Uusi talli

Kuten on jo tullut mainittua, poni vaihtaa tallia heinäkuun alkupuolella. Uusi talli on vähän lähempänä kotiamme kuin nykyinen, matkaa on vain reilu 8 km. Ehkä reipas poniratsastaja voisi jopa aktivoitua pyöräilyn suhteen ja polkaista tallille aina silloin tällöin autolla ajamisen sijaan...

Uusi talli on minun, nyt aikuisiällä pienillä 4-5 hevosen talleilla käyneen, mittapuulla iso. Hevosia on parisenkymmentä. Goldylle tästä tuskin tulee ongelmaa. Se asui aiemmin todella isolla tallialueella jossa oli parhaimmillaan lähemmäs sata hevosta. Itsekin uskoisin viihtyväni uudessa paikassa. Tutustumiskäynnillä näkyi jo muutamat kisoista tutut kasvot ja tallin tunnelma vaikutti rauhalliselta. Suurin osa kävijöistä on tietääkseni aikuisia ja ratsastuskoulutoimintaa ei ole ollenkaan.

Tallilla on kokopäivätarhaus kaverin kanssa, jota pidän tosi tärkeänä asiana. Tallinpitäjä oli jo miettinyt Goldylle sopivaa kaveria, ja ilokseni saatoin sanoa että ponin voi tarhata kenen kanssa vaan, koska ainakin tähän asti se on tullut kaikkien kanssa toimeen. Tarhat olivat myös tarpeeksi isoja ja hyväpohjaisia. Laitumia on vähän, mutta se ei haittaa koska on tullut todettua että laiduntaminen ei ikävä kyllä Goldylle oikein sovi. 

Talli on iso, korkea ja valoisa, ja siellä on hyvä ilmanvaihto. Goldy näkee uudesta karsinastaan hyvin joka puolelle, ja vieruskaverina on suloinen musta shettis. Heinän ja kauran tallinpitäjä viljelee itse, analyysia en ole vielä nähnyt mutta heinä ainakin tuoksui hyvältä :)

Liikutusmahdollisuudet ovat todella hyvät, suorastaan luksusta. Löytyy iso hyväpohjainen ja salaojitettu kenttä, pyöröaitaus juoksuttamiseen sekä kivankokoinen maneesi. Autottomaan maastoon pääsee suoraan maneesin nurkalta, ja tallia ympäröivät tilan pellot ovat syksyisin ratsastuskäytössä. Ihmisillekin on omat sosiaalitilansa, suihku ja wc. Mukavaa nuokin, vaikka toki hevosen olot ovat tärkeimmät. Tällaista olisi siis tiedossa piakkoin, jännää päästä tutustumaan uusiin paikkoihin, hevosiin ja ihmisiin!

Muutos = muutto

Vaikka kaunein kesä on edessä ja syksy vielä kaukana, olen jo mietiskellyt aika paljon kolmatta talvea ilman maneesia. Suoraan sanottuna ajatus on ahdistanut, välillä oikein kovastikin, enkä ole löytänyt sopivaa ratkaisua.

Pikku-een ajaminen poistaisi sen vaivan, että joudun aina pyytämään mieheni tai veljeni maneesikuskiksi. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että maneesille pääsee arki-iltaisin vasta klo 19.30 (siis jos siellä ei ole valmennusta, jotka yleensä karsivat pari arki-iltaa pois pelistä). Muutenkin laiskan kotitallilta lähtijän into kulkea talvipakkasessa ja pilkkopimeässä maneesille on lähellä nollaa. Kun tähän yhdistetään energiaa keräävä poni, niin yhtälön tuloksena on lähinnä huonoa mieltä ja motivaatiopula.

Ratkaisu ongelmaan tippui nenäni eteen keskellä kauneinta kesäkuuta, aivan yhtäkkiä yllättäin. Satuin tiistaina vilkaisemaan paikkakunnan mielestäni parhaan tallin nettisivuja, ja totesin että ponikarsina on vapautunut. Soitin tallille samantien, sovin illaksi tutustumiskäynnin, vierailin, ihastuin, pohdin asiaa miehen kanssa plus-miinus-listan avulla...Nyt on ponille paikka varattu ja muutto edessä heinäkuun alkupuolella. Asioilla ON tapana järjestyä!