Reipas ratsu!

Eilen oltiin maneesissa ja kunnon puuskatuuli ryski nurkissa, joten alussa Leo vähän kyttäili ovea. Normaalisti ponilla on hyvä työmoraali eikä se yleensä paljon kyttäile. Ei se nytkään tehnyt muuta kuin hidasti vauhtia ja nousi edestä ylös pois avuilta. Muistutin muutaman kerran raipalla vauhdin jatkumisesta niin poni alkoi taas keskittymään töihin oven sijaan. Ja hyvin keskittyikin!

Väkirehun lisäys on selvästi tuonut Leolle kaivattua energiaa. Täytyy saada vaikka huomenna vähän videolle niin näen miltä liike näyttää. Selkään se nimittäin tuntui tosi hyvältä! Leo liikkui niin reippaasti, tahdikkaasti ja rennosti että oli kyllä todellakin oikein ilo ratsastaa. Laukkakin tuntui eilen hyvältä. Vähitellen alan lisäämään laukkatreenin määrää. Tähän mennessä olen laukannut vain muutamana ratsastuskertana viikossa ja vain joitakin kierroksia/ympyröitä.

Poninomistaja oli ylpeä kun eräs kouluvalmentaja tuli pitämään tuntia ja totesi Leon nähdessään: "No onpa siinä kivannäköinen poni!". Lieneekö kommentista johtuvaa ;) mutta ajattelin että menemme testaamaan tämän valmentajan tuntia kun hän tulee seuraavan kerran valmentamaan. Pikkuhiljaa voidaan taas jatkaa tavoitteellisempaa treeniä mutta kesän jäljiltä kuviot on kotivalmentajan suhteen jälleen kerran vähän levällään. 

Koitin eilen satulan alle etuosasta kohottavaa geeliä ja jätin Prestigen padin pois huovan ja satulan välistä. Tuntui ehkä paremmalta näin kuin padilla. Satulan kanssa joutuu nyt vähän aikaa säätämään kunnes Leon selkälihakset ovat taas kehittyneet sellaisiksi että satulan leveys on sopiva. Nythän se on siis vähän leveä. Leon vanhan satulan kaivelin eilen esiin tallinvintiltä, missä se on lojunut tyhjänpanttina koko kesän koska en ole saanut aikaiseksi laittaa sitä myyntiin. Vein satulan yhden tutun newforestille sovitukseen ja ainakin nopealla sovituksella näytti aika passelilta.

Treeniviikko

Kirjoitan yleensä aina päivän tärkeimmät tapahtumat tallilla ruutuvihkoon, mutta ajattelin silti purkaa viime viikon vähän tarkemmin tänne blogiin. Ehkäpä kuukauden päästä teen saman niin pystyn vertailemaan Leon kehitystä sairastelun jälkeen. Viime viikko oli aika tyypillinen "kuntoutusajan" viikko.

Maanantaina lämmittelin hetken kentällä. Leo oli vähän tahmea. Jo jonkun aikaa poni on yskäissyt kerran kaksi raviin lähtiessä, ja niin nytkin. Mutta ilokseni tämä oli eka ja vika kerta tällä viikolla kun poni yski. Toivotaan että köhä meni ohi. Kentältä siirryin melko pian sänkkärille, ja ratsastin siellä käynnissä ja rauhallisessa ravissa. Laukkaa otin lopuksi kentällä pari kierrosta molempiin suuntiin.

Tiistaina kävelytin Leoa maneesissa ja laitoin sen menemään korotettuja puomeja. Laiskanlaista menoa, mutta homma sujui paremmin kun vähän hoputin. Juoksutin myös ponia liinassa hetken ja huomasin että vaikka liike on puhdasta, niin takapään heikkous näkyy. Kestävyyskunto Leolla tuntuu olevan ihan hyvä, joten lihaskunnon parantaminen on se mihin täytyy keskittyä.

Keskiviikkona taivuttelin aluksi kentällä käynnissä. Leo oli reippaampi kuin maanantaina. Taas mentiin jatkamaan sänkkärille. Poni liikkui hyvin eteen ja teki jopa muutaman pikaisen sivuliikkeen innostuessaan. Keskiviikkona en laukannut ollenkaan. Loppukäynnit kävelin tallitiellä yksinään ja Leo oli tosi fiksusti. Kun olin tullut alas satulasta ja menossa takaisin talliin kentällä tippui ratsastaja ja hevonen juoksi kovaa vauhtia ohi. Leo säikähti, mutta rauhoittui tosi nopeasti. Edistystä!

Torstaina käytiin maastakäsin kävelemässä. Leo oli kerrankin narun päässä reipas. Saatiin kunnon lenkki aikaiseksi. Tehtiin myös hiukan peruutusharjoituksia koska poni tunki jossain vaiheessa koko ajan liian lähelle ja yritti lisäksi napsia koko ajan ruohonkorsia ja puunlehtiä.

Perjantaina Leo vietti vapaata tarhassa. Lauantaina ratsastin maneesissa. Poni liikkui tosi hyvin eteen ja laukatkin meni hienosti! Muutaman vastalaukankin nostin. Ehdottomasti viikon paras ratsastuskerta. Tosin kuolaintuntuman kanssa oli ekaa kertaa tällä viikolla vähän ongelmaa. Pää tuntui nousevan helposti etenkin siirtymisissä. 

Kuolaimena olen käyttänyt nyt ihan perus-niveltä, mutta sunnuntaina maastossa oli baucher eli varsinivel jota käytin aiemmin oikeastaan aina. Leo tuntui pureskelevan kuolainta aika paljon. Se myös rullasi baucherilla tosi paljon. Käynnissä sain katsella pullistunutta kaulalihasta, ja pienellä ravipätkällä mietin saako poni pian kunnolla henkeä kun laittoi itseään koko ajan enemmän pakettiin edestä... Maastossa Leo oli taas tosi fiksusti eikä tällä kertaa kohdattu pelottavia peuransyöttöpaikkoja tai moottoripyörää.

Ehkä vähän tylsä kirjoitus tällä kertaa, mutta palvelee omia tarkoituksiani. Viikon yhteenvetona voisi todeta, että treeni oli suht monipuolista, vaikka voisi toki olla monipuolisempaa. Poni oli yhteistyöhaluinen ja kiltti ja eteenpäinpyrkimys edellistä viikkoa parempaa. Alkavalle viikolle on suunnitteilla kevyttä koulua, sänkkäriä, ohjasajokokeilu (!), puomijumppaa ja maastoilua. 

 

Varovarovasti

Olen vielä entisestäänkin "rauhoittanut" Leon liikutusta, koska tuntuu että ehkä sittenkin olen edennyt hiukan liian nopeasti. Huomenna ponilla ratsastettu sairasloman jälkeen 4 viikkoa. Selästä liikutan suunnilleen neljä kertaa viikossa, maastakäsin pari kertaa ja yksi päivä on kokonaan vapaa. Pyrin tekemään aika vähän kenttätreeniä ja keskittämään sen sijaan liikutuksen pellolle ja maastoon.

Tiistaina juoksutin Leoa hetken liinassa. Vaikka poni on puhdas, niin näkee selvästi ettei sillä ole takapäässä voimaa ja välillä ehkä myös hiukan hakee tasapainoa? Juoksutuksen jälkeen tehtiin puomijumppaa käynnissä, korotettuja puomeja jälleen. Olen koittanut keksiä ideoita millaista jumppaa maastakäsin voisi tehdä mutten ole keksinyt muuta kuin korotetut puomit ja peruutuksen. Olisko jollain lukijalla ideoita?

Eilen jumppasin Leoa kentällä käynnissä hetken. Sitten mentiin pellolle. Ah, rakastan sänkkärillä ratsastamista! Ei haittaa vaikkei päästä viilettämään laukkaa, kävely ja pienet ravipätkätkin on kivoja. Leo liikkui mukavan rennosti ja letkeästi, toisin kuin kentällä, missä se mateli. Kerran poni teki äkäisen 90 asteen käännöksen ravissa, ikäänkuin näyttääkseen että kyllä mä voin villikin halutessani olla! Nauratti :)

Nyt se on auki ja nyt se on kiinni

Aika tyhmä otsikko, myönnetään... Tiirailin eilen ratsastuksen jälkeen Leon haavaa taskulampun valossa. Näyttäisi että haava on vihdoinkin kiinni. On ihossa vielä pieni vaaleanpunainen kohta, mutta se ei näytä enää haavalta vaan, no, vaaleanpunaiselta iholta. Ja eilen tuli siis seitsemän viikkoa leikkauksesta. Leo oli myös ekaa päivää omassa tarhassaan minisairastarhan sijaan. Ihanaa kun poni pääsee taas tarhassakin liikkumaan kunnolla.

Ratsastin Leolla toisen kerran lauantaina. Ekan kerran tapaan olin selässä vain vartin, josta ravasin ehkä 3-4 minuuttia. Ennen ja jälkeen talutin pitkän alku- ja loppukäynnit maasta. Menin kentällä, ja Leoa alkoi parin ekan minuutin jälkeen vähän villityttää kun tallinpitäjän suokit pääsivät laitumelle ja juoksentelivat siellä. Leo jännitti alakaulan pullolleen ja alkoi tohkeana pomppia paikallaan. Mua vähän nauratti... Kyllä se siitä tokeni kun ratsastin tyynesti eteen.

Sunnuntaina juoksutin ponin, ja kyllä se jaksoi olla uhmakas! Kun mentiin ravia liinassa niin Leo lähti tietysti omin luvin laukkaan, ja kiihdytti vauhdin aika kovaksi. Oli pakko hiljentää vauhtia kerimällä liinaa lyhemmäksi ja lopulta komentamalla äänellä ja liinasta nykäisemällä. Siitäkös Leo suuttui! Naamasta olisi voinut päätellä että ponin päässä liikkuvat ajatukset olivat luokkaa "Sinähän et muija mua komentele!" :D No kylläpä komentelin ja poni pomppi takajaloillaan kauheaa puhinaa pitäen. Lopulta saavutimme kuitenkin yhteisymmärryksen vauhdista, pienten peruutus- ja kuuliaisuusharjoitusten kautta.

Eilen oli taas ratsastuspäivä. Nyt taisin olla selässä puolisen tuntia, suurin osa ajasta mentiin käyntiä. Leo oli todella kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, niinkuin se on selästäkäsin ollut kaikki kolme kertaa (lukuunottamatta sitä pientä välikohtausta laidunhevosten viedessä huomion). Kovin reipas poni ei ole, hiukan saan sitä hoputtaa. Tämän takia tietysti heti mietin että ei kai se ole kipeä jostain... Todennäköisempiä syitä voisi kuitenkin olla kuumuus, huono kunto, 7 viikon tauko ratsastajan kantamisessa, jäykkyys jne. joten katsellaan rauhassa. Sellaisen huomion tein eilen, että ravin jälkeen poni ei tässä helteessäkään hengitä niinkuin se hengitti juuri ennen sairastumistaan. Toki hengitys kiihtyy, mutta se ei ole niin nopeaa ja pumppaavaa kuin ennen sairaslomaa. Eli kivun aiheuttamaahan se aiempi hengitys oli :( En kuitenkaan halua liikaa miettiä menneitä asioita. Niille ei enää voi mitään. Nyt poni toivottavasti on ja pysyy kunnossa.

Loppukäynnit käveltiin rennosti pellon ympäri. Siinä auringonpaisteessa, viljapellon reunassa oman ponin selässä tuntui että onni on tässä ja nyt.

Vaihteeksi toiveikkaana

Blogia lukiessa voi saada sen kuvan että mielialani heittelevät tunnin välein kun täällä mennään koko ajan ääripäästä toiseen. Kannattaa ottaa huomioon että osa jutuista tulee tänne paljonkin jälkijunassa, osa taas nopeasti. Sunnuntain säikähdys oli hirveä, mutta samassa yhteydessä purkautui patoutuneita tunteita ja olen nyt paljon rauhallisempi. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että tästä kaikesta selvitään. Pomppimisesta ei edelleenkään näy mitään jälkiä Leossa, joten vammoja ei tainnut onneksi syntyä. Uskallan jo alkaa ajatella aikaa haavan paranemisen jälkeen, kun tähän asti on menty ensi tunti, sitten päivä kerrallaan haavaa hoitaen ja parasta toivoen. 

Leo on ollut sairaslomalla jo lähes kuusi viikkoa. Alussa, etenkin klinikkapäivien aikana, poni laihtui aika lailla. Nyt ruokahalu on taas todella hyvä, sanoisinpa että oikeastaan aika valtava! Massaa on siis saatu takaisin ja kylkiluut eivät enää paista niin paljon. Lihakset ovat kuitenkin aika lailla lähteneet. Niiden kuihtumista on ollut ikävä seurata, mutta eipä tilanteelle ole voinut mitään. Kävelyliikunnalla kun ei lihaksia saa millään säilymään. Leon selkä varsinkin on kamala; ranka oikein törröttää. Saa nähdä sitten aikanaan kun saadaan satula selkään, joudutaanko käyttämään romaania tms. Luultavasti joudutaan, niin on erinäköinen selkä nyt kuin pari kuukautta sitten.

Kuntoutuksella ei ole onneksi minkäänlainen kiire. On selvää että tämä kausi on meidän osalta joka tapauksessa ohi. Leo ei ole ratsastuskunnossa ainakaan vielä pariin viikkoon, jos silloinkaan. Kunnon kohotukseen ja lihasten rakennukseen menee luultavasti muutama kuukausi. Syksyllä minulla on toivottavasti taas hyväkuntoinen ja lihaksikas poni.

Laitumella

Viikonloppuna oli sekä perjantaina että sunnuntaina koulutunnit, joiden välissä käytiin lauantaina metsässä pitkällä kävelyllä. Molemmat tunnit menivät hyvin. Molemmat valmentajat totesivat että Fannyn liike näyttää taas hyvältä ja laukka pyörii eli poni alkaa olla paremmassa kunnossa. Tunneilla teimme jumppailua, ei mitään kovin raskasta ettei poni väsy liikaa. Sain hyviä ohjeita itsenäisiin kenttätreeneihin.

Räpsäisin Fannysta eilen muutamia kännykkäkuvia kun poni meni valmennuksen jälkeen takaisin laitumelle. 

Perustreeniä

Fannyn takapolvien piikityksestä tuli eilen neljä viikkoa. Sen kunniaksi otettiin ekat laukat kentällä. Ilokseni laukat nousi tosi hyvin, kuin napista painamalla. Ennen piikitystä laukannostot oli hankalia, veikkaan että jaloissa tuntui sen verran kipua. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa.

Kenttätreenin jälkeen tallusteltiin loppukäynnit tallin uusimman hevosen seurassa pellonlaitaa. Uusi heppa pelkäsi tallin pihassa kuivumassa ollutta kumimattoa ja loikkasi Fannya kohti, mutta Fanny ei jaksanut moisesta sen enempiä hermostua :) Ensi viikolla mennään kokeilemaan jos tämä uusi heppa olisi Fannylle ja mulle sopiva laukkamaastokaveri.

Tänään on tiedossa käyntimaasto, ja sitten Fanny pitääkin kaksi päivää juhannuslomaa. Ensi viikolle on sovittu pari maastoa ja perjantaina olisi tarkoitus mennä kouluvalmennukseen. Puhuin jo valmentajan kanssa viime viikolla kun olin lainahepan kanssa tunnilla, ja tarkoitus on tehdä Fannylle sopivia kuntouttavia tehtäviä, ei mitään liian rankkaa.

Aurinkoista juhannusta kaikille!

Hevosen selässä

Eilen alkoi kahdeksan päivän mittainen lainahevostelu. Tallikaverit lähtivät lomailemaan ja sain heidän hevosensa hoidettavaksi. Mielellään tähän puuhaan ryhdyinkin, koska kyseinen hevonen on suosikkini meidän tallilta. Ei kai vähiten siksi että tässä hevosessa on puolet ponia, ja näin ollen se on ihanan pyöreärunkoinen eikä liian iso minulle.

Eilen oli hieman kiireinen päivä ja minulla oli kaksi ratsua liikuteltavana. Tein lainahepan kanssa kevyen verkkatyylisen koulutreenin maneesissa. Keventelyä, taivuttelua, avoja ja ihanaa reipasta laukkaa. Taisi olla ehkä viides kerta kun olin tämän ruunan selässä ja tuntui että nyt alan löytämään oikean tavan ratsastaa sitä. Perjantaina mennään koulutunnille ja sieltä saan varmaan hyviä neuvoja. Muuten on tarkoitus ottaa aika rennosti, tehdä kevyitä koulutreenejä ja käydä maastossa kävelemässä. 

Fannyn kanssa mentiin puomeja. Kenttä oli vähän turhan raskas sateen jäljiltä, mutta ei me mitään pitkää treeniä tehtykään. Poni oli vähän tahmea liikkumaan, yllättäen sillä on taas kiima... Korotin puomeja toisesta päästä vähän mutta en silti oikein saa Fannya nostelemaan koipiaan. Jatkuvasti kolistelee ja tiputtaa puomeja. Tämä teki treenistä hieman hankalaa koska olin yksin tallilla ja jouduin tulemaan alas selästä puomeja nostelemaan. Lopuksi kiipeiltiin vähän tallinpihan pikkumäkiä. Tänään menen varmaan maastoon kiipeilemään noita muutamaa isompaa mäkeä. Huomenna Fannylla onkin kokonaan vapaa koska itsellä kuluu koko päivä aamusta iltaan töiden parissa.

Vähän tylsiä nämä mun blogikirjoitukset kun ei nyt oikein tapahdu mitään... Omaa mieltä kyllä suuresti piristää tämä lainaratsu-viikko. Ihanaa vaihtelua ratsastaa ihan erilaista hevosta kuin oma on, ja mukavaa treenata välillä "oikeaa" kouluratsastusta kun Fannyn kanssa tehdään nyt pelkästään noita kuntoutusjuttuja.

Treeni jatkuu

Perjantaina ja lauantaina Fanny oli vielä talutusliikunnalla. Koska ponin lämpö on torstaista lähtien ollut täysin normaali uskalsin eilen nousta selkään. Laitoin kentälle puomeja joita menimme käynnissä. Mietin jos voisin seuraavalla kerralla jo laittaa toisesta päästä korotettuja puomeja, koska ei Fanny nostele noilla maapuomeilla jalkojaan tippaakaan! Kolina vaan käy kun poni ylittää puomit.

Tein käynnissä myös perustaivutteluja sisään ja ulos. Fanny oli kivan tuntuinen, myötäsi ja taipui eikä painanut kädelle eikä noussut edestä ylös. Sekin tosin varmaan vaikutti että ratsastin normaalia pidemmällä ohjalla.

 

Menin myös ravia muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Poni tuntui aika hyvältä, puhtaalta ja ravasi reippaasti. Ensimmäiselle ravikierroksella Fanny kyllä yski, täytyy nyt vähän seurata jatkuuko köhiminen. 

Loppukäynnit kiersin tallialuetta reunustavan pellon ympäri. Fanny uskalsi mennä yleensä niin pelottavan kivikko-/linnunpesäalueen ohi tosi hienosti! Tänään on kiipeilypäivä, eli suunnataan maastoon.

Keskustelu eläinlääkärin kanssa

Eläinlääkäri soitti minulle viiden maissa kun olin syöttelemässä Fannya. Tuli paljon parempi fiilis, kun sain kysymyksiin vastauksia ja tuntui että eläinlääkäri ihan tosissaan ja ajatuksella paneutui meidän tapaukseen. Loppuun vielä totesi että soita vaan uudelleen jos tulee jotain kysyttävää.

Eli niitä vastauksia; suljimme pois mahdollisen piikitysinfektion mahdollisuuden (ts. että niveleen olisi päässyt likaa/bakteereja piikityksen yhteydessä). Koska oireina oli pelkkä nopea kuume joka tuli ja meni (eilen lämpö oli normaali), eikä ole turvotusta, kuumotusta, ontumaa tms., kyseessä on mitä luultavimmin jokin niveltulehdukseen liittymätön virusinfektio. Lieviä hengitystieinfektioita kun hevosilla tulee ja menee.

Fannyn hemoglobiini oli verenkuvassa vähän alhainen (vain 104 g/l). Alhaisuus johtuu osittain verikokeen ottoaikana polvissa jyllänneestä tulehduksesta, mutta ell kehotti myös syöttämään rautakuurin. Kuuri aloitetaan vasta kun kuumetonta aikaa on kulunut viikko, ettei rauta ruoki tulehdusbakteereita.

Nyt kun kuumetta ei enää ole Fannya saa kyllä liikuttaa, eli viikon lepojaksoa ei tarvitse pitää. Tietenkään ponia ei saa nyt ratsastaa hikeen eikä hengästyttää vaan liikutuksen tulee olla kevyttä. Viikon päästä jatketaan kuntoutusta aiemmin sovitulla tavalla. 

Puhuimme myös mahdollisesta jatkolääkityksen tarpeesta. Sain hyvät ohjeet siitä, milloin poni mahdollisesti pitää viedä uudelleen piikitettäväksi. Ell tuntui edelleen olevan positiivisella mielellä ponin kuntoutumisen suhteen, ja sai valettua uskoa minuunkin :) Hän sanoi että toin ponin hoidettavaksi hyvään aikaan eikä hän pitänyt kovin todennäköisenä että piikitystä täytyisi uusia. Paljon on nyt itsestäni kiinni. Eläinlääkäri korosti taas sitä että Fannyn kanssa pitää nyt ja tulevaisuudessa pitää aina huoli siitä että takaosa pysyy vahvana.

 

Naurattaisi...

... jos ei harmittaisi niin paljoa. En tiedä yrittääkö universumi kertoa minulle jotain vai onko minulla vaan viime aikoina ollut surkea tuuri, mutta ei mene nämä hevoshommat nyt putkeen millään. Juuri kun sain itseni tsempattua siihen ajatukseen, että saan kyllä Fannyn kesäkuun loppuun mennessä normaalikäyttöön kun panostan ajatuksella kuntoutukseen, niin eikös poni ole taas kipeä!

Eilen kun otin Fannyn sisään niin se oli tarhasta hakiessa vähän nuopean oloinen. Poni tuntui tosi lämpimältä vaikkei ilma ollut yhtä kuuma kuin edellisinä päivinä. Harjasin ja laitoin jo suojat jalkaan mutta päätin sitten mitata lämmön. 39,2. Eikun suojat pois jalasta ja ponin yleiskuntoa tutkimaan. Jalat kuivat, suolistoäänet kuuluu, syö, juo, pissaa ja kakkaa. Eli ainoastaan kuumetta.

Kun Fanny oli levännyt tallissa tunnin verran mittasin lämmön uudelleen, ei muutosta. Homeopaattiset tipat laskivat lämmön illaksi 38,7 asteeseen, ja tänä aamuna tallityöntekijä laittoi viestin että aamulämpö on 38,3. Eli nyt seuraillaan mitä tuleman pitää. Sanomattakin on selvää että alulle saatu kuntokuuri jää tällä erää kesken. 

Harmittaa, suututtaa, vähän huolestuttaakin. Miksi näitä terveysongelmia on koko ajan? Poni on ollut mulla 7 kuukautta ja on jo ehditty taistella hankalien kiimojen, takapolviongelmien ja talvella olleen lihasoireilu-/kuumekohtauksen kanssa, ja nyt vielä tämä kuume. Fannyn entisen omistajan mukaan poni on heillä ollut aina täysin terve. Väkisinkin sitä miettii teenkö jotain väärin, mistä tämä kaikki johtuu ja aiheutanko sairastelua jollain tekemiselläni tai tekemättä jättämisellä. En vaan keksi mitään. 

Ekat laukat!

Eilen saatiin kaverit mukaan maastoon kun kaksikko S&S lähti seuraksi. Ajatuksena oli mennä kevyt maasto muutamalla laukkavedolla, ja näin myös tehtiin. 

Kuvassa eilinen kartalla aika tylsähkön näköinen lenkki. Emme kiertäneet kotiin normaalia reittiä metsän ja peltojen kautta vaan käännyimme laukkasuoran puolen välin jälkeen takaisin. Hyttysiä oli niin paljon että hevoset olivat aivan hermona, ja isohko osa maastoreitistämme on sellaista että on käveltävä joten emme olisi päässeet itikoita millään pakoon. No, meidän rauhallisella tahdilla tähänkin lenkkiin saatiin kulumaan yli tunti, ihan riittävä reissu Fannylle tässä tilanteessa. 

Otimme kaksi laukkavetoa. Toinen oli n. 300 metriä ja toinen n. 200 m. Nämä olivat Fannyn ekat laukat piikityksen jälkeen, joten tosi rauhallisesti mentiin, vain noin 18 km/h. Ensi kerralla lisätään vähän vauhtia. Katsotaan onko poni tänään kunnossa vai tekikö laukkaaminen jotain hallaa. Kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt tehdä, ja eläinlääkärin ohjeillahan tässä toimittaa, mutta jännittää silti hiukan. 

Laukka ei ihan heti noussut vaikka kaveri laukkasi edessä, mutta aika pian Fannykin ponkaisi laukkaan pikkuisen pukin saattelemana. Parasta lenkissä oli se että Fanny oli koko ajan tosi rento ja rauhallinen. Ainoastaan laukkojen jälkeen poni hiukan puhisi puiden kantoja ja kiviä. Taisi olla vaan niin innoissaan kun pääsi juoksemaan pitkästä aikaa. 

Viikonloppu

Lauantaina oli tarkoitus lähteä maastoon, mutta sade muutti suunnitelmia. Laitoin maneesiin puomeja, ja niitä sitten mentiin ihan vaan käynnissä, ja muutaman kerran ravissa. Mentiin pelkästään uraa pitkin ja koitin ottaa kaarteet loivasti koska Fannyn pitäisi nyt mennä mahdollisimman vähän kaarevia uria.

Eilen täällä oli todella kuuma, niinkuin kai koko Suomessa. Fanny oli hikinen jo tarhasta talliin tullessaan. Päätin mennä maastoon kiipeilemään ja ajattelin ottaa ekat laukat piikityksen jälkeen, jos poni tuntuisi hyvältä. Kiipeilymäkiä kohti kävellessä keskityin siihen että poni kävelee reippaasti eteen ja nostelee jalkojaan sen sijaan että laahustaisi etanavauhtia. Tässä onnistuttiin ihan ok. 

Kävimme etsimässä uusia mäkiä ja niitä löytyikin muutama, mutta maasto oli vähän turhan kivistä. Fanny ei osaa yhtään asetella jalkojaan vaan taatusti astuu aina kiven päälle jos sellainen polulla on... Takapäällä ei saisi nyt yhtään liukastella niin jouduin yhdessä kohdassa nousemaan selästä jotta sain ponin ohjailtua kunnolla paremmalle reitille.

Fanny oli kävellessä mukavan rauhallinen vaikkei meillä ollut kaveria mukana. Kiipeilyn jälkeen ravasin tallin lähettyvillä olevalla peltotiellä ja siinä poni jännittyi jonkun verran. Olipa siellä ruohikossa jotain niinkin kamalaa että piti tehdä sivuloikka ja rynnätä pienen ojan yli naapurin pellolle... Olisko vähän jotain pöllöenergiaa? Laukkaa ei otettu, koska en halua mennä selittelemään maanomistajalle miksi kaurapelto on täynnä kavionjälkiä... Tänään luultavasti saamme kaverin maastoon ja pääsemme tekemään niitä eläinlääkärin määräämiä laukkavetoja toisen hevosen perässä.

Ei mitään uutta

Aika houkuttelevan otsikon keksin... Pahoittelen että blogissa on niin hiljaista. Ei ole juuri nyt oikein mitään kerrottavaa. Ravailin Fannylla eilen ekaa kertaa piikityksen jälkeen. Ei tuntunut hyvältä eikä huonolta. Toki tässä tilanteessa on turha mitään ihmeparantumista odottaa, kuntoutuskuurin jälkeen vasta nähdään mikä tilanne on.

Tänään menen Fannyn kanssa kiipeilemään. Saan samalla itsekin hyvää treeniä, otan ponin liinan päähän ja teen metsälenkin maastakäsin. Ihan vaan siitä syystä että Fannylla on kiima enkä jaksa tapella sen kanssa. Keskiviikkona poni päätti ettei pysty ohittamaan linnunpesää ja sen sirkuttavia asukkaita. Olin kävelemässä pellonreunaa ja Fanny alkoi yhtäkkiä paniikin vallassa peruuttelemaan keskemmälle peltoa, minne ei tietenkään ole asiaa kun pelto on jo kylvetty. Jouduin nousemaan satulasta ja taluttamaan ponin pelottavan kohdan ohi. Tyttöhevoset...

Tekisi niin paljon mieli ratsastamaan kunnolla, treenaamaan koulua, valmentautumaan... Olen tällä hetkellä jotenkin tuskallisen tietoinen omista erittäin puutteellisista ratsastustaidoistani ja halu oppia paremmaksi ratsastajaksi on kova. Onneksi kesäkuun toisella viikolla käytössä on lainaratsu jonka kanssa toivottavasti pääsisin jonkun valmentajan silmien alle.

Mun täytyy kävellä näin

Fanny oli pienellä kävelylenkillä narun päässä jo torstaina eli piikityksen jälkeisenä päivänä. Perjantaina ja lauantaina jatkettiin, kävelyaikaa vähän lisäten. Sunnuntaina menin selkään ja kävimme kävelyllä maastokaveriemme E:n ja J:n kanssa. Eilen kävelin pellonreunaa ilman satulaa.

Fanny on ollut pirteä ja reipas ja tuntuu liikkuvan mielellään. Oikean kintereen nestekertymä (joka on siis ollut siinä suunnilleen alusta asti) on sulanut oikeastaan kokonaan pois. Metacam-kuuria on jäljellä vielä tälle päivälle. Torstaina olisi tarkoitus ottaa ravi mukaan, ja aletaan pikkuhiljaa kuntoutus.

Kävellessä on ollut hyvää aikaa ajatella. Ja nyt jännittää. Onnistunko kuntoutuksessa oikein, ja onnistunko tekemään asiat jatkossa oikein jotta Fanny pysyy kunnossa. Mitä jos tulehdus uusii. Mitä jos en osaakaan toimia oikein. Kääk. Turha kai näitä on etukäteen murehtia. Onneksi valmentajalta on luvassa apua tarvittaessa, ja lähiviikkojen ajalle olen koittanut suunnitella liikutuksen eläinlääkärin ohjeiden mukaiseksi niin hyvin kuin vain mahdollista.

Kuntoutusohjeita

Eilen lupailin että kirjoitan tarkemmin eläinlääkärin antamista kuntoutus- ja treenivinkeistä. Olin iloisesti yllättynyt että hoitava eläinlääkäri otti niin vahvasti kantaa treeniasioihin. Toisaalta kyseessä on vaiva jossa kuntoutus ja oikea treeni ovat olennaisia asioita jotta poni tulee kuntoon ja myös pysyy kunnossa. Kortisoni parantaa tulehduksen, mutta kaiken a ja o on se että takaosa vahvistuu.

Eläinlääkärin neuvot ja perustelut kuulostivat mielestäni erittäinkin järkeenkäyviltä ja aion niitä noudattaa. Toinen kouluvalmentajani, joka on myös fysioterapeutti ja hoitaa ihmisten lisäksi eläimiä, tulee myös auttamaan kuntoutuksessa kunhan kävelyjakso ja kipulääkekuuri ovat ohi.

Ensimmäistä kuukautta koskien kotiutusohjeissa lukee seuraavaa:

"Käyntiliikuntaa taluttaen/ratsain 1 vko, sen jälkeen aloita vähitellen kuntouttamaan takaosaa; maapuomit, kiipeily, kahlaus, maastossa laukkavedot 2 krt viikossa. 1 kk pysyttele suht suorilla urilla."

Maapuomit onnistuu, kiipeilyyn meillä on vain muutama mäki mutta sekin siis onnistuu. Kahlaamaan päästäksemme on ajettava 25 kilometriä merenrantaan, mutta toivon mukaan sinnekin päästäisiin käymään. 

Maastokaverimme ikävä kyllä ontuu tällä hetkellä ja odottaa klinikkareissua. Onneksi on toinenkin luottoheppa jota voin omistajineen pyytää kaveriksi maastoon. Maastossa ell neuvoi tekemään 300-400 metrin reippaita laukkavetoja, ja sanoi että laukka on takaosan kuntouttamisen kannalta ravia parempi askellaji. Ensimmäisen kuukauden eläinlääkäri kehotti välttämään kokonaan esim. voltteja ja voimakkaita kaarevia uria. Väistöjä saa tehdä käynnissä mutta ei muissa askellajeissa.

Lisää lainausta kotiutusohjeista:

"Kenttätyöskentelyssä huomioi että teet takaosaa vahvistavia liikkeitä intervallityyppisesti. Varo ettei hevonen väsy lihaksistoltaan liikaa, mutta tämän vaivan hoitoon liittyy vahvasti se, että hevosen takaosaa täytyy saada vahvistettua treenillä."

Intervallityyppisellä treenillä ell sanoi tarkoittavansa sitä, että töitä tehdään intensiivisesti todella lyhyt aika kerrallaan, vain muutama minuutti, ja sitten hevonen saa hetken palautua. Palautuminen voi olla esimerkiksi rentoa ravia pidemmällä ohjalla. Ei siis puolen tunnin treeniä ja sitten tauko, vaan jatkuvasti hevoselle pieniä palautumistaukoja. Ell myös korosti kovasti työn laatua, eli se mitä tehdään tehdään kunnolla, takaosa tosissaan töissä.

Kysyin myös vapaapäivistä, ja siitä pitäisikö niitä olla enemmän. Minulla on tapana pitää hevosella tosi vähän ihan kokonaisia vapaapäiviä, yleensä ainakin kävellään. Tämän ell:n mielipide oli että Fannyn tyyppisessä tapauksessa on ensiarvoisen tärkeää että hevonen liikkuu. Vapaapäivinäkin voi hyvin käydä kävelemässä. Seisomaan ei ainakaan missään nimessä saa takapolvivaivaista jättää! Liikutus aloitetaan Fannyllakin hieman nopeammalla tahdilla kuin esim. vuohisnivelten piikityksen jälkeen aloitettaisiin. Eilen oltiin jo pienellä kävelylenkillä maastakäsin.

Tässä nyt tärkeimmät ja eniten mieleen jääneet asiat. Ei siis mitään rakettitiedettä sinällään. Kaiken voi kiteyttää siihen että takaahan se hevosen liike ja voima lähtee, joten takaosan on oltava kunnossa jotta hevonen voi liikkua oikein ja suorittaa tehtävät oikein. 

Ai niin, yksi lisäys vielä liittyen kengitykseen; takapolviongelmaisen hevosen takasten kannat täytyy pitää korkeina. Lisäksi voi harkita pienten kantahokkien käyttöä kesälläkin, kantaa nostamassa. Tästä keskustelen kengittäjän kanssa kun hän tulee käymään seuraavan kerran.