Hyvä fiilis

Täällähän me ollaan, edelleen. Lounais-rannikolla siis kaikki hyvin. Leo on nauttinut laidunkesästä (joskin rajoitetusti), ja treenailtu on niin koulua kuin esteitäkin. Ja humputeltu siinä välissä.

Viikonloppuna meillä oli valmennukset. Leo oli perjantaina hyvä. Ei huippu, mutta hyvä. Lauantai oli vähän hassusti välipäivä, ja jo silloin poni oli jotenkin tosi reagoimaton. Tuntui että sain kantaa sitä eteenpäin. Sunnuntain valmennuksen verkassa meinasin tirauttaa itkut, kun mitään ei vaan tapahtunut. Pohje, kannus, raippa, ihan mikä vaan, ei mitään reaktiota ponilta... 

Valmentaja ei onneksi jää näissä tilanteissa toimettomaksi. Hän pyysi minua ratsastamaan käyntiä ja otti juoksutusraipan käteen. Raippa ei siis hipaissutkaan Leoa, kulki vaan ponin takaosan lähellä ja pyysi eteen. Ja kas vain kun alkoi liikettä löytyä. Muutama minuutti juoksutusraipan avustamana ja mulla oli allani poni joka teki hienosti ja tahdikkaasti avot, väistöt ja vastalaukat. Hienoa ravia pisteli menemään ja laukkakin oli varsin kelvollista. Ponit... Nyt ilmeisesti laitan mieheni kävelemään meidän vierellä joka treenin alussa juoksutusraipan kanssa...

Tänään en koittanut miten kulkee ratsain, vaan juoksutin Leon. Oikein hyvin liikkui poika narunkin päässä ja teki siirtymätreeniä hienosti keskittyen. Huomenna ponilla on ansaittu vapaa pitkähkön työputken jälkeen. Loppuviikolla varmaan otetaan taas hyppypäivä. Huomasin muuten viime viikolla kun hyppäsin että minua ei enää jännitä. Toki mennään edelleen niitä 40 cm miniesteitä, mutta jännitin aiemmin niitäkin niin ettei henki meinannut kulkea. Nyt alkaa jo tuntua siltä että voisin hiukan nostaa korkeutta. Ehkä jopa 50 senttiin :D

Joululahjoja

On pitänyt kirjoitella vaikka ja mitä, mutta johonkin ne päivät taas kuluivat ja ollaan jo vuoden viimeisessä. Meillä jatkui treenit ihan normaalisti pyhien yli. Muutamana päivänä koulua, yhtenä päivänä juoksutus ja yhtenä hyppypäivä. Juoksutukseen laitoin Leolle pitkästä aikaa sivuohjat. Juoksutus sujuikin tosi hyvin ja Leo toimi hienosti ääniavuilla. Toki poni yritti hieman riehua mutta tajusi heti ekan kokeilun jälkeen ettei sivuohjien kanssa voi hillua ja pukitella samalla lailla kun ilman... Hyppypäivänä mentiin ravipuomien lisäksi pientä pystyä, kaverina meillä oli tallinomistajan nuori suokki. Taas tein pyhän päätöksen että yksi kerta viikkoon pompitaan. Ponista näkee että esteet, niin pieniä kuin ovatkin, piristävät sen mieltä selvästi.

Itse olen jälleen kerran hieman taistellut motivaatiopulan kanssa. Mulle ei vaan sovi tämä että töiden ja remontin lisäksi hevonen pitää liikuttaa kuusi kertaa viikossa. Tarvitsen ne kaksi vapaapäivää tallilta, mutta onneksi nyt näyttää siltä että saadaan lainakuski N taas mukaan remmiin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Eilen N kävikin jo ex tempore ratsastamassa Leon ja kivasti oli kuulemma mennyt.

Leo sai kaksi joululahjaa. Toinen oli tämä (surkeasti kuvassa näkyvä) Hööksin suloinen musta satulahuopa Polle-brodeerauksella:

ja toinen lahja (hmm, poni näitä lahjoja tuskin kovin arvostaa...) oli Sprengerin kuolaimet. Näiden hankkimista olen pitkään ja hartaasti suunnitellut ja pakkohan ne oli ostaa kun sai 20 % hinnasta pois. Kyseessä on siis sensoganista valmistetut 14 mm oliivikuolaimet. Virallisesti tämä kuolain on bridong ja Sprengeriltä löytyy myös 16 mm oliivikuolain, mutta koen että se on Leon pieneen suuhun liian paksu. Kuolain on ollut käytössä nyt reilun viikon. Mitään vau-elämyksiä en ole vielä saanut, mutta suu tuntuu rauhallisemmalta. Palaan varmaan kuolainasiaan vielä kun on testattu tätä kauemmin. 

Kauniit ne ainakin on, niinkuin sadan euron metallimöykyn kuuluukin olla :)

Tuumailua ja lihashuoltoa

Olen tällä(kin) viikolla kovasti pohtinut Leon liikkumista. En pääse sitä mihinkään että selkä on mielestäni turhan liikkumaton ja takaosan liike hiukan jäykkää. Keskiviikkona katselin liikettä liinassa kentällä. Se miten päädyin kentällä juoksuttamaan suunnitellun rauhallisen kävelylenkin sijaan onkin sitten oma tarinansa. Siihen liittyy pari ketjureaktiona pystyyn hypännyttä hevosta, lohikäärmeenä puhiseva häntä tötteröllä tuijapuskien läpi juokseva poni ja liinassa epätoivoisesti roikkuva raivosta puhkuva omistaja. Sanottakoon vain että tilanteen rauhoittumiseen meni 10 minuuttia mutta kukaan ei loukkaantunut muuta kuin henkisesti...

Mutta siihen juoksutukseen. Liike oli liinassa vasempaan moitteetonta, mutta siihen voi jonkun verran vaikuttaa juoksutettavan virittynyt mielentila. Kun tilanne oli vähän tasaantunut ja mentiin oikeaan niin laukannosto oli hieman epämääräinen ja myös liike oikeassa laukassa hiukan erikoinen. Ei mitään ontumaa mutta jotain. Epäilykseni kohdistuvat kintereisiin ja taidankin ne käydä kuvauttamassa tässä päivänä jonakin, ihan vaan mielenrauhan vuoksi jos ei muuten. Mitään ulkoisia merkkejä ei tosin löydy. Jalat ovat täysin kuivat, viileät ja aristamattomat. 

Eilen pyysin oman ratsastuksen päätteeksi kaverin Leon selkään. Se olikin valaiseva juttu. Vaikka Leo ei missään nimessä ole parhaimmillaan nyt niin luulen että hieman liioittelen asioita. Kuvittelen että meidän meno näyttää ihan järkyttävältä kun tosiasiassa se näyttää suht samalta kuin lainakuskin kanssa, totesi paikalla ollut kolmas henkilö. Ja miltä sen lainakuskin kanssa näytti? Ihan hyvältä. Ravi oli ok, laukka oikeaan jopa hyvää (tosin oikea laukka näytti edellisenä päivänä liinassa vasempaa huonommalta), vasempaan ei niin hyvää mutta ei huonoakaan. Lieneekö edellisen päivän revittelyt tehneet ponille ihan hyvää... 

Tuumailtiin siinä sitten että onko Leo niin jumissa että se vaikuttaa liikkeeseen. Kovin kireät lihakset Leolla on takaa kun olen niitä koitellut. Yritän hieroa ponia nyt itse meidän omaa oikeaa hierojaa odotellessa. Hieroja on kovin kiireinen, joten Leolla on aika vasta kahden viikon päästä ellei peruutuksia tule. Nuo lihasjumit voi hyvin johtua vatsakivustakin kun poni jännittää lihaksiaan vatsaoireiden takia. Leon pahimmat mahaoireet vaikuttaa onneksi hieman jo rauhoittuneen joten sen suhteen on itsellä parempi fiilis.

Hyppyjä ja lainakuski

Meillä oli Leon kanssa perjantaina puomipäivä. Laitoin neljä ravipuomia korotettuna toisesta päästä, ja kasasin myös pienen ristikon siltä varalta että tekee mieli hypätä. Korkeutta esteellä oli varmaan jotain 30 cm...

Aluksi mentiin kaarevia uria kevyessä ravissa. Laukassa ratsastin eteen ympäri maneesia kevyessä istunnassa. Alkuverkan jälkeen mentiin ravipuomeja molempiin suuntiin. Aluksi askeleet eivät menneet ihan kohdilleen mutta sitten Leo alkoi tsempata ja sujui paremmin. Kiva kun puomitreenissä huomaa niin nopeasti miten ravin laatu paranee myös puomien välissä!

Hyppäsin ristikon laukassa ehkä noin viisi kertaa molempiin suuntiin. Taas mielessäni mietin että on Leo vaan niin mahtava. Sille kun näyttää esteen niin ei tarvitse muuta tehdä. Itse keskityin tuomaan ponin esteelle suoraan, katsomaan eteen ja myötäämään hypyssä. Perjantaina oli niin hyvä fiilis tuolla pikkuesteellä että oli pakko tulla alas selästä ja nostaa este pystyksi. Se hypättiin vielä molempiin suuntiin useampaan kertaan, sitten loppuravit, isot taputukset hienolle ponille ja pitkät loppukäynnit maastakäsin. Esteitä pois korjatessa nappasin mitan mukaani ja tarkistin esteen korkeuden. Kokonaiset 65 cm! Eli minun mittapuullani korkea.

Lauantaina kävin aamupäivällä juoksuttamassa Leon. Poni oli vähän väsyneen tuntuinen, vaikka liikkuikin hyvin. Tallinpitäjä sitten kertoikin että Leo oli aamulla laukannut laitumella aika villinä. Muut hevoset eivät olleet lähteneet riemuun mukaan, olivat vaan katsoneet ihmeissään ja jatkaneet syömistä...

Eilen K tuli fiilistelemään Leolla. Siitä onkin aikaa kun hän on ponin selässä ollut, joskus talvella. Oli hyvä nähdä ponin liike ratsastettuna sivustakäsin. Kintereet ovat mielestäni nyt paljon aiempaa "aktiivisemmat" ja muutenkin näytti tosi hyvältä. K myös kehui että laukka tuntui paljon paremmalta, ja olen itse samaa mieltä. Hieno Leo!

Mitä meille kuuluu?

No ihan mukavaa. Viime viikko oli aika koulupainotteinen, mutta tälle viikolle aion ujuttaa yhden puomi-/ristikkotreenin niin tulee vähän vaihtelua elämään. Toki koulutreenien välissä on kävelyä, ohjasajoa ja satunnaista juoksutusta. Maneesikausi jatkuu koska kelit nyt on... mitä on. Maastakäsittely on sujunut kivasti. Tuntuu että saan Leon kuuntelemaan itseäni jo paljon paremmin. 

Leo on ollut selästä käsinkin hyvällä energialla ja motivaatiolla töissä. Muutama aika tuulinen päivä sattui viime viikolle, mutta ne ei meitä haitanneet. Kuten olen aiemminkin sanonut, Leo ei äänistä ja tuulista välitä kunhan ratsastaja pysyy rentona ja rauhallisena. Vihdoin tuntuu että olen itse ihan oikeasti sisäistänyt tämän enkä jäkitä selässä miettien pelästyykö poni tuulta.

Leo oli talvella vähän lyhyemmällä tarhausajalla, mutta nyt kevään tultua poni on taas ulkona enemmän. Hyvin se itseään siellä tarhassa jumppaa. Käppäilee ympäriinsä nyppimässä kavereita ja välillä ravailee ja heittää omia muuvejaan. Viikko-ohjelma on nyt muuttunut sen verran että yksi totaalinen vapaapäiväkin mahtuu mukaan. Tekee hyvä itselleni olla edes joskus pois tallilta kun talvella kävin siellä seitsemänä päivänä viikossa. Nyt siis enää kuutena.

Sunnuntaina kävin koittamassa sitä welsh-ponia josta aiemmin puhuin. Hämmentävää millainen fiilis tuli kun istuin selkään. Niin kotoinen olo. Lisäsin haavelistalleni oman welshin :) Tai ainakin pitää päästä pian uudestaan ratsastamaan sellaista. Eihän minulla ole paljon kokemusta rodusta, mutta vähäisen kokemuksen perusteella tuntuu että tykkään ja kovasti. Jotenkin tuosta ponista, vaikka se nuori ja kokematon olikin, tuli Leo mieleen. Herkkä ja energinen, mutta silti sellainen että saa ja pitää kunnolla ratsastaa. Sellainen positiivinen ohjat käteen, pohkeet kiinni ja treenaamaan-tyyppi. 

Tavallisia juttuja

Viime viikko meni ihan normaalien treenailujen merkeissä, välillä hyvin ja välillä ei niin hyvn. Ihan hyvä viikko kuitenkin saatiin kasaan. Maanantaina Leolla oli raspauksen vuoksi täysin vapaapäivä. Tällaiset päivät ovat nykyään harvinaisia. Yleensä vapaapäivinäkin kävellään, mutta nyt lenkkeily jäi rauhoituksen takia väliin.

Tiistaina ja keskiviikkona treenasin koulua. Tiistaina en saanut laukkaa oikein hyväksi, mutta keskiviikkona oli jo parempi. Keskiviikkona ratsastin vaihteeksi nivelellä, koska niinkuin olen "valittanut" koen että Leo rullaa baucherilla välillä vähän. No, eipä nivelellä ollut juurikaan eroa ja jotenkin baucher tuntuu sopivan paremmin käteen (luultavasti siksi että olen tottunut siihen), joten vaihdoin takaisin.

Torstaina ohjasajoin Leon. Ohjasajossa on ollut muutaman viikon tauko. Vuodenvaihteessa poni oli välillä hiukan villi eikä tuntunut hyvältä idealta ohjasajaa sitä samalla kun muut yrittävät ratsastaa. Nyt ohjasajo meni hyvin ja Leo oli kuuliainen. Juoksutin myös hetken liinassa. Siinä poni yritti ensin esittää kovanaamaa kuopimalla niin että hiekka lensi, mutta kun pyysin vaan eteen niin työskentelymoodi löytyi nopeasti.

Perjantai taisi olla viikon huonoin päivä. Minulla oli vähän kiire ja tiesin jo selkään noustessa etten ehdi ratsastamaan kovin kauaa. Oli tarkoitus tehdä rento verkkatyyppinen ratsastus mutta vähän tappelun puolelle se meinasi mennä kun Leo yritti taas vältellä takaovea. Sain kuitenkin tahtoni perille jotenkuten ja ehdin jopa kotiin suihkuun puoli tuntia ennen vieraiden tuloa... Jäi kuitenkin hiukan kaivelemaan ei niin onnistunut ratsastus.

Lauantaina odotukset eivät olleet kovin korkealla perjantain jäljiltä, etenkin kun oli sovittu hyppypäivä. Itse hypyt menivät taas tosi hyvin. Pientä jumppasarjaa mentiin ja sitten yksittäistä pientä pystyä. Vaan ne lähestymiset... Poni kävi vähän kuumana ja ylimääräisiä venkoiluja tapahtui jonkun verran. Ja taas sitä ovea piti tuijottaa. Kerran Leo lähti laukkaan kuin tykin suusta, jolloin jouduin kiertämään esteen ja lähestymään uudelleen minun valitsemassani tahdissa. Ihan kivaa oli silti.

Eilen päätin että nyt se takaoven tuijotus saa luvan loppua, vaikka sitten saisin ratsastaa koko illan. Ei jaksaisi joka ratsastuskerta tapella noin tyhmästä asiasta, kuin liikkumaton ovi. Alussa Leo jopa kerran pysähtyi ravista ovea tuijottamaan! Voi hyvänen aika että tuollainen käytös on raivostuttavaa! Leo ei siis todellakaan pelkää ovea vaan sillä on nyt joku tuollainen ärsyttävä tapa tullut. Ei siinä auta muu kuin tehdä töitä, niin jossain vaiheessa ovi unohtuu ja se pystytään ohittamaan ilman reaktioita askellajista riippumatta. Näin onneksi tapahtui eilenkin ja saatiin tehtyä hyvä treeni. Koko iltaakaan ei sentään mennyt...

Sekosunnuntai

Huh millaista oli Leon kanssa eilen! Poni ei yleensä vapaapäivistä juuri virtaa keräile, mutta joku ihme juttu sillä oli eilen. Vaikea sanoa liittyikö se siihen että perjantaina oli vapaa ja lauantaina vaan käveltiin kraniohoidon jäljiltä, vai johonkin muuhun.

Jo tallista ulos kävellessä huomasin että Leo oli pirtsakalla päällä ja ajattelin että hyvä vaan jos on energinen. Mentiin kävelemään alkukäyntejä tallitielle ja oli tarkoitus poiketa pellon puolella. En tiedä saiko pellolla ollut uusi hevonen Leon pasmat sekaisin, mutta poni alkoi pitää kauheaa lohikäärmepuhinaa ja pyöri ympärilläni häntä pystyssä, välillä pakoon yrittäen. 

Menin takaisin tielle ja kävin maneesin ovella kääntymässä mutta en viitsinyt mennä sinne juoksuttamaan koska näin että sisällä oli yksi aika herkkis hevonen uuden vuokraajan kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan ollut kuitenkin parempi mennä sinne maneesiin... Kentällä poni liikkui ensin laiskasti ja oli hieman ongelmia saada se pysymään ympyrällä. Yhtäkkiä tapahtui se kuuluisa "jotain" ja Leo lähti kuin tykin suusta. Otin ponin takaisin lyhyelle narulle koska se ei rauhoittunut. Seuraavat kymmenen minuuttia Leo tanssi vieressäni häntä tötteröllä sellaista huutopuhinaa pitäen että kuului varmaan parin kilometrin päähän. Lopulta Leo rauhoittui ja saatiin juoksutus suoritettua normaalisti. Loppukäynneillä poni oli lauhkea kuin lammas ja lompsotti perässäni pellolla täysin rauhallisesti...

En kyllä vieläkään tajua mikä Leolle tuli. Energiasta tuo varmaan osittain johtui, mutta samalla poni oli kyllä jotenkin ihan pois itsestään kun ei käskytkään menneet perille. Muistaisin lukeneeni että tuo puhina (eli kun hevonen puhaltaa tosi kovaa ilmaa sieraimista) on hevosen tapa puolustautua, tehdä itsestään iso ja pelottava. Mitään uhkaavaa ei kyllä ollut näkyvissä, mutta ehkä uusi hevonen laukaisi tuon reaktion. Tosin se oli jo mennyt talliin kun pahimmat reaktiot tulivat. Ponit, miten niitä oppisi ymmärtämään?! :)

Varovarovasti

Olen vielä entisestäänkin "rauhoittanut" Leon liikutusta, koska tuntuu että ehkä sittenkin olen edennyt hiukan liian nopeasti. Huomenna ponilla ratsastettu sairasloman jälkeen 4 viikkoa. Selästä liikutan suunnilleen neljä kertaa viikossa, maastakäsin pari kertaa ja yksi päivä on kokonaan vapaa. Pyrin tekemään aika vähän kenttätreeniä ja keskittämään sen sijaan liikutuksen pellolle ja maastoon.

Tiistaina juoksutin Leoa hetken liinassa. Vaikka poni on puhdas, niin näkee selvästi ettei sillä ole takapäässä voimaa ja välillä ehkä myös hiukan hakee tasapainoa? Juoksutuksen jälkeen tehtiin puomijumppaa käynnissä, korotettuja puomeja jälleen. Olen koittanut keksiä ideoita millaista jumppaa maastakäsin voisi tehdä mutten ole keksinyt muuta kuin korotetut puomit ja peruutuksen. Olisko jollain lukijalla ideoita?

Eilen jumppasin Leoa kentällä käynnissä hetken. Sitten mentiin pellolle. Ah, rakastan sänkkärillä ratsastamista! Ei haittaa vaikkei päästä viilettämään laukkaa, kävely ja pienet ravipätkätkin on kivoja. Leo liikkui mukavan rennosti ja letkeästi, toisin kuin kentällä, missä se mateli. Kerran poni teki äkäisen 90 asteen käännöksen ravissa, ikäänkuin näyttääkseen että kyllä mä voin villikin halutessani olla! Nauratti :)

Nyt se on auki ja nyt se on kiinni

Aika tyhmä otsikko, myönnetään... Tiirailin eilen ratsastuksen jälkeen Leon haavaa taskulampun valossa. Näyttäisi että haava on vihdoinkin kiinni. On ihossa vielä pieni vaaleanpunainen kohta, mutta se ei näytä enää haavalta vaan, no, vaaleanpunaiselta iholta. Ja eilen tuli siis seitsemän viikkoa leikkauksesta. Leo oli myös ekaa päivää omassa tarhassaan minisairastarhan sijaan. Ihanaa kun poni pääsee taas tarhassakin liikkumaan kunnolla.

Ratsastin Leolla toisen kerran lauantaina. Ekan kerran tapaan olin selässä vain vartin, josta ravasin ehkä 3-4 minuuttia. Ennen ja jälkeen talutin pitkän alku- ja loppukäynnit maasta. Menin kentällä, ja Leoa alkoi parin ekan minuutin jälkeen vähän villityttää kun tallinpitäjän suokit pääsivät laitumelle ja juoksentelivat siellä. Leo jännitti alakaulan pullolleen ja alkoi tohkeana pomppia paikallaan. Mua vähän nauratti... Kyllä se siitä tokeni kun ratsastin tyynesti eteen.

Sunnuntaina juoksutin ponin, ja kyllä se jaksoi olla uhmakas! Kun mentiin ravia liinassa niin Leo lähti tietysti omin luvin laukkaan, ja kiihdytti vauhdin aika kovaksi. Oli pakko hiljentää vauhtia kerimällä liinaa lyhemmäksi ja lopulta komentamalla äänellä ja liinasta nykäisemällä. Siitäkös Leo suuttui! Naamasta olisi voinut päätellä että ponin päässä liikkuvat ajatukset olivat luokkaa "Sinähän et muija mua komentele!" :D No kylläpä komentelin ja poni pomppi takajaloillaan kauheaa puhinaa pitäen. Lopulta saavutimme kuitenkin yhteisymmärryksen vauhdista, pienten peruutus- ja kuuliaisuusharjoitusten kautta.

Eilen oli taas ratsastuspäivä. Nyt taisin olla selässä puolisen tuntia, suurin osa ajasta mentiin käyntiä. Leo oli todella kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, niinkuin se on selästäkäsin ollut kaikki kolme kertaa (lukuunottamatta sitä pientä välikohtausta laidunhevosten viedessä huomion). Kovin reipas poni ei ole, hiukan saan sitä hoputtaa. Tämän takia tietysti heti mietin että ei kai se ole kipeä jostain... Todennäköisempiä syitä voisi kuitenkin olla kuumuus, huono kunto, 7 viikon tauko ratsastajan kantamisessa, jäykkyys jne. joten katsellaan rauhassa. Sellaisen huomion tein eilen, että ravin jälkeen poni ei tässä helteessäkään hengitä niinkuin se hengitti juuri ennen sairastumistaan. Toki hengitys kiihtyy, mutta se ei ole niin nopeaa ja pumppaavaa kuin ennen sairaslomaa. Eli kivun aiheuttamaahan se aiempi hengitys oli :( En kuitenkaan halua liikaa miettiä menneitä asioita. Niille ei enää voi mitään. Nyt poni toivottavasti on ja pysyy kunnossa.

Loppukäynnit käveltiin rennosti pellon ympäri. Siinä auringonpaisteessa, viljapellon reunassa oman ponin selässä tuntui että onni on tässä ja nyt.

Sehän ravaa!

Viikko on ollut täynnä kaikkea ja olen käynyt Leon luona aika kiireellä. Ponin hoitoon ei kyllä nyt kulukaan paljoa aikaa. Harjaus, 30-40 minuutin kävelylenkki, haavan suihkutus ja mössöt naamariin. On muuten ilo harjata ponia jolla on upea kiiltävä kesäkarva. Aika erilainen kun muistelen sitä pörröistä sameaa turkkia joka Leolla oli ennen leikkausta.

Laitoin Hyvinkäälle viestiä tiistaina, ja kyselin onko normaalia että haava sulkeutuu näin hitaasti. Kuulemma on. Haavaa voi edelleen suihkutella silloin tällöin (no, minä suihkutan edelleen kerran päivässä) niin että se pysyy puhtaana. Mikäli turvotusta ei ole ja onkalo on kuroutunut kiinni (se on), syytä huoleen ei ole. Edelleen neuvottiin seuraamaan lämpöä (aloitin taas mittaukset), haava-aluetta ja haavan erittämistä, mutta kehotettiin myös vähitellen lisäämään liikuntaa.

Tänään sitten seurasin liinan päästä kuinka Leo ravasi muutaman kierroksen. Nättiä, rentoa ja ennen kaikkea puhdasta ravia. Itku meinasi tulla. Olin niin onnellinen, ihana pieni hevoseni tulee kuin tuleekin varmaan vielä kuntoon. Samalla olin niin surullinen kun ajattelin blogiystävääni, jonka hevonen ei ole vastannut hoitoihin toivotusti. Suuri rakkaus tuo mukanaan suuret surut. Mutta silti; mitä elämä olisi ilman hevosia, ei mitään. 

Ohjasajamaan?

Ohjasajo on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja olen mielenkiinnolla lukenut mm. Jillan, Kian ja Heidin blogeista aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Nyt kun on taas oma poni jonka kanssa voi touhuta mitä mieleen juolahtaa olen koittanut etsiä ohjasajokurssia jostain lähitienoilta. Ei vaan tunnu löytyvän. Olenkin miettinyt uskaltaisiko sitä vaan lähteä testailemaan "ilman koulutusta"? Youtubesta löytyy kyllä aiheesta videoita mutta mitään kovin hyvää pätkää en ole vielä löytänyt. Onko vinkkejä?

Perjantaina kävin tallilla jo aamulla ennen reissuun lähtöä. Koska aikaa ei ollut riittävästi kunnon ratsastukseen, päätin juoksuttaa Leon. Etukäteen vähän jännitin miten homma sujuu. Leo on välillä aika vilkasluonteinen maastakäsin ja mietinkin että meno voi olla liinan päässä villiä. No, eipä kyllä ollut. Alkukäyntejä taluttaessani Leo hösötti vähän omiaan ja kuunteli ääniä maneesin ulkopuolelta. Juoksutus sujui kuitenkin mallikelpoisesti. Tai, ei Leo olisi Leo jollei se nyt muutamaa pientä iloloikkaa olisi ottanut, mutta hienosti poni totteli ääniapuja. Onnistuneen juoksutuksen jälkeen kynnys ohjasajon kokeilemiseen ei tunnu niin kovin korkealta.

Lauantaina Leolla oli lainaratsastaja. Sain reissuun viestin jossa kerrottiin että kaikki meni hyvin ja poni & ratsastaja ovat ystäviä, joten ilmeisen hyvin onnistui varakuskin valinta. Eilen ponilla oli vapaa koska tulin vasta illalla kotiin, mutta tänään jatkuu taas yhteiset treenit sunnuntain rataharjoitusten K.N. Special mielessä.

Energiaa etsimässä

Maanantaina jouduin muiden kiireiden vuoksi tekemään tosi pikaisen tallikäynnin. Fannyn liikutus jäi nopeaan kävelyttämiseen ja juoksuttamiseen. Eipä se niin haitannut, hyvä nähdä vaihteeksi miten poni liikkuu liinassa. 

Eilen ratsastin kentällä tunnin verran, ja loppukäynnit menin pellolla. Fanny oli aika miellyttävä ja rento ratsastaa. Poni oli ihan hyvin kuulolla ja jatkoi työskentelyä vaikka kaverit poistuivat kentältä kesken treenin. 

Eteenpäinpyrkimystä vaan kaipaisin lisää. On hyvä että Fanny ei pöllöile ja pouki niinkuin jokin aika sitten, mutta ei poni kyllä kovin suurella innolla töitäkään tee. Vähän on sellainen "veto pois"-meininki. Viime viikolla pohdin Fannyn ruokintaa ja lisäsin vähän väkirehun määrää. Katson jos sitä kautta löytyisi kaivattua lisävirtaa. Ensi viikolla Fannylla on rokotus ja samalla katsotaan onko veriarvot kohdillaan.

Tänään toivon poutapäivää jotta pääsen pellolle ratsastamaan. Jospa ponikin piristyisi kun pääsee pellolle hölkkäämään koulutreenin sijaan, nyt kun maastoon ei oikein pääse. Kengittäjänkin pitäisi käydä joko tänään tai huomenna. Perjantaina meillä on kouluvalmennus.

No niin...

Menin eilen tallille intoa puhkuen, suunnitelmissa hyvä koulutreeni. Hain Fannyn tarhasta ja tallin ovella totesin että jaahas, sillä ei muuten ole toista etukenkää... Sinänsä hyvä ajoitus koska kengityksen oli muutenkin tarkoitus olla ensi viikolla. Sain kengittäjän kiinni ja hän oli onneksi niin ihana että lupasi tulla jo sunnuntaina päivällä. Eli pääsen illaksi kovasti odottamalleni puomitunnille.

Otin Fannyn liinan päähän ja suuntasimme ulos. Alkukäyntien jälkeen menimme pellolle, jonne oli satanut lähemmäs 20 cm ihanaa pehmoista puuterilunta. Annoin Fannyn valita vapaasti vauhdin, ja tokihan poni pinkaisi heti iloiseen laukkaan :) Poni loikki lumessa hetken, sitten vaihdettiin suuntaa. Välillä kävelimme tiellä ettei kävisi liian raskaaksi. 

Tänään on varmaan samantyyppinen liikutus tiedossa. En halua ratsastaa kolmikenkäisellä hevosella. Onneksi nyt on paljon pehmeää lunta niin kavio pysynee ehjänä ja siistinä sunnuntaihin asti. Lauantaina Fanny on vapaalla ja sunnuntaina tosiaan päästään oikein yksityistunnille puomeja pomppimaan, ja hovikuvaajamme Ninakin tulee paikalle.

Auts!

Ratsastusrintamalla on ollut hiljaista alkuviikon. Allekirjoittaneelta poistettiin taas viisaudenhammas, ja särky on ollut aivan omaa luokkaansa... Särkyyn kun lisätään ruokavalio joka koostuu lähinnä banaaneista ja hedelmäsoseesta sekä Buranasta, niin olo on ollut sellainen ettei ole ollut hevosen selkään menemistä. 

Maanantaina pystyin sentään kävelyttämään Fannyn, tiistaina oli pakko pitää vapaa. Eilen olo alkoi kohenemaan joten menimme ulkokentälle ja juoksutin ponin. Lumi pöllysi kun Fanny näytti että kyllä täältä vauhtia löytyy ja perä lentää! Kun suurin energia saatiin purettua niin poni näytti liinassa oikein hienoa ravia. Kuvia ei juoksutuksesta ole koska piti keskittyä liinan pitelyyn, mutta muutama keltasävyinen iltakuva tuli räpsäistyä kännykällä juoksutuksen lopussa.

Juoksutusajatuksia

Nuoren hevosen ostamisen myötä olen alkanut pohdiskelemaan juoksutuksen tarpeellisuutta ja hyötyjä. En ole koskaan pitänyt liinassa juoksutusta parhaana mahdollisena hevosen liikutuskeinona, lähinnä siksi että pienellä ympyrällä juokseminen rasittaa niveliä niin paljon. Lisäksi en tiedä juoksuttamisesta paljoakaan enkä osaa arvioida onko se hyväksi vai huonoksi ja mitkä apuvälineet ovat parhaat. 

Goldya juoksutin lähinnä irtona energianpurkutarkoituksessa. Poni ymmärsikin hyvin jutun juonen ja "juoksutti itse itsensä". Minun ei tarvinnut kuin ohjailla vähän ääniavuilla ja pysyä pois alta.

Nyt kaipaisin teiltä muilta vinkkejä ja kokemuksia. Millaisilla varusteilla juoksutatte hevostanne, ja missä tarkoituksessa? Onko kyseessä energianpurku, oikean muodon hakeminen, hevosen liikutus kun ei itse jaksa ratsastaa, vai joku muu syy? Pidättekö juoksuttamista hevoselle tarpeellisena?

Sitä sun tätä

Tekee mieli kirjoittaa vaikkei mitään kummallista kerrottavaa olekaan... Sunnuntain kuvaukset siirtyivät sateen vuoksi, mutta loppuviikosta kaverini N lupasi tulla ottamaan ratsastuskuvia. Löysin myös muutaman tosi onnistuneen otoksen heinäkuun lopulta aluekisoista, mutta odotan vielä kuvaajan julkaisulupaa ennenkuin laitan ne blogiin.

Perjantaina ehdin tallille vasta aika myöhään joten päädyin taluttelemaan Goldya ja juoksuttamaan sitä hetken kentällä. Oli tosi kuuma päivä, joten kevyempi liikutus sopi ponillekin varmasti hyvin.

Lauantaina treenailin maneesissa enimmäkseen laukannostoja. Ne alkavat sujua jo paremmin mutta hiomista kyllä riittää edelleen.

Sunnuntaina kävelimme lomalta palanneen tallikaverin ja hänen hevosensa kanssa sateisessa metsässä lähes kaksi tuntia.

Eilen oli taas koulutreenin vuoro. Menin vaihteeksi kentällä, ja Goldy oli vähän nihkeän oloinen. Koitin pitää omaa kättä pehmeänä vaikka se olikin vaikeaa kun poni roikkui välillä aika raskaasti kädellä eikä tahtonut taipua kovin hyvin. Loppua kohti meno kyllä parani.

Viikon päästä meillä on edessä se klinikkareissu. Huomaan etten uskalla vaatia ponilta asioita ihan täysillä kun mietin että entä jos klinikalla löytyykin jotain ja sitten kadun kun olen vaatinut hevosta suorittamaan vaikka se on ollut kipeä. 

Selvyyden vuoksi todettakoon kuitenkin että Goldy ei ole osoittanut kipeyden merkkejä. En tietenkään ratsastaisi jos jaloissa olisi jotain oirehdintaa. Muistissa on vaan vielä liian hyvin viime syksy, kun niveltulehdus oireili ainoastaan haluttomuutena ja jäykkyytenä. No, viikon päästä olen viisaampi.

Se toimii sittenkin

Pääsiäismaanantain jälkeen koitti tuulinen tiistai. Päädyin juoksuttamaan Goldyn liinassa pitkästä aikaa, koska edellispäivän tapahtumien jälkeen ei vaan yhtään huvittanut nousta selkään. Poni veti liinassa ensin samaa järjetöntä kiitolaukkaa kuin edellisenä päivänä selästä käsin, ja hassu vielä hirnui kavereille ohi mennessään ja kannatteli häntäänsä kuin komeampikin arabi! Kyllähän Goldy siitä sitten rauhoittui (=kunto loppui kesken ;) ja saatiin ravattua ja laukattua vähän rauhallisemmin.

Keskiviikkona hoitaja kävelytti ponin, ja eilen ystäväni K (joka kisasi Goldylla viime kaudella) tuli pyynnöstäni ratsastamaan Goldya. Hetken hakemisen ja "onks pakko jos ei haluu"-kyselyn jälkeen alkoi löytyä kaunis muoto, hienot ravilisäykset ja nätisti pyörivä laukka. Ihanaa katsoa omaa ponia ja todeta että aika hienohan se oikeasti on! Samalla kyllä kaiveli se että minun ollessani selässä tuo hieno kouluponi on ennemminkin laiskahko ratsastuskoulun alkeisponi, joka ryöstää ja pukittaa välttyäkseen työnteolta.

K:n ratsastettua hetken oli minun vuoroni nousta selkään. Ei huonosti mennyt onneksi sekään. Molemmat laukat pysyivät hyvin hallinnassa, vaikka niiden nostaminen aluksi jännittikin aika lailla. Jatkossa on vaan muistettava että poni on laitettava kunnolla töihin. En saa yhtään matkustaa vaan joka askeleella pitää ratsastaa.

Eli jälleen kerran: treeniä treeniä! Sunnuntaina on taas kouluvalmennus, ja voi olla että vielä sitä ennen ratsastamme uudestaan K:n kanssa Goldyn "puoliksi". 

Ps. Olisin laittanut videoita iPhonesta mutta latauksessa tulee joku virhe. Täytyy tutkia asiaa, jos saisin videot näkymään.