Huomioita

Kirjoittelen muutamia asioita tänne itselleni ylös, muistin tueksi.

Ensin Leon liikkumisesta. Poni on nyt liikkunut tosi kivasti. Tahmeitakin päiviä on mutta enemmän niitä hyviä. Ryhtiliike omassa ratsastuksessa taitaa olla ainoa muutos jonka olen tehnyt, joten taas saa katsoa itseään peiliin. Oma ratsastukseni oli pikkuhiljaa päässyt lipsumaan huonoon suuntaan, eli tehottomaan punkeamiseen ja suoranaiseen potkimiseen (itsestä ainakin tuntuu siltä), joten nyt olen harjoitellut taas ratsastamaan siistimmin mutta samalla tehokkaammin. 

Uusin erityishuomionkohteeni on vasen jalkani. Se on kaikki nämä vuodet laukassa sojottanut tyhmästi ja oudosti ulospäin. Jalka kiertyy polvesta ihan luonnottomasti. Nyt olen päättänyt että opettelen tästä pois. Voi olla muuten aika pitkä ja hankala prosessi... 

Sitten Leon terveydestä. Poni yski ja oli tukkoinen huhtikuussa. Ell totesi tukkoiset hengitysäänet ja määräsi limaa irrottavan kuurin. Yskä olikin jonkun aikaa pois, mutta palasi sitten. Pari yskäisyä aina raviin lähdettäessä, tätä tapahtui on-off koko kesän. Kertaakaan en kuullut että Leo olisi yskinyt esim. tarhassa tai tallissa, ainoastaan liikuttaessa. Nyt yskätöntä aikaa on kuitenkin kulunut jo kuukausi. 

Leon maha vaikuttaa olevan kunnossa. Ja tässä kohtaa koputan puuta... Jos vanhoissa merkeissä jatketaan niin poni tulee taas saamaan vatsahaavaoireita helmikuussa, niinkuin on saanut jo monena vuonna. Tällä kertaa olen varuillani ja tuuppaan Gastrogard-kuurin sillä samalla sekunnilla kun pieninkin oirehdinta alkaa... Kesälomani aikana poni oli noin viikon ilman kalkilla maustettua pellavapuuroaan, ja maha meni sekaisin. Ruokinta muutettiin takaisin ennalleen ja maha rauhoittui, ja on pysynyt rauhallisena. Tästä opin että etenkään kalkkia Leolta ei jätetä pois. Vatsa hyvinvoinnin varmistamiseksi Leo saa runsaat heinät. Täysrehun jätin jo aikoja sitten minimiin, ja tilalla on melassileike jota usein pidetään mahaystävällisenä vaihtoehtona.

Aurinkoa ja arkea

Onpas täällä ollut hiljaista, pakko laittaa jotain elonmerkkejä. Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Leon Gastrogard loppui sunnuntaina. Poni on ollut ok ratsastaa mutta ei niin hyvä kuin yleensä. Paranee kyllä vertyessään. Katselen nyt ihan rauhassa mihin suuntaan tilanne menee lääkityksen loppuessa, ja mietin tarvitaanko jotain lisätoimia. Hierojan ainakin taidan Leolle tilata. Edellisestä kerrasta on jo aikaa.

Eilen vietettiin ponin kanssa molemmat totaalista lepopäivää talviloman merkeissä. Minä siivosin hevosentuoksuisen autoni viimeisen päälle siistiksi ja Leo tarhaili koko päivän. Molemmat saatiin nauttia auringosta ja +12 asteen lämpötilasta. 

On vaan niin ihanaa kun kevät on tullut ja aurinko paistaa! Varmaan tässä joku takatalvi saadaan mutta en jaksa nyt välittää siitä. Tosin näin auringon paistaessa ja lumien sulaessa iskee järkyttävä maneesimasennus. Niin kiitollinen kun olenkin siitä että meillä on maneesi, niin kyllä niin oma kuin poninkin mieli tekee ulos treenaamaan. Täälläpäin monella on jo ulkokenttä sula ja hyvässä kunnossa, mutta meillä ei. Kentälle osuu aurinko aamulla, jolloin on vielä pakkasta niin ettei jää sula. Suurin osa kentästä on sentään sula mutta myös erittäin vetinen. En jaksaisi enää odottaa että ulkokausi alkaa. Maastoonkaan ei voi mennä kelirikon takia, ja pelto on vielä vähän turhan märkä ja niljakas. Kävelemässä siellä voi sentään käydä. No, viikon pari kun jaksaa odottaa niin ulkopohjat on kunnossa.

Energiaa tuo auringon lisäksi muutkin ponit kuin oma. Kävin eilen katsomassa kaverin tallilla asustelevaa Welsh C-ponia, ja tarkoitus olisi testata tätä hurmaavaa otusta selästäkäsin lähipäivinä. Poniratsastus on parasta piristystä! 

Ei liiku, liikkuu sittenkin...

Maanantaina koitin miltä Leo tuntuu ratsastaa. Karsinassa poni oli vähän adhd ja kävellessämme maneesiin hevoset suorittivat yhteishermostumisen. Jonon etummainen keksi näkevänsä "jotain", alkoi puhisemaan, ja tietysti myös muut jännittyivät. Leo kuitenkin pääsi tästä joukkohysteriasta onneksi pian yli ja selvisimme sisälle maneesiin kunnialla...

Käynnissä Leo tuntui aika hyvältä. Selkä oli ehkä vähän jäykän tuntuinen, mutta kun pyysin ponia hiukan enemmän eteen ja venyttämään askelta niin tuntui paremmalta. Ravista ei tullut ensin yhtään mitään. Leo ei suostunut ravaamaan ainuttakaan askelta. Se vaan pysähtyi ja poikitti samantien. Aika monta kertaa koitin, palaten aina välillä käynnin pariin. Vihdoin poni nosti ravin. Sitten ravattiinkin ihan onnistuneesti molempiin suuntiin, useampi kierros. Eilen vaan käveltiin mutta tänään taas koitan selästä. Gastrogardin pitäisi kai tässä vaiheessa auttaa jo sen verran että ratsastettavuus palautuu, siis jos vika on mahassa.

Gastrogardia menee täydellä annostuksella enää tänään, sitten jatketaan pienemmällä annoksella toinen viikko. Toivon että tämä lääkitys riittää, mutta saa nähdä. Tarkoitus on alkaa syöttää lääkekuurin loppumisen jälkeen NAF:n Gastriaidia, jota annoin Leolle viime keväänä. Näistä ns. lisäravinteista ollaan montaa mieltä, mutta aion itse syöttää tuota koska viime vuonna siitä tuntui olevan apua. Klinikka-ell myös suositteli jonkin mahalisäravinteen käyttöä.

Labrat

Sain Leon verikokeen tulokset jo lauantaina. Mahdolliseen tulehdukseen littyvät arvot, eli leukosyytit ja fibrionogeeni olivat normaaleja. Ei siis hätää sillä saralla. Muut veriarvot olivat viitearvojen sisässä ja hemoglobiini hyvä. Yksi arvo oli ihan hiukan alakantissa. Mitä nyt maallikkona googlaamalla selvittelin, niin se voisi liittyä nimenomaan mahahaavaan. 

Torstaina jolloin Gastrogard aloitettiin Leo oli niin hankala että melkein itkua väänsin. Ihan mahdoton taluttaa, yritti poukkia, tempoilla ja purra koko ajan! Yritin ajatella että poni on kipeä ja käytöksen on pakko johtua siitä, ja toivoin ettei tilanne jatku samanlaisena. Perjantaina Leo onneksi käyttäytyikin jo paremmin ja viikonloppuna ei ollut enää ongelmia. Gastrogardin etu on se että se kyllä vaikuttaa ja auttaa nopeasti jos vika on mahassa.

Eilen kävelytin Leoa pitkään ja juoksutin molempiin suuntiin ravia jonkun verran. Liinassa poni liikkui hyvin ja mielellään. Ravi oli rentoa ja kunnollista, ei mitään sipsutusta tai pikkuponiravia. Tänään koitan miltä Leo tuntuu selästäkäsin. Lauantaina se ei vielä selästä kovin mielellään ravannut mutta toivottavasti tänään on jo parempi. Liikunta pysyy joka tapauksessa kevyenä ja rauhallisena ainakin tämän viikon.

Kevään merkit

Talvi on ollut täällä Lounais-Suomessa aika surkea. Voin vaan kuvitella millaista treenaaminen on ollut niillä joilla ei ole maneesia. Me ei päästy edes hankitreeneihin missään vaiheessa. Tammikuussa oli yhdellä viikolla pari päivää sopivat kelit, mutta viikonloppuna kun oltaisiin päästy valoisaan aikaan pellolle oli jo suojasää. Nyt on loskaa joka paikassa, mutta monesta kohtaa pilkottaa jo sora. Voi olla että talvi oli tässä. Ei se minua kyllä haittaisi. En ole talven ystävä, ja tuntuu ihanalta kun päivä on pidentynyt ja kevät tulee pikku hiljaa.

Edellispäivänä olin Leon kanssa kävelemässä maastakäsin pitkästä aikaa ulkona. Huomaa että hevonenkin on ihan eri fiiliksellä liikkeellä kun ei joudu kiertämään maneesia. Maneesissa Leo kävelee tosi laiskasti ja askel on lyhyttä. Ulkona poni käveli reippaasti ja venytti tosi hyvin askelta. Lenkki sujui muutenkin hyvin. Pari kertaa Leo riuhtaisi ja oli sen näköinen että hyppää pystyyn, mutta ei hypännyt. Kyllä tuosta naruriimuilusta ja maastakäsittelykoulutuksesta on hyötyä ollut, mutta vieläkin saisin olla vähän nopeampi ja napakampi. Vaistonvaraisesti hiukan hätkähdän ja katson missä etukaviot kulkee kun Leo loikkaa, ennenkuin korjaan ponin toimintaa. No, ajan kanssa luotto varmaan palaa ennalleen. Leolle on muuten nyt tullut ärsyttävä tapa; se yrittää vähän väliä töniä minua taluttaessa turvallaan. Tuntuu että kun ei saa riehua niin jotain pitää kuitenkin protestoida.

Eilen ratsastin testimielessä vähän aikaa mutta tulin pian alas selästä ja vein hetken taluttelun jälkeen ponin takaisin talliin. Leon maha alkoi vähän aikaa sitten oireilemaan eikä Antepsin ole tällä kertaa auttanut. Olen puhunut kahden eri eläinlääkärin kanssa ja suunnitelma on selvä. Tänään alkaa Gastrogard-kuuri, ja huomenna ell tulee ottamaan verikokeen. Haluan oman mielenrauhani takia tarkistaa ettei Leon fibrinogeeni ole koholla eli ettei sille ole kehittymässä uutta paisetta jonnekin. Oireet kyllä viittaavat selkeästi mahaan.

Erikoista tässä on se että sama oireilu on nyt toistunut kolmena vuotena peräkkäin, samaan aikaan vuodesta. 02/2013 vanhalla omistajalla, jolloin poni tähystettiin ja se sai Gastrogardia, 03/2014 minulla, jolloin Antepsin auttoi ja nyt 02/2015 on taas samat oireet. Tuossa parin vuoden takaisessa tähystyksessähän Leon maha ei näyttänyt kovin pahalta mutta kyllä siellä muutama pieni haavauma oli. 

Harmillistahan tämä on niin minun kuin poninkin kannalta. Leo on nyt ollut niin hyvässä kunnossa ja treenit ovat sujuneet nousujohteisesti. Liikutusta kevennetään pariksi viikoksi ja toivotaan että Gastrogard auttaa. Jos ei niin lähdetään klinikalle selvittämään missä on vika.