Ristiaskelia

Bondi on tehnyt töitä viime ajat vain käynnissä, kun ollaan pyritty löytämään uudelleen kaasua jumittelujen sijaan. Luulen että satulalla kyllä oli jumittamisessa aika iso rooli, koska nyt uuden satulan myötä ollaan nopeasti päästy takaisin tilanteeseen jossa poni lähtee kevyellä pohkeella välittömästi eteen. Pysähtyminen on ollut sen sijaan hiukan hitaampaa. Kaveri oli Bondin selässä sunnuntaina ja sanoi että jarrut ei toimi. Naureskelin vaan tälle mutta huomasin itsekin eilen että pysähtyminen on nyt vuorostaan hiukan haastavaa. No, harjoitellaan. 

Eilen meillä oli tunti monen viikon tauon jälkeen. Pakkanen kovetti kentän, joten jatkoimme edelleen käyntityöskentelyllä. Bondi oli alussa vähän pörhäkkä (varmaan pakkasen takia), joten valkku ehdotti että alamme harjoittelemaan väistämistä. Tällöin poni saa miettimistä ja asian johon keskittyä, eikä tarvitse turhaan hukata energiaa ympäröivään maailmaan.

Aluksi Bondi oli tietysti aika hukassa mitä siltä halutaan. Väistätysharjoitukset on aloitettu maastakäsin mutta ne ovat niin alkutaipaleella ettei niistä selästä taida olla vielä juuri apua. Aluksi hyväksyttiinkin mikä tahansa pienikin väistävä askel ja kehuttiin kovasti. Melko pian Bondi tajusi mitä haluttiin, ja pari kertaa tuli muutama ihan oikea väistöaskel jotka tunsin kunnolla selästä. Poni sai tietysti näistä isot kiitokset ja taputukset. Hyvä saada vähän ideoita millaisia harjoituksia voi itsekseen tehdä, kun ei nämä päivät ainakaan vähenemässä ole jolloin maa on kova ja jäinen.

Oltiin muuten ekaa kertaa kentällä pimeässä niin että valot oli päällä, ja Bondi kummasteli varjoja. Hassu poni! Tänään Bondi viettää 3,5-vuotispäiväänsä vapaapäivän ja madotuksen merkeissä.

"Ihminen, miksi puhallat turpaani?"

Muuttopäivä lähestyy

Kun hieroin kauppoja Bondista, kysyin tallipaikkaa mieheni serkun kotitallista joka on lähes kotimme naapurissa. Vapaan karsinan ehti kuitenkin saamaan toinen hevonen, mutta varmaan hyvä niin. Tallilla ei ole kenttää joka kuitenkin on minulle tarpeellinen. Tokikaan kenttää ei periaatteessa kolmevuotiaan kanssa tarvitse jos on niin reipas ja rohkea että ratsastaa vain maastossa, mutta kuten tiedetään, minä en ole.

Päädyin siis helppoon ratkaisuun, eli siihen että Bondi jäi toistaiseksi myyjän talliin asumaan. Sain aikaa etsiä rauhassa sopivaa tallipaikkaa lähempää kotia, koska arvelin että tallimatka alkaa jossain vaiheessa tökkiä. Ja niinhän siinä kävi. Etenkin nyt pimeään aikaan on tylsää (ja kallista) ajaa 70 km varsinkin kun välillä tykkäisin vain käydä harjaamassa ja seurustelemassa ponin kanssa. No, tilanne kuitenkin ratkesi yllättäen, kun kuulin että meidän kotia lähellä oleva talli on saanut uudet omistajat. Sopivasti yksi karsina oli juuri vapautumassa maneesitallille muuton vuoksi. Kävimme tutustumassa talliin ja päätin että Bondi muuttaa sinne tämän kuun lopussa.

Uudessa tallissa on kahdeksan paikkaa, ja löytyy niin ratsua, ravuria kuin ponejakin. Perus-maalaistalli kyseessä, mutta tärkeimmät asiat ovat kohdillaan: tarhat ovat isoja, karsina on tilava, tallissa on hyvä ilmanvaihto ja näkemäni ja kuulemani perusteella hevoset hoidetaan hyvin. Tallilla on 20*50 m kenttä, ja koska paikan omistaja ratsastaa itse ahkerasti kenttää myös huolletaan. Lähin maneesi löytyy neljän kilometrin päästä jos tarvetta tulee. Meidän kengittäjä muuten asuu naapurissa joten sekin on tietysti plussaa.

Maastojakin löytyy, tarkemmin en ole niihin vielä tutustunut. Alkuun pitää mennä hiukan matkaa soratietä jotta pääsee metsään. Pohjat ovat luultavasti aika kivisiä mutta eiköhän sieltä sellaisiakin pätkiä löydy joissa voi mennä muutakin kuin käyntiä (jahka ponitäti uskaltaa muuta kuin käyntiä mennä). Maastokaverikin on jo tiedossa.

Olen aika innoissani siitä että pian Bondi asuu 7 kilometrin päässä ja voin käydä palluttelemassa ponia vaikka kaksi kertaa päivässä jos siltä tuntuu! Olen myös tyytyväinen että saan ponin talveksi tavalliseen karsinatalliin. Stressikäyrä on ehtinyt jo käydä aika korkealla kun vesi meni siirtotallissa heti jäähän kun ulkona oli muutama aste pakkasta.

Muutto on nyt lauantaina. Kaverini tulee hakemaan meidät. On hyvä että saan jonkun kokeneen hevosihmisen mukaan, koska vaikka Bondi matkustaa hyvin ja on kulkenut pitkiäkin matkoja, ei sitä ole lastattu kovin montaa kertaa enkä ole varma kuinka lastaus tulee sujumaan. Toivottavasti hyvin!

Satula (ainakin vähän aikaa)

Toinen satulansovituskierros tuotti tulosta, ja Bondilla on nyt sopiva satula. Leon vanha Equipe ei sopinut, se puristi samasta kohtaa mistä laina-Barnsby, ja sovittaja oli sitä mieltä ettei tule tuohon selkään sopimaan myöhemminkään. Myynnissä siis hienokuntoinen 16" Equipe Olympia Monoflap-koulusatula jos jotakuta kiinnostaa!

Sydney ei myöskään sopinut rungoltaan, tosin se oli myös ihan valtavan leveä. Ja itse asiassa sovitukseen hakemani 16" yleissatula olikin 17" koulusatula, pieniä väärinkäsityksiä... Onneksi tuon sovittaminen ei maksanut mitään kun omalta kylältä hain ja palautin. Vanhan tallikaverin 16,5" Tekna Letek-estesatula sen sijaan olikin aika passeli. Hieman leveä se on, mutta satula on vaihtokaarellinen joten vaihdan siihen MW-kaaren nyt sisällä olevan W-kaaren tilalle. Ihmeen hyvä satula istua minulle itsellenikin, tai sitten alan vaan tottumaan noihin este- ja yleissatuloihin...

Bondilla oli viime viikolla hieronta, varmaankin ekaa kertaa elämässään. Poni suhtautui hierontaan omalla tyynellä tavallaan, eli ei reagoinut sen kummemmin vaikka selän lihakset hiukan jumissa olikin. Poni sai kehuja että on ihan kivasti kehittynyt lihaksistoltaan ja luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Niinhän se onkin!

Eilen tehtiin töitä maastakäsin ja tänään on taas ratsastuspäivä. Vielä käytetään satulassa lainavyötä koska minulla ei ole yhtään pitkää vyötä omissa varastoissa, mutta nyt pitäisi äkkiä päättää minkä satulavyön hankin. Olemme nimittäin muuttamassa pois lainavarusteiden luota! Löysin Bondille uuden tallipaikan, kerron siitä myöhemmin lisää. 

Paparazzi iski lauantaina, ärtynyt ilmeeni on tahaton :D

Blogi sulkeutuu, viimeinen muistutus!

Kirjoitan jatkossa blogia kutsutuille lukijoille. Jos haluat jatkaa lukemista, laitathan viestiä njharkonen(at)gmail.com niin lähetän kutsun!

Satulanmetsästys jatkuu...

Ai että, taas ollaan lempiasioiden äärellä... Not. Satulan etsiminen on kyllä niin ärsyttävää puuhaa. Postimaksuihin on mennyt jo niin paljon rahaa että keskityn nyt löytämään lähitienoilta sovitettavia satuloita.

Tulin myös eilen hieman uusiin aatoksiin oman Equipeni suhteen vatvottuani satula-asioita vakkariponijuttukuuntelijani kanssa (terkkuja Liisa!). Miksei kolmevuotiaalla voisi käyttää koulusatulaa? Aina puhutaan yleis- ja estesatuloista. Kertokaa joku jos koulusatulan välttämiseen on oikeasti syy? Itse ratsastaisin mieluusti koulusatulassa ja kun poni ei ole mitään villiä sorttia niin este-/yleissatulan parempia tukia ei tarvita. Tai no, muutenkin itselleni koulusatula on aina ollut se satula jossa istun tukevasti ja pysyn kyydissä, estesatulan kanssa tuntuu aina että killun hevosen selän päällä ja irtoan satulasta pienimmästäkin liikkeestä. Aion nyt koittaa Equipen vielä uudelleen ja jos se sopii, lähetän levennettäväksi (mikäli se on tarpeen).

Eilen sovitettiin aiemmin mainitsemani Henri de Rivel. 16,5" satula oli Bondille liian pitkä. Melkein sen jo arvasinkin kun otin satulan laatikosta, näytti heti pitkälle. Muuten tuo satula istui aika hyvin. Kent&Mastersin Pony Long Leg on hieman turhan ponimainen satula meille, ja eipä se kyllä sopinutkaan. Rungon malli on Bondin selkään liiankin suora, ja toppaukset eivät ottaneet keskeltä kiinni.

Sitten se vielä vähemmän kiva osuus; meillä lainassa ollut Barnsby on kipeyttänyt ponin selkää. En ole tajunnut että runko/selkärangantila on ahdas takaosasta ja  painaa ylhäältä siiven takaa selkään. Tilanne ei ole mikään kauhean paha onneksi, mutta poni aristi selkää vähän enkä halua tuota satulaa nyt laittaa. Löydös selittänee myös viime aikojen pienet ongelmat/haluttomuuden liikkua ratsastuksessa. Liikutan varmaan Bondia maastakäsin kunnes löydän sopivan satulan. Tuleepa vihdoin aloitettua ohjasajo jota olen jo 2 kuukautta suunnitellut...

Seuraavaksi saan luultavasti 16" Sydneyn kokeiluun (tosin pelkään jo valmiiksi että se on liian leveä), ja ehkä koitan myös kaverin 16,5" Teknaa. 

Ps. Blogi on nyt avoin vain kutsutuille lukijoille. Saa nähdä osasinko, eli lukeeko tätä enää koskaan kukaan :D

Lomaa ja satulanmetsästystä

Bondi on lomaillut kengityksen jälkeen oikeastaan kokonaan. Yhtenä päivänä käytiin vähän kävelemässä ja tekemässä hiukan treeniä maastakäsin. Harjaillut toki ponia olen, mutta en juuri muuta. Sunnuntaina oli tarkoitus palata hommiin ratsuttajan kanssa, mutta pakkasta olikin sen verran että kenttä jäätyi. Eilen taas myrskysi niin että tavarat lentelivät pitkin tonttia eikä kenttäkään ollut juuri ehtinyt sulaa. 

Olen keskittynyt nyt lähinnä satulan metsästykseen, ja siinähän sitä puuhaa onkin. Olen vertaillut, mittaillut, kysellyt, kuvaillut... Tästä tuloksena meille pitäisi olla tulossa sovitukseen yksi Henri de Rivelin estesatula (jonka myyjästä ei tosin ole nyt kuulunut mitään) ja satulakauppiaalta Kent&Masters Pony Long Leg. Harkitsin myös Globus Loken tilaamista sovitukseen mutta en ole kovin innostunut siitä koska laatu ei näytä kuvissa kummoiselta, enkä ole kuullut merkistä kovin hyvää. Katsotaan satulansovittajan suosittelemaa Globusta sitten jos HdR tai K&M ei sovi. Kent&Mastersissa saattaa toppaukset olla liian suorat takaa ja tuo HdR voi olla liian estepainotteinen. 

Bondin selkä on suorahko/hieman kaareva, ja nousee taakse. Prestigen mitan ja testisatulan avulla olen tullut siihen tulokseen että leveys on noin 34-35 (Prestigen leveyksissä) eli yleisesti ottaen MW tai hieman leveämpi. Kent & Masters on vaihtokaarellinen joten sitä pääsee sovittamaan parissa eri leveydessä.

Leon Equipe Olympian aion pitää edelleen kellarissa odottamassa, toivon että se menee Bondille myöhemmin. Tässä vaiheessa yleissatula olisi käytännöllisin valinta, kun toiveissa on että talvella päästäisiin maastoilemaan enemmän ja keväällä poni varmaan aloittaa hyppäämään. 

Asiaa on, aikaa ei

Harmillisesti ei ole oikein ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta koitan nyt riipaista kuulumiset kokoon ettei ihan unohdu. Sitten viime kerran on tapahtunut ratsastusrintamalla kaikenlaista mukavaa. Olimme taas tunnilla ja siellä sujui kivasti. Edellisenä päivänä Bondi oli taas jumittanut mutta saimme opelta apua ja jopa ravasimme oikein monta kierrosta! Teimme myös lopussa onnistuneen suunnanmuutoksen koko rata leikkaa ravissa. Voi kuulostaa vähäiseltä, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen poniin!

Opettajalta tuli seuraavanlaista palautetta: Bondin tulisi reagoida heti eikä viidestoista päivä. Eli voimistuvat avut, pyyntö katkeamatta ja voimistaen 2 sekunnin välein kunnes saadaan reaktio. Tällöin välittömästi irti ja hiljaa + kiitos. Raippamerkkiä opettaja kehotti opettelemaan lisää maastakäsin, ollaan sitä jo opeteltukin mutta reaktio tosiaan saisi olla nopeampi. Sain myös kehotuksen rentouttaa hartiat vaikka muuten kuulemma olin paljon rennompi kuin muutama viikko aiemmin. Päädyimme myös vaihtamaan selkäännousu- ja selästälaskeutumispaikkaa. Bondi jämähtää helposti kentän päätyyn, joten sinne ei kannata keskittää tehtäviä.

Bondin toinen omistaja kävi moikkaamassa

Ratsuttaja meni Bondin torstaina ja oli tyytyväinen. Hän koki että poni reagoi nyt paremmin. Laukka sujuu hienosti ja laukkaympyrät menevät kivassa tasapainossa. Treenin jälkeen Bondi oli kyllä hieman väsynyt, ihmekös tuo kun ei ole tottunut menemään ravia ja laukkaa montaa kierrosta putkeen.

Perjantaina kävin vihdoin viimein selästä käsin maastossa! Kyseessä oli siis parin kilometrin minimaasto jossa kaverini oli mukana jalkamiehenä (minun) turvana, mutta maasto kuitenkin. Kaikki meni tosi hyvin, Bondi oli reipas ja kiltti. Kuvatodisteet reissusta unohtuivat, mutta hyvä fiilis jäi!

Nyt Bondilla on kevyempi viikko menossa. Maanantaina laitettiin ekaa kertaa kengät ympäri. Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen siihen että rauhoitan ponin Domolla, koska veikkasin ettei Bondi tule jaksamaan neljän kavion naulausta. Luulenpa että tämä oli oikea päätös. Nyt Domo vaikutti hyvin ja naulaamiset sujuivat ilman reaktioita. Alussa kun aine ei ollut ehtinyt vaikuttaa kunnolla Bondi kokeili kerran saako jalan irti hyppimällä taaksepäin. Kengittäjä on kuitenkin iso mies eikä päästänyt irti. Siihen se kokeilu sitten loppuikin ja alkoi jo nukuttaa. 

Poni on vähän väsynyt (kuva Nina Mäki-Kihniä)

Ajatuksena on harjoitella kengitystä ennen seuraavaa kertaa koputtelemalla jne. jotta Domosta voitaisiin luopua. Voi silti olla että annan sitä vielä seuraavalla kerralla, katsotaan nyt. Etusten ensikengityksestä ehti kulua vain vajaa 6 viikkoa eikä olisi tarvinnut vielä kengittää, mutta halusin että laitetaan jo koska takasten vuolusta alkoi olla turhan pitkä aika. Kengitysväli saa varmaan olla 7 tai jopa 8 viikkoa eli seuraava kerta menee joulukuulle. Kenkiin laitettiinkin jo kannalle reiät niin saa pari hokkia kierrettyä jos talvi yllättää.

Melkein viikon kuulumiset

Keskiviikon tunti oli edellistä paljon onnistuneempi. Sain oman jännitykseni kuriin ja varmaan osittain tästä johtuen Bondi liikkui ihan eri tavalla. Oma moottori oli hyvin käynnissä. Kertaalleen ehkä hiukan liiankin hyvin :D Poni nimittäin yllätti sekä minut että valmentajan ottamalla jonkinlaisen laukkalähdön ja poukkien samalla sivuttain. Tai siis siltä se tuntui, vaikea sanoa selästä mitä todella tapahtui kun kaikki kävi niin nopeaan. Lieneekö Bondi pelästynyt jotain vai saanut vaan energiapuuskan... Jatkoimme tämän pienen välikohtauksen jälkeen tuntia normaalisti ja loppu sujui rauhallisissa merkeissä. 

Kumma kyllä tuo pieni insidentti ei tuonut minulle lisää jännitystä, vaan ennemmin vei sitä pois. Olen kuitenkin aika paljon miettinyt tuollaista "mitä jos poni sattuisikin lähtemään"-tilannetta ja mitä sitten tapahtuu. No, nyt näin että ei mitään ihmeempää. Normaalia voimakkaamman pidätteen jouduin ottamaan mutta näen että se oli tuossa tilanteessa ihan ok. Ehkä se hiukan kertoi ponille että koikkaloikkaa ei tulisi ratsastaja selässä mennä.

Perjantaina pääsin tallille vasta hiukan ennen pimeää. Kävimme Bondin kanssa metsässä kävelemässä maastakäsin. Haluaisin alkaa maastoilla koska kentällä pyöriminen ei pitemmän päälle ole nuoren kanssa se paras ajatus, mutta tarvitsisin mukaan jonkun koska tiedän että yksin jännitän liikaa. Apukäsiä, tai seurahevosia ei vaan ole kovin hyvin tarjolla.

Lauantaina Bondilla oli taas ratsutus. Poni toimi jälleen mallikelpoisesti ja nyt nähtiin laukkaakin! Helposti nousi laukat molempiin suuntiin ja Bondi pystyy ihan kivasti menemään kaarteetkin laukassa. Ratsuttajalta, ja myös opettajalta tullut palaute on se, että ponin pitää reagoida heti eikä viiveellä. Bondi alkaa helposti vähän laahustaa jos ratsastaja ei ole hereillä. Kuitenkin kun moottori on käynnissä niin poni on oikein reipas ja ryhdikäs. Eli pyyntö-välitön reaktio, tätä treenataan nyt. 

Poni näyttää tässä siltä että on kaikkensa antanut ;)

Sovitukseen tullut satula oli mallia kapeaakin kapeampi miniponisatula, joten ei ollut juuri sovitettavaa. Lainasatulaa ajattelin tänään koittaa ilman romaania, koska ratsuttajan kanssa mietittiin kaventaako se satulaa liikaa. Sellaisen huomion tein kun katselin Bondia ratsastettuna, että suu on nyt tosi rauhallinen. Aiemmin poni pelasi kuolaimella tosi paljon, mutta raspauksen ja kuolaimen vaihdon jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti. Meillä on nyt siis käytössä Vision-sylinterikuolain.

Jalkojen nosto ja kavioiden puhdistus sujuu tehoharjoittelun jäljiltä oikein hyvin. Silti vielä arvon viikon päästä koittavaa kengitystä; Domottaako vai ei? Laitoin kengittäjälle viestin asiasta ja toivon että hän ottaa kantaa niin mennään sitten sen mukaan. Itse en jotenkin oikein innostu rauhoittamisesta kengitykseen vaikka monen mielestä se on hyvä idea. 

Ratsutusta ja muita treenejä

Lauantaina sain kaverin mukaani tallille ja päätimme harjoitella Bondin kanssa jalkojennostoa. Viime aikoina kaviot eivät ole nousseet kovin hyvin, ja lähestyvää ympärikengitystäkin silmällä pitäen harjoittelu oli paikallaan. 

Ensin Bondi ei oikein tuntunut tajuavan koko juttua. Että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Ensin jalat eivät nousseet ja kun nousivat niin mukaan tuli myös etujalalla kuopimista yms. Harjoittelussa oli palkkana leipää ja porkkanaa jotka tuntuivat kiihdyttävän ponia hiukan liikaa. Vaihdoimme heinään  ja homma lähti sujumaan paremmin. Lopulta kaikki jalat nousivat pelkällä kosketuksella ja nosta-pyynnöllä ja laskeutuivat maahan rauhallisesti. Tähän oli hyvä päättää harjoittelu.

Seuraavana aamuna kavioita puhdistaessa Bondi jopa tarjosi itse seuraavaa jalkaa ylös eli oppi meni kaaliin. Ainoastaan vasen takajalka on sellainen joka ei oikein tahdo heti nousta.

Sunnuntaina olin tosiaan tallilla jo heti aamusta, koska olimme sopineet treffit ratsuttajan kanssa. Kyseessä ei siis ole "virallinen" ratsuttaja, vaan nuori kilparatsastaja joka on Suomessa ja ulkomailla ratsastanut paljon nuoria hevosia ja on tottunut satulaanlaittaja. 

Bondi toimi ratsuttajan kanssa tuttuun varmaan tyyliinsä. Mentiin tällä ekalla kerralla vain käyntiä ja ravia jotta poni ei päässyt väsymään. Kommentti ponista oli että se liikkuu oikein hyvin kun saa oman moottorinsa käyntiin, ja on kaikin puolin positiivinen tapaus. Oli kyllä kiva katsoa kentän laidalta! En ole aiemmin nähnytkään Bondia ratsastettuna, mitä nyt pari lyhyttä videopätkää kesän ratsutusjaksolta. 

Bondilla on ollut pari vapaata ratsastuksesta. Näköjään vuodet maneesitallilla ovat jättäneet jälkensä eikä ratsastus sateessa kuralätäköiden täyteisellä kentällä kiinnosta... Onneksi kolmeveellä saa noita vapaita ollakin. Ollaan tehty siis vain normaalit harjaukset ja niiden lomassa pieniä käsittelyharjoituksia. Tänään onkin sitten oma tunti, jota odotan kovasti! Jännityskin tuntuu hälventyneen kun näin miten kivasti ja kiltisti Bondi meni ratsuttajan kanssa.

Kuvat ©Nina Mäki-Kihniä, kopiointi kielletty!

Ohjattua liikuntaa

Maanantaille sovittu ratsutus siirtyi joten en saanutkaan ratsuttajaa Bondin selkään ennen omaa tuntiani, niin kuin olin suunnitellut. No, ei se mitään. Maanantaina sattui harvinaisesti niin että eräs toinen tallilainen oli paikalla samaan aikaan kuin minä. Sain ihan hyvän ratsastuksen tehtyä kun apulainen oli paikalla. Bondi oli tosi rauhallinen ja kaasu oli taas vähän hukassa. Taluttajan käyttäminen auttoi, ja hetken päästä pystyin ratsastamaan yksin. Ylitimme jopa käynnissä kavaletin pari kertaa!

Keskiviikkona meillä oli sitten uuden opettajan tunti. Minulle tuntematon valmentaja, mutta tykkäsin heti hänen tyylistään. Jännitin aika paljon, hiukan jopa hävetti jälkeenpäin... Jännitys ilmenee niin että istun huomaamattani vähän etukenossa ja alan puristaa jalalla ellei tästä huomauteta säännöllisin väliajoin. Kotiläksyksi sain kehotuksen tehdä mielikuvaharjoituksia jotta vähän rentoutuisin selässä. Ope myös neuvoi keskittymään vähemmän siihen mitä voisi tapahtua (olen hyvä kehittämään kauhuskenaarioita sinkoilevista poneista), ja enemmän siihen mitä kaikkea hienoa mun kolmevuotiaani osaa. Esimerkkinä opettaja heitti että voin esimerkiksi treenin lopussa ottaa jalustimet jalasta, heittää ohjan pitkäksi ja laskeutua selästä Bondin seistessä täysin hiljaa ja rauhassa.

Niin kuin olen kertonut, Bondi jumittaa jonkun verran. Varmasti ihan normaalia nuoren epävarmuutta, mutta nyt sain tähän apua. Olen opettanut ponille raippamerkkiä maastakäsin, joten keskiviikkona otin raipan myös selkään mukaan. Jos Bondi pysähtyi, käytin samaan aikaan aiemmin opetettua raippamerkkiä (kevyt hipsutus raipalla lavalle) ja pohjetta. Toimi! Tosin minun pitää ennakoida ja olla nopeampi, ettei Bondi edes ehtisi pysähtyä. Tämä oli välillä vaikeaa kun poni pysähtyi yhtäkkiä tyyliin töks, mutta uskon että päästään jumituksesta nopeasti eroon kun olen vaan itse tarkkana. 

Opettaja myös huomautti että lähden helposti puskemaan käynnin liikkeessä mukana jos tuntuu että poni hidastaa. Näin ei tietysti tule tehdä, vaan istua rennosti mutta jäntevänä, toki käynnin rytmissä liikkuen mutta ei yhtään liioitellen. Kädet minun pitää myös muistaa pitää oikealla paikalla eikä laskea niitä alas kaulalle. Pysähdyksissä saa tehdä liioitellun myötäyksen kädellä kiitokseksi. 

Tunnista jäi hyvä fiilis ja ensi viikolla jatketaan. Sitä ennen Bondilla on ratsutus ja varmaan itse ratsastan yhden kerran. Ensi viikolla saadaan myös yksi satulaehdokas testattavaksi. Tähän asti tallinpitäjä on ystävällisesti lainannut yhtä satulaansa, mutta tarkoitus on löytää Bondille oma. Harkinnassa on myös Leon Equipen levitys Bondille mutta ennen kuin siihen suht hintavaan operaatioon ryhdyn täytyy satulansovittajan sanoa mielipiteensä sopivuudesta.