Perustreeniä ja kuvia

Leo on ollut nyt hieronnan jälkeen parempi ratsastaa. Laukat pyörii paremmin, ja eilen tuli ravissa tosi kivoja pätkiä. Luulen että väkirehun pieni lisäys on myös tehnyt hyvää. Tänään ajattelin taas hieroa ja venytellä Leoa itse. Ei siitä haittaakaan ole. Tämän myös Leon oikea hieroja minulle vahvisti kun kysyin voinko saada vahinkoa aikaan omilla amatöörihieroja-yrityksilläni.

Lauantaina jännitin hieman millaista palautetta lainakuskilta tulee. Kun on nyt ollut ratsastaessa mahaongelmia ja maastakäsin hiukan käytösongelmia (mahaongelmia tavallaan nekin). No eipä mitään, Leo "oli ihan super. Siis tosi kiva!".

Sunnuntaina ratsastin ajanpuutteessa suht lyhyen verkkatyylisen hölkkäilyn, noin 45 minuuttia. Eipä siinä enempää vaadittukaan, poni oli miellyttävä ratsastaa ja liikkui hyvin eteen. Maanantaina hyvä fiilis jatkui, ja eilen tosiaan oli vapaapäivän jälkeen ravissa havaittavissa uudenlaista ilmavuutta. Toivoa sopii että hyvä meininki jatkuu.

Sain Ninalta muutaman kuvan lokakuun valmennuksista. Muistan vielä että valmennus oli aika haastava eikä kaikki sujunut ihan putkeen, mutta kivoja kuvia Nina oli taas saanut. Ja Leohan on näissä kuvissa söpö niinkuin aina!

Hierojan palaute

Leo oli aika jumissa ja kovin jännittynyt koko kropastaan, totesi hieroja keskiviikkona. Ei hyvä. Positiivista sentään oli se että jumit saatiin hyvin auki. Hieroja sanoi että ponin lihakset eivät tuntuneet normaaleilta "treenikireiltä" vaan kroppa oli tosiaan kokonaisuudessaan pinkeä. Vatsavaivojen aikaansaannosta, veikkaan.

Oikea puoli oli selkeästi vielä enemmän jumissa kuin vasen. Tämä täsmää siihen että Leo liikkuu mielestäni jäykemmin vasempaan. Eilen katsoin liikettä liinassa niin se näytti kyllä nyt paremmalta. Katsotaan tuleeko jumit takaisin ja joudutaanko hieromaan pian uusiksi. Koitan nyt itsekin hieroa  ja venytellä ponia.

Leon vatsa vaikuttaa paremmalta ja poni toimii paremmin ratsastuksessa. Kuitenkin Leo on edelleen hiukan ärtyneen oloinen. Seuraan tilannetta vielä ja harkitsen ensi viikolla soitanko Gastrogard-kuurin. Eilen tuli maastakäsin kävellessä muutama tylsä tilanne kun Leo muka pelästyi jotain ja hyppäsi pystyyn. On taas keksinyt tuon kahdella jalalla seisomisen enkä tykkää siitä yhtään! Ymmärrän kyllä että kipeä maha ärsyttää, mutta harmittaa silti kun ärtyisyys purkautuu tuolla tavalla. Nuo tilanteet on niin hankalia kun ollaan maneesissa muiden ratsukoiden keskellä. Yksin ollessa pyytäisin tuollaisessa tilanteessa kunnolla lisää vauhtia, kahdella jalalla kun ei laukka suju edes Leolta vaan joutuu laskeutumaan neljälle koivelle, mutta joka suuntaan liinassa sinkoileva poni häiritsee muita paikallaolevia. No, onneksi näitä tilanteita ei usein tule.

Positiivista eilen oli se kun lähdettiin yksin maneesista pois pimeään pihaan, ja muutaman kymmenen metrin päässä möyri valtava kaivinkone kirkkaine valoineen. Leo ei normaalisti koneita pelkää, mutta tietyssä mielentilassa ollessaan voi niihin reagoidakin. Vaan eilenpä Leo ei sanonut kaivinkoneesta yhtään mitään. Fiksu poika, välillä.

Paremmalla fiiliksellä

Ollaan päästy tekemään taas parit onnistuneet treenit pitkältä tuntuneen huonomman ajanjakson jälkeen. Leon mahaoireet ovat vähentyneet huomattavasti Antepsin-kuurin aikana. Liikkeeseen en oikeaan kierrokseen ole laukassa edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta katsotaan nyt hieronta ensin ja mietitään sitten lisää. Saatiin onneksi peruutuspaikka eli hieronta ja kranio onkin jo huomenna.

Lauantaina laitoin maneesiin keskihalkaisijalle ihan tavalliset ravipuomit, en korottanut niitä tällä kertaa. Lisäksi laitoin pienen yhden laukka-askeleen sarjan, pari n. 40 cm pystyä. Verkan tein tällä kertaa hieman eri tavalla. Kävelin tietysti ensin hyvin, noin 15 minuuttia. Sitten siirryin suoraan laukkaan ja laukkasin molempiin suuntiin useamman kierroksen tekemättä muuta kuin satunnaisen pääty-ympyrän. Ravia otin vasta laukan jälkeen. Tämä tuntuikin hyvältä ratkaisulta, ravi lähti sujumaan ihan eri tavalla kuin viime aikoina. Ravipuomeilla hain raviin hyvää tahtia.

Hyppäsin laukassa minisarjaa molempiin suuntiin, pyrkimyksenä tuoda poni keskellä estettä ja laukata sujuvaa laukkaa estettä lähestyessä. Hyvin meni, mitä nyt pari lähestymistä sössin esteiden kun paikalle saapui katselija. Näköjään tuo hyppääminen on mulle edelleen niin jännää että yksin sujuu mutta heti kun joku muu on paikalla niin keskittyminen herpaantuu!

Sunnuntaina käveltiin Leon kanssa tunti, mistä taputan itseäni selkään. Minähän olen siis edelleen vankasti sitä mieltä että hevosen pitää kävellä paljon, mitä enemmän jaksaa kävelyttää sen parempi...

Eilen olin tallilla vasta aika myöhään, mutta se olikin hyvä ratkaisu. Olimme maneesissa yksin ja pystyin taas keskittymään ihan eri tavalla kuin ruuhkassa. Tein verkan taas samaan tyyliin kuin lauantaina, eli ensin kävelyä lähemmäs 20 minuuttia (josta osa ohjat kädessä kevyesti taivutellen), sitten otettiin suoraan laukkaa. Leo kulki kivasti! Oikea laukka ei ensin tuntunut hyvältä mutta sekin parani loppua kohden. Loppuraveissa yhtäkkiä havahduin että hei tää ponihan ravaa niinkuin "normaali" Leo, eli rennosti ja reippaasti ilman että ratsastaja puskee yhtään eteenpäin. Uusin mielikuvani "takapuoli on liimalla kiinni satulassa" toimii, tunnen että olen nyt vihdoin saanut reidet ja polvet rennoiksi. 

Tuumailua ja lihashuoltoa

Olen tällä(kin) viikolla kovasti pohtinut Leon liikkumista. En pääse sitä mihinkään että selkä on mielestäni turhan liikkumaton ja takaosan liike hiukan jäykkää. Keskiviikkona katselin liikettä liinassa kentällä. Se miten päädyin kentällä juoksuttamaan suunnitellun rauhallisen kävelylenkin sijaan onkin sitten oma tarinansa. Siihen liittyy pari ketjureaktiona pystyyn hypännyttä hevosta, lohikäärmeenä puhiseva häntä tötteröllä tuijapuskien läpi juokseva poni ja liinassa epätoivoisesti roikkuva raivosta puhkuva omistaja. Sanottakoon vain että tilanteen rauhoittumiseen meni 10 minuuttia mutta kukaan ei loukkaantunut muuta kuin henkisesti...

Mutta siihen juoksutukseen. Liike oli liinassa vasempaan moitteetonta, mutta siihen voi jonkun verran vaikuttaa juoksutettavan virittynyt mielentila. Kun tilanne oli vähän tasaantunut ja mentiin oikeaan niin laukannosto oli hieman epämääräinen ja myös liike oikeassa laukassa hiukan erikoinen. Ei mitään ontumaa mutta jotain. Epäilykseni kohdistuvat kintereisiin ja taidankin ne käydä kuvauttamassa tässä päivänä jonakin, ihan vaan mielenrauhan vuoksi jos ei muuten. Mitään ulkoisia merkkejä ei tosin löydy. Jalat ovat täysin kuivat, viileät ja aristamattomat. 

Eilen pyysin oman ratsastuksen päätteeksi kaverin Leon selkään. Se olikin valaiseva juttu. Vaikka Leo ei missään nimessä ole parhaimmillaan nyt niin luulen että hieman liioittelen asioita. Kuvittelen että meidän meno näyttää ihan järkyttävältä kun tosiasiassa se näyttää suht samalta kuin lainakuskin kanssa, totesi paikalla ollut kolmas henkilö. Ja miltä sen lainakuskin kanssa näytti? Ihan hyvältä. Ravi oli ok, laukka oikeaan jopa hyvää (tosin oikea laukka näytti edellisenä päivänä liinassa vasempaa huonommalta), vasempaan ei niin hyvää mutta ei huonoakaan. Lieneekö edellisen päivän revittelyt tehneet ponille ihan hyvää... 

Tuumailtiin siinä sitten että onko Leo niin jumissa että se vaikuttaa liikkeeseen. Kovin kireät lihakset Leolla on takaa kun olen niitä koitellut. Yritän hieroa ponia nyt itse meidän omaa oikeaa hierojaa odotellessa. Hieroja on kovin kiireinen, joten Leolla on aika vasta kahden viikon päästä ellei peruutuksia tule. Nuo lihasjumit voi hyvin johtua vatsakivustakin kun poni jännittää lihaksiaan vatsaoireiden takia. Leon pahimmat mahaoireet vaikuttaa onneksi hieman jo rauhoittuneen joten sen suhteen on itsellä parempi fiilis.

Opinko ikinä?

Olen näköjään unohtanut julkaista viikonlopun valmennuksista kertovan tekstin, eli tässä;

Kuinka monta kertaa eri valmentajat ovat sen minulle sanoneet, ja edelleen sanovat: istu satulaan ja katso eteen! Sama juttu taas kuluneen viikonlopun valmennuksissa. En tiedä miksi pyrin koko ajan nousemaan satulasta pois, ja miksi tuijotan hevosen niskaa. Kun keskityn pitämään takapuolen penkissä ja katson eteen ja ylös niin kaikki on niin paljon helpompaa. Reisi ja polvi eivät enää purista, pystyn istumaan paremmin liikkeen mukana, jopa ratsu kulkee letkeämmin...

Menin valmennukseen perjantaina aika huonolla mielellä. Valmentajan mitä kuuluu-kysymykseen vastasin että ei kovin hyvää, ponilla on maha kipeä, ei olisi pitänyt tulla lainkaan. Valmentaja nousi luvan saatuaan Leon selkään ja sai ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkeja ponin liikkumaan normaalisti (mihin minä en siis pystynyt). Hetken päästä vaihdettiin ratsastajaa.

Ratsastajan vaihdoksen jälkeen ei tehty muuta kuin varmistettiin että minäkin saan molemmat laukat nousemaan ja askellajit ja muodon kohtuulliseksi. Vähän paremmalla mielellä siis jatkettiin lauantaihin, jolloin saatiin ok treeni tehtyä ponin vointia kuunnellen. Sunnuntaina ratsastin itsenäisesti ja Leo tuntui aika hyvältä. Maanantaina oli vapaa ja eilen jatkoin "istu satulaan, katso eteen"-harjoittelua. Ponin terveydentila on koko ajan suurennuslasin alla ja katsellaan nyt mihin suuntaan tilanne kehittyy. 

Ruokinta-ajatuksia

Olen tosi varovainen Leon ruokinnan suhteen ponin herkän vatsan vuoksi. Mitään ylimääräistä ei anneta ja väkirehut on laskettu tosi vähiin. Heinän määrä on pidetty maksimissa, eli pääosin ravinto koostuu korsirehusta. Tänä syksynä ollaan kuitenkin uudenlaisen ongelman edessä; miten saada tarpeeksi ravintoa, niin että vatsa pysyy kunnossa, poni sopivassa lihavuuskunnossa, ja energiaa riittää?

Meillä on tosi hyvää heinää tänä(kin) vuonna, mutta hyvin vähäsokerista. Positiivinen asia sinänsä, mutta aiheuttaa sen ettei heinä maistu ihan niin hyvin. Leo saa heinää niin paljon kuin syö, mutta kun ei poni syö määräänsä enempää. Jos laitetaan extraa yöksi niin aamulla se löytyy tallottuna. HOPTI:n energiansaantilaskelman mukaan Leo saa aivan liian vähän energiaa. Lisäksi mietin johtuvatko nämä viime viikolla esiin tulleet vatsaoireet liian vähäisestä korsirehun syönnistä.  

Energiaa saisi helposti lisää väkirehusta, mutta se  on vatsaongelmaisen kohdalla aina vähän riskiratkaisu. Olen kuitenkin päätynyt vaihtamaan eri täysrehuun, ja koitan lisätä hieman sen määrää, tietysti erittäin hitaasti ja varovasti. Tuon Speedex Completen pitäisi olla myös vatsaystävällistä ja toivon että se sopii Leolle. Heinää toki annetaan jatkossakin niin paljon kun poni sitä vaan syö. Tämä liian vähäinen heinänsyönti on jotain mitä juuri nyt ei tosiaan kaivata, kun vatsa on selvästi ottanut itseensä. Lisäksi Leo on nyt kesän jäljiltä sopivassa lihavuuskunnossa enkä haluaisi että se tiputtaa massaa pois. Öljyäkin olen miettinyt, mutta en tiedä mitä mieltä siitä olisi. Osa suosittelee sitä mahavaivaisille, osa ei. Mitään "asiantuntijalausuntoa" en ole asiasta löytänyt tai kuullut.

No sepä se

Ei tarvitse olla kummoinen meedio tajutakseen että mahavaivat ovat mitä luultavimmin palanneet. Oireilu on samanlaista kuin ennenkin; poni venkoilee ja stoppailee ratsastaessa ja laukannostot tökkivät pahasti. Valtavan huolestunut en jaksa olla. Tuntuu että näitä mahavaivakausia tulee Leolle silloin tällöin, huolimatta siitä kuinka tarkka yritän hoidon ja olosuhteiden kanssa olla. Poni on aika herkkä näyttämään tuntemuksensa joten välttämättä kyseessä ei ole mitkään ammottavat haavaumat mutta aika selvältä näyttää että joku siellä mahassa vaivaa.

Psylliumin aloitin jo sunnuntaina kun totesin että Leo oli nakellut päiväheiniään maahan ja ne olivat hiekan peitossa. Leo syö ulkona isosta traktorinrenkaasta jossa on kumimatto alla, ja tämä alusta onkin hyvin hiekkavapaa. Ainoa vaan että kun poni syö heinää suuhun ja heilautus-tyyppisesti niin puolet annoksesta on äkkiä hiekassa renkaan ulkopuolella. 

Aloin myös antamaan Antepsinia ja katson jos tilanne lähtisi sillä rauhoittumaan. Katselin viime vuoden merkintöjä ja näköjään Leo on ollut Antepsin-kuurilla viime vuoden lokakuun lopusta pitkälle marraskuun puolelle. Vielä kun keksisi mistä tämä johtuu, miksi syksyllä tulee mahaongelmia?

Sain sentään tähän väliin edes yhden kunnon treenin kun sunnuntaina tuuppasin ponille Antepsinit naamaan ennen ratsastusta, ja lähdin maneesiin sillä asenteella että pois ei tulla ennenkuin poni on läpi. Se ei ollut helppoa, se ei ollut kaunista, se ei tapahtunut nopeasti, mutta niin vaan alkoi lopulta menemään avut läpi. Täytyy sanoa että näistä lähtökohdista odotan viikonlopun valmennuksia erittäin suurella mielenkiinnolla. Kaikki on mahdollista. Koitetaan nyt tuo Leon maha saada rauhoittumaan viikon aikana, kipeällä mahalla ei paljon valmentauduta.