Aika rentoo...

Ette usko kuinka iloiseksi tulin tänään kun ajoin tallille yhdentoista maissa ja näin että Leo makoili rentona tarhassaan aamupäiväunilla! Vielä iloisemmaksi tulin kun tallinpitäjä kertoi että Leo oli pötkötellyt myös eilen ja toissapäivänä (samalla selvisi miksi ponin ulkoloimessa on ollut outoja kosteita pilkkuja; se makaa kakkakasojensa päällä...). Jospa tuo pikku stressiponi alkaisi nyt pikkuhiljaa kotiutua. Aika rento sen on pakko olla kun uskaltaa torkkua makuultaan.

Kun menin hakemaan Leoa sisään niin eihän se noussut ylös ollenkaan. Vilkaisi vaan minua, antoi kyykistyä viereen silittämään ja jatkoi auringonottoa silmät ummessa. Laitoin riimun päähän, ei reaktiota. Otin narun käteen ja pyysin ponia nousemaan. Huokaus ja sitten Leo könysi jaloilleen, ravisteli ja lähti kävelemään portille.

Leolla oli tänään vuorossa läpiratsastus. Taisi löytyä heti ensikoittamalta sopiva läpiratsastaja, niinkuin olin kyllä etukäteen toivonut ja uskonutkin. Tämä tuttu kouluratsastaja on taitava ja rauhallinen, mutta osaa vaatia hevoselta tarpeeksi. Luonnollisesti hän on myös ponikokoinen. Leo oli alussa hiukan jännittynyt, mutta rentoutui tavalliseen tapaansa nopeasti. Kun ratsastaja kokosi ponia niin vähän se kyseli onko pakko, mutta teki kyllä kaiken mitä pyydettiin ja liikkui hyvin. 

Testissä ollut Prestigen satula jouduttiin tämän päivän ratsastuksen jälkeen palauttamaan. Se olisi kyllä myynnissä, mutta en voi sitä ostaa koska siinä on normaalia pidempi siipi joka on minulle liian pitkä, ja lisäksi satula on hiukan liian leveä Leolle. Meille on tarkoitus laittaa satula tilaukseen mahdollisimman pian. Huomenna selviää kuinka pitkä toimitusaika on. Toivottavasti ei kovin pitkä... En haluaisi oikein ratsastaa nykyisellä satulalla vaikkei se mikään katastrofi olekaan, kun pelkään että se kipeyttää Leon selän uudelleen.

Valoisampi loppuviikko

Keskiviikkona olin Leon kanssa kävelemässä pellolla maastakäsin. Poni oli pitkään tosi rento, mutta sitten se yhtäkkiä "näki jotain" ja jännittyi. Näitä tilanteita nyt tulee Leon kanssa päivittäin joten olen jo tottunut, mutta silti on kyllä mielenkiintoista seurata ponin reaktioita. Kun Leo jännittää tai pelkää niin tuntuu että se kasvaa vieressäni puoli metriä! Poni nostaa pään tosi ylös, jännittää kaikki lihakset ihan pinkeiksi ja selvästi yrittää tehdä itsestään ison ja uhkaavan. Nytkin mentiin hetki erittäin hienoa ja ryhdikästä piffiä vierelläni kunnes naapurikarsinan heppa onneksi tuli pellolle ja sai Leon uskomaan ettei ole mitään hätää.

Torstaina juoksutin Leon nähdäkseni miten se liikkuu hieronnan, kranion ja vapaapäivän jäljiltä. Ainakin se liikkui, mutta ei nyt mitenkään valtavan lennokkaasti.

Perjantaina päätin mennä valmennukseen ainakin koittamaan tuleeko treenistä jotain. Hyvä että menin! Leo nimittäin liikkui alun pienen jännityksen jälkeen hyvin. Lopputunnista lisättiin ravia, ihan vaan keventäen pitkällä sivulla, ja valmentaja sanoi ettei tämmöistä liikettä ole ponista vielä aiemmin nähty. Parasta on että tiedän Leosta löytyvän kyllä vielä lisääkin liikettä kun opin ratsastamaan ponia paremmin. Onnistuin valmennuksessa pitämään kädet suht hyvin oikealla paikallaan ja tuntuman tasaisena. Leo palkitsi tästä hakeutumalla parempaan muotoon.

Satulansovittajamme oli valmennuksessa mukana. Nyt kun Leo liikkui kunnolla niin huomasimme ettei Equipen satula ole paras vaihtoehto. Se läppäsi takaa ravissa ja jalkani siirtyi koko ajan liian taakse. Prestige sen sijaan vaikuttaa hyvältä. Jos Equipessa oli hyvä istua niin Prestigessä on ihan super istua... Parasta on kuitenkin se että Leo tuntuu nyt parin kokeilun jälkeen liikkuvan sillä mielellään, rennosti ja letkeästi. Tänään nimittäin koitin vielä satulaa uusiksi ja Leo oli niin hyvä, rento ja oma itsensä ettei se ole tuollainen ollut pariin viikkoon!

Satuloita ja kraniota

Leolle tuli pari satulaa testaukseen maanantaina. Toinen on Equipe Emporio Monoflap ja toinen Prestige D1 Iceland, molemmat 16". Isompia  tuohon selkään on ihan turha harkitakaan. Onneksi mahdun kyllä hyvin 16"  satulaan. Satulansovittajamme totesi maastakäsin molemmat satulat Leon selkään sopiviksi ja ne jäivät minulle testaukseen.

Eilen ratsastin Equipella. Tykkäsin! Ihana satula jossa oli hyvä istua. Erittäin positiivista oli se että satula pysyi Leon selässä hyvin paikallaan. Poneille tyypilliseen tapaan Leolla pyrkii satula pyörimään, ja nykyisen satulan alla onkin ollut geeli tätä estämässä. Equipen kanssa en laittanut geeliä ja silti se pysyi paikallaan. Ikävä kyllä en pystynyt testaamaan satulaa kovin perinpohjaisesti koska Leo on viime päivinä liikkunut vähän huonosti.

Illalla Leolla oli hieronta. Ei tullut yllätyksenä että poni sai kehuja hyvästä lihaksistostaan, olihan se hienossa lihaskunnossa minulle tullessaan (kunpa myös pysyisi...). Alakaulan lihakset olivat hiukan liian kehittyneet suhteessa trapezius-lihakseen. Tyypilliseen tapaansa poni alussa hieman jännitti käsittelyssä, ja lihakset olivat ihan kireänä.

Selästä löytyi aikamoiset jumit, jotka nykyinen satula on luultavasti aiheuttanut. Lihaksistossa oli selän eri puolilla jonkun verran eroa. Selkää tehtiin kraniosakraali-käsittely, ja kyllähän ne jumit sieltä alkoi aukeamaan. Nyt ei saa kahteen päivään laittaa selkään painoa, eli liikutus tapahtuu maastakäsin. Seuraava käsittely on 2-3 viikon kuluttua. 

Rennosti

Reilun kuukauden aikana on tullut selväksi että Leo on aika herkkä poika. Vaikka poni on nähnyt maailmaa ja kisannut paljon, ei uuteen kotiin muuttaminen ole ollut mikään läpihuutojuttu. Moni juttu jännittää ja vähän stressaakin ruunaa edelleen päivittäin. Leon vointi ei ole ollut ihan 100 % tällä viikolla joten päädyin peruuttamaan viikonlopun valmennukset. Tiesin niiden olevan vaativia meille molemmille enkä halunnut laittaa Leoa liian koville.

Torstaina Leo oli täysin vapaalla. Itse olin kuitenkin hevosen selässä, koska ratsastin taas vaihteeksi kaverini pv-tamman. Olen päättänyt että vaikka minulla on nyt oma poni ja vähemmän aikaa, mahdollisuuksien mukaan ratsastan edelleen muiden hevosilla. Reilu puoli vuotta vieraita hevosia ratsastaen antoi niin paljon että haluan saada näitä kokemuksia jatkossakin. Tähän kaverin tamman ratsastukseen liittyen; nuo meidän tallin tädit (eli +50 ihanat kouluratsastajattaret) on vaan niin mahtavia! Heistä yksi sanoi mulle talliin palatessa; "Sä Noora ratsastit siellä niin reippaasti ja hienosti isolla hevosella, olen niin ylpeä susta!" :)

Perjantaina olimme ihanassa auringonpaisteessa kävelemässä sänkipellolla Leon karsinanaapurin kanssa. Suokkiruunan omistaja oli ratsain liikkeellä, minä taas maastakäsin. Ihan tarkoituksella, koska haluan kehittää luottamussuhdetta poniin ja maastakäsin tässä on enemmän haasteita kun selässä. Leo oli ihanan rento ja kaikki sujui hienosti!

Tänään menin parin päivän tauon jälkeen selkään ja tein kevyen verkan maneesissa. Ihan mukavasti meni ja treenin jälkeen käveltiin loppukäynnit maastakäsin tallin ympäristössä. Uuteen poniin tutustuminen ja tottuminen on haastavaa, mutta niin palkitsevaa. Kun ajelin kotiin niin olo oli tosi onnellinen. Leo on ihana poni.

Pomppufiilis

Meillä oli eilen estetunti, ihan oikea sellainen! Viime viikolla (jossain äkillisessä mielenhäiriössä) kysyin tallillamme käymässä olleelta estevalmentajalta pitäisikö hän minulle tunnin. Myöntävä vastaus tuli ja aika sovittiin. Valitsin tämän valmentajan, koska tiesin että hän opettaa paljon lapsia ihan alkeista lähtien, ja ajattelin että noista lähtökohdista hän voisi olla hyvä opettamaan esteiden alkeita myös tällaiselle vähän vanhemmalle. 

Kun tunti läheni niin alkoi jännittää. Tallille mennessä olin jo pikku paniikissa... Jännitys kuitenkin kaikkosi kun pääsin Leon selkään. Kerroin valmentajalle lähtökohdat, eli että poni on hypännyt säännöllisesti n. 80-90 cm tasolla, mutta itse en oikeastaan osaa hypätä lainkaan.

Tunti aloitettiin ravipuomeilla. Sain ohjeiksi muistaa kunnon ulkoavut, huolehtia että poni etenee reippaasti ja tahdikkaasti, katsoa ajoissa minne olen menossa, tuoda poni suoraan puomeille, pitää leuka ylhäällä jne. Perusohjeita varmaankin, mutta minulle todella tarpeellisia koska olen niin ummikko esteiden kanssa että pää tuntuu tyhjenevän totaalisesti. Ravipuomeilta siirryttiin etenemään puomikasan yli. Sitten otettiin laukkapuomeja. Ne sujuivat tosi hyvin valmentajan huudellessa ohjeita. Kevyeen istuntaan vähän ennen puomeja, katse eteen ja leuka ylös. Leo kyllä hoiti loput hienosti.

Sitten eka ristikko. Huomasin etten edes jännittänyt, Leo eteni niin vaivattomasti ja tuntui hyvältä ratsastaa. Ristikko mentiin ravissa ja siinä oli edessä apupuomi, vai miksi sitä kutsutaan. Pari ekaa kertaa Leo ei oikein hypännyt kunnolla, mutta kun vähän ryhdistäydyin ja aloin ratsastaa niin meni paremmin. Ravissa oli mielestäni vaikeampi tulla esteelle, onneksi pian vaihdoimmekin laukkaan. 

Hetken päästä lisättiin toinen ristikko, ja lopulta vielä kolmas. Kun tulin ekan kerran sen kolmannen hiukan korkeamman ristikon (olisko ollut jopa 40 cm keskeltä mitattuna, heh), niin tunsin pienen jännityksen tunteen mutta päätin luottaa poniin ja antaa mennä. Mentiin tuo "rata" useampaan kertaan ja lopetettiin kun se sujui hyvin.

Näin siis saatiin puolessa tunnissa kouluratsastaja hyppäämään. Tykkäsin valmentajasta kovasti ja uusi tuntikin on jo sovittuna kahden viikon päähän. Muutenkin tästä hyppelystä jäi superhyvä fiilis! Joku voi ihmetellä mitä vouhkaan parista pikku ristikosta, mutta minulle tämä oli iso juttu. Huomasin että nautin hyppäämisestä, ja ennen kaikkea Leo nautti. Tärkein syy miksi olen päättänyt että minun on aika päästä yli hyppypelosta ja alkaa hyppäämään edes pikkuesteitä säännöllisesti on Leo. Haluan että poni saa jumppaa ja mielenvirkistystä esteiden merkeissä. Itselleni taas tekee tosi hyvää mennä vähän sen kuuluisan mukavuusalueen yli.

PS. Pakkohan siitä hurjasta "radasta" oli vielä kuvakin lisätä kun sain sen tuolta kännykästä tongittua esiin;
 

Vastauksia haasteeseen

Sain haasteen sekä Jillalta (jonka blogin monet varmasti tuntevat, hienoja kuvia ja ihana elämänasenne!) & M:ltä (jonka blogissa seikkailee todella suloinen poni, menkään ihmeessä tutustumaan!), vastaan näihin nyt yhdistetysti. Olen tehnyt haasteen ennenkin joten en jaksanut miettiä uusia faktoja, vanhat löytyvät täältä. Kiitos vielä haasteista! En haasta nimellä ketään, mutta kaikki halukkaat voivat vastata keksimiini kysymyksiin (postauksen lopussa).

Haasteen ideahan on seuraava:

Kerro 11 faktaa itsestäsi

Vastaa haastajan 11 kysymykseen

Keksi 11 uutta kysymystä 

Haasta 11 bloggaajaa

Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

11 Kysymystä haastetuille Jillalta

1. Moderni vai antiikki?

Moderni. Ajattelin tätä heti sisustuksen kautta. Voin kyllä ihailla jonkun muun kodissa antiikkihuonekaluja tms. mutta itse pidän modernista, kunhan se ei ole liian kliinistä.

2. Sisällä vai ulkona?

Sekä että, riippuu ihan mielentilasta ja fiiliksestä, ei niinkään esim. säästä.

3. Kolme asiaa mitä otat mukaan autiolle saarelle?

Joku systeemi jolla on saa filtteroitua veden juomakelpoiseksi, tulitikkuja, moskiittopeitto (riippuu vähän missä autio saari on).

4. Kosmetiikkatuote mitä ilman et pärjää?

Varmaan dödö. Tai ripsiväri.

5. Asia mitä löytyy aina jääkaapistasi?

Vihanneksia ja juustoa.

6. Mäkki vai Hese?

Ehdottomasti Mäkki, tosin käyn siellä harvoin.

7. Kannus vai raippa?

Raippa. En oikein osaa olla selässä jollei minulla ole raippaa mukana. Mutta nykyään olen tottunut jo vähän paremmin käyttämään kannuksiakin.

8. Elämäsi eläin?

Venäjänsininen tyttökissani

9. Lyhyt- vai pitkäjänteinen?

Yleensä pinnani venyy hyvin, mutta välillä se napsahtaa nanosekunnissa. Tärkeiden asioiden kohdalla (esim. ratsastus) jaksan kyllä työskennellä pitkäjänteisesti.

10. Klipattu vai naturel?

Riippuu hevosen käyttötarkoituksesta, karvan paksuudesta jne.

11. Korkkarit vai ballerinat?

Balleriinat. En tykkää korkkareista. Niillä ei pääse kävelemään niin kovaa ja olen nähnyt liikaa ihmisiä jotka eivät osaa kävellä koroilla joten en halua itse lukeutua tähän ihmisryhmään.

11 kysymystä haastetuille M:ltä

1. Mikä on tai mitkä ovat olleet hienoimpia hetkiä hevosten kanssa? 

Hienointa oli kun sain Goldyn omakseni, vaikka ensimmäisen hevosen kanssa niin moni juttu jännitti ja huoletti etten aina osannut edes nauttia kunnolla. Hienoja hetkiä ovat olleet myös eräs onnistunut koulukisastarttimme ja se kun opin luottamaan Goldyyn niin että pystyin laukkaamaan sen kanssa rennosti maastossa.

2. Entä mitkä kauheimpia tai ikävimpiä?

Maanantai 24.9.2012 klo 14.36 kun puhelimeni soi ja eläinlääkäri kertoi että Goldy oli yllättäen ja odottamatta kuollut klinikan leikkauspöydälle. Toivon ja uskon että se on pahinta mitä minulle koskaan hevosten kanssa tulee tapahtumaan.

3. Millaisen hevosen/ponin ottaisit, jos nyt olisit ostamassa?

Heh, juuri sellaisen kun kuukausi sitten ostin ;) Eli osaavan opetusmestariruunan, joka on kiltti ja toimiva.

4. Mikä sinulle on tärkeintä hevosharrastuksessa?

Oppia uusia asioita ja edistyä ratsastajana, sekä rentoutua.

5. Minkä blogin hevostähden haluaisit itsellesi tai mitä haluaisit "testata"?

No oho! Taidan olla aika arka ratsastaja kun mietin heti ensimmäiseksi kenen hevosta uskaltaisin testata... Varmaankin Liisan Lotalla olisi kiva ratsastaa. Tunnetuimmista bloggaajista Sophia Backlundin hevosia olisi hieno päästä koittamaan. Yhtä blogisuosikkiani, Miljan Zorroa olen onnekseni päässytkin jo kokeilemaan :) En nyt osaa sanoa minkä hevonen haluaisin itselleni. Ehkä pitäydyn omassani ;)

6. Ketä ihailet?
Ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä ja kohtelevat toisia ihmisiä hyvin.

7. Miksi kirjoitat blogia?

Aluksi kirjoitin ensisijaisesti siksi että halusin pitää treenipäiväkirjaa. Ajan myötä yhä tärkeämmäksi on tullut vuorovaikutus muiden bloggaajien kanssa. Vertaistuki ja keskustelut tuovat paljon lisäarvoa tähän kirjoitteluun.

8. Millaisista blogeista itse pidät?

Blogeista joissa kerrotaan ihan arkisista asioista, jokapäiväisestä elämästä ja treenistä hevosen kanssa. Ulkoasussa on tärkeää luettavuus. Kuvat ovat ihan kivoja mutta eivät pakollisia.

9. Mitä muuta harrastat kuin hevosia?

Pelaan golfia, lenkkeilen, luen, hoidan kissoja... 

10. Mitä harrastusta haluaisit kokeilla? (Hevosten parissa tai muualla.)

Hevosten parissa haluaisin oppia hyppäämään, eli sanotaan esteratsastus.

11. Kenelle haluaisit lähettää terveisiä, millaisia?
Juuri nyt erään entisen lainaratsuni omistajalle, jonka kanssa puhuin pari päivää sitten. Haluaisin sanoa että ihailen hänen elämänviisauttaan ja sain voimaa keskustelustamme. Ehkäpä sanon sen hänelle itselleenkin :)

Minun 11 kysymystäni halukkaille

1. Mikä on suurin hevosiin liittyvä haaveesi (saa olla epärealistinen :)

2. Mikä on suosikkivärisi hevosissa?

3. Miten perheesi suhtautuu hevosharrastukseesi?

4. Keneen hevosbloggaajaan haluaisit tutustua?

5. Mikä on suosikkiherkkusi?

6. Mikä on hevosesi suosikkiherkku?

7. Minne haluaisit matkustaa?

8. Haluaisitko hevosen/hevoset omaan pihaan?

9. Suosikkivuodenaikasi, miksi?
10. Tärkeimmät kriteerit hevosen tallipaikkaa valitessa?
11. Suosikkivarustemerkkisi?

No joo...

Rataharjoitus meni aika lailla niinkuin ennakoinkin. Ei hyvin eikä huonosti. Olisin voinut verkata vähän perusteellisemmin, mutta ensi kerralla olen viisaampi. Vaikeahan se on uuden ratsun kanssa arvioida millainen verkka tulisi tehdä. Leo vähän yllätti minut radalla olemalla yhtäkkiä pillin vihellyksen jälkeen tosi eteenpäinpyrkivä. Itse vähän jäädyin ja päädyin varmistelemaan ja himmailemaan ponin menoa ehkä vähän liikaakin. 

Prosentteja tuli vähän yli 59 %. Tuo meillä ollut tuomari on siitä kiva että hän arvostelee harkatkin aluekisa-arvostelun mukaan. Itse en ainakaan halua mitään tsemppipisteitä vaan saman arvostelun kun saisin oikeissakin kisoissa. Huonoja puolia radassa oli se että poni oli aika jännittynyt niskasta, ja se tietysti vaikutti negatiivisesti koko rataan. Huomasin myös että puolentoista vuoden kisatauko todellakin jättää jälkensä! En pystynyt radalla kunnolla ratsastamaan vaan lähinnä jouduin keskittymään hengittämiseen ja radan muistamiseen. Tiet olivat sentään hyvät ja lähes kaikki suoritettiin pisteessä, sinänsä tyypillistä näppäräliikkeiselle ponille ja pikkutarkalle ratsastajalle.

Uskaltauduin äsken katsomaan videon eikä se ollutkaan onneksi niin kamala kun luulin. Alkavalla viikolla keskityn ratkomaan Leon kanssa noita tuntuma-asioita ihan tosissaan niin itsekseni kuin valmentajankin kanssa. En osaa (vielä) ratsastaa Leoa oikein ja meno on välillä aika jäykkäniskaista. Kuten ehkä rivien välistä voi lukea, olen vähän pettynyt omaan ratsastukseeni. Leoon en voi olla pettynyt. Se suorittaa juuri niin hyvin kun minä osaan pyytää, minun pitää vaan oppia ratsastamaan paremmin :)

Valmennus

Meillä on Leon kanssa tavoitteena käydä etenkin näin alussa valmennuksessa kerran viikossa. Olen todennut (sen kuuluisan kantapään kautta) että uuden ratsun kanssa minun on pakko ratsastaa valmentajan silmien alla säännöllisesti jos meinaan pärjätä ja edistyä. Vaikka Leo ei ole vaikea ratsastaa, niin se ei silti ole mikään automaatti. Enkä minä tosiaan ole vielä sillä tasolla että saisin uuden ponin toimimaan tuosta vaan, ilman ammattilaisen apua.

Tänään oli meidän kotivalmentajan toinen valmennus, eka oli pari viikkoa sitten. Ei tehty tänäänkään mitään kovin "erikoista", ratsastettiin vaan ponia ohjan ja pohkeen väliin. Leon liikkuminen muuttui tosi paljon valmennuksen aikana. Lopussa ponista lähti jo hienoa liikettä. Pidän tosi tärkeänä noita hetkiä kun valmentaja sanoo että nyt se liikkuu kunnolla, noin sen kuuluu liikkua. Yritän painaa mieleeni miltä poni tuntuu ja tiedän sitten mitä tunnetta haen itsenäisessä treenissä.

Sunnuntaina meillä on tosiaan se rataharjoitus. Menen sinne rauhallisin mielin. Tiedän jo ettemme pysty ratsukkona vielä tekemään kovin hyvää rataa. Olenkin asennoitunut niin että haen sunnuntain arvostelusta lähtötason, jota lähden sitten kevään ja kesän mittaan parantamaan. On niin hienoa kun pääsee taas oppimaan ja kehittymään omalla ponilla! Olkoonkin että välillä oikein tuskastuttaa kun tajuaa kuinka vähän osaa ja kuinka paljon on opittavaa... Mutta ne hetket kun onnistuu ja oppii uutta. Parasta!

Tänään silti muistin mikä ratsastuksessa on minulle ehkä tärkein juttu. Minulla oli kiireinen ja vähän raskas työpäivä, ja tulin tallille myöhässä ja hiukan stressaantuneena. Sopivasti olin kuitenkin viettänyt eilisen illan henkisen valmennuksen luennolla. Opit mielessäni rauhoitin itseni ennen Leon luo menoa. Ajattelin ettei minulla ole kiire, ja että olen rento, rauhallinen ja keskittynyt. Kun palasin valmennuksesta talliin niin tajusin että olin unohtanut työasiat heti kun pääsin Leon karsinaan. Tätä se on hevosten kanssa. Niihin on pakkokin keskittyä niin täysillä että muu maailma murheineen unohtuu.

Fiksu poni, hölmö ratsastaja

Tänään oli hyvä ja onnistunut treeni! Mentiin taas ulkona, ja Leo oli paremmin kuulolla ja avuilla. Taivuttelin aika paljon ja harjoittelin laukka-käynti-siirtymiä, joissa en kyllä vieläkään onnistu. Aina tulee muutama raviaskel. 

Kentän vieressä tarhailevat hevoset olivat välillä levottomia, yksi hyökkäili aidalle ja toinen juoksenteli. Ja mitä minä hölmö tein; katselin hevosia sivusilmällä ja ajattelin että nyt Leokin varmaan hötkyilee. Leo, tuo kiltti ja fiksu ponipoika, mennä porskutti annettua tehtävää eikä vilkuillutkaan sivuilleen. Ihan itseäni saan siis syyttää jos hevonen joskus jännittyy. Leolla on niin hyvä työmoraali että kun tehdään hommia se on tosiaan töissä eikä hölmöile. Pitää vaan näköjään ratsastajan oppia luottamaan poniin, niin poni voi luottaa minuun.

Ma-ti

Maanantaina päästiin ulkokentälle treenaamaan, aika mukavaa! Huomasi heti että omakin mieliala oli tavallista korkeammalla. Aurinkokin paistoi ajoittain. Olisi saanut hienoa kuvia, mutta meillä oli kanssaratsastajan kanssa sen verran tekemistä hevostemme selässä ettei viitsinyt alkaa kaivelemaan kännykkää esiin. No, luottokuvaajani lupasi yrittää joku päivä ehtiä kuvaamaan meitä, joten kyllä niitä kuviakin vielä saadaan.

Maanantaina oli eka kerta kun ratsastin Leolla kunnolla ulkona. Viime viikolla pyörimme joku päivä kentällä käynnissä hetken, mutta pohja oli niin märkä ja upottava ettei kunnon ratsastuksesta tullut mitään. Nyt viikonlopun tuulisen sään jäljiltä kentällä ei ollut nyt kuin yksi märkä kohta. Leo tuijotteli välillä ympäristön tapahtumia ja jännittyi hiukan, mutta käyttäytyi silti fiksusti.

Ratsastin K.N. Specialin kerran läpi jotta sain selville meille hankalat kohdat. Laukka-käyntisiirtymää en saa siististi tehtyä, vaan menee helposti ravin kautta, ja keskiravi & siinä istuminen on vielä vaikeaa. Perjantain valmennuksessa varmaan harjoitellaan näitä juttuja. 

Eilen oli tarkoitus jatkaa myös noiden kooännän asioiden harjoittelua, mutta jouduinkin enemmän keskittymään siihen että saisin Leon kunnolla kuulolle. Poni myös vastusteli tuntumaa aika lailla. Ei ollut tosiaan meidän paras päivä, mutta eipä joka päivä voi ollakaan :) Nyt on onneksi kahden viikon sisällä neljä valmennusta niin saan apua että oppisin ratsastamaan Leoa oikein.

Ohjasajamaan?

Ohjasajo on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja olen mielenkiinnolla lukenut mm. Jillan, Kian ja Heidin blogeista aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Nyt kun on taas oma poni jonka kanssa voi touhuta mitä mieleen juolahtaa olen koittanut etsiä ohjasajokurssia jostain lähitienoilta. Ei vaan tunnu löytyvän. Olenkin miettinyt uskaltaisiko sitä vaan lähteä testailemaan "ilman koulutusta"? Youtubesta löytyy kyllä aiheesta videoita mutta mitään kovin hyvää pätkää en ole vielä löytänyt. Onko vinkkejä?

Perjantaina kävin tallilla jo aamulla ennen reissuun lähtöä. Koska aikaa ei ollut riittävästi kunnon ratsastukseen, päätin juoksuttaa Leon. Etukäteen vähän jännitin miten homma sujuu. Leo on välillä aika vilkasluonteinen maastakäsin ja mietinkin että meno voi olla liinan päässä villiä. No, eipä kyllä ollut. Alkukäyntejä taluttaessani Leo hösötti vähän omiaan ja kuunteli ääniä maneesin ulkopuolelta. Juoksutus sujui kuitenkin mallikelpoisesti. Tai, ei Leo olisi Leo jollei se nyt muutamaa pientä iloloikkaa olisi ottanut, mutta hienosti poni totteli ääniapuja. Onnistuneen juoksutuksen jälkeen kynnys ohjasajon kokeilemiseen ei tunnu niin kovin korkealta.

Lauantaina Leolla oli lainaratsastaja. Sain reissuun viestin jossa kerrottiin että kaikki meni hyvin ja poni & ratsastaja ovat ystäviä, joten ilmeisen hyvin onnistui varakuskin valinta. Eilen ponilla oli vapaa koska tulin vasta illalla kotiin, mutta tänään jatkuu taas yhteiset treenit sunnuntain rataharjoitusten K.N. Special mielessä.

Pieni vai suuri ero?

Ennen ajattelin että hevoset ovat yksilöitä ja persoonia. Tamma tai ruuna, ei juuri eroa, omanlaisiaan kaikki. Edelleen ajattelen jokaista hevosta yksilönä, mutta olen myös pikkuhiljaa taipuvainen uskomaan että tammat ja ruunat ovat vähän eri maata.

Niinkuin pitkäaikaiset blogin lukijat tietävät, olen omistanut kaksi tammaa. Toinen ei ollut juurikaan tammamainen, toinenkin vain kiima-aikana. Nyt kun syksyn ratsastin suomenhevosruunaa ja pari kuukautta olen tutustunut Leoon, tuntuu että alan nähdä selkeitä eroja tammojen ja ruunien välillä. Vaan edelleen mietin, onko kyseessä sukupuoliominaisuudet vai yksilöiden persoonallisuus...

Lyhyellä kokemuksella tuntuu että ruunat todella ovat tasaisempia, niinkuin monesti sanotaan. Tiedän että osa ratsastajista tykkää tammoissa juuri siksi ettei niiden kanssa ole yksikään päivä samanlainen, mutta itse turvallisuushakuisena olen enemmän tasaisuuden ystävä. Isoin ero tuntuisi olevan se että ruunilla herne ei mene nenään niin nopeasti kuin tammoilla, ja jos menee niin se tulee sieltä nopeammin pois ;) Tamman kanssa olen välillä jäänyt junnaamaan koko ratsastuksen ajan johonkin ongelmaan, kun ruunan kanssa ongelman on saanut ratkaistua helpommin ja nopeammin. Mutta... Onko tässäkään kyse sukupuolesta vai persoonasta, vai ratsastajasta? Vaikea sanoa! Kuumia ja luonteikkaita hevosia löytyy niin ruunia kuin tammojakin.

Mitä mieltä te olette, onko ruunissa ja tammoissa isoja eroja vai onko kyse ennemminkin persoonista, tai ihmisistä jotka hevosta käsittelevät ja ratsastavat?

Valinnanvaikeutta

Meillä on tallilla parin viikon päästä rataharjoitukset. Ihan omalla porukalla mennään,  mutta virallinen koulutuomari arvostelee. Olen selaillut kouluohjelmia pari iltaa ja miettinyt minkä menen. Lähinnä mietin valintaa siltä kannalta että minkähän ohjelman onnistuisin suorittamaan jotenkin kunnialla. Ja törmännyt siihen tosiasiaan, että nyt tämän parin viikon tutustumisjakson jälkeen on syytä alkaa ihan tosissaan treenaamaan jos aiomme Leon kanssa startata lähiaikoina...

Tänään tein vaan kevyen verkkaratsastuksen, jonka jälkeen Leon selkään nousi hetkeksi kaverini. Olen ensi viikonlopun reissussa ja tarvitsen ponille liikuttajan lauantaiksi. Jo ennenkuin poni tuli minulle sovittiin että kaveri toimii varaliikuttajana, ja nyt hän pääsi testaamaan Leoa. Tykkäsi :) Enkä ihmettele, Leo on kyllä palkitseva ratsastaa. Ei se ilmaiseksi tee, mutta kuuntelee ratsastajaa tarkkaan ja pyrkii reagoimaan selässä olevan pyyntöihin. Joskus vähän liiankin herkästi, itse saan välillä tahattomia siirtymiä aikaiseksi kun erehdyn vähän jännittämään vatsalihaksia laukassa. 

Pääsin kaverin ratsastusta seuratessa tarkkailemaan Leon satulaa maastakäsin ja vahvistui sama tunne kuin selässä. Ei se oikein hyvä ole. Kaveri oli samaa mieltä kun minäkin, eli että satulassa menee vähän etukenoon. Maasta näin että satula pyrkii painumaan hiukan vasemmalle, ja valmentaja huomautti samasta asiasta perjantaina. Meille on tulossa toivottavasti jo alkavalla viikolla kokeiluun Passier ABS-satula. Se kuulostaa paperilla hyvältä mutta katsotaan sopiiko se käytännössä Leolle.

Monipuolista treeniä

Toivottavasti kevät etenee jatkossa samaa vauhtia kuin tähän asti niin pohjat kuivuvat ja päästään myös ulos treenaamaan. Turhan paljon tulee nyt pyörittyä maneesissa kun ulkokenttä on vielä kovin märkä. Tällä viikolla olen jo hiukan rakennellut Leolle viikko-ohjelmaa ja kohtuullisen monipuolisesti ollaan treenattu. Toki vaihtelua saisi olla vieläkin enemmän.

Keskiviikkona oli ehkä yksi kaksi astetta pakkasta, juuri sen verran että pelto oli rapsakka eikä liian märkä tai upottava. Niinpä päästiin Leon kanssa ekaa kertaa pellolle. Ihan kävelemässä oltiin ja kaverihevonen oli turvana. Leo oli taas tosi fiksusti. Tarhassa eestaas laukkaillut hevonen aiheutti vähän tuijottelua mutta kierrettiin vähän kauempaa niin asia unohtui.

Eilen oli kouluvalmennus. Leo ei ollut verkassa kovin energinen mutta valmennuksessa poni onneksi parani koko ajan. Tunnilla keskityttiin saamaan poni kunnolla eteen ja käyttämään selkäänsä, ja taivuteltiin & pyrittiin saamaan muoto tasaisemmaksi. Hyvä valmennus oli, tuli taas eväitä itsenäiseen kotitreeniin. 

Tänään oli hyppypäivä! Käytännössä tämä tarkoitti sitä että menin ravipuomeja ;) Hyppäämiseen tarvitsisin jonkun neuvomaan ja opettamaan. Nyt mentiin ihan tallikavereiden kesken ensin puomeja ja sitten muut myös hyppäsivät vähän. Leo tuntui koko ajan odottavan koska on oma hyppyvuoro. Teimmekin sitten hetkeksi hevosvaihdon yhden kanssaratsastajan kanssa jotta Leokin pääsi hyppäämään. Nätisti poni loikki lainakuskin kanssa!