Alkuvuoden treeneissä otsikossa mainittu asia on mielessäni korostunut yli muiden. Leo, joka on selästä yleensä todella kuuliainen, oli joulukuun virtapiikkikaudella selästäkin välillä vähän hankala. Ei puhuta mistään mahdottomista tempuista, ihan vaan sellaisista pienistä ärsyttävistä jutuista. Säpsymistä, nurkkien tuijottelua, luvattomia laukkapyrähdyksiä, sivuloikkia, paikallaan pomppimista.
Olen sen verran arka ratsastaja että minulla menee luotto hevoseen tosi nopeasti. Teen sen pahan virheen että alan odottaa että "kyllä se varmaan tänäänkin temppuilee", jännityn, ja siirrän jännitykseni hevoseen. Vaikka nyt kunnon treeniin palaamisen jälkeen kaikki ylimääräinen tekeminen on Leolla jäänyt minimiin, niin oma pääni ei tahdo pysyä mukana.
Erityisesti huomasin tämän perjantaina. Täälläpäin oli kova myrsky. Hyvä kun pääsimme tuulessa kulkemaan 50 metrin matkan maneesiin. Maneesiin päästyämme toinen ratsukko lähti ulos ja me jäimme yksin paukkeeseen. Sähköt räpsyivät pois ja päälle, onneksi yksi maneesin valoista jäi aina palamaan. Järkevä minä olisi tässä vaiheessa alkanut ratsastaa aivan normaalisti ja Leo olisi ollut varmasti ihan ok. Tyhmä minä jäkitti selässä kireänä ja mietti että kohta se varmasti pelästyy ja sinkoaa jonnekin. Onneksi maneesiin tuli seuraava ratsukko, ja järkevä minä potkaisi tyhmää minua persuksille. Pohkeet kiinni ja ravia. Kerran Leo säikähti jotain ja otti muutaman laukka-askeleen, siinä kaikki.
Tyhmä ei opi kerrasta, joten uusinta otettiin heti seuraavana päivänä. Taas yksin maneesissa ja tuuli ryskäsi ulkona. Taas selässä jännittyneenä. Taas poni jännittyy. Järkevä minä päättää että nyt ratsastetaan eikä kuunnella myrskyn ääniä, ja Leo rentoutuu nopeasti. N oli maneesissa juttuseurana, kummasti ratsastuksesta tulee myös rennompaa kun puhui jonkun kanssa.
Mitä tästä opin? No luultavasti teen saman virheen taas ensi kerralla, mutta oikeasti tekisi mieli hakata päätä seinään niin kauan että sinne on iskostunut yksi asia: Luota nyt hyvä ihminen siihen poniin! Leo on minun peilini. Jos jännitän, se jännittyy. Jos hermostun, se hermostuu. Jos olen rento, poni on rento. Niin yksinkertaista, mutta joskus niin vaikeaa.
