Vuosi 2015

Jaahas, on taas vuosikatsauksen aika! Vanhat vuosikertaukset löytyvät  linkkien takaa; 2014, 2013, 2012.

tammikuu

Meidän ensimmäinen kokonainen yhteinen vuosi alkoi. Blogi päivittyi ahkerasti. Treenasimme niin koulua, esteitä kuin ohjasajoakin. Leo oli hieman jännittynyt ja kävi välillä aika kuumanakin treeneissä. Töitä tehtiin tosissaan, mutta tammikuussa saatiin myös paljon onnistumisia.

helmikuu

Helmikuu alkoi maastakäsittelytreeneillä. Tämän opettajan palkkaaminen olikin yksi vuoden parhaista sijoituksista. Jo yhdellä kerralla saatiin erittäin hyvät ohjeet ja eväät jatkoon ja ponin käsittely alkoi sujua paljon paremmin. Helmikuussa Leo oli ollut minulla vuoden ja muistelin blogissa miten Leo päätyi ponikseni. Kävin moikkaamassa Turussa Liisaa ja hänen silloista ylläpitohevostaan. Kuun lopussa tipuin Leolta ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) kerran. 

maaliskuu

Leo oireili voimakkaasti mahavaivojaan. Ponilta otettiin veriarvot, jotka olivat ok, ja Gastrogard-kuuri aloitettiin. Pohdiskelin vatsaongelmien syitä mutta en juuri tullut viisaammaksi. Lääkitys onneksi auttoi nopeasti ja loppukuun treenit menivät hyvin, keväisissä merkeissä.

huhtikuu

Heti kuun alussa päästiin ulkokentälle ja pellolle ratsastamaan. Leo oli hyvävointinen ja hyväntuulinen ja nautimme upeista ilmoista. Ponille kuitenkin tuli yskää ja se sai eläinlääkäriltä lääkekuurin. Ahkeran maastakäsittelyn tulokset näkyivät Leon käytöksessä. Kuun lopussa Leo oli tosi epäpuhdas takaa ja päädyimme klinikalle, hankkarivammaa peläten. Mitään vakavaa ei kuitenkaan todettu ja muutenkin reissu meni hyvin. Leo lastautui hyvin ja käyttäytyi hienosti!

toukokuu

Kuun alkupuoli käveltiin piikitysten jäljiltä. Hehkutin rakkauttani Leoon, joka toimi superluotettavana peltoratsunani. Loppukuusta päästiin jo ekoille vihreille. Muistelin blogissa vuoden takaisia tapahtumia ja Leon sairastumista. Nuo rankat ajat ei ikinä unohdu, ja olen edelleen valtavan kiitollinen siitä että poni selvisi.

kesäkuu

Kesäkuu oli blogissa vuoden hiljaisin kuukausi. Alkukuusta käytiin valmennuksissa, muuten Leo sai nauttia laiduntamisesta ja hiukan kevyemmästä elämästä.

heinäkuu

Heinäkuu oli ahkera hyppykuu! Taidettiin hypätä joka viikko, joka on ollut tavoitteena joka kuussa mutta toteutunut vuonna 2015 siis vain heinäkuussa. Koettiin sellainenkin ihme, että selvisin 75 cm korkeasta esteestä. Olin tästä ihan riemuissani monta viikkoa! Loppukuusta Leo lomaili lähes viikon kun olin reissussa.

elokuu

Elokuussa julkaisin lupaamiani hyppykuvia, jotka oli mielestäni tosi kivoja. Kiitos luottokuvaajamme Ninan! Vuoden hauskin tapaus koettiin kun Leo päätti ettei anna kiinni tarhasta. Tähän perään tulikin vielä yksi vuoden parhaista valmennuksista. Elokuu oli vierailujen aikaa; Liisa kävi moikkaamassa meitä ja itse kävin visiitillä niin Sannan luona (missä rakastuin Pena-poniin) kuin Peltolan Ponipysäkilläkin. Ikuiset satulavyöpohdinnat jatkuivat ja etsin myös estesatulaa (sitä löytämättä).

syyskuu

Leolla oli sädemätää, joka saatiin oikealla aineella onneksi nopeasti kuriin. Monenmoista treeniä mahtui syyskuuhun, niin hyppyjä, ohjasajoa kuin tallikaverin kanssa suoritettu pas de deux-leikkikin. Kuun lopussa Leo sai taas rokotuksesta kuumeen, mutta ei onneksi niin korkeaa kuin edellisenä vuonna. 

lokakuu

Lokakuussa nautittiin rennoista laukkatreeneistä sänkkärillä ja nostettiin valmennuksissa vaatimustasoa. Satulan leveys mietitytti taas ja Leon vatsan terveys oli erityistarkkailussa.

marraskuu

Vatsavaivat tulivat taas riesaksi ja Leo alkoi syömään Antepsinia. Ruokinta-asiat mietityttivät, poni ei syöynyt heinää kunnolla (onneksi tämä oli väliaikaista!) ja sai muutenkin liian vähän energiaa. Hieroja kävi poistamassa Leon jumeja. Loppukuusta ponin vointi alkoi taas vaikuttaa paremmalta.

joulukuu

Kärsin pienestä motivaatiopulasta ja apukäsien puutteesta. Kalenteria katsoessa huomaa että joulukuu onkin ollut aika yksipuolinen kuukausi. Treenattu on, mutta aika lailla pelkkää koulua. Hyppykertojakin on ollut vain yksi! Joulukuun paras treeni oli ehdottomasti Leon oma irtojuoksutreeni, joka sai katsojat hyvälle tuulelle! 

Vuosi 2015 on ollut meille kokonaisuudessaan hyvä. Toki jonkun verran on ollut vastoinkäymisiä, lähinnä Leon vatsan suhteen, mutta ei mitään suurta. Vuodelle 2016 toivon terveitä treenipäiviä ja itselleni hieman tasaisempaa arkea. Uuden vuoden lupauksena olkoon maastoilun aloittaminen uudelleen, ja hyppypäivän sijoittaminen jokaiseen treeniviikkoon. 

Joululahjoja

On pitänyt kirjoitella vaikka ja mitä, mutta johonkin ne päivät taas kuluivat ja ollaan jo vuoden viimeisessä. Meillä jatkui treenit ihan normaalisti pyhien yli. Muutamana päivänä koulua, yhtenä päivänä juoksutus ja yhtenä hyppypäivä. Juoksutukseen laitoin Leolle pitkästä aikaa sivuohjat. Juoksutus sujuikin tosi hyvin ja Leo toimi hienosti ääniavuilla. Toki poni yritti hieman riehua mutta tajusi heti ekan kokeilun jälkeen ettei sivuohjien kanssa voi hillua ja pukitella samalla lailla kun ilman... Hyppypäivänä mentiin ravipuomien lisäksi pientä pystyä, kaverina meillä oli tallinomistajan nuori suokki. Taas tein pyhän päätöksen että yksi kerta viikkoon pompitaan. Ponista näkee että esteet, niin pieniä kuin ovatkin, piristävät sen mieltä selvästi.

Itse olen jälleen kerran hieman taistellut motivaatiopulan kanssa. Mulle ei vaan sovi tämä että töiden ja remontin lisäksi hevonen pitää liikuttaa kuusi kertaa viikossa. Tarvitsen ne kaksi vapaapäivää tallilta, mutta onneksi nyt näyttää siltä että saadaan lainakuski N taas mukaan remmiin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Eilen N kävikin jo ex tempore ratsastamassa Leon ja kivasti oli kuulemma mennyt.

Leo sai kaksi joululahjaa. Toinen oli tämä (surkeasti kuvassa näkyvä) Hööksin suloinen musta satulahuopa Polle-brodeerauksella:

ja toinen lahja (hmm, poni näitä lahjoja tuskin kovin arvostaa...) oli Sprengerin kuolaimet. Näiden hankkimista olen pitkään ja hartaasti suunnitellut ja pakkohan ne oli ostaa kun sai 20 % hinnasta pois. Kyseessä on siis sensoganista valmistetut 14 mm oliivikuolaimet. Virallisesti tämä kuolain on bridong ja Sprengeriltä löytyy myös 16 mm oliivikuolain, mutta koen että se on Leon pieneen suuhun liian paksu. Kuolain on ollut käytössä nyt reilun viikon. Mitään vau-elämyksiä en ole vielä saanut, mutta suu tuntuu rauhallisemmalta. Palaan varmaan kuolainasiaan vielä kun on testattu tätä kauemmin. 

Kauniit ne ainakin on, niinkuin sadan euron metallimöykyn kuuluukin olla :)

Joulua kohti

Meidän treenit on nyt sujunut nousujohteisesti ja Leo tuntuu paremmalta joka päivä. Ihan superhuippufiiliksiä ei ole vielä saatu mutta olen tyytyväinen nykyhetkeen, kun hetki sitten tuntui moni asia aika vaikealta. Leo on käyttäytynyt tosi kiltisti, paitsi aivan varmasti tänään hyppää pystyyn talutuksessa kun menin sanomaan näin :D Selästä poni on ollut huippukuuliainen. Leoa ei ole nyt viime päivinä häirinnyt eikä kiinnostanut muiden hevosten puuhat vaan poni on keskittynyt hienosti omaan treeniin. Eilen menin ennen tallin joulujuhlia kevyesti ilman satulaa ja Leo oli tosi kiva ja rento.

Maanantaina sattui niin harvinaisesti että ruuhka-aikaan olin yksin maneesissa. Tuo yksinolo on vaan meidän juttu. Keskittyminen on molemmilla ihan eri luokkaa. Alussa Leo kyllä hiukan hirnui ja kuunteli kavereiden vastauksia, mutta keskittyi sitten ja saatiin tehtyä mm. ihan tosi hienoja laukannostoja käynnistä. Alaspäin siirtymiset ei sitten onnistunutkaan niin nätisti mutta se oli minun vikani. En ymmärrä miksen osaa tehdä laukka-käynti-siirtymisiä...

Olin jo siirtymässä loppuverkkaan kun paikalle tuli pari muuta. Heti Leo muuttui hitaaksi ja tahmeaksi vaikka oli siihen asti ollut eteenpäinpyrkivä. Olen tätä asiaa jo hetken analysoinut enkä ole varma mikä vaikuttaa eniten tai minkä verran, muuttuuko Leo kun ruuhkaa on enemmän, vai muutunko minä. Tai siis minä muutun kyllä. Puolet energiasta menee miettimiseen mistä välistä ratsastan ja mitä teen missäkin kohdassa etten osu kenenkään tielle. Onneksi nyt on pitkät pyhät alkamassa ja tilaa maneesissa riittänee. 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogiystäville!

Rallittelua

Päätin viime viikolla irtojuoksuttaa Leon pitkästä aikaa. Tai no, irtojuoksutus on Leon kohdalla ehkä väärä sana. En minä ponia mitään juoksuta, kunhan päästän irti ja vietän seuraavan vartin nauraen maha väärässä kun Leo rallittaa. Nyt meillä oli toinenkin katsoja mukana, vähemmän hevoskokemusta omaava tallilainen joka ei ole koskaan ollut läsnä kun hevosta irtojuoksutetaan.

Ensin tietty lämmittelin Leon kävelyttämällä sitä ja juoksuttamalla liinassa. Poni tosin ei kauaa malttanut ravata vaan pisti narun päässäkin jo hieman ranttaliksi. Irti päästyään Leo veti täyttä vauhtia tehden villejä pukkeja ja muita monimutkaisia muuveja. Voisin vaikka vannoa että poni nauroi ohi laukatessaan! Niin iloiselta se näytti kun pääsi irroittelemaan hyvällä pohjalla. Tuli itsellekin oikein hyvä mieli.

Mukana ollut kaveri ihmetteli miten lujaa Leo meneekään, ja pysääkö se koskaan. Muistan sitä itsekin ekalla irtokerralla pelänneeni, mutta kyllä se pysää. Ei tosin silloin kun pyydän, vaan silloin kun on saanut tarpeekseen. Silloin poni ravaa tai laukkaa luokseni, pysähtyy eteeni, ja jää odottamaan että otan kiinni. Kultainen poika <3

Hyvä tuntuma löytyi!

Huomasin etten ole ole kirjoittanut viime perjantain valmennuksesta vielä. Lähdin valmennukseen ilman mitään kummallisia odotuksia mutta sehän meni aika kivasti!

Leo oli verkassa ihan ok, eteenpäinpyrkimys on ollut paljon parempaa sen jälkeen kun maha saatiin parempaan kuntoon ja ruokinnan kautta on hieman lisätty energiamäärää. Itse valmennus oli ihan perushommia, vähän tehtiin väistöjä ja vastalaukkoja. Parasta oli että löysin tosi hyvän tuntuman, jossa Leo oli edestä pehmeä ja kevyt muttei silti tyhjä. Nyt tiedän taas mitä tunnetta metsästää itsenäisissä treeneissä.

Ravissa Leo teki tosi hyviä pätkiä joiden lisääntymiseen olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota. Valmentaja totesi että kun maha ei vaivaa niin poni saa taas raviin ilmavuutta ja joustoa. Nyt vaan pitää ratsastajan myös saada istuntaa joustoa etten jarruta Leon menoa. 

Eilen tehtiin parin kevyen päivän jälkeen mukava koulutreeni. Toivon mukaan kyttäyskausi on tällä erää ohi, koska huomasin että Leo ei kiinnittänyt takaoveen mitään huomiota. Viime viikkoina kun takaoven ohi ratsastaminen on ollut välillä aika haasteellista. Nyt poni oli superkuuliainen!

Vaikken yleensä tee pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska hevonen voi milloin vain sairastua tai loukkaantua tms. niin nyt katselin että meillä olisi 7 viikon treeniputki edessä. Sen jälkeen suunnitelmissa on talviloma meille molemmille. Itse lähden reissuun ja Leo saa ottaa puolitoista viikkoa rennosti. Valjasta nlainakuskit liikuttamaan ponia kevyesti sen verran kun ehtivät, ja muuten Leo saa ottaa rennosti ja tarhailla. Toivottavasti siihen asti saadaan treenata hyvällä fiiliksellä ilman suurempia ongelmia.

Vilkaisu taaksepäin

Bongasin hauskan postauksen Sannan blogista ja päätin varastaa sen :) Eli katsoin blogia taaksepäin; mitä tapahtui edellisinä vuosina joulukuun puolessa välissä.

Vuonna 2014 blogissa käytiin läpi valmennuksia. Tuntuma oli kateissa, niinkuin on edelleen usein... Treenifiilis oli kuitenkin ollut hyvä. Muistan kuitenkin vieläkin että Leo oli lauantain valmennuksessa kuin ruutitynnyri. Ennen valmennuksia poni oli ollut psylliumkuurilla, ilmeisesti hiekkaa oli poistunut kun menohalut olivat niin kasvaneet!

Vuonna 2013 olen kertonut lainahevosista. Tuolloinhan minulla ei ollut omaa ratsua. Joulukuun puolivälissä olin ratsastanut tallillamme vieläkin asuvalla kimoruunalla, ja miettinyt samalla ikuisuuskysymystä; tamma vai ruuna? Pääsin myös ratsastamaan toisen kerran Miljan ihanalla Ponde-ponilla!

Vuonna 2012 olen saanut viestiä Fannyn entiseltä hoitajalta Johannalta, ja kuullut ihania muistoja Fannyn varsavuosista :) 

Vuonna 2011 olen ollut lomatunnelmissa. Goldyn jalkoja oli piikitetty ja poni jäi kevyemmälle jaksolla lainahoitajien ja -liikuttajien huomiin. Minä taas lähdin Karibian lämpöön. Voisin kyllä lähteä sinne tänäkin vuonna... 

Kuppi nurin!

En ole ainoa jota kuohuttaa Lähitapiolan "pikku" muutokset hevosvakuutuksiin. Keskustelua aiheesta löytyy esim. Sannan blogista. Olen jo aiemmin miettinyt että jättäisin Leolle vain henki- ja vastuuvakuutuksen ja luopuisin eläinlääkärikuluvakuutuksesta. Nyt alan olemaan varma tästä päätöksestä. Leon vakuutuksen uusi kausi nimittäin alkaa pian ja niin vaan minullekin tuli eilen Lähitapiolasta kirje. Siinä muun muassa kerrotaan että "Osa vakuutuksista on kotoisin jo vuosien takaa, ja nyt on aika tuoda ne tähän päivään" ja että "Poimimme uusiin vakuutuksiin mukaan paljon vanhaa ja tuttua" ja että "Moni asia on LähiTapiolan uudessa Hevosvakuutuksessa paremmin kuin ennen."

Kas kun en juurikaan löytänyt sitä vanhaa ja tuttua enkä sitä uutta parempaakaan sen puoleen. "Myös joitain tiukennuksia on tehty", no on tosiaan! Omavastuu ei pelkästään ole noussut, vaan se on muuttunut käyntikohtaiseksi entisen sairaus-/tapaturmakohtaisen sijaan. Sen lisäksi rajoituksissa ikäänkuin ohimennen kerrotaan että uusi vakuutus ei sitten korvaa "tuki- ja liikuntaelinten sairautta, vammaa tai rasitusvammaa, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä". Eihän tuo vakuutus korvaa käytännössä enää juuri mitään.  

Minulla meni tähän yksipuoliseen "muutimme vakuutuksesi täysin surkeaksi"-touhuun hermot. Tähän kun vielä lisätään Lähitapiolan kaunisteleva ja mielestäni jopa hiukan alentuva/holhoava tiedotuspolitiikka aiheesta niin yhden ihmisen protestina vaihdan vakuutusyhtiötä. Eipä ne yhden ihmisen auto-, koti- ja hevosvakuutukset kokonaisuudessa paljon paina mutta jotenkin veikkaa etten ole ainoa hevosihminen joka päättää asiakassuhteensa tämän "uudistuksen" johdosta. 

Motivaation puutteesta motivaatioon

Viimeinen viikko on ollut vähän pakkopullaa liikutuksen suhteen, ei ole huvittanut ratsastaa. Vähän liikaa kiirettä, vähän liikaa haasteita ratsastuksessa, ja vähän liikaa tallipäiviä. Leon varakuskikaan ei ole päässyt käymään muutamaan viikkoon. Samalla tietenkin tulee huono omatunto, kun toisilla on hevoset telakalla ja toisilla ei ole edes varaa hevoseen. Mokomakin porvariponitäti kun kehtaa valittaa...

No, asia ratkesi eilen siihen että kuulin uutisia joiden jälkeen olisi ollut suoranaisesti todella typerää mankua ettei jaksa ratsastaa... Kun jollain on ihan oikeitakin ongelmia. Niinpä kiitollisuudella nousin ratsuni selkään ja tehtiin itse asiassa ihan hyväkin treeni. Maneesissa oli hiljaista ja kuten aina, meidän treenit sujuu tällöin paremmin. En tiedä keskitynkö minä paremmin vai poni, vai molemmat, mutta eroa on valovuosi kun vertaa "yksinäistä" treeniä ja ruuhkatreeniä. Vaikkei meillä juuri ruuhkaa edes ole, maksimissaan 6 ratsukkoa ei isossa maneesissa ole kovin paljon.

Leo on vaikuttanut nyt hyvävointiselta. Poni syö paremmin kuin muutama viikko sitten. Annan sille edelleen korsirehulisänä Lusernea, en mitään valtavaa määrää mutta noin 4-5 litraa. Mahan tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Leo on ollut nyt rauhallisena tarhassakin, verrattuna viime vuoteen jolloin se oli pakko siirtää puolipäivätarhaukseen talven ajaksi. Meni sellaiseksi ramppaukseksi että suosiolla siirryttiin puolipäivätarhaan. Nyt Leo ja naapuri ovat ulkona yleensä neljään asti ja hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi.

Joulukuussa ei pitänyt olla valmennuksia, mutta on kuitenkin. Ensi perjantain tunti tekee varmaan ihan hyvää minulle. Jos saisin vaikka jotain ryhtiä tähän loppuvuoteen!

Vaihtelua

Menin perjantaina ilman satulaa. Oli kevyempi päivä, joten tein paljon käyntityöskentelyä ja jonkun verran otettiin ravipätkiä. Leo oli hirmu kiva ja kuuliainen koko ajan.

Lauantaina päätin hieman ex tempore (raahattuani sisään n määrän kuraisia hevosia ja ripustettuani n määrän loimia kuivumaan) että Leo saa viikon toisen vapaan. Harvemmin tällaisia kahden vapaan viikkoja tulee, mutta nyt vaan tuntui siltä että menen mieluummin remonttipäivän jälkeen kotiin suihkuun ja ratsastusseuran pikkujouluihin valmistautumaan, kun ratsastan kiireellä. Venyttelin kyllä Leon ja hieroin sitä vähän.

Sunnuntaina meillä oli hyvä joskin aika pitkä treeni. Tai meidän mittapuulla pitkähkö, 1,5 tuntia. Sain Leon kivaksi ja taas löytyi sitä hyvää ravia joka on ollut hiukan kadoksissa. 

Eiliselle olin suunnitellut puomeja ja pieniä hyppyjä, mutta päädyinkin jättämään hyppäämisen pois ja tehtiin pelkkää puomityöskentelyä. Hyödyllistä hommaa sekin, ja hyvin Leo nosteli jalkojaan korotetuilla puomeilla. Ensi viikolle laitan kalenteriin hyppykerran, niin saadaan taas vaihtelua elämään. 

Pimeys ja kura vaikuttavat täälläkin mielialaan, niinkuin varmaan kaikilla hevosihmisillä. Eilen totesin jälleen kerran että olen niin kiitollinen maneesista. Myönnän suoraan että ei minusta olisi ulkona ratsastamaan näillä keleillä. Aivan liian mukavuudenhaluinen. Isot tsempit teille kaikille jotka liikutatte hevosenne taivasalla! Toivottavasti pian saadaan kunnon talvikelit (vaikka mieluiten hyppäisin suoraan kevääseen).

Perustreeniä ja kuvia

Leo on ollut nyt hieronnan jälkeen parempi ratsastaa. Laukat pyörii paremmin, ja eilen tuli ravissa tosi kivoja pätkiä. Luulen että väkirehun pieni lisäys on myös tehnyt hyvää. Tänään ajattelin taas hieroa ja venytellä Leoa itse. Ei siitä haittaakaan ole. Tämän myös Leon oikea hieroja minulle vahvisti kun kysyin voinko saada vahinkoa aikaan omilla amatöörihieroja-yrityksilläni.

Lauantaina jännitin hieman millaista palautetta lainakuskilta tulee. Kun on nyt ollut ratsastaessa mahaongelmia ja maastakäsin hiukan käytösongelmia (mahaongelmia tavallaan nekin). No eipä mitään, Leo "oli ihan super. Siis tosi kiva!".

Sunnuntaina ratsastin ajanpuutteessa suht lyhyen verkkatyylisen hölkkäilyn, noin 45 minuuttia. Eipä siinä enempää vaadittukaan, poni oli miellyttävä ratsastaa ja liikkui hyvin eteen. Maanantaina hyvä fiilis jatkui, ja eilen tosiaan oli vapaapäivän jälkeen ravissa havaittavissa uudenlaista ilmavuutta. Toivoa sopii että hyvä meininki jatkuu.

Sain Ninalta muutaman kuvan lokakuun valmennuksista. Muistan vielä että valmennus oli aika haastava eikä kaikki sujunut ihan putkeen, mutta kivoja kuvia Nina oli taas saanut. Ja Leohan on näissä kuvissa söpö niinkuin aina!

Hierojan palaute

Leo oli aika jumissa ja kovin jännittynyt koko kropastaan, totesi hieroja keskiviikkona. Ei hyvä. Positiivista sentään oli se että jumit saatiin hyvin auki. Hieroja sanoi että ponin lihakset eivät tuntuneet normaaleilta "treenikireiltä" vaan kroppa oli tosiaan kokonaisuudessaan pinkeä. Vatsavaivojen aikaansaannosta, veikkaan.

Oikea puoli oli selkeästi vielä enemmän jumissa kuin vasen. Tämä täsmää siihen että Leo liikkuu mielestäni jäykemmin vasempaan. Eilen katsoin liikettä liinassa niin se näytti kyllä nyt paremmalta. Katsotaan tuleeko jumit takaisin ja joudutaanko hieromaan pian uusiksi. Koitan nyt itsekin hieroa  ja venytellä ponia.

Leon vatsa vaikuttaa paremmalta ja poni toimii paremmin ratsastuksessa. Kuitenkin Leo on edelleen hiukan ärtyneen oloinen. Seuraan tilannetta vielä ja harkitsen ensi viikolla soitanko Gastrogard-kuurin. Eilen tuli maastakäsin kävellessä muutama tylsä tilanne kun Leo muka pelästyi jotain ja hyppäsi pystyyn. On taas keksinyt tuon kahdella jalalla seisomisen enkä tykkää siitä yhtään! Ymmärrän kyllä että kipeä maha ärsyttää, mutta harmittaa silti kun ärtyisyys purkautuu tuolla tavalla. Nuo tilanteet on niin hankalia kun ollaan maneesissa muiden ratsukoiden keskellä. Yksin ollessa pyytäisin tuollaisessa tilanteessa kunnolla lisää vauhtia, kahdella jalalla kun ei laukka suju edes Leolta vaan joutuu laskeutumaan neljälle koivelle, mutta joka suuntaan liinassa sinkoileva poni häiritsee muita paikallaolevia. No, onneksi näitä tilanteita ei usein tule.

Positiivista eilen oli se kun lähdettiin yksin maneesista pois pimeään pihaan, ja muutaman kymmenen metrin päässä möyri valtava kaivinkone kirkkaine valoineen. Leo ei normaalisti koneita pelkää, mutta tietyssä mielentilassa ollessaan voi niihin reagoidakin. Vaan eilenpä Leo ei sanonut kaivinkoneesta yhtään mitään. Fiksu poika, välillä.

Paremmalla fiiliksellä

Ollaan päästy tekemään taas parit onnistuneet treenit pitkältä tuntuneen huonomman ajanjakson jälkeen. Leon mahaoireet ovat vähentyneet huomattavasti Antepsin-kuurin aikana. Liikkeeseen en oikeaan kierrokseen ole laukassa edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta katsotaan nyt hieronta ensin ja mietitään sitten lisää. Saatiin onneksi peruutuspaikka eli hieronta ja kranio onkin jo huomenna.

Lauantaina laitoin maneesiin keskihalkaisijalle ihan tavalliset ravipuomit, en korottanut niitä tällä kertaa. Lisäksi laitoin pienen yhden laukka-askeleen sarjan, pari n. 40 cm pystyä. Verkan tein tällä kertaa hieman eri tavalla. Kävelin tietysti ensin hyvin, noin 15 minuuttia. Sitten siirryin suoraan laukkaan ja laukkasin molempiin suuntiin useamman kierroksen tekemättä muuta kuin satunnaisen pääty-ympyrän. Ravia otin vasta laukan jälkeen. Tämä tuntuikin hyvältä ratkaisulta, ravi lähti sujumaan ihan eri tavalla kuin viime aikoina. Ravipuomeilla hain raviin hyvää tahtia.

Hyppäsin laukassa minisarjaa molempiin suuntiin, pyrkimyksenä tuoda poni keskellä estettä ja laukata sujuvaa laukkaa estettä lähestyessä. Hyvin meni, mitä nyt pari lähestymistä sössin esteiden kun paikalle saapui katselija. Näköjään tuo hyppääminen on mulle edelleen niin jännää että yksin sujuu mutta heti kun joku muu on paikalla niin keskittyminen herpaantuu!

Sunnuntaina käveltiin Leon kanssa tunti, mistä taputan itseäni selkään. Minähän olen siis edelleen vankasti sitä mieltä että hevosen pitää kävellä paljon, mitä enemmän jaksaa kävelyttää sen parempi...

Eilen olin tallilla vasta aika myöhään, mutta se olikin hyvä ratkaisu. Olimme maneesissa yksin ja pystyin taas keskittymään ihan eri tavalla kuin ruuhkassa. Tein verkan taas samaan tyyliin kuin lauantaina, eli ensin kävelyä lähemmäs 20 minuuttia (josta osa ohjat kädessä kevyesti taivutellen), sitten otettiin suoraan laukkaa. Leo kulki kivasti! Oikea laukka ei ensin tuntunut hyvältä mutta sekin parani loppua kohden. Loppuraveissa yhtäkkiä havahduin että hei tää ponihan ravaa niinkuin "normaali" Leo, eli rennosti ja reippaasti ilman että ratsastaja puskee yhtään eteenpäin. Uusin mielikuvani "takapuoli on liimalla kiinni satulassa" toimii, tunnen että olen nyt vihdoin saanut reidet ja polvet rennoiksi. 

Tuumailua ja lihashuoltoa

Olen tällä(kin) viikolla kovasti pohtinut Leon liikkumista. En pääse sitä mihinkään että selkä on mielestäni turhan liikkumaton ja takaosan liike hiukan jäykkää. Keskiviikkona katselin liikettä liinassa kentällä. Se miten päädyin kentällä juoksuttamaan suunnitellun rauhallisen kävelylenkin sijaan onkin sitten oma tarinansa. Siihen liittyy pari ketjureaktiona pystyyn hypännyttä hevosta, lohikäärmeenä puhiseva häntä tötteröllä tuijapuskien läpi juokseva poni ja liinassa epätoivoisesti roikkuva raivosta puhkuva omistaja. Sanottakoon vain että tilanteen rauhoittumiseen meni 10 minuuttia mutta kukaan ei loukkaantunut muuta kuin henkisesti...

Mutta siihen juoksutukseen. Liike oli liinassa vasempaan moitteetonta, mutta siihen voi jonkun verran vaikuttaa juoksutettavan virittynyt mielentila. Kun tilanne oli vähän tasaantunut ja mentiin oikeaan niin laukannosto oli hieman epämääräinen ja myös liike oikeassa laukassa hiukan erikoinen. Ei mitään ontumaa mutta jotain. Epäilykseni kohdistuvat kintereisiin ja taidankin ne käydä kuvauttamassa tässä päivänä jonakin, ihan vaan mielenrauhan vuoksi jos ei muuten. Mitään ulkoisia merkkejä ei tosin löydy. Jalat ovat täysin kuivat, viileät ja aristamattomat. 

Eilen pyysin oman ratsastuksen päätteeksi kaverin Leon selkään. Se olikin valaiseva juttu. Vaikka Leo ei missään nimessä ole parhaimmillaan nyt niin luulen että hieman liioittelen asioita. Kuvittelen että meidän meno näyttää ihan järkyttävältä kun tosiasiassa se näyttää suht samalta kuin lainakuskin kanssa, totesi paikalla ollut kolmas henkilö. Ja miltä sen lainakuskin kanssa näytti? Ihan hyvältä. Ravi oli ok, laukka oikeaan jopa hyvää (tosin oikea laukka näytti edellisenä päivänä liinassa vasempaa huonommalta), vasempaan ei niin hyvää mutta ei huonoakaan. Lieneekö edellisen päivän revittelyt tehneet ponille ihan hyvää... 

Tuumailtiin siinä sitten että onko Leo niin jumissa että se vaikuttaa liikkeeseen. Kovin kireät lihakset Leolla on takaa kun olen niitä koitellut. Yritän hieroa ponia nyt itse meidän omaa oikeaa hierojaa odotellessa. Hieroja on kovin kiireinen, joten Leolla on aika vasta kahden viikon päästä ellei peruutuksia tule. Nuo lihasjumit voi hyvin johtua vatsakivustakin kun poni jännittää lihaksiaan vatsaoireiden takia. Leon pahimmat mahaoireet vaikuttaa onneksi hieman jo rauhoittuneen joten sen suhteen on itsellä parempi fiilis.

Opinko ikinä?

Olen näköjään unohtanut julkaista viikonlopun valmennuksista kertovan tekstin, eli tässä;

Kuinka monta kertaa eri valmentajat ovat sen minulle sanoneet, ja edelleen sanovat: istu satulaan ja katso eteen! Sama juttu taas kuluneen viikonlopun valmennuksissa. En tiedä miksi pyrin koko ajan nousemaan satulasta pois, ja miksi tuijotan hevosen niskaa. Kun keskityn pitämään takapuolen penkissä ja katson eteen ja ylös niin kaikki on niin paljon helpompaa. Reisi ja polvi eivät enää purista, pystyn istumaan paremmin liikkeen mukana, jopa ratsu kulkee letkeämmin...

Menin valmennukseen perjantaina aika huonolla mielellä. Valmentajan mitä kuuluu-kysymykseen vastasin että ei kovin hyvää, ponilla on maha kipeä, ei olisi pitänyt tulla lainkaan. Valmentaja nousi luvan saatuaan Leon selkään ja sai ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkeja ponin liikkumaan normaalisti (mihin minä en siis pystynyt). Hetken päästä vaihdettiin ratsastajaa.

Ratsastajan vaihdoksen jälkeen ei tehty muuta kuin varmistettiin että minäkin saan molemmat laukat nousemaan ja askellajit ja muodon kohtuulliseksi. Vähän paremmalla mielellä siis jatkettiin lauantaihin, jolloin saatiin ok treeni tehtyä ponin vointia kuunnellen. Sunnuntaina ratsastin itsenäisesti ja Leo tuntui aika hyvältä. Maanantaina oli vapaa ja eilen jatkoin "istu satulaan, katso eteen"-harjoittelua. Ponin terveydentila on koko ajan suurennuslasin alla ja katsellaan nyt mihin suuntaan tilanne kehittyy. 

Ruokinta-ajatuksia

Olen tosi varovainen Leon ruokinnan suhteen ponin herkän vatsan vuoksi. Mitään ylimääräistä ei anneta ja väkirehut on laskettu tosi vähiin. Heinän määrä on pidetty maksimissa, eli pääosin ravinto koostuu korsirehusta. Tänä syksynä ollaan kuitenkin uudenlaisen ongelman edessä; miten saada tarpeeksi ravintoa, niin että vatsa pysyy kunnossa, poni sopivassa lihavuuskunnossa, ja energiaa riittää?

Meillä on tosi hyvää heinää tänä(kin) vuonna, mutta hyvin vähäsokerista. Positiivinen asia sinänsä, mutta aiheuttaa sen ettei heinä maistu ihan niin hyvin. Leo saa heinää niin paljon kuin syö, mutta kun ei poni syö määräänsä enempää. Jos laitetaan extraa yöksi niin aamulla se löytyy tallottuna. HOPTI:n energiansaantilaskelman mukaan Leo saa aivan liian vähän energiaa. Lisäksi mietin johtuvatko nämä viime viikolla esiin tulleet vatsaoireet liian vähäisestä korsirehun syönnistä.  

Energiaa saisi helposti lisää väkirehusta, mutta se  on vatsaongelmaisen kohdalla aina vähän riskiratkaisu. Olen kuitenkin päätynyt vaihtamaan eri täysrehuun, ja koitan lisätä hieman sen määrää, tietysti erittäin hitaasti ja varovasti. Tuon Speedex Completen pitäisi olla myös vatsaystävällistä ja toivon että se sopii Leolle. Heinää toki annetaan jatkossakin niin paljon kun poni sitä vaan syö. Tämä liian vähäinen heinänsyönti on jotain mitä juuri nyt ei tosiaan kaivata, kun vatsa on selvästi ottanut itseensä. Lisäksi Leo on nyt kesän jäljiltä sopivassa lihavuuskunnossa enkä haluaisi että se tiputtaa massaa pois. Öljyäkin olen miettinyt, mutta en tiedä mitä mieltä siitä olisi. Osa suosittelee sitä mahavaivaisille, osa ei. Mitään "asiantuntijalausuntoa" en ole asiasta löytänyt tai kuullut.

No sepä se

Ei tarvitse olla kummoinen meedio tajutakseen että mahavaivat ovat mitä luultavimmin palanneet. Oireilu on samanlaista kuin ennenkin; poni venkoilee ja stoppailee ratsastaessa ja laukannostot tökkivät pahasti. Valtavan huolestunut en jaksa olla. Tuntuu että näitä mahavaivakausia tulee Leolle silloin tällöin, huolimatta siitä kuinka tarkka yritän hoidon ja olosuhteiden kanssa olla. Poni on aika herkkä näyttämään tuntemuksensa joten välttämättä kyseessä ei ole mitkään ammottavat haavaumat mutta aika selvältä näyttää että joku siellä mahassa vaivaa.

Psylliumin aloitin jo sunnuntaina kun totesin että Leo oli nakellut päiväheiniään maahan ja ne olivat hiekan peitossa. Leo syö ulkona isosta traktorinrenkaasta jossa on kumimatto alla, ja tämä alusta onkin hyvin hiekkavapaa. Ainoa vaan että kun poni syö heinää suuhun ja heilautus-tyyppisesti niin puolet annoksesta on äkkiä hiekassa renkaan ulkopuolella. 

Aloin myös antamaan Antepsinia ja katson jos tilanne lähtisi sillä rauhoittumaan. Katselin viime vuoden merkintöjä ja näköjään Leo on ollut Antepsin-kuurilla viime vuoden lokakuun lopusta pitkälle marraskuun puolelle. Vielä kun keksisi mistä tämä johtuu, miksi syksyllä tulee mahaongelmia?

Sain sentään tähän väliin edes yhden kunnon treenin kun sunnuntaina tuuppasin ponille Antepsinit naamaan ennen ratsastusta, ja lähdin maneesiin sillä asenteella että pois ei tulla ennenkuin poni on läpi. Se ei ollut helppoa, se ei ollut kaunista, se ei tapahtunut nopeasti, mutta niin vaan alkoi lopulta menemään avut läpi. Täytyy sanoa että näistä lähtökohdista odotan viikonlopun valmennuksia erittäin suurella mielenkiinnolla. Kaikki on mahdollista. Koitetaan nyt tuo Leon maha saada rauhoittumaan viikon aikana, kipeällä mahalla ei paljon valmentauduta.

Voihan siirtymiset

Viime viikko oli ratsastuksellisesti suoraan sanottuna aika surkea. Kun ei vaan suju niin ei suju. Lauantaina otin suosiolla ponin liinan päähän ja juoksutin sen, kun ei vaan huvittanut raksapäivän jälkeen nousta selkään tappelemaan. Sunnuntaina lainakuski oli tehnyt ihan hyvän treenin Leon kanssa, mutta hemmetin ravisiirtymiset heilläkin oli ongelmana. Jotenkin poni on vaan niin pohkeen takana että hyvä kun saa välillä ravin nostettua, puhumattakaan laadukkaasta siirtymisestä.

Laura oli kirjoittanut Sannan blogin kommentteihin hyviä vinkkejä joista sainkin vähän apua eilen. Eli ennen siirtymistä asetin ulos ja siirryin sitten käynnistä raviin. Koitin pitää pohkeen tosi nopeana, mutta välillä sai käyttää raippaakin kun reaktio jalkaan oli nolla. Kuitenkin Leo oli eilen paljon parempi kuin maanantaina, joten jäi hiukan positiivisempi fiilis. Maanantaita en jaksa edes muistella, sen verran oli tahimista. No, laukka sentään toimii aika hyvin.

Tiistaina hyppäsin hiukan piiiitkän tauon jälkeen. Tallikaveri saksanratsuponin Seabis-satula oli meillä lainassa, ja se istui Leolle ihan kivasti. Poni liikkui mielestäni tuon satulan kanssa heti paremmin kuin oman, mikä sai taas miettimään oman satulan sopivuutta. Pitkän tauon jäljiltä mentiin vain korotettuja puomeja ja pientä miniristikkoa. Hyvin sujui ja poni tykkäsi. Ensi kerralla voisi ehkä hiukan nostaa, 30 cm ristikko tuntui hiukan hölmöltä jopa minusta...

ps. Tämä oli näköjään blogin viidessadas postaus. Olis nyt voinut edes jonkun kuvan tähän heittää mutta kun ei ole ;)

Kanna ite!

Keskiviikon vapaapäivän jälkeen eilen jatkettiin harjoituksia. Koitin heti alkuun ottaa napakan otteen ja verkka menikin hyvin. Poni liikkui eteen omilla jaloillaan jne. Kun alettiin kunnolla töihin niin meno hyytyi. Homma meni taas tuuppaamisen ja puskemisen kautta pienen epätoivon puolelle, kunnes päätin että minähän saan ponin tänään läpi, enkä kanna sitä enää yhtään askeltakaan. 

Laukassa vain yksinkertaisesti istuin takapuoli penkissä, jalat rentona, nojasin taakse ja, no, oikeastaan vaan olin kyydissä. Kun Leo hidasti, annoin "potkukelkkatyyliin" lisää vauhtia. Mitään muuta en tehnyt. Halusin että poni laukkaa omilla jaloillaan eteen ilman että joudun patistamaan ja nostamaan. Ja kummasti se hetken päästä laukkasi kunnolla koska en suostunut auttamaan koko ajan.

Sama teema jatkunee tänään. Ratsastuksellisesti ei ole ollut kyllä mikään kovin kevyt viikko, mutta parempaan suuntaan sentään mennään. Koko ajan korostuneemmin huomaan nyt kahta hevosta ratsastaessani miten valtavat vaatimukset minulla on Leon ja itseni suhteen. Siinä sitä on tasapainottelua; pitää vaatia tarpeeksi ja asettaa tavoitteet ylös, mutta pitää muistaa että myös pienet onnistumiset ovat onnistumisia. 

Leon satula vaivaa minua taas. Päätin jo etten kavennuta sitä koska se on vain hiukan liian leveä ja pelkään että pian olen sitten taas levennyttämässä satulaa. Mutta nyt vaikuttaa siltä ettei Prestigen padikaan riitä vaan olen satulassa edelleen "nenilläni". Valtava ero kun vertaan miltä tuntuu istua tämän viikon lainaratsuni satulassa. Tuntuu tyhmältä että oman satulan etukaaren alus on täynnä kaiken maailman fyllinkiä, täytyy olla joku parempi ratkaisu. Eli laitan sen kaventamisen taas harkintaan. Samalla kuitenkin mietin, onko vika sittenkään satulan leveydessä. Sanon tämän sadannen kerran; satulaongelmat on vihoviimeisiä!

Vaihtelevaa

Leo on ollut viime aikoina niin hassu pieni söpönassukka! Tässä eräänä päivänä Leo poukki tarhassa sisääntuloaikaan aika villinä eikä tallikaverin mies uskaltanut taluttaa ponia sisään. Kun menin portille niin Leo rauhoittui salamana, työnsi turpansa riimuun ja käveli sisälle kiltisti kuin hyvinopetettu koira. Minua nauratti. Leon täytyy välillä näyttää niin hurjalta, niin hurjalta, mutta sitten se kuitenkin rauhoittuu koska tietää että pöllöponit ei pääse sisään heinäkasan ääreen. Tallityöntekijäkin kehui että Leoa on niin kiva ruokkia, kun se osaa odottaa eikä ryysää ovelle niinkuin suurin osa hevosista. Edellisessä kodissa opetettuhan juttu tuo on, että ruokaa annettaessa pitää väistää ruokkijaa. Mielellään poni ei sitä tee, sen näkee naamasta...

Pellolla laukkasin viime viikolla täysin rennosti pitkin ohjin ja Leo siirtyi raviin vatsalihasten puristuksella. Ei puhettakaan loikista tai ryntäilystä, voi luottaa täysin siihen että poni etenee tasaisesti kuin juna. Oikea tädin luottoponi!

Tällä viikolla ei ole ollut ihan yhtä ruusuista. Sekä maanantaina että tiistaina oli jotenkin niin hankalaa. Tuntui että tappelimme toisiamme vastaan koko ajan. Leon mahan hyvinvointi on taas erityistarkkailussa. Olen huomannut että poni rapsuttelee kylkiään normaalia enemmän. Ratsastuksessa se on pari kertaa venkoillut hiukan samaa tyyliin kuin aiemmin. Saattaa olla että on syytä kaivaa Antepsinit esiin. Tänään kuitenkin nollaillaan vapaapäivän merkeissä, ja katsotaan taas huomenna mikä on fiilis. Hyppäämäänkin pitäisi taas päästä, tullut vahingossa monen viikon tauko.

Viikon ajan ratsastan nyt kahta hevosta tallikaverin ollessa lomalla. Hoidokkiheppa tosin on aika kevyellä sairasloman jäljiltä, joten sen kanssa tehdään lähinnä käyntitreeniä. Mielenkiintoista vertailla hevosia ja ratsastusta kun menee kahdella peräjälkeen. Huomaan että Leon kanssa vaadin tosi paljon itseltäni ja hevoselta. Pienet onnistumiset eivät riitä koska tiedän että pystytään paljon parempaan. Lainahepan kanssa olen tosi tyytyväinen lyhyisiin hyviin pätkiin.

Valkut

Edellisistä valmennuksista ei ehtinyt mennä kuin kolme viikkoa, ja siitäkin viikko meni hissutellen Leon rokotuskuumeen takia. Onneksi poni on kuitenkin ollut aika kivassa ja hyvässä vireessä vaikkei mitä ihmeellisiä ole ehditty treenailemaan. Valmennuksia edeltävällä viikolla tein yhden superhyvän treenin ja sen lisäksi hölkkäiltiin sänkkärillä yms.

Sain sekä perjantaina että lauantaina tehdä aika lailla tosissaan töitä. Leo oli kyllä reipas ja liikkui kivasti itse, mutta mutta en saanut ponia kovin helposti kunnolla avuille. Lisäksi lauantaina Leo oli sitä mieltä että hän kyllä tietää mitä täällä tehdään ja ennakoi joka ainoan tehtävän. Sain kuitenkin molempina päivinä hyviä onnistuneita pätkiä ja laukkojen kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia, hyvin pyöri molemmat. Oikea laukka on edelleen parempaa mutta vasenkaan ei ole yhtään huonoa.

Lauantaina tehtiin aika iso harppaus vaatimustason suhteen. Pitkään Kikon valmennukset olivat meille vain sitä että mentiin ympyrällä eri askellajeissa oikeaa tahtia ja muotoa hakien. Ja hyvä niin, koska noissa asioissa todellakin oli ja on työnsarkaa. Pikkuhiljaa ollaan päästy ympyrältä pois ja tekemään avoja, pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja. Lauantaina tulikin sitten tehtävää siihen malliin että välillä meinasin tippua kelkasta! Leokin oli hiukan että "tehdääks täällä nyt ihan oikeesti hommia?!" mutta aika kivasti me lopulta suoriuduttiin ja hyvä fiilis jäi.

Työn alla oli ensin ravisulut. Aloitettiin uralla. Oikeaan oli vaikeampaan, vasempaan helpompaan. Sama kuin avoissa. Sitten jatkettiin pituushalkaisijalla, puoleen väliin avoa toiseen suuntaan ja sitten jatkettiin toiseen suuntaan. Etuosa pysyi samalla uralla ja takaosa vain siirtyi. Ensin oli vähän hapuilua mutta aika kivasti se sitten sujui. Perjantaina kun tehtiin avoja niin helpotti ajatus, että ohjat ovat kaksi keppiä, joilla pohkeen avustamana siirrän etuosan sisälle. Hassu selostus mutta itseäni tuo mielikuva auttaa.

Jatkettiin laukka-käynti-siirtymisillä kolmikaarisella. Oi voi. Näissä hikoiltiin ihan kunnolla. Ei ollut helppoa. Aina tuli ravin kautta, tai suoraan pysähdys. Välillä jouduttiin peruuttelemaan ja ohjeet korvanapissa vaihtelivat tiuhaan tahtiin jotta vältettiin Leon ennakointi. Poni kun alkoi tekemään itse siirtymisiä niinkuin parhaaksi katsoi...

Normaalit ihmiset kuulemma onnistuvat laukka-käynti-siirtymisissä mutta mutta epäonnistuvat vastalaukka-käynti-siirtymisissä. Meillä taas toisinpäin. En taida olla normaali... Seuraavan neljän viikon kotiläksy on saada nuo laukka-käyntisiirtymiset kuntoon. Valmennuksen lopuksi mentiin vielä kolmikaarista niin että keskimmäinen kaari mentiin vastalaukassa. Hyvin pysyi vaikeampikin laukka yllä.

Muutama muistiinpainettava asia, tuttuja asioita mutta kertaus on opintojen äiti jne.: hevonen ravaa ja laukkaa itse. Sitä ei tuupata, kanneta tai pusketa eteenpäin. Takapuoli pysyy laukassa satulassa. Pohje on supernopea, yhtä nopea kuin raippa. Pena-ponin Sanna kirjoitti aika samantyyppisiä muistiinpanoja erittäin hyvässä blogikirjoituksessaan, kannattaa käydä lukemassa.

Huomioita

Kirjoittelen muutamia asioita tänne itselleni ylös, muistin tueksi.

Ensin Leon liikkumisesta. Poni on nyt liikkunut tosi kivasti. Tahmeitakin päiviä on mutta enemmän niitä hyviä. Ryhtiliike omassa ratsastuksessa taitaa olla ainoa muutos jonka olen tehnyt, joten taas saa katsoa itseään peiliin. Oma ratsastukseni oli pikkuhiljaa päässyt lipsumaan huonoon suuntaan, eli tehottomaan punkeamiseen ja suoranaiseen potkimiseen (itsestä ainakin tuntuu siltä), joten nyt olen harjoitellut taas ratsastamaan siistimmin mutta samalla tehokkaammin. 

Uusin erityishuomionkohteeni on vasen jalkani. Se on kaikki nämä vuodet laukassa sojottanut tyhmästi ja oudosti ulospäin. Jalka kiertyy polvesta ihan luonnottomasti. Nyt olen päättänyt että opettelen tästä pois. Voi olla muuten aika pitkä ja hankala prosessi... 

Sitten Leon terveydestä. Poni yski ja oli tukkoinen huhtikuussa. Ell totesi tukkoiset hengitysäänet ja määräsi limaa irrottavan kuurin. Yskä olikin jonkun aikaa pois, mutta palasi sitten. Pari yskäisyä aina raviin lähdettäessä, tätä tapahtui on-off koko kesän. Kertaakaan en kuullut että Leo olisi yskinyt esim. tarhassa tai tallissa, ainoastaan liikuttaessa. Nyt yskätöntä aikaa on kuitenkin kulunut jo kuukausi. 

Leon maha vaikuttaa olevan kunnossa. Ja tässä kohtaa koputan puuta... Jos vanhoissa merkeissä jatketaan niin poni tulee taas saamaan vatsahaavaoireita helmikuussa, niinkuin on saanut jo monena vuonna. Tällä kertaa olen varuillani ja tuuppaan Gastrogard-kuurin sillä samalla sekunnilla kun pieninkin oirehdinta alkaa... Kesälomani aikana poni oli noin viikon ilman kalkilla maustettua pellavapuuroaan, ja maha meni sekaisin. Ruokinta muutettiin takaisin ennalleen ja maha rauhoittui, ja on pysynyt rauhallisena. Tästä opin että etenkään kalkkia Leolta ei jätetä pois. Vatsa hyvinvoinnin varmistamiseksi Leo saa runsaat heinät. Täysrehun jätin jo aikoja sitten minimiin, ja tilalla on melassileike jota usein pidetään mahaystävällisenä vaihtoehtona.

Jos nyt jotain päivittäisi

Täytyy oikein kalenterista luntata mitä ollaan tehty... Viime viikolla en tiistain sänkkärikävelyn lisäksi ratsastanut kuin kaksi kertaa. Olin Tallinna Horse Showssa viikonlopun ja Leolla oli lainakuskit perjantaina ja lauantaina. Perjantain ratsastajalta tuli kyllä niin kiva viesti että oli mukavaa jatkaa vapaan viettoa: "Ratsastin Leolla kevyesti maneesissa. Oli aivan ihana :) Ulkona myrsky ja me yksin maneesissa, muutama säikähdys mutta muuten niin kiva!".

Ennen Tallinnaa kävin keskiviikkona tahimassa maneesissa. Oli sellainen "mikään ei onnistu"-päivä, joten vajaan puolen tunnin jälkeen katsoin parhaaksi siirtyä pellolle keventelemään... Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten onneksi kohtalaisen hyvä koulutreeni.

Maanantaina oli vihdoin ekojen sänkkärilaukkojen aika! Leo oli rennolla tuulella eikä mitenkään kovasti revitelty. Pitkiä pätkiä laukkailtiin kyllä mutta tahti oli aika rauhallinen. 

Eilen pääsin tallille vasta illemmalla ja oltiin kahdestaan maneesissa. Leo toimi tosi kivasti. Se oli reipas mutta ei kyttäillyt mitään vaan teki täysillä töitä. Toisessa vastalaukassa oli taas hiukan ongelmaa, muutama vaihto tuli, mutta muistelin Kikon valmennuksen oppeja ja sainkin hetken päästä laukan pysymään kasassa. Tein molempiin suuntiin pätkiä avoa, sulkua ja pohkeenväistöä. Liikaa en viitsinyt jäädä hinkkaamaan kun poni toimi hyvin ja iltaruuat jo odottivat. Tänään olen vähän kahden vaiheilla jatkanko koulun parissa vai mennäänkö sänkkärille. Huomenna kävelypäivä ja perjantaina & lauantaina ollaankin taas Kikon opissa.

pakollinen korvakuva sänkkäriltä

Sänkkärii!!!

Vihdoin meidän tallipelto on puitu! Fiksusti päätin eilen että kannattaa lähteä neljä päivää seisseen ponin kanssa pellolle... Sänkkärin kutsu oli vaan liian houkutteleva. Olin siis ekaa kertaa selässä perjantain kuumeen jälkeen. Kuume meni nopeasti ohi, 24 h rokotuksesta lämpö oli jo normaali ja on pysynyt normaalina. Meidän eläinlääkäri on tosi tarkka ja varovainen, niin hän käski kuitenkin ottaa iisisti viikon.

Kävelin ensin tallinpihassa koska sänkkärillä juoksi nuori suokki liinassa ja veti aikamoista laukkailoittelua. Alussa Leo energiaa puhkuvana pelkäsi omaa varjoaankin. Kamalinta oli kun tallin toinen saksanratsuponi tuli koivujen varjossa mäkeä alas. Meinasi Leo räjähtää liitoksistaan kun oli niin kauheen jännää...

Pellolla tilanne kuitenkin tasoittui ja Leo meni ihan fiksusti. Mitä nyt yhtä toistakin hevosta piti jännittää ja tuijottaa. Pari pikkuista ravipätkää otin mutta muuten käveltiin. Tänään on tarkoitus ravata hiukan lisää ja palata muutaman päivän sisällä pikkuhiljaa normaaliin liikutukseen. On niin mahtavaa kun pääsee taas pellolle, nyt toivotaan kuivaa syksyä!

Eipä tullut yllätyksenä

Leo rokotettiin eilen iltapäivällä, ja illalla kävin vielä mittaamassa lämmön, joka oli normaali (37,5). Aamulla tallityöntekijä mittasi ja reilu 39 astettahan se mittari näytti. No, sentään asteen vähemmän kuin viime vuonna.... Kävin äsken eli pari tuntia Finadynen annon jälkeen katsomassa Leoa ja tilanne näyttää ihan hyvältä. Lämpö oli mennyt lääkkeenannon myötä alaspäin, nyt 38,1, ja poni oli pirteä ja joi hyvin. Hikoilua ei ollut mutta hengitys oli tiheämpää kun yleensä. Katsellaan huomisaamuna mikä tilanne, pääseekö poni ulos vai jatkaako karsinalevossa. Leon kanssa muutaman päivän koppihoito ei onneksi ole ongelma. Se on tallissa yksin aivan rauhassa.

Tuli kumottua sekin teoria että kuume ehkä johtuisi yhdistelmärokotteesta, koska tuo normaalikin näyttää nostavan kuumeen. Merkistäkään ei taida olla kyse koska nyt oli eri merkki kuin viime vuonna. Onneksi rokotus on vaan kerran vuodessa.

Leo myös raspattiin eilen. Hampaista ei löytynyt mitään kummempaa sanottavaa. Jatkossa on tarkoitus raspata vain kerran vuodessa, ellei ilmene jotain syytä lyhyempään väliin. Rauhoituspiikin laitto sujui ihan hyvin. Eläinlääkäri käytti muutaman minuutin siihen että leikki pistämistä pelkällä ruiskulla. Tämä tuntui vähän auttavan, varsinaisessa pistossa Leo toki heilautti päätä mutta ei lainkaan niin rajusti kuin esim. vuosi sitten.

Syyskuun valmennukset

Sain Ninalta uusia kuvia, laittelen muutaman tähän vaikkeivat postauksen aiheeseen liitykään. Kuvat otettiin noin kuukausi sitten, eikä mulla ollut oikein hyvä päivä. Suurimmassa osassa ratsastajalla oli tyhmä ilme tai asento tai jotain muuta pielessä. Eli montaa onnistunutta otosta minusta ei saatu, mutta onneksi Leo näyttää hyvältä. Nythän poni on jo valtava karvaturri, sen talvikarvan kasvatus on jotain aivan järkyttävää! Kohta on pakko klipata.

Perjantaina ja lauantaina oli valmennukset. Perjantaina Leo tuntui jo verkassa hyvältä. Pyysin Kikkoa kiinnittämään erityishuomiota Leon laukkaan, koska varsinkin vasempaan on ollut hankaluuksia saada laukkaa pyörimään. Ei se nytkään oikein pyörinyt, joten Kikko kävi Leon selässä koittamassa. Kuten varmaan arvaattekin, laukka parani silmänräpäyksessä. Kun itse menin selkään ei minullakaan ollut enää ongelmaa. Kun muistaa ratsastaa niin kummasti homma sujuu... En nyt oikein kunnolla muista mitä perjantaina tehtiin, mutta se jäi mieleen että raviväistöt oli tosi hyviä ja niistä saatiin kehuja.

Varsinkin lauantaina sain kommenttia, että minun pitää saada laukassa takaosa toimimaan kunnolla. Ei auta nyplätä kaulaa oikeaan asentoon jos takaosa ei toimi ja laukka ei pyöri. Lisäksi kävi tuskallisesti ilmi se että olen aivan liikaa laukannut vaan uraa pitkin, korkeintaan isoja ympyröitä tehden. Leo tarvitsisi enemmän tehtävää. Ponin keskittyminenkin on ihan eri luokkaa kun tehdään jotain humputtelun sijaan. Lauantaina teimme siis laukkavoltteja ja ensin noinkin yksinkertainen asia tuntui niiiiiin vaikealta! Tajusin että olen tässäkin asiassa lintsannut. Voltit sujuivat ihan hyvin kun ratsastin tosissaan ja vaadin että voltti on voltti eikä ympyrä. 

Lopussa tehtiin vastalaukkaa. Helpompaan suuntaan meni hyvin. Kun oli aika tehdä vaikeampaan suuntaan, niin eikös maneesiin tullut nuori erittäin pörheä hevonen joka tanssi taluttajansa vierellä häntä töttöröllä. Ajattelin että voi ei, nyt tää valmennuksen loppu menee aivan harakoille ja vielä se vaikeampi vastalaukka tekemättä... Hetken Leon huomio oli toisessa hevosessa ja pari kertaa piti tehdä joku sivuloikkahyppy. Laukassa tuli pari vaihtoa. Tiesin että valmennus ei pääty ennenkuin vastalaukka pysyy... Kyllä se sitten onneksi pysyi ja päästiin ravaamaan eteen-alas. Olen niin epävarma tuon toisen vastalaukan kanssa että ihan varmasti itse aiheutan ne vaihdot.

Parin kevyemmän päivän jälkeen palattiin eilen taas dressagen pariin, ja ai että oli mukavaa! Leo toimi hienosti. Ja se vastalaukkakin saatiin tehtyä, ja muutenkaan en lintsaillut vaan ratsastin voltteja niin ravissa kuin laukassakin jättiympyröiden sijaan. Huomenna Leo raspataan ja rokotetaan, ja loppuviikko menee kevyellä. Toivottavasti rokotus ei tänä vuonna nosta kuumetta. Viime vuonnahan mittari näytti rokotuksen jälkeisenä aamuna 40 astetta. 

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Vieraskoreuden loppu

Leon nykyään jo vakkari-lainakuski N ratsasti ponin lauantaina. N on tähän asti kehunut miten superkiltti Leo on ollut, ja arvellut että se on hieman vieraskorea hänen kanssaan. No, lauantaina poni oli vähän näyttänyt että ei tässä ihan tossukoita olla. Ei se mitään kovin tuhmaa ollut tehnyt, mutta oli jännittynyt aika kovasti kun kaverit lähtivät kentältä pois ja tikittänyt pää pystynä kroppa jäykkänä. Lisäksi poni olisi halunnut ottaa omia laukkapätkiä. N oli ratkaissut tilanteen aivan oikein; laittanut ponin töihin. Kiteytettynä oli kuulemma ollut sekä huonoin että paras Leon ratsastuskerta ikinä; ensin oli tosi hankalaa mutta sitten poni oli tosi hyvä.

Jatkoin itse eilen siirtymisten parissa. Ensin tuntui että oli älyttömän vaikea saada Leo reagoimaan mihinkään... Mutta kummasti ne kymmenet siirtymiset taas auttoi kun jaksoi sitkeästi jatkaa. Satula tuntuu nyt paljon paremmalta. Se katsottiin selästä käsin torstaina ja todettiin että hiukan leveähän se on. Kuitenkin niin vähän ettei lähdetä nyt kaventamaan. Olin aivan unohtanut että minulla on satulan mukana tullut Prestigen Trapezium Pad. Sen kun tyrkkäsin satulan alle, ja katsoin tarkkaan että satuloin oikeaan kohtaan, niin loppui läppääminen eikä tunnu enää että olisin nenillään. Tilasin myös Leolle uuden vyön kokeiluun, ihan tällaisen perusvyön.

Kävin eilen illalla palauttamassa pari lainavyötä tutulle poni-ihmiselle, ja keksin kysyä olisiko hänellä jotain estesatulaa kokeiluun. Löytyi kaksikin, Prestigen Golden Star ja Pessoan Don Neco, niitä siis koittelemme huomenna.  

Ei huono!

Ohjasajoin Leon tiistaina. Otin vaihteeksi tallikaveri ohjat kun välillä tuntuu että omat on niin kankeat ja painavat ja niillä tulee vähän liikaa painetta hevosen suuhun. Minulla on siis pitkät nahkaohjat. Lainaohjat ovat pyöreää narua jotka jatkuvat normaalia kangasohjana. No, ohjistako se johtui vai mistä mutta minulla oli homma hiukan hakusessa. Tuntumasta ei ollut alussa tietoakaan kun ohjat roikkuivat pyykkinaruna. Hyvä treeni kuitenkin saatiin aikaan. Leo tekee hienosti avoja ja väistöjä! Ravikin näytti tosi kivalta. Haasteena on kyllä käynnissä saada poni kulkemaan suoraan, kun se kehujen innostamana tarjoaa koko ajan väistöjä!

Eilen ratsastin ulkokentällä ja jatkoin samalla tyylillä mihin viimeksi jäin. Eli siis ihan oikeasti ratsastin enkä mennyt sieltä missä aita on hiukan matalampi. Ja kas kummaa kun poni alkoi taas hetken päästä toimia kun vaadin asiat loppuun ja ratsastin hevosen avuille ja läpi. Kaverin kanssa naureskeltiin että kun mun "ei tästä mitään tuu tää on ihan nahkee voi prkl"-valitus ei tehonnut niin koitin sitten varmuuden vuoksi tätä toista konstia, eli aloin ratsastaa :D

Toisen kaverin kanssa leikittiin hiukan pas de deuxia ratsastamalla samoja harjoituksia samaan aikaan. Tehtiin ensin pysähdyksiä ja laukannostoja pysähdyksestä, ja sitten peruutus-nosto-yhdistelmiä. Ei tarvittu kuin muutama toisto niin jo oli hevosilla takaosa alla ja Leokin hiukan lämpesi ja sai ihan tervetullutta lisävirtaa. Hyvä treeni, jonka päätteeksi käveltiin pitkät loppukäynnit viljapellon reunaa. Kovin oli vielä vihreää joukossa, ei ole toivoa puinnista tällä viikolla. Ehkä ensi viikolla...

Pikkusievää

Eilen pureuduin (jälleen kerran) oikein ajatuksella ratsastukseni perusongelmiin, mutta siitä lisää kohta. Ensin viikonlopun kertaus.

Lauantaina olin suunnitellut tekeväni puomitreeniä ja hyppääväni pientä jumppasarjaa. Maneesissa olikin edellisen jäljiltä muutamat kavaletit ja kaksi riviä puomeja ja päätin jättää jumppasarjan tällä kertaa rakentamatta. Kiva kun oli kaksi neljän puomin rivistöä, itse olen niin laiska raahaamaan puomeja. Laitoin molemmat raviväleillä ja korotin toisen rivistön toisen pään.

Alkuverkassa huomasin että Leo oli aika ärsyttävä. Pohkeen takana ja spookaili. Nämä on hankalia tilanteita, kun omat hermot menee niin äkkiä ja keskittyminen hukkuu. Jaksan kyllä spookailun, jos poni kuitenkin liikkuu eteen, mutta nämä tilanteet missä poni vaan kyttää ja hidastelee ovat rasittavia.

Kerrankin ratkaisin ainakin omasta mielestäni tilanteen oikein. En alkanut väkisin hyppäämään vaan keskityin puomitreeniin. Lukuisien puomitoistojen jälkeen sain Leon kunnolla kuulolle ja liikkumaan eteen, ja puomit sujuivat tosi kivasti. Korotetuilla oli ensin hankalaa, mutta nekin alkoivat sujua. Loppuun sitten otin pari pientä onnistunutta hyppyä, ja lopetin siihen. 

Sunnuntaina keskityin tekemään tosi paljon siirtymisiä, tarkoituksena saada Leo reagoimaan. Ihan ok treeni, mutta sen verran jäi hampaankoloon että eilen jatkettiin samoissa merkeissä kengityksen jälkeen. Koitan monesti ratsastaa niin siististi, sievästi ja pienillä avuilla että lopputuloksena ratsastus on tehotonta, eikä itse asiassa yhtään siistiä kun en saa ponia reagoimaan ja touhu menee puskemiseksi ja punkeamiseksi. Sunnuntaina hain välitöntä reaktiota apuihin ja eilen jatkoin samaa. Käynti-ravisiirtymiä siis tehtiin, ja paljon. 

Sain myös jonkun ahaa-elämyksen ja yhtäkkiä sain kiinni siitä miten ratsastan Leoa Kikossa. Voi vaan kysyä miksi en aina ratsasta omissa treeneissä yhtä hyvin ja tehokkaasti... Miksi en ratsasta ponia kunnolla läpi? Ensin en meinannut millään saada Leoa pyöreälle niskalle ja takaosaa kunnolla alle. Päätin kuitenkin että nyt ei muuten anneta periksi. Pidin tuntuman ja sitkeästi vaan asetin ja ratsastin jalalla ikuisuudelta tuntuvan ajan (oikeasti ehkä vartti), ja kyllähän homma alkoi toimia. Eikä yhtään ollut rumaa ratsastusta vaikka olinkin napakampi, kyse oli vaan siitä että ihan oikeasti ratsastin joka askeleen ja vaadin asiat loppuun. Nyt kun taas jatkossakin muistaisi että pitää ratsastaa eikä keskittyä näyttämään nätiltä.

Hyppyjä videolla

Mikähän wannabe-esteratsastaja-blogi tästäkin on tulossa kun hyppäämisestä puhutaan jatkuvasti ;) Alla pari lyhyttä videopätkää viime lauantain hypyistä, kokeilussa Prestige Joy Jumper-satula. Sileän videoita kun katselin niin ei tuo satula hullummalta näyttänyt, mutta mietitään.

Sädemätäongelmaa

Leolla on ajoittain sädemätää, ollut jo aiempien omistajien aikana. Ei mitään kovin vakavaa, ainakaan minulla ollessaan ei ole koskaan ontunut, aristanut tms. tämän takia. Hoito on tehonnut aika nopeasti ja ollaan aina saatu sädemätä pois. Nyt kävi niin että viime kengityksen (jossa kengittäjä huomautti sädemädästä, jota olin itsekin epäillyt) jälkeen hoidin säteitä pari viikkoa kunnes sädemätäaine loppui. Olen hankkinut tätä Saksasta tuotua violettia ihmelitkua eräältä toiselta kengittäjältä enkä tähän hätään saanut sitä lisää. Kuvittelin kuitenkin että tuo muutaman viikon hoito riitti. 

Eipä se tietenkään riittänyt. Tilasin uutta ainetta (meiltäpäin kun ei noita varastosta löydy) ja siinä muutaman päivän odotellessa tuntui että tilanne räjähtää käsiin. No, SBS Thrush Stopilla olen nyt hoidellut säteitä viikon ajan ja vaikuttavat paljon paremmilta jo. Eilen kuitenkin katselin toisen takasen sädettä ja totesin ettei ole kovin hyvän näköinen verrattuna muihin. Kun sitten olin ratsastamassa niin Leon laukka tuntui vähän huonolta. Pyysin tallikaveria katsomaan ja hän sanoi että toinen takanen on vähän laiskasti mukana. Ei siis varsinaisesti mitään epäpuhtautta eikä tosiaankaan ontunut, mutta vähän outo. 

Tallissa varmuuden vuoksi tutkin ja koittelin jalan läpi eikä siitä mitään löytynyt. Kotona sitten lueskelin Kootussa Ravissa-blogia, missä hevonen ei ole ollut normaalin tuntuinen ratsastaessa vaan on varonut yhtä jalkaa, jossa on sädemätää. Bingo! Kuvaus täsmäsi Leon liikkumiseen, joten olisikohan sädemädän aiheuttamaa silläkin. Täytynee tänään tutkia sädettä vielä tarkemmin ja koitella löytyykö aristusta.

Pomppua ja loikkaa

Lauantaina hypeltiin taas. Leon lainakuski tuli katselemaan (hah, niinkuin meikäläisen "estetreeneissä" paljon katsottavaa olisi...) ja sain samalla kuvaajan ja esteiden nostajan. Hieman pelolla odottelen miltä meidän meno videolla näyttää...

Koitin Leolle toista kertaa Prestigen Joy Jumper-estesatulaa. Omaan takapuoleen satula tuntuu kovalta istua, ja muutenkin tietty koulusatulaan tottuneelle vähän huteralta, mutta ei kai esteillä kuulu takapuolta penkissä pitääkään. Satulan sopivuus Leolle on mielestäni hiukan niin ja näin. Satula jää takaa jotenkin kummallisesti irti. Satulansovittaja saa sen katsoa ensi viikolla kun koulusatula katsotaan uusiksi selästä käsin. Koulusatulaan muuten laitoin eilen pintelipatjan etuosaa korottamaan, ja Goldyn vanha nahkaisen kouluvyön. Vaikutti näin hiukan paremmalta.

Alkuverkassa menin hiukan ravipuomeja. Niitä pitää mennä kyllä joku päivä ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa. Nyt meni vähän sinnepäin roiskimiseksi. Laukassa verkkasin kevyessä istunnassa. Esteinä oli tällä kertaa matala sarja yhdellä laukka-askeleen välillä, ja pysty. Korkeudet pysyivät tälläkin kertaa maltillisina, olisiko tuo minisarja ollut joku 40 cm ja pysty kai 60 cm. 

Leo ei oikein koskaan kiellä, mutta lauantaina se kielsi kaksi kertaa. En voi moittia ponia. Tulin esteelle huonosti, tuijotin puomeja vaikka minun olisi pitänyt katsoa eteen ja ylös, ja olin muutenkin epävarma. Heti kun ryhdistäydyin ja yritin oikeasti ratsastaa niin kieltäminen loppui. Kerran kävi niin että luulin Leon kieltävän ja se hyppäsikin megahypyn, johon en oikein päässyt mukaan. No, joskus näitä sattuu. Yleisesti hyppääminen oli estesatulan kanssa helpompaa, ja kivaa meillä oli taas.

Kuvassa hyppyjen jälkeen hra unelias ja nti mietteliäs

I´m in love!

Voi miten hauska iltapäivä eilen olikaan! Pääsin kokemaan sen ihanan tunteen, kun menee vieraan hevosen selkään ja hevonen on juuri sellainen "oman" tuntuinen. Juuri se tunne mitä hevosta etsiessä hakee, mutta koska tämä ei ollut koeratsastus niin jouduin jättämään sydämeni varastaneen ponin illalla omalle tallilleen ja ajelemaan yksin kotiin... Onneksi myös kotona on ihana poni!

Eilen oli siis ponitreffi-päivä, tai ilta. Olimme Liisan kanssa kylässä Sannan luona. Sannan Pena-ponin kuulumisia on tullut seurattua jo joitakin vuosia ja odotin kovasti että näen ponin livenä. Samalla olin ihan kauhuissani sillä ratsastamisesta! Olin varma että herkkä poni ei tykkää minusta ja ratsastustyylistäni ja uumoilin että jos Penalle sattuu virtaisa päivä niin löydän itseni kentän hiekasta...

Juttelimme ensin niitä näitä kahvin ääressä ja haimme sitten Penan laitumella. Voi miten kaunis Pentti onkaan! Upean punainen väri. Pena käyttäytyi tallissa yksinkin tosi fiksusti. Sanna meni ensin selkään ja minullakin alkoi pahin jännitys häipymään, kun näin että Pena vaikutti rennolta. Saimme ihailla Liisan kanssa Sannan kaunista ja eleetöntä ratsastusta, kunpa itsekin ratsastaisin niin siististi! Hetken päästä pääsin nousemaan valmiiksi verkatun ponin selkään. 

Yllätyin heti alkuun koska Pena oli erilainen kuin olin kuvitellut. Jotenkin olin kai kuvitellut ettei se hyväksy kovin hyvin vierasta ratsastajaa ja sinkoaa altani jonnekin, mutta Pena olikin rauhallisen tuntuinen ja sain pyytää ponia eteen koska se oli hieman pohkeen takana. Löysin Penasta paljon samanlaista kuin Leosta. Tästä ollaan kyllä aiemminkin puhuttu, että meidän poneissa on samoja piirteitä. Jännittyessään molemmat tykkäisivät nousta edestä ja kipittää, jääden kuitenkin samalla hitaaksi. Reaktionopeus lienee molemmilla sama, vaikkei Pena onneksi minulle nopeuttaan esittelytkään vaan oli tosi kiltti. Molemmat myös ovat onnistuessaan tosi hienoja, ja yrittävät parhaansa. 

Pena oli herkkä, mutta ei kuitenkaan sillä lailla herkkä etteikö siihen olisi saanut vaikuttaa. Sai, ja piti, käyttää pohjetta, sai pitää tuntuman, ja sai ratsastaa. Pena vaikutti ihan tyytyväiseltä vaikka selässä oli vieras kuski. Tuntui että ihmeen nopeasti löytyi yhteinen sävel, vaikka en yleensä ole kovin taitava vieraiden hevosten kanssa. Sekin varmaan tosin vaikutti että Sanna oli "viritellyt" ponin valmiiksi. 

Videoiden laatu jostain syystä heikko, pahoittelen.

Todella mielenkiintoista ratsastaa ponia josta on lukenut niin paljon. Moni Sannan kirjoittama asia konkretisoitui, ja samalla tajusin kuinka paljon ja kuinka hyvää työtä Sanna on Penan kanssa tehnyt. Sain myös pienen ratsastustunnin kun Sanna neuvoi miten saan Penan toimimaan parhaiten. Rakastuin kyllä Penaan ihan tosissaan, aivan ihana poni!