Pientä kriisiä

Olen vähän jumissa oman ratsastuksen kanssa kun tuntuu etten vaan osaa mitään. Tuskallinen laji; kun oppii jotain niin samalla tajuaa ettei oikeastaan osaa vielä mitään. Mutta näitä nyt tulee välillä, hetkiä kun ei niin suju ja hetken päästä yleensä taas sujuu. Kävin sunnuntaina vieraan hevosen selässä, ja olin kyllä aika hukassa. Mutta kiva heppa oli kuitenkin, ja minä arkajalka laukkasin yksin vieraalla hevosella vieraissa maastoissa!

Eilen ratsastin vielä Leolla mutta nyt on luvassa viikon ratsastustauko niin minulle kuin hevosellekin. Toivotaan että loma tekee hyvää molemmille. Parin viikon päästä on taas valmennusviikonloppukin joten treeniapua on luvassa. Ehkä mä vielä joskus opin ratsastamaan...

Viikko meni

Jaaha, viikko on taas huomaamatta hävinnyt johonkin. Kiirettä pitää vaan edelleen, mutta tässä pikakuulumiset:

Torstain esteiden jälkeen juoksutin Leon perjantaina ja lauantaina poni nautti vapaapäivästä. Sunnuntaina Leo oli vapaan jäljiltä mukavan reipas ja tehtiin hyvä koulutreeni.

Maanantaina laiskotti ja menin kevyesti ilman satulaa. Ensin Leo oli vähän jännittynyt ja näki pikku-ukkoja, mutta rentouduttuaan toimi kivasti. Olen nyt vaihteen vuoksi mennyt nivelellä ja remonttiturparemmillä normaalin baucherin ja kaksoisturparemmin sijaan. Tiistaina tehtiin taas hyvä koulutreeni. Tuntuu että energiaa on nyt paremmin ja saan Leosta hyvää ravia esille.

Kristiina meni Leolla keskiviikkona. Jälleen kerran hyödyllistä seurata ponia jonkun toisen ratsastamana. Hienosti Leo työskenteli, sillä on kyllä huippu asenne! Tänään on hyppypäivä, tosin taidan keskittyä enemmän puomijumppaan tällä kertaa. 

Enkka

Sellainenkin harvinaisuus tullaan täällä blogissa lähiaikoina näkemään, kuin hyppykuva niin että minä olen Leon selässä. Tai no, katsotaan onko yhtään julkaisukelpoista otosta, vai joudunko sensuroimaan kuvani. Veikkaan että koen tuskaisia hetkiä kun katson kuvia. Jalat ja kädet sojottavat luultavasti sinne tänne ja kasvoilla on vaihtelevasti joko jännittynyt tai kauhistunut ilme...

Mutta siihen hyppäämiseen. Leo oli verkassa taas vähän löysä ja tahmea. Esteillä se onneksi reipastui. Oli tosi kiva tunne kun Leo oli taas oma energinen itsensä, kun se on viime aikoina ollut enemmän tai vähemmän nihkeä ratsastaa. Poni lämpesi sopivasti mutta pysyi koko ajan kuulolla ja hyppäsi innolla. Mentiin ensin kolmen esteen jumppasarjaa, jonka korkeus oli taas huimat 30 cm. Eka lähestyminen meni jotenkin aivan puihin ja päädyimme kakkos- ja kolmososan väliin. Kuskin moka. Leo ei onneksi hermostu vaikka mokailisin, se korjaa minkä pystyy ja porskuttaa menemään töpeistä välittämättä. Jumppasarjan lisäksi mentiin pientä ristikkoa.

Nina, joka oli kuvaamassa, nosti ristikon pystyksi ja tultiin sitä muutamaan kertaan. Onnistuin jopa saamaan muutamat hyvät lähestymiset aikaiseksi kun keskityin. Mielessäni hoen aina estettä lähestyessä meille muutaman estetunnin pitäneen opettajan sanoja; "pohkeet kiinni ja katse eteen". Kummasti ne auttavat. Nina nosti pystyä muka vaivihkaa (huomasin kyllä!) ja viimeisillä hypyillä se tuntui minusta jo aika korkealta. Leo hyppäsi tietysti hyvin ja varmasti ja itsekin pärjäsin ihan suht ok. Mittaus oli pakko suorittaa, ja voi morjens 75 cm korkea! Olin niin ylpeä itsestäni, mutta vielä enemmän ponista joka kiikuttaa minut turvallisesti ja varmasti esteeltä toiselle.

Sokka irti

"Ai sä pesit mut just?"

"Mitä mun kuuluu tehdä?"

"No ravaan ravaan..."

"Mut jos nyt vähän nuuskin välillä"

"Adios!!!"

"Valmis!"

© Nina Rintanen, kuvien kopiointi kielletty!

Hitaasta nopeaksi

Tiistaina Leo oli taas totaalisesti pohkeen takana ja reaktiot mihin tahansa olivat luokkaa hännän huiskautus. Onneksi paikalla oli tallikaveri jolle valitin tilannetta. Hän kehotti ottamaan pysähdys-peruutus-käyntiin-siirtymisiä. Niillä sainkin ponin yllättävän nopeasti taas reagoimaan ja paremmin pohkeen eteen. Muutenkin Leon kanssa on hyvä tehdä paljon kaikkea. Tehtävät pitävät ponin hereillä ja motivoituneena, hölköttely ei. Tästä myös valmentaja muistutti. Kun poni on tahmea ja hidas pohkeelle, en saa tyytyä tähän vaan pitää tehdä töitä että saan Leon hereille. Pienen siirtymätreenin jälkeen Leo oli taas tosi kiva ratsastaa.

Eilen oli hyppypäivä. Olen nyt pitänyt kiinni siitä että kerran viikossa hypätään ja/tai mennään puomeja. Kiva huomata ettei hyppääminen ole itselle enää niin jännä juttu vaan pystyn aika rennosti tekemään itsekseni noita meidän miniestetreenejä. Hyvin pienistä esteistä tosiaan on kyse, mutta tuleepa kuitenkin jumppaa ja mielenvirkistystä ponille. Eilen laitoin pienen ristikon, ehkä n. 30 senttiä korkean, ja sarjan jonka eka osa oli 30 cm ja toinen osa 50 cm. Laiskuuttani en tullut välillä alas selästä nostamaan, joten näillä mineillä mentiin alusta loppuun. Yksi huono lähestyminen tuli, minun mokani jonka poni korjasi hyvin. Kerran Leo myös hiukan innostui esteen jälkeen ja jopa pukitti. Tämä energia oli ihan toivottua ja nauratti vaan!

Heinäkuun valmennukset

Perjantaina ja lauantaina päästiin taas valmennukseen viiden viikon tauon jälkeen. Käyn tällä hetkellä vain Kikon valmennuksissa ja olen jättänyt ns. kotivalmentajan tunnit pois. Tämä tahti tuntuu nyt ihan hyvältä. Kuukaudessa ehtii aina hyvin treenata, sitten pari tiukkaa valmennustuntia ja taas kuukausi itsenäistä treeniä. Aiemmin tuntui että tarvitsen valmennusta tosi usein, mutta tällä hetkellä osaan ratkoa ongelmia hiukan itsekin joten toistaiseksi mennään näin.

Hain perjantaina Leon jo yhdeltä laitumelta sisään viileään talliin jotta se jaksaisi valmennuksen paremmin. Oli varmaan ihan viisas valinta koska päivä oli tosi kuuma. Valmennuksessa Leo oli ihan super! Ihan alussa se ei oikein antanut kunnolla periksi niskastaan mutta myötäsi sitten nopeasti. Poni sai kehuja ulkomuodostaan, massaa on nyt sopivasti ja vaikka mahakin on ehkä vähän kasvanut niin suurimmaksi osaksi kyseessä on lihasmassa. Saman totesi muuten Leon hierojakin, ja sanoi että selän puolierot ovat vihdoin tasoittuneet eli niitä ei enää ole. 

Perjantaina keskityttiin aika paljon istuntaani. Reisi tuppaa edelleen puristamaan, ja pohje ei ole kunnolla kiinni. Sain kehotuksen ajatella reiden alaosaa irti ja rennoksi, ja pohjetta lähemmäs hevosta ja pois heilumasta. Tämä pitää nyt muistaa jatkossakin. Asettamiseen haettiin ihan pientä ranneliikettä ja tämä toimikin hyvin. Sain myös kehotuksen pitää hieman parempi tuntuma ja pitää ulko-ohja kädessä. Tuttuja asioita mutta aina niistä saa muistuttaa...

Loppuverkassa sain vielä kommenttia siitä että pitää tehdä muutakin kuin "keventää ja koittaa näyttää nätiltä" :) Myönnän kyllä täysin että minulle on taipumus lakata ratsastamasta loppuraveissa. Nyt taivuteltiin ponia oikein urakalla ja tätäkin aion ehdottomasti jatkaa. Eli loppuverkassakin ratsastetaan, ei matkusteta!

Lauantaina verkka oli huono. Oltiin kentällä ja Leo ei liikkunut mihinkään. Ponilla on ollut nyt jonkun verran noita tahmeita päiviä kun se ei liiku ja reaktio pohkeeseen, kannukseen tai raippaan on korkeintaan hännänhuiskaus. Täytyy koittaa taas keksiä enemmän vaihtelua treeniin ja mahdollisesti Leo saa myös pitää pienen loman kunhan oma kakkoskesälomani alkaa. No, lauantain valmennus meni kuitenkin hyvin kun vauhtiin päästiin, joten hyvä fiilis jäi. Seuraaviin valmennuksiin onkin sitten 1,5 kuukautta joten tähän väliin mahtuu treenin lisäksi hyvin se mahdollinen lomakin. 

Pikakuulumiset

Elossa ollaan vaikka blogin perusteella muulta vaikuttaakin. Olen lomaillut, eli todellisuudessa viettänyt työleiriä pakkaamisen, muuttamisen ja purkamisen merkeissä. Nyt kun kelit näyttävät vihdoin kesäisiltä aion ottaa auringosta kaiken irti. Ensi viikolla ehkä ehtii taas päivittää blogilukemiset ajan tasalle mikäli heinäkuinen toimisto on niin hiljainen kun voisi kuvitella.

Leo on liikkunut suht normaaliin tapaan, tosin tallikäynnit ovat olleet aika pikaisia ja viime viikolla sorruin juoksuttamaan kahtena päivänä. Poni on ollut vaihtelevasti tosi hyvä ja tosi tahmea. Laidunpäivillä tuntuu olevan osuutta asiaan. Eilinen lainakuski ei ollut saanut ponista kovin paljoa irti, mutta itse kyllä olin tänään energiaan ihan tyytyväinen. Rakensin pienen kolmeosaisen jumppasarjan ja sitä hyppelimme molempiin suuntiin. Mukavaa oli taas!

Ei tänne siis sen kummempaa. Viikonloppuna on valmennukset, joten niitä odotellessa. Tuurilla saan jopa lähiaikoina tänne taas ratsastuskuvia, mutta katsotaan. Helteistä heinäkuuta kamut!