Aika tyhmä otsikko, myönnetään... Tiirailin eilen ratsastuksen jälkeen Leon haavaa taskulampun valossa. Näyttäisi että haava on vihdoinkin kiinni. On ihossa vielä pieni vaaleanpunainen kohta, mutta se ei näytä enää haavalta vaan, no, vaaleanpunaiselta iholta. Ja eilen tuli siis seitsemän viikkoa leikkauksesta. Leo oli myös ekaa päivää omassa tarhassaan minisairastarhan sijaan. Ihanaa kun poni pääsee taas tarhassakin liikkumaan kunnolla.
Ratsastin Leolla toisen kerran lauantaina. Ekan kerran tapaan olin selässä vain vartin, josta ravasin ehkä 3-4 minuuttia. Ennen ja jälkeen talutin pitkän alku- ja loppukäynnit maasta. Menin kentällä, ja Leoa alkoi parin ekan minuutin jälkeen vähän villityttää kun tallinpitäjän suokit pääsivät laitumelle ja juoksentelivat siellä. Leo jännitti alakaulan pullolleen ja alkoi tohkeana pomppia paikallaan. Mua vähän nauratti... Kyllä se siitä tokeni kun ratsastin tyynesti eteen.
Sunnuntaina juoksutin ponin, ja kyllä se jaksoi olla uhmakas! Kun mentiin ravia liinassa niin Leo lähti tietysti omin luvin laukkaan, ja kiihdytti vauhdin aika kovaksi. Oli pakko hiljentää vauhtia kerimällä liinaa lyhemmäksi ja lopulta komentamalla äänellä ja liinasta nykäisemällä. Siitäkös Leo suuttui! Naamasta olisi voinut päätellä että ponin päässä liikkuvat ajatukset olivat luokkaa "Sinähän et muija mua komentele!" :D No kylläpä komentelin ja poni pomppi takajaloillaan kauheaa puhinaa pitäen. Lopulta saavutimme kuitenkin yhteisymmärryksen vauhdista, pienten peruutus- ja kuuliaisuusharjoitusten kautta.
Eilen oli taas ratsastuspäivä. Nyt taisin olla selässä puolisen tuntia, suurin osa ajasta mentiin käyntiä. Leo oli todella kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, niinkuin se on selästäkäsin ollut kaikki kolme kertaa (lukuunottamatta sitä pientä välikohtausta laidunhevosten viedessä huomion). Kovin reipas poni ei ole, hiukan saan sitä hoputtaa. Tämän takia tietysti heti mietin että ei kai se ole kipeä jostain... Todennäköisempiä syitä voisi kuitenkin olla kuumuus, huono kunto, 7 viikon tauko ratsastajan kantamisessa, jäykkyys jne. joten katsellaan rauhassa. Sellaisen huomion tein eilen, että ravin jälkeen poni ei tässä helteessäkään hengitä niinkuin se hengitti juuri ennen sairastumistaan. Toki hengitys kiihtyy, mutta se ei ole niin nopeaa ja pumppaavaa kuin ennen sairaslomaa. Eli kivun aiheuttamaahan se aiempi hengitys oli :( En kuitenkaan halua liikaa miettiä menneitä asioita. Niille ei enää voi mitään. Nyt poni toivottavasti on ja pysyy kunnossa.
Loppukäynnit käveltiin rennosti pellon ympäri. Siinä auringonpaisteessa, viljapellon reunassa oman ponin selässä tuntui että onni on tässä ja nyt.
