Viikonlopun valmennukset pääsivät yllättämään, positiivisesti. Olen ollut hiukan turhan negatiivinen ja liikaa vellonut niissä hetkissä kun hommat ei suju, ja jättänyt huomioimatta ne hetket kun onnistumme. Olen nyt oikein ajatuksella vertaillut viime kevättä ja loppuvuotta/kuluvaa talvea, ja puhunut asiasta valmentajan ja tallikavereiden kanssa.
Keväällä meidän meno oli aika tasaisen hyvää. Treenit oli enimmäkseen hyviä, poni tuntui hyvältä, ratsastus tuntui pääosin sujuvalta eikä kovin vaikealta. Syksyllä ja loppuvuonna taas on ollut paljon hankalia päiviä ja hetkiä, enkä ole tajunnut että niiden rinnalla on kuitenkin ollut myös tosi hyviä hetkiä, parempia kuin keväällä. Eli siinä missä keväällä oli tasaista menoa, nyt loppuvuodesta huippuhetket ja samalla ne ei-niin-huiput hetken erottuivat selkeämmin.
Jo viime valmennuksissa todettiin että kun syksyn mahavaivat saatiin selätettyä niin Leon raviin on alkanut tulla ihan uudenlaista ilmavuutta ja lennokkuutta. Olen tyytynyt siihen että hyvää ravia tulee aina muutama askel ja sitten on palattu "pikkuraviin", kun "ei sillä ole vielä voimaa" ja "en minä osaa" ja mitä näitä selityksiä nyt on. Valmentaja tietysti pisti jatkamaan sitä hyvää ravia. Ravissa istuminen oli hankalaa kun kunnon ravi ja pikkuravi vaihtelivat ja Leon selkä ei joustanut kunnolla. Mutta siitä se sitten alkoi sujumaan kun sitkeästi jatkettiin ja keskityin omaan istuntaan.
Vaikka tosiaan olen itse kokenut ettei meillä nyt viime kuukausina ole mennyt ihan superisti, niin valmentaja kehui myös että laukka oli ehkä parasta koskaan. Laukassa mun pitää vaan koko ajan ajatella takajalkoja, saada ne nopeammaksi ja "tarmokkaammaksi". Aktivoin takaosaa käyttämällä raippaa kevyesti pepun päälle ja ajattelemalla että istun itse takajalkojen päällä. Eli ajattelen koko ajan takaosaa ja sen liikettä, en niinkään etuosaa.
Vaikka tosiaan olen itse kokenut ettei meillä nyt viime kuukausina ole mennyt ihan superisti, niin valmentaja kehui myös että laukka oli ehkä parasta koskaan. Laukassa mun pitää vaan koko ajan ajatella takajalkoja, saada ne nopeammaksi ja "tarmokkaammaksi". Aktivoin takaosaa käyttämällä raippaa kevyesti pepun päälle ja ajattelemalla että istun itse takajalkojen päällä. Eli ajattelen koko ajan takaosaa ja sen liikettä, en niinkään etuosaa.
Kotiläksyksi saatiin se, että ensi kerralla ravin ja laukan pitää olla heti alusta niin hyviä kuin ne olivat nyt valmennuksen lopussa. Olen koittanut tehdä suunnitelmallisia treenejä mutta laatua pitää edelleen korostaa. Kun treenataan, treenataan ajatuksella, ja haetaan laadukkaita askelia. Viikonlopun jäljiltä olin kyllä todella tyytyväinen poniin. Tunsin selässä kuinka Leo koko ajan kyseli että mitäs sä seuraavaksi haluat, ja teki hienoja suorituksia kun itse keskityin ja tein parhaani.