Lähdimme sunnuntaina ajamaan Ylöjärvelle ennen kymmentä ja puoli kahdeltatoista olimme tallin pihassa. Siellä meitä jo odottikin Leon myyjät varusteita täynnä olevien mustien jätesäkkien kanssa. Tehtiin viimeiset paperihommat kuntoon ja laitettiin Leo traileriin. Matka meni tosi hyvin ja pääsin seurailemaan Leoa trailerikameran kautta. Veljeni osti ja asensi kameran minulle viime toukokuussa, mutta en ollut sitä vielä tositoimissa päässyt testaamaan. Voin kyllä suositella, Bilteman 99 € maksanut peruutuskamera toimii hienosti ja kuva on hyvä.
Tallilla otin Leon heti ulos trailerista ja taluttelin sitä hetken. Aika jännää oli pojalla, piti hirnua kovaa ja säikähdellä kiviä ja pyöröpaaleja ;) Myyjät ajoivat perässämme Poriin koska halusivat nähdä ponin uuden kodin. Leon entinen ratsastaja halusi ratsastaa vielä kerran, joten laitoimme ponin kuntoon. Lyhyt ratsastus maneesissa ja pieni lenkki pellolla, sitten myyjät hyvästelivät heille tosi rakkaan ponin (taisi siinä tilanteessa olla pieni kyynel silmäkulmassa niin myyjällä kuin ostajallakin...).
Iltapäivä ja ilta meni ponia ihmetellessä ja tavaroita purkaessa. Kaikkea mahdollista löytyy, mutta sadeloimivarastoa täytynee uusia koska vanhat olivat hiukan reikäisiä. Tässä saa kai nyt tottua siihen että omistaa ruunan joka rikkoo loimia, kun on tottunut tammoihin joiden takit pysyvät yleensä ehjinä. Jonkun verran laitoin jo tavaraa myyntiin kun kotona oli ennestäänkin paljon varusteita joista osa ei edes ole sopivia Leolle. Poni on Goldya ja Fannya hiukan pienempi ja hoikkaa mallia. Pääkin on sen verran pieni että cob-kokoiset suitset saattaa olla liian isot.
Leo tuntui kotiutuvan hyvin. Vieruskaverit nuuskittiin kaltereiden läpi ja toisen puolen ruunan kanssa oli pientä nokkapokkaa. Myöhemmin illalla yllätin ponin torkkumassa, joten aika rento olo sillä taisi olla.
