Tytöt kiusaa?

Bondilla on kohta takana kolme viikkoa uudessa tallissa. Ponihan laitettiin heti ekana päivänä samaan tarhaan kahden nuoren tamman kanssa. Aluksi näytti että homma lähtee toimimaan, mutta nyt voi olla että muutoksia ehkä joudutaan tekemään. 

Nuoret on nuoria ja leikki kuuluu elämään, mutta saattaa olla että nuo kaksi tyttöä on hiukan liittoutunut Bondia vastaan. Eilen poni tuli minua laukalla vastaan portille kun huusin sen nimeä. Ainahan Bondi kiltisti tulee luo, mutta eka kertaa tuli juosten. Kova kiire oli ulos portista kun kauhukaksikko majakka ja perävaunu (joksi heitä kutsun) hiipi kintereille. Loimen kaulakappale oli taas kiskottu puoliksi irti, kaulassa oli verinen puremajälki ja puremia on selvästi tullut myös loimen läpi.

En ole mielestäni hysteerikko ja ymmärrän että hevoset, etenkin nuoret, leikkii ja touhuaa. Haluan myös ehdottomasti että Bondilla, joka tykkää tosi paljon muista hevosista, on tarhakaveri. Aion nyt kuitenkin viikonloppuna koittaa saada vähän paremman selon tilanteesta, eli lähinnä selvittää jahdataanko Bondia ja saako se laumassa syödäkseen. Tallinpitäjä onneksi ottaa tilanteen vakavasti ja on myös sitä mieltä ettei tämä lauma ehkä tule toimimaan. Hän on valmis koittamaan kakkosvaihtoehtoa, eli laittamaan Bondin oman ruunansa kanssa samaan tarhaan ja siirtämään sieltä yhden ponitamman pois. Tallinpitäjän mies kyllä kuvaili Bondia aika osuvasti; "No kun tää on semmonen tossukka, vaikka toinen tulee hampaat irvessä niin tää ei anna takaisin". Bondi on tosi kiltti, ja toinen noista tammoista taas ei ole. Pikkutamman kanssa meneekin ok, mutta isompi on aika ilkimys.

Onneksi nämä on järjestelykysymyksiä ja varmasti sopivat laumat löytyvät. Muuten olen kyllä ollut talliin tosi tyytyväinen. Kaikki käytännön asiat hoituu tallin puolesta sujuvasti ja sovitusti, kenttää huolletaan ja Bondi on mielestäni kotiutunut hyvin. Itselle on ihan luksusta tuo 10 minuutin tallimatka!

Omien kiireiden vuoksi Bondi oli pari päivää vapaalla. Eilen saatiin vihdoin kunnon talvikengät alle tilsakumeineen kaikkineen. Rauhotin ponin taas Domolla, ja kengitys sujui ihan hyvin. Takaset laitettiin ensin koska ne on vaikeammat, etusten kohdalla alkoi jo vähän heräilemään ja muutaman kerran koitti päästääkö kengittäjä irti jos koittaa loikkia taaksepäin tai laskeutua polvilleen. No, eihän se iso mies periksi antanut ja äkkiä Bondi uskoi ettei kannata jatkaa yrittämistä. 

Tää kengitys on tosi väsyttävää, tuumii Bondi

Yritän itse pikku hiljaa opettaa Bondia siihen että jalka pysyy kauemmin ylhäällä ja sitä naputellaan, mutta minulla on se hankaluus että pienenä ihmisenä en pysty pitämään jalkaa ylhäällä jos poni kovin nykii. Ja kun irtihän siitä ei nimenomaan saisi missään nimessä päästää. Vähän harmittaa että kengitykseen pitää rauhoittaa, mutta kengittäjä lohdutti että kyllä siitä vielä eroon päästään. Bondi on kumminkin tosi hyvä vuolla, kärsivällisyys ei vaan tahdo riittää koko kengityksen ajaksi ja naulaus ei ole ponin mieleen. No, ottaen huomioon että pelkkä jalkojen nostokin kavioiden puhdistusta varten oli haastavaa vielä syksyllä, edetään ihan hyvin. 

Selästä ja maasta

Olin ajatellut että vuodet maneesitallilla ovat tehneet tehtävänsä ja minua ei enää ulos saa kurjaan keliin hevosta liikuttamaan. Lohduttauduin syksyn saapuessa sillä että kolmevee voi aina pitää vapaan jos sää ei nappaa omistajaa. Vaan ponin selästähän minä itseni löysin viikonloppuna jopa molempina päivinä, vaikka tuuli viuhui korvissa ja sadetta tuli välillä naamaan vaakasuorassa. Eipä se niin kamalaa ollut, puoli tuntia menee nopsaan ja rainlegsit suojasivat pahimmalta kastumiselta. Maneesittomana voisin toki alkaa valittaa pohjista mutta nekin oli viikonloppuna vielä ihan ok. 

Molempien päivien ratsastukset sujuivat hyvin. Lauantaille kehitin itselleni taas jonkun täysin turhan jännityksen, mutta kun Bondi toimi yhtä hienosti kuin aina eikä reagoinut peltojen yli puhaltavaan tuuleen mitenkään, oli sunnuntaina selässä onneksi jo paljon rennompi kuski. Tuntuu niin tyhmältä jännittää yhtään mitään kun tuo poni on niin järkevä, mutta minkäs sitä itselleen voi. Olen kuitenkin ajatellut että niin kauan kun saan jännityksen hallittua ja siirrettyä sivuun, ja pystyn tekemään etukäteen suunnitellut harjoitukset niin homma on ok.

On aina vähän vaikea sanoa julkisesti ääneen että jännittää. Toivon etten saa asiaan liittyen "mitäs hankit nuoren jos jännittää, pilaat vaan ponin"-kommentteja vaikka joku näin saattaa ajatellakin. Itselleni jännittäminen on asia jonka olen joutunut hyväksymään ja jota toki työstän koko ajan. Pidän myös tarkkaan huolen siitä ettei oma jännittämiseni tule ponia pilaamaan. Ratsastuksellisesti Bondi hallitsee kaiken minkä sen tällä hetkellä täytyy, ja tarvittaessa joku muu saa ratsastaa (ja on ratsastanutkin) ponia välillä jos tarvetta on. Kasvatan nyt ihan rauhallisin mielin meidän välistä luottamusta. Niin kauan kun yhteisen kehityksen suunta, olkoon se sitten hidaskin, on eteenpäin en ole huolissani. 

Ratsastuksen lisäksi viime viikolla harjoiteltiin taas ihan perusasioita maastakäsin. Vaikka välillä turhauttaa kun kaviot juurtuvat maahan ja eläin ei vaan liiku, niin silti näissä tilanteissa oppii lukemaan Bondin luonnetta ja mielenliikkeitä. Sen olen oppinut että tätä ponia ei voi pakottaa. Kuri ja rajat pitää tottakai olla kiltilläkin ponilla, ja ehdottomasti onkin, mutta Bondi on kaikessa kiltteydessään myös tosi herkkä. Komentaminen, paineistaminen ja pakottaminen ei tämän kanssa auta, koska niillä ei saa mitään aikaiseksi. Sen sijaan ajan antaminen ja kärsivällisyys ovat saaneet ponin aina lopulta ratkaisemaan asiat positiiviseen suuntaan. On tosi palkitsevaa kun vaikea asia onkin opettelun jälkeen seuraavalla kerralla helpompi. 

Kuvassa lastauksessa menossa ponille tyypillinen mietintävaihe. Tässä ehkä näyttää että ei varmasti lastaudu hetkeen, mutta todellisuudessa kuvanottohetkestä ei mennyt kauaa kun poni käveli vapaaehtoisesti sisälle koppiin ja jäi sinne seisomaan rentona.
Kuva Nina Mäki-Kihniä

Ei mikään pikkuponi

Avasin taas blogin kun tuo sulkeminen kutsutuille lukijoille ei ollut oikein toimiva systeemi. Lukekoon tätä nyt kuka haluaa, suuria salaisuuksia tuskin löytyy... Se kiva puoli tuossa oli kun pyysin halukkaita lukijoita ilmiantamaan itsensä, että tutustuin taas lisää ihmisiin jotka näitä juttuja lukevat. Kivaa kun luette!

Sitten asiaan, eli mittauspuuhiin; olen katsellut koko syksyn Bondia sillä silmällä että kyllä ihan ponirajoilla kiikutaan. Entinen tarhakaveri mitattiin näyttelyssä 145 cm korkeaksi ja tarhassa vierekkäin seisovista poneista näki että Bondi on isompi.

Uudella tallilla on kunnollinen vatupassilla varustettu hevosen säkäkorkeuden mittaamiseen tarkoitettu mitta. Heti kun tästä kuulin niin pyysin tietysti mitan lainaan ja suoritin lauantaina virallisen kotimittauksen. Rumpujen pärinää, jännitys tiivistyy... Yli on! 149 cm kengät jalassa! 

Mittauksen jälkeen harjoiteltiin vähän juoksutusta luottoapurimme kanssa

Mittaus nyt ei tietysti ole välttämättä ihan viimeisen päälle korrekti kun sen itse suoritin, mutta sen verran kauan kahden apulaisen kanssa aseteltiin että lopputuloksen pitäisi olla melko luotettava. Oikea mittaaja ehkä saisi tällä hetkellä Bondin vielä ponimittaan eli tasan 148 cm korkeaksi. Varmaa silti on ettei tätä tulla aikuisena koskaan poniksi mittaamaan. Lopullinen mittaus kuitenkin tehdään vasta 7-vuotiaana eli siihen on kolmivuotiaalla vielä matkaa. 

Toivon silti ettei Bondi kasvaisi enää paljon. Itselleni tyypilliseen tapaan olen jo ehtinyt vähän melkeinpä panikoida tätä. Minua ei haittaa että menee yli ponimitan, mutta apua, mitä jos Bondista kasvaa vaikka 155-senttinen JÄTTI! Liian iso! Toivottavasti isoin kasvu on jo takana...

Takaisin satulaan

Piti mennä jo tiistaina selkään mutta en enää jaksanutkaan kun oltiin tallilla vasta aika myöhään. Hoidin siis vain normaalit iltatoimet ja mies laittoi Bondille vesikipan karsinaan. Karsinoissa on automaatit, mutta en usko että Bondi osaa sellaisesta juoda joten juotetaan varmuudeksi kantovedellä.

Keskiviikkona sitten olin ajoissa tallilla. Bondi oli tarhan perällä, hengaili ilahduttavan lähellä toisia poneja, mutta käveli heti portille kun näki minut. Laitoin ponin nopeasti kuntoon tallissa ja suuntasin kentälle.

Tuuli viuhui aika napakasti, peltojen keskellä kun ollaan, mutta onneksi kentällä on vähän suojaa. Toinen lyhyt sivu nimittäin rajautuu kokonaan piharakennukseen, ja toisen pitkän sivun päädyssä on myös iso suuli. Kenttä on rauhallisemmassa paikassa kuin vanhalla tallilla oli. Tämä on pihan perällä kun aiemmin oli ihan tiessä kiinni. Bondille asialla ei ole merkitystä mutta itselleni tuntuu helpommalta kun täysperävaunurekat ja traktorit ei viuhu ohi ihan aidan vieressä.

Bondi meni taas hienosti! Poni ei enää jumita nyt kun satula on vaihdettu, vaan on reipas ja eteenpäinpyrkiväinen mutta silti tosi kiltti. Ratsastin jonkin aikaa käynnissä mutta siihen päivän treenit sai jäädä. Tunsin selkään että tilsaa kertyi jonkun verran. Pian Bondilla onkin kengitys, ja laitetaan kunnon hokit ja tilsakumit. 

Lopuksi käveltiin vähän pihapiirissä. Bondia jännitti portinpielessä oleva iso puinen karhupatsas, sen kohdalla poni jopa otti väistöaskeleen ja puhisi hetken. Eli sentään jotain superlunki Bondikin joskus pelkää!

Hyvä uusi alku

Perjantain ja lauantain välinen yö meni lastausunia nähden. Lauantaina tavattiin tallilla aamupäivällä kahden ystäväni kanssa. Toinen oli lupautunut kuskaamaan Bondin uuteen talliin ja toinen oli lastausapuna ja ajoi minun autoni uudelle tallille. Ihania ystäviä mulla!

Lastaus meni aika lailla niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Ei Bondi suorilta koppiin mennyt mutta en sitä ollut uskonutkaan. Bondimaiseen tyyliin poni tuumaili, otti askeleen kerrallaan, välillä peruutti pois, sitten taas tuli askeleen pari... Olisiko siinä nyt ehkä vartti mennyt mutta kun kärsivällisesti jaksoimme odottaa niin poni käveli perille asti ja seisoi rauhassa paikallaan kun puomi kiinnitettiin ja silta nostettiin. Bondi ei missään vaiheessa ollut jännittynyt vaikka peruuttelikin useaan otteeseen. Poni vaan on tuollainen että sen pitää saada miettiä rauhassa. Uskon että rutiinilla tästä tulee helppo lastattava. Matkustajanahan Bondi on tosi loistava, seisoo hipihiljaa yksinäänkin ja keskittyy syömiseen. 

Purussa Bondi oli kesällä vähän turhan vauhdikas mutta nyt sekin sujui rauhallisesti. Tallinpitäjä oli meitä vastassa ja päätimme laittaa Bondin heti tutustumaan kavereihin. Tutustumista ei tehty tarhaa jakamalla koska poneilla on iso tarha jossa on hyvin tilaa väistää. Hiukan siellä tarhassa aluksi vinguttiin ja juostiin (tai lähinnä Bondi juoksi), mutta aika pian tilanne rauhoittui. Harmi vaan että nyt muutaman päivän jälkeen näyttää siltä että Bondi on edelleen yksinään ja kaksi muuta ponia keskenään. Bondi myös väistää aika rivakasti muita vaikka sinänsä tunnelma on aika rauhallinen (mitä minä tai muut ovat nähneet).

Pienenpieni poni suurensuuren puun alla 

Toinen tarhakavereista on tullut tallille pari kuukautta sitten hiukan epämääräisistä oloista hyvin arkana ja lähes täysin käsittelemättömänä. Nyt se on saanut toisesta tammasta itselleen johtajan ja suojelijan, ja kukkoilee Bondille. Aina tietty vähän hankalaa nämä kun kahden joukkoon laitetaan kolmas. No, ollaan sovittu että katsotaan tämä viikko ja jos ei kaveruutta tunnu syntyvän niin vaihdetaan. Eli Bondi menee suokkiruunan kaveriksi ja suokkiruunan tammakaveri saa mennä kolmanneksi ponilaumaan.

En ole vielä ratsastanut uudessa paikassa mutta kentällä käytiin kävelemässä. Bondi on käyttäytynyt rauhallisesti ja fiksusti. Yksin tallissa ollessaan se hiukan hirnuu, kun ei ole tottunut olemaan yksin, mutta siksi olen pitänytkin ponia sisällä pari kertaa hetken yksin että tottuu. Sunnuntai-iltana Bondi oli nukkumassa karsinassa kun tulin illalla uusiksi käymään (kyllä, kävin tallilla kaksi kertaa...). Taisi olla vähän väsynyt muutoksista, mutta kiva nähdä että uskaltautui makuulle asti. 

Olen kyllä tosi ylpeä ja iloinen miten hyvin lastaus, kuljetus ja uuteen paikkaan sopeutuminen ovat menneet! Talli vaikuttaa tosi kivalta ja toivon että tulemme molemmat viihtymään.

Ristiaskelia

Bondi on tehnyt töitä viime ajat vain käynnissä, kun ollaan pyritty löytämään uudelleen kaasua jumittelujen sijaan. Luulen että satulalla kyllä oli jumittamisessa aika iso rooli, koska nyt uuden satulan myötä ollaan nopeasti päästy takaisin tilanteeseen jossa poni lähtee kevyellä pohkeella välittömästi eteen. Pysähtyminen on ollut sen sijaan hiukan hitaampaa. Kaveri oli Bondin selässä sunnuntaina ja sanoi että jarrut ei toimi. Naureskelin vaan tälle mutta huomasin itsekin eilen että pysähtyminen on nyt vuorostaan hiukan haastavaa. No, harjoitellaan. 

Eilen meillä oli tunti monen viikon tauon jälkeen. Pakkanen kovetti kentän, joten jatkoimme edelleen käyntityöskentelyllä. Bondi oli alussa vähän pörhäkkä (varmaan pakkasen takia), joten valkku ehdotti että alamme harjoittelemaan väistämistä. Tällöin poni saa miettimistä ja asian johon keskittyä, eikä tarvitse turhaan hukata energiaa ympäröivään maailmaan.

Aluksi Bondi oli tietysti aika hukassa mitä siltä halutaan. Väistätysharjoitukset on aloitettu maastakäsin mutta ne ovat niin alkutaipaleella ettei niistä selästä taida olla vielä juuri apua. Aluksi hyväksyttiinkin mikä tahansa pienikin väistävä askel ja kehuttiin kovasti. Melko pian Bondi tajusi mitä haluttiin, ja pari kertaa tuli muutama ihan oikea väistöaskel jotka tunsin kunnolla selästä. Poni sai tietysti näistä isot kiitokset ja taputukset. Hyvä saada vähän ideoita millaisia harjoituksia voi itsekseen tehdä, kun ei nämä päivät ainakaan vähenemässä ole jolloin maa on kova ja jäinen.

Oltiin muuten ekaa kertaa kentällä pimeässä niin että valot oli päällä, ja Bondi kummasteli varjoja. Hassu poni! Tänään Bondi viettää 3,5-vuotispäiväänsä vapaapäivän ja madotuksen merkeissä.

"Ihminen, miksi puhallat turpaani?"

Muuttopäivä lähestyy

Kun hieroin kauppoja Bondista, kysyin tallipaikkaa mieheni serkun kotitallista joka on lähes kotimme naapurissa. Vapaan karsinan ehti kuitenkin saamaan toinen hevonen, mutta varmaan hyvä niin. Tallilla ei ole kenttää joka kuitenkin on minulle tarpeellinen. Tokikaan kenttää ei periaatteessa kolmevuotiaan kanssa tarvitse jos on niin reipas ja rohkea että ratsastaa vain maastossa, mutta kuten tiedetään, minä en ole.

Päädyin siis helppoon ratkaisuun, eli siihen että Bondi jäi toistaiseksi myyjän talliin asumaan. Sain aikaa etsiä rauhassa sopivaa tallipaikkaa lähempää kotia, koska arvelin että tallimatka alkaa jossain vaiheessa tökkiä. Ja niinhän siinä kävi. Etenkin nyt pimeään aikaan on tylsää (ja kallista) ajaa 70 km varsinkin kun välillä tykkäisin vain käydä harjaamassa ja seurustelemassa ponin kanssa. No, tilanne kuitenkin ratkesi yllättäen, kun kuulin että meidän kotia lähellä oleva talli on saanut uudet omistajat. Sopivasti yksi karsina oli juuri vapautumassa maneesitallille muuton vuoksi. Kävimme tutustumassa talliin ja päätin että Bondi muuttaa sinne tämän kuun lopussa.

Uudessa tallissa on kahdeksan paikkaa, ja löytyy niin ratsua, ravuria kuin ponejakin. Perus-maalaistalli kyseessä, mutta tärkeimmät asiat ovat kohdillaan: tarhat ovat isoja, karsina on tilava, tallissa on hyvä ilmanvaihto ja näkemäni ja kuulemani perusteella hevoset hoidetaan hyvin. Tallilla on 20*50 m kenttä, ja koska paikan omistaja ratsastaa itse ahkerasti kenttää myös huolletaan. Lähin maneesi löytyy neljän kilometrin päästä jos tarvetta tulee. Meidän kengittäjä muuten asuu naapurissa joten sekin on tietysti plussaa.

Maastojakin löytyy, tarkemmin en ole niihin vielä tutustunut. Alkuun pitää mennä hiukan matkaa soratietä jotta pääsee metsään. Pohjat ovat luultavasti aika kivisiä mutta eiköhän sieltä sellaisiakin pätkiä löydy joissa voi mennä muutakin kuin käyntiä (jahka ponitäti uskaltaa muuta kuin käyntiä mennä). Maastokaverikin on jo tiedossa.

Olen aika innoissani siitä että pian Bondi asuu 7 kilometrin päässä ja voin käydä palluttelemassa ponia vaikka kaksi kertaa päivässä jos siltä tuntuu! Olen myös tyytyväinen että saan ponin talveksi tavalliseen karsinatalliin. Stressikäyrä on ehtinyt jo käydä aika korkealla kun vesi meni siirtotallissa heti jäähän kun ulkona oli muutama aste pakkasta.

Muutto on nyt lauantaina. Kaverini tulee hakemaan meidät. On hyvä että saan jonkun kokeneen hevosihmisen mukaan, koska vaikka Bondi matkustaa hyvin ja on kulkenut pitkiäkin matkoja, ei sitä ole lastattu kovin montaa kertaa enkä ole varma kuinka lastaus tulee sujumaan. Toivottavasti hyvin!

Satula (ainakin vähän aikaa)

Toinen satulansovituskierros tuotti tulosta, ja Bondilla on nyt sopiva satula. Leon vanha Equipe ei sopinut, se puristi samasta kohtaa mistä laina-Barnsby, ja sovittaja oli sitä mieltä ettei tule tuohon selkään sopimaan myöhemminkään. Myynnissä siis hienokuntoinen 16" Equipe Olympia Monoflap-koulusatula jos jotakuta kiinnostaa!

Sydney ei myöskään sopinut rungoltaan, tosin se oli myös ihan valtavan leveä. Ja itse asiassa sovitukseen hakemani 16" yleissatula olikin 17" koulusatula, pieniä väärinkäsityksiä... Onneksi tuon sovittaminen ei maksanut mitään kun omalta kylältä hain ja palautin. Vanhan tallikaverin 16,5" Tekna Letek-estesatula sen sijaan olikin aika passeli. Hieman leveä se on, mutta satula on vaihtokaarellinen joten vaihdan siihen MW-kaaren nyt sisällä olevan W-kaaren tilalle. Ihmeen hyvä satula istua minulle itsellenikin, tai sitten alan vaan tottumaan noihin este- ja yleissatuloihin...

Bondilla oli viime viikolla hieronta, varmaankin ekaa kertaa elämässään. Poni suhtautui hierontaan omalla tyynellä tavallaan, eli ei reagoinut sen kummemmin vaikka selän lihakset hiukan jumissa olikin. Poni sai kehuja että on ihan kivasti kehittynyt lihaksistoltaan ja luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Niinhän se onkin!

Eilen tehtiin töitä maastakäsin ja tänään on taas ratsastuspäivä. Vielä käytetään satulassa lainavyötä koska minulla ei ole yhtään pitkää vyötä omissa varastoissa, mutta nyt pitäisi äkkiä päättää minkä satulavyön hankin. Olemme nimittäin muuttamassa pois lainavarusteiden luota! Löysin Bondille uuden tallipaikan, kerron siitä myöhemmin lisää. 

Paparazzi iski lauantaina, ärtynyt ilmeeni on tahaton :D

Blogi sulkeutuu, viimeinen muistutus!

Kirjoitan jatkossa blogia kutsutuille lukijoille. Jos haluat jatkaa lukemista, laitathan viestiä njharkonen(at)gmail.com niin lähetän kutsun!

Satulanmetsästys jatkuu...

Ai että, taas ollaan lempiasioiden äärellä... Not. Satulan etsiminen on kyllä niin ärsyttävää puuhaa. Postimaksuihin on mennyt jo niin paljon rahaa että keskityn nyt löytämään lähitienoilta sovitettavia satuloita.

Tulin myös eilen hieman uusiin aatoksiin oman Equipeni suhteen vatvottuani satula-asioita vakkariponijuttukuuntelijani kanssa (terkkuja Liisa!). Miksei kolmevuotiaalla voisi käyttää koulusatulaa? Aina puhutaan yleis- ja estesatuloista. Kertokaa joku jos koulusatulan välttämiseen on oikeasti syy? Itse ratsastaisin mieluusti koulusatulassa ja kun poni ei ole mitään villiä sorttia niin este-/yleissatulan parempia tukia ei tarvita. Tai no, muutenkin itselleni koulusatula on aina ollut se satula jossa istun tukevasti ja pysyn kyydissä, estesatulan kanssa tuntuu aina että killun hevosen selän päällä ja irtoan satulasta pienimmästäkin liikkeestä. Aion nyt koittaa Equipen vielä uudelleen ja jos se sopii, lähetän levennettäväksi (mikäli se on tarpeen).

Eilen sovitettiin aiemmin mainitsemani Henri de Rivel. 16,5" satula oli Bondille liian pitkä. Melkein sen jo arvasinkin kun otin satulan laatikosta, näytti heti pitkälle. Muuten tuo satula istui aika hyvin. Kent&Mastersin Pony Long Leg on hieman turhan ponimainen satula meille, ja eipä se kyllä sopinutkaan. Rungon malli on Bondin selkään liiankin suora, ja toppaukset eivät ottaneet keskeltä kiinni.

Sitten se vielä vähemmän kiva osuus; meillä lainassa ollut Barnsby on kipeyttänyt ponin selkää. En ole tajunnut että runko/selkärangantila on ahdas takaosasta ja  painaa ylhäältä siiven takaa selkään. Tilanne ei ole mikään kauhean paha onneksi, mutta poni aristi selkää vähän enkä halua tuota satulaa nyt laittaa. Löydös selittänee myös viime aikojen pienet ongelmat/haluttomuuden liikkua ratsastuksessa. Liikutan varmaan Bondia maastakäsin kunnes löydän sopivan satulan. Tuleepa vihdoin aloitettua ohjasajo jota olen jo 2 kuukautta suunnitellut...

Seuraavaksi saan luultavasti 16" Sydneyn kokeiluun (tosin pelkään jo valmiiksi että se on liian leveä), ja ehkä koitan myös kaverin 16,5" Teknaa. 

Ps. Blogi on nyt avoin vain kutsutuille lukijoille. Saa nähdä osasinko, eli lukeeko tätä enää koskaan kukaan :D