Näytetään tekstit, joissa on tunniste metacam. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metacam. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. huhtikuuta 2015

Helpottunut ja tyytyväinen

Helpotus: Ei hankkarivammaa. Ei muutakaan vakavaa. Tyytyväisyys: upeasti käyttäytyvä poni!

Menin tallille eilen hyvissä ajoin. Olin varannut lastaukseen tunnin, koska en voinut olla varma kuinka hyvin tai huonosti homma sujuu. Leo pysähtyi matkalla tallinovelta trailerille kaksi kertaa, mutta käveli kuitenkin samantien sisään. Siinä sitten ihmeteltiin ja naureskeltiin, tunti ylimääräistä aikaa käsissämme...

Tampereen klinikalla oltiin siis hyvissä ajoin. Onneksi Teivossa on niin monta karsinaa, joten sain Leon talliin odottamaan. Ihana pikkuheppani teputti klinikan pihassa pienenpientä ravia vierelläni, mutta ei puhettakaan mistään loikkimisista tai muista ylimääräisistä liikkeistä.


Leo odotti vuoroaan rauhassa. Ell oli hiukan ajoissa ja varttia ennen virallista aikaamme päästiin jo tutkimushuoneeseen. Kerroin että Leo on riehunut tarhassa ja ehkä reväyttänyt/venäyttänyt jotain, mutta tuntuu että on jo parantumassa. Kuitenkin sanoin että minua mietityttää takapään liike joka ei mielestäni ole normaali.

Mainitsin myös epäilyni mahdollisesta hankkarivammasta. Tämä epäilys saatiin suljettua heti ensimmäiseksi pois. Yleistutkimuksessa Leo reagoi selän pitkien lihasten tunnusteluun vähän, muttei merkittävästi. Vuohisjännetupet olivat hieman täyttyneet. Isoin huomio oli se että molempien kintereiden siteet olivat melkoisen puristusarat. Leolta otettiin verta lihasarvojen määritystä varten. Varoitin ponin neulakammosta, mutta huulipuristimen ja rauhallisten avustajien kanssa niin verikoe kuin rauhoituskin saatiin hoidettua hienosti.

Lähdimme ulos tekemään ontumatutkimuksen. Suoralla Leo ei ontunut. Ympyrällä poni oli etenkin alkuun takaa aika könkkä ("köpö", on ell kirjoittanut raporttiin) ja toi oikeaa takajalkaa keskilinjaan. Tämän olin huomannut kotonakin. Vaikka Leon liike ei ollut nytkään hyvää takaa, niin se oli ihan eri tavalla huonoa kuin heti tarhariekkumisen jälkeen. Sanoin eläinlääkärille että minusta tuntuu että tässä on nyt kaksi erillistä asiaa; tarhariehumisen aiheuttamat mahdolliset vammat, ja takapää. Ell oli kuulemansa ja näkemänsä perusteella samalla linjalla.



Taivutusten perusteella päädyttiin piikittämään kortisonilla (Celeston & Linkosiini) molempien kintereiden alemmat liukunivelet. Myös vuohisnivelet piikitettiin muista paitsi oikeasta etusesta. Lihasarvoissa AST oli ihan hieman koholla. Oletus on että tarhassa on tullut joku revähdys tms., jota ei pystytty paikantamaan mutta vaikuttaa siltä että se on jo paranemaan päin. Kotiin saatiin Metacam-kuuri, joka on tarkoitettu niin tuolle tarhavammalle kuin kintereillekin. Viikko reipasta ja rentoa kävelyä selästäkäsin, työskentely ja maastoilu sallittua ja suotavaa, sitten viikko ravia ja laukkaa kevyemmin suorilla urilla ja isoilla ympyröillä rennosti eteen-alas. Sen jälkeen normitreeniin.

Omat arvailut ja ajatukset menivät aika hyvin yksiin eläinlääkärin toteamusten kanssa. Olen tyytyväinen että lähdettiin klinikalle, vaikkei tuo tarhariekkuminen sitä olisi vaatinutkaan. Olen koko talven pohtinut aika ajoin takapään liikettä, ja olisin joka tapauksessa viimeistään syksyllä käyttänyt Leon ns. rutiinitarkastuksessa. Nyt jalat saatiin hoidettua ennenkuin tuli mitään vakavampaa. Oikein hyvä näin.

Klinikalla Leo ei  parilla ekalla yrityksellä mennyt traileriin. Kävin hakemassa liinan ja annoin ponin siksi aikaa kuskin, eli veljeni, pideltäväksi. Veli ehdotti että jospa hän koittaa lastata. No, mikäs siinä! Ekalla kerralla Leo nykäisi sillalla taaksepäin, toisella yrityksellä marssi nätisti sisään. Taisi hämmästyä että kuka mua nyt taluttaa!  

Täytyy kyllä sanoa että meillä oli niin hyvä reissu kuin klinikkareissu vaan voi olla. Olen mielettömän tyytyväinen Leoon! Ihana rakas ponini, koko reissun se käyttäytyi täydellisen mallikelpoisesti. Aloin jopa miettiä jos sittenkin kävisi pari kisat kesällä, kun ponin käsittely sujuu nykyään siihen malliin ettei tarvitse hävetä... Ja velikin lupautui kisakuskiksi, "kunhan ei lähdetä Rovaniemelle asti".

perjantai 30. toukokuuta 2014

Pientä takapakkia

Herkässä hevosessa on se "hyvä" puoli, että sitä oppii lukemaan nopeammin kuin hevosta joka ei näytä fiiliksiään. Leohan on tällainen herkkis, ja eilen seurasin sitä jo hiukan huolestuneena. Poni ei voi hyvin, tämän totesimme yhdessä tallinpitäjän kanssa. Ruoka ei taaskaan maistu kunnolla ja iltaheinät löytyivät eilen aamulla lähes koskemattomina. Onneksi laidunruoho sentään uppoaa. Tosin sitäkään ei uskalla määrättömästi antaa syödä kun maha ei ole vielä kunnolla tottunut vihreään, mutta eipä Leo hulluna ahmikaan. Ponin yleisolemus on jotenkin nuuppa, vaikkei kuumetta ole.

Tänään aamulla soitin Leoa hoitaneelle eläinlääkärille ja keskusteltiin tilanteesta. Kuultuaan ettei poni ole enää ollenkaan niin pirteä kuin klinikkapäivänä eikä haluaisi oikein liikkua ell päätti että aloitetaan muun lääkityksen (Oriprim+antihistamiini) lisäksi kipulääkekuuri, eli Metacamia. Katsotaan jos se vähän piristäisi Leoa. Kerroin että Leon jalkovälin turvotus ei ole laskenut, ja ell sanoi että tulehdusarvojen kohoaminen voi olla tästä "hyönteisvammasta" johtuvaakin. No, jos näin on niin Oriprimin kyllä pitäisi siinäkin tapauksessa tehota. 

Säälittää Leo-rassu. Ponilla ei ollut ennen sairastumista grammaakaan ylimääräistä kropassaan, ja sairastaminen kuihduttaa ponia silmissä. Toki yritän tuupata kaikkia mahdollisia lisärehuja mutta kun ei maistu niin ei maistu. Onneksi laitumen ruoho on tähän aikaan vuodesta melkoisen ravitsevaa. Juomaan olen saanut Leon kohtuullisen hyvin. Metacam piristi ponia selvästi hetkellisesti, mutta sen vaikutus on tietysti ohimenevää. Nyt vaan odotellaan että Oriprim alkaisi tehota.