Nyt se on auki ja nyt se on kiinni

Aika tyhmä otsikko, myönnetään... Tiirailin eilen ratsastuksen jälkeen Leon haavaa taskulampun valossa. Näyttäisi että haava on vihdoinkin kiinni. On ihossa vielä pieni vaaleanpunainen kohta, mutta se ei näytä enää haavalta vaan, no, vaaleanpunaiselta iholta. Ja eilen tuli siis seitsemän viikkoa leikkauksesta. Leo oli myös ekaa päivää omassa tarhassaan minisairastarhan sijaan. Ihanaa kun poni pääsee taas tarhassakin liikkumaan kunnolla.

Ratsastin Leolla toisen kerran lauantaina. Ekan kerran tapaan olin selässä vain vartin, josta ravasin ehkä 3-4 minuuttia. Ennen ja jälkeen talutin pitkän alku- ja loppukäynnit maasta. Menin kentällä, ja Leoa alkoi parin ekan minuutin jälkeen vähän villityttää kun tallinpitäjän suokit pääsivät laitumelle ja juoksentelivat siellä. Leo jännitti alakaulan pullolleen ja alkoi tohkeana pomppia paikallaan. Mua vähän nauratti... Kyllä se siitä tokeni kun ratsastin tyynesti eteen.

Sunnuntaina juoksutin ponin, ja kyllä se jaksoi olla uhmakas! Kun mentiin ravia liinassa niin Leo lähti tietysti omin luvin laukkaan, ja kiihdytti vauhdin aika kovaksi. Oli pakko hiljentää vauhtia kerimällä liinaa lyhemmäksi ja lopulta komentamalla äänellä ja liinasta nykäisemällä. Siitäkös Leo suuttui! Naamasta olisi voinut päätellä että ponin päässä liikkuvat ajatukset olivat luokkaa "Sinähän et muija mua komentele!" :D No kylläpä komentelin ja poni pomppi takajaloillaan kauheaa puhinaa pitäen. Lopulta saavutimme kuitenkin yhteisymmärryksen vauhdista, pienten peruutus- ja kuuliaisuusharjoitusten kautta.

Eilen oli taas ratsastuspäivä. Nyt taisin olla selässä puolisen tuntia, suurin osa ajasta mentiin käyntiä. Leo oli todella kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, niinkuin se on selästäkäsin ollut kaikki kolme kertaa (lukuunottamatta sitä pientä välikohtausta laidunhevosten viedessä huomion). Kovin reipas poni ei ole, hiukan saan sitä hoputtaa. Tämän takia tietysti heti mietin että ei kai se ole kipeä jostain... Todennäköisempiä syitä voisi kuitenkin olla kuumuus, huono kunto, 7 viikon tauko ratsastajan kantamisessa, jäykkyys jne. joten katsellaan rauhassa. Sellaisen huomion tein eilen, että ravin jälkeen poni ei tässä helteessäkään hengitä niinkuin se hengitti juuri ennen sairastumistaan. Toki hengitys kiihtyy, mutta se ei ole niin nopeaa ja pumppaavaa kuin ennen sairaslomaa. Eli kivun aiheuttamaahan se aiempi hengitys oli :( En kuitenkaan halua liikaa miettiä menneitä asioita. Niille ei enää voi mitään. Nyt poni toivottavasti on ja pysyy kunnossa.

Loppukäynnit käveltiin rennosti pellon ympäri. Siinä auringonpaisteessa, viljapellon reunassa oman ponin selässä tuntui että onni on tässä ja nyt.

Todistusaineistoa

Eilen se sitten tapahtui. Satulaseppä kävi sovittamassa Leon satulan ja totesimme että Prestigen satuloiden mukana nykyään tuleva Trapezium Pad (linkistä näkee millainen se on) on syytä ottaa käyttöön. Se kohottaa satulaa edestä hiukan nyt kun lihakset ovat kuihtuneet. Takaa satula istui hyvin joten romaania ei tarvittu.

Olin luvannut liikuttaa yhden tallimme hevosen, joten kävin ensin sen kanssa kiertelemässä pellonreunaa. Sitten ei muuta kun Leon tavaroita hakemaan. Sain rampata satulahuoneessa monta kertaa kun en muistanut milloin suojia, milloin ohjia suitsiin. Oli pientä jännitystä ilmassa...

Taluttelin Leoa ensin maneesissa vartin verran. Tallikaveri tuli uteliaana maneesiin katsomaan. Tarjolla ei kyllä ollut mikään kovin mielenkiintoinen show, mutta sainpa pienen videopätkän ekasta ratsastuksesta kun kaveri kuvasi. 

Leo tuntui jotenkin niin pieneltä! Ja kivalta :) Ponilla ei tosiaan ollut mitkään metkut mielessä, vaan se oli koko ajan tosi kuuliainen. Vartin verran menin enimmäkseen käyntiä, taivuttelin hiukan, ja otin kevyttä ravia pari minuuttia. Tokihan Leo oli vähän etupainoinen ja jäykkä, enkä uskaltanut edes pyytää sitä kunnolla eteen, niinkuin videolta näkee. Mutta silti poni kyllä tuntui hyvältä. Voin sanoa että oli ratsastajalla hymy aika herkässä, ja onnenkyynel silmäkulmassa! Uskomaton tunne kun kaiken tämän jälkeen pääsin taas Leon selkään. Tästä se lähtee, tänään hommat jatkuu.

Lyhyestä virsi kaunis

Tulee kahden päivityksen päivä, mutta pakkohan tämä onni on jakaa heti tuoreeltaan! Laitoin aamulla viestiä Hyvinkäälle Leon tilanteesta ja kysyin uskallanko ratsastaa. Lähetin myös pari kuvaa haavasta. Itselläni oli sellainen tunne että Leo on selkäännousukunnossa, mutta halusin varmistaa. Vastaus tuli, ja se oli lyhykäisyydessään seuraavanlainen: "Hei, hyvältä näyttää, ala vaan liikuttaa hevosta äläkä murehdi haavasta. Terv. Ell xx xxxx". Eli eikun ratsaille! Oikeesti! Apua! Ihanaa!!!

"Siis mitäääääh??! Aioksä alkaa ratsastaa mulla? Miten niin mulla ei ole lihaksia enää? Mikä kunnonkohotus? Mun alakaulalihas on täydellisesti kehittynyt, ja peräpää erittäin kevyt!"

Kuvia 40 päivän ajalta

Varoitus alkuun; tulossa kuvia haavasta, älä katsele jos olet herkkä :) Olen ottanut kotiintulosta asti kuvia, en joka päivä mutta aika monena päivänä. Pahoittelen heikkoa laatua. Haava on sellaisessa kohdassa että kuvaaminen on ollut aika haastavaa. Kuvat on myös otettu eri etäisyyksiltä joten ne eivät ole suoranaisesti vertailukelpoisia. Mielestäni näistä kuitenkin pystyy suht hyvin seuraamaan miten iso haava muuttuu ja sulkeutuu. Kaltaiselleni wannabe-eläinlääkäri-tyyppiselle hevosenomistajalle nämä ovat mielenkiintoista katsottavaa, tiedä sitten kiinnostaako teitä muita. Kuvissa näkyy luonnollisesti vain haavan suu joten valtava haavaonkalo ja sen sulkeutumisprosessi jää näkemättä.

Alkuun kuva Leosta eiliseltä ettei tuo haavakuva näy linkityksissä ensimmäisenä...

Päivä leikkauksen jälkeen, kuva otettu siis klinikalla ja haavassa vielä tikkejä ja paineside jotka otettiin pois ennen kotiutusta

Kolme päivää leikkauksesta, juuri saavuttu kotiin

Neljä päivää leikkauksesta, haava puhdistuksen jälkeen.
Viillon pituus oli jotain 10-15 sentin väliltä.

Viisi päivää leikkauksesta

Kuusi päivää leikkauksesta

Yhdeksän päivää leikkauksesta, haava ei näy mutta näkyy millaista tavaraa haavasta tuli.

13 päivää leikkauksesta

14 päivää leikkauksesta

15 päivää leikkauksesta, haava näyttää pienemmältä koska poni seisoo jalat tiukasti yhdessä...

16 päivää leikkauksesta

19 päivää leikkauksesta

20 päivää leikkauksesta

21 päivää leikkauksesta, haava alkaa sulkeutua myös ulkoa päin.

22 päivää leikkauksesta

24 päivää leikkauksesta

25 päivää leikkauksesta, haava ennen huuhtelua.

27 päivää leikkauksesta, tässä näkee hyvin miten Leo osaa "piilottaa" haavan lähes näkymättömiin.

28 päivää leikkauksesta 

30 päivää leikkauksesta

34 päivää leikkauksesta

35 päivää leikkauksesta

40 päivää leikkauksesta

Rimakauhu

Viime aikoina olen saanut monta kertaa vastata kysymykseen; "Koska sä pääset ratsastamaan?". Tänään vastasin jo rohkeasti että varmaankin tällä viikolla. Satulaseppäkin on tilattu perjantaiksi visiitille. Katsotaan joudutaanko laittamaan romaani satulan alle tai keksimään muita kikkoja kadonneiden selkälihasten metsästyksen ajaksi.

Mutta apua! Mitä tässä nyt kuuluu tehdä? Ensinnäkin, mistä minä tiedän milloin Leon selkään voi mennä? Sairaalan ohjeen mukaan haavan parannuttua täysin, mihin piti kulua 2-3 viikkoa kotiutuksesta. No siis siitähän on nyt jo yli viisi viikkoa... Ja mitä siellä selässä sitten uskaltaa tehdä? Ja miten se poni sitten käyttäytyy? Apua, apua, apua...

Tänään Leo pääsi taas ravailemaan liinassa. Kävi vaan sellainen juttu, että muutaman kierroksen nätisti ravailtuaan poni laittoi uuden vaihteen silmään. Sitten sitä vedettiin täyttä laukkaa useampi kierros ennenkuin omistaja sai eläimensä kuriin ja pysähtymään... Oli meinaan hengästynyt poni, kun eihän sillä mitään kuntoa ole. No, hetki käveltiin ja sitten vielä ravailtiin, nyt rauhassa. Leo on kyllä hauska kun näen nykyään heti sen naamasta milloin kierrokset alkaa nousta!

Vaikka ratsastuksen aloittaminen jännittääkin, niin samalla en malta odottaa. Veikkaan että itken niin etten eteeni näe kun pääsen taas rakkaan pöhkö-Leon selkään köpöttelemään :)

Sehän ravaa!

Viikko on ollut täynnä kaikkea ja olen käynyt Leon luona aika kiireellä. Ponin hoitoon ei kyllä nyt kulukaan paljoa aikaa. Harjaus, 30-40 minuutin kävelylenkki, haavan suihkutus ja mössöt naamariin. On muuten ilo harjata ponia jolla on upea kiiltävä kesäkarva. Aika erilainen kun muistelen sitä pörröistä sameaa turkkia joka Leolla oli ennen leikkausta.

Laitoin Hyvinkäälle viestiä tiistaina, ja kyselin onko normaalia että haava sulkeutuu näin hitaasti. Kuulemma on. Haavaa voi edelleen suihkutella silloin tällöin (no, minä suihkutan edelleen kerran päivässä) niin että se pysyy puhtaana. Mikäli turvotusta ei ole ja onkalo on kuroutunut kiinni (se on), syytä huoleen ei ole. Edelleen neuvottiin seuraamaan lämpöä (aloitin taas mittaukset), haava-aluetta ja haavan erittämistä, mutta kehotettiin myös vähitellen lisäämään liikuntaa.

Tänään sitten seurasin liinan päästä kuinka Leo ravasi muutaman kierroksen. Nättiä, rentoa ja ennen kaikkea puhdasta ravia. Itku meinasi tulla. Olin niin onnellinen, ihana pieni hevoseni tulee kuin tuleekin varmaan vielä kuntoon. Samalla olin niin surullinen kun ajattelin blogiystävääni, jonka hevonen ei ole vastannut hoitoihin toivotusti. Suuri rakkaus tuo mukanaan suuret surut. Mutta silti; mitä elämä olisi ilman hevosia, ei mitään. 

Ei mitään uutta

Otsikkohan sen jo kertoo... Eipä täällä oikein mitään tapahdu. Haava on edelleen sen saman pari senttiä auki. Mietin jo soitanko Hyvinkäälle ja kysyn onko normaalia että kestää näin kauan. Toisaalta haava on erittäin siisti, vaikka tuntuukin nyt sulkeutuvan tyyliin millin sadasosa päivässä. Jossakin lukijakommentissa aiemmin sanottiin että kokemuksia on jopa 8 viikon sulkeutumisajasta ison haavan kohdalla. Leon leikkauksestahan tuli tänään viisi viikkoa.

Sen verran on muuten sittenkin uutta, että uskalsin vihdoin jättää aamukäynnin pois. Lauantaista lähtien olen käynyt tallilla vain kerran päivässä, iltapäivisin, ja ah miten tämä tuntuu lomalta! Lämpöjäkään en ole enää mitannut. Iltapäivälämmöt saattavat olla aamulämpöjä korkeampia tarhauksen, sään ja liikunnan takia, joten en viitsi turhaan pelästyttää itseäni. Haavalle näyttäisi kerran vuorokaudessa-huuhtelu riittävän. Se erittää enää tosi vähän. 

Olen pidentänyt Leon kävelylenkkejä ja jatkan niiden pidentämistä. Tallinpitäjä ehdotti että annan ponin ravata liinassa varovasti (kun valitin että käytös alkaa olla ihan kamalaa), mutta en uskalla ihan vielä. Raipan otin tänään talutukseen mukaan ja lieko johtunut raipan läsnäolosta tai muusta mutta Leon käytös oli hillitympää. Toki muutama loikka täytyi tehdä.

Viikon varrelta

Leo on nyt ollut sairaslomalla ja kävelyliikunnalla 7 viikkoa. Jokainen voi varmaan kuvitella miltä hienossa lihaskunnossa ollut poni näyttää tällaisen sairasloman jäljiltä. Ei niin kovin hyvältä. No, karva sentään kiiltää. Ja onneksi lihakset ovat uusiutuva luonnonvara. 

Kuvan ottamisen jälkeen oli lieviä vaikeuksia saada poni vihreältä pois...

Tiistaina oli paarmoja ihan valtavasti, joten illalla menin kävelyttämään Leoa maneesiin. Poni oli rento mutta reipas, ja seurasi hyvin minua. Pysähtyi kun pysähdyin, lähti liikkeelle ainakin välillä samaan aikaan kuin minä ;) Päästin Leon piehtaroimaan hiekalle, sitä iloa ponille ei ole suotu moneen viikkoon koska ulkoilu tapahtuu ötökkäloimen verhoamana. Oi että Leo nautti! Pyörähti ympäri monta kertaa, ja oli lopuksi erittäin hiekkainen ja pölyinen.

"Ei valokuvia kiitos!"

Keskiviikkona Leo sai olla minulta rauhassa lukuunottamatta aamun ja illan huuhteluita. Ratsastin Leon karsinanaapurin eli piensuokkitamman. Tuntui että Leo katseli minua ihmeissään kalterien välistä, "Mitä sä siellä puolella teet?"! Tamma oli eilen mukavan reippaalla tuulella. Tosin maneesissa huuteli yksin ollessaan ensin sydäntäsärkevästi, mutta keskittyi sitten suht hyvin ja saatiin vastalaukkakaarteikin mentyä ihan onnistuneesti. Kouluratsastus on vaan niin kivaa, toivottavasti ei mene enää kauaa kun sitä päästään Leonkin kanssa harrastamaan!

Eilen taluttelin Leoa puolisen tuntia maneesissa, poni oli aika pöhlö! Maneesin ovi oli auki ja ohi kulkevat ratsukot saivat Leon aivan kuohuksiin. Loikki liinan päässä niin että sain ihan tosissaan pitää kiinni, puhisi ja nosti hännän tötterölle. Vähän virtaa vissiin...

Iltapuurot naamariin

Kyllästyttää

Saisi haava nyt vihdoin mennä jo umpeen. Aamulla tallille ajaessa tein mielessäni pientä tilastoa. Tänään on 26. aamu. Kahtena aamuna olen saanut nukkua ilman herätyskelloa. Muina aamuina kello on soittanut viimeistään klo 6.30, joinakin aamuina jo aiemmin. Kesäloma, hah! Ei tarvitse mitään päivää pitempiä reissujakaan miettiä koska tallilla täytyy olla joka aamu ja ilta.

Olen siis tietysti suunnattoman iloinen siitä että Leo tuntuu toipuvan, ja tiedostan että asiat voisivat olla todella paljon huonommin ja hoito paljon raskaampaa. Mutta silti kyllä odotan niin paljon sitä päivää kun saan todeta että haava on kiinni ja voin lopettaa aamutallissa käymisen. Tai no, tallinpitäjät on jo vitsaillut että enhän mä osaa enää jäädä aamuisin kotiin... 

Toisaalta kesäaamut tallilla on kyllä ihania. Leon hoitamisen jälkeen istuskelen usein tallin terassilla, juon aamukahvia ja tarkkailen hevosia. Hevosista ja niiden käytöksestä oppii valtavasti kun niitä vaan katselee aamu aamun jälkeen. Eihän ne siellä tarhoissa periaatteessa mitään tee, möllöttävät vaan, mutta silti sieltä erottuu jokaisen hevosen omat jutut ja tavat. Suosittelen kyllä kaikille täyshoitotallilaisille että käyvät joskus (vaikka sitten näin kesälomalla) ihan vaan seuraamassa oman hevosen tarhailua.

Leon vointi on ollut tasainen, paitsi eilen oli pientä turvotusta nivusissa jota tietysti pelästyin. Tänään se oli kyllä laskenut. Lämpöjä mittaan edelleen aamuisin, normaalissa on pysynyt (eli yleensä 37,3). Leon normaalilämpö ei siis ole lähellä 38 astetta kuten alkukesästä luulin (kun sain mittauksissa koko ajan tällaisia lukemia), vaan ponin elimistö kehitteli jo silloin tulehdusta. Haava on muutaman sentin auki, erittää enää tosi vähän. Leo on alkanut piehtaroida enemmän ja eilen haavassa näkyi turvetta joka ei lähtenyt huuhtelemalla pois. Pyyhin lian pois tosi varovasti pumpulipuikolla. Viime viikolla sanoin että haava sulkeutuu viikon sisään, mutta koska se ei ole vielä sulkeutunut niin nyt taidan sanoa saman. Eli jospa ensi viikolla olisi ummessa. Onneksi nämä helteet tulivat vasta nyt! 

Kengityspäivä

Olin lykännyt Leon kengitystä koska ajatus ison avohaavan ja kengityksen yhdistämisestä ei kuulostanut kovin hyvältä. Nyt kun haava on sulkeutunut aika hyvin (edelleen sen 3-4 cm auki) uskalsin pyytää kengittäjän paikalle.

Kengitys sujui hyvin. Etupäätä laitettaessa Leo heilutteli päätään ja yritti napata palan kengittäjän letistä, kuten yleensäkin. Takapään laitossa ei ollut onneksi mitään ongelmia. Kaviot olivat kasvaneet tosi hyvin. Pois saatiin ottaa aika lailla. No, selvähän se on ettei tuollainen lähes 9 viikon kengitysväli etenkään kesällä ole mikään ideaali. Mielestäni oli kuitenkin parempi pidentää väliä tilapäisesti kuin koittaa kengittää ison haavan kanssa. 

Olen tainnut ennenkin mainita että Leolla on aika jännät kaviot. Ne kasvavat helposti tornimaisiksi tai pullomaisiksi, mitä sanaa nyt haluaakaan käyttää. Kaviot saatiin kuitenkin taas aika hyvän näköiseksi. Leon kavioaines on onneksi tosi hyvää ja kengät pysyy kuin liimattuna! Hämmästyn jos Leolle tulee joskus irtokenkä. Nytkin kengät olivat tosi tiukassa kiinni.

Pitkä kengitysväli ja jatkuva veden kanssa lutraaminen näkyivät Leon säteissä. Sädemätätyyppisiä löydöksiä, jotka saatiin aika hyvin vuoltua pois. Kuitenkin kengittäjä kehotti laittamaan parin viikon ajan joka toinen päivä säteisiin Thrush Busteria, sitä violettia tököttiä. Tietääkö joku mistä sitä saa?! Ei tunnu googlaamalla löytyvän. Saako Thrush Busteria enää Suomesta?

Hieman asiaa hevosvakuutuksista

Hevosen sairastuminen on omiaan herättämään ajatuksia hevosvakuutuksista. Päätin tänään kirjoittaa aiheesta postauksen, koska olen miettinyt näitä juttuja paljon ja luin asiaan liittyviä kommentteja Liisan blogin kommenttiboksista.

Olen siinä mielessä huono esimerkki moittimaan hevosvakuutuksia, että olen tässä vuosien mittaan saanut Tapiolasta/nykyisestä LähiTapiolasta aika laillakin korvauksia. Alkuun voisin todeta että oma asiakkuuteni on pelannut hyvin. Kaikki mitä ei ole ostotarkastuksessa rajattu pois on korvattu, enkä ole joutunut koskaan tekemään ylimääräisiä lisäselvityksiä tai lähettelemään kuitteja. Goldyn henkivakuutuskorvaus oli jo tilillä ennenkuin ehdin sitä edes itse hakea (klinikka lähetti lausunnon suoraan vakuutusyhtiöön). Leon kulut on korvattu mukisematta.

Mutta. Kuten kaikki hevosenomistajat tietävät, ehdot tiukkenevat koko ajan. On todella paljon sellaista mitä ei enää korvata. Luin juuri LähiTapiolan uusimpia vakuutusehtoja. Muun muassa "Vammaa tai sairautta jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä tai tuki- ja liikuntaelinten sairautta, vammaa tai rasitusvammaa, joka aiheuttaa ontumaa tai muuta liikuntahäiriötä." ei enää korvata. Vakuutusmaksut ovat kuitenkin aika isot, joten ehtojen koventuessa varmaan kannattaa pikkuhiljaa alkaa miettiä olisiko eläinlääkärikuluvakuutus syytä lopettaa ja laittaa siihen mennyt raha säästöpossuun. Hevosen vastuuvakuutusta en lopettaisi, ja henkivakuutuskin puoltaa paikkaansa. Karu totuus on se että vaikka rakasta hevosta ei mikään korvaa, niin tavallisena palkansaajana on ihan mukavaa jos uuden hevosen voi edes osittain rahoittaa vanhan henkivakuutuksella.

Toinen asia, johon olen itse vasta nyt ihan toden teolla herännyt, on vakuutusten korvauskatto. Hevosvakuutuksen korvauskatto on täysin riittämätön kun hevonen joutuu pitkittyneeseen sairaala-/leikkaushoitoon. Ähkyleikkausten hinnat lähtevät käsittääkseni halvimmillaan 5000 eurosta ja kalleimmillaan ohutsuolipohjaisen ähkyleikkauksen kustannukset ovat reilusti yli kymppitonnin. Vakuutuksen korvauskatto on vakuutusyhtiöstä hiukan riippuen nykyään kai korkeintaan 4000 euroa. Iso määrä rahaahan sekin on, mutta ei tuo 4000 euroa riitä pitkälle kun puhutaan hevosen sairaalahoidosta. Tästäkin johtuen jokaisen hevosenomistajan olisi hyvä tehdä suunnitelma hevosensa sairastumisen varalle. Mitä hoidetaan, millä summalla ja mihin asti. Hevosen sairaanhoito on sairaan kallista.

Leon hoito on tähän mennessä maksanut aika tarkkaan 4500 euroa. Summa ei sisällä kuljetuskuluja, mutta aika lailla kaiken muun. Tuohon summaan sisältyy käynti Tampereen Hevosklinikalla, missä tehtiin yleistutkimus, hengitysteiden tähystys sekä otettiin verikoe, 5 vuorokauden hoito Hyvinkään hevossairaalassa, missä tehtiin yleistutkimus, hengitysteiden ja limapussien tähystys, vatsaontelonestenäytteen otto, laajamittainen ultraus, anestesiassa suoritettu paiseleikkaus, nesteytys, sekä lukuisia huuhteluita, lääkityksiä, verinäytteitä yms. Lisäksi summassa on mukana kotihoitolääkkeitä, eli pari antibiootti- ja kipulääkekuuria, sekä kaksi kotona otettu verinäytettä. Itselle jäi maksettavaksi reilu 1200 euroa. Tässä vielä se kolmas seikka; hevosvakuutuksen omavastuu on aika kova. Pitäkää ihmeessä se ylimääräinen tonni säästössä, jos mahdollista.

Loppuun vielä Leolaisen ja omistajan kuulumisia: Molemmat voivat hyvin ;) Tuntuu että haava on nyt ottanut sen kuuluisan harppausaskeleen paranemisen suhteen. Haavanhoito on ihanan nopeaa; viiden minuutin huuhtelu riittää eikä rasvaakaan enää tarvita koska märkäeritettä tulee enää tosi vähän. Kävelylenkit sujuvat reippaasti ja jalat ovat pysyneet viileinä ja kuivina (ponilla, omistajan jalat kastuivat totaalisesti sateessa ponipallerolle aamuvihreää kerätessä). Leo on jo uskaltautunut tarhassa makuulle ja piehtaroimaan, ja on ulkoillut rauhallisesti aamupäivät.

Vaihteeksi toiveikkaana

Blogia lukiessa voi saada sen kuvan että mielialani heittelevät tunnin välein kun täällä mennään koko ajan ääripäästä toiseen. Kannattaa ottaa huomioon että osa jutuista tulee tänne paljonkin jälkijunassa, osa taas nopeasti. Sunnuntain säikähdys oli hirveä, mutta samassa yhteydessä purkautui patoutuneita tunteita ja olen nyt paljon rauhallisempi. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että tästä kaikesta selvitään. Pomppimisesta ei edelleenkään näy mitään jälkiä Leossa, joten vammoja ei tainnut onneksi syntyä. Uskallan jo alkaa ajatella aikaa haavan paranemisen jälkeen, kun tähän asti on menty ensi tunti, sitten päivä kerrallaan haavaa hoitaen ja parasta toivoen. 

Leo on ollut sairaslomalla jo lähes kuusi viikkoa. Alussa, etenkin klinikkapäivien aikana, poni laihtui aika lailla. Nyt ruokahalu on taas todella hyvä, sanoisinpa että oikeastaan aika valtava! Massaa on siis saatu takaisin ja kylkiluut eivät enää paista niin paljon. Lihakset ovat kuitenkin aika lailla lähteneet. Niiden kuihtumista on ollut ikävä seurata, mutta eipä tilanteelle ole voinut mitään. Kävelyliikunnalla kun ei lihaksia saa millään säilymään. Leon selkä varsinkin on kamala; ranka oikein törröttää. Saa nähdä sitten aikanaan kun saadaan satula selkään, joudutaanko käyttämään romaania tms. Luultavasti joudutaan, niin on erinäköinen selkä nyt kuin pari kuukautta sitten.

Kuntoutuksella ei ole onneksi minkäänlainen kiire. On selvää että tämä kausi on meidän osalta joka tapauksessa ohi. Leo ei ole ratsastuskunnossa ainakaan vielä pariin viikkoon, jos silloinkaan. Kunnon kohotukseen ja lihasten rakennukseen menee luultavasti muutama kuukausi. Syksyllä minulla on toivottavasti taas hyväkuntoinen ja lihaksikas poni.