Hiljaista on

Tuntuu että tämä blogi kuihtuu kohta kokonaan. Täytyy siis ilmoitella edes vähän elonmerkkejä. Ikävä kyllä hevosrintamalla ei ole paljon kerrottavaa. Hevosia kaipaan, mutta en ole vielä saanut omassa päässäni selvyyttä siihen miten hevosharrastusta ja ratsastusta jatkaisin. Täytynee vaan vielä odottaa ahaa-elämystä. On niin vaikeaa löytää sopivaa tapaa harrastaa kun on tottunut antamaan tälle lajille kaikkensa, ja ajatusmaailma on mustavalkoinen kaikki tai ei mitään-tyyliin. Jonkinlainen hevosmasennus tässä nyt vaivaa, kun en tiedä yhtään mitä haluaisin ja mikä olisi paras ratkaisu.

Tallilla en ole käynyt 1,5 viikkoon, johtuen lähinnä työkiireistä ja lomareissusta. Tällä viikolla olisi vihdoin tarkoitus käydä testaamassa aiemmin mainitsemani suokkitamma, joko huomenna tai viikonloppuna, ja torstaina menen vanhalle tallille moikkaamaan kavereita. Maanantaina pääsen ratsastamaan kaverini Ninan hevosta. G on kunnioitettavan 26 vuoden iän saavuttanut ikinuori tamma, jolta ei virtaa puutu. Saa nähdä miten poniratsastajan käy tämän hevosen kyydissä :)

Suokkiviikko (tai sen yritelmä)

Tällä viikolla minun piti päästä kahden uuden hevosen selkään. Ulkomaille muuttanut hevostuttu vinkkasi että hänen entinen ratsastettavansa kaipaa lisäliikuntaa, ja sovimme omistajan kanssa että menen kokeilemaan hevosta. Tämä suokkitamma on 14-vuotias syötävän suloinen liinakko, joka asustaa omistajan kotona muutaman muun hevosen kanssa. Tallilla ei ole kenttää eikä hevonen sen kummempia koulukiemuroita osaakaan, mutta oli tarkoitus kokeilla tulisiko meistä maastokavereita. Kokeilu kuitenkin siirtyi tulevaisuuteen koska tamma yskii.

Toinen ratsuni oli kouluvalmentajani 15-vuotias suomenhevosruuna, joka on pitkälle koulutettu, kunniakkaan kisauran tehnyt koulukonkari. Tämän hevosen selkään pääsinkin sitten eilen, ja samalla valmentajan pitämällä tunnille.

Ruuna oli tosi kiva uusi tuttavuus! Reilu 150 cm korkeutta, juuri sopiva poniratsastajalle. Lyhyehkön kaulansa, pyöreän runkonsa ja taipuisuutensa vuoksi hevonen tuntui heti kivalta ja tutulta ratsastaa. Kolmen vuoden valmennussuhteen pohjilta osasin jo odottaakin että valmentajan hevonen on hyvin ratsastettu, ja sitä se oli. Erittäin hyvää treeniä minulle ratsastaa hevosella jota on ratsastettu istunnalla, kun itse helposti ratsastan liikaa kädellä.

Alkuverkka meni tosi hyvin, hevonen oli kevyt kädelle, laukat nousi hyvin jne. Tunnilla teimme ensin takaosakäännösmäisiä kulmia, sitten pohkeenväistöä (käynnissä). Harjoitusravissa keskityin vaan istumaan. Siinä vaiheessa hevonen oli jo hyvin lämmennyt ja posotti sellaista ravia että jouduin todella töihin, enkä voi todellakaan kehua istuntaani ravissa... 

Lopputunti menikin sitten laukan parissa. Teki jossain vaiheessa mieli todeta että ratsastus ei vaan ole mun lajini, kun en vaan osaa... En tajua miten voin kaikkien näiden vuosien jälkeen tahia edelleen laukannostojen "vaikeuden" kanssa! Verkassa laukat nousi ongelmitta, mutta kun valmentaja pyytää nostamaan laukan niin alan säätämään ja punkeamaan. No, nousi ne lopulta mutta aikaa kyllä kului.

Loppukäynnit käpyteltiin lähimetsässä, jossa 25 vuotta sitten kirmasin pienenpienenä ponityttönä :) Tämä hevonen siis asuu tallilla jossa aikoja sitten aloitin ratsastuksen. Voi niitä muistoja! Tallin ulkoseinässä oli tuttujen hevosten nimiä kaiverrettuna, ja sisälle talliin mennessä muistin vielä mikä hevonen missäkin karsinassa asusti.

Myytävää

Lisäsin blogin yläreunaan uuden sivun "Myytävää". Käyn pikkuhiljaa läpi hevostavaroitani ja laitan ylimääräiset myyntiin, joten sivulle on tulossa lisääkin tavaraa. Kiinnostuneet ostajat voivat kysellä kamoista Myytävää-sivun kommenttiboksissa.

UUSIA TAVAROITA LISÄTTY 18.8.

Viikon hevostelut

Maanantaina kävin itsenäisesti ratsastamassa E:n, jota jo sunnuntaina omistajan läsnäollessa kokeilin. Menin maneesissa reilun tunnin ja loppukäynnit käveltiin ulkona. Yhteistyö sujui jo paremmin, vaikka minulla oli edelleen hiukan vaikeuksia saada E myötäämään. 

Omistaja kehotti laittamaan kannukset jalkaan, mutta päätin yrittää ilman koska en ole suuri kannusten ystävä. E olikin mukavan reippaalla tuulella ja laukatkin nousivat (niiden kanssa oli sunnuntaina kovasti ongelmia).

Totesin jälleen kerran että kyllä hevosella on vaan niin erilainen ratsastaa kuin ponilla. Toki se on tottumuskysymyskin, mutta kun on tottunut kompakteihin poneihin niin tuntuu että hevosilla on valtavan pitkä kaula, ja liikkeet ovat isot ja jotenkin kulmikkaat. Ponien kanssa tuntuu että kaikki tapahtuu nopeasti, ja hevosten kanssa viiveellä. Syy tähän tunteeseen taitaa kyllä jälleen kerran olla satulan päällä, eiköhän ne hevosetkin toimi ja reagoi sen mukaan miten ratsastaja toimii.

Eilen olin aamusta iltaan koulukisoissa. Aamu alkoi lähitallilta jossa letitin kaverini ruunan. Hevosten lastaus ja tunnin ajo kisapaikalle, missä toisen hevosen letitys. Autoin kavereita hevosten kanssa ja toimin valokuvaajana. Nuo kaksi heppaa lähtivät päivällä kotiin, mutta jäin katsomaan kisoja ja odottamaan kolmatta hoidettavaa. Hevonen starttasi kisojen viimeisenä, joten kotona olin vasta yhdeksältä. Kiva päivä oli huoltojoukkojen puolella!

Comeback

Palasin tänään kolmen viikon tauon jälkeen hevosen selkään. Ilokseni voin todeta, että fiilikset ovat pikkuhiljaa kohentuneet, ja ratsastus, no se ei ollut enempää eikä vähempää kuin ihanaa! 

Lihakset tulevat vielä särkemään, koska en todellakaan aloittanut kaikkein kevyimmällä tavalla. Kaksi hevosta ja reilu puolitoista tuntia. Ensin ratsastin ihanalla S:lla, jonka olen täällä blogissa aiemminkin maininnut. S:lla ratsastin viimeksi kesäkuussa viikon ajan kun omistajat olivat lomalla. S on ollut laidun- ja sairaslomalla, mutta tuntui tänään oikein kivalta ja oli tosi innokas. Muistattehan sen kuinka lapsena viiletettiin ponien selässä pitkin maita ja mantuja? S kiiti reipasta laukkaa ympäri maneesia ja minä nauroin onnesta. Oli niin hyvä fiilis. Katselemassa olleille tallikavereille totesin etten muistanut kuinka mahtava olo ratsastuksesta voikaan tulla!

Toinen ratsu E palautti minut maan pinnalle :) E:lla en ole ennen ratsastanut mutta se on omistajineen ollut usein maastoseurana Fannyn kanssa. E:n omistaja oli lämmitellyt tamman jo hyvin, mutta minulle esiteltiin silti pullottavaa alakaulaa ja jäykistelevää menoa. No, en ole niitä taitavia tyyppejä jotka saavat vieraan hevosen heti toimimaan, joten en jaksanut asiasta niin harmistua. Kokonaisuudessaan E oli kivan tuntuinen, sporttinen ja mukavaliikkeinen. Odotan jo innolla huomista jolloin ratsastan E:n kokonaan itse omistajan lomaillessa.

Aurinko siis paistaa risukasaan, ehkä vähän pilvien välistä mutta kuitenkin. Hevostyttö on aina hevostyttö, vaikka sitten määrittelemättömän ajan olisikin ilman omaa ponia.

Lomailua

Paljon olisi sanottavaa, mutta koska tästä blogista ei ole tarkoitus tehdä mitään henkilökohtaista terapiakanavaa ;) yritän vähän tiivistää kuluneita kahta viikkoa jotka olen nyt viettänyt ilman omaa hevosta. Tai lähestulkoon ilman hevosia ylipäänsä.

Käynnissä oleva kesäloma on tehnyt tästä ajasta hieman erilaisen kuin mitä se olisi jos eläisin normaalia työarkea. Olen nauttinut siitä ettei tarvitse miettiä milloin liikutan hevosen, vaan olen ollut vapaa lähtemään kesämenoihin milloin vaan sen kummemmin miettimättä. Toisaalta samalla ajattelen rajoittiko se hevonen oikeasti näiden asioiden tekemistä niin kovin paljon. Tuskinpa. Ja töihin paluun jälkeen tämä "vapaus" alkaa luultavasti kyllästyttää.

Nyt tuntuu etten ihan hetkeen harkitse uuden hevosen ostoa. Fannylla menee uudessa kodissa uuden omistajan kanssa todella hyvin, ja poni on toiminut täysin ongelmitta. Se on tosi hieno juttu! On ihanaa kun ei tarvitse murehtia ponin puolesta. Mutta samalla tajuan tuskallisen hyvin että se olin minä joka en pärjännyt enkä osannut. Itsetunto ratsastajana on tällä hetkellä nollissa, ja tallikavereille totesinkin etten edes kehtaa nousta minkään hevosen selkään koska tunnen itseni niin surkeaksi ratsastajaksi. Tämä tunne toivottavasti menee ajan kanssa ohi.

Pari ratsastettavaa hevosta on tarjolla, mutta en saa itseäni kiinnostumaan asiasta. Kauhea sanoa näin, mutta se on totuus. Ajattelin antaa itselleni aikaa kesäloman yli, jospa sitten olisi vähän parempi fiilis. Hevosrakkauteni ei onneksi ole kadonnut mihinkään, ei todellakaan! Mutta en vaan halua ratsastaa.

Hain tallilta kaikki tavarat kotiin ja olen lajitellut niitä kolmeen kasaan (tai oikeastaan vuoreen, sitä tavaran määrää!), säilytettäviin, myytäviin ja roskiin. Kamojen läpikäynti toi taas mieleen kaikki muistot Goldysta. Ikävä ja suru on vaan edelleen aika suuri vaikka kuolemasta on jo 10 kuukautta.

No, aika vuodatushan tästä näköjään tuli ;) Lupaan kirjoittaa seuraavaksi vasta sitten kun olen kammennut itseni takaisin hevosen selkään. Jos vaan mahdun ratsastushousuihini. Hevoseton elämä tuntuu lihottavan ihan silmissä, joten ne viisaat jotka sanovat ettei ratsastus ole urheilua ovat todistettavasti väärässä!

Fannyn uudet seikkailut

Fannyn uusi omistaja Jonna aloitti oman blogin, jossa voitte seurata ponin kuulumisia ja matkaa kisaponiksi. Blogin kirjoittaminen on luonnollisesti vasta alussa mutta siellä on jo kerrottu Fannyn kotiutumisesta ja ensimmäisestä valmennuksesta. Blogi löytyy osoitteesta:

http://jonnatreenailee.blogspot.fi/

Aikaa ja ajatuksia

Heh, kauanpa maltoin pysyä täältä pois...

Yritän unohtaa kaikki hevosiin liittyvät ajatukset hetkeksi, koska jo hetken on tuntunut siltä että kaipaan hevosmaailmasta pientä breikkiä. Vaan eipä ne ajatukset tuolta pään sisältä suostu mihinkään lähtemään... Hevosetonta aikaa on kulunut vasta pari päivää, mutta jo nyt meillä on kotona ihmeen siistiä, olen ehtinyt urheilemaan mielin määrin, ja iltaisin olen ehtinyt istuskella sohvalla mitään tekemättä. Ihan mukavaa mutta myös hiukan hämmentävää tämä vapaa-ajan määrä.

Tänään ajattelin käydä tallilla moikkaamassa kavereita ja alkaa siivoamaan Fannyn kaappia. Lähes kaikki varusteet jäivät minulle, ponin mukana meni vain toinen satula, panssari, yhdet suojat ja pari loimea. Pesen loput tavarat ja tuon ne kotiin varastoon. En taida myydä varusteita vielä tässä vaiheessa kun kaikki on niin auki. Trailerinkin voisi tuoda tallin pihasta kotiin pestäväksi, ja käyttää katsastuksessa.

Täytyy sanoa että en tiedä kyllä yhtään mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan. Kaipa ne ajatukset tästä ajan kanssa selkiävät. Onneksi ympäristö on suhtautunut ponin myymiseen tosi kivasti. Olen saanut ihania blogikommentteja ja tallikaverit ovat tukeneet päätöksessä.

Moni on sanonut päätöstä rohkeaksi, enkä ole edes rivien välistä ollut lukevinani mitään "luuseri kun et pärjännyt hevosesi kanssa ja luovutit"-mielipiteitä (vaikka joku kyllä taatusti on sitä mieltä! ;). Jonna kommentoi viime postaukseen mielestäni hyvin sanomalla että on hienoa, kun kehtasin tehdä tällaisen ratkaisun. Tiedän itsekin hevosenomistajia jotka ovat hakanneet päätään seinään vuosikausia. On olemassa jonkinlainen kirjoittamaton laki, jonka mukaan hevosenomistaja ei saa sanoa ettei suju, että haluaisi ehkä luovuttaa. Meininki on vähän sellainen että kun hevonen on kerran hankittu niin siinä sitten kärsitään kaikki mitä tuleman pitää, piste.

Kaikkihan me sen tiedämme että hevosen kanssa on normaalistikin välillä vaikeaa, kun ratsastus ei vaan suju tai tulee loukkaantumisia tms. Pitääkö sitä vaikeutta vielä väkisin hakea lisää? Tietenkään hanskoja ei lyödä tiskiin heti ensimmäisten hankaluuksien kohdalla, mutta on myös hyvä pitää mielessä ettei kaikista hevosista ja ratsastajista vaan koskaan tule toimivaan yhteistyöhön kykynevää ratsukkoa.

Joskus on kaikille parasta tehdä isoja ratkaisuja, niinkuin itse tein. Olisinhan minäkin voinut jatkaa yrittämistä. En vaan nähnyt sitä järkeväksi koska takana oli kuitenkin jo lähes 9 kuukautta ja tunsin että yhteistyö vaan huononee koko ajan. Parempi antaa kapasiteetikas poni uudelle ratsastajalle jonka kanssa yhteistyö pelasi selvästi jo koeratsastuksessa.

Päätös

Niin siinä sitten kävi että kuukausien pohdiskelun ja perusteellisen harkinnan jälkeen Fanny lähti tänään uuteen kotiin. Parempaan paikkaan en olisi voinut ponia myydä. Ympyrä sulkeutui, kun Fanny palasi muualla vietetyn reilun neljän vuoden jälkeen takaisin kasvattajalleen. Olo on haikea, tyhjä ja vähän surullinen, mutta samalla helpottunut ja ponin puolesta onnellinen. Olisi ollut kauheaa myydä Fanny jollekin vieraalle.

Syitä Fannyn myymiseen on useita, mutta kaikki tiivistyy siihen etten ollutkaan sellaista tyyppiä joka osaa ja tykkää laitella nuorta hevosta itse. Minulle sopii paremmin valmis ratsu jonka kanssa voin oppia ilman että minun pitää yrittää opettaa hevosta samalla. Usko omiin kykyihin hevosen kouluttajana ei apuvoimista huolimatta riittänyt. Kuukausien kuluessa alkoi yhä enemmän harmittaa se ettei Fanny päässyt minun kanssani eteenpäin niinkuin se osaavan ratsastajan kanssa pääsisi. Kun on kyse näin paljon aikaa ja rahaa vievästä harrastuksesta niin olisi suotavaa että homma on pääsääntöisesti mukavaa, ja meillä se ei ratsastuksellisesti enää ollut sitä.

Kaikki mahdolliset tunnetilat on tullut käytyä läpi. Tällä hetkellä pää on hevosiin liittyvien ajatusten suhteen melkoisen tyhjä. Jään kohta kesälomalle ja saan rauhassa miettiä mitä tuleman pitää. Ratsastusta en ole ajatellut lopettaa! Voi olla että jossain vaiheessa alan etsimään uutta hevosta, opetusmestari-tyyppistä ruunaa (kyllä, ei enää tammoja minulle ;). Yhtä vuokrahevostakin on jo tarjottu.

Kultainen poni tulee varmaan hetkeksi hiljenemään, mutta luopua tästä blogista en kokonaan osaa. Ehkä kirjoittelen lainaheppailuista piankin. Ja jatkan tietysti muiden hevosblogien lukemista. Kiitos kaikille lukijoille ihanista kommenteista, neuvoista, tuesta ja myötäelämisestä, ja ihanaa heppakesää!

Kaikkea pientä

Viimeisen viikon aikana

- Fanny on rauhoitettu niin ettei meinannut poni tolpillaan pysyä (ei siksi että nuijanukutus olisi ollut raspauksessa tarpeen vaan siksi että poni on herkkä rauhoitusaineelle)

- hampaat on raspattu, löydöksinä pieniä piikkejä ja vähän haavoja oikealla takana

- veriarvot on tarkistettu ja todettu niiden palanneen normaaleiksi polvien tulehduksen aikaisista arvoista

- Meillä on käynyt mieluinen vieras, Fannyn kasvattaja Jonna joka oli ponin selässä ensimmäistä, muttei viimeistä kertaa

- Fanny on joutunut ötököiden joukkohyökkäyksen uhriksi, tuloksena turvonnut silmä ja kipeä takapuoli

- Olemme parannelleet ötökkävammoja kylmäyksellä, porkkanoilla, vapaapäivillä ja rauhallisella kävelyllä 

Loppuviikon suunnitelmissa on koulutreeniä ja maastoilua sopivassa 50/50-suhteessa. Ja tietty lisää niitä porkkanoita ;)