Eilen tuli mietittyä että miten sokea sitä voi välillä olla. Vaikka kuinka koittaa huolehtia hevosesta hyvin niin aina ei vaan tajua kaikkea. Miksi ihmeessä en aiemmin osannut yhdistää tiettyjä Leon oireiluja hiekkaan? Erilaiset mahaoireet, haluttomuus liikkua... Vasta lannan seassa tullut vesi herätti tajuamaan tilanteen. Psyllium-kuurin loppumisesta on nyt pari viikkoa eikä ole sen jälkeen tarvinnut paljon patistaa ponia liikkumaan. Muistan kuinka kuukausi sitten tuntui välillä että joudun kantamaan Leon maneesin toiseen päähän. On kyllä ilo ratsastaa omalla moottorilla liikkuvalla ratsulla!
Viime viikon laiskottelu päättyi eilen ja kunnon treenit jatkuvat. Leo oli alussa hiukan sitä mieltä että pakkasessa naksuvaa maneesinovea ja muita pieniä ääniä pitää säikähtää. Kun maneesin ovi avattiin ekan kerran Leo yritti sinkaista laukkaan. Samalla sekunnilla sisuunnuin ihan tosissani! Mun kiltti ja kuuliainen ponini tekee mitä pyydetään eikä sinkoile minkään tyhmän oven takia! Seuraaviin ovenavailuihin ei sitten tullutkaan mitään reaktioita, niinkuin ei pidäkään. Takaoven kyttäilynkin sain loppumaan. Tosin se taisi olla alunperinkin enemmän minun kuin Leon ongelma. Olen aiemminkin sanonut että mulla on paha tapa yrittää lukea hevosta tuijottamalla sen korvia. Tätä olen puolihuomaamatta tehnyt tuon takaovenkin kohdalla. Eilen huolehdin siitä että katse oli ylös ja eteen, laitoin pohkeen kunnolla kiinni enkä edes ajatellut tuijottaako Leo sitä hemmetin ovea. Aika pian koko ovi unohtui meiltä molemmilta. Hyvä treeni siis oli, ja lopussa taisi molemmat olla tyytyväisiä.
Sunnuntaina oli myös kiva päivä. Olin valoisaan aikaan tallilla ja päätin mennä kävelemään Leon kanssa. Kierreltiin tallin ympäristössä ja välillä kahlattiin lumessa pellolla. Leo oli tosi fiksusti. Vain pari kertaa jouduin vähän komentamaan ja silloinkin totteli heti. Jäi hyvä mieli, kun tässä on maastakäsin ollut kaikenlaista vääntöä. Onneksi ollaan taas menossa parempaan suuntaan senkin asian suhteen. Kävelyn jälkeen ratsastin tallikaverin pienen mustan tamman, joka on kyllä ihana. Hevosella on tosi voimakas ja etenevä laukka, huomaa että on kenttähevonen.
