Alkuviikosta olin lopettamassa ratsastusta kokonaan ja siirtymässä huoltojoukkoihin. Ratsastus tallikaverin hevosella meni ihan surkeasti. Maneesissa ja pihalla oli kaikenlaista härdelliä ja hevonen oli aika jännittynyt. Niin sitten minäkin jännitin, jolloin hevonen jännittyi entisestään. Kun tällainen pieni poniratsastaja istuu yli 170 cm hevosen selässä ja näkee kuinka hevonen nostaa päänsä ylös ja jännittää koko kroppansa sydämenlyöntien tuntuessa pohkeissa, niin ei naurata. Kaiken lisäksi hevosella oli sidepull-suitset joilla en ole koskaan mennyt. No, kyllä tuostakin ratsastuksesta selvittiin eikä hevonen yrittänyt lähteä lipettiin kuin pari kertaa... Mutta jäi kyllä aikamoinen "olen surkea alkeisratsastaja"-tunne. Tuo hevonen on sinänsä loistava opetusmestari, mutta hieman latistava sellainen koska jotenkin sillä ratsastaminen tuo kaikki mun pahimmat virheet esiin.
Keskiviikkona Leo ei taas ravannut millään. Ei kertakaikkiaan. Lopulta sain ponin liikkeelle ja laukattiinkin. Pyysin kaverin koittamaan millainen Leo on hänellä. Joo arvatkaa vaan. Eipä ollut ravi ja laukka mikään ongelma. Ylläri että ongelma oli taas minussa... Parempi tietty että vika on minussa kuin Leossa, mutta ei tuokaan kivalta tuntunut. On niin vaikea tietää milloin Leo on kipeä ja milloin minä vaan olen jotenkin niin lepsu että poni luistaa sieltä missä aita on matalampi.
Eilen sitten ajattelin että koska Leo liikkuu kaverilla niin liikkuu se minullakin. Ekan kerran kun olin nostamassa ravin niin Leo taas stoppasi. En tehnyt tämän jälkeen mitään radikaalia, ainoastaan istuin tukevasti satulaan, laitoin pohkeen kiinni ja ajattelin mielessäni että nyt muuten ravataan. Vielä yksi pysähdys ja poikitusta, jolloin napautin raipalla ihan kevyesti lavalle. Tämän jälkeen mentiinkin sitten ravia, ja laukkaa, ja taas ravia, ja taas laukkaa, ilman mitään ongelmia. Laukassa sain jopa pienen ahaa-elämyksen ja istuminen tuntui helpommalta kuin yleensä.
Jos edellisenä päivänä teki mieli itkeä, niin eilen olin ihan pilvissä. Niin hyvä mieli. On tämä käsittämätön harrastus. Fiilikset vaihtelee nollasta sataan, joskus tosi nopeassakin tahdissa. Suurten tunteiden laji, ainakin minulla. Nyt toivon todella että Leon mahaongelmat saadaan selätettyä ja päästään jatkamaan treenejä. Poni vaikuttaa yleisesti ottaen olevan paremmalla tuulella kuin viime viikolla, ja on ollut fiksu maastakäsittelyssä.
 |
| Surkea kuva, mutta toivottavasti hyvä kevätfiilis vähän välittyy :) |
