En luovu susta koskaan, vaikka irti päästänkin

Leon kuolemasta on tänään vuosi. Meidän hovikuvaaja Nina Erkkilä tuli vielä pari päivää ennen käymään jotta sain viimeiset kuvat muistoksi. Poimin muutamia tähän julkaistavaksi. 

Vaikka elämä menee eteenpäin, ei tämä poni unohdu koskaan, eikä pidäkään.

Pieni oivallus ja onnistuminen

Alkuviikosta Bondi sai kolme vapaata peräkkäin omien menojeni takia. En usko että noista vapaista on haittaa. Ennemminkin olin aiemman pidemmän loman jälkeen huomaavinani että poni on hyväntuulisempi ja rauhallisempi. Täytyy jatkossakin muistaa lomailun tärkeys.

Otsikkoon viitaten, perjantaina koin pienen ahaa-elämyksen jonka tajuamisen jälkeen olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Huomasin yhtäkkiä että etenkin tilanteissa joissa Bondi jumahtaa paikalleen käytän pohjetta liian taakse. En todellakaan tajua miksi olen tehnyt näin, mutta pohjeapu alkoi tehota heti ihan eri tavalla kun siirsin jalan oikealle paikalle... Muutenkin edellisen viikonlopun opit oli vielä hyvin ponin mielessä ja se liikkui sekä perjantaina että lauantaina hyvin eteen. Perjantain treeni oli parempi, mentiin paljon raviakin. Lauantaina Bondi oli jostain syystä jännittynyt ja keskityin saamaan käynnin rennoksi.

Eilen sunnuntaina Bondilla oli periaatteessa vapaa. Kävin kuitenkin illalla kävelyttämässä ponia koska tiesin että hevoset olivat kovan pakkasen takia tarhanneet hieman normaalia lyhyemmän ajan. Olen harmitellut etten ole päässyt pellolle auratulle radalle ratsastamaan koska jostain syystä Bondi jännittää sinne menoa ja siellä oloa kovin. En näe järkeä ratsastaa ponilla joka pörisee lihakset kireinä, joten olen koittanut tehdä peltoa tutuksi käymällä siellä maastakäsin esim. loppukäynneillä. Eilen sitten otin Bondin narun päähän ja vein sen otsalampun valossa pellolle. Nyt poni olikin ihan rento ja käveli reippaasti. Sain hyvät naurut kun Bondi tunki turpansa lumeen lähes silmiä myöten ja aurasi menemään :) Kiersimme koko peltolenkin mitä ei ole vielä kertaakaan tehty. Pieni juttu periaatteessa, mutta minulle iso ilo kun olin edellisenä päivänä niin murehtinut "pelto-ongelmaa". Toivo siis elää, ehkä pääsemme vielä hankitreeniin! Jos ei muuten niin maastakäsin, tulee kunnon liikuntaa taluttajallekin.

Lomaltapaluu

Perjantaina juoksutin Bondin kevyesti, lauantaina tapahtuvaa satulaanpaluuta silmällä pitäen. Ajattelin että ei ole sitten turhaa energiaa kahden viikon ratsastustauon jälkeen, mutta eipä sitä ollut. Bondi oli sekä lauantaina että sunnuntaina oikein kiva ja rauhallinen. Tarhassa riekkuneet kaveritkaan eivät saaneet reaktioita aikaan vaan poni keskittyi ratsastajaan. Luulenpa että loma teki tehtävänsä, koska nyt tuntuu että Bondi on taas rento oma itsensä parin viikon takaisin hieman ärtyneen ja jännittyneen ponin sijaan. Itseänikään ei jännittänyt ja tunsin että alan vihdoin ratsastaa Bondia niin kuin mitä tahansa normaalia hevosta (toki Bondin nuoren iän ja osaamistason huomioon ottaen!) ilman että koko ajan varon ylettömästi.

Vaihdoin satulaan joustottoman vyön ja se tuntuu kyllä paremmalta. Satula ei tunnu keikkuvalta niin kuin joustollisen kanssa hiukan tuntui, ehkä siksi että olen arka kiristimään joustovyötä kun pelkään että saan sen liian kireälle. Joustottoman kanssa tätä vaaraa ei ole. Pakkasessa tosin tuskailin hieman taas noita Teknan vastinhihnoja. Synteettiset kun ovat niin niistä tulee kylmällä ärsyttävän kovat ja liukkaat! Täytyy nyt varmaan oikeasti toimeentua vaihdattamaan ne. 

Vaikka viikonlopun ratsastukset olivat molemmat hyviä, hieman taas tuskailin jumituksen kanssa. Tarkistin ensin kaiken itseeni liittyvän, eli etten purista tai vedä. Sitten otin vähän napakamman asenteen, eli liikkeelle on lähdettävä ja liikkeessä on pysyttävä, ja jos ei pohje riitä niin raippa muistuttaa ensin kevyesti ja tarvittaessa vähän napakammin. Ja reilu myötäys tietty heti kun poni liikkuu. Muutaman harjoituskerran jälkeen liikkeellelähtö sujuikin paljon paremmin. Tuntuman kanssa on nyt vähän hakemista, tuntuu että täytyy pitää ihan höyhenenkevyt käsi ettei Bondi ota sitä pidätteenä. 

Kävimme loppukäynneillä pellolla ja Bondi aurasi turvallaan :D

Eilen Bondille piti tulla eläinlääkäri. Oli tarkoitus ottaa irtopalakuvat ja katsoa hampaat, mutta eläinlääkärin auto jäätyikin pitkän päivän loppupuolella pakkaseen. Me ja toiseksi viimeinen asiakas jäimme siis seuraavaan kertaan, joka on toki huomenna juuri kun minulla on vuoden ainoa työmatka... No, ensi kuulle varmaan saadaan uusi aika. Mitään akuuttiahan meillä ei sinänsä ole mutta hampaiden tilanteen haluaisi kyllä mahdollisimman pian katsoa. Toki sen voisi tehdä joku paikallinen eläinlääkäri mutta mielellään hoitaisin kaiken yhdella käynnillä. Meidän lähellä ei siis ole kenellekään eläinlääkärillä kannettavaa röntgeniä eli tuo eilinen lääkäri tulee vähän kauempaa näille seuduille noin kerran kuussa.

Täytyy muuten sanoa että nyt ei juuri tarvitse maneesia ikävöidä! Lunta on riittämiin jos hankitreeniin halajaa, ja meidän kenttää aurataan säännöllisesti joten se on ihan kivassa kunnossa myös. Kevään jäätikkökeleillä maneesi-ikävä kyllä iskee, mutta onneksi sinne pahimpaan aikaan voi sitten ajoittaa ponin kevätloman.

Ponikamut lumisateessa <3

Jännitystä elämään lomallakin

Maltoin antaa Bondin lomailla viime viikon, mitä nyt muutaman kerran kävin harjailemassa. Yhtenä iltana päästin ponin kentälle vapaaksi mutta risujen syönti kiinnosti juoksentelua enemmän. Lauantaina tehtiin taas kengityksen kuivaharjoittelua. Homma sujuu jo sen verran hyvin että seuraava kengitys saadaan ehkä vedettyä läpi ilman rauhoitusta.

Sunnuntaina päätin että käydään pieni kävelylenkki maastakäsin. Menomatkalla poni jumitteli alussa jonkin verran. Ensin jaksoin kärsivällisesti pyytää aina uudestaan liikkeelle, mutta kun jumitus vaan toistui ja toistui, paloi pinna. No, yksi kunnon "Nyt perkele!" ja johan alkoi poni kävellä. Joskus on vaan pakko unohtaa hevoskuiskaus ja vaihtaa hevoshuutajan rooliin. 

Kävimme metsänreunassa ja käännyimme sieltä kotiin. Paluumatkalla tuli vastaan toisen tallin vieras hevonen kärryineen. Se oli Bondista kovin jännittävää (seurauksena armoton puhina ja piffaus). Kärryttelijät olivat onneksi niin ystävällisiä että väistivät kapealta tieltä pellolle ja takana tuleva autokin tajusi ettei kannata ohittaa tuota poikittain ravaavaa voipullaa. Taitoimme loppumatkan rivakkaa puolijuoksua, Bondi sekalaisten pupuloikkien säestämänä. Vähän kun olisi leijaa lennättänyt, tai ollut ilmapallo narun päässä!

Tallin pihassa Bondi rauhoittui ja palattiin tielle harjoittelemaan miten narussa kuljetaan käyntiä ja pysähdytään käskystä. Lopuksi menin vielä kentälle ja juoksutin hetken liinassa. Jonkin aikaa sitten pohdin onko Bondia juoksutettu enempää kuin ne muutamat kerrat jotka minä olen sen kanssa asiaa harjoitellut. Uskon yhä vahvemmin että on, koska eilinen juoksutus sujui hyvin mallikkaasti. Kävelylenkin ja lyhyen ravailun jälkeen Bondi olikin valmista kauraa tarhaan torkkumaan, eli koville otti henkisesti ravurin kohtaaminen...

Eilen Bondilla oli hieronta. Selkälihakset olivat vielä viikko sitten hiukan kireät mutta eivät enää juurikaan eli lomailu on siinä suhteessa tehnyt tehtävänsä. Bondi sai kehuja lihaksistostaan, ilmeisesti poni on sitä itse kehittänyt tarhassa kun ei tuo meidän liikutus ole sitä aikaan saanut. Pientä kireyttä oli vasemmalla pyllyn päällä ja oikealla takareidessä, mutta ei mitään pahempaa. 

Bondi saa jatkaa lomailua vielä pari päivää. Viikon loppupuolella on tarkoitus palailla taas töiden pariin kun pohjatkin on nyt lumentulon myötä hyvässä kunnossa. Tallinpitäjän mies lupasi aurata pellolle traktorilla noin puolen kilometrin "radan" jota toivottavasti uskaltaudun kiertämään Bondin kanssa.

Satulansovituksen kautta lomalle

Heti alkuun hyvä uutinen; Bondin satula on edelleen sopiva! Katsottiin tilanne sovittajan kanssa ensin tallissa. Satula istuu selkään kyllä oikein hyvin, rungon malli, paneelien muoto ja paneelikulma ovat oikeat. Näin olin itsekin tuumaillut, mutta tietysti katsottiin satula myös liikkeessä ja selässä. Heti kun lähdin taluttamaan Bondia tallista kentälle sovittaja katseli hieman tuumaillen, ja selästä asia vahvistui; kyllä sitä romaania kuitenkin tarvitaan väliin. Painopiste tulee parempaan kohtaan romaanin kanssa, eikä satula silti purista eli romaani ei kavenna sitä liikaa.

Mietittiin vähän näitä viime päivien haasteita. Eilenkin Bondi oli hiukan jännittynyt ja "outo", se ei ole nyt ihan oma itsensä. Bondi on aika herkkä, joten se saattaa jonkin verran reagoida ihan siihenkin että otin romaanin pois satulasta tuossa reilu viikko sitten. Lisäksi tässä kahden kuukauden aikana on ollut muutto uuteen paikkaan, uusi lauma, ja töitä on tehty säännöllisesti (vaikkakin kevyesti) ilman pidempää lomaa.

Päätin siis että nyt on korkea aika jättää Bondi kunnon talvilomalle. Poni hierotaan ensi viikolla (sillä on hiukan kireyttä selässä) ja voi olla loma jatkuu parikin viikkoa, katsotaan nyt. Vaikeintahan lomailu tulee olemaan minulle! Täytyy kinua kavereiden hevosia ratsastettavaksi.

Puhuttiin satulansovittajan kanssa myös satulavöistä. Minullahan oli haasteita löytää sopiva satulavyö kun vaatimuslista oli niin pitkä, ja päädyin lopulta vyöhön jossa on joustot molemmissa päissä. Sovittaja ei joustovyötä suositellut, enkä minäkään niistä oikein pidä. Ruskeaa, spekseihin sopivaa joustotonta en vaan ole järkihintaan löytänyt. Ehkä kestän sen että satula on ruskea ja vyö musta, eli taidan hakea Horse Comfortin joustottoman S-vyön Puuilosta jossa sitä on tarjolla edullisesti.

Vaatimustason laskua

Meidän edellinen maastoon lähtöhän ei oikein sujunut. Vaikka ratsastaja ei jännittänyt, poni jännitti. Päätin eilen helpottaa hommaa. Otin Bondin narun päähän ja menin kävelemään tielle. Yksinkertaisena tavoitteena meillä oli kävellä metsään johtavaa tietä vähintään sillan yli, koska siellä oli kohta jossa poni hermostui viimeksi kovin. Bondi oli taas aluksi jännittynyt. Sahasimme samaa tienpätkää muutamaan otteeseen ja hetken päästä poni onneksi tajusi että kyseessä on rento sunnuntaikävely.

Luulenpa että jatkan tätä "maastakäsin maastoilua" nyt muutaman kerran ja koitan sitten taas selästä. Eipä maastoon menemisen pitäisi sen kummempaa kai olla kuin muunkaan ratsastuksen, mutta koska näitä jännittämishaasteita on ilmennyt olen sitä mieltä että vaikeustason lasku on tässä kohtaa paikallaan.

Kävimme myös vilkaisemassa mönkkäriä, joka sekin oli Bondin mielestä pelottava siirrettynä "väärään" paikkaan kentälle. Bondi käyttäytyy kyllä mielenkiintoisesti kun se pelkää jotain. Nytkin poni alkoi pörisemään, mutta siirtyi silti itse askel kerrallaan lähemmäs mönkkäriä. Kohdalla Bondi kurotti vaaaarovasti kaulaansa ja teki sitten ison loikan taaksepäin. Sitten uusi lähestyminen, kosketus turvalla, ja mönkkäri olikin ihan ok :)

Lauantaina opetin Bondille juoksutusta. En ole varma onko ponia juoksutettu koskaan liinassa. Ehkä joskus on, koska aika kivasti homma meni jakeluun. Kentän pohja vaikutti hyvältä mutta huomasin että se oli kuitenkin lumen alla aika liukas, joten ravia otettiin vain muutama varovainen kiekka. Tarkoituksena olikin ensisijaisesti seurata miten poni suhtautuu kuolaimeen ilman satulaa ja ratsastajaa. Ensin suu oli ihan rauhallinen, mutta kun vähän alettiin vaatia muutakin kuin kentän ympäri kävelyä löysällä narulla, alkoi taas voimakas kuolaimen pureskelu ja veulaus. 

Tänään meille tulee satulansovittaja, katsotaan nyt varmuudeksi satulakin vaikka uskon (ja toivon!!!) ettei ongelma ole siinä. Eläinlääkäri meille tulee tasan kahden viikon päästä. Tällöin katsotaan hampaiden nykytilanne, nähdään ettei ole uusia piikkejä ja selviää onko maitohampaita irronnut tai irtoamassa. Sudenhammastilanne katsotaan myös. Luulen että annan Bondille vähän lomaa tämän alkuviikon jälkeen, viikon tai pari, fiiliksen ja kelien mukaan. 

Kuolain- ja lomamietintöjä

Bondilla oli aluksi käytössä oliivikolmipala. Vaihdoin tuon hiukan liian pitkän ja aika paksun kuolaimen 14 mm Visioniin (myös oliivi). Tuon Visionin taas vaihdoin kaksi viikkoa sitten ohuempaan 10 mm Visioniin. 

Alusta asti Bondi on hiukan pureskellut kuolainta ja "vängännyt" sitä vastaan. Vision on kuitenkin tuntunut ihan hyvältä kuolaimelta ja tuntuma on ollut pääsääntöisesti hyvä ja tasainen. Kunnes tuli eilinen.

Menin ratsastamaan illalla suht napakassa pakkasessa juuri sen jälkeen kun muut hevoset oli otettu sisään, eli olimme yksin pimeässä illassa. Bondi oli oikeastaan aika jännittynyt kropastaan ja jotain kummaa tapahtui suussa. Kuolainta pureskeltiin jatkuvasti, poni viskoi päätä, kiukkusi kuolainta vastaan, ja niinä hetkinä kun suu oli rauhallisempi oli tuntuma kuitenkin jotenkin hukassa, eli tuntui edestä tyhjältä. Tulin välillä alas selästäkin tarkastamaan suuta mutta en löytänyt syytä käytökseen. Ratsastin loppuun mutta tuo suu jäi mietityttämään. Jotain toista kuolainta voisi tietty koittaa mutta äkkiseltään ei tule mieleen mitä. Ehkä kumikuolain? Nova voisi olla yksi vaihtoehto mutta pahoin pelkään että tuo narskuttelija puree sen rikki alta aikayksikön. En muutenkaan ole kyllä oikein suorien kuolainten ystävä.

Suu katsottiin viikonloppuna kotona silmämääräisesti otsalampun avustuksella. Haavaumia tms. ei poskista löytynyt mutta näytti että yksi maitohampaista olisi lähtenyt eikä uusi poskihammas ole vielä samalla tasalla kuin muut. Vahva veikkaus siis on että tuo kuolainhomma johtuu vaihtuvista hampaista. Otan tässä lähiaikoina eläinlääkärin katsomaan suun, edellisestä kerrasta on kohta 4 kuukautta.

Nyt mietin annanko a) Bondille vähän lomaa kuolaimista, vai b) lomaa sekä kuolaimista että muutenkin. Liikutushan meillä on todella kevyttä, joten fyysistä loman tarvetta ei oikeastaan ole, mutta henkiseltä kantilta pieni loma voisi tehdä hyvää. Miten te muut joilla on nuoria/on ollut nuoria, pidättekö talvikaudella selkeitä lomia jolloin ei tehdä ns. yhtään mitään? Pitkän ajan sääennustekin on sitä luokkaa että nyt voisi olla hyvä loman paikka. 

Ajo-oppiin?

Lauantaina sain ystäväni mukaan tallille auttamaan ja päätin että vihdoin koitetaan miten ohjasajo sujuu. Apukäsi talutti Bondia ensin, sitten kulki rinnalla ja lopussa jättäytyi pois. Tiesin että Bondia on ohjasajettu aiemmin mutta ei ollut mitään tietoa onko kyse ollut satunnaisesti kokeilusta vai onko sitä tehty enemmänkin. No, muutamaa päivää myöhemmin bongasin kasvattajan facebook-sivuilta kuvan Bondista ajo-ohjien kanssa kaksivuotistalvella, eli ei ihme että sujui. Aloinkin miettiä pitäisikö poni opettaa ajolle? Tallinpitäjän mies on ravi-ihmisiä joten taitoa hommaan löytyisi omalta tallilta. Itsehän en siis osaa juurikaan ajaa vaikka sitä on lapsena tullut muutaman kerran tehtyä. En taida nykyään osata enää edes valjastaa, vaan taitoni rajoittuvat puhtaasti ohjasajohommiin.

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus lähteä tallinpitäjän ja hänen suokkiruunansa kanssa maastoon. Eipä sitten mentykään. Bondi oli heti alussa erikoinen, lentoon lähdössä, ja ajattelin että talutan ponia alkumatkan. Bondi kuitenkin pelästyi jotain ja alkoi sellainen pörinä ja steppaus että erittäin liukkaalla pohjalla katsoimme parhaaksi turvallisuussyistä päättää reissun lyhyeen. Positiivisena puolena sanottakoon että tallinpitäjän ruuna, joka on joskus hiukan herkkis, pysyi rauhallisena.

Kenttä ei ollut yhtä jäinen kuin tie joten menin sinne. Bondi rauhoittui oikeastaan heti, joten nousin selkään ja tein hetken aikaa käyntitreeniä. Harmitti tietysti edellisen hyvän maastokokemuksen jälkeen että sattui tällainen kerta, mutta paremmalla onnella ensi kerralla! Myöhemmin huomasin että pellolla jonne Bondi oli tuijotellut jännittyneenä kulki mönkkäreitä. Lieneekö ne sitten kuullut ja säikähtänyt kun oli jo valmiiksi tosi pinkeässä olotilassa. 

Tiistaina olikin sitten vuorossa vuoden ensimmäinen treeni, nelivuotiaalla! Vaikka todellisuudessahan Bondi täyttää neljä vasta toukokuun lopussa, eikä tämä vuoden vaihtuminen meidän tekemisiä tule radikaalisti muuttamaan. Uuden vuoden treenit tehtiin jälleen kerran jäisellä kentällä, tavoitteena oli yksinkertaisesti mennä reipasta käyntiä suoralla hevosella. Koitin satulaa ilman romaania ja tuntui että se istuu selkään vähän paremmin noin. Lopussa Bondi hiukan jumitti mutta en usko sen johtuvan satulasta tai romaanista tai sen puutteessa. Nuoren herran keskittymiskyky on hyvä mutta lyhytkestoinen, ja tuntuu että paljon varttia pidempään ei kannata juuri nyt työskennellä. 

Tänään on aika paljon pakkasta ja ainakin hetken lunta on sen verran että päästään varmaan ravaamaankin. Yöksi on luvattu sadetta joten huomenna palataan kai taas jäätikköolosuhteisiin.

Vuosi 2018

Vuoden viimeinen ilta, on aika perinteisen vuosikatsauksen:

tammikuu

Tammikuusta ei ole juuri sanottavaa. Vuoden alku oli pelkkää pimeyttä, kun Leo jouduttiin lopettamaan 30. tammikuuta.

helmikuu

Ratsastin kuun alussa muutaman kerran tallikavereiden hevosia, ja vietin sen jälkeen pari viikkoa maailman toisella puolella täysin hevosetonta elämää.

maaliskuu

En ollut varma haluanko ja pystynkö enää ottamaan uutta hevosta. Kävin kuitenkin koeratsastamassa nuorta tammaa jonka myynti-ilmoituksen olin nähnyt jo edellisen vuoden puolella. Pidin hevosesta kovasti, mutta en kuitenkaan tehnyt kauppoja. Aloin maastoilemaan sukulaisen ravureilla. Muutenkin ratsastin monella hevosella, tässä kuussa kävin kahdeksan eri hevosen selässä!

huhtikuu

Sain alkaa ratsastaa tutuntutun hienoa kouluponia ja kävin sen kanssa valmennuksessakin. Jatkoin myös maastoilua suokkien kanssa.

toukokuu

Kouluponi myytiin. Kävin moikkaamassa Täti tuuppaa-blogin Reinoa. Intouduin taas koeratsastuspuuhiin ja kävin katsastamassa kuusi ponia/hevosta. Luulin jo pariinkin otteeseen löytäneeni sen oikean ja pettymys oli iso kun toisella koeratsastuksella fiilis katosi.

kesäkuu

Koeratsastin yhden tamman toistamiseen ja päädyin viemään sen ostotarkastukseen. No, kotiin tultiin tyhjän kopin kanssa. Näin jälkikäteen katsottuna kaikille paras näin. Päätin lopettaa etsinnän ja luopua hevosenostosta kokonaan. Kaveri kuitenkin laittoi viestin että myy 3-vuotiaan connemararuunansa ja vitsillä lähdin sitä sitten katsomaan, kerran, toisen, kolmannen...

heinäkuu

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kävin ekaa kertaa Bondin selässä. Periaatepäätös ostosta tehtiin ja Bondi lähti ratsuttajalle. 

elokuu

Humputtelin suokeilla maastossa ja odotin Bondin paluuta ratsuttajalta. Yhtäkkiä elokuun puolivälin tienoilla olimme mieheni kanssa 3-vuotiaan omistajia! Bondi jäi asumaan vanhaan talliin ja aloimme tutustumaan toisiimme.

syyskuu

Tajusin että nuoren ponin kanssa jokainen päivä on seikkailu, täynnä uuden oppimista niin ponille kuin omistajallekin. Bondi rokotettiin, raspattiin, ja kengitettiin ekan kerran. 

lokakuu

Aloimme käymään tunneilla, ja Bondilla alkoi myös käydä ratsuttaja. Loppukuusta ponilla oli paljon vapaata surkeiden kelien takia. Satulanmetsästys alkoi.

marraskuu

Satula löytyi. Kuulin vapaasta tallipaikasta ja päätin siirtää Bondin asumaan lähemmäs kotia. Loppukuusta Bondi muutti nykyiseen talliin.

joulukuu

Sopeutuminen uudelle tallille sujui tosi hyvin ja tuntuu että olemme nyt paikassa jossa molemmat, niin poni kuin omistajakin viihtyvät. 

Tätä koontia kirjoittaessa tajuan kuinka paljon muutamassa kuukaudessa on menty Bondin kanssa eteenpäin ja kuinka hyvin kaikki on oikeastaan pääsääntöisesti mennyt. Ehkä vähän turhankin paljon pelkäsin etukäteen miten ponitäti pärjää nuoren hevosen kanssa. Kolmivuotiaan omistaminen on todellakin ollut minulle joka päivä seikkailu, mutta pääosin mielenkiintoisella ja positiivisella tavalla. Innolla odotan mitä kaikkea vuosi 2019 tuo nelivuotiaan kanssa tullessaan!

Joulunajan puuhailut

Monesti tulee mietittyä paljonko hevoset liikkuvat tarhassa. Lumi usein paljastaa että kävelyreitit kulkevat tasan juomakipalle ja heinäkasalle, ei juuri muualle. No, meillä onneksi ponit kulkevat! Leikin tiimellyksessä Bondin loimesta oli irrotettu eräänä päivänä solkien vastakappaleet (vahvat epäilykset kohdistuvat erääseen pieneen shetlanninponiin). Niitä tarhasta etsiessäni totesin että ei ole neliömetriä suurempaa aluetta tallaamatta. Huolella siis kulkevat tarhaa ympäri, ja oikein hyvä näin. Niin ja oli muuten nätisti "tuhottu" loimi! Ompeleet vain purkautuneet ja molemmat kiinnitykset tiessään, mutta ei mitään repeytymää loimen kankaassa! 

Viime viikolla Bondi pääsi kunnolla liikkumaan kun pohjat olivat lumen tultua paremmassa kunnossa. Mentiin paljon ravia, en tiedä olenko vielä koskaan edes ravannut Bondilla kerralla noin paljon! Aluksi ravi oli vähän varovaista, poni pää pystyssä ja selkä alhaalla. Luulen että jännitti vähän pohjan pitävyyttäkin. Ei mennyt kuitenkaan kauaa kun poni alkoi hienosti itse hakea pyöreäksi ja raviin tuli aika hyvä tahti. 

Tämän jälkeen on tehty muutama treeni kentällä, mutta koska ajattelin että nyt on korkea aika aloittaa maastoilu, olimme keskiviikkona sitten pienellä maastolenkillä tiellä ja pellolla. Kaverina meillä oli tallinpitäjä erään tallilaisen rauhallisen ruunan kanssa. Hyvin meidän reissu sujui vaikka minua vähän tietty jännitti. Ihan käyntiä mentiin koska nyt on tosi jäistä, mutta se kyllä riitti hyvin näin ekalla kerralla. Jospa nyt saataisiin säännölliset maastoilut käyntiin ja mielekkyys säilytettyä työnteossa.