Nyt se on auki ja nyt se on kiinni

Aika tyhmä otsikko, myönnetään... Tiirailin eilen ratsastuksen jälkeen Leon haavaa taskulampun valossa. Näyttäisi että haava on vihdoinkin kiinni. On ihossa vielä pieni vaaleanpunainen kohta, mutta se ei näytä enää haavalta vaan, no, vaaleanpunaiselta iholta. Ja eilen tuli siis seitsemän viikkoa leikkauksesta. Leo oli myös ekaa päivää omassa tarhassaan minisairastarhan sijaan. Ihanaa kun poni pääsee taas tarhassakin liikkumaan kunnolla.

Ratsastin Leolla toisen kerran lauantaina. Ekan kerran tapaan olin selässä vain vartin, josta ravasin ehkä 3-4 minuuttia. Ennen ja jälkeen talutin pitkän alku- ja loppukäynnit maasta. Menin kentällä, ja Leoa alkoi parin ekan minuutin jälkeen vähän villityttää kun tallinpitäjän suokit pääsivät laitumelle ja juoksentelivat siellä. Leo jännitti alakaulan pullolleen ja alkoi tohkeana pomppia paikallaan. Mua vähän nauratti... Kyllä se siitä tokeni kun ratsastin tyynesti eteen.

Sunnuntaina juoksutin ponin, ja kyllä se jaksoi olla uhmakas! Kun mentiin ravia liinassa niin Leo lähti tietysti omin luvin laukkaan, ja kiihdytti vauhdin aika kovaksi. Oli pakko hiljentää vauhtia kerimällä liinaa lyhemmäksi ja lopulta komentamalla äänellä ja liinasta nykäisemällä. Siitäkös Leo suuttui! Naamasta olisi voinut päätellä että ponin päässä liikkuvat ajatukset olivat luokkaa "Sinähän et muija mua komentele!" :D No kylläpä komentelin ja poni pomppi takajaloillaan kauheaa puhinaa pitäen. Lopulta saavutimme kuitenkin yhteisymmärryksen vauhdista, pienten peruutus- ja kuuliaisuusharjoitusten kautta.

Eilen oli taas ratsastuspäivä. Nyt taisin olla selässä puolisen tuntia, suurin osa ajasta mentiin käyntiä. Leo oli todella kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, niinkuin se on selästäkäsin ollut kaikki kolme kertaa (lukuunottamatta sitä pientä välikohtausta laidunhevosten viedessä huomion). Kovin reipas poni ei ole, hiukan saan sitä hoputtaa. Tämän takia tietysti heti mietin että ei kai se ole kipeä jostain... Todennäköisempiä syitä voisi kuitenkin olla kuumuus, huono kunto, 7 viikon tauko ratsastajan kantamisessa, jäykkyys jne. joten katsellaan rauhassa. Sellaisen huomion tein eilen, että ravin jälkeen poni ei tässä helteessäkään hengitä niinkuin se hengitti juuri ennen sairastumistaan. Toki hengitys kiihtyy, mutta se ei ole niin nopeaa ja pumppaavaa kuin ennen sairaslomaa. Eli kivun aiheuttamaahan se aiempi hengitys oli :( En kuitenkaan halua liikaa miettiä menneitä asioita. Niille ei enää voi mitään. Nyt poni toivottavasti on ja pysyy kunnossa.

Loppukäynnit käveltiin rennosti pellon ympäri. Siinä auringonpaisteessa, viljapellon reunassa oman ponin selässä tuntui että onni on tässä ja nyt.

Kuvia 40 päivän ajalta

Varoitus alkuun; tulossa kuvia haavasta, älä katsele jos olet herkkä :) Olen ottanut kotiintulosta asti kuvia, en joka päivä mutta aika monena päivänä. Pahoittelen heikkoa laatua. Haava on sellaisessa kohdassa että kuvaaminen on ollut aika haastavaa. Kuvat on myös otettu eri etäisyyksiltä joten ne eivät ole suoranaisesti vertailukelpoisia. Mielestäni näistä kuitenkin pystyy suht hyvin seuraamaan miten iso haava muuttuu ja sulkeutuu. Kaltaiselleni wannabe-eläinlääkäri-tyyppiselle hevosenomistajalle nämä ovat mielenkiintoista katsottavaa, tiedä sitten kiinnostaako teitä muita. Kuvissa näkyy luonnollisesti vain haavan suu joten valtava haavaonkalo ja sen sulkeutumisprosessi jää näkemättä.

Alkuun kuva Leosta eiliseltä ettei tuo haavakuva näy linkityksissä ensimmäisenä...

Päivä leikkauksen jälkeen, kuva otettu siis klinikalla ja haavassa vielä tikkejä ja paineside jotka otettiin pois ennen kotiutusta

Kolme päivää leikkauksesta, juuri saavuttu kotiin

Neljä päivää leikkauksesta, haava puhdistuksen jälkeen.
Viillon pituus oli jotain 10-15 sentin väliltä.

Viisi päivää leikkauksesta

Kuusi päivää leikkauksesta

Yhdeksän päivää leikkauksesta, haava ei näy mutta näkyy millaista tavaraa haavasta tuli.

13 päivää leikkauksesta

14 päivää leikkauksesta

15 päivää leikkauksesta, haava näyttää pienemmältä koska poni seisoo jalat tiukasti yhdessä...

16 päivää leikkauksesta

19 päivää leikkauksesta

20 päivää leikkauksesta

21 päivää leikkauksesta, haava alkaa sulkeutua myös ulkoa päin.

22 päivää leikkauksesta

24 päivää leikkauksesta

25 päivää leikkauksesta, haava ennen huuhtelua.

27 päivää leikkauksesta, tässä näkee hyvin miten Leo osaa "piilottaa" haavan lähes näkymättömiin.

28 päivää leikkauksesta 

30 päivää leikkauksesta

34 päivää leikkauksesta

35 päivää leikkauksesta

40 päivää leikkauksesta

Sehän ravaa!

Viikko on ollut täynnä kaikkea ja olen käynyt Leon luona aika kiireellä. Ponin hoitoon ei kyllä nyt kulukaan paljoa aikaa. Harjaus, 30-40 minuutin kävelylenkki, haavan suihkutus ja mössöt naamariin. On muuten ilo harjata ponia jolla on upea kiiltävä kesäkarva. Aika erilainen kun muistelen sitä pörröistä sameaa turkkia joka Leolla oli ennen leikkausta.

Laitoin Hyvinkäälle viestiä tiistaina, ja kyselin onko normaalia että haava sulkeutuu näin hitaasti. Kuulemma on. Haavaa voi edelleen suihkutella silloin tällöin (no, minä suihkutan edelleen kerran päivässä) niin että se pysyy puhtaana. Mikäli turvotusta ei ole ja onkalo on kuroutunut kiinni (se on), syytä huoleen ei ole. Edelleen neuvottiin seuraamaan lämpöä (aloitin taas mittaukset), haava-aluetta ja haavan erittämistä, mutta kehotettiin myös vähitellen lisäämään liikuntaa.

Tänään sitten seurasin liinan päästä kuinka Leo ravasi muutaman kierroksen. Nättiä, rentoa ja ennen kaikkea puhdasta ravia. Itku meinasi tulla. Olin niin onnellinen, ihana pieni hevoseni tulee kuin tuleekin varmaan vielä kuntoon. Samalla olin niin surullinen kun ajattelin blogiystävääni, jonka hevonen ei ole vastannut hoitoihin toivotusti. Suuri rakkaus tuo mukanaan suuret surut. Mutta silti; mitä elämä olisi ilman hevosia, ei mitään. 

Ei mitään uutta

Otsikkohan sen jo kertoo... Eipä täällä oikein mitään tapahdu. Haava on edelleen sen saman pari senttiä auki. Mietin jo soitanko Hyvinkäälle ja kysyn onko normaalia että kestää näin kauan. Toisaalta haava on erittäin siisti, vaikka tuntuukin nyt sulkeutuvan tyyliin millin sadasosa päivässä. Jossakin lukijakommentissa aiemmin sanottiin että kokemuksia on jopa 8 viikon sulkeutumisajasta ison haavan kohdalla. Leon leikkauksestahan tuli tänään viisi viikkoa.

Sen verran on muuten sittenkin uutta, että uskalsin vihdoin jättää aamukäynnin pois. Lauantaista lähtien olen käynyt tallilla vain kerran päivässä, iltapäivisin, ja ah miten tämä tuntuu lomalta! Lämpöjäkään en ole enää mitannut. Iltapäivälämmöt saattavat olla aamulämpöjä korkeampia tarhauksen, sään ja liikunnan takia, joten en viitsi turhaan pelästyttää itseäni. Haavalle näyttäisi kerran vuorokaudessa-huuhtelu riittävän. Se erittää enää tosi vähän. 

Olen pidentänyt Leon kävelylenkkejä ja jatkan niiden pidentämistä. Tallinpitäjä ehdotti että annan ponin ravata liinassa varovasti (kun valitin että käytös alkaa olla ihan kamalaa), mutta en uskalla ihan vielä. Raipan otin tänään talutukseen mukaan ja lieko johtunut raipan läsnäolosta tai muusta mutta Leon käytös oli hillitympää. Toki muutama loikka täytyi tehdä.

Pieni välikohtaus

Asioita joita ei halua kuulla kesken hektisen kisapäivän kun on vastuussa kilpailujen tulospalvelusta: "Hei sun poni sekos tänään tarhassa ja poukki aivan hulluna!". Näin minulle tuli eilen eräs ihminen huikkaamaan kisakanslian ovelta. Tuntui että sydän pomppii ulos rinnasta. Soitin heti tallityöntekijälle, joka rauhoitteli minua ja sanoi että hän on hakenut ponin sisään heti sen riehumisesta kuultuaan, eikä ulkoisia vammoja näy. Tilanteen kulku ei ole minulle aivan täysin selvä, joten ei siitä sen enempää. Tapahtunut mikä tapahtunut, ei se siitä enää muuksi muutu. Mutta sen kyllä sanon että jos itse näkisin muutama viikko sitten leikatun hevosen sekoilevan sairastarhassa kahdella jalalla niin tulisi kyllä mieleen ilmoittaa tilanteesta jollekin välittömästi, eikä sivuuttaa asiaa olankohautuksella.

Illalla pääsin vihdoin seitsemän aikaan Leon luo, pakokauhun vallassa. Ponin vointi oli normaali, lämpö normaali, haava normaali. Pelko, jännitys ja väsymys laukesivat hysteeriseksi itkuksi. Olin aivan varma että Leolle on tullut joku sisäinen vamma, joista eläinlääkäri varoitteli. Toisaalta oli helpotus nähdä että poni vaikutti aivan normaalilta mutta toisaalta pelkään että vamma on syntynyt eikä se vain näy vielä ulospäin. Tosin luulisi että aika pian näkyisi jos jotain vakavaa olisi sisuskaluissa tapahtunut. En olisi kyllä tarvinnut enää tätä vastoinkäymistä, mutta toivottavasti selvittiin säikähdyksellä.

Tänään Leo on onneksi voinut erittäin hyvin, ja haavassa ei ole moittimista. Viilto on nyt noin 4 cm pitkä, ja onkalo on vielä auki mutta todella paljon kapeampana ja lyhyempänä kuin ennen. Esinahan turvotus on myös tässä parin viime päivän aikana laskenut hyvin. Jalatkaan ei enää juuri turvottele. Jos paraneminen jatkuu normaalisti niin arvioisin että haava on ummessa 1-2 viikon sisällä. Niin ja tänään muuten tuli leikkauksesta 3 viikkoa. Ilman antibioottia Leo on ollut jo 5 päivää.

Kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseen. Tilanne on nyt helpottanut, kun sain työsumaa purettua. Tällä viikolla ei ole kuin Leon hoito ja sunnuntain kisat, joten pärjään kyllä. On aikaa päiväunille mun pikkuisten terapeuttien eli kissojeni kanssa :)

Päivä 6

Jälleen normaalit aamukuviot: lämmön mittaus, pintelin poisto, lääke, suihkutus, rasvaus, loimitus, talutus, juotto, sairastarhaan. Tänään Leo malttoi kävellä riekkumatta mutta reippaasti (mitä nyt illalla teki muutaman loikan alkuun). Jalan alaosan turvotus oli lähes kokonaan laskenut. Myös kaulassa pullottaneet kanyylijäljet ovat alkaneet vihdoin laskea.

Päivällä keskustelin eläinlääkäri Kira Kanervan kanssa. Vyörytin taas kysymystulvan joka minulle näyttää aina parissa päivässä kertyvän kun en puhu ell:n kanssa... Tosiaan olen miettinyt mistä tiedän että haava paranee, kun se näyttää koko ajan samalta. Sanna ja Lotta kertoivatkin jo haavan paranemisesta edellisen postauksen kommenteissa, ja Kanerva valaisi minua lisää. Haava paranee tietysti sisältä päin eli sieltä kauhean kokoisen kolon pohjalta, ja näen haavan sulkeutumisen vasta loppuvaiheessa kun prosessi tavoittaa ihon pinnan. No, onhan tuo ihan loogista ja tuli vähän tollo olo kun olin itsekseni miettinyt että miten ihmeessä ne reunat muka kiinni menee ja jääkö sinne sisälle sitten tyhjä aukko ;)

Ell sanoi että on hyvä että haava sulkeutuu mahdollisimman hitaasti. Samoin märkäeritteen valuminen on hyvä juttu, niin ällöä kun se välillä onkin. Märkäerite kuitenkin tuo mukanaan mahdolliset roskat yms. ulos. Leon haavan hankala sijainti on paranemisen kannalta oikeastaan hyvä sijainti. Painovoima valuttaa ylimääräisen ulos, ja haava on niin "syvällä" nivusissa ettei sinne mene helposti roskaa. Tänään katselin taskulampun kanssa niin en nähnyt kolossa yhtään turvetta tai muuta haavaan kuulumatonta.

Antibioottikuuria jatkettiin Oriprimilla jossa on samat vaikuttavat aineet kuin Leon nyt syömässä Equibactinissa. Kanervan mukaan antibioottikuuri ei kuitenkaan ole hoidossa se tärkein juttu. Kuuria jatkettiin ehkä enemmän minun mielenrauhani vuoksi. Tallikaverini hevosella oli muutama vuosi sitten paha haava joka ei millään parantunut ja kuume nousi aina kaksi päivää antibioottikuurin loppumisen jälkeen, siksi minua pelottaa lääkityksen loppuminen. Leon tapauksessa tärkein hoito on kuitenkin suihkuttaa haava-aluetta säntillisesti se kaksi kertaa päivässä. 

Nyt illalla Leo oli vähän nuuppa. Veikkaan että syynä on kipulääkkeen lopettaminen. Täytyy katsoa miltä poni vaikuttaa huomenna ja miettiä pitäisikö kipulääkitystäkin jatkaa. Lämpö oli noussut aamusta joitakin kymmenyksiä mutta oli kyllä edelleen normaali, ja ainahan se tuppaa päivän mittaan hiukan nousemaan. Juoma ei oikein uponnut vaikka koitin taas ties mitä liemiä. Näin muuten ekan kerran leikkauksen jälkeen ponin pissaavan (siis onhan se tietysti pissannut! Mutta en vaan ole ollut todistamassa). Vähän vaikean näköistä oli. Leon pissausasento kun on sellainen että haavaan tekee varmasti kipeää, kun poni venyttää itsensä pitkäksi ja seisoo suunnilleen takakavioiden kärjillä. Onnistui kumminkin ja pissaa tuli normaali runsas määrä. Juu, tähän on tultu; kirjoitan analyysia hevoseni pissaamisesta...