Olen tässä illalla lueskellut eri blogeista ihmisten mukavista vappumaastoista Kelithän on ollut nyt tosi upeat ja maastossa on mitä ihaninta kun ei ole vielä ötököitä. Pakko kai se on omakin vappumaasto tänne purkaa, jos paha mieli ja harmitus vaikka hiukan helpottaisi.
Putosimme tänään Leon kanssa pelto-ojaan. Meillä oli ollut oikein kiva maasto, käytiin kiipeilemässä ja tutkimassa uutta polkua. Alle 10 minuutin matkan päässä kotitallilta tiellä tuli vastaan pyöräilijä ja lenkkeilijä. He kulkivat tien toista laitaa, me toista. Kohtaamisessa ei ollut mitään ihmeellistä, moikattiin ja ohitettiin rauhallisesti. Leo kuitenkin säikähti jostain syystä tosi paljon ohimenevää pyöräilijää ja teki rajun loikan sivuviistoon. Ehdin vaan tajuta että nyt mennään perä edellä ojaan, reagoimaan en ehtinyt.
Ponin takapää katosi kokonaan alta ja luulin että kaaduimme kokonaan. Todellisuudessa Leo taisi tosi pikaisesti kellahtaa mutta pyrki samantien rajusti ponnistamaan ylös ja minä putosin toisen kyljen kautta ojaan. Tällöin Leo loikkasi ylitseni pois ojasta ja sinkosi tielle. Nousin kuraa valuvana heti ylös, kuittasin huolestuneelle pyöräilijälle että kaikki on ok ja aloin huutelemaan Leoa, joka tietysti laukkasi pitkin tietä tallille päin. Poni kääntyi ympäri ja tuli takaisin meidän luokse, mutta muutamat täyskäännökset se vielä teki ennenkuin antoi kiinni. Onneksi maastoilukaverilla oli porkkana taskussa, sillä houkuttelin karkulaisen. Eipä siinä muuta kun nopea hevosen tsekkaus ja rauhallisesti takaisin tallille.
Olen aina pelännyt että hevonen tippuu maastossa ojaan. Nyt on sekin koettu. Itse en loukannut yhtään, kastuin vaan litimäräksi. Pääni painui puoliksi kuraiseen ojaan joten näky peilissä oli aika koominen... Leostakaan en onneksi löytänyt silmämääräisesti enkä tunnustelemalla vammoja. Toivottavasti ei nyt vaan reväyttänyt mitään ojasta pois ponnistaessaan.
Tietysti oli helpotus ettei meille käynyt kuinkaan, ja onneksi oja oli aika pieni eikä mikään valtaoja. Mutta kyllä harmitti, ja harmittaa. Ahdistava tapahtuma. Ja nyt kun ollaan saatu maastoilu pitkän tauon jälkeen niin kivaan alkuun niin harmittaa että tuli tällaista. Olen kyllä ennenkin huomannut että Leo tuijottelee joskus pyöräilijöitä kun esim. ollaan pellolla ja pyöräilijä menee tiellä, mutta ei tullut mieleenkään että näin raju reaktio voisi olla odotettavissa.
