Niinkuin näkyy, blogi on jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Kirjoitusinspiraatiota, -aikaa ja -aiheita ei oikein tunnu olevan. Mitään valtavan kiinnostavaa sanottavaa ei tänäänkään ole mutta jääpä ainakin itselle joku muistijälki kevättalvesta 2016 ;)
Ollaan Leon kanssa pyritty tekemään vaihtelevia treenejä fiiliksen, käytettävissä olevan ajan ja molempien voinnin mukaan. Leo on ikävä kyllä kärsinyt jokakeväisistä vatsavaivoistaan, joiden syy pysyy edelleen mysteerinä. Onneksi tilanne näyttää taas paremmalta erinäisten kuurien jälkeen. Hieman ärtyisiä ja säpsyjä päiviä tässä on vietetty, mutta toivotaan että ne ovat nyt jäämässä unholaan. Toki uuttakin terveyshuolta on ehditty kehittää. Ell kävi katsomassa kaverin hevosta ja kuunteli samalla Leon hengitysäänet. "Märältä kuulostaa" oli tuomio, ja limaa irrottavaa kuuria pukkasi. Leo on kuitenkin pirteä, lämmöt normaalit ja palautuminen normaali, joten suurta huolen aihetta ei pitäisi olla.
Nykyisen satulan vastinhihnoja fiksailtiin hieman, ja satulan näennäiseen sopimattomuuteen löytyi syyksi allekirjoittaneen satulointityyli. Sitä kun on tottunut laittamaan koulusatulan taakse, niin satuloin myös tuon D1:n taaemmas kuin pitäisi, jolloin se menee etupainoiseksi ja jää irti takaa. Pidin tätä selitystä itse epäuskottavana, kunnes ratsastin satulansovittajan satuloimalla ponilla. Ihmeekseni satula tuntui hyvältä. Kun sovittaja satuloi uudelleen ja siirsi satulaa taakse max 2 senttiä, se tuntui taas ihan huonolta. Operaatio satula on siis tällä erää päättynyt, mutta toki edelleen haaveilen uudesta close contact-satulasta, ja vahdin jatkossakin haukkana nykyisen satulan istuvuutta.
Kohti kevättä siis jatketaan ja kuulumisia tulee taas joskus kun fiilis iskee ja kerrottavaa on.
