Vuosi 2018

Vuoden viimeinen ilta, on aika perinteisen vuosikatsauksen:

tammikuu

Tammikuusta ei ole juuri sanottavaa. Vuoden alku oli pelkkää pimeyttä, kun Leo jouduttiin lopettamaan 30. tammikuuta.

helmikuu

Ratsastin kuun alussa muutaman kerran tallikavereiden hevosia, ja vietin sen jälkeen pari viikkoa maailman toisella puolella täysin hevosetonta elämää.

maaliskuu

En ollut varma haluanko ja pystynkö enää ottamaan uutta hevosta. Kävin kuitenkin koeratsastamassa nuorta tammaa jonka myynti-ilmoituksen olin nähnyt jo edellisen vuoden puolella. Pidin hevosesta kovasti, mutta en kuitenkaan tehnyt kauppoja. Aloin maastoilemaan sukulaisen ravureilla. Muutenkin ratsastin monella hevosella, tässä kuussa kävin kahdeksan eri hevosen selässä!

huhtikuu

Sain alkaa ratsastaa tutuntutun hienoa kouluponia ja kävin sen kanssa valmennuksessakin. Jatkoin myös maastoilua suokkien kanssa.

toukokuu

Kouluponi myytiin. Kävin moikkaamassa Täti tuuppaa-blogin Reinoa. Intouduin taas koeratsastuspuuhiin ja kävin katsastamassa kuusi ponia/hevosta. Luulin jo pariinkin otteeseen löytäneeni sen oikean ja pettymys oli iso kun toisella koeratsastuksella fiilis katosi.

kesäkuu

Koeratsastin yhden tamman toistamiseen ja päädyin viemään sen ostotarkastukseen. No, kotiin tultiin tyhjän kopin kanssa. Näin jälkikäteen katsottuna kaikille paras näin. Päätin lopettaa etsinnän ja luopua hevosenostosta kokonaan. Kaveri kuitenkin laittoi viestin että myy 3-vuotiaan connemararuunansa ja vitsillä lähdin sitä sitten katsomaan, kerran, toisen, kolmannen...

heinäkuu

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kävin ekaa kertaa Bondin selässä. Periaatepäätös ostosta tehtiin ja Bondi lähti ratsuttajalle. 

elokuu

Humputtelin suokeilla maastossa ja odotin Bondin paluuta ratsuttajalta. Yhtäkkiä elokuun puolivälin tienoilla olimme mieheni kanssa 3-vuotiaan omistajia! Bondi jäi asumaan vanhaan talliin ja aloimme tutustumaan toisiimme.

syyskuu

Tajusin että nuoren ponin kanssa jokainen päivä on seikkailu, täynnä uuden oppimista niin ponille kuin omistajallekin. Bondi rokotettiin, raspattiin, ja kengitettiin ekan kerran. 

lokakuu

Aloimme käymään tunneilla, ja Bondilla alkoi myös käydä ratsuttaja. Loppukuusta ponilla oli paljon vapaata surkeiden kelien takia. Satulanmetsästys alkoi.

marraskuu

Satula löytyi. Kuulin vapaasta tallipaikasta ja päätin siirtää Bondin asumaan lähemmäs kotia. Loppukuusta Bondi muutti nykyiseen talliin.

joulukuu

Sopeutuminen uudelle tallille sujui tosi hyvin ja tuntuu että olemme nyt paikassa jossa molemmat, niin poni kuin omistajakin viihtyvät. 

Tätä koontia kirjoittaessa tajuan kuinka paljon muutamassa kuukaudessa on menty Bondin kanssa eteenpäin ja kuinka hyvin kaikki on oikeastaan pääsääntöisesti mennyt. Ehkä vähän turhankin paljon pelkäsin etukäteen miten ponitäti pärjää nuoren hevosen kanssa. Kolmivuotiaan omistaminen on todellakin ollut minulle joka päivä seikkailu, mutta pääosin mielenkiintoisella ja positiivisella tavalla. Innolla odotan mitä kaikkea vuosi 2019 tuo nelivuotiaan kanssa tullessaan!

Joulunajan puuhailut

Monesti tulee mietittyä paljonko hevoset liikkuvat tarhassa. Lumi usein paljastaa että kävelyreitit kulkevat tasan juomakipalle ja heinäkasalle, ei juuri muualle. No, meillä onneksi ponit kulkevat! Leikin tiimellyksessä Bondin loimesta oli irrotettu eräänä päivänä solkien vastakappaleet (vahvat epäilykset kohdistuvat erääseen pieneen shetlanninponiin). Niitä tarhasta etsiessäni totesin että ei ole neliömetriä suurempaa aluetta tallaamatta. Huolella siis kulkevat tarhaa ympäri, ja oikein hyvä näin. Niin ja oli muuten nätisti "tuhottu" loimi! Ompeleet vain purkautuneet ja molemmat kiinnitykset tiessään, mutta ei mitään repeytymää loimen kankaassa! 

Viime viikolla Bondi pääsi kunnolla liikkumaan kun pohjat olivat lumen tultua paremmassa kunnossa. Mentiin paljon ravia, en tiedä olenko vielä koskaan edes ravannut Bondilla kerralla noin paljon! Aluksi ravi oli vähän varovaista, poni pää pystyssä ja selkä alhaalla. Luulen että jännitti vähän pohjan pitävyyttäkin. Ei mennyt kuitenkaan kauaa kun poni alkoi hienosti itse hakea pyöreäksi ja raviin tuli aika hyvä tahti. 

Tämän jälkeen on tehty muutama treeni kentällä, mutta koska ajattelin että nyt on korkea aika aloittaa maastoilu, olimme keskiviikkona sitten pienellä maastolenkillä tiellä ja pellolla. Kaverina meillä oli tallinpitäjä erään tallilaisen rauhallisen ruunan kanssa. Hyvin meidän reissu sujui vaikka minua vähän tietty jännitti. Ihan käyntiä mentiin koska nyt on tosi jäistä, mutta se kyllä riitti hyvin näin ekalla kerralla. Jospa nyt saataisiin säännölliset maastoilut käyntiin ja mielekkyys säilytettyä työnteossa.

Hyvää joulua!

Voihan sokeri!

Viime kesä oli hyvin haastava heinäntuotannolle, sen varmaan kaikki tietävät. Sato on ilmeisesti ollut kaikkein huonoin Varsinais-Suomessa mutta ei täällä Satakunnassakaan kehumista ole. Sitä on otettava mitä saa, ja se mitä saa ei ole sitä mitä haluaisi.

Meillä on tähän asti syötetty tallin omilta pelloilta paalattua kuivaheinää. Ihanaa "vanhanajan" heinää pikkupaaleissa, kätevä annostella niin kuin lapsena tehtiin, siivu sille ja kaksi tälle-tyyliin. No, tosiasiassa tuosta heinästä ole analyysia joten mitään tietoa ravintosisällöstä ei ole. Tiedä vaikka millaiset valkuaiset ja sokerit siinä on, mutta hevosten kunnosta päätellen heinä on ravintosisällöltään ok.

Tällä viikolla alettiin siirtyä vaiheittain esikuivattuun säilöön. Tämä heinä on analysoitua, ja niinhän se on että tieto lisää tuskaa. Ensin hyvät uutiset: heinä on kuivaa säilöä (ka 70 %), ei sellaista märähköä pahanhajuista jota liian usein tapaa. Heinän hygieeninen laatu vaikuttaa ainakin tämän ekan paalin perusteella hyvältä. SRV-arvo on sen verran korkea että harrastehevoselle riittää, nuorelle aion antaa pienen valkuaislisän.

Sitten ne huonot uutiset. Kuten arvata saattoi, sokeri on korkea. Tiesin jo etukäteen että se on korkea, mutta silti ehkä hieman haukoin henkeä kun näin että lukema alkaa kakkosella. Eli reilusti päälle 200 sokerit kun toivottavaa olisi ettei 150 ylity.

Mitäs sitä sitten tekisi? Oman vähäsokerisen heinän syöttäminen, jos sitä saa jostain ostettua, on aika hankalaa kun puolet päivän heinistä syödään laumassa. Toisaalta jos puoletkin olisi vähäsokerista niin kokonaissokerimäärä laskisi kyllä siedettävälle tasolle. Aloin tutkailemaan jos vähäsokerista heinää saisi ostettua mutta toistaseksi ei ole löytynyt.

Tutkin myös tarkemmin sokeriasiaa ja erilaisia näkökantoja asiaan löytyy. Missään nimessä tuollaiset sokerit ei ole toivottu juttu, mutta normaalin terveen liikkuvan hevosen pitäisi yleisesti kestää suht korkeatkin sokerit. Eri asia toki jos kyseessä on metabolinen lepohevonen tms. 

Miettimisen ja laskeskelun jälkeen päädyin siihen että mennään nyt toistaiseksi tuolla tallin tarjoamalla heinällä. Toki aion seurata tilannetta tarkasti ja olla hereillä mahdollisen oireilun suhteen jotta voin puuttua asiaan heti jos tarvetta on. Bondi on kestänyt hyvin laiduntamista 24/7, joten sillä ei sinänsä pitäisi olla ongelmia sokerin kanssa, mutta katsotaan. Liikkumistahan tuo sokerimäärä tosiaan vaatii, mutta liikutusta on muutenkin ollut tarkoitus lisätä reippaampaan suuntaan. 

Millaista heinää teillä muilla on? Tuntuu että tänä vuonna löytyy joko kovat sokerit, tai sitten tosi alhaiset sokerit, ja valkuainen on kaikilla alhaalla tai vielä alempana.

Sittenkin hyvä lauma?

Torstaina ponilauma vaikuttikin yllättäin sopuisalta, mitä sitä pari minuuttia pimenevässä illassa näin. Perjantaina tuli aamulla viestiä kuvatodisteiden kera; Bondi ja pieni johtajatamma syövät samalla heinäkasalla tarhassa. Kiusaajatamma syö omallaan muutaman metrin päässä. Illalla tallinpitäjä kertoi että Bondi oli puolestaan kiusannut tyttöjä! Ei mitään ilkeää kiusaamista onneksi, leikkimieliseltä vaikuttavaa pientä härkkimistä. 

"Mitäs sulla olis tarjolla?"

Eilen sunnuntaina seurasin poneja nurkan takana piilossa. Kaikki kolme seisoa tönöttivät lähekkäin. Johtajatamma hakeutui koko ajan Bondin kylkeen. Kiusaajatamma ei enää uhitellut Bondille, luimi muutaman kerran mutta ei tullut hampaat irvessä kohti. Sitten alkoi tapahtua. Rauhallisesti Bondi ohjaili pienillä eleillä tammoja hiukan eri suuntaan. Selvästi Bondi on tällä hetkellä se joka lauman jalkoja liikuttaa! Toivoisin että Bondi ottaa johtajan paikan, koska silloin ei tarvitsisi pelätä että Bondia kiusataan, eikä myöskään sitä että Bondi kiusaisi. Bondi leikkii kyllä, mutta en ole nähnyt että se olisi aggressiivinen muita kohtaan vaan uskon että se osaa olla lempeä laumanjohtaja.

"Jaahas kakarat väistäkääs vähän kun teini tulee!"

Eilen meillä oli vuoden viimeinen tunti, ja ekaa kertaa uudella tallilla. Opettaja oli kyllä sama vanha, ja saman kanssa jatkamme ensi vuonnakin. Tykkään tästä opettajasta. Hänellä on tosi paljon kokemusta nuorista, teettää hyviä harjoituksia ja selittää asiat ajatuksella. Ymmärtää myös että kuskia joskus vähän jännittää. Eilen tunti meni kyllä rennoissa tunnelmissa, ainoastaan ravi hiukan jännitti kun on menty nyt vaan käyntiä. Mutta hyvin siitäkin selvittiin!

Käynnissä tehtiin eilen ensin pysähdyksiä ja peruutuksia. Pysähdykset ovat nyt tosi hyviä, poni pysähtyy napakasti eikä viidestoista päivä. Johtunee siitä että pysähdyksiä on harjoiteltu paljon maastakäsin "Prrr ja seis"-ääniavuilla. Peruutuksia tehtiin ekaa kertaa. Ne lähtivät sujumaan hyvin heti kun Bondi tajusi mitä halutaan. Sittenhän poni tarjosikin peruutusta joka pysähdyksellä, "Kato kun mä osaan"!

Tehtiin myös takaosan väistätystä jota opeteltiin jo aiemmin. Isolla neliöllä kulmiin pysähdys, asetus sisään ja sisäpohje väistättää takaosaa. Oikeaan kierrokseen saatiin tosi hyviä väistöaskelia, vasen oli vähän hankalampi.

Lopussa otettiin ihan vaan ravia ympyrällä ja siinä se päivän treeni olikin. Taisi olla ehkä pisin treeni tähän mennessä, 45 minuuttia. Selässä tosin en ollut kuin puolisen tuntia, koska talutin alkukäynnit. 

Otin vaihteeksi satulasta lampaankarvaromaanin pois koska halusin kokeilla onko satula parempi ilman. Tuntuisi se hyvin istuvan ilman romaaniakin, mutta täytyy nyt seurailla tilannetta. Suitsitukseen tuli muutos ja on tulossa vielä toinen lisää. Cob-koon suitset kävivät pieneksi joten vaihdoin Full-koon suitsiin, nämä Hööksin suitset vaikuttaa muotoilultaankin hyviltä. Bondilla on ollut käytössä Vision-sylinterikuolain jonka tilasin 14 mm paksuna koska on sallittu nuorten hevosten luokissa. Nyt aion kuitenkin koittaa samaa kuolainta ohuempana koska Bondin suu vaikuttaa tosi pieneltä ja kiinnostaa testata vähentäisikö ohuempi kuolain ajoittaista kuolaimen pureskelua.

Tytöt kiusaa?

Bondilla on kohta takana kolme viikkoa uudessa tallissa. Ponihan laitettiin heti ekana päivänä samaan tarhaan kahden nuoren tamman kanssa. Aluksi näytti että homma lähtee toimimaan, mutta nyt voi olla että muutoksia ehkä joudutaan tekemään. 

Nuoret on nuoria ja leikki kuuluu elämään, mutta saattaa olla että nuo kaksi tyttöä on hiukan liittoutunut Bondia vastaan. Eilen poni tuli minua laukalla vastaan portille kun huusin sen nimeä. Ainahan Bondi kiltisti tulee luo, mutta eka kertaa tuli juosten. Kova kiire oli ulos portista kun kauhukaksikko majakka ja perävaunu (joksi heitä kutsun) hiipi kintereille. Loimen kaulakappale oli taas kiskottu puoliksi irti, kaulassa oli verinen puremajälki ja puremia on selvästi tullut myös loimen läpi.

En ole mielestäni hysteerikko ja ymmärrän että hevoset, etenkin nuoret, leikkii ja touhuaa. Haluan myös ehdottomasti että Bondilla, joka tykkää tosi paljon muista hevosista, on tarhakaveri. Aion nyt kuitenkin viikonloppuna koittaa saada vähän paremman selon tilanteesta, eli lähinnä selvittää jahdataanko Bondia ja saako se laumassa syödäkseen. Tallinpitäjä onneksi ottaa tilanteen vakavasti ja on myös sitä mieltä ettei tämä lauma ehkä tule toimimaan. Hän on valmis koittamaan kakkosvaihtoehtoa, eli laittamaan Bondin oman ruunansa kanssa samaan tarhaan ja siirtämään sieltä yhden ponitamman pois. Tallinpitäjän mies kyllä kuvaili Bondia aika osuvasti; "No kun tää on semmonen tossukka, vaikka toinen tulee hampaat irvessä niin tää ei anna takaisin". Bondi on tosi kiltti, ja toinen noista tammoista taas ei ole. Pikkutamman kanssa meneekin ok, mutta isompi on aika ilkimys.

Onneksi nämä on järjestelykysymyksiä ja varmasti sopivat laumat löytyvät. Muuten olen kyllä ollut talliin tosi tyytyväinen. Kaikki käytännön asiat hoituu tallin puolesta sujuvasti ja sovitusti, kenttää huolletaan ja Bondi on mielestäni kotiutunut hyvin. Itselle on ihan luksusta tuo 10 minuutin tallimatka!

Omien kiireiden vuoksi Bondi oli pari päivää vapaalla. Eilen saatiin vihdoin kunnon talvikengät alle tilsakumeineen kaikkineen. Rauhotin ponin taas Domolla, ja kengitys sujui ihan hyvin. Takaset laitettiin ensin koska ne on vaikeammat, etusten kohdalla alkoi jo vähän heräilemään ja muutaman kerran koitti päästääkö kengittäjä irti jos koittaa loikkia taaksepäin tai laskeutua polvilleen. No, eihän se iso mies periksi antanut ja äkkiä Bondi uskoi ettei kannata jatkaa yrittämistä. 

Tää kengitys on tosi väsyttävää, tuumii Bondi

Yritän itse pikku hiljaa opettaa Bondia siihen että jalka pysyy kauemmin ylhäällä ja sitä naputellaan, mutta minulla on se hankaluus että pienenä ihmisenä en pysty pitämään jalkaa ylhäällä jos poni kovin nykii. Ja kun irtihän siitä ei nimenomaan saisi missään nimessä päästää. Vähän harmittaa että kengitykseen pitää rauhoittaa, mutta kengittäjä lohdutti että kyllä siitä vielä eroon päästään. Bondi on kumminkin tosi hyvä vuolla, kärsivällisyys ei vaan tahdo riittää koko kengityksen ajaksi ja naulaus ei ole ponin mieleen. No, ottaen huomioon että pelkkä jalkojen nostokin kavioiden puhdistusta varten oli haastavaa vielä syksyllä, edetään ihan hyvin. 

Selästä ja maasta

Olin ajatellut että vuodet maneesitallilla ovat tehneet tehtävänsä ja minua ei enää ulos saa kurjaan keliin hevosta liikuttamaan. Lohduttauduin syksyn saapuessa sillä että kolmevee voi aina pitää vapaan jos sää ei nappaa omistajaa. Vaan ponin selästähän minä itseni löysin viikonloppuna jopa molempina päivinä, vaikka tuuli viuhui korvissa ja sadetta tuli välillä naamaan vaakasuorassa. Eipä se niin kamalaa ollut, puoli tuntia menee nopsaan ja rainlegsit suojasivat pahimmalta kastumiselta. Maneesittomana voisin toki alkaa valittaa pohjista mutta nekin oli viikonloppuna vielä ihan ok. 

Molempien päivien ratsastukset sujuivat hyvin. Lauantaille kehitin itselleni taas jonkun täysin turhan jännityksen, mutta kun Bondi toimi yhtä hienosti kuin aina eikä reagoinut peltojen yli puhaltavaan tuuleen mitenkään, oli sunnuntaina selässä onneksi jo paljon rennompi kuski. Tuntuu niin tyhmältä jännittää yhtään mitään kun tuo poni on niin järkevä, mutta minkäs sitä itselleen voi. Olen kuitenkin ajatellut että niin kauan kun saan jännityksen hallittua ja siirrettyä sivuun, ja pystyn tekemään etukäteen suunnitellut harjoitukset niin homma on ok.

On aina vähän vaikea sanoa julkisesti ääneen että jännittää. Toivon etten saa asiaan liittyen "mitäs hankit nuoren jos jännittää, pilaat vaan ponin"-kommentteja vaikka joku näin saattaa ajatellakin. Itselleni jännittäminen on asia jonka olen joutunut hyväksymään ja jota toki työstän koko ajan. Pidän myös tarkkaan huolen siitä ettei oma jännittämiseni tule ponia pilaamaan. Ratsastuksellisesti Bondi hallitsee kaiken minkä sen tällä hetkellä täytyy, ja tarvittaessa joku muu saa ratsastaa (ja on ratsastanutkin) ponia välillä jos tarvetta on. Kasvatan nyt ihan rauhallisin mielin meidän välistä luottamusta. Niin kauan kun yhteisen kehityksen suunta, olkoon se sitten hidaskin, on eteenpäin en ole huolissani. 

Ratsastuksen lisäksi viime viikolla harjoiteltiin taas ihan perusasioita maastakäsin. Vaikka välillä turhauttaa kun kaviot juurtuvat maahan ja eläin ei vaan liiku, niin silti näissä tilanteissa oppii lukemaan Bondin luonnetta ja mielenliikkeitä. Sen olen oppinut että tätä ponia ei voi pakottaa. Kuri ja rajat pitää tottakai olla kiltilläkin ponilla, ja ehdottomasti onkin, mutta Bondi on kaikessa kiltteydessään myös tosi herkkä. Komentaminen, paineistaminen ja pakottaminen ei tämän kanssa auta, koska niillä ei saa mitään aikaiseksi. Sen sijaan ajan antaminen ja kärsivällisyys ovat saaneet ponin aina lopulta ratkaisemaan asiat positiiviseen suuntaan. On tosi palkitsevaa kun vaikea asia onkin opettelun jälkeen seuraavalla kerralla helpompi. 

Kuvassa lastauksessa menossa ponille tyypillinen mietintävaihe. Tässä ehkä näyttää että ei varmasti lastaudu hetkeen, mutta todellisuudessa kuvanottohetkestä ei mennyt kauaa kun poni käveli vapaaehtoisesti sisälle koppiin ja jäi sinne seisomaan rentona.
Kuva Nina Mäki-Kihniä

Ei mikään pikkuponi

Avasin taas blogin kun tuo sulkeminen kutsutuille lukijoille ei ollut oikein toimiva systeemi. Lukekoon tätä nyt kuka haluaa, suuria salaisuuksia tuskin löytyy... Se kiva puoli tuossa oli kun pyysin halukkaita lukijoita ilmiantamaan itsensä, että tutustuin taas lisää ihmisiin jotka näitä juttuja lukevat. Kivaa kun luette!

Sitten asiaan, eli mittauspuuhiin; olen katsellut koko syksyn Bondia sillä silmällä että kyllä ihan ponirajoilla kiikutaan. Entinen tarhakaveri mitattiin näyttelyssä 145 cm korkeaksi ja tarhassa vierekkäin seisovista poneista näki että Bondi on isompi.

Uudella tallilla on kunnollinen vatupassilla varustettu hevosen säkäkorkeuden mittaamiseen tarkoitettu mitta. Heti kun tästä kuulin niin pyysin tietysti mitan lainaan ja suoritin lauantaina virallisen kotimittauksen. Rumpujen pärinää, jännitys tiivistyy... Yli on! 149 cm kengät jalassa! 

Mittauksen jälkeen harjoiteltiin vähän juoksutusta luottoapurimme kanssa

Mittaus nyt ei tietysti ole välttämättä ihan viimeisen päälle korrekti kun sen itse suoritin, mutta sen verran kauan kahden apulaisen kanssa aseteltiin että lopputuloksen pitäisi olla melko luotettava. Oikea mittaaja ehkä saisi tällä hetkellä Bondin vielä ponimittaan eli tasan 148 cm korkeaksi. Varmaa silti on ettei tätä tulla aikuisena koskaan poniksi mittaamaan. Lopullinen mittaus kuitenkin tehdään vasta 7-vuotiaana eli siihen on kolmivuotiaalla vielä matkaa. 

Toivon silti ettei Bondi kasvaisi enää paljon. Itselleni tyypilliseen tapaan olen jo ehtinyt vähän melkeinpä panikoida tätä. Minua ei haittaa että menee yli ponimitan, mutta apua, mitä jos Bondista kasvaa vaikka 155-senttinen JÄTTI! Liian iso! Toivottavasti isoin kasvu on jo takana...

Takaisin satulaan

Piti mennä jo tiistaina selkään mutta en enää jaksanutkaan kun oltiin tallilla vasta aika myöhään. Hoidin siis vain normaalit iltatoimet ja mies laittoi Bondille vesikipan karsinaan. Karsinoissa on automaatit, mutta en usko että Bondi osaa sellaisesta juoda joten juotetaan varmuudeksi kantovedellä.

Keskiviikkona sitten olin ajoissa tallilla. Bondi oli tarhan perällä, hengaili ilahduttavan lähellä toisia poneja, mutta käveli heti portille kun näki minut. Laitoin ponin nopeasti kuntoon tallissa ja suuntasin kentälle.

Tuuli viuhui aika napakasti, peltojen keskellä kun ollaan, mutta onneksi kentällä on vähän suojaa. Toinen lyhyt sivu nimittäin rajautuu kokonaan piharakennukseen, ja toisen pitkän sivun päädyssä on myös iso suuli. Kenttä on rauhallisemmassa paikassa kuin vanhalla tallilla oli. Tämä on pihan perällä kun aiemmin oli ihan tiessä kiinni. Bondille asialla ei ole merkitystä mutta itselleni tuntuu helpommalta kun täysperävaunurekat ja traktorit ei viuhu ohi ihan aidan vieressä.

Bondi meni taas hienosti! Poni ei enää jumita nyt kun satula on vaihdettu, vaan on reipas ja eteenpäinpyrkiväinen mutta silti tosi kiltti. Ratsastin jonkin aikaa käynnissä mutta siihen päivän treenit sai jäädä. Tunsin selkään että tilsaa kertyi jonkun verran. Pian Bondilla onkin kengitys, ja laitetaan kunnon hokit ja tilsakumit. 

Lopuksi käveltiin vähän pihapiirissä. Bondia jännitti portinpielessä oleva iso puinen karhupatsas, sen kohdalla poni jopa otti väistöaskeleen ja puhisi hetken. Eli sentään jotain superlunki Bondikin joskus pelkää!

Hyvä uusi alku

Perjantain ja lauantain välinen yö meni lastausunia nähden. Lauantaina tavattiin tallilla aamupäivällä kahden ystäväni kanssa. Toinen oli lupautunut kuskaamaan Bondin uuteen talliin ja toinen oli lastausapuna ja ajoi minun autoni uudelle tallille. Ihania ystäviä mulla!

Lastaus meni aika lailla niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Ei Bondi suorilta koppiin mennyt mutta en sitä ollut uskonutkaan. Bondimaiseen tyyliin poni tuumaili, otti askeleen kerrallaan, välillä peruutti pois, sitten taas tuli askeleen pari... Olisiko siinä nyt ehkä vartti mennyt mutta kun kärsivällisesti jaksoimme odottaa niin poni käveli perille asti ja seisoi rauhassa paikallaan kun puomi kiinnitettiin ja silta nostettiin. Bondi ei missään vaiheessa ollut jännittynyt vaikka peruuttelikin useaan otteeseen. Poni vaan on tuollainen että sen pitää saada miettiä rauhassa. Uskon että rutiinilla tästä tulee helppo lastattava. Matkustajanahan Bondi on tosi loistava, seisoo hipihiljaa yksinäänkin ja keskittyy syömiseen. 

Purussa Bondi oli kesällä vähän turhan vauhdikas mutta nyt sekin sujui rauhallisesti. Tallinpitäjä oli meitä vastassa ja päätimme laittaa Bondin heti tutustumaan kavereihin. Tutustumista ei tehty tarhaa jakamalla koska poneilla on iso tarha jossa on hyvin tilaa väistää. Hiukan siellä tarhassa aluksi vinguttiin ja juostiin (tai lähinnä Bondi juoksi), mutta aika pian tilanne rauhoittui. Harmi vaan että nyt muutaman päivän jälkeen näyttää siltä että Bondi on edelleen yksinään ja kaksi muuta ponia keskenään. Bondi myös väistää aika rivakasti muita vaikka sinänsä tunnelma on aika rauhallinen (mitä minä tai muut ovat nähneet).

Pienenpieni poni suurensuuren puun alla 

Toinen tarhakavereista on tullut tallille pari kuukautta sitten hiukan epämääräisistä oloista hyvin arkana ja lähes täysin käsittelemättömänä. Nyt se on saanut toisesta tammasta itselleen johtajan ja suojelijan, ja kukkoilee Bondille. Aina tietty vähän hankalaa nämä kun kahden joukkoon laitetaan kolmas. No, ollaan sovittu että katsotaan tämä viikko ja jos ei kaveruutta tunnu syntyvän niin vaihdetaan. Eli Bondi menee suokkiruunan kaveriksi ja suokkiruunan tammakaveri saa mennä kolmanneksi ponilaumaan.

En ole vielä ratsastanut uudessa paikassa mutta kentällä käytiin kävelemässä. Bondi on käyttäytynyt rauhallisesti ja fiksusti. Yksin tallissa ollessaan se hiukan hirnuu, kun ei ole tottunut olemaan yksin, mutta siksi olen pitänytkin ponia sisällä pari kertaa hetken yksin että tottuu. Sunnuntai-iltana Bondi oli nukkumassa karsinassa kun tulin illalla uusiksi käymään (kyllä, kävin tallilla kaksi kertaa...). Taisi olla vähän väsynyt muutoksista, mutta kiva nähdä että uskaltautui makuulle asti. 

Olen kyllä tosi ylpeä ja iloinen miten hyvin lastaus, kuljetus ja uuteen paikkaan sopeutuminen ovat menneet! Talli vaikuttaa tosi kivalta ja toivon että tulemme molemmat viihtymään.

Ristiaskelia

Bondi on tehnyt töitä viime ajat vain käynnissä, kun ollaan pyritty löytämään uudelleen kaasua jumittelujen sijaan. Luulen että satulalla kyllä oli jumittamisessa aika iso rooli, koska nyt uuden satulan myötä ollaan nopeasti päästy takaisin tilanteeseen jossa poni lähtee kevyellä pohkeella välittömästi eteen. Pysähtyminen on ollut sen sijaan hiukan hitaampaa. Kaveri oli Bondin selässä sunnuntaina ja sanoi että jarrut ei toimi. Naureskelin vaan tälle mutta huomasin itsekin eilen että pysähtyminen on nyt vuorostaan hiukan haastavaa. No, harjoitellaan. 

Eilen meillä oli tunti monen viikon tauon jälkeen. Pakkanen kovetti kentän, joten jatkoimme edelleen käyntityöskentelyllä. Bondi oli alussa vähän pörhäkkä (varmaan pakkasen takia), joten valkku ehdotti että alamme harjoittelemaan väistämistä. Tällöin poni saa miettimistä ja asian johon keskittyä, eikä tarvitse turhaan hukata energiaa ympäröivään maailmaan.

Aluksi Bondi oli tietysti aika hukassa mitä siltä halutaan. Väistätysharjoitukset on aloitettu maastakäsin mutta ne ovat niin alkutaipaleella ettei niistä selästä taida olla vielä juuri apua. Aluksi hyväksyttiinkin mikä tahansa pienikin väistävä askel ja kehuttiin kovasti. Melko pian Bondi tajusi mitä haluttiin, ja pari kertaa tuli muutama ihan oikea väistöaskel jotka tunsin kunnolla selästä. Poni sai tietysti näistä isot kiitokset ja taputukset. Hyvä saada vähän ideoita millaisia harjoituksia voi itsekseen tehdä, kun ei nämä päivät ainakaan vähenemässä ole jolloin maa on kova ja jäinen.

Oltiin muuten ekaa kertaa kentällä pimeässä niin että valot oli päällä, ja Bondi kummasteli varjoja. Hassu poni! Tänään Bondi viettää 3,5-vuotispäiväänsä vapaapäivän ja madotuksen merkeissä.

"Ihminen, miksi puhallat turpaani?"

Muuttopäivä lähestyy

Kun hieroin kauppoja Bondista, kysyin tallipaikkaa mieheni serkun kotitallista joka on lähes kotimme naapurissa. Vapaan karsinan ehti kuitenkin saamaan toinen hevonen, mutta varmaan hyvä niin. Tallilla ei ole kenttää joka kuitenkin on minulle tarpeellinen. Tokikaan kenttää ei periaatteessa kolmevuotiaan kanssa tarvitse jos on niin reipas ja rohkea että ratsastaa vain maastossa, mutta kuten tiedetään, minä en ole.

Päädyin siis helppoon ratkaisuun, eli siihen että Bondi jäi toistaiseksi myyjän talliin asumaan. Sain aikaa etsiä rauhassa sopivaa tallipaikkaa lähempää kotia, koska arvelin että tallimatka alkaa jossain vaiheessa tökkiä. Ja niinhän siinä kävi. Etenkin nyt pimeään aikaan on tylsää (ja kallista) ajaa 70 km varsinkin kun välillä tykkäisin vain käydä harjaamassa ja seurustelemassa ponin kanssa. No, tilanne kuitenkin ratkesi yllättäen, kun kuulin että meidän kotia lähellä oleva talli on saanut uudet omistajat. Sopivasti yksi karsina oli juuri vapautumassa maneesitallille muuton vuoksi. Kävimme tutustumassa talliin ja päätin että Bondi muuttaa sinne tämän kuun lopussa.

Uudessa tallissa on kahdeksan paikkaa, ja löytyy niin ratsua, ravuria kuin ponejakin. Perus-maalaistalli kyseessä, mutta tärkeimmät asiat ovat kohdillaan: tarhat ovat isoja, karsina on tilava, tallissa on hyvä ilmanvaihto ja näkemäni ja kuulemani perusteella hevoset hoidetaan hyvin. Tallilla on 20*50 m kenttä, ja koska paikan omistaja ratsastaa itse ahkerasti kenttää myös huolletaan. Lähin maneesi löytyy neljän kilometrin päästä jos tarvetta tulee. Meidän kengittäjä muuten asuu naapurissa joten sekin on tietysti plussaa.

Maastojakin löytyy, tarkemmin en ole niihin vielä tutustunut. Alkuun pitää mennä hiukan matkaa soratietä jotta pääsee metsään. Pohjat ovat luultavasti aika kivisiä mutta eiköhän sieltä sellaisiakin pätkiä löydy joissa voi mennä muutakin kuin käyntiä (jahka ponitäti uskaltaa muuta kuin käyntiä mennä). Maastokaverikin on jo tiedossa.

Olen aika innoissani siitä että pian Bondi asuu 7 kilometrin päässä ja voin käydä palluttelemassa ponia vaikka kaksi kertaa päivässä jos siltä tuntuu! Olen myös tyytyväinen että saan ponin talveksi tavalliseen karsinatalliin. Stressikäyrä on ehtinyt jo käydä aika korkealla kun vesi meni siirtotallissa heti jäähän kun ulkona oli muutama aste pakkasta.

Muutto on nyt lauantaina. Kaverini tulee hakemaan meidät. On hyvä että saan jonkun kokeneen hevosihmisen mukaan, koska vaikka Bondi matkustaa hyvin ja on kulkenut pitkiäkin matkoja, ei sitä ole lastattu kovin montaa kertaa enkä ole varma kuinka lastaus tulee sujumaan. Toivottavasti hyvin!

Satula (ainakin vähän aikaa)

Toinen satulansovituskierros tuotti tulosta, ja Bondilla on nyt sopiva satula. Leon vanha Equipe ei sopinut, se puristi samasta kohtaa mistä laina-Barnsby, ja sovittaja oli sitä mieltä ettei tule tuohon selkään sopimaan myöhemminkään. Myynnissä siis hienokuntoinen 16" Equipe Olympia Monoflap-koulusatula jos jotakuta kiinnostaa!

Sydney ei myöskään sopinut rungoltaan, tosin se oli myös ihan valtavan leveä. Ja itse asiassa sovitukseen hakemani 16" yleissatula olikin 17" koulusatula, pieniä väärinkäsityksiä... Onneksi tuon sovittaminen ei maksanut mitään kun omalta kylältä hain ja palautin. Vanhan tallikaverin 16,5" Tekna Letek-estesatula sen sijaan olikin aika passeli. Hieman leveä se on, mutta satula on vaihtokaarellinen joten vaihdan siihen MW-kaaren nyt sisällä olevan W-kaaren tilalle. Ihmeen hyvä satula istua minulle itsellenikin, tai sitten alan vaan tottumaan noihin este- ja yleissatuloihin...

Bondilla oli viime viikolla hieronta, varmaankin ekaa kertaa elämässään. Poni suhtautui hierontaan omalla tyynellä tavallaan, eli ei reagoinut sen kummemmin vaikka selän lihakset hiukan jumissa olikin. Poni sai kehuja että on ihan kivasti kehittynyt lihaksistoltaan ja luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Niinhän se onkin!

Eilen tehtiin töitä maastakäsin ja tänään on taas ratsastuspäivä. Vielä käytetään satulassa lainavyötä koska minulla ei ole yhtään pitkää vyötä omissa varastoissa, mutta nyt pitäisi äkkiä päättää minkä satulavyön hankin. Olemme nimittäin muuttamassa pois lainavarusteiden luota! Löysin Bondille uuden tallipaikan, kerron siitä myöhemmin lisää. 

Paparazzi iski lauantaina, ärtynyt ilmeeni on tahaton :D

Blogi sulkeutuu, viimeinen muistutus!

Kirjoitan jatkossa blogia kutsutuille lukijoille. Jos haluat jatkaa lukemista, laitathan viestiä njharkonen(at)gmail.com niin lähetän kutsun!

Satulanmetsästys jatkuu...

Ai että, taas ollaan lempiasioiden äärellä... Not. Satulan etsiminen on kyllä niin ärsyttävää puuhaa. Postimaksuihin on mennyt jo niin paljon rahaa että keskityn nyt löytämään lähitienoilta sovitettavia satuloita.

Tulin myös eilen hieman uusiin aatoksiin oman Equipeni suhteen vatvottuani satula-asioita vakkariponijuttukuuntelijani kanssa (terkkuja Liisa!). Miksei kolmevuotiaalla voisi käyttää koulusatulaa? Aina puhutaan yleis- ja estesatuloista. Kertokaa joku jos koulusatulan välttämiseen on oikeasti syy? Itse ratsastaisin mieluusti koulusatulassa ja kun poni ei ole mitään villiä sorttia niin este-/yleissatulan parempia tukia ei tarvita. Tai no, muutenkin itselleni koulusatula on aina ollut se satula jossa istun tukevasti ja pysyn kyydissä, estesatulan kanssa tuntuu aina että killun hevosen selän päällä ja irtoan satulasta pienimmästäkin liikkeestä. Aion nyt koittaa Equipen vielä uudelleen ja jos se sopii, lähetän levennettäväksi (mikäli se on tarpeen).

Eilen sovitettiin aiemmin mainitsemani Henri de Rivel. 16,5" satula oli Bondille liian pitkä. Melkein sen jo arvasinkin kun otin satulan laatikosta, näytti heti pitkälle. Muuten tuo satula istui aika hyvin. Kent&Mastersin Pony Long Leg on hieman turhan ponimainen satula meille, ja eipä se kyllä sopinutkaan. Rungon malli on Bondin selkään liiankin suora, ja toppaukset eivät ottaneet keskeltä kiinni.

Sitten se vielä vähemmän kiva osuus; meillä lainassa ollut Barnsby on kipeyttänyt ponin selkää. En ole tajunnut että runko/selkärangantila on ahdas takaosasta ja  painaa ylhäältä siiven takaa selkään. Tilanne ei ole mikään kauhean paha onneksi, mutta poni aristi selkää vähän enkä halua tuota satulaa nyt laittaa. Löydös selittänee myös viime aikojen pienet ongelmat/haluttomuuden liikkua ratsastuksessa. Liikutan varmaan Bondia maastakäsin kunnes löydän sopivan satulan. Tuleepa vihdoin aloitettua ohjasajo jota olen jo 2 kuukautta suunnitellut...

Seuraavaksi saan luultavasti 16" Sydneyn kokeiluun (tosin pelkään jo valmiiksi että se on liian leveä), ja ehkä koitan myös kaverin 16,5" Teknaa. 

Ps. Blogi on nyt avoin vain kutsutuille lukijoille. Saa nähdä osasinko, eli lukeeko tätä enää koskaan kukaan :D

Lomaa ja satulanmetsästystä

Bondi on lomaillut kengityksen jälkeen oikeastaan kokonaan. Yhtenä päivänä käytiin vähän kävelemässä ja tekemässä hiukan treeniä maastakäsin. Harjaillut toki ponia olen, mutta en juuri muuta. Sunnuntaina oli tarkoitus palata hommiin ratsuttajan kanssa, mutta pakkasta olikin sen verran että kenttä jäätyi. Eilen taas myrskysi niin että tavarat lentelivät pitkin tonttia eikä kenttäkään ollut juuri ehtinyt sulaa. 

Olen keskittynyt nyt lähinnä satulan metsästykseen, ja siinähän sitä puuhaa onkin. Olen vertaillut, mittaillut, kysellyt, kuvaillut... Tästä tuloksena meille pitäisi olla tulossa sovitukseen yksi Henri de Rivelin estesatula (jonka myyjästä ei tosin ole nyt kuulunut mitään) ja satulakauppiaalta Kent&Masters Pony Long Leg. Harkitsin myös Globus Loken tilaamista sovitukseen mutta en ole kovin innostunut siitä koska laatu ei näytä kuvissa kummoiselta, enkä ole kuullut merkistä kovin hyvää. Katsotaan satulansovittajan suosittelemaa Globusta sitten jos HdR tai K&M ei sovi. Kent&Mastersissa saattaa toppaukset olla liian suorat takaa ja tuo HdR voi olla liian estepainotteinen. 

Bondin selkä on suorahko/hieman kaareva, ja nousee taakse. Prestigen mitan ja testisatulan avulla olen tullut siihen tulokseen että leveys on noin 34-35 (Prestigen leveyksissä) eli yleisesti ottaen MW tai hieman leveämpi. Kent & Masters on vaihtokaarellinen joten sitä pääsee sovittamaan parissa eri leveydessä.

Leon Equipe Olympian aion pitää edelleen kellarissa odottamassa, toivon että se menee Bondille myöhemmin. Tässä vaiheessa yleissatula olisi käytännöllisin valinta, kun toiveissa on että talvella päästäisiin maastoilemaan enemmän ja keväällä poni varmaan aloittaa hyppäämään. 

Asiaa on, aikaa ei

Harmillisesti ei ole oikein ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta koitan nyt riipaista kuulumiset kokoon ettei ihan unohdu. Sitten viime kerran on tapahtunut ratsastusrintamalla kaikenlaista mukavaa. Olimme taas tunnilla ja siellä sujui kivasti. Edellisenä päivänä Bondi oli taas jumittanut mutta saimme opelta apua ja jopa ravasimme oikein monta kierrosta! Teimme myös lopussa onnistuneen suunnanmuutoksen koko rata leikkaa ravissa. Voi kuulostaa vähäiseltä, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen poniin!

Opettajalta tuli seuraavanlaista palautetta: Bondin tulisi reagoida heti eikä viidestoista päivä. Eli voimistuvat avut, pyyntö katkeamatta ja voimistaen 2 sekunnin välein kunnes saadaan reaktio. Tällöin välittömästi irti ja hiljaa + kiitos. Raippamerkkiä opettaja kehotti opettelemaan lisää maastakäsin, ollaan sitä jo opeteltukin mutta reaktio tosiaan saisi olla nopeampi. Sain myös kehotuksen rentouttaa hartiat vaikka muuten kuulemma olin paljon rennompi kuin muutama viikko aiemmin. Päädyimme myös vaihtamaan selkäännousu- ja selästälaskeutumispaikkaa. Bondi jämähtää helposti kentän päätyyn, joten sinne ei kannata keskittää tehtäviä.

Bondin toinen omistaja kävi moikkaamassa

Ratsuttaja meni Bondin torstaina ja oli tyytyväinen. Hän koki että poni reagoi nyt paremmin. Laukka sujuu hienosti ja laukkaympyrät menevät kivassa tasapainossa. Treenin jälkeen Bondi oli kyllä hieman väsynyt, ihmekös tuo kun ei ole tottunut menemään ravia ja laukkaa montaa kierrosta putkeen.

Perjantaina kävin vihdoin viimein selästä käsin maastossa! Kyseessä oli siis parin kilometrin minimaasto jossa kaverini oli mukana jalkamiehenä (minun) turvana, mutta maasto kuitenkin. Kaikki meni tosi hyvin, Bondi oli reipas ja kiltti. Kuvatodisteet reissusta unohtuivat, mutta hyvä fiilis jäi!

Nyt Bondilla on kevyempi viikko menossa. Maanantaina laitettiin ekaa kertaa kengät ympäri. Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen siihen että rauhoitan ponin Domolla, koska veikkasin ettei Bondi tule jaksamaan neljän kavion naulausta. Luulenpa että tämä oli oikea päätös. Nyt Domo vaikutti hyvin ja naulaamiset sujuivat ilman reaktioita. Alussa kun aine ei ollut ehtinyt vaikuttaa kunnolla Bondi kokeili kerran saako jalan irti hyppimällä taaksepäin. Kengittäjä on kuitenkin iso mies eikä päästänyt irti. Siihen se kokeilu sitten loppuikin ja alkoi jo nukuttaa. 

Poni on vähän väsynyt (kuva Nina Mäki-Kihniä)

Ajatuksena on harjoitella kengitystä ennen seuraavaa kertaa koputtelemalla jne. jotta Domosta voitaisiin luopua. Voi silti olla että annan sitä vielä seuraavalla kerralla, katsotaan nyt. Etusten ensikengityksestä ehti kulua vain vajaa 6 viikkoa eikä olisi tarvinnut vielä kengittää, mutta halusin että laitetaan jo koska takasten vuolusta alkoi olla turhan pitkä aika. Kengitysväli saa varmaan olla 7 tai jopa 8 viikkoa eli seuraava kerta menee joulukuulle. Kenkiin laitettiinkin jo kannalle reiät niin saa pari hokkia kierrettyä jos talvi yllättää.

Melkein viikon kuulumiset

Keskiviikon tunti oli edellistä paljon onnistuneempi. Sain oman jännitykseni kuriin ja varmaan osittain tästä johtuen Bondi liikkui ihan eri tavalla. Oma moottori oli hyvin käynnissä. Kertaalleen ehkä hiukan liiankin hyvin :D Poni nimittäin yllätti sekä minut että valmentajan ottamalla jonkinlaisen laukkalähdön ja poukkien samalla sivuttain. Tai siis siltä se tuntui, vaikea sanoa selästä mitä todella tapahtui kun kaikki kävi niin nopeaan. Lieneekö Bondi pelästynyt jotain vai saanut vaan energiapuuskan... Jatkoimme tämän pienen välikohtauksen jälkeen tuntia normaalisti ja loppu sujui rauhallisissa merkeissä. 

Kumma kyllä tuo pieni insidentti ei tuonut minulle lisää jännitystä, vaan ennemmin vei sitä pois. Olen kuitenkin aika paljon miettinyt tuollaista "mitä jos poni sattuisikin lähtemään"-tilannetta ja mitä sitten tapahtuu. No, nyt näin että ei mitään ihmeempää. Normaalia voimakkaamman pidätteen jouduin ottamaan mutta näen että se oli tuossa tilanteessa ihan ok. Ehkä se hiukan kertoi ponille että koikkaloikkaa ei tulisi ratsastaja selässä mennä.

Perjantaina pääsin tallille vasta hiukan ennen pimeää. Kävimme Bondin kanssa metsässä kävelemässä maastakäsin. Haluaisin alkaa maastoilla koska kentällä pyöriminen ei pitemmän päälle ole nuoren kanssa se paras ajatus, mutta tarvitsisin mukaan jonkun koska tiedän että yksin jännitän liikaa. Apukäsiä, tai seurahevosia ei vaan ole kovin hyvin tarjolla.

Lauantaina Bondilla oli taas ratsutus. Poni toimi jälleen mallikelpoisesti ja nyt nähtiin laukkaakin! Helposti nousi laukat molempiin suuntiin ja Bondi pystyy ihan kivasti menemään kaarteetkin laukassa. Ratsuttajalta, ja myös opettajalta tullut palaute on se, että ponin pitää reagoida heti eikä viiveellä. Bondi alkaa helposti vähän laahustaa jos ratsastaja ei ole hereillä. Kuitenkin kun moottori on käynnissä niin poni on oikein reipas ja ryhdikäs. Eli pyyntö-välitön reaktio, tätä treenataan nyt. 

Poni näyttää tässä siltä että on kaikkensa antanut ;)

Sovitukseen tullut satula oli mallia kapeaakin kapeampi miniponisatula, joten ei ollut juuri sovitettavaa. Lainasatulaa ajattelin tänään koittaa ilman romaania, koska ratsuttajan kanssa mietittiin kaventaako se satulaa liikaa. Sellaisen huomion tein kun katselin Bondia ratsastettuna, että suu on nyt tosi rauhallinen. Aiemmin poni pelasi kuolaimella tosi paljon, mutta raspauksen ja kuolaimen vaihdon jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti. Meillä on nyt siis käytössä Vision-sylinterikuolain.

Jalkojen nosto ja kavioiden puhdistus sujuu tehoharjoittelun jäljiltä oikein hyvin. Silti vielä arvon viikon päästä koittavaa kengitystä; Domottaako vai ei? Laitoin kengittäjälle viestin asiasta ja toivon että hän ottaa kantaa niin mennään sitten sen mukaan. Itse en jotenkin oikein innostu rauhoittamisesta kengitykseen vaikka monen mielestä se on hyvä idea. 

Ratsutusta ja muita treenejä

Lauantaina sain kaverin mukaani tallille ja päätimme harjoitella Bondin kanssa jalkojennostoa. Viime aikoina kaviot eivät ole nousseet kovin hyvin, ja lähestyvää ympärikengitystäkin silmällä pitäen harjoittelu oli paikallaan. 

Ensin Bondi ei oikein tuntunut tajuavan koko juttua. Että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Ensin jalat eivät nousseet ja kun nousivat niin mukaan tuli myös etujalalla kuopimista yms. Harjoittelussa oli palkkana leipää ja porkkanaa jotka tuntuivat kiihdyttävän ponia hiukan liikaa. Vaihdoimme heinään  ja homma lähti sujumaan paremmin. Lopulta kaikki jalat nousivat pelkällä kosketuksella ja nosta-pyynnöllä ja laskeutuivat maahan rauhallisesti. Tähän oli hyvä päättää harjoittelu.

Seuraavana aamuna kavioita puhdistaessa Bondi jopa tarjosi itse seuraavaa jalkaa ylös eli oppi meni kaaliin. Ainoastaan vasen takajalka on sellainen joka ei oikein tahdo heti nousta.

Sunnuntaina olin tosiaan tallilla jo heti aamusta, koska olimme sopineet treffit ratsuttajan kanssa. Kyseessä ei siis ole "virallinen" ratsuttaja, vaan nuori kilparatsastaja joka on Suomessa ja ulkomailla ratsastanut paljon nuoria hevosia ja on tottunut satulaanlaittaja. 

Bondi toimi ratsuttajan kanssa tuttuun varmaan tyyliinsä. Mentiin tällä ekalla kerralla vain käyntiä ja ravia jotta poni ei päässyt väsymään. Kommentti ponista oli että se liikkuu oikein hyvin kun saa oman moottorinsa käyntiin, ja on kaikin puolin positiivinen tapaus. Oli kyllä kiva katsoa kentän laidalta! En ole aiemmin nähnytkään Bondia ratsastettuna, mitä nyt pari lyhyttä videopätkää kesän ratsutusjaksolta. 

Bondilla on ollut pari vapaata ratsastuksesta. Näköjään vuodet maneesitallilla ovat jättäneet jälkensä eikä ratsastus sateessa kuralätäköiden täyteisellä kentällä kiinnosta... Onneksi kolmeveellä saa noita vapaita ollakin. Ollaan tehty siis vain normaalit harjaukset ja niiden lomassa pieniä käsittelyharjoituksia. Tänään onkin sitten oma tunti, jota odotan kovasti! Jännityskin tuntuu hälventyneen kun näin miten kivasti ja kiltisti Bondi meni ratsuttajan kanssa.

Kuvat ©Nina Mäki-Kihniä, kopiointi kielletty!

Ohjattua liikuntaa

Maanantaille sovittu ratsutus siirtyi joten en saanutkaan ratsuttajaa Bondin selkään ennen omaa tuntiani, niin kuin olin suunnitellut. No, ei se mitään. Maanantaina sattui harvinaisesti niin että eräs toinen tallilainen oli paikalla samaan aikaan kuin minä. Sain ihan hyvän ratsastuksen tehtyä kun apulainen oli paikalla. Bondi oli tosi rauhallinen ja kaasu oli taas vähän hukassa. Taluttajan käyttäminen auttoi, ja hetken päästä pystyin ratsastamaan yksin. Ylitimme jopa käynnissä kavaletin pari kertaa!

Keskiviikkona meillä oli sitten uuden opettajan tunti. Minulle tuntematon valmentaja, mutta tykkäsin heti hänen tyylistään. Jännitin aika paljon, hiukan jopa hävetti jälkeenpäin... Jännitys ilmenee niin että istun huomaamattani vähän etukenossa ja alan puristaa jalalla ellei tästä huomauteta säännöllisin väliajoin. Kotiläksyksi sain kehotuksen tehdä mielikuvaharjoituksia jotta vähän rentoutuisin selässä. Ope myös neuvoi keskittymään vähemmän siihen mitä voisi tapahtua (olen hyvä kehittämään kauhuskenaarioita sinkoilevista poneista), ja enemmän siihen mitä kaikkea hienoa mun kolmevuotiaani osaa. Esimerkkinä opettaja heitti että voin esimerkiksi treenin lopussa ottaa jalustimet jalasta, heittää ohjan pitkäksi ja laskeutua selästä Bondin seistessä täysin hiljaa ja rauhassa.

Niin kuin olen kertonut, Bondi jumittaa jonkun verran. Varmasti ihan normaalia nuoren epävarmuutta, mutta nyt sain tähän apua. Olen opettanut ponille raippamerkkiä maastakäsin, joten keskiviikkona otin raipan myös selkään mukaan. Jos Bondi pysähtyi, käytin samaan aikaan aiemmin opetettua raippamerkkiä (kevyt hipsutus raipalla lavalle) ja pohjetta. Toimi! Tosin minun pitää ennakoida ja olla nopeampi, ettei Bondi edes ehtisi pysähtyä. Tämä oli välillä vaikeaa kun poni pysähtyi yhtäkkiä tyyliin töks, mutta uskon että päästään jumituksesta nopeasti eroon kun olen vaan itse tarkkana. 

Opettaja myös huomautti että lähden helposti puskemaan käynnin liikkeessä mukana jos tuntuu että poni hidastaa. Näin ei tietysti tule tehdä, vaan istua rennosti mutta jäntevänä, toki käynnin rytmissä liikkuen mutta ei yhtään liioitellen. Kädet minun pitää myös muistaa pitää oikealla paikalla eikä laskea niitä alas kaulalle. Pysähdyksissä saa tehdä liioitellun myötäyksen kädellä kiitokseksi. 

Tunnista jäi hyvä fiilis ja ensi viikolla jatketaan. Sitä ennen Bondilla on ratsutus ja varmaan itse ratsastan yhden kerran. Ensi viikolla saadaan myös yksi satulaehdokas testattavaksi. Tähän asti tallinpitäjä on ystävällisesti lainannut yhtä satulaansa, mutta tarkoitus on löytää Bondille oma. Harkinnassa on myös Leon Equipen levitys Bondille mutta ennen kuin siihen suht hintavaan operaatioon ryhdyn täytyy satulansovittajan sanoa mielipiteensä sopivuudesta.

Hammaskeijulle hommia

Harjasin eilen Bondia karsinassa ja poni mutusteli maasta heinänkorsia. Yhtäkkiä kuulin että jotain selvästi tippui. Katsoin maahan ja näin kuivikkeiden päällä hampaan!

Eläinlääkärihän sanoi raspauksessa pari viikkoa sitten että vasemmalta ylhäältä lähtee pian maitohammas. No, nyt se poskihammas sitten irtosi. Aika hauskaa että se lähti niin että saatiin talteen. Olin varma että hammas lähtee niin ettei kukaan huomaa sitä.

En ole ennen nähnytkään hevosen maitohammasta. Hammas oli jotenkin tosi iso! Muodoltaan se on hyvin litteä, tietenkin, koska ei maitohampaalla ole sellaisia juuria kuin pysyvällä hampaalla. Koska hammas on heilunut jonkin aikaa, sen alle oli kertynyt rehua samalla lailla kun esim. diasteemaan. Pesin kotona haisevan rehun pois hammasharjalla (en omalla...), ja laitoin hampaan Minigrip-pussiin talteen. Nyt mietimme vain yhtä asiaa: Jos hammaskeiju tuo ihmislapsille kolikon tyynyn alle, niin mitäs se tuo ponille?

Aina ei suju

Täällä oli viime viikolla aika myrskyistä, niin kuin varmaan muuallakin. Kovasta tuulesta huolimatta ajattelin torstaina koittaa miten ratsastus sujuu. Bondi ei ole ääniherkkä niin ajattelin ettei se varmaan tuuleen reagoi. No, ehkä ei tuuleen mutta tuulessa sinkoileviin pikkuvarsoihin kyllä. 

Tämän kesän varsat tarhaavat siis ihan kentän vieressä ja niistä Bondi ottikin kipinää ja muuttui ensin hiukan sähäkäksi ja sitten aika jännittyneeksi. Tämä onkin ehkä se Bondin heikoin lenkki tällä hetkellä; muut hevoset. Poni reagoi muiden hevosten tekemisiin aika herkästi, ja pukkilaukkaa vetävät varsat 15 m/s tuulessa oli sen verran liikaa että olin selässä vain hetken aikaa ja jatkettiin sitten töitä maastakäsin. Pari kertaa Bondi jännittyi maastakäsinkin mutta lopetettiin tietysti hommat sellaiseen kohtaan kun poni oli tyyni ja rentoutunut.

Minulle jäi vähän huono fiilis tuosta torstaista. Ei olisi ehkä pitänyt viedä ponia tuohon tilanteeseen kun oli pääteltävissä että varsat riekkuvat, ja oli tiedossa että se on asia joka on Bondille vaikea sulattaa. Onneksi mitään vahinkoa ei tapahtunut muulle kuin itseluottamukselleni. Haastavissa tilanteissa on kyllä hiukan ongelmallista pienellä tallilla, koska olen Bondin kanssa lähes aina yksin. Toki on hyvä oppia toimimaan nuoren kanssa yksin, mutta esim. tuolloin torstainakin tilanne olisi luultavasti mennyt eri lailla jos minulla olisi joku apuna. Varsat oltaisiin voitu rauhoittaa heinällä, tai olisin voinut tehdä suunnittelemani ratsastuksen loppuun taluttajan kanssa. 

Perjantaiaamuna otin yhteyttä ratsuttajaan. Haluan edetä Bondin kanssa omaa tahtiani eli pikkuhiljaa ja maastakäsittelyä painottaen, joten ajattelin että on ihan hyvä jos ponin selässä käy välillä joku varma ja osaava ratsastaja. Ratsuttaja menee askellajit läpi, ei sen kummempaa. Aikaa on varattu puoli tuntia, se on mielestäni aika maksimi 3-vuotiaalle. Lisäksi varasin itselleni "minivalkun". Valmennus sinänsä on väärä sana, tarkoituksena siis on että opettaja tulee katsomaan ratsastustani ja tsemppaa minua Bondin kanssa (ja toki korjaa virheitäni).

Tällä viikolla suunnitelmissa on irtojuoksutus ja pari ratsastuskertaa, ensi viikolla sitten tosiaan ratsutus + "valkku".

Kuvan takapuoli on tarhakaverin joka on todellinen pain in the ass...

Tossuihin totuttelua

Bondilla tosiaan oli ensimmäinen kengitys perjantaina. Tallinpitäjän mukaan etusten kengitys sujui hyvin mutta poni oli kyllä jännittänyt naulauksen aikana heinätarjoilusta huolimatta. Täytyy kysellä kengittäjältä tuikataanko ensi kerraksi Domoa kun laitetaan takapääkin. Minua jostain syystä tökkii tuo kengitykseen rauhoittaminen, vaikkei asiasta ole mitään omakohtaista kokemusta suuntaan tai toiseen. Onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa harjoitella. Tosin eihän kaviokoukulla koputtelu-treeni toki ole sama asia kun naulaaminen. 

Lauantaina poni oli vielä kengitysen jälkeisellä vapaalla. Sunnuntaina kävimme metsässä maastakäsin ja huomasi kyllä ettei Bondi ollut tottunut rautaan kavioissaan. Sen verran poni kompasteli ja kolisteli. Metsässä tapasimme tummaan maastopukuun verhoutuneen metsästäjän jolla oli pyssy olalla. Bondi ihmetteli hiukan ja miehen käveltyä ohi kiihdytti hetkeksi tahtia, mutta rentoutui pian. Ilmeisesti viikon vapaalla oli kuitenkin hiukan kertynyt energiaa, kun puskasta rääkyen lähtenyt lintu sai Bondin jopa hypähtämään :) Mönkkärin tekemässä urassa oleva vesilätäkkö on myös Bondille kynnyskysymys, sinne hän ei mene! Kentällä vesilätäköt eivät haittaa mutta tuo mustassa maassa piilevä lammikko vaatii vielä harjoittelua.

Eilen kapusin taas selkään. Edellisellä ratsastuskerralla oli kovasti haasteita liikkumisen kanssa, koska Bondi pysähteli tämän tästä. Kun Bondi pysähtyy, se ihan jämähtää paikoilleen. Seisoo vaan etujalat tanassa eikä liiku, välillä ei sitten millään. Onneksi olin käynyt ystävän kanssa pienen palautekeskustelun aiheesta ja muistin neuvot kun olin selässä. Kappas vaan. Kun Bondi muutaman kerran pysähtyi, tarkistin että takapuoleni on tukevasti satulassa, rentoutin kropan, huolehdin että jalat on "irti", ja lähtihän poni taas liikkeelle. Eli aiemmin jarrutin ja puristin Bondia istunnalla vaikken itse sitä tajunnut. 

Uudet kengät eivät onneksi tuntuneet ponin menoa enää häiritsevän. Pääosin keskityin käynnissä siihen että Bondi kävelee kunnolla eteen. Ravia otettiin joitakin pätkiä mutta kenttä oli sen verran märkä etten kovin paljoa uskaltanut koska pelkäsin mahdollista liukkautta. Olin kuitenkin tähän tyylikkäästi Hai-saappaissa suoritettuun maanantaitreeniimme tyytyväinen. Aikaa kului tasan 31 minuuttia siitä kun lähdimme karsinasta, siihen kun palasimme karsinaan. Selässä olin varmaankin sen suunnilleen 20 minuuttia mitä yleensä. Tänään Bondi saa pitää vapaan, ja huomenna jatkuu taas hommat toivottavasti vähän kuivemmalla kentällä.  

Täällä on muuten aivan järkyttävä karvanlähtö, tai siis lähinnä karvanvaihto, menossa! Ah, muistan taas ruunikkovuosien jälkeen millaista onkaan omistaa ruunivoikko. Vaaleaa karvaa joka paikassa...