Viisas poika

Tapaus yksi: Olen juuri päättänyt ratsastuksen ja tullut alas selästä loppukäyntejä varten. Maneesin ovi avautuu ja sisään tulee vauhdilla hevonen kahdella jalalla taluttajan komennuksen säestämänä. Leo hätkähtää hieman ja sanon sille rauhallisesti; "Sun ei tarvi hermostua". Poni jää paikoilleen ja laskee päänsä. 

Tapaus kaksi: Lähdemme "oikeaan" maastoon ekaa kertaa todella pitkään aikaan. Leo on alussa jännittynyt, kulkee pää pystyssä lyhyin askelin. Pelottavan ladon kohdalla pää nousee entisestään. Sanon taas rauhallisesti; "Mennään vaan, ei siellä oo mitään". Poni jatkaa kävelyä ja muutaman minuutin päästä askel on jo normaali ja pää alhaalla.

Oli niin ihanaa päästä pois tallinpihasta, vaikka
metsään asti ei vielä päästykään koska tie oli poikki veden takia.

Joskus aiemmin Leo olisi tapauksessa yksi luultavasti riuhtaissut kunnon loikan ja ehkä myös hypännyt pystyyn. Tapauksessa kaksi se olisi tepastellut nahkapuku ylipinkeänä alakaula pullottaen ja ratsastaja olisi jännittänyt sinkoaako poni johonkin suuntaan. Olen niin ylpeä siitä miten Leo nykyään useimmissa jännissä tilanteissa rauhoittuu pelkällä äänellä! Muutenkin Leon käsittely alkaa olla lähes joka tilanteessa helppoa ja vaivatonta. Fiksu poni kun käyttäytyy :), ja ehkä omistajakin on jotain pikkuhiljaa oppinut hevostenkäsittelyn saralla...  

Huhtikuun kootut

Ihanaa kun tilastoista päätellen täällä jaksaa vielä käydä porukkaa vaikka päivitystahti on täysin olematon! Toivon että blogi vielä joskus vilkastuu, mutta nyt mennään näin. 

Meillä on kaikki hyvin. Leon mahavaivat saatiin hoidettua ja ollaan tehty normaalia treeniä. Viimeisen kuukauden aikana ollaan mm. pidetty kiinni jokaviikkoisesta puomi-/estetreenistä. Ollaan jatkettu 40 cm pikkuesteiden hyväksi havaittua linjaa, mutta onpa Leo saanut hieman mielenvirkistystä ja ratsastaja sykkeen ylös ;)

Meillä oli kokeilussa aivan ihana close contact-koulusatula, mutta se jäi nyt kumminkin hankkimatta koska paneelien pituus oli "sillä rajalla" enkä uskaltanut ottaa riskiä että Leon selkä kipeytyy. Oma satula on onneksi ollut nyt Leolle hyvä kun olen oppinut laittamaan sen oikeaan paikkaan, vaikka en itse tuossa Prestigessä niin kovin kauheasti tykkääkään istua.  

Ulkokausikin on korkattu niin pellolla kuin kentälläkin. Maastoon suuntaamme heti kun hiukan kuivuu. Olen ehkä ennenkin kertonut että meidän maastoihin ei yksinkertaisesti pääse keväisin kun on märkää. Yksi kohta jota ei pääse kiertämään on todella upottava näin kevätsateiden aikaan.

Valmennuksessa oltiin viime perjantaina, ja Leo oli aivan super! Olin ihan ihmeissäni kun kaikki tuntui onnistuvan. Kuvaavaa oli ehkä valmentajan kommentti parin ekan minuutin jälkeen: "Siis mitä nyt on tapahtuut?!" No, olen päässyt ratsastamaan entistä enemmän rauhassa ja ajatuksen kanssa, ehkä se näkyy.

Meillä on edessä muutaman viikon treenit, ja sitten Leo ja minä vietetään pieni kevätloma. Onnistuneesta valmennuksesta innostuneena väläyttelin jopa ajatusta kisaamisesta tällä kaudella, mutta katsellaan nyt... Hyvin menee joka tapauksessa, ja nautitaan siitä niin kauan kun sitä kestää!

Kuvat Nina Erkkilä, ei saa kopioida ilman lupaa!