Troubles in paradise

Lieneekö ilmiö nimeltä kevät (joka kyllä näyttää juuri nyt peruuntuneen ainakin kun ikkunasta katsoo) vai mikä sekoittanut ruunani pään. Sunnuntaina kävin päivällä näyttämässä ponia veljelleni ja kaikki oli ok. Pari tuntia myöhemmin tallinpitäjä oli joutunut ottamaan Bondin sisään koska se oli hyppinyt rajusti tammakaverinsa niskaan, ottanut napakan puruotteen säästä ja kuvitellut olevansa kovempikin oripoika. Tammakaverihan on kengätön eikä se tuolla jäätiköllä raukka pakoon pääse kun 400 kiloa connemaraa tulee päälle. Eikä taida tuollainen nuori osata tehdä sitä mitä vanhempi tamma tekisi luultavasti välittömästi, eli kertoisi ruunalle että tuollainen käytös ei tosiaan ole ok.

Eilen Bondi sitten tarhasi yksin ja tammakaveri siirrettiin vanhemman suokkitamman kaveriksi. Tuloksena tammakaveri karkasi uudesta tarhasta ja palloili pihamaalla eksynyt katse silmissään kun saavuin alkuillasta tallille. Bondi taas oli aika levoton ja tallissakin hirnui moneen otteeseen kuuluvasti (yleensä se on yksin tallissa täysin tyynenä).

Luultavasti Bondi joutuu nyt hetken tarhaamaan yksin. Hankala juttu siinäkin mielessä että tallin tarhat on mietitty niin että hevoset ulkoilevat pareittain. Lisäksi mua itseä harmittaa tuo yksintarhaus koska Bondi viihtyy niin hyvin kaverin kanssa. Tosiasia vaan on että hokkikaudella ei välttämättä ole paras aika sekotella kuvioita. Toivon että kun hokit (joskus) saadaan pois järjestyisi Bondille sopiva ruunakaveri, tai toisaalta toivottavasti tämä "orikausi" olisi vaan ohimenevää. Bondi on ruunattu jo nuorena mutta nyt väkisin mietin onko tämä "oreilu" seurausta siitä että B tarhasi niin pitkään nuoren orin kanssa. Onko teillä muilla kokemuksia ruunasta joka yrittäisi astua tammaa?

Todistusaineistoa

Sain lauantaina mieheni seisomaan kentän laidalle melko jäätävässä tuulessa kännykkä kädessään, ja tuloksena on pitkästä aikaa videomateriaalia ratsastuksesta. Katsojille näissä ei ole juuri mitään mielenkiintoista, mutta itse hyödyin kuvaamisesta kyllä. Ravia mentiin vain pari pätkää eikä mitään kovin kummoista liikettä irronnut. Kenttä oli hieman kovahko ja muhkurainen eikä Bondi oikein tykkää liikkua tuollaisella pohjalla. Leikkaisin kuitenkin muutaman klipin todisteeksi siitä kuinka a) poni kävelee, b) poni ravaa. Kuten näkyy, kenttä on melkein lumi- ja jäävapaata aluetta, mutta etenkin tänään taas kivikova kun pakkaset tulivat takaisin.

Ei mitään ihmeempää

Viikonloppuna ratsastin molempina päivinä kentällä. Ei ole mitään suurempaa kertomista näistä. Bondi oli kiva ja rento ja minä tyytyväinen :) Kentän toisen pitkän sivun pohja oli edelleen kova joten raviosuudet mentiin loivan kahdeksikon muodossa. Ratsastuksen jälkeen siivoilin vähän tarhaa ja nappasin samalla muutaman kännykkäkuvan, joten laitetaan nyt niitä kun ei sen mullistavampia uutisia ole tällä erää.

Ponit tulivat "auttamaan" siivouksessa

Hetki ilman loimea kevätauringossa

Tarhan sulaminen on vielä alkutekijöissä mutta kyllä se siitä...

Jäätikkö sulaa

Keskiviikkona vein Bondin kentälle kävelemään, lähinnä siksi että sain itselleni paremman omatunnon kun edes yritin tehdä jotain liikuntaan viittaavaa ponin kanssa. Aika lyhyeksihän se lenkki kyllä jäi. Suurin osa kentästä oli peilijäässä.

Torstaina päätin suosiolla pitää Bondilla (taas) vapaan ja toivoa parempia kelejä. Illalla kävin vesiä ulos viedessä tiirailemassa kännykän taskulampun valossa kenttää ja yllätyin iloisesti! Jäätä oli edelleen, mutta myös paljon (hyvin märkää) hiekkaa. Näköjään oli tallinpitäjältä täysin oikea veto aurata kenttä ennen plussakelien alkamista!

Perjantain ratsastus vaihtui lennossa jo kentälle mentyä maastakäsittelyyn ja juoksutukseen kun totesin päivän fiiliksen puoltavan jotain muuta kuin ratsastusta. Bondi vaikutti monen vapaan jälkeen vähän ylienergiseltä ja luulen että keskittymiskyky ei olisi ehkä selästä riittänyt.

Tältä näytti tarhassa sunnuntaina...

... ja tältä kentällä!

Eilen paistoi ihanasti aurinko ja kentän toinen puolisko oli sula. Tuullutkin oli sen verran että pohja oli kuivunut hyvin. Toinen puolisko oli kova, mutta tein sitten niin että ravasin aina sen sulan puoliskon ja kävelin kovan puoliskon. Bondi oli tosi kiva, hienosti kuulolla ja sopivan reipas. Nyt on kyllä kova into päästä tekemään lisää ja kasvattamaan ponin (ja omaa) kuntoa kevättä kohti! Osa tästä innosta johtunee siitä että sain hiihtoloman ajaksi lainahepan käyttööni ja pääsin viikonloppuna maneesiin koulua tuuppaamaan. Oli muuten eka kerta kuukausiin kun ratsastin ns. kunnolla. Olihan se ihanaa! Ei siitä mihinkään pääse, (wannabe)kouluratsastaja on aina (wannabe)kouluratsastaja.

Pelkkää priimaa!

Bondin irtopalakuvaushan on siirtynyt ja siirtynyt, ensin oman saamattomuuden takia ja sitten eläinlääkärin pakkaseen jääneen auton takia. Maanantaina ell pääsi tallille asti kannettavan röntgeninsä kanssa ja päästiin kuvaamaan.

Pitemmittä puheitta; kuvista ei löytynyt mitään huomautettavaa, ei ole irtopaloja ja muutenkin näyttää hyvältä! Eläinlääkäri myös kehui Bondin rakennetta. Itse olin tyytyväinen ponin hienoon käytökseen. Rauhoittaa ei tarvinnut vaan röntgenkuvaus sujui rennosti riimunnarua mutustellessa, niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy.

Eläinlääkäri tarkisti myös Bondin suun. Tilanne näytti  sielläkin hyvältä eikä nyt ollut raspaustarvetta. Suu katsotaan seuraavan kerran muutaman kuukauden päästä, ennen laidunkautta, ja raspataan silloin mahdolliset piikit pois. 

Normaalia (talvi)arkea

Bondi on nyt saatu kengitettyä ympäri ilman rauhoitusta. En sanoisi että ihan täysin sujuvasti ja helposti, mutta kohtuullisen kivuttomasti kuitenkin. Mitä nyt kengittäjä kuulemma venäytti vähän selkäänsä, mistä olin luonnollisesti kauhuissani mutta seppä itse ei onneksi ottanut asiaa pahasti. Eli toivottavasti kengittää jatkossakin.

Kengitys tehtiin kahdessa erässä viikon välein enkä itse asiassa ollut paikalla kuin etusten laiton loppuvaiheessa. Naulaus on Bondille edelleen inhokkiasia ja etusten kanssa poni hyppi muutaman kerran pystyyn. Takaset laitettiin minun toiveeni mukaan eli poni sai syödä heinää kengityksen ajan. Oli se siltikin jonkun verran tänttäröinyt. Tallinpitäjä oli laittanut Bondille korvahuput mikä varmaan oli hyvä idea vaimentamaan naulauksen ääntä. Toivotaan että kengitys lähtee sujumaan paremmin kun rutiinia tulee lisää, mutta toki olen tyytyväinen että nyt jo päästiin rauhoittamisesta eroon.

Kelit olivat viime viikolla hmm... vaihtelevat. Tiistaina ratsastin Bondin auraamattomalla kentällä, toisin sanoen poni kahlasi paksussa lumessa ja itse keskityin vaan istumaan selässä ilman että häiritsen ponin hankijumppaa. Torstaina ratsastin uudelleen hetken ja jatkoin sen jälkeen maastakäsittelyn kanssa koska en saanut Bondia jostain syystä oikein keskittymään selästä. Maasta keskittyi hyvin ja saatiin hyvä treeni. Loppuviikolla olikin takasten kengitys ja ulkona loskaa, jäätikköä, sadetta ja tuulta joten liikunta rajoittui tarhailuun ja pieneen kävelylenkkiin.

Viime postauksessa mainitsin että suitsien laittaminen on ollut haastavaa. Sitä me ollaan nyt harjoiteltu ja edistystä on tapahtunut pienessä ajassa tosi paljon. Enää poni ei lähde suitsia karkuun vaan antaa laittaa ne kivasti.

Bondi jäi kaksin tarhakaverinsa kanssa kun yksi laumasta myytiin. Ilokseni huomasin viikonloppuna että ponit rapsuttelivat jo toisiaan. Nuorempi poni myös seuraa Bondia kuin hai laivaa, turpa Bondin kintereitä viistäen. Välillä Bondi vähän puree kaveriaan ja kaveri potkii takaisin. Nuorten hevosten leikkejä...

Vanhat haasteet poistuu, uudet tulee tilalle

Viime vuoden puolella oli jakso, jolloin Bondia oli vaikea saada milloin tarhaan, milloin kentälle. Etenkin kentän portista kulkeminen oli ihan nounou. Joku aika sitten tallinpitäjä sattui kysäisemään meneekö poni jo portista ja tajusin että olin jo aikaa sitten unohtanut koko ongelman! Toinen haaste on ollut jo pitkään pysähtely ja jumittaminen selästä, joka nyt sinänsä ei ole nuorella kovin harvinaista. Nyt näyttää vahvasti siltä että sekin on jo historiaa (eikä kai vähiten siksi että allekirjoittanut on kiinnittänyt huomiota pohkeensa paikkaan...). Nyt Bondi liikkuu selästä oikein reippaasti ja lähtee pohkeesta hyvin eteen.

Bondi on alusta asti pureskellut kuolainta jonkun verran, ja ennen lomaa taisin kirjoittaakin kerrasta jolloin poni oli jännittynyt ja todella levoton suustaan. Nyt loman jälkeen suu on ollut huomattavasti rauhallisempi. Kuolaimella pelaaminen ja pureskelu on jäänyt melkein kokonaan pois. 

Uusi haaste, tai oikeastaan vanha mutta pahentunut sellainen, on suitset. Suitsiminen ei ole koskaan ollut mikään suosikkijuttu, suu ei aukea helpolla, pää nousee ylös, ja välillä poni jopa peruuttaa karsinan perälle suitset nähdessään. Luulen että tämä on asia joka minun vaan täytyy opettaa uudelleen kärsivällisesti ihan alusta asti. Ei muuta kun namut taskuun ja hommiin.

Jalkojen nostelun, ylhäällä pidon ja naputtelun kanssa olen tehnyt paljon töitä ja edistystä on tapahtunut paljon. Toiveissa on että jatkossa kengitys sujuisi ilman rauhoittamista. Olen ajatellut laittaa ponille kengitykseen heinäkärryn nenän eteen ja toivon että kengitys onnistuu näillä eväillä. 

Keskiviikkona olimme muutaman päivän vapaan jälkeen kentällä. Lunta on tullut aika paljon ja kenttää ei ole nyt aurattu, joten tuli samalla hankitreeni maltillisella lumimäärällä. Juuri Bondille sopiva tuollainen pieni hanki kun kunto ei ole niin hyvä että syvään hankeen olisi asiaa. Poni meni tosi kivasti ja olipa muuten mahtavaa kun pystyi töiden jälkeen ratsastamaan ilman että täytyi sytyttää valot! Toki oli jo aika hämärää kun hiukan ennen kuutta lopettelimme, mutta lumi valaisee kyllä paljon.

Pakko laittaa tämä tärähtänyt kuva Bondin hassun
"Näin juuri todella pelottavan lautakasan!-ilmeen takia :D

Viikonloppuna on mahdollisesti luvassa hankilaukkaa, ei tosin omalla vaan lainaponilla. Tallin pikkuponi kaipaa hieman energianpurkua ja lupauduin stuntiksi koska poni nakkasi oman lapsiratsastajansa viime viikonloppuna hankeen muutamaan otteeseen. Saa nähdä päädynkö itsekin sinne :D

En luovu susta koskaan, vaikka irti päästänkin

Leon kuolemasta on tänään vuosi. Meidän hovikuvaaja Nina Erkkilä tuli vielä pari päivää ennen käymään jotta sain viimeiset kuvat muistoksi. Poimin muutamia tähän julkaistavaksi. 

Vaikka elämä menee eteenpäin, ei tämä poni unohdu koskaan, eikä pidäkään.

Pieni oivallus ja onnistuminen

Alkuviikosta Bondi sai kolme vapaata peräkkäin omien menojeni takia. En usko että noista vapaista on haittaa. Ennemminkin olin aiemman pidemmän loman jälkeen huomaavinani että poni on hyväntuulisempi ja rauhallisempi. Täytyy jatkossakin muistaa lomailun tärkeys.

Otsikkoon viitaten, perjantaina koin pienen ahaa-elämyksen jonka tajuamisen jälkeen olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Huomasin yhtäkkiä että etenkin tilanteissa joissa Bondi jumahtaa paikalleen käytän pohjetta liian taakse. En todellakaan tajua miksi olen tehnyt näin, mutta pohjeapu alkoi tehota heti ihan eri tavalla kun siirsin jalan oikealle paikalle... Muutenkin edellisen viikonlopun opit oli vielä hyvin ponin mielessä ja se liikkui sekä perjantaina että lauantaina hyvin eteen. Perjantain treeni oli parempi, mentiin paljon raviakin. Lauantaina Bondi oli jostain syystä jännittynyt ja keskityin saamaan käynnin rennoksi.

Eilen sunnuntaina Bondilla oli periaatteessa vapaa. Kävin kuitenkin illalla kävelyttämässä ponia koska tiesin että hevoset olivat kovan pakkasen takia tarhanneet hieman normaalia lyhyemmän ajan. Olen harmitellut etten ole päässyt pellolle auratulle radalle ratsastamaan koska jostain syystä Bondi jännittää sinne menoa ja siellä oloa kovin. En näe järkeä ratsastaa ponilla joka pörisee lihakset kireinä, joten olen koittanut tehdä peltoa tutuksi käymällä siellä maastakäsin esim. loppukäynneillä. Eilen sitten otin Bondin narun päähän ja vein sen otsalampun valossa pellolle. Nyt poni olikin ihan rento ja käveli reippaasti. Sain hyvät naurut kun Bondi tunki turpansa lumeen lähes silmiä myöten ja aurasi menemään :) Kiersimme koko peltolenkin mitä ei ole vielä kertaakaan tehty. Pieni juttu periaatteessa, mutta minulle iso ilo kun olin edellisenä päivänä niin murehtinut "pelto-ongelmaa". Toivo siis elää, ehkä pääsemme vielä hankitreeniin! Jos ei muuten niin maastakäsin, tulee kunnon liikuntaa taluttajallekin.

Lomaltapaluu

Perjantaina juoksutin Bondin kevyesti, lauantaina tapahtuvaa satulaanpaluuta silmällä pitäen. Ajattelin että ei ole sitten turhaa energiaa kahden viikon ratsastustauon jälkeen, mutta eipä sitä ollut. Bondi oli sekä lauantaina että sunnuntaina oikein kiva ja rauhallinen. Tarhassa riekkuneet kaveritkaan eivät saaneet reaktioita aikaan vaan poni keskittyi ratsastajaan. Luulenpa että loma teki tehtävänsä, koska nyt tuntuu että Bondi on taas rento oma itsensä parin viikon takaisin hieman ärtyneen ja jännittyneen ponin sijaan. Itseänikään ei jännittänyt ja tunsin että alan vihdoin ratsastaa Bondia niin kuin mitä tahansa normaalia hevosta (toki Bondin nuoren iän ja osaamistason huomioon ottaen!) ilman että koko ajan varon ylettömästi.

Vaihdoin satulaan joustottoman vyön ja se tuntuu kyllä paremmalta. Satula ei tunnu keikkuvalta niin kuin joustollisen kanssa hiukan tuntui, ehkä siksi että olen arka kiristimään joustovyötä kun pelkään että saan sen liian kireälle. Joustottoman kanssa tätä vaaraa ei ole. Pakkasessa tosin tuskailin hieman taas noita Teknan vastinhihnoja. Synteettiset kun ovat niin niistä tulee kylmällä ärsyttävän kovat ja liukkaat! Täytyy nyt varmaan oikeasti toimeentua vaihdattamaan ne. 

Vaikka viikonlopun ratsastukset olivat molemmat hyviä, hieman taas tuskailin jumituksen kanssa. Tarkistin ensin kaiken itseeni liittyvän, eli etten purista tai vedä. Sitten otin vähän napakamman asenteen, eli liikkeelle on lähdettävä ja liikkeessä on pysyttävä, ja jos ei pohje riitä niin raippa muistuttaa ensin kevyesti ja tarvittaessa vähän napakammin. Ja reilu myötäys tietty heti kun poni liikkuu. Muutaman harjoituskerran jälkeen liikkeellelähtö sujuikin paljon paremmin. Tuntuman kanssa on nyt vähän hakemista, tuntuu että täytyy pitää ihan höyhenenkevyt käsi ettei Bondi ota sitä pidätteenä. 

Kävimme loppukäynneillä pellolla ja Bondi aurasi turvallaan :D

Eilen Bondille piti tulla eläinlääkäri. Oli tarkoitus ottaa irtopalakuvat ja katsoa hampaat, mutta eläinlääkärin auto jäätyikin pitkän päivän loppupuolella pakkaseen. Me ja toiseksi viimeinen asiakas jäimme siis seuraavaan kertaan, joka on toki huomenna juuri kun minulla on vuoden ainoa työmatka... No, ensi kuulle varmaan saadaan uusi aika. Mitään akuuttiahan meillä ei sinänsä ole mutta hampaiden tilanteen haluaisi kyllä mahdollisimman pian katsoa. Toki sen voisi tehdä joku paikallinen eläinlääkäri mutta mielellään hoitaisin kaiken yhdella käynnillä. Meidän lähellä ei siis ole kenellekään eläinlääkärillä kannettavaa röntgeniä eli tuo eilinen lääkäri tulee vähän kauempaa näille seuduille noin kerran kuussa.

Täytyy muuten sanoa että nyt ei juuri tarvitse maneesia ikävöidä! Lunta on riittämiin jos hankitreeniin halajaa, ja meidän kenttää aurataan säännöllisesti joten se on ihan kivassa kunnossa myös. Kevään jäätikkökeleillä maneesi-ikävä kyllä iskee, mutta onneksi sinne pahimpaan aikaan voi sitten ajoittaa ponin kevätloman.

Ponikamut lumisateessa <3