Erilainen juhannus

Tuli sitten käytyä juhannusviikonloppuna tallilla joka päivä 4 kertaa. Varhain aamulla, pari kertaa päivällä, viimeisen kerran iltamyöhään. Onneksi on lyhyt matka!

Keskiviikkona pari kaveria tuli katsomaan Bondia. Laitumelta pääsimmekin sitten noukkimaan yksisilmäisen ponin. Vasen silmä oli turvonnut lähes umpeen ja poni avasi sen vain vaivoin. 

Soitin päivystäjälle, joka epäili ötökän pistosta, kehotti pitämään sisällä hämärässä ja antamaan allergialääkettä. Itseäni hiukan epäilytti, kun silmävammojen kanssa ei tunnetusti saa aikailla. Päätin kuitenkin jättää Bondin yöksi talliin ja käydä aamulla ennen töitä katsomassa tilannetta ja päättämässä mitä teen.

Silmä torstaiaamuna

Aamulla silmä oli lähes yhtä turvoksissa joten ei muuta kuin eläinlääkärijahtiin. Onnistuin saamaan ajan iltapäiväksi, tosin matkan varrella eläinlääkärikin vaihtui. Ell värjäsi silmän ja sarveiskalvosta löytyi pistemäistä naarmua. Mihin lie poni silmänsä tökännyt. Bondin syke oli hiukan koholla ja ell sanoi että nuo silmäjutut on usein aika kivuliaita, joten poni sai kipulääkettä suoraan suoneen ja Metacam-pullon seuraavia päiviä varten.

Silmä torstai-iltana kaksien antibioottitippojen jälkeen

Jälleen kerran Bondi osoitti kuinka hyväluonteinen on! Sain koko neljän vuorokauden ajan yksin huuhdeltua silmän ja laitettua antibioottitipat. Juhannusaattona laitoin ponin  takaisin laitumelle, huputettuna ja vasemman silmän kohta lisäksi vielä teipattuna umpeen. Yöksi hain Bondin sisään. Tämäkin sujui niin hienosti, rauhassa poni vietti yöt vaikka oli yksinään tyhjässä tallissa.

Perjantaiaamuna tilanne oli jo paljon parempi

Lääkitys loppui muutama päivä sitten ja tilanne näyttää nyt normaalilta, toivottavasti näin myös jatkuu. Vaikka jokainen toivottavasti tietää että silmävammat on tutkittava 24 h kuluessa, niin muistutan tästä vielä; kutsukaa eläinlääkäri paikalle mahdollisimman pian (ja tarkistakaa laitumella olevat hevoset päivittäin vaurioiden varalta)! Hevosen silmävammat etenevät nopeasti. Bondinkaan silmässä ei isoa vauriota näkynyt mutta silti tulehdus oli jo päässyt alkuun.

Väsähtänyt voipulla

Kevään kuvista näkee että Bondi oli välillä aika mielenkiintoisen värinen kesäkarvaa kohti mentäessä. Nyt kun karva on kunnolla vaihtunut niin keltuaisponihan siitä tuli, tai voipulla kuten tätä laitumella viihtynyttä yksilöä välillä kutsun. Tuo keltuaisponi tulee muuten siitä että vuosia sitten eräs paikallinen valmentaja tapasi kutsua ko nimellä Goldy-poniani...

Bondi on tosiaan ollut laitumella nyt jo kuukauden. Jonkin aikaa stressasin ponin turpoamista, mutta nyt tilanne tuntuu tasoittuneen. Meillä on hyvä lauma koottuna köyhemmälle laitumelle. Ruoho ei ole korkeaa mutta sitä on kahdella lohkolla sen verran että saavat syödäkseen tarpeeksi kun vaihdetaan parin viikon välein. Bondi viettää lähes 24/7 turpa maassa joten nyhtölaidun on sille erittäin sopiva ja riittävä.

Lihoamisstressin hiukan loitottua sain uuden paniikin aiheen. Bondilla on tosi hyvät kaviot, mutta täällä on ollut tosi kuivaa ja sunnuntaina huomasin että toinen takakavio on lohjennut vaakasuunnassa kannasta varpaan suuntaan aika inhottavasti. Kerrankin oli niin hieno tuuri että kengittäjä oli juuri tallilla! Hän vuoli lohkeaman niin ettei se toivottavasti enää jatka matkaansa. Jos jatkaa niin laitetaan paikka ja rengaskenkä. Toivotaan parasta. Annan kavioille nyt vähän kosteuskuuria. Ämpärissä seisotus oli vähän liian haastavaa ilman apukäsiä, mutta tallinpitäjän vinkistä laitoin kavioon litimärän vaipan ja annoin sen olla jalassa parikymmentä minuuttia. Bondi sieti tämän hienosti! Torkkui vaan käytävällä samalla kun aikani kuluksi letitin ponin tukkaa.

Kas näin kavio kosteutuu futisvaipassa :D

Treenit meillä on jatkuneet laidunkauden ajankin normaalisti, voisin niistä kirjoitella seuraavaksi. Bondi on laiduntamisesta tosi väsynyt ja eteenpäinpyrkimys on ollut vähän puutteellista, joten se on vähän aiheuttanut haastetta vaika poni on muuten toiminut hienosti. Olen jopa miettinyt että otan Bondin välillä yöksi sisään jotta se saisi levättyä kunnolla. Ei selvästikään ole kevyttä olla ulkona ja syödä 24 h vuorokaudessa! 

Onnellinen!

Eilen juttelin tallinpitäjälle maastossa, että enpä olisi viime kesänä uskonut omistavani seuraavana kesänä nelivuotiaan ponin. Saati sitten että asiat sujuvat niin hyvin, pärjään nuoren kanssa, ja poni on fiksu, toimiva ja luottavainen. Olen niin tyytyväinen Bondiin kaikin puolin!

Ja kyllä, maastossa! En tiedä kiinnittikö kukaan sanaan huomiota ensimmäisessä lauseessa. "Maastoilua" on harrastettu harvakseltaan kevään mittaan pienissä erissä tallin viereisellä tiellä (ja kerran kesälaitumella :D). Eilen tallinpitäjä lähti Bondin laidunkaverin kanssa seuraksi ihan oikeaan metsämaastoon. Vaikea sanoin kuvailla kuinka onnellinen olin kun kaikki sujui niin hyvin; Bondi oli reipas mutta rento ja ratsastajakaan ei juuri jännittänyt. Toivon että maastoilu tulee nyt kesän mittaan tutuksi hommaksi ja pääsemme myös pidemmille retkille parempien maastojen pariin. Eilinen reissu kesti vain reilu puoli tuntia ja pienet polut olivat sen verran kivikkoisia että menimme vain käyntiä. Tuollainen metsäpoluilla tepastelu tosin on mitä parhainta koordinaatio- ja lihaskuntotreeniä Bondille. Muutamat puunrungotkin ylitimme. Takaisin tullessa Bondi kyllästyi kapuamaan yli ja hyppäsi sen sijaan viimeisen rungon kohdalla kunnon loikan :D

Kuvatodisteet tietty unohtuivat, mutta eiköhän näitä reissuja ja kuvausmahdollisuuksia tule lisää!

Toukokuun kootut

Täytyypä ottaa kalenteri avuksi niin muistan mitä kaikkea on tapahtunut. Eli tässä tiivistys menneestä viidestä viikosta:

Aika pian viime päivityksen jälkeen kävi kurja onnettomuus, kun Bondi ja ratsuttaja kaatuivat. Täysin vahinko siis kyseessä. Bondi kompastui laukkakaarteessa eikä yrityksestä huolimatta onnistunut säilyttämään tasapainoaan. Ilman loukkaantumisia tilanteesta ei selvitty, mutta tällaista se vaan joskus hevosten kanssa on. Bondin vammat onneksi olivat pieniä, pari revähtymää jotka ovat parantuneet hyvin.

Kaatumisen jälkeen otettiin vähän normaaliakin kevyemmin. Bondi hierottiin, ja hieroja tulee uudestaan ensi viikolla. Samalla tarkistetaan satulan sopivuus ja mahdollisesti sovitetaan paria koulusatulaa. Sain Leon vanhan Equipen myytyä ja hinkuan Bondille koulusatulaa vaikka en kyllä ihan ymmärrä miksi haluan taas ryhtyä satulansovitusrumbaan kun sopiva estesatula on olemassa... 

Bondi on myös raspattu. Eläinlääkäriltä tuli todella hyvää palautetta. Kuulemma oikein kaunis hammasrivistö kaiken kaikkiaan! Kaikki maitohampaat eivät ole vielä vaihtuneet ja taaimmaiset poskihampaat ovat tulossa. Alakulmahampaat eivät ole vielä puhjenneet, ylös on. Seuraavaa raspausta suositellaan 6-8 kuukauden päästä mutta aion kyllä seurailla tilannetta piikkien suhteen. Bondilla on takaa aika ahtaat posket joten pienetkin piikit tekevät helposti naarmua. Eläinlääkäri myös mittasi Bondin suun. Kuolaimen suositeltu paksuus on ruhtinaalliset 11 mm... Ei tullut kyllä yllätyksenä, tiesin ettei paksu kuolain ole tuohon suuhun hyvä.

Vihreään totutus aloitettiin jo hyvissä ajoin ja nyt Bondi onkin ollut jo viikon laitumella 24/7. Toki hevoset otetaan sisään jos keli on kovin kurja, kuten viime sunnuntaina kun satoi koko päivän oikein kunnolla. Bondin yksintarhaus tuli nyt onneksi päätökseen ja poni laiduntaa tallinpitäjän suokin ja pikkuponin kanssa. Bondia ei kyllä kaverit juuri kiinnosta, hän keskittyy lähinnä syömiseen.

Suuri ylpeydenhetki koettiin, kun Bondi kengitettiin ekaa kertaa kerralla ympäri. Meni niin hienosti! Etusten naulauksessa syötin ponille namuja, takaset naulattiin ilman herkkuja. Kertaakaan Bondi ei repinyt jalkaa tai ollut muuten hankala, ainoastaan luimuun painuvat korvat ja nyrpeä ilme paljastivat ettei naulaus ollut ihan parasta maailmassa. Upeaa nähdä miten poni vaan tämänkin oppii vaikka vielä talvella pelkäsin tuleeko kengityksestä ilman rauhoitusta koskaan mitään!

Ai niin muuten, viikko sitten Bondi täytti virallisesti 4 vuotta! Ja minä ajattelin että onpa se jo vanha, ei mikään varsa enää :D

Pääsiäinen

Loman aikana ehdittiin vaikka mitä! Torstaina meillä oli vihdoin tunti, ensimmäisen tänä vuonna. Nyt on pyrkimys käydä tunnilla kerran viikossa mahdollisuuksien mukaan. Harjoiteltiin tunnilla hieman avon alkeita. Vasempaan sujui tosi hienosti, oikea oli vähän haastavampi. En ollut tästä yllättynyt koska oikea tuntuu meille muutenkin hankalammalta kierrokselta. Bondi oli lisäksi, ehkä lämpimän sään ja paksun turkin vuoksi, hieman tahmea ratsastaa. 

Perjantaina saimme Liisan (Täti tuuppaa-blogista tuttu) käymään. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Liisa näki Bondin livenä, ja poni esiintyi tietysti edukseen omana ihanana itsenään. Sovitimme Bondille Reinon satulaa ja se vaikutti istuvan aika kivasti. Luulenpa että hankin Equipe Emporion kokeiluun kunhan saan Leon vanhan koulusatulan myytyä. Leon Equipe Olympiahan ei Bondille sitten lopulta käynyt, mutta Emporio on hiukan eri mallinen.

Perjantaina ratsastin vain hetken kentällä ja Liisa otti meistä kuvia. Hienoa saada ratsastuskuvia pitkästä aikaa! Kävimme myös pienellä maastolenkillä eli kävelimme tallitietä metsän reunaan ja takaisin. En viitsinyt tehdä paljoa perjantaina vaikka Bondi oli edellistä päivää pirteämpi. Halusin että ponilla olisi virtaa vielä lauantain ratsutuksessakin. 

Ratsutus sujui hyvin, laukkaa ja laukannostoja harjoiteltiin ja hieman väistätystä. Bondi ei ole ratsastajan kanssa kovin paljoa laukannut, mutta koska ponilla on luontaisesti vahva takaosa ja voimakas laukka niin hyvin sujui. Ratsuttaja tosin oli ihmeissään että eikö tämä yhtään rieku kun laukkataukoa on ollut! Mutta eihän Bondi.

Eilen ohjelmassa oli irtohypytystä. Poni verrytteli ensin hetken liinassa ja esitti muutaman hienon kevätjuhlaliikkeen tyyliin "Bondi the flying connemara". Ihanaa kun nuorella on energiaa ja elämäniloa! Tätä mieltä olen siis niin kauan kun noita muuveja ei esitetä ratsastaja selässä :D Hypytyksessä oli ensin pieniä haasteita koska Bondi luikahteli kujan sivusta kentän päätyyn syömään ruohoa, mutta kun saimme kaikki kolot tilkittyä keskittyi poni hyppäämiseen ja hyppäsikin kivasti ja hyvällä energialla. 

Ratsastuskuvat Liisa Enkvist, hyppykuvat Nina Mäki-Kihniä

Suunnittelematon loma

Otsikossa on mahdollista draamapotentiaalia, mutta onneksi mistään sellaisesta ei ole kyse. Bondi on nyt ollut liikuttamatta viikon, syynä yksinkertaisesti sattumusten sarja. Ensin oli suunniteltu vapaa, seuraavana päivänä (täydellinen kevätpäivä +15 joka suorastaan huusi ratsastamaan!) etukenkä irti, sitten odoteltiin kengittäjää ja seuraavaksi iskikin takatalvi. Meillä tuli 15 senttiä lunta ja kenttä on nyt veden ja loskan peitossa. Eilen kävin Bondin kanssa kentällä. Pienellä lumettomalla läntillä pärjättiin kyllä, mutta kun 10 metrin kävely sohjossa sai aikaan jättiläismäiset jäätilsat palautin ponin suosiolla tarhaan (joka on toki myös litimärkä, liukas ja sohjoinen). Takatalvi, olisin voinut olla ilman sua.

Kevät

Not so kevät

Viikon ohjelma, ratsutus ja tunti, on peruttu. Tänään toivon että voidaan tehdä edes jotain. Tie olisi sula mutta sinne en ole turvallisuussyistä halukas lähtemään viikon seisoneen ponin kanssa. Sitten olenkin pari päivää pois joten paras kai kääntää katseet ensi viikkoon ja luvattuun kevään paluuseen.

Ennen breikkiä ehdin kyllä tehdä kaksi onnistunutta treeniä. Ohjasajoin Bondia ekan kerran yksinään ja se sujui tosi hienosti! Lisäksi ratsastin tiellä, myös yksinään, ja sekin sujui hyvin. Niin ja vielä kolmas onnistuminen; olin kerrankin paikalla kengityksessä kun irtokenkä lyötiin, ja pääsin näkemään miten se sujuu. Bondi nosteli käytävällä takasiaan ärtyneenä kun kengittäjä toi kamppeitaan, mutta jalka nousi nätisti ja pysyi ylhäällä naulauksenkin ajan ilman turhia riuhtomisia. Tosin tarjolla oli herkkuja jotka varmasti osaltaan helpottivat tilannetta. Mutta, kyllä se oppii, vaikka ilmeestä ja luimuun menevistä korvista näkee että naulaus on ponin mielestä tosi syvältä.

Matalalennosta nousukiitoon

Täytyi oikein katsoa mitä olen kirjoittanut viimeksi, uhkaa taas blogi vaipua uinoksiin. Mutta en aio antaa sen tapahtua. Haluan saada ylös ja talteen etenkin nämä Bondin nuoruusvaiheet!

Ohjasajoa ollaan harrastettu pariin otteeseen ja se on sujunut tosi hyvin. Ilmeisesti Bondia on ohjasajettu nuorempana enemmän kun luulin koska poni toimii siinä niin hyvin. Ratsastus sen sijaan... Sitten viime kuuleman olen tuskaillut ratsastuksessa (isontuntuisen) ongelman kanssa. Käynti sujui hyvin, mutta ekojen ravien jälkeen homma aina hiipui. Bondi on erittäin taitava tekemään äkkipysähdyksen ravista, se oikein täräyttää etusensa maahan ja juurtuu paikoilleen. Ohjasajosta löytyi onneksi apu liikkeellelähtöön, eli kääntäminen, mutta silti alkoi tuntua että täytyy nopeasti selvittää onko vika ratsastajassa vai vaivaako ponia joku fyysisesti.

Sovin siis ratsuttajan viime viikon lauantaille. Kyseessä on koulupuolen ratsastaja, jonka "uraa" on tullut seurattua useampi vuosi. Pidän hänen tyylistään, hän ratsastaa todella siististi mutta tehokkaasti, ja tuntuu että kaikki hevoset toimivat hänen kanssaan. Ammattiratsuttaja hän ei ole, mutta tehnyt paljon töitä nuorten kanssa. 

Kerroin meidän tilanteen, ja ratsuttaja sanoi heti uskovansa että kyseessä on nuoren hevosen "juttu", mutta katsotaan. Bondi stoppasi ratsuttajallakin pari kertaa, mutta hän osasi ratkaista tilanteen nopeasti ja loppuajan sainkin vaan katsella sydämet silmissä kuinka hieno nuori mulla on! Bondi hakee jo hienosti pyöreäksi ja askellajeissa ainakin itse näen laatua. 

Eilen kipusin jännityksellä itse selkään. Muutama stoppi tuli, mutta sain ilokseni ratkottua tilanteet koska olin seurannut tarkkaan mitä ratsuttaja tekee ja kysynyt neuvoa. Eipä asia ollut kovin monimutkainen, mutta harvemmin on. Isoin juttu taisi olla se, että olen ratsastanut "jalat irti", varoen etten purista tai häiritse hevosta. Jalka kiinni ja hyvä tuntuma mutta pehmeä käsi niin homma alkoi sujua. Stoppitilanteissa (jos ei ole ehtinyt ennakoimaan) nopea reaktio ja heti liikkeelle; kääntö, pohje, maiskutus, tarvittaessa raippa. 

Tätä kirjoittaessa puhelin soi ja meidän ihana kengittäjä soitti kertoakseen että takasten kengitys oli sujunut hyvin, kuulemma paras kengityskerta tähän mennessä. Niin sitä kehitystä tapahtuu vaikka välillä tuntuu ettei missään edetä. Syksyllä oli kavioiden nostokin hankalaa ja kengitykseen rauhoitettiin, nyt kaviot nousee jo "normaalisti" ja kengitykset on saatu suoritettua kahdessa erässä ihan ok.

Bondi sai Leolta perintönä heinälaatikon

Kevätsuunnitelmia

Pienen loman jälkeen on taas palattu töihin ja Bondi on toiminut ihan kivasti. Koen kuitenkin ettei me mennä eteenpäin jos kaksin vaan kotona tahkotaan. Valmentajalle siis lähti viesti että josko aloitettaisiin taas tunnit kun kenttäkin alkaa olla hyvässä kunnossa. Kuten kuvasta näkyy, märkähän kenttä vielä on, mutta aika sula. Loppuviikon tuuliset plussakelit kuivattavat varmaan jo aika hyvin. Myös ratsutushommat ovat olleet mielessä mutta siinä kohtaa suunnitelmat ovat vielä aika auki.

Bondi on nyt tarhannut yksin enkä ole tähän ratkaisuun tyytyväinen. Poni ei liiku kovin paljoa yksinään ja pientä pöllöenergiaa ja rasittavaa käytöstä on alkanut ilmenemään. Selästä poni on edelleen tosi kiltti, mutta tiistaina vapaapäivän jälkeen tajusin ettei kannata koittaa ratsastaa vaan alkukäyntien jälkeen riisuin satulan ja annoin Bondin viilettää menemään. Vartin verran poni paineli ympäri kenttää hippulat vinkuen, ilmassa vuoroin etu- ja takapää. Eilen oli sitten huomattavasti rennompi ja rauhallisempi kaveri, eli taisi tehdä riekkuminen hyvää.

Maastoilua olen taas alkanut treenata matalan kynnyksen harjoittelulla. Suomeksi ihan vaan loppukäynneillä joko maastakäsin tiellä tai selästä kentän portista ulos ja pihalla. Tavoitteena on saada kevään aikana maastoilu mukaan viikko-ohjelmaan.

Täytyy seurailla tilaanko Bondille raspauksen jo lähiaikoina. Ell sanoi viimeksi että voisi katsella toukokuussa, mutta poni veulaa suutaan taas siihen malliin että jotain tapahtuu. Olisiko taas joku hammas vaihtumassa. Kuolain on tosin saanut olla nyt rauhassa suussa, sitä ei pureskele. Kengityskin alkaa lähenemään. Kaviot eivät ole kyllä kovasti kasvaneet niin koitan vielä hiukan viivästyttää jos saisi  laittaa jo kesäkenkään!

Kun ystävä lähtee, on mentävä perässä

Edellisen postauksen jälkeen pikkutamma poistui taas seuraavana päivänä pihaan palloilemaan. Paikalle tullut tallilainen saapui juuri sopivasti todistamaan kun Bondi veti omasta tarhastaan lankojen läpi päästääkseen armaan tyttöystävänsä luo... Joko sähkö ei kulkenut tai sitten Bondin loimitus esti tuntemasta tälliä.

Koska pikkutamma ei mitä ilmeisemmin vanhemman suokkitamman kanssa viihtynyt, teki tallinpitäjä eilen väliaidan Bondin ja pikkutamman tarhaan. Molemmat tarhaavat nyt siis toistaiseksi omilla lohkoillaan (ja toivottavasti myös pysyvät niillä, sähköt on ainakin tarkistettu nyt). Bondi tuskin karkaa jos tuo toinen ei karkaa. Toivottavasti voidaan laittaa ponit pian taas samaan tarhaan. Yksintarhaaminen ei ole  minun mieleeni enkä usko että se on Bondinkaan mieleen. Kunhan maa sulaa niin eiköhän laiteta nuoret taas yhteen ja katsota jos se astumisleikki loppuisi kun pikkutamma saa pitoa kavioiden alle ja voi pistää hanttiin.

Pohjat ovat olleet nyt aika huonot ja liikutus on ollut kevyttä. Ratsastin kuitenkin eilen, pääosin käyntiä tosin. Bondi oli polkenut ilmeisesti hokilla oikean takasen ruununrajaan mutta vamma ei näyttänyt eikä vaikuttanut onneksi naarmua kummemmalta. Ihmeesti alkaa tulemaan näitä orihommia, karkaamisia ja naarmuja juuri kun allekirjoittanut yrittää lähteä parin päivän lomalle...

"Mitä sitten jos nyt vähän karkasin..."

"Ehkä saan anteeksi ja jonkun herkun, kun näytän miten hienosti osaan poimia riimun"

Troubles in paradise

Lieneekö ilmiö nimeltä kevät (joka kyllä näyttää juuri nyt peruuntuneen ainakin kun ikkunasta katsoo) vai mikä sekoittanut ruunani pään. Sunnuntaina kävin päivällä näyttämässä ponia veljelleni ja kaikki oli ok. Pari tuntia myöhemmin tallinpitäjä oli joutunut ottamaan Bondin sisään koska se oli hyppinyt rajusti tammakaverinsa niskaan, ottanut napakan puruotteen säästä ja kuvitellut olevansa kovempikin oripoika. Tammakaverihan on kengätön eikä se tuolla jäätiköllä raukka pakoon pääse kun 400 kiloa connemaraa tulee päälle. Eikä taida tuollainen nuori osata tehdä sitä mitä vanhempi tamma tekisi luultavasti välittömästi, eli kertoisi ruunalle että tuollainen käytös ei tosiaan ole ok.

Eilen Bondi sitten tarhasi yksin ja tammakaveri siirrettiin vanhemman suokkitamman kaveriksi. Tuloksena tammakaveri karkasi uudesta tarhasta ja palloili pihamaalla eksynyt katse silmissään kun saavuin alkuillasta tallille. Bondi taas oli aika levoton ja tallissakin hirnui moneen otteeseen kuuluvasti (yleensä se on yksin tallissa täysin tyynenä).

Luultavasti Bondi joutuu nyt hetken tarhaamaan yksin. Hankala juttu siinäkin mielessä että tallin tarhat on mietitty niin että hevoset ulkoilevat pareittain. Lisäksi mua itseä harmittaa tuo yksintarhaus koska Bondi viihtyy niin hyvin kaverin kanssa. Tosiasia vaan on että hokkikaudella ei välttämättä ole paras aika sekotella kuvioita. Toivon että kun hokit (joskus) saadaan pois järjestyisi Bondille sopiva ruunakaveri, tai toisaalta toivottavasti tämä "orikausi" olisi vaan ohimenevää. Bondi on ruunattu jo nuorena mutta nyt väkisin mietin onko tämä "oreilu" seurausta siitä että B tarhasi niin pitkään nuoren orin kanssa. Onko teillä muilla kokemuksia ruunasta joka yrittäisi astua tammaa?