No sepä se

Ei tarvitse olla kummoinen meedio tajutakseen että mahavaivat ovat mitä luultavimmin palanneet. Oireilu on samanlaista kuin ennenkin; poni venkoilee ja stoppailee ratsastaessa ja laukannostot tökkivät pahasti. Valtavan huolestunut en jaksa olla. Tuntuu että näitä mahavaivakausia tulee Leolle silloin tällöin, huolimatta siitä kuinka tarkka yritän hoidon ja olosuhteiden kanssa olla. Poni on aika herkkä näyttämään tuntemuksensa joten välttämättä kyseessä ei ole mitkään ammottavat haavaumat mutta aika selvältä näyttää että joku siellä mahassa vaivaa.

Psylliumin aloitin jo sunnuntaina kun totesin että Leo oli nakellut päiväheiniään maahan ja ne olivat hiekan peitossa. Leo syö ulkona isosta traktorinrenkaasta jossa on kumimatto alla, ja tämä alusta onkin hyvin hiekkavapaa. Ainoa vaan että kun poni syö heinää suuhun ja heilautus-tyyppisesti niin puolet annoksesta on äkkiä hiekassa renkaan ulkopuolella. 

Aloin myös antamaan Antepsinia ja katson jos tilanne lähtisi sillä rauhoittumaan. Katselin viime vuoden merkintöjä ja näköjään Leo on ollut Antepsin-kuurilla viime vuoden lokakuun lopusta pitkälle marraskuun puolelle. Vielä kun keksisi mistä tämä johtuu, miksi syksyllä tulee mahaongelmia?

Sain sentään tähän väliin edes yhden kunnon treenin kun sunnuntaina tuuppasin ponille Antepsinit naamaan ennen ratsastusta, ja lähdin maneesiin sillä asenteella että pois ei tulla ennenkuin poni on läpi. Se ei ollut helppoa, se ei ollut kaunista, se ei tapahtunut nopeasti, mutta niin vaan alkoi lopulta menemään avut läpi. Täytyy sanoa että näistä lähtökohdista odotan viikonlopun valmennuksia erittäin suurella mielenkiinnolla. Kaikki on mahdollista. Koitetaan nyt tuo Leon maha saada rauhoittumaan viikon aikana, kipeällä mahalla ei paljon valmentauduta.

Kaksi hyvää päivää

Eilen tuli mietittyä että miten sokea sitä voi välillä olla. Vaikka kuinka koittaa huolehtia hevosesta hyvin niin aina ei vaan tajua kaikkea. Miksi ihmeessä en aiemmin osannut yhdistää tiettyjä Leon oireiluja hiekkaan? Erilaiset mahaoireet, haluttomuus liikkua... Vasta lannan seassa tullut vesi herätti tajuamaan tilanteen. Psyllium-kuurin loppumisesta on nyt pari viikkoa eikä ole sen jälkeen tarvinnut paljon patistaa ponia liikkumaan. Muistan kuinka kuukausi sitten tuntui välillä että joudun kantamaan Leon maneesin toiseen päähän. On kyllä ilo ratsastaa omalla moottorilla liikkuvalla ratsulla! 

Viime viikon laiskottelu päättyi eilen ja kunnon treenit jatkuvat. Leo oli alussa hiukan sitä mieltä että pakkasessa naksuvaa maneesinovea ja muita pieniä ääniä pitää säikähtää. Kun maneesin ovi avattiin ekan kerran Leo yritti sinkaista laukkaan. Samalla sekunnilla sisuunnuin ihan tosissani! Mun kiltti ja kuuliainen ponini tekee mitä pyydetään eikä sinkoile minkään tyhmän oven takia! Seuraaviin ovenavailuihin ei sitten tullutkaan mitään reaktioita, niinkuin ei pidäkään. Takaoven kyttäilynkin sain loppumaan. Tosin se taisi olla alunperinkin enemmän minun kuin Leon ongelma. Olen aiemminkin sanonut että mulla on paha tapa yrittää lukea hevosta tuijottamalla sen korvia. Tätä olen puolihuomaamatta tehnyt tuon takaovenkin kohdalla. Eilen huolehdin siitä että katse oli ylös ja eteen, laitoin pohkeen kunnolla kiinni enkä edes ajatellut tuijottaako Leo sitä hemmetin ovea. Aika pian koko ovi unohtui meiltä molemmilta. Hyvä treeni siis oli, ja lopussa taisi molemmat olla tyytyväisiä. 

Sunnuntaina oli myös kiva päivä. Olin valoisaan aikaan tallilla ja päätin mennä kävelemään Leon kanssa. Kierreltiin tallin ympäristössä ja välillä kahlattiin lumessa pellolla. Leo oli tosi fiksusti. Vain pari kertaa jouduin vähän komentamaan ja silloinkin totteli heti. Jäi hyvä mieli, kun tässä on maastakäsin ollut kaikenlaista vääntöä. Onneksi ollaan taas menossa parempaan suuntaan senkin asian suhteen. Kävelyn jälkeen ratsastin tallikaverin pienen mustan tamman, joka on kyllä ihana. Hevosella on tosi voimakas ja etenevä laukka, huomaa että on kenttähevonen.

Paremman tuntuman metsästys

Viikonlopun valmennuksista on niin paljon asiaa että jaan tekstin kahteen osaan. Eli tässä tulee perjantai. Leolla oli ennen valmennuksia ohjelmassa kävelyä ja ohjasajotreeniä, ja niiden välissä pari koulutreeniä. Ekasta koulutreenistä ei ole mainittavaa. Jälkimmäinen meni ihan ok mutta oltiin kaukana meidän parhaista treeneistä. Olen ollut vähän harmissani kun yritän parhaani mukaan korjata omia virheitäni ja tehdä kaikki olosuhteet hevoselle optimaaliseksi eikä silti suju. Onneksi on loistava valmentaja, jota tässä vaiheessa todellakin tarvittiin! 

Perjantaina Leo yllätti minut toimimalla tosi hyvin. Verkassa oli hiukan nahkeaa mutta ei yhtään niin hankalaa kun on ollut. Ilmeisesti se on valmentajan ääni joka saa Leon ryhdistäytymään... Hiukan pöllöilyä kyllä esiintyi, hassuja pukintapaisia sivupotkuja kun vaadittiin lisää liikettä ja parempaa muotoa. Toisaalta on kuitenkin parempi että ponilla on energiaa, kuin että se ei liiku kunnolla eteen. Haettiin harjoitusraviin keskiravin tuntua ja aika superhienoa liikettä saatiinkin irti!

Taas työskenneltiin tuntuman kanssa, joka on ollut mulla "työn alla" koko syksyn. Nyt tuntui että tajusin taas jotain uutta. Pidin sitkeästi kyynärkulman ja pyrin että kädet joustaa liikkeen mukana sen sijaan että myötään heittämällä ohjan pois. Hetkittäin tunsin että mulla oli se hyvä joustava käsi jota tavoittelen. Kun olen opetellut ratsastamaan Leoa jalalla ja jättämään ohjien nypläyksen pois (sinänsä hyvä idea), niin olen samalla heittänyt ohjat löysälle ja tuntuman pois. Nyt sain ponin ihan oikeasti ohjan ja pohkeen väliin kun pidin joustavan tuntuman ja ratsastin jalalla eteen. 

Ilahduttavaa että Leon moottori on taas löytynyt. Eilen sunnuntaina palauttelin valmennusten jäljiltä keventelemällä ja reippaalla laukalla, enkä joutunut koko ajan pyytämään eteen. Poni on ollut viikon psyllium-kuurilla, ja hanskatestin perusteella hiekkaa tulee jonkun verran ulos. En usko että hiekkaa on ollut mitään valtavia määriä, mutta mahdollisesti sen verran että se on ärsyttänyt herkkää ponia ja vaikuttanut liikkumiseen. 

Hyppyjä ja hiekkaepäilyjä

Johtuneeko muutamasta hieman epäonnistuneesta ratsastuksesta mutta tällä hetkellä tekisi vaan mieli hypätä ja ohjasajaa ja jättää kouluhommat niille jotka osaa ;) En jaksa edes analysoida noita pieleen menneitä ratsastuksia. Mikään ei vaan sujunut. Joskus huonot päivät on parempi jättää taakse ja jatkaa eteenpäin märehtimisen sijaan. 

Lauantaina sekä minä että Leo nollattiin vapaapäivän merkeissä. Sunnuntaina olikin sitten reipas poni alla. Tosin energia kanavoitui alussa turhan paljon maneesin takaoven kyttäämiseen ja keskittyminen oli hieman hukassa. Otin alkuravien jälkeen reipasta laukkaa ympäri maneesia ja parin koikkaloikan  ja kiihdytysten jälkeen ovikin voitiin ohittaa suht normaalisti. 

Joulujuhlaesitysten jäljiltä oli jäänyt pari estettä joita hyödynsin. Laskin yhden esteen ravipuomeiksi ja toisen ristikoksi. Oli tarkoitus mennä myös kolmatta estettä vähän korkeampana pystynä mutta hyppelöt jäi melko lyhyeksi. Maneesiin alkoi virtaamaan sen verran muita ratsukoita että täytyi korjata esteet pois tieltä. Ehdin kuitenkin ottamaan ristikolle muutamia ihan hyviä hyppyjä. Sen verran tosiaan jäi into päälle että pian täytyy taas päästä pomppimaan. Tuumin myös että jouluviikolla voisin pitää "no dressage"-viikon. Ei yhtään koulutreeniä, vain puomeja, kavaletteja, esteitä sekä kelin sen mahdollistaessa ulkona ratsastamista.

Aloitin Leolla maanantaina psylliumkuurin koska epäilen että sillä saattaa olla hiekkaa. Ostin tällä kertaa siementen sijaan eQ Psyllium Plus-kuorijauhetta. Hyvin tuntui löysän greenline-pellavapuuron joukossa uppoavan. Oli aikamoinen helpotus kun Leo veteli mössön napaansa noin helposti. Goldylle oli nimittäin aikoinaan lähestulkoon mahdotonta syöttää psylliumia. Silloin ei tainnut olla vielä jauhetta, ja siemeniä piti syöttää ell:n ohjeella desikaupalla. Lopulta ei auttanut muu kuin sekoittaa kastellut siemenet ponin heiniin... Mutta niin vaan hiekka lähti, kontrollikuvassa siitä ei näkynyt enää jälkeäkään. Saapi nähdä onko kuurilla mitään vaikutuksia Leoon.