Lomaa ja satulanmetsästystä

Bondi on lomaillut kengityksen jälkeen oikeastaan kokonaan. Yhtenä päivänä käytiin vähän kävelemässä ja tekemässä hiukan treeniä maastakäsin. Harjaillut toki ponia olen, mutta en juuri muuta. Sunnuntaina oli tarkoitus palata hommiin ratsuttajan kanssa, mutta pakkasta olikin sen verran että kenttä jäätyi. Eilen taas myrskysi niin että tavarat lentelivät pitkin tonttia eikä kenttäkään ollut juuri ehtinyt sulaa. 

Olen keskittynyt nyt lähinnä satulan metsästykseen, ja siinähän sitä puuhaa onkin. Olen vertaillut, mittaillut, kysellyt, kuvaillut... Tästä tuloksena meille pitäisi olla tulossa sovitukseen yksi Henri de Rivelin estesatula (jonka myyjästä ei tosin ole nyt kuulunut mitään) ja satulakauppiaalta Kent&Masters Pony Long Leg. Harkitsin myös Globus Loken tilaamista sovitukseen mutta en ole kovin innostunut siitä koska laatu ei näytä kuvissa kummoiselta, enkä ole kuullut merkistä kovin hyvää. Katsotaan satulansovittajan suosittelemaa Globusta sitten jos HdR tai K&M ei sovi. Kent&Mastersissa saattaa toppaukset olla liian suorat takaa ja tuo HdR voi olla liian estepainotteinen. 

Bondin selkä on suorahko/hieman kaareva, ja nousee taakse. Prestigen mitan ja testisatulan avulla olen tullut siihen tulokseen että leveys on noin 34-35 (Prestigen leveyksissä) eli yleisesti ottaen MW tai hieman leveämpi. Kent & Masters on vaihtokaarellinen joten sitä pääsee sovittamaan parissa eri leveydessä.

Leon Equipe Olympian aion pitää edelleen kellarissa odottamassa, toivon että se menee Bondille myöhemmin. Tässä vaiheessa yleissatula olisi käytännöllisin valinta, kun toiveissa on että talvella päästäisiin maastoilemaan enemmän ja keväällä poni varmaan aloittaa hyppäämään. 

Asiaa on, aikaa ei

Harmillisesti ei ole oikein ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta koitan nyt riipaista kuulumiset kokoon ettei ihan unohdu. Sitten viime kerran on tapahtunut ratsastusrintamalla kaikenlaista mukavaa. Olimme taas tunnilla ja siellä sujui kivasti. Edellisenä päivänä Bondi oli taas jumittanut mutta saimme opelta apua ja jopa ravasimme oikein monta kierrosta! Teimme myös lopussa onnistuneen suunnanmuutoksen koko rata leikkaa ravissa. Voi kuulostaa vähäiseltä, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen poniin!

Opettajalta tuli seuraavanlaista palautetta: Bondin tulisi reagoida heti eikä viidestoista päivä. Eli voimistuvat avut, pyyntö katkeamatta ja voimistaen 2 sekunnin välein kunnes saadaan reaktio. Tällöin välittömästi irti ja hiljaa + kiitos. Raippamerkkiä opettaja kehotti opettelemaan lisää maastakäsin, ollaan sitä jo opeteltukin mutta reaktio tosiaan saisi olla nopeampi. Sain myös kehotuksen rentouttaa hartiat vaikka muuten kuulemma olin paljon rennompi kuin muutama viikko aiemmin. Päädyimme myös vaihtamaan selkäännousu- ja selästälaskeutumispaikkaa. Bondi jämähtää helposti kentän päätyyn, joten sinne ei kannata keskittää tehtäviä.

Bondin toinen omistaja kävi moikkaamassa

Ratsuttaja meni Bondin torstaina ja oli tyytyväinen. Hän koki että poni reagoi nyt paremmin. Laukka sujuu hienosti ja laukkaympyrät menevät kivassa tasapainossa. Treenin jälkeen Bondi oli kyllä hieman väsynyt, ihmekös tuo kun ei ole tottunut menemään ravia ja laukkaa montaa kierrosta putkeen.

Perjantaina kävin vihdoin viimein selästä käsin maastossa! Kyseessä oli siis parin kilometrin minimaasto jossa kaverini oli mukana jalkamiehenä (minun) turvana, mutta maasto kuitenkin. Kaikki meni tosi hyvin, Bondi oli reipas ja kiltti. Kuvatodisteet reissusta unohtuivat, mutta hyvä fiilis jäi!

Nyt Bondilla on kevyempi viikko menossa. Maanantaina laitettiin ekaa kertaa kengät ympäri. Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen siihen että rauhoitan ponin Domolla, koska veikkasin ettei Bondi tule jaksamaan neljän kavion naulausta. Luulenpa että tämä oli oikea päätös. Nyt Domo vaikutti hyvin ja naulaamiset sujuivat ilman reaktioita. Alussa kun aine ei ollut ehtinyt vaikuttaa kunnolla Bondi kokeili kerran saako jalan irti hyppimällä taaksepäin. Kengittäjä on kuitenkin iso mies eikä päästänyt irti. Siihen se kokeilu sitten loppuikin ja alkoi jo nukuttaa. 

Poni on vähän väsynyt (kuva Nina Mäki-Kihniä)

Ajatuksena on harjoitella kengitystä ennen seuraavaa kertaa koputtelemalla jne. jotta Domosta voitaisiin luopua. Voi silti olla että annan sitä vielä seuraavalla kerralla, katsotaan nyt. Etusten ensikengityksestä ehti kulua vain vajaa 6 viikkoa eikä olisi tarvinnut vielä kengittää, mutta halusin että laitetaan jo koska takasten vuolusta alkoi olla turhan pitkä aika. Kengitysväli saa varmaan olla 7 tai jopa 8 viikkoa eli seuraava kerta menee joulukuulle. Kenkiin laitettiinkin jo kannalle reiät niin saa pari hokkia kierrettyä jos talvi yllättää.

Melkein viikon kuulumiset

Keskiviikon tunti oli edellistä paljon onnistuneempi. Sain oman jännitykseni kuriin ja varmaan osittain tästä johtuen Bondi liikkui ihan eri tavalla. Oma moottori oli hyvin käynnissä. Kertaalleen ehkä hiukan liiankin hyvin :D Poni nimittäin yllätti sekä minut että valmentajan ottamalla jonkinlaisen laukkalähdön ja poukkien samalla sivuttain. Tai siis siltä se tuntui, vaikea sanoa selästä mitä todella tapahtui kun kaikki kävi niin nopeaan. Lieneekö Bondi pelästynyt jotain vai saanut vaan energiapuuskan... Jatkoimme tämän pienen välikohtauksen jälkeen tuntia normaalisti ja loppu sujui rauhallisissa merkeissä. 

Kumma kyllä tuo pieni insidentti ei tuonut minulle lisää jännitystä, vaan ennemmin vei sitä pois. Olen kuitenkin aika paljon miettinyt tuollaista "mitä jos poni sattuisikin lähtemään"-tilannetta ja mitä sitten tapahtuu. No, nyt näin että ei mitään ihmeempää. Normaalia voimakkaamman pidätteen jouduin ottamaan mutta näen että se oli tuossa tilanteessa ihan ok. Ehkä se hiukan kertoi ponille että koikkaloikkaa ei tulisi ratsastaja selässä mennä.

Perjantaina pääsin tallille vasta hiukan ennen pimeää. Kävimme Bondin kanssa metsässä kävelemässä maastakäsin. Haluaisin alkaa maastoilla koska kentällä pyöriminen ei pitemmän päälle ole nuoren kanssa se paras ajatus, mutta tarvitsisin mukaan jonkun koska tiedän että yksin jännitän liikaa. Apukäsiä, tai seurahevosia ei vaan ole kovin hyvin tarjolla.

Lauantaina Bondilla oli taas ratsutus. Poni toimi jälleen mallikelpoisesti ja nyt nähtiin laukkaakin! Helposti nousi laukat molempiin suuntiin ja Bondi pystyy ihan kivasti menemään kaarteetkin laukassa. Ratsuttajalta, ja myös opettajalta tullut palaute on se, että ponin pitää reagoida heti eikä viiveellä. Bondi alkaa helposti vähän laahustaa jos ratsastaja ei ole hereillä. Kuitenkin kun moottori on käynnissä niin poni on oikein reipas ja ryhdikäs. Eli pyyntö-välitön reaktio, tätä treenataan nyt. 

Poni näyttää tässä siltä että on kaikkensa antanut ;)

Sovitukseen tullut satula oli mallia kapeaakin kapeampi miniponisatula, joten ei ollut juuri sovitettavaa. Lainasatulaa ajattelin tänään koittaa ilman romaania, koska ratsuttajan kanssa mietittiin kaventaako se satulaa liikaa. Sellaisen huomion tein kun katselin Bondia ratsastettuna, että suu on nyt tosi rauhallinen. Aiemmin poni pelasi kuolaimella tosi paljon, mutta raspauksen ja kuolaimen vaihdon jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti. Meillä on nyt siis käytössä Vision-sylinterikuolain.

Jalkojen nosto ja kavioiden puhdistus sujuu tehoharjoittelun jäljiltä oikein hyvin. Silti vielä arvon viikon päästä koittavaa kengitystä; Domottaako vai ei? Laitoin kengittäjälle viestin asiasta ja toivon että hän ottaa kantaa niin mennään sitten sen mukaan. Itse en jotenkin oikein innostu rauhoittamisesta kengitykseen vaikka monen mielestä se on hyvä idea. 

Ratsutusta ja muita treenejä

Lauantaina sain kaverin mukaani tallille ja päätimme harjoitella Bondin kanssa jalkojennostoa. Viime aikoina kaviot eivät ole nousseet kovin hyvin, ja lähestyvää ympärikengitystäkin silmällä pitäen harjoittelu oli paikallaan. 

Ensin Bondi ei oikein tuntunut tajuavan koko juttua. Että mitä tässä nyt pitikään tehdä. Ensin jalat eivät nousseet ja kun nousivat niin mukaan tuli myös etujalalla kuopimista yms. Harjoittelussa oli palkkana leipää ja porkkanaa jotka tuntuivat kiihdyttävän ponia hiukan liikaa. Vaihdoimme heinään  ja homma lähti sujumaan paremmin. Lopulta kaikki jalat nousivat pelkällä kosketuksella ja nosta-pyynnöllä ja laskeutuivat maahan rauhallisesti. Tähän oli hyvä päättää harjoittelu.

Seuraavana aamuna kavioita puhdistaessa Bondi jopa tarjosi itse seuraavaa jalkaa ylös eli oppi meni kaaliin. Ainoastaan vasen takajalka on sellainen joka ei oikein tahdo heti nousta.

Sunnuntaina olin tosiaan tallilla jo heti aamusta, koska olimme sopineet treffit ratsuttajan kanssa. Kyseessä ei siis ole "virallinen" ratsuttaja, vaan nuori kilparatsastaja joka on Suomessa ja ulkomailla ratsastanut paljon nuoria hevosia ja on tottunut satulaanlaittaja. 

Bondi toimi ratsuttajan kanssa tuttuun varmaan tyyliinsä. Mentiin tällä ekalla kerralla vain käyntiä ja ravia jotta poni ei päässyt väsymään. Kommentti ponista oli että se liikkuu oikein hyvin kun saa oman moottorinsa käyntiin, ja on kaikin puolin positiivinen tapaus. Oli kyllä kiva katsoa kentän laidalta! En ole aiemmin nähnytkään Bondia ratsastettuna, mitä nyt pari lyhyttä videopätkää kesän ratsutusjaksolta. 

Bondilla on ollut pari vapaata ratsastuksesta. Näköjään vuodet maneesitallilla ovat jättäneet jälkensä eikä ratsastus sateessa kuralätäköiden täyteisellä kentällä kiinnosta... Onneksi kolmeveellä saa noita vapaita ollakin. Ollaan tehty siis vain normaalit harjaukset ja niiden lomassa pieniä käsittelyharjoituksia. Tänään onkin sitten oma tunti, jota odotan kovasti! Jännityskin tuntuu hälventyneen kun näin miten kivasti ja kiltisti Bondi meni ratsuttajan kanssa.

Kuvat ©Nina Mäki-Kihniä, kopiointi kielletty!

Ohjattua liikuntaa

Maanantaille sovittu ratsutus siirtyi joten en saanutkaan ratsuttajaa Bondin selkään ennen omaa tuntiani, niin kuin olin suunnitellut. No, ei se mitään. Maanantaina sattui harvinaisesti niin että eräs toinen tallilainen oli paikalla samaan aikaan kuin minä. Sain ihan hyvän ratsastuksen tehtyä kun apulainen oli paikalla. Bondi oli tosi rauhallinen ja kaasu oli taas vähän hukassa. Taluttajan käyttäminen auttoi, ja hetken päästä pystyin ratsastamaan yksin. Ylitimme jopa käynnissä kavaletin pari kertaa!

Keskiviikkona meillä oli sitten uuden opettajan tunti. Minulle tuntematon valmentaja, mutta tykkäsin heti hänen tyylistään. Jännitin aika paljon, hiukan jopa hävetti jälkeenpäin... Jännitys ilmenee niin että istun huomaamattani vähän etukenossa ja alan puristaa jalalla ellei tästä huomauteta säännöllisin väliajoin. Kotiläksyksi sain kehotuksen tehdä mielikuvaharjoituksia jotta vähän rentoutuisin selässä. Ope myös neuvoi keskittymään vähemmän siihen mitä voisi tapahtua (olen hyvä kehittämään kauhuskenaarioita sinkoilevista poneista), ja enemmän siihen mitä kaikkea hienoa mun kolmevuotiaani osaa. Esimerkkinä opettaja heitti että voin esimerkiksi treenin lopussa ottaa jalustimet jalasta, heittää ohjan pitkäksi ja laskeutua selästä Bondin seistessä täysin hiljaa ja rauhassa.

Niin kuin olen kertonut, Bondi jumittaa jonkun verran. Varmasti ihan normaalia nuoren epävarmuutta, mutta nyt sain tähän apua. Olen opettanut ponille raippamerkkiä maastakäsin, joten keskiviikkona otin raipan myös selkään mukaan. Jos Bondi pysähtyi, käytin samaan aikaan aiemmin opetettua raippamerkkiä (kevyt hipsutus raipalla lavalle) ja pohjetta. Toimi! Tosin minun pitää ennakoida ja olla nopeampi, ettei Bondi edes ehtisi pysähtyä. Tämä oli välillä vaikeaa kun poni pysähtyi yhtäkkiä tyyliin töks, mutta uskon että päästään jumituksesta nopeasti eroon kun olen vaan itse tarkkana. 

Opettaja myös huomautti että lähden helposti puskemaan käynnin liikkeessä mukana jos tuntuu että poni hidastaa. Näin ei tietysti tule tehdä, vaan istua rennosti mutta jäntevänä, toki käynnin rytmissä liikkuen mutta ei yhtään liioitellen. Kädet minun pitää myös muistaa pitää oikealla paikalla eikä laskea niitä alas kaulalle. Pysähdyksissä saa tehdä liioitellun myötäyksen kädellä kiitokseksi. 

Tunnista jäi hyvä fiilis ja ensi viikolla jatketaan. Sitä ennen Bondilla on ratsutus ja varmaan itse ratsastan yhden kerran. Ensi viikolla saadaan myös yksi satulaehdokas testattavaksi. Tähän asti tallinpitäjä on ystävällisesti lainannut yhtä satulaansa, mutta tarkoitus on löytää Bondille oma. Harkinnassa on myös Leon Equipen levitys Bondille mutta ennen kuin siihen suht hintavaan operaatioon ryhdyn täytyy satulansovittajan sanoa mielipiteensä sopivuudesta.

Hammaskeijulle hommia

Harjasin eilen Bondia karsinassa ja poni mutusteli maasta heinänkorsia. Yhtäkkiä kuulin että jotain selvästi tippui. Katsoin maahan ja näin kuivikkeiden päällä hampaan!

Eläinlääkärihän sanoi raspauksessa pari viikkoa sitten että vasemmalta ylhäältä lähtee pian maitohammas. No, nyt se poskihammas sitten irtosi. Aika hauskaa että se lähti niin että saatiin talteen. Olin varma että hammas lähtee niin ettei kukaan huomaa sitä.

En ole ennen nähnytkään hevosen maitohammasta. Hammas oli jotenkin tosi iso! Muodoltaan se on hyvin litteä, tietenkin, koska ei maitohampaalla ole sellaisia juuria kuin pysyvällä hampaalla. Koska hammas on heilunut jonkin aikaa, sen alle oli kertynyt rehua samalla lailla kun esim. diasteemaan. Pesin kotona haisevan rehun pois hammasharjalla (en omalla...), ja laitoin hampaan Minigrip-pussiin talteen. Nyt mietimme vain yhtä asiaa: Jos hammaskeiju tuo ihmislapsille kolikon tyynyn alle, niin mitäs se tuo ponille?

Aina ei suju

Täällä oli viime viikolla aika myrskyistä, niin kuin varmaan muuallakin. Kovasta tuulesta huolimatta ajattelin torstaina koittaa miten ratsastus sujuu. Bondi ei ole ääniherkkä niin ajattelin ettei se varmaan tuuleen reagoi. No, ehkä ei tuuleen mutta tuulessa sinkoileviin pikkuvarsoihin kyllä. 

Tämän kesän varsat tarhaavat siis ihan kentän vieressä ja niistä Bondi ottikin kipinää ja muuttui ensin hiukan sähäkäksi ja sitten aika jännittyneeksi. Tämä onkin ehkä se Bondin heikoin lenkki tällä hetkellä; muut hevoset. Poni reagoi muiden hevosten tekemisiin aika herkästi, ja pukkilaukkaa vetävät varsat 15 m/s tuulessa oli sen verran liikaa että olin selässä vain hetken aikaa ja jatkettiin sitten töitä maastakäsin. Pari kertaa Bondi jännittyi maastakäsinkin mutta lopetettiin tietysti hommat sellaiseen kohtaan kun poni oli tyyni ja rentoutunut.

Minulle jäi vähän huono fiilis tuosta torstaista. Ei olisi ehkä pitänyt viedä ponia tuohon tilanteeseen kun oli pääteltävissä että varsat riekkuvat, ja oli tiedossa että se on asia joka on Bondille vaikea sulattaa. Onneksi mitään vahinkoa ei tapahtunut muulle kuin itseluottamukselleni. Haastavissa tilanteissa on kyllä hiukan ongelmallista pienellä tallilla, koska olen Bondin kanssa lähes aina yksin. Toki on hyvä oppia toimimaan nuoren kanssa yksin, mutta esim. tuolloin torstainakin tilanne olisi luultavasti mennyt eri lailla jos minulla olisi joku apuna. Varsat oltaisiin voitu rauhoittaa heinällä, tai olisin voinut tehdä suunnittelemani ratsastuksen loppuun taluttajan kanssa. 

Perjantaiaamuna otin yhteyttä ratsuttajaan. Haluan edetä Bondin kanssa omaa tahtiani eli pikkuhiljaa ja maastakäsittelyä painottaen, joten ajattelin että on ihan hyvä jos ponin selässä käy välillä joku varma ja osaava ratsastaja. Ratsuttaja menee askellajit läpi, ei sen kummempaa. Aikaa on varattu puoli tuntia, se on mielestäni aika maksimi 3-vuotiaalle. Lisäksi varasin itselleni "minivalkun". Valmennus sinänsä on väärä sana, tarkoituksena siis on että opettaja tulee katsomaan ratsastustani ja tsemppaa minua Bondin kanssa (ja toki korjaa virheitäni).

Tällä viikolla suunnitelmissa on irtojuoksutus ja pari ratsastuskertaa, ensi viikolla sitten tosiaan ratsutus + "valkku".

Kuvan takapuoli on tarhakaverin joka on todellinen pain in the ass...

Tossuihin totuttelua

Bondilla tosiaan oli ensimmäinen kengitys perjantaina. Tallinpitäjän mukaan etusten kengitys sujui hyvin mutta poni oli kyllä jännittänyt naulauksen aikana heinätarjoilusta huolimatta. Täytyy kysellä kengittäjältä tuikataanko ensi kerraksi Domoa kun laitetaan takapääkin. Minua jostain syystä tökkii tuo kengitykseen rauhoittaminen, vaikkei asiasta ole mitään omakohtaista kokemusta suuntaan tai toiseen. Onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa harjoitella. Tosin eihän kaviokoukulla koputtelu-treeni toki ole sama asia kun naulaaminen. 

Lauantaina poni oli vielä kengitysen jälkeisellä vapaalla. Sunnuntaina kävimme metsässä maastakäsin ja huomasi kyllä ettei Bondi ollut tottunut rautaan kavioissaan. Sen verran poni kompasteli ja kolisteli. Metsässä tapasimme tummaan maastopukuun verhoutuneen metsästäjän jolla oli pyssy olalla. Bondi ihmetteli hiukan ja miehen käveltyä ohi kiihdytti hetkeksi tahtia, mutta rentoutui pian. Ilmeisesti viikon vapaalla oli kuitenkin hiukan kertynyt energiaa, kun puskasta rääkyen lähtenyt lintu sai Bondin jopa hypähtämään :) Mönkkärin tekemässä urassa oleva vesilätäkkö on myös Bondille kynnyskysymys, sinne hän ei mene! Kentällä vesilätäköt eivät haittaa mutta tuo mustassa maassa piilevä lammikko vaatii vielä harjoittelua.

Eilen kapusin taas selkään. Edellisellä ratsastuskerralla oli kovasti haasteita liikkumisen kanssa, koska Bondi pysähteli tämän tästä. Kun Bondi pysähtyy, se ihan jämähtää paikoilleen. Seisoo vaan etujalat tanassa eikä liiku, välillä ei sitten millään. Onneksi olin käynyt ystävän kanssa pienen palautekeskustelun aiheesta ja muistin neuvot kun olin selässä. Kappas vaan. Kun Bondi muutaman kerran pysähtyi, tarkistin että takapuoleni on tukevasti satulassa, rentoutin kropan, huolehdin että jalat on "irti", ja lähtihän poni taas liikkeelle. Eli aiemmin jarrutin ja puristin Bondia istunnalla vaikken itse sitä tajunnut. 

Uudet kengät eivät onneksi tuntuneet ponin menoa enää häiritsevän. Pääosin keskityin käynnissä siihen että Bondi kävelee kunnolla eteen. Ravia otettiin joitakin pätkiä mutta kenttä oli sen verran märkä etten kovin paljoa uskaltanut koska pelkäsin mahdollista liukkautta. Olin kuitenkin tähän tyylikkäästi Hai-saappaissa suoritettuun maanantaitreeniimme tyytyväinen. Aikaa kului tasan 31 minuuttia siitä kun lähdimme karsinasta, siihen kun palasimme karsinaan. Selässä olin varmaankin sen suunnilleen 20 minuuttia mitä yleensä. Tänään Bondi saa pitää vapaan, ja huomenna jatkuu taas hommat toivottavasti vähän kuivemmalla kentällä.  

Täällä on muuten aivan järkyttävä karvanlähtö, tai siis lähinnä karvanvaihto, menossa! Ah, muistan taas ruunikkovuosien jälkeen millaista onkaan omistaa ruunivoikko. Vaaleaa karvaa joka paikassa...

Huoltoviikko

Viime viikolla kävin viikon loman jälkeen keskiviikkona selässä tekemässä vain lyhyen käyntitreenin kentällä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tein Bondin kanssa kaiken yksin ja olin tyytyväinen kun kaikki sujui hyvin. Torstaina käytiin maastossa, Bondi narun päässä ja minä kävellen. Tutkimme hiukan toista reittiä kun aiemmin olemme käyneet vain metsäajotiellä. Toinen polku osoittautuikin kivaksi neulaspoluksi, joka vei pellonreunaan. Edemmäs en mennyt, mutta tallinpitäjä kertoi myöhemmin että pellonreunaa kulkemalla pääsee pidemmälle metsämaastoihin. 

Perjantaina ratsastin toisen kerran kentällä, tällä kertaa kauemmin ja sekä käyntiä että ravia. Olin tallilla ihan kokonaan yksin eli tallinpitäjän luonakaan ei ollut ketään kotona. Miehelle toki laitoin "nousen nyt selkään"- ja "tulin nyt alas"-varmistusviestit. Nuori poni on kuitenkin aina nuori poni ja kaikkea voi sattua ja tapahtua. Tosin mitään ei-toivottua ei tapahtunut. Ekaa kertaa tuli olo että voisin nostaa laukankin, mutta se jäi kuitenkin vielä tältä kerralta koska Bondi alkoi hiukan jumitella. Keksityin siis siihen että sain hyvät ravipätkät molempiin suuntiin ja lopetin onnistuneeseen suoritukseen.

Loppukäynneiltä metsästä tulossa

Jumituksesta huolimatta jäi tosi hyvä fiilis kun kaikki sujui muuten niin hyvin. Jos tämä arkisten asioiden sujumisesta iloitseminen ihmetyttää, niin täytyy vaan todeta että minulle ei ole itsestäänselvää että 3-vuotiaan (jota on käsitelty hyvin ja asiallisesti mutta suhteellisen vähän) ja ponitädin (jolla ei ole kokemusta 3-vuotiaista) yhteistoiminta pelaa koko ajan jouhevasti ilman haastavia tilanteita. Siksi jaksan aina ilahtua kun saan vaivatta tehtyä yksin kaikki hoito- ja liikutustoimenpiteet. 

Sunnuntaina oli tarkoitus suunnata metsään selästä käsin mutta kun tulimme Leon lainakuskin N:n kanssa tallille, alkoi ukkostaa. Metsä ja ukkonen ei kuulostanut turvalliselta yhdistelmältä meille ihmisille vaikkei Bondi ukkosesta ja salamoinnista näyttänyt piittaavan. Niinpä maastoretki kutistui harjaukseksi ja lyhyeksi maastakäsittelyharjoitukseksi.  

Siinä ne viime viikon kuulumiset olikin ja taas lomaillaan. Otsikon mukaisesti tällä viikolla on erinäisiä huoltotoimenpiteitä. Eilen oli rokotus ja raspaus. Itse en töiden takia päässyt paikalle mutta onneksi on ihanan joustava tallinpitäjä joka on toistaiseksi päivät kotona ja auttaa näissä juoksevissa menoissa. Lisäksi N oli paikalla korvat tarkkana ja kamera ojossa, joten sain sekä video- että kuvamateriaalia. 

Bondi käyttäytyi normaaliin korrektiin tapaansa ja poni rauhoitettiin raspaukseen vain kevyesti. Sudenhampaita ponilla ei näkynyt, mutta muuta kyllä. Oikealta ylhäältä on hetki sitten irronnut poskihammas mutta pysyvä hammas ei ole vielä kasvanut kokonaan. Vasemmalta ylhäältä on irtoamassa vastaava hammas "lähipäivinä". Vasemmalla oli myös piikkejä jotka olivat aiheuttaneet kurjan näköisiä limakalvovaurioita. Suu saa nyt olla hetken ilman kuolainta, onneksi nuo varmaan parantuvat nopeasti. Ei kuitenkaan ole kiva juttu että nuorelle on tuollaisia vaurioita päässyt tulemaan. Mielenkiintoista nähdä muuttuuko suu nyt kun hampaat on hoidettu. Ratsastaessa Bondi nimittäin on pelannut kuolaimella välillä aika paljonkin. Seuraavan kerran suuhun katsotaan jo kolmen kuukauden päästä. Haluan tarkkailla tilannetta nyt normaalia tiheämmin noiden vaihtuvien hampaiden yms. takia.

Perjantaina on seuraavan jännän aika, enkä pääse silloinkaan paikalle. Palkkatyö, tuo hevosenpitoon kiinteästi liittyvä välttämätön paha... Bondin on siis aika saada (etu)kengät jalkaan. Ponilla on oikein hyvä kavionlaatu ja elämä ilman kenkiä on sujunut hyvin, mutta kuulun siihen koulukuntaan jonka mielestä ratsulla on pääsääntöisesti (poikkeuksia voi toki aina olla) kengät jalassa ja hokit talvella. Vuolut ovat sujuneet hyvin ja kengittäjä on kehunut että B on ongelmaton tapaus, mutta katsotaan nyt miten naulaaminen sujuu. Harjoiteltu on koputtamalla ja naputtamalla mutta onhan se eri juttu kun oikeasti naulataan.    

Kujassa

Olimme hevosettomina aikoina varatulla lomareissulla joten Bondi sai yhteisen ekan viikon perään heti viikon loman. Eilinen reissultapaluupäivä oli niin hektinen etten ehtinyt tallille asti kun kiidin lentokentältä suoraan töihin muutaman tunnin myöhässä, mutta tallinpitäjä vakuutti että ponilla on kaikki ok ilman minuakin.

Ennen lomaa ehdin vielä käydä Bondin kanssa maanantaina pienellä metsälenkillä. Mies oli mukana rauhoittamassa hermoja, minun siis, koska poni suhtautui minimaastoon yhtä fiksusti kuin kaikkeen muuhunkin. Ainoa mikä ei ollut kiva juttu oli tiellä oleva vesilätäkkö, mutta selvisimme sen ohi. 

Tiistaina oli tarkoitus jo aloittaa lomailu, mutta tuli niin hyvä tilaisuus hypyttämiseen että se oli käytettävä. Tallinpitäjä oli nimittäin rakentanut kentälle kujan valmiiksi sopivilla väleillä ja kuja oli vielä rakennettu niin että siinä voi (periaatteessa) hypyttää yksin. Sain kuitenkin tallinpitäjän avuksi. Tämä olikin hyvä juttu koska yksin minulla oli lievästi sanottuna ongelmia saada Bondi ravilla saati laukalla kujaan. Ponia kiinnosti lähinnä kentänvierustan ruohotupsut. 

Kun vauhtia saatiin niin sitähän tuli! Toivottavaa olisi ettei poni esitä samankaltaisia pukkeja ratsastaja selässä koskaan! Mutta hienosti Bondi loikki kujan ja muutaman onnistuneen kerran jälkeen oli kiva aloittaa loma hyvillä mielin. Bondi kuumui hyppäämisestä jonkin verran, mutta hauskaa miten äkkiä sen kierrokset laskee. Muutama sekunti ja poni oli taas oma rauhallinen itsensä. Ai niin unohdin tietysti ottaa hypytysvideon! Ensi kerralla sitten.