Eikös melkein kaikki tytöt ole pienenä haaveillut omasta valkoisesta satuponista? Tämä ajatus vaan putkahti mieleen heti kun näin pari kuukautta sitten tallimme uuden asukkaan. No, todellisuudessa tämä puoliarabi ei edes ole poni vaan hevonen, ja ihan aikuisen naisen ratsu :)
Olen muutaman kerran tuurannut kimoruunan omistajaa kiirepäivinä, ja lisää tuurausta on tiedossa joulun aikaan. Mukava hevonen, tasainen ruuna joka suorittaa tehtävät suhteellisen kuuliaisesti. Ekalla ratsastuskerralla huomasin että reippaudesta huolimatta hevosta on hyvä ratsastaa eteen ja takapäätä kunnolla alle. Tuli sellainen olo että olisi ollut kiva päästä valmentajan silmien alle, niin saisin tästä hevosesta varmasti enemmän irti. Mutta ihan ok se sujui itsekseenkin. Tokalla ratsastuskerralla hevonen hiukan kuumeni, mikä oli ihan positiivista. Mitään ihmeellistä ei olla päästy tekemään, kunhan on jumppailtu, mutta kiva saada taas uusi hevostuttavuus.
On tullut paljon mietittyä tamma vs ruuna-asetelmaa ja ehkä nuo ruunat sittenkin on mulle sopivampia. Tykkään kun voidaan keskittyä treeniin eikä tule ylimääräisiä poukkoiluja. Suuri osa ruunista tuntuu olevan "järkeviä" siinä mielessä etteivät puhise jokaiselle pikkujutulle. Tosin se on varmaan yhtä paljon persoonakysymys kuin sukupuoleen liittyvä juttu. Ja tunnen kyllä ruuniakin jotka keksivät ties mitä hassutuksia!
Huomenna oli tarkoitus mennä ratsastamaan valmentajan ruunaa mutta täytyy katsella sulaako jäätiköt sitä ennen. Jos ei niin kenttä on luultavasti niin liukas ettei siellä voi oikein tehdä mitään. Viikonlopulle on vähän poneilua suunnitelmissa, jos vaan saadaan aikataulut sopimaan.
Huomenna oli tarkoitus mennä ratsastamaan valmentajan ruunaa mutta täytyy katsella sulaako jäätiköt sitä ennen. Jos ei niin kenttä on luultavasti niin liukas ettei siellä voi oikein tehdä mitään. Viikonlopulle on vähän poneilua suunnitelmissa, jos vaan saadaan aikataulut sopimaan.
