Sillä lailla!

Eilisen fiiliksen voisi oikeastaan tiivistää tähän yhteen lauseeseen: On Leo vaan niin hieno poni! Treeniä kuvaa oikeastaan parhaiten sen loppu, jossa ratsastaja hyppää loppuravien jälkeen alas selästä, tuuppaa lakunamin ponin suuhun ja rutistaa pörröistä kaulaa tiukasti. Mun ihana pikkuinen karvainen liitokavio!

No niin, lässytykset sikseen. Sunnuntaina Leo oli valmennusten jäljiltä lainakuskin kanssa tekemässä kevyen hölkkäilyn, joka oli suoritettu ilman satulaa. Lainakuski jännitti, mutta olin luvannut että poni käyttäytyy niin moitteettomasti ettei vaaraa tippumiseen ole... Kovia lupauksia, mutta Leo oli jatkanut kivalla linjalla (mitä nyt yhden pienen laukkasivuloikan oli ottanut) ja lainakuski oli tyytyväinen itseensä ja poniin.

Eilen nousin selkään täynnä post-valmennus-tarmoa. Tänään liidellään! Ei mennä pikkuponiravia eikä mummoravia vaan isoa ja ilmavaa ravia. Ja mitäs me sitten mentiin? No juuri sitä! Kikon opit tuoreessa muistissa pyysin parin ison raviaskeleen jälkeen jatkoa, ja sitähän tuli. En tiedä olenko koskaan kokenut Leon ravissa tällaista eteenpäinpyrkimyksen, ilmavuuden ja voimantunteen yhdistelmää. Extrana vielä upea keskittyminen. Leo oli 100 % töissä. Uusi hevonen rynni maneesissa mutta Leo ei korvaansa lotkauttanut vaan jatkoi omaa treeniään.

Loppuilta menikin sitten sydämenkuvat silmissä ja tänään maailman kivoin poni pääsee nauttimaan toivon mukaan rennoista miniestehyppelöistä.

Joululahjoja

On pitänyt kirjoitella vaikka ja mitä, mutta johonkin ne päivät taas kuluivat ja ollaan jo vuoden viimeisessä. Meillä jatkui treenit ihan normaalisti pyhien yli. Muutamana päivänä koulua, yhtenä päivänä juoksutus ja yhtenä hyppypäivä. Juoksutukseen laitoin Leolle pitkästä aikaa sivuohjat. Juoksutus sujuikin tosi hyvin ja Leo toimi hienosti ääniavuilla. Toki poni yritti hieman riehua mutta tajusi heti ekan kokeilun jälkeen ettei sivuohjien kanssa voi hillua ja pukitella samalla lailla kun ilman... Hyppypäivänä mentiin ravipuomien lisäksi pientä pystyä, kaverina meillä oli tallinomistajan nuori suokki. Taas tein pyhän päätöksen että yksi kerta viikkoon pompitaan. Ponista näkee että esteet, niin pieniä kuin ovatkin, piristävät sen mieltä selvästi.

Itse olen jälleen kerran hieman taistellut motivaatiopulan kanssa. Mulle ei vaan sovi tämä että töiden ja remontin lisäksi hevonen pitää liikuttaa kuusi kertaa viikossa. Tarvitsen ne kaksi vapaapäivää tallilta, mutta onneksi nyt näyttää siltä että saadaan lainakuski N taas mukaan remmiin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Eilen N kävikin jo ex tempore ratsastamassa Leon ja kivasti oli kuulemma mennyt.

Leo sai kaksi joululahjaa. Toinen oli tämä (surkeasti kuvassa näkyvä) Hööksin suloinen musta satulahuopa Polle-brodeerauksella:

ja toinen lahja (hmm, poni näitä lahjoja tuskin kovin arvostaa...) oli Sprengerin kuolaimet. Näiden hankkimista olen pitkään ja hartaasti suunnitellut ja pakkohan ne oli ostaa kun sai 20 % hinnasta pois. Kyseessä on siis sensoganista valmistetut 14 mm oliivikuolaimet. Virallisesti tämä kuolain on bridong ja Sprengeriltä löytyy myös 16 mm oliivikuolain, mutta koen että se on Leon pieneen suuhun liian paksu. Kuolain on ollut käytössä nyt reilun viikon. Mitään vau-elämyksiä en ole vielä saanut, mutta suu tuntuu rauhallisemmalta. Palaan varmaan kuolainasiaan vielä kun on testattu tätä kauemmin. 

Kauniit ne ainakin on, niinkuin sadan euron metallimöykyn kuuluukin olla :)

Motivaation puutteesta motivaatioon

Viimeinen viikko on ollut vähän pakkopullaa liikutuksen suhteen, ei ole huvittanut ratsastaa. Vähän liikaa kiirettä, vähän liikaa haasteita ratsastuksessa, ja vähän liikaa tallipäiviä. Leon varakuskikaan ei ole päässyt käymään muutamaan viikkoon. Samalla tietenkin tulee huono omatunto, kun toisilla on hevoset telakalla ja toisilla ei ole edes varaa hevoseen. Mokomakin porvariponitäti kun kehtaa valittaa...

No, asia ratkesi eilen siihen että kuulin uutisia joiden jälkeen olisi ollut suoranaisesti todella typerää mankua ettei jaksa ratsastaa... Kun jollain on ihan oikeitakin ongelmia. Niinpä kiitollisuudella nousin ratsuni selkään ja tehtiin itse asiassa ihan hyväkin treeni. Maneesissa oli hiljaista ja kuten aina, meidän treenit sujuu tällöin paremmin. En tiedä keskitynkö minä paremmin vai poni, vai molemmat, mutta eroa on valovuosi kun vertaa "yksinäistä" treeniä ja ruuhkatreeniä. Vaikkei meillä juuri ruuhkaa edes ole, maksimissaan 6 ratsukkoa ei isossa maneesissa ole kovin paljon.

Leo on vaikuttanut nyt hyvävointiselta. Poni syö paremmin kuin muutama viikko sitten. Annan sille edelleen korsirehulisänä Lusernea, en mitään valtavaa määrää mutta noin 4-5 litraa. Mahan tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Leo on ollut nyt rauhallisena tarhassakin, verrattuna viime vuoteen jolloin se oli pakko siirtää puolipäivätarhaukseen talven ajaksi. Meni sellaiseksi ramppaukseksi että suosiolla siirryttiin puolipäivätarhaan. Nyt Leo ja naapuri ovat ulkona yleensä neljään asti ja hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi.

Joulukuussa ei pitänyt olla valmennuksia, mutta on kuitenkin. Ensi perjantain tunti tekee varmaan ihan hyvää minulle. Jos saisin vaikka jotain ryhtiä tähän loppuvuoteen!

Treeniä ja tulosta

Uuden vuoden alkaessa alettiin (tai palattiin) kunnon työskentelyn pariin. Leo vaikuttaa tyytyväiseltä. Vaikka se alussa vähän kyseli voisiko mennä sieltä mistä aita on matalin, niin poni kyllä tykkää tehdä töitä ja tekee hommat pääosin hyvällä työmotivaatiolla. Itsekin olen nyt nauttinut kun olen ratsastanut tosissaan pienen humputteluloman jälkeen. 

Lauantaina N kävi kuvaamassa meitä. Laitan kuvia esille myöhemmin. Maneesiin oli viritettynä myös GoPro-kamera, ja sain videon koko treenistä. Erittäin hyödyllistä opetusmateriaalia! Bongasin tietty tutut virheeni; käsi ei joustanut tarpeeksi ja vasen jalka sojottaa laukassa. Mutta oli paljon hyvääkin; Leo liikkuu nyt hyvin ja ainakin omaan silmään meidän meno näyttää ihan oikealta ratsastukselta. Oikeaan suuntaan mennä koko ajan. Poni on myös aika kivassa kunnossa, vaikka toki lihasta ja voimaa saisi tulla takapäähän edelleen.

Eilen oli estepäivä. Olen aika hyvin nyt saanut pidettyä kiinni siitä että kerran viikossa hypätään. Nytkin onneksi tallikaveri kyseli jo alkuviikosta milloin hypätään niin tuli sovittua yhteiset treenit. Kaverilla oli jo hyvä ideakin valmiina; mennään laukkapuomeja ja nostetaan ne sitten jumppasarjaksi. En ole ennen mennyt tällaista ja ajattelin että mitäköhän hommasta tulee. No, kuten arvata saattaa niin Leo hoiti homman taas hienosti! Ensi kerralla aiotaan tehdä samanlaista harjoitusta koska tuntui niin sopivalta meille. Ehkä nostetaan mun ja Leonkin puomeja hiukan, nyt ne taisi olla joku 20-30 cm maasta... 

Menin lopussa vielä muutamaan kertaan pienen ristikon jolle tulin pari kertaa ravissa koska ekalla kerralla Leo oli jo niin intona esteistä että kontrolli oli vähän hukassa. Minulla on kyllä paljon oppimista estepuolella, oli esteet kuinka pieniä vaan. Välillä tuntuu että niinkin yksinkertainen asia kuin kääntäminen on haastavaa, kun se käännös pitää tehdä esteelle... Muuten kyllä tunnelma oli aivan eri kuin viime kerralla, jolloin hyppäämisestä ei meinannut tulla mitään kun minä jännitin ja Leolla keitti. Selvästi mulle sopii paremmin tuo kahden ratsukon rauhallinen treeni kuin neljän ratsukon vilske.

Työtä ja huvia

Goldy oli lauantain valmennuksessa todella hyvä! Kaikki turhat kyttäämiset oli jääneet pois ja poni oli hyvällä motivaatiolla töissä koko ajan. 

Koitimme löytää jalkoihini lisää rentoutta, ja pohjeapua muutettiin nopeammaksi. Jään helposti pohkeella kiinni vaikka nopea huomautus ja sitä välittömästi seuraava jalan rentoutus vaikuttaa hevoseen selvästi paljon paremmin. 

Sain tehtyä muutaman ihan kivan pätkän keskiraviakin niin että muoto samalla säilyi eikä hevonen venähtänyt pitkäksi. Tai oikeammin olivat ehkä vaan askeleenpidennyksiä, mutta tällä hetkellä riittää kun saan edes jonkun eron aikaiseksi. Erityinen ilonaihe oli laukka. Nostoissa ei oikein ollut kehumista, mutta laukka sinänsä oli hyvää ja saatiin jopa vasempaan kierrokseen hienoja pätkiä!

Tämä viikko on tarkoitus treenata aika tiukasti. Toivon että saan omaan ratsastukseeni lisää rutiinia ja varmuutta, ja ponilla pysymään nyt löytyneen tekemisen meiningin päällä. Lopputuloksena toivon että lauantaina teemme hyväksytyn suorituksen aluekisoissa.

Eilen poni vietti vapaapäivää, ja illalla kävimme pellolla kävelemässä ilman satulaa. Oikea Suomifilmi-meininki kun köpöttelimme viljapellon laitaa...

Ryhtiliike! Taas...

K kävi eilen ratsastamassa Goldyn kunnolla läpi. Oli sateista ja kenttä oli kurainen, joten olimme maneesissa. Alun jäykkyyden jälkeen poni kulki todella hienosti! Oli kiva hypätä lopussa itse selkään kun hevonen oli ihanan pehmeä ja täysin avuilla. Hiukan kadoksissa ollut motivaatio ratsastukseen palasi kuin silmänräpäyksessä kun sain toimivan ponin alleni!

Päätin pyhästi että tänään on saatava myös itsekseen tehtyä kunnon treeni. En saa päästää itseäni löysäilemään ja ponia keskittymään ratsastajan sijaan maneesin kulmien kyttäämiseen. Aion yrittää keskittyä eteenpäin katsomiseen, koska olen huomannut että helposti tuijotan koko ajan hevosen korvia ja haen niistä merkkejä ponin mielentiloista. Vähemmästäkin poni jännittyy jos ratsastaja tulkitsee jokaisen korvanheilautuksen "nyt se lähtee"-merkiksi...

Seuraavien kisojen kohtalo on edelleen vähän auki. Puolentoista viikon päästä on aluekisat joissa olisin halunnut mennä helppo C:n, mutta rajausten takia en voikaan (Beessä startanneet eivät saa osallistua). Lasketaanko se startiksi jos on keskeyttänyt?! Ikävä kyllä lasketaan ;D Voi olla etten starttaa nyt hetkeen vaan keskityn saamaan taas luottamuksen takaisin edelliskerran jäljiltä.

Goldyn jäykkyys vasempaan kierrokseen hiukan mietityttää. Ettei vaan taas olisi jaloissa jotain sanomista... Tarkoituksena oli käyttää poni klinikalla syyskuussa, mutta taidan oman mielenrauhani takia varata ajan jo aiemmin.

Muistutuksia itselle

Muistuttelen mieleen edellistiistain valmennuksen asioita niin jospa muistaisin ne paremmin ratsastaessani. Minulla oli tunnilla varsinkin alkupuolella sellainen olo ettei hevonen kuuntele ollenkaan eikä ratsastukseni suju lainkaan. Olen ollut ratsastuksen suhteen pari viikkoa vähän alamaissa, tuntuu etten osaa mitään ja osaamattomuudellani pilaan myös hevoseni. Mutta eiköhän mieli tästä taas piristy, ja treenistähän se kaikki kiinni on. Ja hieman myös asenteesta, joka itselläni oli viime tiistaina suoraan sanottuna erittäin negatiivinen ja pessimistinen.

Ratsastuksessa minun tulisi nyt keskittyä rentouteen ja "vähempään tekemiseen". Puolipidätteeni ovat turhan ronskeja, ja häiritsen hevosta liikaa suusta. Tämä johtuu osin siitä että tuntuu ettei hevonen kuuntele eikä mikään mene läpi, ja korjaan omaa osaamattomuuttani liian korostuneilla avuilla. Nyt siis pyrin rentouttamaan itseni, etenkin kädet, pitämään kyynärpäät koukussa ja ratsastamaan enemmän istunnalla. 

Onneksi valmennuksen lopussa sain onnistumisen elämyksiä, kun laukat alkoivat pyöriä hyvin ja sain istuttua vasemmassakin laukassa aika kivasti kun saimme valmentajan kanssa korjattua pari asentovirhettä. 

Eilen tein kevyen koulutreenin jossa keskityin pitämään pehmeän tuntuman ja keskityin omaan istuntaani harjoitusravissa. Ihan mukavasti meni, vaikka treenipaikka ei ollut kovin hyvä. Kenttä sulaa nyt lupaavasti mutta ei siinä vieläkään voi ratsastaa, joten ratsastelin taas peltotietä eestaas... 

Loppukäynnit käveltiin yhdessä tallinpitäjän uuden hevosen kanssa, joka on hassu tapaus. Goldya 20 cm korkeampi uljas puoliverinen pelkää minun pörröistä poniani ;) Onneksi Goldy vanhana ja viisaana antaa uuden tulokkaan tutustua rauhassa eikä tuppaa väkisin tamman seuraan. Toivon kyllä että nämä kaksi ystävystyvät, koska Goldy tarvitsee uuden tarhakaverin nyt kun herra M on poissa luotamme.