen, on suitset. Suitsiminen ei ole koskaan ollut mikään suosikkijuttu, suu ei aukea helpolla, pää nousee ylös, ja välillä poni jopa peruuttaa karsinan perälle suitset nähdessään. Luulen että tämä on asia joka minun vaan täytyy opettaa uudelleen kärsivällisesti ihan alusta asti. Ei muuta kun namut taskuun ja hommiin.

Jalkojen nostelun, ylhäällä pidon ja naputtelun kanssa olen tehnyt paljon töitä ja edistystä on tapahtunut paljon. Toiveissa on että jatkossa kengitys sujuisi ilman rauhoittamista. Olen ajatellut laittaa ponille kengitykseen heinäkärryn nenän eteen ja toivon että kengitys onnistuu näillä eväillä. 

Keskiviikkona olimme muutaman päivän vapaan jälkeen kentällä. Lunta on tullut aika paljon ja kenttää ei ole nyt aurattu, joten tuli samalla hankitreeni maltillisella lumimäärällä. Juuri Bondille sopiva tuollainen pieni hanki kun kunto ei ole niin hyvä että syvään hankeen olisi asiaa. Poni meni tosi kivasti ja olipa muuten mahtavaa kun pystyi töiden jälkeen ratsastamaan ilman että täytyi sytyttää valot! Toki oli jo aika hämärää kun hiukan ennen kuutta lopettelimme, mutta lumi valaisee kyllä paljon.

Pakko laittaa tämä tärähtänyt kuva Bondin hassun
"Näin juuri todella pelottavan lautakasan!-ilmeen takia :D

Viikonloppuna on mahdollisesti luvassa hankilaukkaa, ei tosin omalla vaan lainaponilla. Tallin pikkuponi kaipaa hieman energianpurkua ja lupauduin stuntiksi koska poni nakkasi oman lapsiratsastajansa viime viikonloppuna hankeen muutamaan otteeseen. Saa nähdä päädynkö itsekin sinne :D