Väliraportti

Minun piti ratsastaa Fannyn eilen itse, ja K:n seistä kentän laidalla koutsaamassa. Ensimmäisellä ravikierroksella kuitenkin kävi ilmi että ratsastaminen neljä tuntia viisaudenhampaan poiston jälkeen on huono ajatus... Niinpä K nousi ponin selkään. Fanny koitti jatkaa edellisillan pöllöilyjä "en uskalla mennä maneesiin nurkkaan"-esityksellä, mutta pian nuo ajatukset unohtuivat kun ruvettiin tekemään töitä. Fanny meni K:lla tosi kivasti!

Eilen myös keskusteltiin Fannyssa tapahtuneista muutoksista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Koska poni on nyt ollut minulla kuukauden on hyvä aika tehdä pieni välitilinpäätös. 

Alkutilanne: Tiesin että Fanny ei ole huippukunnossa, mutta hieman yllätyksenä tuli kuinka nopeasti poni alussa hengästyi ja hikosi vähäisestäkin työnteosta. Tasapainon kanssa oli hakemista laukassa ja siirtymissä. Poni oli vähän huono suustaan ja jäykkä niskastaan (ja muualtakin), mutta sen tiesin jo etukäteen.

Tämän hetkinen tilanne: Fannyn kunto on parantunut jo näinkin pienessä ajassa aika kivasti. Enää ei hiki tule ihan pienestä ja puuskutus on vähentynyt. Voimaa ja lihasta tarvitaan edelleen runsaasti lisää takapäähän. Ponin suu toimii jo paremmin; vaahtoa tulee näkyvästi ja tuntuma ei ole enää niin "turta". Poni liikkuu nyt kivasti eteen, mutta niskasta on edelleen jäykkä ja siihen lähden nyt seuraavaksi keskittymään.

Yllätyksiä kuukauden varrelta: Positiivinen yllätys on ollut Fannyn mahtava luonne. Tiesin että poni on kiltti ja kuuliainen, mutta yllätyin silti sen fiksusta suhtautumisesta uusiin asioihin ja paikkoihin. Maneesi ja uudet maastot ovat Fannylle ihan ok juttu. Ainoastaan pesuboksiin menosta ja sateenkaariesteen ohittamisesta on jouduttu hieman neuvottelemaan... Lisäksi viime päivien maneesikäytös on ollut hieman hämmentävää.

Ajatuksia herättäneenä asiana on tullut se, että Fanny on raa´emman oloinen kuin koeratsastuksen jälkeen kuvittelin. Nyt yhden kuukauden kokemuksella on vaikea uskoa että myyjä on tosiaan harjoitellut ponilla jo vastalaukkoja, kun tasapainon kanssa on mielestäni tarpeeksi tekemistä myötälaukassakin. 

Eilen tosin tajusin että ratsastajalla on iso vaikutus asiaan. K:n kanssa Fanny on vahvasti helppo B-tasoinen, mutta minun kanssani ei päästä vielä sille tasolle. En kuitenkaan pidä osaamistasoamme niin yhdessä kuin erikseenkään ongelmana. Jaksan uskon sekä hevosen että ratsastajan kehityskelpoisuuteen...

Kuvituksena Fanny uudessa iiiihanassa talvitakissaan! Ostin loimen Goldylle loppukesästä, mutta eipä tamma ehtinyt sitä edes sovittaa. Onneksi sopii myös tyttärelle. Pahoittelen jälleen näitä surkeita kännykkäkuvia, uusi järkkäri vanhan hajonneen tilalle on hankintalistalla... 

Ponitemppuja

Fanny muutti eilen uuteen karsinaan. Poni pääsi pois vetoisasta ovensuusta lämpimämpään paikkaan keskelle karsinariviä, sai enemmän tilaa, ja rauhallisen vieruskaverin. Aiemmin ruunan kanssa sujui vierekkäin asuminen hyvin, mutta tamman kanssa luimisteltiin kalterien läpi ja vinguttiin varsinkin ruoka-aikoina. Nyt toisella puolella asustaa rauhallinen ruuna, ja toisella puolella on toistaiseksi tyhjää koska karsinan asukki, nuori ruuna, on ratsutuksessa.

Lauantaina tallilla järjestetään pikkujoulut, ja samalla minun ja Fannyn ensimmäiset kisat! Kyseessä on leikkimielinen tallityöntekijöiden järjestämä tehtäväkilpailu, joten mitään koulu-ohjelmaa emme siis yritäkään esittää... Mitä luultavammin osallistun kisaan turvallisesti maastakäsin koska sellainenkin vaihtoehto on tarjolla. 

En tiedä onko "kuherruskuukausi" uuden ponin kanssa ohi, mutta eilen ei kyllä mennyt mikään putkeen! Illalla harmitti mutta nyt jo naurattaa. Fanny oli ihan ylijännittynyt jo alkukäynneissä. Maneesissa juoksutettiin yhtä hieman säpäkämpää ponia, ja aina sen spurtatessa Fanny otti muutaman juoksuaskeleen. 

Kun siirryimme, tai siis yritimme siirtyä, tekemään töitä, meno vaihtui jo aika mahdottomaksi. Poni veti pää pystyssä, selkä jännittyneenä ja oli koko ajan lentoon lähdössä. Jokaisesta nurkasta paettiin sivuluisua, maassa oleva selkäännousujakkara oli kauhistus, maneesin hiekka(!) aiheutti muutaman äkkipysähdyksen... Tallikaveri naureskeli vieressä ponia, hienoa show-ravia meni kuulemma!

Vaikea uskoa että Fanny yhtäkkiä pelkäisi asioita joita se on tässä nyt jo kuukauden nähnyt, joten jonkinlainen testailu taitaa olla menossa. Päätin että periksihän ei anneta, joten ratsastin ravissa pelottavien kohtien ohi eteen, eteen, eteen mielestäni loputtoman tuntuisen ajan. Loppua kohden Fanny hiukan rentoutui, mutta ei läheskään täysin. Mielenkiinnolla odotan mitä tänään on edessä. Onneksi K lupasi tulla avuksi koutsaamaan :)

Huomioita

Eilen kun ajoin tallilta kotiin kävin mielessäni läpi illan ratsastuskertaa. Olin sekä itseeni että Fannyyn kohtuullisen tyytyväinen. Taivuttelimme kaikissa askellajeissa reippaassa tahdissa. Fanny oli kiva ja kuuliainen ja mielestäni sain melko hyvin avut läpi ja ne asiat tehtyä joita olin etukäteen suunnitellut.

Laukannostoihin en ollut omalta puoleltani ollenkaan tyytyväinen. Valmistelut menevät ihmeelliseksi soheltamiseksi ja nosto punkeamiseksi. Nostoihin kiinnitän ensi kerralla huomiota ja pyrin nostamaan laukan ilman liikaa yrittämistä.

Vasen kierros on kaikissa askellajeissa Fannylle selvästi vaikeampi, ja välillä on tosi hankalaa kun poni pyrkii jatkuvasti asettumaan ulos. Sain valmentajalta vinkkejä joiden avulla pikkuhiljaa opetan ponia asettumaan sisälle myös vasemmassa kierroksessa. Tällä hetkellä taivutus sisäohjalla saa koko ponin herkästi kääntymään joten pyrin tosi pienillä taivutuksilla saamaan aikaan pelkän asetuksen kääntymisen sijaan.

Suurin ilonaihe ja ahaa-elämys oli se kun yhtäkkiä tajusin että ratsastuskerrasta puuttui jotain minulle hyvin tyypillistä: jännitys. Tajusin etten ollut koko vajaan puolentoista tunnin aikana kertaakaan jännittynyt. Normaalisti ratsastukseeni kuuluu jännitys siitä että poni jännittää, säikkyy, pukittaa, ryntää tms. Eilen tätä ei ollut. Fannyn rentous toivottavasti siis alkaa vähitellen siirtyä myös ratsastajaan ja ratsastukseen, ja kun ratsastaja ei jännitä ei poninkaan tarvitse jännittää. Positiivinen noidankehä.

Kengitystä ja kävelyä

Fanny sai eilen uudet popot jalkaan. Ehdin töistä paikalle siksi aikaa kun takaset kengitettiin, mutta jouduin sitten jatkamaan matkaa. Kengitys sujui ponilta onneksi yhtä mallikkaasti kuin kaikki muukin käsittely. Toisen takajalan puolessa välissä piti pari kertaa koittaa jos kengittäjä antaisi laskea jalan maahan, mutta siinä kaikki.

Illalla menin tallille vielä uudestaan ja taluttelin Fannya maneesissa puolisen tuntia. Samalla ihastelin vastakengitettyjä kavioita. En tiedä olenko ainoa jolla on tällainen tapa, mutta aina uuden hevosen kohdatessani tutkin mielenkiinnolla kengitystä, kavion mallia ja pituutta, kotkauksia jne. Oma kengittäjä tekee mielestäni todella siistiä ja suorastaan kaunista jälkeä sileine kotkauksineen, joten monesti vertaan hänen kädenjälkeään muiden kengittäjien tuotoksiin. Kengityksestä en siis ymmärrä sen enempää kuin keskivertohevosihminen, katson vain onko lopputulos nätin näköinen :)

Maanantaina olin Fannyn kanssa pellolla. Laukkaa en uskaltanut ottaa koska en ollut tarkastanut pohjan tasaisuutta kunnolla. Ravissa peltopohja oli pitävän tuntuinen ja ravipätkiä otimmekin useamman. Ensi kertaa varten käyn kävelemässä pellon läpi ja tutkimassa ettei kuoppia löydy. 

Tänään on tarkoitus tehdä hyvä treeni maneesissa (tai kentällä jos se ei ole kovin märkä), ja laukata kunnolla. Huomenna Fannya tulee moikkaamaan kaverini 6-vuotias tyttö, ja varmaan ratsastan itse vielä hänen jälkeensä. Perjantaina ja lauantaina Fanny on vapaalla koska olen itse reissussa.

Teemana reagointi ja eteenpäinpyrkimys

Viikonlopun sää oli tosi harmaa mutta onneksi sadetta ei juurikaan saatu. Olin lauantaina Fannylla ekaa kertaa yksin maastossa. Eipä ollut yksin oleminen tammalle mikään ongelma, nätisti tallusteli eteenpäin eikä jännittänyt tai pelännyt mitään. Kävelyksi tosin jäi maastoilu tälläkin kertaa koska mutalampi oli kertakaikkiaan ylittämätön.

Maastoreittiimme kuuluvalla pienellä autotiellä kulkee autoja harvakseltaan, eikä nytkään tullut yhtään vastaan. Jossain vaiheessa olisi kyllä toivottavaa kohdata auto, koska en ole ihan varma miten Fanny niihin suhtautuu. Vanhassa kodissa ei kuulemma koskaan maastoiltu autoteillä. En silti usko että Fanny reagoi autoihin sen kummemmin, meillä käytetään tallin alueella paljon Avantia eikä poni ainakaan siitä välitä mitään.

Sunnuntaina meillä oli tunti. Kerroin valmentajalle että Fanny on välillä aika raskas ratsastaa maneesissa eikä oikein reagoi pohkeeseen. Tätä alettiin sitten työstää. Teimme ensin käynti-ravi-siirtymiä, joissa raviin piti siirtyä pohkeesta reippaasti, ja ravin piti pysyä yllä.

Sain muistutuksen siitä, että joka kerta kun pyydän reaktiota sen reaktio on myös nähtävä. Ei saa tyytyä siihen että muistutin pohkeella eikä poni reagoinut joten se siitä. Apujen on mentävä perille. Vaikka reaktio olisi liioiteltu (pyydän enemmän ravia ja poni nostaakin laukan), niin nuorella hevosella tämäkin hyväksytään. 

Laukassa ei tehty mitään sen kummempaa tehtävää, vaan laukkasin kenttää ympäri uraa pitkin. Pitkillä sivuilla lisättiin laukkaa vähän, ja lyhyillä hiukan himmattiin. Tarkoituksena oli tässäkin säilyttää eteenpäinpyrkimys ja hakea reagointia apuihin.

Tunnista jäi hyvä fiilis. Fannylla on hyvä työmotivaatio ja se tekee tai ainakin yrittää tehdä sen mitä pyydetään. Hieno ja kiltti poni!

Lauantaina tutkailin hieman tallin viereisen sänkkärin pohjaa, ja totesin että se onkin suht kuiva ja pitävä luulemani mutaliejun sijaan. Tänään siis suunnitelmissa peltotreeni mikäli pääsen tallille niin ajoissa että valoa vielä riittää ulkona.   

Synttärit

Kultainen poni-blogi täyttää tänään vuoden :)

Ennen blogin perustamista olin seurannut muiden aikuisten hevosihmisten blogeja jo pitemmän aikaa, ja niissä käydyt mahtavat keskustelut innostivat vihdoin myös oman blogin aloittamiseen. Suurimpia innoittajia olivat silloin vuosi sitten Amalian ja Kian blogit, jotka molemmat edelleen kuuluvat suosikkieni joukkoon.

Blogi on ollut mitä parhain apuväline hevosen hoidossa ja treenaamisessa. Kun kirjoittaa muistiin huomioita hevosen liikkumisesta, käytöksestä ja olemuksesta, ja niihin liittyvistä muutoksista, on helpompaa huomata ajoissa jos jokin alkaa mennä vikaan.

On myös hauskaa silloin tällöin lueskella omia juttujaan ja palata kuukausien takaisiin tapahtumiin. Välillä huomaa että joku suurelta tuntunut ongelma tai haaste on ratkennut ja tajuaa että hei, eteenpäinhän tässä on menty vaikka välillä paikallaan tahimiselta tuntuukin.

Blogia aloittaessani luulin tietysti että kirjoittelen Goldyn kuulumisia vielä pitkään. Toisin kävi. Syyskuun blogikirjoituksia en ole halunnut enkä pystynyt lukemaan uudelleen ne kerran kirjoitettuani. Palaan niiden pariin ehkä sitten joskus myöhemmin. Onneksi hevoselämä kuitenkin jatkuu, ihan konkreettisestikin.

Asia jota en voi koskaan korostaa liikaa bloggaamiseen liittyen on kanssabloggaajat ja blogin lukijat. Se vertaistuen ja tsempin määrä, jonka blogin kautta saa on uskomaton. On niin mahtavaa tutustua muihin hevosihmisiin ja vaihtaa kuulumisia, ajatuksia, neuvoja ja vinkkejä. Kiitos teille kaikille, ja pysykäähän mukana kun Kultainen poni "vol 2" seikkailee :)

Viikko-ohjelma

Tutustuttuani Fannyyn muutaman viikon ajan ja keskusteltuani valmentajan kanssa olen miettinyt ponille suuntaa-antavan viikko-ohjelman jolla mennään näillä näkymin alkuvuoteen. Seuraavan parin kuukauden tavoitteena on kehittää Fannylle lisää lihasta, saada voimaa takaosaan, kehittää tasapainoa ja pitää lisäksi ponin mieli virkeänä sekä säilyttää ilo kaikessa työnteossa.

Maneesissa (tai mahdollisuuksien mukaan myös kentällä) on tarkoitus harrastaa perus-sileälläratsastusta kolmisen kertaa viikossa. Kaksi näistä kerroista on hieman raskaampia, toinen valmentajan kanssa ja toisella mennään puomeja. Kolmannen treenin on tarkoitus olla vähän kevyempi ja rennompi.

Olen ennenkin sanonut että pidän kävelypäiviä tärkeänä hevoselle. Fannyn viikko-ohjelmassa on tarkoitus olla kaksi kävelypäivää, joista toinen kelien salliessa vaihtuu reippaammaksi maastoksi. Tällä hetkellä tilanne on se että vain käyntimaastot onnistuvat kovien (soratie) ja liukkaiden (pelto) pohjien vuoksi. Jatkuvat sateet ovat muodostaneet hyväpohjaisemman maastoreitin alkuun niin kauhean mutalammen ettei siitä oikein pääse hevosella menemään yli. Lauantaina on kyllä tarkoitus käydä valoisalla katsomassa jos jotenkin pääsisimme puikkelehtimaan mudan ohi.

Viikkoon mahtuu myös yksi täysin vapaa päivä, ja lisäksi juoksutan Fannya kerran viikossa (ja varmasti myös irtohypytän silloin tällöin). Vieläkin mietityttää paras juoksutustapa, joten kommentteja otetaan edelleen vastaan!

Eilen päädyin lämmittelemään Fannyn riimunnarun päässä, eli kävelimme ja hölkkäsimme yhdessä parikymmentä minuuttia. Sitten päästin ponin maneesiin vapaaksi juoksemaan noin vartiksi. Sen jälkeen vielä taluttelin käynnissä vartin verran. Tuli muuten todettua että Fanny tottelee vapaanakin mukavasti ääniapuja, siirtymiset askellajien välillä tapahtuivat melkein aina niinkuin pyysin.

Juoksutusajatuksia

Nuoren hevosen ostamisen myötä olen alkanut pohdiskelemaan juoksutuksen tarpeellisuutta ja hyötyjä. En ole koskaan pitänyt liinassa juoksutusta parhaana mahdollisena hevosen liikutuskeinona, lähinnä siksi että pienellä ympyrällä juokseminen rasittaa niveliä niin paljon. Lisäksi en tiedä juoksuttamisesta paljoakaan enkä osaa arvioida onko se hyväksi vai huonoksi ja mitkä apuvälineet ovat parhaat. 

Goldya juoksutin lähinnä irtona energianpurkutarkoituksessa. Poni ymmärsikin hyvin jutun juonen ja "juoksutti itse itsensä". Minun ei tarvinnut kuin ohjailla vähän ääniavuilla ja pysyä pois alta.

Nyt kaipaisin teiltä muilta vinkkejä ja kokemuksia. Millaisilla varusteilla juoksutatte hevostanne, ja missä tarkoituksessa? Onko kyseessä energianpurku, oikean muodon hakeminen, hevosen liikutus kun ei itse jaksa ratsastaa, vai joku muu syy? Pidättekö juoksuttamista hevoselle tarpeellisena?

Onni on oma pörröinen poni

Lupaan ryhdistäytyä blogin päivittämisen suhteen, edellisestä kerrasta on näköjään taas mennyt viikko...

Fannyn kanssa ollaan jatkettu tutustumista ja edelleen poni tuntuu tosi kivalta. Joka kerta lähden tallilta kotiin iloisena kun tammuskan kanssa on niin mukava puuhailla. Fanny tuntuu olevan ns. "anything goes"-hevonen. Sitä ei tunnu mikään niin kauheasti hätkäyttävän, ja jos sitä joku asia jännittääkin käytös säilyy kuitenkin koko ajan hyvänä. Oikea lastenponi siis, sopii hyvin tällaiselle turvallisuushakuiselle aikuiselle ponitytöllekin ;)

Eilen meillä oli ensimmäinen tunti. Valmentaja tykkäsi ponista kovasti! Sanoi että Fannylla on hyvä ja nöyrä asenne ja hyvät liikkeet. Teimme kivaa harjoitusta missä mentiin kaarevalla uralla toisesta päästä korotettuja puomeja ensin ravissa ja sitten laukassa. Hih, kouluratsastajasta tuntui melkein kuin olisi hypännyt esteitä!   

Tarkoituksena on lähiviikot ratsastaa ponia mahdollisimman hyvin eteen-alas, saada liikkumaan oikein päin ja kasvattaa kuntoa ja lihaksia. Kokoamaan lähdetään vasta myöhemmin. Sain myös ohjeen ratsastaa melko löysällä ohjalla ja pitkällä kaulalla.

Fanny on suustaan ehkä vähän turta (huono sana mutta en keksi parempaa). Ponilla on ratsastanut edellisessä kodissa aikuisen lisäksi myös eritasoiset lapset, joiden käsi voi monesti olla vähän epävakaa. Suu reagoi kyllä jo hieman paremmin kun normaali nivelkuolain vaihtui Sprengerin Aurigan-kolmipalaan. Minulle tämä on hyvä aika muuttaa omaa tyyliäni, koska tiedän että minulla on vähän turhan kova käsi.

Ensimmäinen viikko

Fanny on sopeutunut uuteen kotiinsa hienosti. Selvästi sitä tietyissä tilanteissa vielä vähän jännittää, mutta silti poni on koko ajan kuuliainen ja kiltti.

Maanantaista taisin jo aiemmin mainitakin; tutustuimme maneesiin ja ratsastin tosi kevyesti. Fanny tuntui vähän jäykältä ja jännittyneeltä, ja minuakin vähän jännitti miten yhteiselomme lähtee sujumaan...

Tiistaina K ratsasti Fannyn, ja tamma kulki oikein hienosti! Hurjan hiki sille vaan tuli, kunto on aika huono ja karva melko paksu. Aion klipata Fannyn mutta odotan kunnes se pääsee parin viikon sisällä muuttamaan uuteen lämpimämpään karsinaan, pois ulko-oven vierestä.

Keskiviikkona Fanny kulki minullakin tosi kivasti, kiitos edellispäivän läpiratsastuksen. Poni oli hyvin kuulolla, ja sain sen paremmin taipumaan ja lähemmäs oikeaa muotoa. Illalla olin ihan fiiliksissä kotona, upea poni! Torstaina köpöteltiin käyntiä ilman satulaa. Taasen Fanny oli rauhallisuuden perikuva. 

Perjantaina olimme suurimman osan ajasta maneesissa yksin, ja Fannya jännitti. Se lähestyi maneesin takanurkkaa kerta toisensa jälkeen pää pystyssä ja selkä jännittyneenä. Ehkä tuosta jännittyneisyydesta johtuen en saanut laukkaa pyörimään kovin hyvin.

Ratsastuksen jälkeen pesin Fannyn ja siistin harjan ja hännän. Fannyn tukkahan oli mallia "luonnontilainen", eli sitä ei varmaan ollut koskaan leikattu. Nyppimällä tuollainen kai oikeaoppisesti pitäisi lyhentää, mutta koska tukka oli 30-40 cm pitkä ja todella paksu otin tyynesti Fiskarsit käteen ja leikkasin niillä. Ei siitä kaikkein kaunein kai tullut mutta ihan siisti kuitenkin. 

Lauantaina menin taas maneesissa, ja nyt laukatkin sujui hyvin. Fanny nostaa laukan hyvin, mutta pää tuppaa nostoissa nousemaan eikä vielä ole puhettakaan laukan kokoamisesta, siis ainakaan minun taidoillani. Mutta harjoitellaan :) Voimaa tarvitaan lisää takapäähän, ja kunnonkohotukseen tässä muutenkin keskitytään seuraavat pari kuukautta.

Eilen kävimme maastokävelyllä. En saanut kaveria mukaan joten teimme lenkin maastakäsin. Alussa Fannya taas jännitti ja puhisutti uudet maisemat, mutta pian poni rentoutui.

Fanny on myös saanut kaksi tarhakaveria ja yhteisolo näyttää sujuvan hyvin. Vielä ei olla parhaita kavereita vaan pidetään sopiva välimatka, mutta näyttäisi ettei ketään kiusata tässä pikkulaumassa ja kaikki saavat esim. syödä heinänsä rauhassa.

Kaiken kaikkiaan fiilikset ovat tosi hyvät. Olen iloinen että olen löytänyt noin fiksun, kiltin ja mukavan oloisen ponin. Tuntuu hyvältä päästä taas normaaliin tallirutiiniin kiinni. Goldy on silti edelleen mielessäni montaa kertaa päivässä. Suru ja ikävä helpottaa vähitellen, mutta ei varmasti koskaan katoa täysin.  

Kuinka tähän päädyttiin

Fanny tuli myyntiin syyskuun alussa jolloin Goldy oli vielä elossa. Goldyn entisen omistajan kanssa vitsailimme että menemme jompi kumpi koeratsastamaan "Goldyn varsaa", koska olimme niin uteliaita sen suhteen. 

Kun Goldy sitten kuoli, veljeni sanoi minulle samantien että minun pitää lähteä katsomaan Fannya. Ensin vastustelin ajatusta, mutta hetken kypsyttelyn jälkeen otin yhteyttä myyjään. Kerroin kuka olen ja kysyin voinko tulla katsomaan Fannya ensisijaisesti tervehtimismielessä, mutta koeratsastaa sen myös varmuuden vuoksi, ettei sitten jää mietityttämään. 

Minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia kun lähdimme katsomaan tammaa. En todellakaan uskonut että asiat voisivat oikeasti mennä niin ihmeellisesti että kuolleen ponini juuri sopivaan aikaan myyntiin tullut tytär voisi olla seuraava ratsuni.

Saavuimme myyjän luo lauantaisena iltapäivänä. Kävelimme pientä hiekkatietä kohti ponien laidunta. Puun alla näkyi täysin tutunnäköinen ja -värinen poni, jonka pää oli piilossa puunrungon takana. Päätökseni olla itkemättä murtui samalla sekunnilla ja nieleskelin kyyneleitä. Kun Fanny nosti päänsä, helpotukseni huomasin ettei se ollutkaan niin paljon emänsä näköinen. Pienempi pää ja turpa, erilaiset silmät ja erilaiset pään merkit.

Tallissa Fanny oli kiltti ja rauhallinen. Katselin sen hieman pulleaa ja pörröistä olemusta ja mietin että söpöhän tuo on mutta tuskin minun tuleva ponini. Myyjän esittäessä ponia selästä käsin aloin innostua ja aika pian olin ihan myyty. Sitten toivoinkin vain että poni tuntuisi itselleni mieluisalta myös selästä käsin. Ja tuntuihan se, vaikka toki 7-vuotias helppo B:n tasoinen poni tuntuu erilaiselta kuin 17-vuotias helppo A+:n tasoinen johon olin tottunut.

Kauppoja hierottiin parisen viikkoa. Ostotarkastusajassa oli vähän sovittelemista ja muutenkin halusin miettiä rauhassa ja varmistua että ostan ponin oikeista syistä. En missään nimessä halunnut ostaa Fannya siksi että se on entisen ponini varsa, vaan koska pidän sen luonteesta ja uskon että siitä tulee hieno kouluponi.

Fanny on siis 7-vuotias. Se on varsonut 5- ja 6-vuotiaana, joten ei ole ihan ikäistensä tasolla. Kuitenkin se on ammattilaisen kouluttama, ja helppo A:n asioita (esim. vastalaukat) on alettu harjoittelemaan. Kaikki askellajit ovat hyvät. Fanny tykkää myös kovasti hyppäämisestä, vaikka mitään valtavan korkeita esteitä ei sopivan kuskin puuttuessa ole menty.

Fanny ei ole vielä kilpaillut, vaan se on asunut viimeiset 4 vuotta maalla ja elänyt aika lailla luonnollista hevoselämää. Eilen kun ratsastin Fannylla ensimmäistä kertaa uudessa kodissa se oli elämänsä toista kertaa maneesissa. Tammalla on kuitenkin rauhallinen luonne eikä maneesissa olo selvästikään ollut sille mikään erityinen juttu. Muutenkin uuteen talliin sopeutuminen on ainakin toistaiseksi sujunut hyvin.

 Kuvat eiliseltä, selässä "lainakuski K", pahoittelen surkeaa kännykkälaatua!