Hyvän mielen ratsastusta

Lauantaina tosiaan suunnattiin pellolla. Täytyy sanoa etten muista koska olisin viimeksi ratsastanut Leolla ulkona... Kyllä siitä on varmaan useampi kuukausi. Kelit ja pohjat on olleet sellaiset ettei ulkona ratsastaminen ole kauheasti käynyt mielessä vaan maneesi on houkutellut huomattavasti enemmän.

Käveltiin ensin hetki kentällä, mutta koska Leo tuntui niin rennolta ja rauhalliselta mentiin aika pian pellolle. Leohan ei yleensä tuosta pellolla olemisesta mitenkään kummemmin kuumu, mutta joskus voi olla vähän täpinöissään tai jännittynyt. Tällä kertaa ei kyllä ollut. Rennosti saatiin humputella menemään ja uskoisin että molemmilla oli kivaa. Pohja ei mikään ihan täydellinen ollut, lunta ei ollut niin kovin paljoa, mutta syksyltä tiesin mitkä kohdat ovat hyviä ja tasaisia kulkea ja niissä otettiin rauhallista ravia ja laukkaa. Saa nähdä oliko tuo eka ja viimeinen kerta kun päästiin lumille, nyt täällä on plusasteita ja sataa vettä.

Sunnuntaina Leo piti suunnittelemattoman vapaan. Kävin vähän kauempana moikkaamassa kaveria ja hänen uutta hevostaan (jota pääsin testaamaankin, ihana pieni heppa!) ja olin omalla tallilla vasta puoli kahdeksan aikaan. Iltaruokien jako oli alkamassa joten tein Leolle vaan porkkanavenyttelyt ja katsoin että kaikki on ok. Leo on onneksi siitä helppo vapaapäivien suhteen, ettei sille esim. kerry ylimääräistä virtaa.

Viime viikolla esteet jäivät välistä oman sairasteluni takia mutta eilen meillä oli hyppyilta. Ihana tallikaveri tuli kanssani kantamaan esteitä ja "koutsaamaan" meitä ;) Tällä kertaa ei menty puomeja lainkaan. Rakennettiin pieni jumppasarja, ja laitettiin yksittäinen este joka oli ensin ristikko. Nosteltiin sitten myöhemmin pystyksi. Korkeudet meidän miniesteillä oli 40-50 cm. Leo oli jo alkuverkassa todella kiva, reipas mutta superkuuliainen, ja laukka pyöri tosi hyvin. Hypytkin onnistuivat paria huonoa lähestymistä lukuunottamatta. Oli kyllä kiva taas hypellä! Mulle on tehnyt tosi hyvää se että hypätään jotain kerran viikossa, pysyy rutiini yllä ja homma alkaa tuntuu taas ihan sujuvalta. 

Joululahjoja

On pitänyt kirjoitella vaikka ja mitä, mutta johonkin ne päivät taas kuluivat ja ollaan jo vuoden viimeisessä. Meillä jatkui treenit ihan normaalisti pyhien yli. Muutamana päivänä koulua, yhtenä päivänä juoksutus ja yhtenä hyppypäivä. Juoksutukseen laitoin Leolle pitkästä aikaa sivuohjat. Juoksutus sujuikin tosi hyvin ja Leo toimi hienosti ääniavuilla. Toki poni yritti hieman riehua mutta tajusi heti ekan kokeilun jälkeen ettei sivuohjien kanssa voi hillua ja pukitella samalla lailla kun ilman... Hyppypäivänä mentiin ravipuomien lisäksi pientä pystyä, kaverina meillä oli tallinomistajan nuori suokki. Taas tein pyhän päätöksen että yksi kerta viikkoon pompitaan. Ponista näkee että esteet, niin pieniä kuin ovatkin, piristävät sen mieltä selvästi.

Itse olen jälleen kerran hieman taistellut motivaatiopulan kanssa. Mulle ei vaan sovi tämä että töiden ja remontin lisäksi hevonen pitää liikuttaa kuusi kertaa viikossa. Tarvitsen ne kaksi vapaapäivää tallilta, mutta onneksi nyt näyttää siltä että saadaan lainakuski N taas mukaan remmiin puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Eilen N kävikin jo ex tempore ratsastamassa Leon ja kivasti oli kuulemma mennyt.

Leo sai kaksi joululahjaa. Toinen oli tämä (surkeasti kuvassa näkyvä) Hööksin suloinen musta satulahuopa Polle-brodeerauksella:

ja toinen lahja (hmm, poni näitä lahjoja tuskin kovin arvostaa...) oli Sprengerin kuolaimet. Näiden hankkimista olen pitkään ja hartaasti suunnitellut ja pakkohan ne oli ostaa kun sai 20 % hinnasta pois. Kyseessä on siis sensoganista valmistetut 14 mm oliivikuolaimet. Virallisesti tämä kuolain on bridong ja Sprengeriltä löytyy myös 16 mm oliivikuolain, mutta koen että se on Leon pieneen suuhun liian paksu. Kuolain on ollut käytössä nyt reilun viikon. Mitään vau-elämyksiä en ole vielä saanut, mutta suu tuntuu rauhallisemmalta. Palaan varmaan kuolainasiaan vielä kun on testattu tätä kauemmin. 

Kauniit ne ainakin on, niinkuin sadan euron metallimöykyn kuuluukin olla :)

Paremmalla fiiliksellä

Ollaan päästy tekemään taas parit onnistuneet treenit pitkältä tuntuneen huonomman ajanjakson jälkeen. Leon mahaoireet ovat vähentyneet huomattavasti Antepsin-kuurin aikana. Liikkeeseen en oikeaan kierrokseen ole laukassa edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta katsotaan nyt hieronta ensin ja mietitään sitten lisää. Saatiin onneksi peruutuspaikka eli hieronta ja kranio onkin jo huomenna.

Lauantaina laitoin maneesiin keskihalkaisijalle ihan tavalliset ravipuomit, en korottanut niitä tällä kertaa. Lisäksi laitoin pienen yhden laukka-askeleen sarjan, pari n. 40 cm pystyä. Verkan tein tällä kertaa hieman eri tavalla. Kävelin tietysti ensin hyvin, noin 15 minuuttia. Sitten siirryin suoraan laukkaan ja laukkasin molempiin suuntiin useamman kierroksen tekemättä muuta kuin satunnaisen pääty-ympyrän. Ravia otin vasta laukan jälkeen. Tämä tuntuikin hyvältä ratkaisulta, ravi lähti sujumaan ihan eri tavalla kuin viime aikoina. Ravipuomeilla hain raviin hyvää tahtia.

Hyppäsin laukassa minisarjaa molempiin suuntiin, pyrkimyksenä tuoda poni keskellä estettä ja laukata sujuvaa laukkaa estettä lähestyessä. Hyvin meni, mitä nyt pari lähestymistä sössin esteiden kun paikalle saapui katselija. Näköjään tuo hyppääminen on mulle edelleen niin jännää että yksin sujuu mutta heti kun joku muu on paikalla niin keskittyminen herpaantuu!

Sunnuntaina käveltiin Leon kanssa tunti, mistä taputan itseäni selkään. Minähän olen siis edelleen vankasti sitä mieltä että hevosen pitää kävellä paljon, mitä enemmän jaksaa kävelyttää sen parempi...

Eilen olin tallilla vasta aika myöhään, mutta se olikin hyvä ratkaisu. Olimme maneesissa yksin ja pystyin taas keskittymään ihan eri tavalla kuin ruuhkassa. Tein verkan taas samaan tyyliin kuin lauantaina, eli ensin kävelyä lähemmäs 20 minuuttia (josta osa ohjat kädessä kevyesti taivutellen), sitten otettiin suoraan laukkaa. Leo kulki kivasti! Oikea laukka ei ensin tuntunut hyvältä mutta sekin parani loppua kohden. Loppuraveissa yhtäkkiä havahduin että hei tää ponihan ravaa niinkuin "normaali" Leo, eli rennosti ja reippaasti ilman että ratsastaja puskee yhtään eteenpäin. Uusin mielikuvani "takapuoli on liimalla kiinni satulassa" toimii, tunnen että olen nyt vihdoin saanut reidet ja polvet rennoiksi. 

Voihan siirtymiset

Viime viikko oli ratsastuksellisesti suoraan sanottuna aika surkea. Kun ei vaan suju niin ei suju. Lauantaina otin suosiolla ponin liinan päähän ja juoksutin sen, kun ei vaan huvittanut raksapäivän jälkeen nousta selkään tappelemaan. Sunnuntaina lainakuski oli tehnyt ihan hyvän treenin Leon kanssa, mutta hemmetin ravisiirtymiset heilläkin oli ongelmana. Jotenkin poni on vaan niin pohkeen takana että hyvä kun saa välillä ravin nostettua, puhumattakaan laadukkaasta siirtymisestä.

Laura oli kirjoittanut Sannan blogin kommentteihin hyviä vinkkejä joista sainkin vähän apua eilen. Eli ennen siirtymistä asetin ulos ja siirryin sitten käynnistä raviin. Koitin pitää pohkeen tosi nopeana, mutta välillä sai käyttää raippaakin kun reaktio jalkaan oli nolla. Kuitenkin Leo oli eilen paljon parempi kuin maanantaina, joten jäi hiukan positiivisempi fiilis. Maanantaita en jaksa edes muistella, sen verran oli tahimista. No, laukka sentään toimii aika hyvin.

Tiistaina hyppäsin hiukan piiiitkän tauon jälkeen. Tallikaveri saksanratsuponin Seabis-satula oli meillä lainassa, ja se istui Leolle ihan kivasti. Poni liikkui mielestäni tuon satulan kanssa heti paremmin kuin oman, mikä sai taas miettimään oman satulan sopivuutta. Pitkän tauon jäljiltä mentiin vain korotettuja puomeja ja pientä miniristikkoa. Hyvin sujui ja poni tykkäsi. Ensi kerralla voisi ehkä hiukan nostaa, 30 cm ristikko tuntui hiukan hölmöltä jopa minusta...

ps. Tämä oli näköjään blogin viidessadas postaus. Olis nyt voinut edes jonkun kuvan tähän heittää mutta kun ei ole ;)

Hyppyjä videolla

Mikähän wannabe-esteratsastaja-blogi tästäkin on tulossa kun hyppäämisestä puhutaan jatkuvasti ;) Alla pari lyhyttä videopätkää viime lauantain hypyistä, kokeilussa Prestige Joy Jumper-satula. Sileän videoita kun katselin niin ei tuo satula hullummalta näyttänyt, mutta mietitään.

Pomppua ja loikkaa

Lauantaina hypeltiin taas. Leon lainakuski tuli katselemaan (hah, niinkuin meikäläisen "estetreeneissä" paljon katsottavaa olisi...) ja sain samalla kuvaajan ja esteiden nostajan. Hieman pelolla odottelen miltä meidän meno videolla näyttää...

Koitin Leolle toista kertaa Prestigen Joy Jumper-estesatulaa. Omaan takapuoleen satula tuntuu kovalta istua, ja muutenkin tietty koulusatulaan tottuneelle vähän huteralta, mutta ei kai esteillä kuulu takapuolta penkissä pitääkään. Satulan sopivuus Leolle on mielestäni hiukan niin ja näin. Satula jää takaa jotenkin kummallisesti irti. Satulansovittaja saa sen katsoa ensi viikolla kun koulusatula katsotaan uusiksi selästä käsin. Koulusatulaan muuten laitoin eilen pintelipatjan etuosaa korottamaan, ja Goldyn vanha nahkaisen kouluvyön. Vaikutti näin hiukan paremmalta.

Alkuverkassa menin hiukan ravipuomeja. Niitä pitää mennä kyllä joku päivä ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa. Nyt meni vähän sinnepäin roiskimiseksi. Laukassa verkkasin kevyessä istunnassa. Esteinä oli tällä kertaa matala sarja yhdellä laukka-askeleen välillä, ja pysty. Korkeudet pysyivät tälläkin kertaa maltillisina, olisiko tuo minisarja ollut joku 40 cm ja pysty kai 60 cm. 

Leo ei oikein koskaan kiellä, mutta lauantaina se kielsi kaksi kertaa. En voi moittia ponia. Tulin esteelle huonosti, tuijotin puomeja vaikka minun olisi pitänyt katsoa eteen ja ylös, ja olin muutenkin epävarma. Heti kun ryhdistäydyin ja yritin oikeasti ratsastaa niin kieltäminen loppui. Kerran kävi niin että luulin Leon kieltävän ja se hyppäsikin megahypyn, johon en oikein päässyt mukaan. No, joskus näitä sattuu. Yleisesti hyppääminen oli estesatulan kanssa helpompaa, ja kivaa meillä oli taas.

Kuvassa hyppyjen jälkeen hra unelias ja nti mietteliäs

Heinäkuun hyppykuvia

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Enkka

Sellainenkin harvinaisuus tullaan täällä blogissa lähiaikoina näkemään, kuin hyppykuva niin että minä olen Leon selässä. Tai no, katsotaan onko yhtään julkaisukelpoista otosta, vai joudunko sensuroimaan kuvani. Veikkaan että koen tuskaisia hetkiä kun katson kuvia. Jalat ja kädet sojottavat luultavasti sinne tänne ja kasvoilla on vaihtelevasti joko jännittynyt tai kauhistunut ilme...

Mutta siihen hyppäämiseen. Leo oli verkassa taas vähän löysä ja tahmea. Esteillä se onneksi reipastui. Oli tosi kiva tunne kun Leo oli taas oma energinen itsensä, kun se on viime aikoina ollut enemmän tai vähemmän nihkeä ratsastaa. Poni lämpesi sopivasti mutta pysyi koko ajan kuulolla ja hyppäsi innolla. Mentiin ensin kolmen esteen jumppasarjaa, jonka korkeus oli taas huimat 30 cm. Eka lähestyminen meni jotenkin aivan puihin ja päädyimme kakkos- ja kolmososan väliin. Kuskin moka. Leo ei onneksi hermostu vaikka mokailisin, se korjaa minkä pystyy ja porskuttaa menemään töpeistä välittämättä. Jumppasarjan lisäksi mentiin pientä ristikkoa.

Nina, joka oli kuvaamassa, nosti ristikon pystyksi ja tultiin sitä muutamaan kertaan. Onnistuin jopa saamaan muutamat hyvät lähestymiset aikaiseksi kun keskityin. Mielessäni hoen aina estettä lähestyessä meille muutaman estetunnin pitäneen opettajan sanoja; "pohkeet kiinni ja katse eteen". Kummasti ne auttavat. Nina nosti pystyä muka vaivihkaa (huomasin kyllä!) ja viimeisillä hypyillä se tuntui minusta jo aika korkealta. Leo hyppäsi tietysti hyvin ja varmasti ja itsekin pärjäsin ihan suht ok. Mittaus oli pakko suorittaa, ja voi morjens 75 cm korkea! Olin niin ylpeä itsestäni, mutta vielä enemmän ponista joka kiikuttaa minut turvallisesti ja varmasti esteeltä toiselle.

Hitaasta nopeaksi

Tiistaina Leo oli taas totaalisesti pohkeen takana ja reaktiot mihin tahansa olivat luokkaa hännän huiskautus. Onneksi paikalla oli tallikaveri jolle valitin tilannetta. Hän kehotti ottamaan pysähdys-peruutus-käyntiin-siirtymisiä. Niillä sainkin ponin yllättävän nopeasti taas reagoimaan ja paremmin pohkeen eteen. Muutenkin Leon kanssa on hyvä tehdä paljon kaikkea. Tehtävät pitävät ponin hereillä ja motivoituneena, hölköttely ei. Tästä myös valmentaja muistutti. Kun poni on tahmea ja hidas pohkeelle, en saa tyytyä tähän vaan pitää tehdä töitä että saan Leon hereille. Pienen siirtymätreenin jälkeen Leo oli taas tosi kiva ratsastaa.

Eilen oli hyppypäivä. Olen nyt pitänyt kiinni siitä että kerran viikossa hypätään ja/tai mennään puomeja. Kiva huomata ettei hyppääminen ole itselle enää niin jännä juttu vaan pystyn aika rennosti tekemään itsekseni noita meidän miniestetreenejä. Hyvin pienistä esteistä tosiaan on kyse, mutta tuleepa kuitenkin jumppaa ja mielenvirkistystä ponille. Eilen laitoin pienen ristikon, ehkä n. 30 senttiä korkean, ja sarjan jonka eka osa oli 30 cm ja toinen osa 50 cm. Laiskuuttani en tullut välillä alas selästä nostamaan, joten näillä mineillä mentiin alusta loppuun. Yksi huono lähestyminen tuli, minun mokani jonka poni korjasi hyvin. Kerran Leo myös hiukan innostui esteen jälkeen ja jopa pukitti. Tämä energia oli ihan toivottua ja nauratti vaan!

Viikkokooste

Viime viikko oli vähän normaalia kevyempi. Leo tuntui alkuviikon jälkeen jotenkin hiukan haluttomalta, vähän kyllästyneen oloiselta. Ehkä poni oli väsynytkin rankkojen valmennusten jäljiltä, joten päätin keventää loppuviikon ohjelmaa. 

Maanantaina edellisen päivän palauttelun jäljiltä kävelytin Leon maasta. Samalla tein aika paljon käsittelyharjoituksia, niitä joita kouluttaja meille neuvoi. Leon käsittely sujuu selvästi paremmin kuin ennen koulutusta, mutta samalla on tullut muutamia tilanteita joihin kaipaan lisäneuvoja. Luulen että sovin uuden koulutuksen ensi kuun alkuun. Tiistaina tehtiin aika normaali koulutreeni. Leo toimi ihan kivasti vaikka olikin hiukan säpsyllä tuulella. 

Keskiviikkona menin korotettuja ravipuomeja. Laitoin myös pienen ristikon pystyyn ja hypättiin sitä molempiin suuntiin hetken aikaa. Leo kyllä selvästi nauttii hyppäämisestä, jos meidän 30 cm ristikkoa voi esteeksi kutsua... Alkoi laukkakin pyöriä ihan eri tavalla! Silti poni oli tosi hyvin kuulolla. Viime kerralla kun hypättiin niin tuntui ettei Leo ollut ihan täysin mulla hanskassa.

Torstaina mentiin taas koulua, mutta eteenpäinpyrkimys oli kadoksissa. Siitä treenistä ei jäänyt paljon muisteltavaa, kuin että olisi pitänyt ehkä antaa olla aiemmin eikä hinkata 1,5 tuntia. Perjantaina sitten laitoinkin Leolle vaan naruriimun päähän, ja annoin ponin juosta liinassa aika lailla vapaamuotoisesti. Kivasti rentoutui eikä vetänyt kuin yhdet pienet hullulaukat. Ne sallittakoon, joskus on hyvä vähän irrotella.

Lauantaina ratsastin askellajit rennosti läpi, ja sunnuntaina tehtiin vain pieni kävelylenkki. Tämän rennomman viikon jälkeen olikin eilen kiva tehdä kunnon koulutreeni. Leo oli jotenkin tosi helppo ja kiva ratsastaa eikä mikään tuntunut kovin vaikealta. Tai no, taipuminen vasemmassa laukassa, mutta sekin onnistui paremmin pienen työstön jälkeen. Keskityin ratsastaessa edelleen katsomaan eteen ja ylös, vaikka välillä katse taas hakeutui alas. Sisäkäden liikkuvuuteen kiinnitin myös huomiota, etten jää vetämään sisältä. Ulko-ohja pysyy nyt jotenkin paremmin kädessä. Katsotaan kuinka kauan nämä viime valmennuksien ahaa-elämykset pysyvät mielessä. Toivottavasti pysyvästi, koska nuo pienet jutut, katse ja tuntuma, ovat helpottaneet ratsastusta tosi paljon.

Vihdoin!

Viikon tiukan kouluputken jälkeen saatiin eilen molemmat hengähtää. Huh mikä helpotus! Alla oli kuuliainen ja ennen kaikkea rento poni, jolla sain toteuttaa haaveilemani kevyen verkkatreenin; kevenneltiin, tehtiin vähän väistöjä, laukkailtiin ympäri maneesia. Nyt voin hyvillä mielin luovuttaa Leon tänään tallikaverin ratsastettavaksi. Päätettiin vaihtelun vuoksi ratsastaa tänään toistemme hevoset. Kaveri ei ole koskaan ollut Leon selässä. Minulla sen sijaan on tuttu ratsu, monet kerrat on tullut tätä pv-tammaa ratsastettua.

Loppuviikolle on suunnitteilla puomijumppaa ja ohjasajoa. Ensi viikolle sain vihdoin ja viimein sovittua maastakäsittelytreenit opettajan kanssa. Meille tuleekin nyt aikataulu-, budjetti- yms. syiden takia eri kouluttaja kuin mitä olin alunperin ajatellut. Tällä kouluttajalla on ilmeisesti vähän eri tyyli kuin millä olen itsekseni treenannut, joten mielenkiinnolla odotan millaista oppia saadaan.

Tein huvikseni pienen tilaston viime vuoden valmennuksista. 25 kertaa ehdittiin käymään valmentajien silmien alla. Siihen nähden ihan hyvin että taukoa tuli sairastumisen ja leikkauksen takia 4 kuukautta. Neljä estetuntia ja 21 kouluvalmennusta, viisi eri valmentajaa. Saas nähdä mikä on tämän vuoden saldo.

90 minuutista 60 minuuttiin

Kaipa voidaan sanoa että kehitys on nousujohteista, jos tiistaina ratsastaa 90 minuuttia ja saa ponin nippanappa ok:ksi, keskiviikkona ratsastaa 75 minuuttia ja saa ponin ihan ok:ksi, ja torstaina ratsastaa 60 minuuttia ja saa ponin jopa ok:ksi ellei jopa ihan hyväksi... Eilen jos olisin jatkanut vielä vartin niin olisin saanut ponin varmaan ihan hyvästä hyväksi, mutta aikataulurajoitteiden vuoksi ei jatkettu tuntia enempää.

Ihan helppo viikko ei ole ollut mutta ei mikään katastrofikaan. Tahmeutta on kyllä ollut taas havaittavissa. Niin se kai on että aina on jotain. Kun kyttäyksestä päästiin niin etanavaihde tuli tilalle. Pakkasten myötä on jouduttu nakkaamaan enkkuviltti päälle alkuverkkaan ja verkan jälkeen treeniä on jatkettu ratsastusloimi selässä. Olen todennut että ratsastusloimella ja tahmeudella on todellakin selkeä yhteys. Kun loimen ottaa pois niin Leo alkaa samantien liikkua paljon paremmin. 10 asteen pakkasessa loimettomuus ei ollut vaihtoehto joten piti vaan koittaa saada poni pohkeen eteen. Ja kyllähän se onnistui kun jaksoi ratsastaa sen kuuluisan jokaisen askeleen. 

Leolle laitettiin eilisessä kengityksessä neljä hokkia per jalka aiemman kahden sijaan, jotta pysyisi kunnolla pystyssä ulkona. Nyt on ollut niin jäistä etten ole pelkillä kantahokeilla uskaltautunut ulkona ratsastamaan. Tosin eipä tuolla reilun viiden sentin lumipeitteellä paljon ulkotreenejä harrastetakaan. Edelleen niitä hankitreenikelejä odotellessa...

Viikonlopun ohjelma on hiukan auki. Tänään on varmaankin ohjasajopäivä. Huomenna tekisi mieli koittaa itsenäistä puomitreeniä ja ehkä jotain pientä hyppelyäkin. Ehdin tallille luultavasti vasta illemmalla ja lauantai-illan ollessa kyseessä maneesissa tuskin on kovin suurta ruuhkaa, joten mahdutaan hyvin toteuttamaan ex tempore-hyppimiset jos siltä tuntuu. Sunnuntaita silmällä pitäen täytyy käydä tsekkaamassa pellon pohja. Ehkä sinne voisi ainakin mennä kävelemään jos ei muuta. Meiltä kun on tosiaan niin totaalisesti jäänyt kaikki maastoilua edes etäisesti muistuttava puuha nyt talvikaudella paitsioon.

Hei me lennetään!

Treeniä ja tulosta

Uuden vuoden alkaessa alettiin (tai palattiin) kunnon työskentelyn pariin. Leo vaikuttaa tyytyväiseltä. Vaikka se alussa vähän kyseli voisiko mennä sieltä mistä aita on matalin, niin poni kyllä tykkää tehdä töitä ja tekee hommat pääosin hyvällä työmotivaatiolla. Itsekin olen nyt nauttinut kun olen ratsastanut tosissaan pienen humputteluloman jälkeen. 

Lauantaina N kävi kuvaamassa meitä. Laitan kuvia esille myöhemmin. Maneesiin oli viritettynä myös GoPro-kamera, ja sain videon koko treenistä. Erittäin hyödyllistä opetusmateriaalia! Bongasin tietty tutut virheeni; käsi ei joustanut tarpeeksi ja vasen jalka sojottaa laukassa. Mutta oli paljon hyvääkin; Leo liikkuu nyt hyvin ja ainakin omaan silmään meidän meno näyttää ihan oikealta ratsastukselta. Oikeaan suuntaan mennä koko ajan. Poni on myös aika kivassa kunnossa, vaikka toki lihasta ja voimaa saisi tulla takapäähän edelleen.

Eilen oli estepäivä. Olen aika hyvin nyt saanut pidettyä kiinni siitä että kerran viikossa hypätään. Nytkin onneksi tallikaveri kyseli jo alkuviikosta milloin hypätään niin tuli sovittua yhteiset treenit. Kaverilla oli jo hyvä ideakin valmiina; mennään laukkapuomeja ja nostetaan ne sitten jumppasarjaksi. En ole ennen mennyt tällaista ja ajattelin että mitäköhän hommasta tulee. No, kuten arvata saattaa niin Leo hoiti homman taas hienosti! Ensi kerralla aiotaan tehdä samanlaista harjoitusta koska tuntui niin sopivalta meille. Ehkä nostetaan mun ja Leonkin puomeja hiukan, nyt ne taisi olla joku 20-30 cm maasta... 

Menin lopussa vielä muutamaan kertaan pienen ristikon jolle tulin pari kertaa ravissa koska ekalla kerralla Leo oli jo niin intona esteistä että kontrolli oli vähän hukassa. Minulla on kyllä paljon oppimista estepuolella, oli esteet kuinka pieniä vaan. Välillä tuntuu että niinkin yksinkertainen asia kuin kääntäminen on haastavaa, kun se käännös pitää tehdä esteelle... Muuten kyllä tunnelma oli aivan eri kuin viime kerralla, jolloin hyppäämisestä ei meinannut tulla mitään kun minä jännitin ja Leolla keitti. Selvästi mulle sopii paremmin tuo kahden ratsukon rauhallinen treeni kuin neljän ratsukon vilske.

Hyvä viikonloppu!

Perjantaina kävelytin Leon valmiiksi ja ravailin hieman odotellessani että Leon lainakuski saapuu. Pian K tulikin paikalle ja hyppäsi selkään. Treeni sujui hienosti ja K fiilisteli kuinka kiva on ratsastaa osaavalla ja toimivalla ponilla. Itsellekin oli taas tosi hyödyllistä nähdä Leo toisen ratsastamana. Näin pystyn tsekkaamaan ovatko mahdolliset ongelmat minussa vai ponissa (niinkuin varmaan arvaatte, minussahan ne yleensä ovat...) ja näen miten poni liikkuu. Suosittelen laittamaan joskus jonkun muun hevosen selkään, siitä on hyötyä.

Lauantaina hypättiin. Lähtökohdat eivät olleet mitkään kovin ideaalit minulle, kun nuo estetreenit kuitenkin vielä hiukan jännittää. Meitä oli viisi ratsukkoa, joista onneksi yksi lähti pois ennenkuin aloitettiin hypyt. Jäljellä jääneiden neljän joukossa oli kaksi esteratsastajaa, ja heidän vauhtinsa oli sen verran reippaampaa että pelkäsin koko ajan olevani tiellä. Verkka ei mennyt kovin hyvin, Leo oli pinkeänä ja otti kipinää muista hevosista. Kun päästiin hyppäämään niin sujui onneksi tosi hyvin. Leo ja minä mentiin tosin vain ristikkoa joka oli suunnilleen 40 cm korkea. Lopussa toinen esteratsastajista hyppäsi pari kertaa kerrostalon korkuisen esteen. Leo keräsi kauheat kierrokset tästä ja oli vähän pitelemistä kun poni pomppi paikoillaan ja veti sivuliirtoa. Ensi kerralla pyrin siihen että meitä olisi vain kaksi ratsukkoa ja meno olisi rauhallisempaa. Oli vähän liian jännää mulle vaikka itse hyppääminen sujuikin.

Leon tuumaustauko kesken juomisen

Eilen tehtiin kunnon koulutreeni. Leo oli taas aika pinkeänä, niinkuin se on nyt reilun viikon ollut. Alussa poni jopa lähti valtavan pelottavan takaoven kohdalla viemään mua täyttä kiitolaukkaa! Sen jälkeen tehtiinkin sitten töitä ihan urakalla ja sainkin Leon rentoutumaan ja töihin. Vaikka tuota pinkeyttä ja pöllövirtaa on ollut nyt hiukan liikaa niin silti se on edelleen parempi kuin aiempi tahmeus. Kun Leo rentoutuu niin eteenpäinpyrkimys jää kuitenkin jäljellä ja etenkin ravi on tosi hienoa ja sen säätely on helppoa.  

Saatiin tallikaverilta ihana joulukortti joka päätyi Leon karsinan oveen

Otin uuden satulavyön käyttöön ja se on nyt parin käyttökerran kokemuksella tuntunut aika hyvältä. En raaskinut ostaa Wintecin kallista Cair-vyötä varsinkin kun en ollut varma sen sopivuudesta. Tilasin siis Nortonin kouluvyön, jossa on hiukan samaa ideaa kuin Cairissa, mutta hintaa vain reilu 50 €. 

Hyppyjä ja hiekkaepäilyjä

Johtuneeko muutamasta hieman epäonnistuneesta ratsastuksesta mutta tällä hetkellä tekisi vaan mieli hypätä ja ohjasajaa ja jättää kouluhommat niille jotka osaa ;) En jaksa edes analysoida noita pieleen menneitä ratsastuksia. Mikään ei vaan sujunut. Joskus huonot päivät on parempi jättää taakse ja jatkaa eteenpäin märehtimisen sijaan. 

Lauantaina sekä minä että Leo nollattiin vapaapäivän merkeissä. Sunnuntaina olikin sitten reipas poni alla. Tosin energia kanavoitui alussa turhan paljon maneesin takaoven kyttäämiseen ja keskittyminen oli hieman hukassa. Otin alkuravien jälkeen reipasta laukkaa ympäri maneesia ja parin koikkaloikan  ja kiihdytysten jälkeen ovikin voitiin ohittaa suht normaalisti. 

Joulujuhlaesitysten jäljiltä oli jäänyt pari estettä joita hyödynsin. Laskin yhden esteen ravipuomeiksi ja toisen ristikoksi. Oli tarkoitus mennä myös kolmatta estettä vähän korkeampana pystynä mutta hyppelöt jäi melko lyhyeksi. Maneesiin alkoi virtaamaan sen verran muita ratsukoita että täytyi korjata esteet pois tieltä. Ehdin kuitenkin ottamaan ristikolle muutamia ihan hyviä hyppyjä. Sen verran tosiaan jäi into päälle että pian täytyy taas päästä pomppimaan. Tuumin myös että jouluviikolla voisin pitää "no dressage"-viikon. Ei yhtään koulutreeniä, vain puomeja, kavaletteja, esteitä sekä kelin sen mahdollistaessa ulkona ratsastamista.

Aloitin Leolla maanantaina psylliumkuurin koska epäilen että sillä saattaa olla hiekkaa. Ostin tällä kertaa siementen sijaan eQ Psyllium Plus-kuorijauhetta. Hyvin tuntui löysän greenline-pellavapuuron joukossa uppoavan. Oli aikamoinen helpotus kun Leo veteli mössön napaansa noin helposti. Goldylle oli nimittäin aikoinaan lähestulkoon mahdotonta syöttää psylliumia. Silloin ei tainnut olla vielä jauhetta, ja siemeniä piti syöttää ell:n ohjeella desikaupalla. Lopulta ei auttanut muu kuin sekoittaa kastellut siemenet ponin heiniin... Mutta niin vaan hiekka lähti, kontrollikuvassa siitä ei näkynyt enää jälkeäkään. Saapi nähdä onko kuurilla mitään vaikutuksia Leoon.

Inspiraatiota odotellessa

Blogissa on hiukan hiljaista. Energiaa ja aikaa ei tahdo riittää kirjoittamiseen kun on niin paljon kaikkea, eikä oikein intoakaan. Ärsyttävää kun muu elämä häiritsee hevostelua...

Tiistaina ratsastin valmennuksen jäljiltä aika rennosti, keventelin vain ja laukassakaan ei tehty mitään ihmeellistä. Keskiviikkona ratsastin ilman satulaa. Silloin tehtiin ihan kunnon treeni käynnissä ja ravissa, laukkaa en mennyt. Tein paljon siirtymisiä ja peruutuksia. Peruutuksiin inspiraatio löytyi Kian blogikirjoituksesta.

Torstaina ohjasajoin Leon. Oli ehkä paras meidän tähän astisista ohjasajotreeneistä. Ennen olen laittanut ohjat niin että ne kulkevat juoksutusvyön ylimmissä, pystyssä olevissa renkaissa. Nyt laitoin alempiin renkaisiin eli ohjat olivat enemmän kyljellä. Tuntui että näin oli helpompaa. Kiva muoto löytyi, joskin raviin haluaisin vähän lisää rentoutta. Ohjaaminen sujuu onneksi jo tosi hyvin. Maneesissa taisi olla viisi muuta hevosta ja hyvin pystyttiin toimimaan niin ettei oltu Leon kanssa kenenkään tiellä. Poni on myös lopettanut alussa harrastamansa "pyörähdänpä yhtäkkiä ympäri"-touhun. Kyllä Leo kerran pelästyi jotain ja yritti lähteä pupuloikkaa karkuun mutta nopeasti tilanne saatiin katkaistua ja työt jatkui. Jotenkin hevosen hallinta tuntuu peräpäästä kahdella ohjalla suht helpolta.

Perjantaina meillä oli estetunti. Ihan superkivaa taas, ja ihana nähdä kuinka Leo tykkäsi ja innostui! Alkuverkassa mentiin kevyessä istunnassa puomeja. Hypyt aloitettiin pienellä ristikolla jonka edessä oli puomi. Seuraavaksi mentiin sarjaa, jonka ekalle osalle tultiin ravissa ja toinen osa jatkettiin laukalla, yksi laukka-askel välissä.  Mentiin vielä lävistäjällä pystyä ja sitten yhdistettiin nämä kolme; ristikko, välissä siirtyminen raviin, sarja pysty-okseri ja toiseen kierrokseen pysty. Okseri oli jopa 50 cm korkea :)

Viikonloppuna ratsastin pitkästä aikaa kentällä, kun pääsi valoisaan aikaan ja pohja tuntui olevan hyvässä kunnossa. Ja onhan siellä toki valotkin. Aika automaattisesti sitä vaan näin talvella suuntaan maneesiin vaikka kentälläkin voisi mennä.

Koulua ja esteitä

Viime viikolla treenattiin ihan tosissaan, hiki päässä. Tai voihan olla että hikisyys johtui ratsastajan huonosta kunnosta ja ponin paksusta turkista... Keskiviikkona, ekana koulutreenipäivänä testasin alkuverkassa laukata valmentajan ohjeilla reippaasti eteen ja ponihan meinasi lähteä lipettiin! Ilmeisesti oli kuitenkin hiukan virtaa vapaapäivän jäljiltä, vaikkei Leo mikään virrankerääjä olekaan. 

Alkuverkassa minulla on ollut pahana tapana nyplätä kaulaa kaarelle. Yritän nyt unohtaa koko kaulan ja keskittyä siihen että Leo liikkuu takaa eteen. Hain jokaiselle pyynnölle reaktiota. Välillä onnistui  ekalla, välillä jouduin pyytämään napakammin uudelleen.

Ravi sujui niin keskiviikkona kuin torstainakin hyvin. Oikea muoto ja peräänanto alkavat löytyä koko ajan paremmin ja nopeammin. Tein torstaina vuorotellen avoa ja sulkua ravissa ja ne onnistui kivasti. Laukka sen sijaan oli molempina päivinä vähän murheenkryyni. Jäykkää menoa niin ponilla kuin ratsastajallakin. Yritin vähän vetristellä vastalaukalla ja kyllähän se hiukan auttoi. Oikeaan laukka on parempaa mutta vasempaan oli hankalaa. Mietin että Leolla voi olla vähän jotain jumia jossain kun tuo vasen suunta tökkii.

Perjantaina palauteltiin koulutreenien jäljiltä ja lauantaina olikin taas kouluratsastajien villien hyppelöiden aika! Mentiin ensin ravissa korotettuja puomeja viuhkassa, sitten ihan normaaleja laukkapuomeja. Esteinä oli tällä kertaa n. 30 cm ristikko ja n. 40 cm pysty. Vaikka vähän jännitti niin oli silti tosi kivaa. Parasta oli ettei tullut kertaakaan sellainen olo etten uskaltaisi. Onnistuin myötäämään hyvin ja olemaan hypyissä mukana. Muistaakseni vain kerran tuli vähän huono lähestyminen. Toki saan kiittää hyvistä hypyistä Leoa, joka hoitaa homman aika itsenäisesti. 

Voin kuvitella että monia naurattaa nuo meidän hyppäämiset ja miniesteet! Mutta mulle on tosi iso juttu kun uskallan hypätä yhtään mitään, etenkään itsenäisesti ilman opettajaa. Tällä viikolla onkin taas uusi haaste edessä kun tarkoitus on mennä estetunnille oikeiden esteratsastajien kanssa (lue; ovat hypänneet 60 cm rataa :)  

Estetreenit

Mitä on tapahtunut kun kaksi kouluratsastajaa taluttaa hevosiaan ympäri maneesia posket punaisina ja hihkuu innosta? No, lauantain villit kuviot eli estehyppelöt ovat juuri päättyneet!

Päätin alkuviikosta että nyt alkaa taas säännöllinen "hyppääminen". Koska esteiden kohdalla mennään selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ilmoitin perumisen välttääkseni hyppyajan julkisesti. Sain mukaani yhden kouluratsastajan hevosineen, ja yhden ihan oikean esteratsastajan toisen henkilön kouluhevosella. Hyvä porukka oli, vaikka esteratsastaja taisi hiukan pyöritellä silmiään meidän jutuille liittyen jättimäiseen (30 cm) esteeseen...

Mentiin ensin ravipuomeja. Niitä menin Leon kanssa itsekin viime viikolla. Kun seurasi muiden menoa niin huomasi taas hyvin kuinka hyödyllistä puomiharjoittelu on. Hevoset venyttävät askelta ihan eri tavalla ja ravista tulee tahdikasta.

Laukkapuomeilla jatkettiin, ja sehän on jo melkein kuin hyppäämistä... Lopulta sitten tehtiin yksi ristikko ja pompittiin sitä molempiin suuntiin. Ekalla kerralla hiukan jännitti mutta sitten ei enää. Leolla on onneksi tosi helppo hypätä. Se hoitaa homman vaikka yksin eikä tällaisilla pikkuesteillä edes kuumene. Tämä oli eka kerta kun hyppäsin Leolla ilman valmentajaa, ja olen itsestäni ylpeä kun uskalsin! Ja oli vielä kivaa! Ens viikolla voisi vaikka ottaa uusiksi...

Monipuolista treeniä

Toivottavasti kevät etenee jatkossa samaa vauhtia kuin tähän asti niin pohjat kuivuvat ja päästään myös ulos treenaamaan. Turhan paljon tulee nyt pyörittyä maneesissa kun ulkokenttä on vielä kovin märkä. Tällä viikolla olen jo hiukan rakennellut Leolle viikko-ohjelmaa ja kohtuullisen monipuolisesti ollaan treenattu. Toki vaihtelua saisi olla vieläkin enemmän.

Keskiviikkona oli ehkä yksi kaksi astetta pakkasta, juuri sen verran että pelto oli rapsakka eikä liian märkä tai upottava. Niinpä päästiin Leon kanssa ekaa kertaa pellolle. Ihan kävelemässä oltiin ja kaverihevonen oli turvana. Leo oli taas tosi fiksusti. Tarhassa eestaas laukkaillut hevonen aiheutti vähän tuijottelua mutta kierrettiin vähän kauempaa niin asia unohtui.

Eilen oli kouluvalmennus. Leo ei ollut verkassa kovin energinen mutta valmennuksessa poni onneksi parani koko ajan. Tunnilla keskityttiin saamaan poni kunnolla eteen ja käyttämään selkäänsä, ja taivuteltiin & pyrittiin saamaan muoto tasaisemmaksi. Hyvä valmennus oli, tuli taas eväitä itsenäiseen kotitreeniin. 

Tänään oli hyppypäivä! Käytännössä tämä tarkoitti sitä että menin ravipuomeja ;) Hyppäämiseen tarvitsisin jonkun neuvomaan ja opettamaan. Nyt mentiin ihan tallikavereiden kesken ensin puomeja ja sitten muut myös hyppäsivät vähän. Leo tuntui koko ajan odottavan koska on oma hyppyvuoro. Teimmekin sitten hetkeksi hevosvaihdon yhden kanssaratsastajan kanssa jotta Leokin pääsi hyppäämään. Nätisti poni loikki lainakuskin kanssa!

Yli esteiden!

Vaikka puhuimme K:n kanssa eilen paljon, ehdimme toki myös ratsastaa ;) Tein alkuverkan itsekseni, ja sen jälkeen oli tiedossa pientä koutsausta aiheella "miten poni saadaan asettumaan ja taipumaan". Aika vääntämiseksi meni, niin ajatuksen tasolla kuin kirjaimellisestikin, mutta jotain meni myös jakeluun. Tänään kun ratsastan yksin näen menikö oppi myös käytännön tasolla perille.

Varsinainen syy K:n vierailuun oli esteet. Vannoutunut kouluratsastaja kun olen niin ei minusta ole mitään puomia isompaa hyppäämään, joten lainakuski on hyppyhommissa tarpeen. Tosin kun katselin K:n ja Fannyn menoa niin ihmeellinen "mitä jos"-ajatus tuli mieleeni... Näytti nimittäin niin hauskalta! 

Fanny selvästi pitää kovasti hyppäämisestä. Esteenä oli pieni ristikko, joka nostettiin muutamien hyppyjen jälkeen n. 50 cm pystyksi. Pari tiputusta tuli kun ponnistus ei osunut ihan nappiin, mutta on hyvä ottaa huomioon että poni ei ollut hypännyt reiluun pariin kuukauteen ja ratsastaja vuoteen.

Kieltäjätyyppiä Fanny ei taida olla, siinä tulee äitiinsä joka ei kieltänyt lähes koskaan. Vaikka Fanny innostui hyppäämisestä niin ohjattavuus säilyi käsittääkseni hyvin, joten siinä mielessä voisin koittaa itsekin jonkun ristikon joskus ylittää. Tallinomistajan varastoista löytyi jo ylimääräinen estesatulakin jota mallailtiin Fannyn selkään. Katsotaan...

Kuvat olivat kaikki enemmän tai vähemmän tärähtäneitä, ei ole tuo liikkuvan kohteen kuvaus maneesissa mitään helpointa puuhaa varsinkin kun ei kameran asetuksista niin paljon ymmärrä.