Kirjoittelen muutamia asioita tänne itselleni ylös, muistin tueksi.
Ensin Leon liikkumisesta. Poni on nyt liikkunut tosi kivasti. Tahmeitakin päiviä on mutta enemmän niitä hyviä. Ryhtiliike omassa ratsastuksessa taitaa olla ainoa muutos jonka olen tehnyt, joten taas saa katsoa itseään peiliin. Oma ratsastukseni oli pikkuhiljaa päässyt lipsumaan huonoon suuntaan, eli tehottomaan punkeamiseen ja suoranaiseen potkimiseen (itsestä ainakin tuntuu siltä), joten nyt olen harjoitellut taas ratsastamaan siistimmin mutta samalla tehokkaammin.
Uusin erityishuomionkohteeni on vasen jalkani. Se on kaikki nämä vuodet laukassa sojottanut tyhmästi ja oudosti ulospäin. Jalka kiertyy polvesta ihan luonnottomasti. Nyt olen päättänyt että opettelen tästä pois. Voi olla muuten aika pitkä ja hankala prosessi...
Sitten Leon terveydestä. Poni yski ja oli tukkoinen huhtikuussa. Ell totesi tukkoiset hengitysäänet ja määräsi limaa irrottavan kuurin. Yskä olikin jonkun aikaa pois, mutta palasi sitten. Pari yskäisyä aina raviin lähdettäessä, tätä tapahtui on-off koko kesän. Kertaakaan en kuullut että Leo olisi yskinyt esim. tarhassa tai tallissa, ainoastaan liikuttaessa. Nyt yskätöntä aikaa on kuitenkin kulunut jo kuukausi.
Leon maha vaikuttaa olevan kunnossa. Ja tässä kohtaa koputan puuta... Jos vanhoissa merkeissä jatketaan niin poni tulee taas saamaan vatsahaavaoireita helmikuussa, niinkuin on saanut jo monena vuonna. Tällä kertaa olen varuillani ja tuuppaan Gastrogard-kuurin sillä samalla sekunnilla kun pieninkin oirehdinta alkaa... Kesälomani aikana poni oli noin viikon ilman kalkilla maustettua pellavapuuroaan, ja maha meni sekaisin. Ruokinta muutettiin takaisin ennalleen ja maha rauhoittui, ja on pysynyt rauhallisena. Tästä opin että etenkään kalkkia Leolta ei jätetä pois. Vatsa hyvinvoinnin varmistamiseksi Leo saa runsaat heinät. Täysrehun jätin jo aikoja sitten minimiin, ja tilalla on melassileike jota usein pidetään mahaystävällisenä vaihtoehtona.
