Omatoimista alkuverkkaa

Tuntuu että olen ihan jäljessä blogien lukemisesta kun olin loppuviikon aika lailla pois koneen äärestä. Omaan blogiin ei ole nyt suurempaa päivitettävää, mutta eiköhän se ole vaan ihan hyvä ettei meille koko ajan tapahdu niin paljon...

Leon lauantain lainakuski oli poniin taas ihan hurmaantunut. Hyvä niin! Itseäni jännitti vähän etukäteen miten heillä tällä kertaa sujuu. Minulle Leo esitti niin torstaina kuin perjantainakin toistuvasti maneesin takaovi-nimistä draamakomediaa. Ovea lähestyttiin normaalivauhdissa mutta viisi metriä ennen kaarretta joko niin nopea pysähdys että poni melkein putosi pyllylleen, tai sitten ravissa nanosekunnissa tapahtuva 90 asteen käännös sivulle. Ei noissa muuten mitään, mutta kun poni on oikeasti aivan sairaan nopea ja meinaa tasapaino jäädä hieman jälkeen...

Eilen kyttäily saatiin onneksi jo alkuverkassa pois ja sain nauttia onnistuneesta ratsastuksesta. Laukka pyöri taas tosi hyvin molempiin suuntiin ja muoto pysyi tasaisena. Ravissa tyydyin vielä suurimmaksi osaksi keventelemään reipasta ja tahdikasta ravia. Istuin joitain pätkiä alas mutta en saanut mitään parhainta ravia irti. 

Alkuverkan Leo oli kyllä oikeastaan suorittanut jo tarhassa. Kun ajoin tallille niin tieltä katsoin että jonkun takapää käy tarhassa korkealla ilmassa. No, se ei ollut Leon vaan naapuritarhan tamman. Leo oli käynyt aidalla härkkimässä niin kauan että sai tamman mukaan ralliin. Siellä ne kaksi sitten laukkasivat, pukittivat niin että rodeohärät jäävät kakkoseksi, ja Leo toki myös hyppi kahdella jalalla. Kun menin portille niin poni riekkui edelleen kuin heikkopäinen. Teki sliding stopin nenäni eteen ja hyppäsi kynttilänä pystyyn... Jäin seisoskelemaan portin eteen ja totesin etten todellakaan ota tuollaista kahdella jalalla kävelevää villiponia sisään. Taisi Leo muistaa sisällä odottavat väliheinät koska nopeasti se rauhoittui ja käveli talliin kuin ei olisi koskaan mitään riehunutkaan ;) Hassu poni!

Energiaa

Leo on ollut viime päivinä mukavan energinen ratsastaa. Tykkään kun poni liikkuu omalla moottorilla ja on jotain mistä "ottaa pois", sen sijaan että koko ajan joutuisi ratsastamaan eteen. Valitsen energian silläkin uhalla että se tuo mukanaan vähän pientä spookailua. Viimeksi sitä aiheutti maneesin etuoveen paistanut aurinko, ja vanha tuttu maneesin takaovi. Reaktiot olivat kyllä pieniä, hidasteluja ja yksi sivuponkaus. Sallittua kevätenergiaa :)

Vuodenvaihteessa tein sen virheen että menin mukaan spookailuihin. Mietin että kyttääkö se nyt ja tuleeko joku loikka, ja sain ponin jännittyneeksi omalla jännitykselläni. Nyt riittää kun laitan pohkeen kunnolla kiinni, pidän ohjat kädessä ja jatkan ratsastusta normaalisti jännittyneen etukenossa istumisen sijaan. Tuntuu helpolta, mutta muistan kyllä vielä miten talvella se ei ollut lainkaan helppoa!

Mieli halajaa kovasti ulkokentälle mutta ei sinne vaan vieläkään päästä. Jää ja lumi ovat sentään häipyneet mutta kovaa on. Viikonloppuna oli niin rapsakka pakkanen ja tuuli että jouduin kaivamaan Leolle paksumman toppiksen ulos!

Kaksi hyvää päivää

Eilen tuli mietittyä että miten sokea sitä voi välillä olla. Vaikka kuinka koittaa huolehtia hevosesta hyvin niin aina ei vaan tajua kaikkea. Miksi ihmeessä en aiemmin osannut yhdistää tiettyjä Leon oireiluja hiekkaan? Erilaiset mahaoireet, haluttomuus liikkua... Vasta lannan seassa tullut vesi herätti tajuamaan tilanteen. Psyllium-kuurin loppumisesta on nyt pari viikkoa eikä ole sen jälkeen tarvinnut paljon patistaa ponia liikkumaan. Muistan kuinka kuukausi sitten tuntui välillä että joudun kantamaan Leon maneesin toiseen päähän. On kyllä ilo ratsastaa omalla moottorilla liikkuvalla ratsulla! 

Viime viikon laiskottelu päättyi eilen ja kunnon treenit jatkuvat. Leo oli alussa hiukan sitä mieltä että pakkasessa naksuvaa maneesinovea ja muita pieniä ääniä pitää säikähtää. Kun maneesin ovi avattiin ekan kerran Leo yritti sinkaista laukkaan. Samalla sekunnilla sisuunnuin ihan tosissani! Mun kiltti ja kuuliainen ponini tekee mitä pyydetään eikä sinkoile minkään tyhmän oven takia! Seuraaviin ovenavailuihin ei sitten tullutkaan mitään reaktioita, niinkuin ei pidäkään. Takaoven kyttäilynkin sain loppumaan. Tosin se taisi olla alunperinkin enemmän minun kuin Leon ongelma. Olen aiemminkin sanonut että mulla on paha tapa yrittää lukea hevosta tuijottamalla sen korvia. Tätä olen puolihuomaamatta tehnyt tuon takaovenkin kohdalla. Eilen huolehdin siitä että katse oli ylös ja eteen, laitoin pohkeen kunnolla kiinni enkä edes ajatellut tuijottaako Leo sitä hemmetin ovea. Aika pian koko ovi unohtui meiltä molemmilta. Hyvä treeni siis oli, ja lopussa taisi molemmat olla tyytyväisiä. 

Sunnuntaina oli myös kiva päivä. Olin valoisaan aikaan tallilla ja päätin mennä kävelemään Leon kanssa. Kierreltiin tallin ympäristössä ja välillä kahlattiin lumessa pellolla. Leo oli tosi fiksusti. Vain pari kertaa jouduin vähän komentamaan ja silloinkin totteli heti. Jäi hyvä mieli, kun tässä on maastakäsin ollut kaikenlaista vääntöä. Onneksi ollaan taas menossa parempaan suuntaan senkin asian suhteen. Kävelyn jälkeen ratsastin tallikaverin pienen mustan tamman, joka on kyllä ihana. Hevosella on tosi voimakas ja etenevä laukka, huomaa että on kenttähevonen.