Pientä takapakkia

Herkässä hevosessa on se "hyvä" puoli, että sitä oppii lukemaan nopeammin kuin hevosta joka ei näytä fiiliksiään. Leohan on tällainen herkkis, ja eilen seurasin sitä jo hiukan huolestuneena. Poni ei voi hyvin, tämän totesimme yhdessä tallinpitäjän kanssa. Ruoka ei taaskaan maistu kunnolla ja iltaheinät löytyivät eilen aamulla lähes koskemattomina. Onneksi laidunruoho sentään uppoaa. Tosin sitäkään ei uskalla määrättömästi antaa syödä kun maha ei ole vielä kunnolla tottunut vihreään, mutta eipä Leo hulluna ahmikaan. Ponin yleisolemus on jotenkin nuuppa, vaikkei kuumetta ole.

Tänään aamulla soitin Leoa hoitaneelle eläinlääkärille ja keskusteltiin tilanteesta. Kuultuaan ettei poni ole enää ollenkaan niin pirteä kuin klinikkapäivänä eikä haluaisi oikein liikkua ell päätti että aloitetaan muun lääkityksen (Oriprim+antihistamiini) lisäksi kipulääkekuuri, eli Metacamia. Katsotaan jos se vähän piristäisi Leoa. Kerroin että Leon jalkovälin turvotus ei ole laskenut, ja ell sanoi että tulehdusarvojen kohoaminen voi olla tästä "hyönteisvammasta" johtuvaakin. No, jos näin on niin Oriprimin kyllä pitäisi siinäkin tapauksessa tehota. 

Säälittää Leo-rassu. Ponilla ei ollut ennen sairastumista grammaakaan ylimääräistä kropassaan, ja sairastaminen kuihduttaa ponia silmissä. Toki yritän tuupata kaikkia mahdollisia lisärehuja mutta kun ei maistu niin ei maistu. Onneksi laitumen ruoho on tähän aikaan vuodesta melkoisen ravitsevaa. Juomaan olen saanut Leon kohtuullisen hyvin. Metacam piristi ponia selvästi hetkellisesti, mutta sen vaikutus on tietysti ohimenevää. Nyt vaan odotellaan että Oriprim alkaisi tehota.