Takaisin satulaan

Piti mennä jo tiistaina selkään mutta en enää jaksanutkaan kun oltiin tallilla vasta aika myöhään. Hoidin siis vain normaalit iltatoimet ja mies laittoi Bondille vesikipan karsinaan. Karsinoissa on automaatit, mutta en usko että Bondi osaa sellaisesta juoda joten juotetaan varmuudeksi kantovedellä.

Keskiviikkona sitten olin ajoissa tallilla. Bondi oli tarhan perällä, hengaili ilahduttavan lähellä toisia poneja, mutta käveli heti portille kun näki minut. Laitoin ponin nopeasti kuntoon tallissa ja suuntasin kentälle.

Tuuli viuhui aika napakasti, peltojen keskellä kun ollaan, mutta onneksi kentällä on vähän suojaa. Toinen lyhyt sivu nimittäin rajautuu kokonaan piharakennukseen, ja toisen pitkän sivun päädyssä on myös iso suuli. Kenttä on rauhallisemmassa paikassa kuin vanhalla tallilla oli. Tämä on pihan perällä kun aiemmin oli ihan tiessä kiinni. Bondille asialla ei ole merkitystä mutta itselleni tuntuu helpommalta kun täysperävaunurekat ja traktorit ei viuhu ohi ihan aidan vieressä.

Bondi meni taas hienosti! Poni ei enää jumita nyt kun satula on vaihdettu, vaan on reipas ja eteenpäinpyrkiväinen mutta silti tosi kiltti. Ratsastin jonkin aikaa käynnissä mutta siihen päivän treenit sai jäädä. Tunsin selkään että tilsaa kertyi jonkun verran. Pian Bondilla onkin kengitys, ja laitetaan kunnon hokit ja tilsakumit. 

Lopuksi käveltiin vähän pihapiirissä. Bondia jännitti portinpielessä oleva iso puinen karhupatsas, sen kohdalla poni jopa otti väistöaskeleen ja puhisi hetken. Eli sentään jotain superlunki Bondikin joskus pelkää!

Hyvä uusi alku

Perjantain ja lauantain välinen yö meni lastausunia nähden. Lauantaina tavattiin tallilla aamupäivällä kahden ystäväni kanssa. Toinen oli lupautunut kuskaamaan Bondin uuteen talliin ja toinen oli lastausapuna ja ajoi minun autoni uudelle tallille. Ihania ystäviä mulla!

Lastaus meni aika lailla niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Ei Bondi suorilta koppiin mennyt mutta en sitä ollut uskonutkaan. Bondimaiseen tyyliin poni tuumaili, otti askeleen kerrallaan, välillä peruutti pois, sitten taas tuli askeleen pari... Olisiko siinä nyt ehkä vartti mennyt mutta kun kärsivällisesti jaksoimme odottaa niin poni käveli perille asti ja seisoi rauhassa paikallaan kun puomi kiinnitettiin ja silta nostettiin. Bondi ei missään vaiheessa ollut jännittynyt vaikka peruuttelikin useaan otteeseen. Poni vaan on tuollainen että sen pitää saada miettiä rauhassa. Uskon että rutiinilla tästä tulee helppo lastattava. Matkustajanahan Bondi on tosi loistava, seisoo hipihiljaa yksinäänkin ja keskittyy syömiseen. 

Purussa Bondi oli kesällä vähän turhan vauhdikas mutta nyt sekin sujui rauhallisesti. Tallinpitäjä oli meitä vastassa ja päätimme laittaa Bondin heti tutustumaan kavereihin. Tutustumista ei tehty tarhaa jakamalla koska poneilla on iso tarha jossa on hyvin tilaa väistää. Hiukan siellä tarhassa aluksi vinguttiin ja juostiin (tai lähinnä Bondi juoksi), mutta aika pian tilanne rauhoittui. Harmi vaan että nyt muutaman päivän jälkeen näyttää siltä että Bondi on edelleen yksinään ja kaksi muuta ponia keskenään. Bondi myös väistää aika rivakasti muita vaikka sinänsä tunnelma on aika rauhallinen (mitä minä tai muut ovat nähneet).

Pienenpieni poni suurensuuren puun alla 

Toinen tarhakavereista on tullut tallille pari kuukautta sitten hiukan epämääräisistä oloista hyvin arkana ja lähes täysin käsittelemättömänä. Nyt se on saanut toisesta tammasta itselleen johtajan ja suojelijan, ja kukkoilee Bondille. Aina tietty vähän hankalaa nämä kun kahden joukkoon laitetaan kolmas. No, ollaan sovittu että katsotaan tämä viikko ja jos ei kaveruutta tunnu syntyvän niin vaihdetaan. Eli Bondi menee suokkiruunan kaveriksi ja suokkiruunan tammakaveri saa mennä kolmanneksi ponilaumaan.

En ole vielä ratsastanut uudessa paikassa mutta kentällä käytiin kävelemässä. Bondi on käyttäytynyt rauhallisesti ja fiksusti. Yksin tallissa ollessaan se hiukan hirnuu, kun ei ole tottunut olemaan yksin, mutta siksi olen pitänytkin ponia sisällä pari kertaa hetken yksin että tottuu. Sunnuntai-iltana Bondi oli nukkumassa karsinassa kun tulin illalla uusiksi käymään (kyllä, kävin tallilla kaksi kertaa...). Taisi olla vähän väsynyt muutoksista, mutta kiva nähdä että uskaltautui makuulle asti. 

Olen kyllä tosi ylpeä ja iloinen miten hyvin lastaus, kuljetus ja uuteen paikkaan sopeutuminen ovat menneet! Talli vaikuttaa tosi kivalta ja toivon että tulemme molemmat viihtymään.

Ristiaskelia

Bondi on tehnyt töitä viime ajat vain käynnissä, kun ollaan pyritty löytämään uudelleen kaasua jumittelujen sijaan. Luulen että satulalla kyllä oli jumittamisessa aika iso rooli, koska nyt uuden satulan myötä ollaan nopeasti päästy takaisin tilanteeseen jossa poni lähtee kevyellä pohkeella välittömästi eteen. Pysähtyminen on ollut sen sijaan hiukan hitaampaa. Kaveri oli Bondin selässä sunnuntaina ja sanoi että jarrut ei toimi. Naureskelin vaan tälle mutta huomasin itsekin eilen että pysähtyminen on nyt vuorostaan hiukan haastavaa. No, harjoitellaan. 

Eilen meillä oli tunti monen viikon tauon jälkeen. Pakkanen kovetti kentän, joten jatkoimme edelleen käyntityöskentelyllä. Bondi oli alussa vähän pörhäkkä (varmaan pakkasen takia), joten valkku ehdotti että alamme harjoittelemaan väistämistä. Tällöin poni saa miettimistä ja asian johon keskittyä, eikä tarvitse turhaan hukata energiaa ympäröivään maailmaan.

Aluksi Bondi oli tietysti aika hukassa mitä siltä halutaan. Väistätysharjoitukset on aloitettu maastakäsin mutta ne ovat niin alkutaipaleella ettei niistä selästä taida olla vielä juuri apua. Aluksi hyväksyttiinkin mikä tahansa pienikin väistävä askel ja kehuttiin kovasti. Melko pian Bondi tajusi mitä haluttiin, ja pari kertaa tuli muutama ihan oikea väistöaskel jotka tunsin kunnolla selästä. Poni sai tietysti näistä isot kiitokset ja taputukset. Hyvä saada vähän ideoita millaisia harjoituksia voi itsekseen tehdä, kun ei nämä päivät ainakaan vähenemässä ole jolloin maa on kova ja jäinen.

Oltiin muuten ekaa kertaa kentällä pimeässä niin että valot oli päällä, ja Bondi kummasteli varjoja. Hassu poni! Tänään Bondi viettää 3,5-vuotispäiväänsä vapaapäivän ja madotuksen merkeissä.

"Ihminen, miksi puhallat turpaani?"

Muuttopäivä lähestyy

Kun hieroin kauppoja Bondista, kysyin tallipaikkaa mieheni serkun kotitallista joka on lähes kotimme naapurissa. Vapaan karsinan ehti kuitenkin saamaan toinen hevonen, mutta varmaan hyvä niin. Tallilla ei ole kenttää joka kuitenkin on minulle tarpeellinen. Tokikaan kenttää ei periaatteessa kolmevuotiaan kanssa tarvitse jos on niin reipas ja rohkea että ratsastaa vain maastossa, mutta kuten tiedetään, minä en ole.

Päädyin siis helppoon ratkaisuun, eli siihen että Bondi jäi toistaiseksi myyjän talliin asumaan. Sain aikaa etsiä rauhassa sopivaa tallipaikkaa lähempää kotia, koska arvelin että tallimatka alkaa jossain vaiheessa tökkiä. Ja niinhän siinä kävi. Etenkin nyt pimeään aikaan on tylsää (ja kallista) ajaa 70 km varsinkin kun välillä tykkäisin vain käydä harjaamassa ja seurustelemassa ponin kanssa. No, tilanne kuitenkin ratkesi yllättäen, kun kuulin että meidän kotia lähellä oleva talli on saanut uudet omistajat. Sopivasti yksi karsina oli juuri vapautumassa maneesitallille muuton vuoksi. Kävimme tutustumassa talliin ja päätin että Bondi muuttaa sinne tämän kuun lopussa.

Uudessa tallissa on kahdeksan paikkaa, ja löytyy niin ratsua, ravuria kuin ponejakin. Perus-maalaistalli kyseessä, mutta tärkeimmät asiat ovat kohdillaan: tarhat ovat isoja, karsina on tilava, tallissa on hyvä ilmanvaihto ja näkemäni ja kuulemani perusteella hevoset hoidetaan hyvin. Tallilla on 20*50 m kenttä, ja koska paikan omistaja ratsastaa itse ahkerasti kenttää myös huolletaan. Lähin maneesi löytyy neljän kilometrin päästä jos tarvetta tulee. Meidän kengittäjä muuten asuu naapurissa joten sekin on tietysti plussaa.

Maastojakin löytyy, tarkemmin en ole niihin vielä tutustunut. Alkuun pitää mennä hiukan matkaa soratietä jotta pääsee metsään. Pohjat ovat luultavasti aika kivisiä mutta eiköhän sieltä sellaisiakin pätkiä löydy joissa voi mennä muutakin kuin käyntiä (jahka ponitäti uskaltaa muuta kuin käyntiä mennä). Maastokaverikin on jo tiedossa.

Olen aika innoissani siitä että pian Bondi asuu 7 kilometrin päässä ja voin käydä palluttelemassa ponia vaikka kaksi kertaa päivässä jos siltä tuntuu! Olen myös tyytyväinen että saan ponin talveksi tavalliseen karsinatalliin. Stressikäyrä on ehtinyt jo käydä aika korkealla kun vesi meni siirtotallissa heti jäähän kun ulkona oli muutama aste pakkasta.

Muutto on nyt lauantaina. Kaverini tulee hakemaan meidät. On hyvä että saan jonkun kokeneen hevosihmisen mukaan, koska vaikka Bondi matkustaa hyvin ja on kulkenut pitkiäkin matkoja, ei sitä ole lastattu kovin montaa kertaa enkä ole varma kuinka lastaus tulee sujumaan. Toivottavasti hyvin!

Satula (ainakin vähän aikaa)

Toinen satulansovituskierros tuotti tulosta, ja Bondilla on nyt sopiva satula. Leon vanha Equipe ei sopinut, se puristi samasta kohtaa mistä laina-Barnsby, ja sovittaja oli sitä mieltä ettei tule tuohon selkään sopimaan myöhemminkään. Myynnissä siis hienokuntoinen 16" Equipe Olympia Monoflap-koulusatula jos jotakuta kiinnostaa!

Sydney ei myöskään sopinut rungoltaan, tosin se oli myös ihan valtavan leveä. Ja itse asiassa sovitukseen hakemani 16" yleissatula olikin 17" koulusatula, pieniä väärinkäsityksiä... Onneksi tuon sovittaminen ei maksanut mitään kun omalta kylältä hain ja palautin. Vanhan tallikaverin 16,5" Tekna Letek-estesatula sen sijaan olikin aika passeli. Hieman leveä se on, mutta satula on vaihtokaarellinen joten vaihdan siihen MW-kaaren nyt sisällä olevan W-kaaren tilalle. Ihmeen hyvä satula istua minulle itsellenikin, tai sitten alan vaan tottumaan noihin este- ja yleissatuloihin...

Bondilla oli viime viikolla hieronta, varmaankin ekaa kertaa elämässään. Poni suhtautui hierontaan omalla tyynellä tavallaan, eli ei reagoinut sen kummemmin vaikka selän lihakset hiukan jumissa olikin. Poni sai kehuja että on ihan kivasti kehittynyt lihaksistoltaan ja luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Niinhän se onkin!

Eilen tehtiin töitä maastakäsin ja tänään on taas ratsastuspäivä. Vielä käytetään satulassa lainavyötä koska minulla ei ole yhtään pitkää vyötä omissa varastoissa, mutta nyt pitäisi äkkiä päättää minkä satulavyön hankin. Olemme nimittäin muuttamassa pois lainavarusteiden luota! Löysin Bondille uuden tallipaikan, kerron siitä myöhemmin lisää. 

Paparazzi iski lauantaina, ärtynyt ilmeeni on tahaton :D

Blogi sulkeutuu, viimeinen muistutus!

Kirjoitan jatkossa blogia kutsutuille lukijoille. Jos haluat jatkaa lukemista, laitathan viestiä njharkonen(at)gmail.com niin lähetän kutsun!

Satulanmetsästys jatkuu...

Ai että, taas ollaan lempiasioiden äärellä... Not. Satulan etsiminen on kyllä niin ärsyttävää puuhaa. Postimaksuihin on mennyt jo niin paljon rahaa että keskityn nyt löytämään lähitienoilta sovitettavia satuloita.

Tulin myös eilen hieman uusiin aatoksiin oman Equipeni suhteen vatvottuani satula-asioita vakkariponijuttukuuntelijani kanssa (terkkuja Liisa!). Miksei kolmevuotiaalla voisi käyttää koulusatulaa? Aina puhutaan yleis- ja estesatuloista. Kertokaa joku jos koulusatulan välttämiseen on oikeasti syy? Itse ratsastaisin mieluusti koulusatulassa ja kun poni ei ole mitään villiä sorttia niin este-/yleissatulan parempia tukia ei tarvita. Tai no, muutenkin itselleni koulusatula on aina ollut se satula jossa istun tukevasti ja pysyn kyydissä, estesatulan kanssa tuntuu aina että killun hevosen selän päällä ja irtoan satulasta pienimmästäkin liikkeestä. Aion nyt koittaa Equipen vielä uudelleen ja jos se sopii, lähetän levennettäväksi (mikäli se on tarpeen).

Eilen sovitettiin aiemmin mainitsemani Henri de Rivel. 16,5" satula oli Bondille liian pitkä. Melkein sen jo arvasinkin kun otin satulan laatikosta, näytti heti pitkälle. Muuten tuo satula istui aika hyvin. Kent&Mastersin Pony Long Leg on hieman turhan ponimainen satula meille, ja eipä se kyllä sopinutkaan. Rungon malli on Bondin selkään liiankin suora, ja toppaukset eivät ottaneet keskeltä kiinni.

Sitten se vielä vähemmän kiva osuus; meillä lainassa ollut Barnsby on kipeyttänyt ponin selkää. En ole tajunnut että runko/selkärangantila on ahdas takaosasta ja  painaa ylhäältä siiven takaa selkään. Tilanne ei ole mikään kauhean paha onneksi, mutta poni aristi selkää vähän enkä halua tuota satulaa nyt laittaa. Löydös selittänee myös viime aikojen pienet ongelmat/haluttomuuden liikkua ratsastuksessa. Liikutan varmaan Bondia maastakäsin kunnes löydän sopivan satulan. Tuleepa vihdoin aloitettua ohjasajo jota olen jo 2 kuukautta suunnitellut...

Seuraavaksi saan luultavasti 16" Sydneyn kokeiluun (tosin pelkään jo valmiiksi että se on liian leveä), ja ehkä koitan myös kaverin 16,5" Teknaa. 

Ps. Blogi on nyt avoin vain kutsutuille lukijoille. Saa nähdä osasinko, eli lukeeko tätä enää koskaan kukaan :D

Lomaa ja satulanmetsästystä

Bondi on lomaillut kengityksen jälkeen oikeastaan kokonaan. Yhtenä päivänä käytiin vähän kävelemässä ja tekemässä hiukan treeniä maastakäsin. Harjaillut toki ponia olen, mutta en juuri muuta. Sunnuntaina oli tarkoitus palata hommiin ratsuttajan kanssa, mutta pakkasta olikin sen verran että kenttä jäätyi. Eilen taas myrskysi niin että tavarat lentelivät pitkin tonttia eikä kenttäkään ollut juuri ehtinyt sulaa. 

Olen keskittynyt nyt lähinnä satulan metsästykseen, ja siinähän sitä puuhaa onkin. Olen vertaillut, mittaillut, kysellyt, kuvaillut... Tästä tuloksena meille pitäisi olla tulossa sovitukseen yksi Henri de Rivelin estesatula (jonka myyjästä ei tosin ole nyt kuulunut mitään) ja satulakauppiaalta Kent&Masters Pony Long Leg. Harkitsin myös Globus Loken tilaamista sovitukseen mutta en ole kovin innostunut siitä koska laatu ei näytä kuvissa kummoiselta, enkä ole kuullut merkistä kovin hyvää. Katsotaan satulansovittajan suosittelemaa Globusta sitten jos HdR tai K&M ei sovi. Kent&Mastersissa saattaa toppaukset olla liian suorat takaa ja tuo HdR voi olla liian estepainotteinen. 

Bondin selkä on suorahko/hieman kaareva, ja nousee taakse. Prestigen mitan ja testisatulan avulla olen tullut siihen tulokseen että leveys on noin 34-35 (Prestigen leveyksissä) eli yleisesti ottaen MW tai hieman leveämpi. Kent & Masters on vaihtokaarellinen joten sitä pääsee sovittamaan parissa eri leveydessä.

Leon Equipe Olympian aion pitää edelleen kellarissa odottamassa, toivon että se menee Bondille myöhemmin. Tässä vaiheessa yleissatula olisi käytännöllisin valinta, kun toiveissa on että talvella päästäisiin maastoilemaan enemmän ja keväällä poni varmaan aloittaa hyppäämään. 

Asiaa on, aikaa ei

Harmillisesti ei ole oikein ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta koitan nyt riipaista kuulumiset kokoon ettei ihan unohdu. Sitten viime kerran on tapahtunut ratsastusrintamalla kaikenlaista mukavaa. Olimme taas tunnilla ja siellä sujui kivasti. Edellisenä päivänä Bondi oli taas jumittanut mutta saimme opelta apua ja jopa ravasimme oikein monta kierrosta! Teimme myös lopussa onnistuneen suunnanmuutoksen koko rata leikkaa ravissa. Voi kuulostaa vähäiseltä, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen poniin!

Opettajalta tuli seuraavanlaista palautetta: Bondin tulisi reagoida heti eikä viidestoista päivä. Eli voimistuvat avut, pyyntö katkeamatta ja voimistaen 2 sekunnin välein kunnes saadaan reaktio. Tällöin välittömästi irti ja hiljaa + kiitos. Raippamerkkiä opettaja kehotti opettelemaan lisää maastakäsin, ollaan sitä jo opeteltukin mutta reaktio tosiaan saisi olla nopeampi. Sain myös kehotuksen rentouttaa hartiat vaikka muuten kuulemma olin paljon rennompi kuin muutama viikko aiemmin. Päädyimme myös vaihtamaan selkäännousu- ja selästälaskeutumispaikkaa. Bondi jämähtää helposti kentän päätyyn, joten sinne ei kannata keskittää tehtäviä.

Bondin toinen omistaja kävi moikkaamassa

Ratsuttaja meni Bondin torstaina ja oli tyytyväinen. Hän koki että poni reagoi nyt paremmin. Laukka sujuu hienosti ja laukkaympyrät menevät kivassa tasapainossa. Treenin jälkeen Bondi oli kyllä hieman väsynyt, ihmekös tuo kun ei ole tottunut menemään ravia ja laukkaa montaa kierrosta putkeen.

Perjantaina kävin vihdoin viimein selästä käsin maastossa! Kyseessä oli siis parin kilometrin minimaasto jossa kaverini oli mukana jalkamiehenä (minun) turvana, mutta maasto kuitenkin. Kaikki meni tosi hyvin, Bondi oli reipas ja kiltti. Kuvatodisteet reissusta unohtuivat, mutta hyvä fiilis jäi!

Nyt Bondilla on kevyempi viikko menossa. Maanantaina laitettiin ekaa kertaa kengät ympäri. Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen siihen että rauhoitan ponin Domolla, koska veikkasin ettei Bondi tule jaksamaan neljän kavion naulausta. Luulenpa että tämä oli oikea päätös. Nyt Domo vaikutti hyvin ja naulaamiset sujuivat ilman reaktioita. Alussa kun aine ei ollut ehtinyt vaikuttaa kunnolla Bondi kokeili kerran saako jalan irti hyppimällä taaksepäin. Kengittäjä on kuitenkin iso mies eikä päästänyt irti. Siihen se kokeilu sitten loppuikin ja alkoi jo nukuttaa. 

Poni on vähän väsynyt (kuva Nina Mäki-Kihniä)

Ajatuksena on harjoitella kengitystä ennen seuraavaa kertaa koputtelemalla jne. jotta Domosta voitaisiin luopua. Voi silti olla että annan sitä vielä seuraavalla kerralla, katsotaan nyt. Etusten ensikengityksestä ehti kulua vain vajaa 6 viikkoa eikä olisi tarvinnut vielä kengittää, mutta halusin että laitetaan jo koska takasten vuolusta alkoi olla turhan pitkä aika. Kengitysväli saa varmaan olla 7 tai jopa 8 viikkoa eli seuraava kerta menee joulukuulle. Kenkiin laitettiinkin jo kannalle reiät niin saa pari hokkia kierrettyä jos talvi yllättää.

Melkein viikon kuulumiset

Keskiviikon tunti oli edellistä paljon onnistuneempi. Sain oman jännitykseni kuriin ja varmaan osittain tästä johtuen Bondi liikkui ihan eri tavalla. Oma moottori oli hyvin käynnissä. Kertaalleen ehkä hiukan liiankin hyvin :D Poni nimittäin yllätti sekä minut että valmentajan ottamalla jonkinlaisen laukkalähdön ja poukkien samalla sivuttain. Tai siis siltä se tuntui, vaikea sanoa selästä mitä todella tapahtui kun kaikki kävi niin nopeaan. Lieneekö Bondi pelästynyt jotain vai saanut vaan energiapuuskan... Jatkoimme tämän pienen välikohtauksen jälkeen tuntia normaalisti ja loppu sujui rauhallisissa merkeissä. 

Kumma kyllä tuo pieni insidentti ei tuonut minulle lisää jännitystä, vaan ennemmin vei sitä pois. Olen kuitenkin aika paljon miettinyt tuollaista "mitä jos poni sattuisikin lähtemään"-tilannetta ja mitä sitten tapahtuu. No, nyt näin että ei mitään ihmeempää. Normaalia voimakkaamman pidätteen jouduin ottamaan mutta näen että se oli tuossa tilanteessa ihan ok. Ehkä se hiukan kertoi ponille että koikkaloikkaa ei tulisi ratsastaja selässä mennä.

Perjantaina pääsin tallille vasta hiukan ennen pimeää. Kävimme Bondin kanssa metsässä kävelemässä maastakäsin. Haluaisin alkaa maastoilla koska kentällä pyöriminen ei pitemmän päälle ole nuoren kanssa se paras ajatus, mutta tarvitsisin mukaan jonkun koska tiedän että yksin jännitän liikaa. Apukäsiä, tai seurahevosia ei vaan ole kovin hyvin tarjolla.

Lauantaina Bondilla oli taas ratsutus. Poni toimi jälleen mallikelpoisesti ja nyt nähtiin laukkaakin! Helposti nousi laukat molempiin suuntiin ja Bondi pystyy ihan kivasti menemään kaarteetkin laukassa. Ratsuttajalta, ja myös opettajalta tullut palaute on se, että ponin pitää reagoida heti eikä viiveellä. Bondi alkaa helposti vähän laahustaa jos ratsastaja ei ole hereillä. Kuitenkin kun moottori on käynnissä niin poni on oikein reipas ja ryhdikäs. Eli pyyntö-välitön reaktio, tätä treenataan nyt. 

Poni näyttää tässä siltä että on kaikkensa antanut ;)

Sovitukseen tullut satula oli mallia kapeaakin kapeampi miniponisatula, joten ei ollut juuri sovitettavaa. Lainasatulaa ajattelin tänään koittaa ilman romaania, koska ratsuttajan kanssa mietittiin kaventaako se satulaa liikaa. Sellaisen huomion tein kun katselin Bondia ratsastettuna, että suu on nyt tosi rauhallinen. Aiemmin poni pelasi kuolaimella tosi paljon, mutta raspauksen ja kuolaimen vaihdon jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti. Meillä on nyt siis käytössä Vision-sylinterikuolain.

Jalkojen nosto ja kavioiden puhdistus sujuu tehoharjoittelun jäljiltä oikein hyvin. Silti vielä arvon viikon päästä koittavaa kengitystä; Domottaako vai ei? Laitoin kengittäjälle viestin asiasta ja toivon että hän ottaa kantaa niin mennään sitten sen mukaan. Itse en jotenkin oikein innostu rauhoittamisesta kengitykseen vaikka monen mielestä se on hyvä idea.