Vielä lisää laatua

Viikonlopun valmennukset pääsivät yllättämään, positiivisesti. Olen ollut hiukan turhan negatiivinen ja liikaa vellonut niissä hetkissä kun hommat ei suju, ja jättänyt huomioimatta ne hetket kun onnistumme. Olen nyt oikein ajatuksella vertaillut viime kevättä ja loppuvuotta/kuluvaa talvea, ja puhunut asiasta valmentajan ja tallikavereiden kanssa. 

Keväällä meidän meno oli aika tasaisen hyvää. Treenit oli enimmäkseen hyviä, poni tuntui hyvältä, ratsastus tuntui pääosin sujuvalta eikä kovin vaikealta. Syksyllä ja loppuvuonna taas on ollut paljon hankalia päiviä ja hetkiä, enkä ole tajunnut että niiden rinnalla on kuitenkin ollut myös tosi hyviä hetkiä, parempia kuin keväällä. Eli siinä missä keväällä oli tasaista menoa, nyt loppuvuodesta huippuhetket ja samalla ne ei-niin-huiput hetken erottuivat selkeämmin. 

Jo viime valmennuksissa todettiin että kun syksyn mahavaivat saatiin selätettyä niin Leon raviin on alkanut tulla ihan uudenlaista ilmavuutta ja lennokkuutta. Olen tyytynyt siihen että hyvää ravia tulee aina muutama askel ja sitten on palattu "pikkuraviin", kun "ei sillä ole vielä voimaa" ja "en minä osaa" ja mitä näitä selityksiä nyt on. Valmentaja tietysti pisti jatkamaan sitä hyvää ravia. Ravissa istuminen oli hankalaa kun kunnon ravi ja pikkuravi vaihtelivat ja Leon selkä ei joustanut kunnolla. Mutta siitä se sitten alkoi sujumaan kun sitkeästi jatkettiin ja keskityin omaan istuntaan. 

Vaikka tosiaan olen itse kokenut ettei meillä nyt viime kuukausina ole mennyt ihan superisti, niin valmentaja kehui myös että laukka oli ehkä parasta koskaan. Laukassa mun pitää vaan koko ajan ajatella takajalkoja, saada ne nopeammaksi ja "tarmokkaammaksi". Aktivoin takaosaa käyttämällä raippaa kevyesti pepun päälle ja ajattelemalla että istun itse takajalkojen päällä. Eli ajattelen koko ajan takaosaa ja sen liikettä, en niinkään etuosaa.

Kotiläksyksi saatiin se, että ensi kerralla ravin ja laukan pitää olla heti alusta niin hyviä kuin ne olivat nyt valmennuksen lopussa. Olen koittanut tehdä suunnitelmallisia treenejä mutta laatua pitää edelleen korostaa. Kun treenataan, treenataan ajatuksella, ja haetaan laadukkaita askelia. Viikonlopun jäljiltä olin kyllä todella tyytyväinen poniin. Tunsin selässä kuinka Leo koko ajan kyseli että mitäs sä seuraavaksi haluat, ja teki hienoja suorituksia kun itse keskityin ja tein parhaani. 

Opinko ikinä?

Olen näköjään unohtanut julkaista viikonlopun valmennuksista kertovan tekstin, eli tässä;

Kuinka monta kertaa eri valmentajat ovat sen minulle sanoneet, ja edelleen sanovat: istu satulaan ja katso eteen! Sama juttu taas kuluneen viikonlopun valmennuksissa. En tiedä miksi pyrin koko ajan nousemaan satulasta pois, ja miksi tuijotan hevosen niskaa. Kun keskityn pitämään takapuolen penkissä ja katson eteen ja ylös niin kaikki on niin paljon helpompaa. Reisi ja polvi eivät enää purista, pystyn istumaan paremmin liikkeen mukana, jopa ratsu kulkee letkeämmin...

Menin valmennukseen perjantaina aika huonolla mielellä. Valmentajan mitä kuuluu-kysymykseen vastasin että ei kovin hyvää, ponilla on maha kipeä, ei olisi pitänyt tulla lainkaan. Valmentaja nousi luvan saatuaan Leon selkään ja sai ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkeja ponin liikkumaan normaalisti (mihin minä en siis pystynyt). Hetken päästä vaihdettiin ratsastajaa.

Ratsastajan vaihdoksen jälkeen ei tehty muuta kuin varmistettiin että minäkin saan molemmat laukat nousemaan ja askellajit ja muodon kohtuulliseksi. Vähän paremmalla mielellä siis jatkettiin lauantaihin, jolloin saatiin ok treeni tehtyä ponin vointia kuunnellen. Sunnuntaina ratsastin itsenäisesti ja Leo tuntui aika hyvältä. Maanantaina oli vapaa ja eilen jatkoin "istu satulaan, katso eteen"-harjoittelua. Ponin terveydentila on koko ajan suurennuslasin alla ja katsellaan nyt mihin suuntaan tilanne kehittyy. 

Syyskuun valmennukset

Sain Ninalta uusia kuvia, laittelen muutaman tähän vaikkeivat postauksen aiheeseen liitykään. Kuvat otettiin noin kuukausi sitten, eikä mulla ollut oikein hyvä päivä. Suurimmassa osassa ratsastajalla oli tyhmä ilme tai asento tai jotain muuta pielessä. Eli montaa onnistunutta otosta minusta ei saatu, mutta onneksi Leo näyttää hyvältä. Nythän poni on jo valtava karvaturri, sen talvikarvan kasvatus on jotain aivan järkyttävää! Kohta on pakko klipata.

Perjantaina ja lauantaina oli valmennukset. Perjantaina Leo tuntui jo verkassa hyvältä. Pyysin Kikkoa kiinnittämään erityishuomiota Leon laukkaan, koska varsinkin vasempaan on ollut hankaluuksia saada laukkaa pyörimään. Ei se nytkään oikein pyörinyt, joten Kikko kävi Leon selässä koittamassa. Kuten varmaan arvaattekin, laukka parani silmänräpäyksessä. Kun itse menin selkään ei minullakaan ollut enää ongelmaa. Kun muistaa ratsastaa niin kummasti homma sujuu... En nyt oikein kunnolla muista mitä perjantaina tehtiin, mutta se jäi mieleen että raviväistöt oli tosi hyviä ja niistä saatiin kehuja.

Varsinkin lauantaina sain kommenttia, että minun pitää saada laukassa takaosa toimimaan kunnolla. Ei auta nyplätä kaulaa oikeaan asentoon jos takaosa ei toimi ja laukka ei pyöri. Lisäksi kävi tuskallisesti ilmi se että olen aivan liikaa laukannut vaan uraa pitkin, korkeintaan isoja ympyröitä tehden. Leo tarvitsisi enemmän tehtävää. Ponin keskittyminenkin on ihan eri luokkaa kun tehdään jotain humputtelun sijaan. Lauantaina teimme siis laukkavoltteja ja ensin noinkin yksinkertainen asia tuntui niiiiiin vaikealta! Tajusin että olen tässäkin asiassa lintsannut. Voltit sujuivat ihan hyvin kun ratsastin tosissaan ja vaadin että voltti on voltti eikä ympyrä. 

Lopussa tehtiin vastalaukkaa. Helpompaan suuntaan meni hyvin. Kun oli aika tehdä vaikeampaan suuntaan, niin eikös maneesiin tullut nuori erittäin pörheä hevonen joka tanssi taluttajansa vierellä häntä töttöröllä. Ajattelin että voi ei, nyt tää valmennuksen loppu menee aivan harakoille ja vielä se vaikeampi vastalaukka tekemättä... Hetken Leon huomio oli toisessa hevosessa ja pari kertaa piti tehdä joku sivuloikkahyppy. Laukassa tuli pari vaihtoa. Tiesin että valmennus ei pääty ennenkuin vastalaukka pysyy... Kyllä se sitten onneksi pysyi ja päästiin ravaamaan eteen-alas. Olen niin epävarma tuon toisen vastalaukan kanssa että ihan varmasti itse aiheutan ne vaihdot.

Parin kevyemmän päivän jälkeen palattiin eilen taas dressagen pariin, ja ai että oli mukavaa! Leo toimi hienosti. Ja se vastalaukkakin saatiin tehtyä, ja muutenkaan en lintsaillut vaan ratsastin voltteja niin ravissa kuin laukassakin jättiympyröiden sijaan. Huomenna Leo raspataan ja rokotetaan, ja loppuviikko menee kevyellä. Toivottavasti rokotus ei tänä vuonna nosta kuumetta. Viime vuonnahan mittari näytti rokotuksen jälkeisenä aamuna 40 astetta. 

© Nina Erkkilä, kuvien kopiointi kielletty!

Valmentautumista

Viikonloppuna päästiin taas Kikon valmennuksiin. Viime kertahan meiltä jäi välistä koska Leon jalat oli piikitetty viikkoa aiemmin, mutta nyt oltiin taas mukana kahtena päivänä.

Perjantaina alku ei ollut kovin hyvä. Oltiin onneksi maneesissa, jonka pohjasta Leo tuntuu tykkäävän enemmän, mutta silti oli vähän tahmeaa. Poni ei ole mitenkään kipeän oloinen tms. mutta se vaan liikkui "onks pakko jos ei haluu"-tuntuisesti. Sen verran ollut lomailua että työhönpaluu-moodiin palaaminen on välillä vähän hakusessa.

Vaan juoksutusraippa valmentajan kädessä tekee ihmeitä! Saimme hyvät naurut Leon kustannuksella. Ei tarvinnut kuin ottaa raippa telineestä niin viiden metrin päässä oleva poni sai raviinsa yhtäkkiä kummasti lisää ryhtiä ja askeleeseen pituutta... Hassu Leo :)

Treeni jatkuikin sitten paremmin. Muodon kanssa sain tehdä töitä, koska tarjolla oli vähän turhan paljon virkkuukoukkua ja takaosa työskenteli hieman laiskasti. Laukassa ratsastettiin pitkällä sivulla lisäykset ja koottiin lyhyellä sivulla. Vasemmassa laukassa sain ratsastaa hiukan enemmän eteen koska Leo tuppasi laukkaamaan hiukan "suorin jaloin". Tehtiin myös vastalaukkaa, ja heti huomasi että itsenäiset vastalaukkatreenini ovat tehneet hyvää. Laukka pysyi hyvin yllä, yksi rikko tuli ja sekin oli minun vikani. 

Lauantaina Leo oli heti alusta parempi. Raviväistöt saisin ratsastaa vielä aktiivisemmaksi, niissä ravi vähän hiipuu. Tehtiin väistöjä niin että lähdettiin diagonaalille suoralla hevosella, eli ihan kuin mentäisiin normaalisti koko rata leikkaa, ja hetken päästä siirrettiin takaosa ja alettiin väistää. Tällä tavoin sain ravin pysymään aktiisempana.

Laukat meni lauantaina ihan super! Etenkin oikea laukka oli tosi hyvää mutta ei vasenkaan ollut hullumpaa. Seuraava valmennus on varmaan vasta heinäkuussa, mutta onneksi saatiin paljon treenailtavaa. Sunnuntaina vaan hölkkäilin kaikki askellajit ja eilen juoksutin ponin. Tänään Leolla alkoikin laidunkausi, saa nähdä pullistuuko poni paljon. Valmentajalta tuli jo kommentti että poni on lihonnut, mutta ei kuulemma liikaa, vielä... 

Lainaratsuja jälleen

Eipä tullut Leon suhteen mitään selvyyttä eilen. Kipeää kohtaa ei tunnustelemalla löytynyt. Leon tuntien se kyllä näyttäisi jos kopelointi sattuisi, nyt ei mitään reaktioita tullut. No, tämähän vain kertoo ettei ongelma ole sellaisessa kohdassa mihin pääsee tunnustelemalla käsiksi. Ravi oli edelleen omituista. Poni saa kävellä tämän viikon (ellei selkeää huononemista tapahdu), ja katsotaan sitten miltä näyttää. En jaksa surra, mutta harmittaahan tuo.

Piristystä tallielämään tuo tämän viikon harvinaisen runsas lainaratsujen määrä. Maanantaina ratsastin tallikaverin ponitamman. Meillä piti olla saksanratsuponien vaihtopäivä, mutta Leon ollessa pois pelistä tallikaveri sai tyytyä katselemaan kun minä ratsastin hänen ponillaan. Oi, kiva poni! Vähän oli pohkeen takana ja kyseli onko asiat pakko tehdä loppuun, mutta ihan ok treeni saatiin kokoon.

Eilen ratsastin tutun puoliveritamman. Sen kanssa meillä on vihdoin loksahtanut jotain kohdalleen. Olen koittanut ratsastaa tammaa samojen ohjeiden mukaan joilla Kikko on neuvonut minua ratsastamaan Leoa. Nykyään saan tämän hevosen jo taipumaan ja asettumaan... Niin se kehitys kehittyy. Tänäänkin lupasin jumpata hevosen kun omistaja sairastaa. 

Leon kävelytyksen jälkeen kävin vielä illalla naapuritallilla ratsastamassa suokkipojalla. Siihen kyllä rakastuu joka kerta uudelleen! Ainoa hevonen jolla ratsastan yhtä mielelläni kuin omalla Leollani. Niin järjetön työskentelymotivaatio ettei moista ole tullut ennen eteen. Ruuna tekee kaiken juuri niinkuin pyydän (myös silloin kun teen virheitä), ja töitä se tekisi vaikka koko illan jos ratsastaja ei pyytäisi lopettamaan. Hevosen huonohkon peruskunnon takia teimme töitä eilenkin vain 40 minuuttia. Kohotellaan kuntoa tosi rauhassa, ruuna on kuitenkin jo 17-vuotias. Seuraava yhteinen treenikerta on sovittu perjantaille, ja omistaja liikuttaa hevosta tässä välissä.

"Kato ylös!"

Otsikossa oikeastaan kiteytyy kaikessa yksinkertaisuudessaan viikonlopun valmennusten suurin anti. Kuulostaa aika vaatimattomaltakin ja vähän hölmöltäkin, mutta näin se vaan on. Ihminen voi ratsastaa 15 vuotta ja tajuta yhtenä päivänä että ihan oikeasti on katsottava eteen ja ylös, ja kun sen tekee niin voi miten ratsastus helpottuu! Tässä on siis uusi mantrani. Kun leuka alkaa painua alas, niin kuulen Kikon äänen joka sanoo toistuvasti "kato ylös, kato ylös, kato ylös". 

Viikonlopun valmennuksissa saatiin perjantaina tehdä vähän enemmän hommia että sain Leon niskan alas ja rennoksi, ja takapään alle. Etenkin oikea laukka oli vähän maahansidottua ja sen kanssa työskenneltiin hetki että laukka saatiin pyörimään. Ihan kivasti kuitenkin meni ja hyvillä mielin jatkettiin lauantaille.

Lauantaina ei jouduttu virittämään paalinarua niskahiuksista housunkaulukseen koska oppi oli mennyt perille ja katse oli suunnattuna ylös. Tuntumasta keskusteltiin ja sain hakea parempaa ulko-ohjan tukea, välillä jopa ottamalla kauhukahvasta kiinni. Jostain syystä välillä päästän ulkoa huomaamattani. Sain kyllä suht nopeasti Leon ohjan ja pohkeen väliin kun keskityin pitämään ulko-ohjan kädessä ja ratsastin takaosaa molemmilla pohkeilla. Pyyntö piti tehdä niin monta kertaa että niska meni alas ja takaosa työskenteli. Tässä mun pitää muistaa ettei pyyntö kovene vaan se toistuu. Eli ei kovempaa pohjetta vaan molemmat pohkeet samalla kun ulko-ohja pitää ja sisäohja asettaa, jos ei reaktiota niin uudestaan molemmat pohkeet. 

Tehtiin ravissa pohkeenväistöä (jossa saisin pyytää jyrkempää ristiaskelta) ja avoa (jossa saisin siirtää etuosaa paremmin). Vastalaukkaakin mentiin vähän. Nyt kotitreenit jatkuu samat asiat mielessä. Tuo katseen ylös nostaminen on jotenkin ihan mullistavaa! Toki olen sen aina tiedostanut että katson liikaa alas, ja pyrkinyt katsomaan ylös, mutta nyt kun todella toteutan asiaa koko ajan enkä vaan silloin tällöin niin koko ratsastus tuntuu ihan erilaiselta. Hämmentävää. On tämä ihmeellinen laji.

Vihdoin!

Viikon tiukan kouluputken jälkeen saatiin eilen molemmat hengähtää. Huh mikä helpotus! Alla oli kuuliainen ja ennen kaikkea rento poni, jolla sain toteuttaa haaveilemani kevyen verkkatreenin; kevenneltiin, tehtiin vähän väistöjä, laukkailtiin ympäri maneesia. Nyt voin hyvillä mielin luovuttaa Leon tänään tallikaverin ratsastettavaksi. Päätettiin vaihtelun vuoksi ratsastaa tänään toistemme hevoset. Kaveri ei ole koskaan ollut Leon selässä. Minulla sen sijaan on tuttu ratsu, monet kerrat on tullut tätä pv-tammaa ratsastettua.

Loppuviikolle on suunnitteilla puomijumppaa ja ohjasajoa. Ensi viikolle sain vihdoin ja viimein sovittua maastakäsittelytreenit opettajan kanssa. Meille tuleekin nyt aikataulu-, budjetti- yms. syiden takia eri kouluttaja kuin mitä olin alunperin ajatellut. Tällä kouluttajalla on ilmeisesti vähän eri tyyli kuin millä olen itsekseni treenannut, joten mielenkiinnolla odotan millaista oppia saadaan.

Tein huvikseni pienen tilaston viime vuoden valmennuksista. 25 kertaa ehdittiin käymään valmentajien silmien alla. Siihen nähden ihan hyvin että taukoa tuli sairastumisen ja leikkauksen takia 4 kuukautta. Neljä estetuntia ja 21 kouluvalmennusta, viisi eri valmentajaa. Saas nähdä mikä on tämän vuoden saldo.

Lauantain valmennus

Mikä lie syynä, pakkasen puolelle kääntynyt kelikö, mutta lauantaina Leo oli verkassa täysin erilainen kuin perjantaina. Sanoisin että se kävi oikeastaan aika kuumana. Pientä keskittymisongelmaa siis oli, kaikkiin ääniin tuli reaktio ja Leo oli jännittynyt. Ravailin ja laukkailin koittaen saada ponin kunnolla ohjan ja pohkeen väliin ettei se livistä.

Aloitettiin taas ravilla. Leo liikkui hyvin ja meni nopeasti hyvään peräänantoon. Se ilo tuosta kuumumisesta on että tavallaan ratsastaminen on helpompaa, kun on mitä ratsastaa. Tarkoitan siis sitä että jos hevonen on löysä ja laiska niin se on monesti hankalampaa kuin terävän ja reippaan ratsastaminen. 

Maneesin etuoven avaaminen ja takaoven ohittaminen olivat Leolle herkässä mielentilassa lauantaina hiukan liikaa. Poni yritti pysähtyä, jäi edestä tyhjäksi ja tahtoi esittää bravuuriaan peruutusväistöä, jossa väistetään jyrkästi takaviistoon, jos nyt osaatte moista kuvitella. Tähän puututtiin avomaisella ajattelulla. Valmentaja pyysi minua ennakoimaan, ja hyvissä ajoin ennen takaovea piti laittaa sisäpohje hyvin kiinni ja asettaa poni selkeästi sisään. Samoin tehtiin kun edellinen valmennettava lähti etuovesta; ennen oven aukaisua aloin tehdä avoa. Leolla kyllä toimii hyvin tuollainen taktiikka. Kun tehdään tarpeeksi töitä niin poni keskittyy eikä kuuntele tai katsele turhia. Leohan ei siis normaalisti välitä oven avaamisesta mitenkään, mutta tuollaisella "kuumalla" tuulella ollessaan se helposti ylireagoi. 

Mainitsin valmentajalle perjantaina että olen alkanut vastalaukkaharjoittelun, ja keskityimmekin sitten lauantaina suurimman osan aikaa vastalaukkaan. Ensin mentiin myötälaukkaa ympyrällä, muistaen perjantaina päähän taottu pyhä kolmiyhteys: katse ylös, polvi ylös, aseta! Polvi ylös-komennolla tarkoitettiin siis sitä että polvi ja reisi on "irti" eikä purista. Tein samaa kuin perjantaina eli tosiaan nostin välillä polvet kattoa kohti. Pyrkimyksenä oli samalla saada istuinluut kunnolla satulaan. 

Myötälaukasta tehtiin puolirata leikkaa ja jatkettiin uraa vastalaukassa. Sitten tehtiin täyskaarto ja jatkettiin siitä uraa, jonka jälkeen jäin pääty-ympyrälle vastalaukassa. Ympyrällä jatkettiin pitempään, ja asetus oli sisään. Noin sata kertaa kuulin "katse ylös, polvi ylös, aseta!" ja menihän se lopulta jakeluun... Kaikki laukkaharjoitukset tehtiin tietysti molempiin suuntiin. Vastalaukka ympyrällä vasempaan kierrokseen tuntui lopussa oikeastaan tosi helpolta, oikeaan en vielä onnistunut ihan niin hyvin mutta siinäkin sain asetuksen ainakin melkein läpi. Nyt on hyvät eväät vastalaukkaharjoituksiin ja sain varmuutta vastalaukan ratsastamiseen. 

Jos perjantaina ja lauantaina sai tehdä oikein kunnolla töitä niin sunnuntaina sainkin vaan nauttia. Leo oli niin hienosti avuilla ja kaikki tuntui helpolta. Olisin voinut jatkaa ratsastusta vaikka kuinka kauan, mutta tehtiin vaan kevyt palauttelu koska tiesin että maanantaina on vapaapäivä raspauksen ja siihen liittyvän rauhoituksen takia.

Perjantain valmennus

Alkuun kiitokset kaikille vastalaukkavinkkejä antaneille. Kiva että niin moni jaksoi auttaa ja kommentoida! Vastalaukkaa harjoiteltiinkin viikonloppuna, siitä lisää kun kirjoitan erikseen lauantain valmennuksesta.

Perjantaina kun aloin verkkaamaan ensimmäinen ajatus oli "Voi ei!". Leo tuntui aika tahmealta ja ajattelin että voi miksi sen pitää juuri tänään olla tällainen kun on tärkeä valmennus... Valmentaja kysyi miten on mennyt ja sanoin että vaikka nyt ei siltä näytä, niin Leo on ollut tosi hyvä ja liikkunut hyvin eteen.

Onneksi Leo rakastaa valmennuksia ja kun poni kuulee valmentajan äänen niin tuntuu että se ryhdistäytyy jo siitä. Ei mennyt kun viitisen minuuttia niin saatiin jo hyvää ravia irti. 

Hiukan oli kuitenkin ongelmia saada Leo niskasta pehmeäksi. Vähän jäkitti vastaan, ja sain jonkun aikaa työskennellä ennenkuin poni antoi niskasta kunnolla periksi. Laukan kanssa olen viime aikoina tuskaillut aika paljon ja ei se nytkään lähtenyt heti pyörimään kunnolla. Vika kuitenkin löytyi nopeasti, satulan päältä mistä muualtakaan. Jouduin nostelemaan laukassa polvia kattoa kohti (ei muuten ole mitään kovin kevyttä eikä helppoa hommaa...) ja johan alkoi laukka muuttumaan. Eli ongelma on lonkissani, jotka ovat niin kireät että tietämättäni jarrutan laukkaa. Nyt on pakko aloittaa jokapäiväiset venyttelyt. 

Loppuun tehtiin vielä muutamat raviväistöt ja jäätiin hyvillä mielin odottamaan seuraavan päivän valmennusta.

Vastalaukkatreeniä?

Olisiko vinkkejä hyvistä vastalaukkaharjoituksista? Leolla on ollut todella hyvät vastalaukat, mutta olen tehnyt niitä turhan vähän viime kuukausina ja laukan laatu ei ole enää sitä mitä se oli ennen. Yhden harjoituksen bongasinkin muistaakseni Pena-ponin blogin kommenteista, eli pitkät sivut vastalaukkaa, siirtyminen käyntiin, lyhyet sivut myötälaukkaa. Tätä en kyllä ole vielä kokeillut. Ja kommenteista viisastuneena & asiaa hiukan ajatelleena, eihän tuo ole edellämainittu ole vastalaukkaharjoitus vaan laukkaharjoitus...

Viikonloppuna on Kikon valmennukset, joita odotan hyvillä mielin. Leo on ollut nyt niin hyvä ja kiva ratsastaa! Eilen todella nautin ratsastuksesta, vaikka kyseessä oli ihan normaali koulutreeni. Mahtavaa kun poni liikkuu reippaasti ja tahdikkaasti ja suorittaa tehtävät mielellään. Ihana Leo! Tein ihan perusjuttuja, hain hyvää ravia, tein väistöjä, treenasin hiukan sitä vastalaukkaa.

Lefa loisti eilen poissaolollaan täysin, taisi väsyä edellispäivän piaffeista. Harvemmin tuo tuhmuri kyllä onneksi tuleekaan esiin. Heh, puhutaan aina tallilla että mun Leoa ja yhtä toista hevosta ei kannata viedä mihinkään samaa matkaa, koska molemmat kehittävät joskus kierroksia olemattomista asioista ja yhdessä sitten lietsovat toisiaan. No, eilen saatiin loppukäynnit tehtyä samaan aikaan ja päätettiin että jospa nyt kuitenkin kävellään yhdessä talliin. Kun toinen ratsastaja avasi maneesin oven niin yleensä tyhjässä pihassa olikin traileri ja pari vierasta hevosta. Tiedetään, mitäpä nyt tuollaisesta, mutta niin se vaan on että näinkin pieni asia kuohuttaa joskus hassujen hevosten mieltä... Iloiseksi yllätykseksi meidän hevoset tuskin vilkaisivat vieraita hevosia. Raahustivat vaan talliin kuin uniset laamat. Taisi olla kunnon treenit kun ei jaksanut enää pöhlöillä turhia!

Oujee!

Pyrin olemaan valmennuksissa aina ajoissa jotta ehdin verkkaamaan kunnolla rauhassa. Eilen tajusin että aikatauluni pettivät ja aikaa pitkään verkkaan ei ole. Meinasin jo saada tästäkin stressin aikaan mutta sitten päätin rauhoittaa mieleni, verkata sen minkä ehdin ja sanoa valmentajalle että tulin ikävä kyllä tallille vähän liian myöhään. Turha pilata valmennusta hermostumalla jo ennen selkäännousua. 

Maneesiin siis varttia ennen sovittua aikaa. Ehdin kävelemään alkukäynnit kun valmentaja jo tulikin hiukan etuajassa. Tällä kertaa tuli siis tehtyä verkka valmentajan silmien alla, mutta välillä sekin on hyvä juttu. 

Taas ratsastettiin Leoa pohkeesta eteen ja pois pohkeen takaa. Takaosan aktiivisuus oli se mitä haettiin. Paljon puolipidätteitä joissa poni ei saanut hidastaa vauhtia. Saatiin kyllä kehujakin että Leo liikkui omilla jaloillaan, ja oli nyt molempiin suuntiin hyvä kun viimeksi laukka oli oikeaan kierrokseen aika huonoa. 

Sain kotivalmentajalta yhden tosi hyvän vinkin/ajatusleikin. Pitää miettiä sisäohjaa keppinä, jota eteenpäin työntämällä saa ponin venyttämään kaulaansa. Kuulostaa hassulta mutta toimii ainakin minulla.

Valmennuksen huippuhetki oli kun valmentaja pyysi "heittämään" sisäohjan pois. Ehkä kaikilla muilla hevonen pysyy tässä vaiheessa peräänannossa, mutta minulla ei yleensä kunnolla koska ulkoavut eivät ole läpi. No, eilenpä pysyi! Leo jatkoi laukkaa hienossa peräänannossa vaikka sisäohja roikkui vapaana. Olin ihan onnessani :) Hieno poni, ja ihan hyvä ratsastajakin kai...

Ps. Pakko vielä lisätä tähän loppuun mieleen tullut keskustelu eiliseltä:
Valmentaja: "No niin, nythän se ravaa! Kyllä se osaa! Hyvä!"
Noora: "No osaa tietysti mitä vaan, mutta ei se aina viitsi kun tietää etten mä osaa."
Valmentaja: "Kuule, et sä mikään huono ole." 

Tämä oli siis kehumista porilaiseen tyyliin!