On pitänyt kirjoitella vaikka ja mitä, mutta johonkin ne päivät taas kuluivat ja ollaan jo vuoden viimeisessä. Meillä jatkui treenit ihan normaalisti pyhien yli. Muutamana päivänä koulua, yhtenä päivänä juoksutus ja yhtenä hyppypäivä. Juoksutukseen laitoin Leolle pitkästä aikaa sivuohjat. Juoksutus sujuikin tosi hyvin ja Leo toimi hienosti ääniavuilla. Toki poni yritti hieman riehua mutta tajusi heti ekan kokeilun jälkeen ettei sivuohjien kanssa voi hillua ja pukitella samalla lailla kun ilman... Hyppypäivänä mentiin ravipuomien lisäksi pientä pystyä, kaverina meillä oli tallinomistajan nuori suokki. Taas tein pyhän päätöksen että yksi kerta viikkoon pompitaan. Ponista näkee että esteet, niin pieniä kuin ovatkin, piristävät sen mieltä selvästi.
Itse olen jälleen kerran hieman taistellut motivaatiopulan kanssa. Mulle ei vaan sovi tämä että töiden ja remontin lisäksi hevonen pitää liikuttaa kuusi kertaa viikossa. Tarvitsen ne kaksi vapaapäivää tallilta, mutta onneksi nyt näyttää siltä että saadaan lainakuski N taas mukaan remmiin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Eilen N kävikin jo ex tempore ratsastamassa Leon ja kivasti oli kuulemma mennyt.
Leo sai kaksi joululahjaa. Toinen oli tämä (surkeasti kuvassa näkyvä) Hööksin suloinen musta satulahuopa Polle-brodeerauksella:
ja toinen lahja (hmm, poni näitä lahjoja tuskin kovin arvostaa...) oli Sprengerin kuolaimet. Näiden hankkimista olen pitkään ja hartaasti suunnitellut ja pakkohan ne oli ostaa kun sai 20 % hinnasta pois. Kyseessä on siis sensoganista valmistetut 14 mm oliivikuolaimet. Virallisesti tämä kuolain on bridong ja Sprengeriltä löytyy myös 16 mm oliivikuolain, mutta koen että se on Leon pieneen suuhun liian paksu. Kuolain on ollut käytössä nyt reilun viikon. Mitään vau-elämyksiä en ole vielä saanut, mutta suu tuntuu rauhallisemmalta. Palaan varmaan kuolainasiaan vielä kun on testattu tätä kauemmin.
 |
| Kauniit ne ainakin on, niinkuin sadan euron metallimöykyn kuuluukin olla :) |
